Lähettäjä: Zn 
Päivämäärä:   27.9.24 13:36:37

On se nykyään mahtavaa että näkee myytävistä hevosista videoita ja laadukkaita kuvia, tietää suunnilleen millainen kopukka paikalla odottaa jos lähtee sitä katsomaan.

Miten ennen pärjättiin? Oli Keltaisessa Pörssissä parin rivin myynti-ilmoitus ja lankapuhelinnumero. Joistain saattoi olla epäselvä pikselinen pari senttiä x pari senttiä kuva lehden sivulla.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   27.9.24 14:03:51

Luettiin hevosurheilun myynti-ilmoituksia. Soitettiin sillä lankapuhelimella ja kysyttiin lisää. Sitten nostettiin rahaa pankista ja mentiin katsomaan/hakemaan. Ihan hyvin toimi.

Lähettäjä: W 
Päivämäärä:   27.9.24 15:34:51

Jännittävämpää aikaa ennen. Oli mukava lähteä millon kenenkin hevostutun mukaan katsomaan. Samalla pääsi kiertämään Suomea. Itsellekkin haettiin 2007 oma hevonen. Oli aivan mahtava vanha osaava tamma josta sai upean varsan jatkoa ajatellen. Tamma oli tosi huonossa kunnossa kun mentiin katsomaan/hakemaan mutta kuntoitui hyvin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.9.24 16:01:39

2002 talvella ilmoituksen laadittua nettiin tuli sähköpostiin kuva takkuisesta ponista, muutama rivi tietoa, hinta ja puhelinnumero. Sinne soitettiin ja mentiin kokeilemaan. Käytiin useamman kerran kokeilemassa ja sitten tehtiin varausmaksu. Talli oli vielä vähän kesken ja sen valmistuttua, haettiin poni kotiin. Perheystävät osti samasta paikasta myös ponin ja sekin tuli asumaan meille. Ihanat takkuponit tuli.

Mutta kyllä siinä aktiivisesti selattiin nettiä ja luettiin keltaista pörssiä ennen kuin tuli tämä poni vastaan.

Lähettäjä: Armanjakki 
Päivämäärä:   27.9.24 17:13:13

Ennen osattiin hieman enemmän katsoa niitä hevosia itse, ja jos osti huonon niin oma moka. Mutta onneksi nykyään sitten taas osataan viedä klinikalle ja hoitaa paremmin.

Lehti-ilmoituksissa oli sellaisiakin, että "myydään hevonen. Turhat kyselijät älköön vaivautuko" :D

Lähettäjä: qd 
Päivämäärä:   27.9.24 17:26:36

ostin myös omani ihan digiaikaan 2005. Selailin Hevosnetistä ilmoituksia ja ihastuinkin yhteen 16v kenttäruunaan josta oli kuvakin. Tämän nimeä en muista enkä koskaan selvittänyt mihin se päätyi ja miten meni.

Omani löysin niin, että Ypäjällä kisaturistina ollessa pyörähdin Rantasella joka oli tuonut pari viikkoa aiemmin hevosia Suomeen autollisen. Yhden tamman karsinanoven avasi ja se hevonen lähti siltä seisomalta mukaani :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.9.24 17:52:30

Itse ostin 1980-luvulla Ruotsista hevosia ja poneja. Minulla oli suomalainen välikäsi joka neuvotteli haluamani eläimet ja järjesteli rajamuodollisuudet. Yleensä näin eläimet vasta kun ne tuli pihaan.