Lähettäjä: eräs 
Päivämäärä:   27.9.24 12:27:27

Ongelmani on se, että vaikka itse tuen ja kuuntelen ystäviäni, tämä ei ole vastavuoroista. Olen nyt uskaltautunut parille avautumaan asiasta, joka on itselleni tosi kipeä ja raskas. Ystävät ovat siinä tilanteessa suhtautuneet ihan ok, mutta kukaan ei ole jälkikäteen kysynyt vointiani tai palannut sen koommin aiheeseen. Olen vähän pöllämystynyt, he ovat tottuneet, että kun heillä on vaikeaa, kehotan soittamaan tai laittamaan viestiä milloin vain. Tsekkaan päivittäin miten menee, autan konkreettisesti jne. Nyt kun itse tarvitsisin edes jutteluapua, ei kukaan ehdi eikä kiinnosta.

Pitäisikö minun hakeutua terapiaan ja maksaa keskusteluavusta? Tuntuu, että ystäviltä sitä ei ainakaan saa.

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   27.9.24 13:00:10

Haluatko kertoa meille täällä foorumilla? Eihän se tietenkään sama asia ole kuin puhua kasvotusten jonkun kanssa, mutta voisit silti saada uusia näköaloja asiaan.

Mutta vastatakseni siihen mitä kertoit, tuo kuuluu nykypäivänä olevan valitettavan yleistä, että myötätunto ja avunanto ovat varsin yksipuolisia juttuja. Vastavuoroisuus on pitkälti katoamassa, ja saa olla onnellinen jos löytää ystäviä jotka todellakin toimivat tasapuolisesti.

Mutta joskus helpottaa jutella edes tuntemattomien kanssa. Tällaisilla foorumeilla on sekin hyvä puoli, ettei tarvtse esim. häpeillä jos alkaa itkettää kesken kaiken. Ei sitä täällä ruudun takana kukaan tiedä ellei kirjoittaja itse kerro.

Lähettäjä: <33 
Päivämäärä:   27.9.24 13:13:09

Pitää. Tähän se maailma on menossa kotosuomessakin. Ameriikassa on ollut normaali käytäntö jo vuosikymmenet. Elämä on pinnallista, eikä ystäviä ole.

Lähettäjä: Kakku 
Päivämäärä:   27.9.24 13:16:52

Aika läppä, että ht.netistä saisi empatiaa ja kuuntelua. Heti on joku haukkumassa aloittajan.

Lähettäjä: Lucia 
Päivämäärä:   27.9.24 13:30:34

Voi ei , todella kurja kuulla! Ikävä kyllä tuollaiset eivät ole aitoja ystäviä! Tekisi mieli tulla halaamaan ja kuuntelemaan, vaikka en sinua tunnekaan <3