Lähettäjä: katumus 
Päivämäärä:   26.9.24 23:56:14

Täytin tänään 30. Vielä pari vuotta sitten ajattelin että kolmekymppisistä tulee hyvää aikaa mutta tänään vanhoja Messenger-keskusteluita selatessa tajusin että nuo 20-28 olivat elämäni parasta aikaa enkä tule saamaan niitä takaisin. Asiat jotka hetkessä tuntuivat tylsistä täyttävät minut nyt surullisen haikealla nostalgialla kun ajattelen niitä.

Jos olisin tajunnut eläväni elämäni parasta aikaa olisin nauttinut jokaisesta päivästä. Nyt lähes kaikki elämässäni on muuttunut, mikään ei oikeastaan parempaan ja pahoin pelkään ettei tämän tajuamisen jälkeen tulevaisuus tunnu kuin harmaalta pskalta.

Kaipaan kun äidilläni oli kaksi ihanaa koiraa ja hän asui maaseudulla. Nyt hänen muutettua kerrostalolähiöön eron jälkeen tajuan miten palljon sydämeni kaipaa niitä yhteisiä viikonloppuja maaseudun rauhassa. Koiratkin ovat nukkuneet pois ja tekisin mitä vain jos saisin vielä puuhata niiden kanssa.

Kaipaan kun yksinkertaiset asiat toivat paljon iloa elämääni. Jopa kaupassakäynti tuntui noina vuosina suorastaan hauskalta, nyt lähinnä ahdistavalta.

Kaipaan sitä tunnetta kun en ollut tajunnut kuinka nopeasti vuodet vierivät, vaan elämä tuntui kaikesta puurtamisesta huolimatta sujuvan hyvää tahtia. Nyt silmänräpäys ja tammikuu on muuttunut syyskuuksi.

Kaipaan kaikkea ajasta jota en saa takaisin ja pelkään etten pääse tästä tunteesta yli. Auttakaa, antakaa järkeviä neuvoja miten päästä eteenpäin :(

Lähettäjä: Miranda 
Päivämäärä:   27.9.24 00:10:54

Älä elä menneessä, parhaat ajat ovat vielä tulossa. Olet vielä niin nuori, elämässä tulee väkisinkin raskaita aikoja ja niiden jälkeen taas parempia, onnellisempia aikoja. Tulet huomaamaan tämän, tsemppiä ja pidä lippu korkealla!

Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   27.9.24 00:13:47

Ymmärrän tunteesi, koska juuri tuossa iässä alkaa hahmottaa sen ettei elämä ole ikuista, ja on asioita joista joutuu luopumaan. Itselläni elämä on koetellut aika kovin, vaikka hyvääkin ollut, elämä ei ole sellaista kuin ajattelin. Mutten halua hukata kallisarvoista aikaani sen murehtimiseen, vaan otan ilon irti mistä voin kun rakennan elämää oikeaan suuntaan.

30 vuotiaana sulla on vielä 40 vuotta työelämässä, joten anna haikeuden tulla ja mennä. Elä, nauti ja mieti sitten kiikkutuolissa sitä elettyä elämää! :)

Lähettäjä: Julia 
Päivämäärä:   27.9.24 00:16:07

Iloitse siitä, että ihana äitisi on kuitenkin vielä elossa. Etsikää uudenlaisia tapoja viettää hyvää aikaa yhdessä.

Lähettäjä: M50 
Päivämäärä:   27.9.24 00:31:57

Mä olen yli 50 ja tuntuu siltä että olen joka vaiheessa elänyt elämäni parasta aikaa. Odotan innolla työelämän seniorivuosia sekä eläkkeelle pääsyä, tässä on vielä vaikka mitä kivaa edessä!

Tämä on se onnellisen elämän salaisuus - löydä ilosi ja motivaatiosi tästä hetkestä, älä elä menneessä, mutta älä myöskään liikaa petaa tulevaisuuteen, siitähän ei koskaan voi olla varma tuleeko sitä edes.

Lähettäjä: Pää 
Päivämäärä:   27.9.24 00:36:00

Mun elämän parhaat vuodet alkoi jostain 42-vuotiaasta.

Lähettäjä: Fvh 
Päivämäärä:   27.9.24 00:42:04

Joo, mullakin oli tuolloin ikäkriisi. Toistaiseksi parhaat vuodet ovat olleet 36 ja 43. Ei tämäkään vuosi huono ole, mutta katsotaan nyt loppuun asti.

N44

Lähettäjä: katumus 
Päivämäärä:   27.9.24 00:46:07

Voi onpa helpottavaa kuulla itseään vanhemmilta että kivoja vuosia voi vielä tulla vaikka kuinka monia! Kiitos vastanneille, heti tuli parempi luottavaisempi fiilis.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.9.24 01:56:35

Mietihän vähän, mistä olet ollut onnellinen. Äitisi kodista, äitisi koirista. Mikä estää sinua itseäsi hankkimasta kotia maalta, ja paria koiraa? Edesmenneitä ei voi takaisin saada, mutta noissa sinut onnelliseksi tehneissä asioissa ei varsinaisesti ole mitään, mitä normaali kolmekymppinen ei voisi hankkia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   27.9.24 04:56:32

Ensiksi, hyvää syntymäpäivää! Ja itselläni täysin samanlaisia ajatuksia, olen pari vuotta nuorempi. Tämä vanhojen hyvien aikojen perään kaipailu alkoi jo muutama vuosi sitten kun aloin aivan yks kaks kaivata ihan hirveästi sitä aikaa kun asuin vielä kotona äidin luona. Itkin varmaan kolme kuukautta joka ilta ihan tavallisten asioiden perään, kun kävin koiran kanssa kotikulmilla iltalenkillä, kun tehtiin perjantaina tortilloja ja katsottiin Possea, kaikkea ihan tavallista. Jouduinkin muuttamaan takaisin kotiin vähäksi aikaa ja se helpotti, kun oma kämppä tuntui niin kolkolta.

Edelleen kaipailen vanhojen aikojen perään, välillä ihan ala-asteelle asti, kun joka viikonloppu oli yökylä kavereiden kanssa ja kaikki vapaa-aika vietettiin tallilla. Realistisesti en varmasti nyt nauttisi siitä että joutuisin joka viikonloppu nukkumaan jossain patjalla tai että joutuisin kovimmillakin pakkasilla raahautumaan tallille, mutta silloin nautin, ja kaipaan sitä tunnetta. Ja sitä, että kuului johonkin. Nyt elämä tuntuu jotenkin tyhjältä ja yksinäiseltä. En uskalla hankkia edes mitään lemmikkiä, kun eihän mulle ole varaa mihinkään isoihin eläinlääkärilaskuihin ja lemmikin menettäminenkin on niin kova paikka, etten tiedä haluanko kokea sitä enää ikinä.

Ja totta tosiaan, aika kuluu nykyään ihan hirveän nopeasti. Ihan pelottaa, miten lyhyeltä yksi vuosi tuntuu.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   27.9.24 05:22:16

"Jos olisin tajunnut eläväni elämäni parasta aikaa olisin nauttinut jokaisesta päivästä."

Tämäpä juuri. Itseäni aina ihmetyttää, kun ihmiset täälläkin valittavat, miten ahdistaa ja elämä on raskasta ja miten jaksatte arkea, vaikka heillä on asiat ihan hyvin. Korkeintaan jotain jokaisen elämään joskus kuuluvia vastoinkäymisiä. Itse olen jotenkin aina osannut arvostaa sitäkin, että pystyy elämään ihan tavallista arkea, ja helposti keksinyt kaikkea kivaa sinne sekaan. Lisääpä siihen arkeen vaikka vakava sairastuminen tai vammautuminen, niin ettet pärjää ilman avustajaa, niin tajuat miten hyvin asiat silloin ennen olivatkaan, vaikket osannut muuta kuin valittaa. Ja silti onnellinen voi olla myös oikeista vastoinkäymisistä huolimatta.

"Tämä on se onnellisen elämän salaisuus - löydä ilosi ja motivaatiosi tästä hetkestä, älä elä menneessä, mutta älä myöskään liikaa petaa tulevaisuuteen, siitähän ei koskaan voi olla varma tuleeko sitä edes."

Precis. Ja se on kyllä totta, että aika kuluu ihan hirveää vauhtia, joka hetkestä joka vielä annetaan saa olla onnellinen. Elämän rajallisuuden tajuamisen kriisi itselläni oli 43-vuotiaana, kun äitini kuoli (oli vähän alle 80). Enää se asia ei ole samalla tavalla mielessä, mutta faktahan se on että kannattaa nauttia niin kauan kuin voi. Kyllä kolmekymppisellä on vielä paljon hyviä vuosia edessä, uskon että niin myös itselläni, ja nytkin elämä on todella hyvää. Vaikkei täydellistä olekaan. T. Täti 55 v.

Lähettäjä: Milli 
Päivämäärä:   27.9.24 05:41:44

Mä olen kanssa 30v ja elän elämäni parasta aikaa. Olen päässyt negatiivisista ihmisistä eroon, ex oli ankeuttaja pahimmasta päästä, samoin pari aiemmin läheistä ystävää. Nyt ympärillä paljon uusia ihmisiä, jotka eivät hohka negatiivista energiaa. Tunnistan tuon haikeuden menneeseen, vaikken enää siihen haluaisi niin välillä se iskee.

Lähettäjä: bestisyettocome 
Päivämäärä:   27.9.24 05:53:15

Lähettäjä: Miranda
Päivämäärä: 27.9.24 00:10:54

Älä elä menneessä, parhaat ajat ovat vielä tulossa.

Tämä! Ihanaa, että olet saanut jo nyt hyviä hetkiä. Ja että osaat nyt arvostaa niitä. Mutta paljon parempia on tulossa, sellaisia mitä et osaa vielä edes kuvitella. Sun elämä on vasta alussa :)

Lähettäjä: Raitapuu 
Päivämäärä:   27.9.24 06:01:45

Olen 54-vuotias, takana on hyviä vuosia ja ankeita vuosia, ylä- ja alamäkiä, kaikenlaista hyvää ja pitkiäkin sellaisoa jaksoja, kun tuntui, ettei mitään hyvää ole enää odotettavissa, ja niin vain kuitekin myöhemmin kävi. Tällä hetkellä elän jossain aallonpohjassa tietäen, että tulevaisuudessa voi vielä tapahtua mitä tahansa sellaista, joka tekee elämästä elämisen arvoisen. Paljon on nähty ja eletty, paljon on vielä edessä.

Jaksan katsoa tämän päivän ja huomisenkin, jokaisen päivän ihan erikseen, vaikka juuri nyt on minullakin raskasta.

30-vuotias ihminen on vielä kovin nuori, kuten täällä on sanottu. Katse eteenpäin, uteliaana tulevaisuuteen. Uusia hyviä asioita vielä tapahtuu, usko pois. Minäkin uskon, 54-vuotiaana olen nuori vielä minäkin.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   27.9.24 06:40:34

"30-vuotias ihminen on vielä kovin nuori --. Katse eteenpäin, uteliaana tulevaisuuteen. Uusia hyviä asioita vielä tapahtuu, usko pois. Minäkin uskon, 54-vuotiaana olen nuori vielä minäkin."
Tämä! Ahdistavaa vellomista menneisyydessä, vaikka vain murto-osa omasta aikuiselämästä on takana. Mistä voit tietää, että juuri ne olivat parasta aikaa?

Eikö sinulla ole mitään haaveita tulevaisuudelle? (Omia lapsia, tupaa tai lemmikkejä, jotakin saavutuksia harrastuksissa tms.) Niitä kohti vain!

Lähettäjä: 42v 
Päivämäärä:   27.9.24 06:59:17

Voi aloittajaa!
Kynnyksen yli vaan ja menoksi.
Itselläni on nyt aivan mahtava elämä! 2 ihanaa lasta, jotka ovat ylittäneet jo taaperovuodet, rakas aviomies rinnalla, 2 koiraa ja hevonen joiden kanssa saan harrastaa mielin määrin. Nuoruusvuodet olivat ihanaa aikaa myös. Erilaista, mutta ihanaa!

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   27.9.24 07:01:00

Sehän se elämässä viheliäisintä on, että aina ajattelee, että tämän huonommin ei voi mennä, mutta aina voi. Jälkikäteen sitten miettii, että voi kun olisi osannut olla tyytyväinen aiemmin... Minäkin tajusin 27-vuotiaana, että kaikki toivo paremmasta on mennyttä. Silti en voinut pahimmissa painajaisissakaan kuvitella, miten kamalaa oli tulossa. :'D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.9.24 07:09:42

Jos on jollekin tullut kamalaa, voin vakuuttaa että vaikka olisi 20v kamalaa ollut niin sen jälkeen yhä voi tulla ihanakin aika.

Lähettäjä: .2 
Päivämäärä:   27.9.24 07:13:50

Minusta tuntuu myös, että nyt 40-vuotiaana elämä on vihdoin ihanaa! Vastoinkäymisiä ja puurtamista toki on, mutta vihdoin olen löytänyt myös sen hetkestä nauttimisen ja kiitollisuuden taidon. Toki voisin ajatella, että elämästäni on mennyt kymmeniä vuosia hukkaan, mutta toisaalta onhan niitä kymmeniä vuosia myös vielä edessä!

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   27.9.24 08:15:51

"Mun elämän parhaat vuodet alkoi jostain 42-vuotiaasta"

Sama kokemus ! Ja pari ystävää on sanonut, että viidessäkympissä paranee entisestään !

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.9.24 08:27:00

30v on sopivan nuori vielä. Mulla varmaan jonkin sortin ikäkriisi, kun aloittajan kanssa samat ajatukset. Nyt oon 42. Tuntuu, että olen kävellyt kaikkien mahdollisuuksien ohi ja todennäköisyys sille että elämän paras aika on vielä edessä, on jotenkin häviävän pieni. Toki yritän toivoa, että paras vielä edessä, mutta vaikeaa siihen uskominen on. Toki hyviäkin asioita elämässä on ja niitä arvostan.

Lähettäjä: ??? 
Päivämäärä:   27.9.24 08:31:37

Olet tosi nuori, älä jää vellomaan nostalgiaan. Näin nelikymppisenä sanoisin, että nyt minulla menee kaikin puolin paremmin kuin koskaan ennen.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   27.9.24 09:01:50

"Sehän se elämässä viheliäisintä on, että aina ajattelee, että tämän huonommin ei voi mennä, mutta aina voi. Jälkikäteen sitten miettii, että voi kun olisi osannut olla tyytyväinen aiemmin... Minäkin tajusin 27-vuotiaana, että kaikki toivo paremmasta on mennyttä. Silti en voinut pahimmissa painajaisissakaan kuvitella, miten kamalaa oli tulossa. :'D"

Mikä se kamala asia ja toivottomuuden aiheuttaja tässä tapauksessa on? Poikkis jätti, koira kuoli, et usko koskaan löytäväsi miestä, rahat vähissä? Vai onko joku ihan oikeasti huonosti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.9.24 10:09:34

Mikset muuta itse maalle, hankit ne koirat ja äiti tulee sun luona käymään viikonloppuisin?

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   27.9.24 10:12:07

Olen 55-vuotias ja elän nyt hyvää ja kaikin puolin tyydyttävää elämää. Vaikea sanoa ovatko nämä elämäni parhaita tai onko joku ajanjakso ollut paras. Joka ikävaiheessa on ollut omat hyvät ja huonot puolensa ja tuo käsittämätön ikävä johonkin aikaisempaan taitaa kuulua tähän ihmisenä olemiseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.9.24 10:28:20

Tee pari lasta niin pääset oikeasti elämään elämäsi parasta aikaa.

Tai tee suunnitelma, miten pääset itse maalle asumaan ja saat sinne pari koiraa, jos se on se unelma.

Tee asioiden eteen töitä ja uneksi. Älä.märehsi menneessä.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   27.9.24 11:30:38

Hyvää synttäriä!

30 on vielä nuori, parhaat vuodet ovat varmasti vielä edessä. Olen 37 ja vihdoin on alkanut tuntua siltä, että tunnen itseni, elän juuri sellaista elämää kuin haluan ja odotan innolla tulevia vuosia.