Lähettäjä: Kaikkiallin 
Päivämäärä:   26.9.24 17:20:42

Terapiassa käyminen on kivaa ajankulua, mutta en koe sen parantaneen yhtään toimintakykyäni. Omanarvontuntoa se on ehkä nostanut ja vähän häpeää hävittänyt, mutta kaikki on hyvin pientä ja elämä entisellään eli ongelmissa.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   26.9.24 17:24:36

Minä. Olen kylläkin nepsy, ja lueskelin nepsyjen vertaistukiryhmästä että harva meistä hyötyy terapiasta.

Oli kuin kallista kaverin näkemistä; ihan kivaa jutella, mutta ei hintansa arvoista. Saattoi tietysti olla huono terapeuttikin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.9.24 17:29:57

Minusta omanarvontunnon nouseminen ja häpeän lievittyminen kuulostavat ihan valtavan suurilta onnistumisilta, joten siinä valossa tuntuu oudolta että sinun mielestäsi siitä ei ollut mitään hyötyä. Yleensä kuntoutuksen vaikuttavuutta mitataan kuntoutujan elämän laadun paranemisella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.9.24 17:46:20

Kävin kerran. Peutti lueskeli aforismeja mulle 20 minuuttia. Kysyin sitten että oliko tämä tässä. Ilmeisesti oli ja lähdin pois. En tarvinnut uutta aika loruille.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.9.24 17:49:41

Ihan riippuu terapiasuuntauksesta ja terapeutista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.9.24 17:53:32

Kävin vuoden, ei ollut mitään hyötyä. Kun valitsin terapeuttia, kerroin että haluaisin löytää ratkaisuja ja selviytymiskeinoja tiettyihin ongelmiini, kenties tehtävien yms. muodossa. Terapeutti sanoi että onnistuu!
No, koko vuoden hän kyseli mitä minulle kuuluu ja mitä tämä tapahtuma saa minut ajattelemaan ja tuntemaan, ei tarjonnut yhtään mitään "keskusteluun".
Ihan yhtä tyhjän kanssa. Osaan kyllä analysoida tuntemuksiani yksinkin, ihan ilmaiseksi.

Lähettäjä: :E 
Päivämäärä:   26.9.24 17:59:44

Ah samaistun yo. pisteen tekstiin hyvin. Tosin ei kyllä edes juuri kysellyt mitään, odotti vain hiljaa, että aloin puhumaan jostain. Ja jos en alkanut, oltiin vain hiljaa. Vaikea sitä alkaa yksinään työstämään mitään, kun ei koskaan päästy mihinkään. Ja itsekin osaan tuntemuksiani ja menneisyyttäni pohtia, mutta niistä asti ei päästy oikein puhumaan. Ei tuntunut kovin luontevalta kello yksi päivällä istua valoisaan huoneeseen ja alkaa oma-alotteisesti suoraan puhua jostain "joo oli kyllä kamalaa kun isä kuoli". Mutta yritin kyllä, aloitin puhumaan jotain, ja toivoin, että se etenisi terapeutin avulla johonkin, mutta ei. Joskus kyllä koitin heittää jotain "vakavampaakin", mutta ei sekään auttanut.

Mutta uskon tässä vahvasti siihen, että kaikki terapeutit eivät toimille kaikille eikä kaikissa tilanteissa. Olisin varmaan saanut apua paremmin joltain toiselta, mutta siinä tilanteessa tietenkin, kun terapiaa tarvitsee, on yleensä voimavarat jo aika loppu ja tahtoo vain uskoa, että tämä nyt auttaa.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   26.9.24 18:27:32

Olen käynyt neljällä eri terapeutilla joista kolmella käynnit oli ihan tyhjän kanssa. Oli lähinnä stressaavaa ja ahdistavaa lähteä terapiaan kuuntelemaan mitä lapsenlapset on nyt tehnyt.
Toiminnallinen psykoterapeutti (jos muistan mikä titteli oli) koitti sentään antaa ohjeita millä konsteilla hallita arkea ja saada toimintakykyä, mutta niitä ei vaan saatu sovellettua toimimaan minun kohdalle.

Yksi terapeutti keskittyi mindfullnessiin ja ylipäätään selittämään millainen sairaus kaksisuuntainen on. Ainoa vika tuossa oli se, että en päässyt hänen vastaanotolleen muulloin kun Espanjassa asuessani, ja tietenkin se ettei kela korvannut mitään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.9.24 18:33:02

Lapsi joutui psykoosissa osastohoitoon, joten menin terapiaan, jotta pystyisin käsittelemään tilannetta. Terapeutti sanoi: "Mutta onhan sulla tuo kiva työ, kerro siitä."