Lähettäjä: En tykkää 
Päivämäärä:   11.9.24 19:28:58

Ikää minulla on jo reilusti yli 40 ja edelleen häpeän enkä pidä yhtään nimestäni. Nimeni ei ole kovin yleinen, mutta löytyy kalenterista. Tavallisemmin se on itseäni parikymmentä vuotta vanhemmilla ihmisillä eli ei edes kaunis vanhanaikainen nimi vaan oman äitini ikäluokkaa olevien nimi. Ikinä en ole kuullut kenelläkään iköiselläni tai minua nuoremmalla olevan tätä nimeä. Nimi on siis samaa sarjaa kuin Ritva tai Pirkko.

Minua ei ole ikinä kiusattu nimestäni tai kukaan muu ei ole kyseenalaistanut nimeäni, mutta itse koen, että nimi on todella ruma eikä sovi minulle ollenkaan. Enkä tiedä miksi edelleen minua hävettää kirjoittaa nimeni johonkin mistä joku muu voi sen lukea. Tulee siis ajatus, että en kehtaa laittaa nimeäni kun minulle vieraat ihmiset lukevat sen. Minulle ei ole ikinä muodotunut mitään lempinimeä vaan minua on aina kutsuttu oikealla etunimellä.

En halua nimeäni vaihtaa koska se on vanhempieni minulle valitsema ja haluan kunnioittaa heidän päätöstään. Joten tällä mennään, hämmentää vain kun en ole oppinut vieläkään pitämään omasta nimestäni.

Lähettäjä: Marenki 
Päivämäärä:   11.9.24 19:35:12

Voi ei. Jos ni.esi on vaikka Pirjo, niin esittele ja käytä esim. kirjoittaessasi epävirallisia viestejä jotain kivempaa nimeä, esim. vaikka Piipi tai jos olet esimerkiksi Marjaliisa, niin vaikka Mailis.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   11.9.24 19:38:38

En ehkä lempinimeä Piipi käyttäisi. :D Harva haluaa tulla kutsutuksi virtsaksi.

Lähettäjä: Cv 
Päivämäärä:   11.9.24 19:55:30

Olisiko toinen nimi parempi? Tai siitä jokin lempinimi? Kamala se on kärsiä koko elämää nuhjuisesta nimestä. Vähän sama kuin jos on saanut sisustusjuttuja lahjaksi joista ei tykkää niin silti vaan pakko pitää kodissa esillä. No way!

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   11.9.24 20:21:57

Älä vaihda, lisää yksi nimi. Mun nimi oli tyyliin Minna Marika (ei oikeasti), nyt on virallisesti Ninni Minna Marika, Ninni oli ennen lempinimi, jota kaikki käyttivät.

Ei se vanhemmille ollut ongelma, kutsuivat itsekin lempinimellä.

Kyllä nimen pitää olla sellainen, että se itsestä tuntuu mukavalta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.9.24 21:47:32

70+ äidilläni on samanikäinen ystävä Kaarina.

Kun Kaarina oli keski-iässä, tuli työpaikan myötä paikkakunnan muutos ja uudella paikkakunnalla päätti että tämä riittää ja kertoi kaikille olevansa Oili. Kaikki oppivat tuntemaan hänet Oilina ja nyt on tosiaan jo 70+ ja ollut puolet elämästään nyt Oili. Harva edes tietää että oli keski-ikäiseksi saakka Kaarina.

Ei ollut ikinä tykännyt nimestään ja päätti muuttaa sen.

Kannattaa miettiå vielä uudelleen sitä päätöstä ettet muuta nimeäsi.

Lähettäjä: sanonta 
Päivämäärä:   11.9.24 22:02:24

Ei nimi naista pahenna, jos ei nainen nimeä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.9.24 22:07:43

Vihasin omaa ekaa nimeä jo ennen kouluikää ja olisin halunnut vaihtaa sen. Reaktiot oli tyyliin höpöhöpö. Aikuisena tajusin alkaa käyttää tokaa nimeä joka on ihan kiva. Olen vaihtanut piirit miltei täysin ja perhe alkoi käyttää tokaa nimeä. Se lapsuudenystävä joka jankutti että nimi on se mikä on ja sillä selvä eli ei hyväksynyt vaihtoa niin saa olla muussa seurassa, jospa muut ovat mieluisan nimisiä. Ihmiset ei kestä muutoksia eli vastarintaan täytyy asennoitua jos vaihtaa. Mutta enää se eka nimi tulee esiin vaan jossain pankkiasioinnissa ja sen kestää. Nordeaan nimikin vaihtui, OP on jäykkä paska ja aina eka nimi verkkopankissa ym.

Lähettäjä: Jaana 
Päivämäärä:   11.9.24 22:12:16

Täällä yksi. Ihmiset luulevat keskustelevansa sähköpostilla tai puhelimessa keski-ikäisen naisen kanssa ja ovat aina yhtä hämmästyneitä kun tapaavatkin livenä hieman alle kolmekymppisen. En ymmärrä miksi minulle annettiin tällainen nimi, kun kolme sisarustani saivat 90-luvun muotinimiä. :D

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   11.9.24 23:32:06

En.

Lähettäjä: Jep. 
Päivämäärä:   11.9.24 23:41:22

Kyllä. Anu. Ei lisättävää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.9.24 01:02:19

Miksi Marjaliisa on esimerkkinä. Kaunis nimi kuten Marjaleenakin. Aivan eri sarjaa kuin Anusaukko.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.9.24 01:54:03

Joo, ja sen lisäksi vielä toistakin nimeä, ehkä jopa vielä enemmän:D Kolmas nimi on ihan ok, sellainen vanhahtava mutta mielestäni ihan tyylikäs, luokkaa Helmi.

Ensimmäinen nimeni on 70-luvun nimi, ja toka ilmeisesti 40-50-luvun. Aina melkein sähähdän kun näen nimeni jossain, kun en koe sitä yhtään omakseni. Olen harkinnut kolmannen nimen ottamista kutsumanimeksi, mutta en sitten kuitenkaan tiedä.

Lähettäjä: :E 
Päivämäärä:   12.9.24 05:00:56

Tavallaan. En ole koskaan kokenut nimeä omanani, vaikka se on ihan perus kaunis nimi. Minua puhutellaan hyvin harvoin nimellä ja kun joku sen sanoo, niin se särähtää aina korvaani pahasti. Nimi on kuitenkin tullut jo edesmenneeltä isoäidiltäni ja en siksikään ole sitä sitten vaihtanut, enkä ole oikein myöskään keksinyt parempaakaan nimeä itselleni.

Lähettäjä: poot 
Päivämäärä:   12.9.24 05:04:34

miksi et vaihda? minä vaihdoin.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   12.9.24 05:10:25

Vaihdoin nimeni parikymppisenä toiseen nimeen, mitä äitini harkitsi minulle antavansa. Olen nyt 45 ja harvempi edes muistaa alkuperäistä nimeä ja vanhemmatkin oli ihan ok asian kanssa.

Lähettäjä: Ei mullakaan 
Päivämäärä:   12.9.24 05:17:13

Itselläkin nelikymppiset lähenee enkä edelleenkään voi sietää nimeäni. Olen siitä ääneenkin puhunut ja vanhemmat tietysti loukkaantuivat. En ole uskaltanut vaihtaa.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   12.9.24 05:42:02

Samat fiilikset kuin aloittajalla ja toisella keski-ikäisenä syntyneellä. Itse aloin käyttää toista nimeäni aina kun mahdollista. Harmi vain että hoksasin tehdä sen liian myöhään, eli opiskeluaika meni vielä sillä ekalla nimellä. Siinä kun oli myös ehtinyt olla muutamissa kesätöissä ekalla nimellä, ei lama-aikaan ensimmäistä vakituista työpaikkaa hakiessa uskaltanut alkaa säätää nimen kanssa ettei herätä epäilyksiä, kun työtodistukset oli ekalla nimellä. Sattui vielä ensimmäinen työpaikka olemaan lopulta sellainen, jossa oli myös useita opiskeluajan kavereita, jotka tunsivat minut ekalla nimellä.

Niinpä olen sitten edelleen ekalla nimellä töissä, ei jaksa alkaa montaa sataa ihmistä opettaa uusille tavoille ja varmaan aiheuttaisi sekaannusta. Työpaikka kertaalleen vaihtunut, mutta taaskaan paikkaa hakiessa ei halunnut riskeerata ylimääräisellä nimisäädöllä. Kaikkialla muualla toimin toisella nimellä ja sillä esittäydyn uusille ihmisille. Lapsuudenkaverit oppineet uuden nimen aika hyvin, samoin sisko, vanhemmat kutsuvat eka nimeen perustuvalla lempinimellä.

Asiaa ei auta, että vihaan myös sukunimeäni...

Lähettäjä: Pöde 
Päivämäärä:   12.9.24 06:14:09

En minäkään näin 40 iässä vieläkään ole oppinut tykkäämään nimestäni. Ehkä vielä joskus opin.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   12.9.24 06:39:40

45v ja vihaan yhdysnimeni jälkimmäistä osaa. Harva edes tietää sitä ja olen liian laiska käymään paperisotaa sen poistamiseksi, kun se ei näy kuin ajokortissa ja passissa.

Lähettäjä: Ghh 
Päivämäärä:   12.9.24 06:47:55

Voi itku aloittaja, mieti nyt vielä vaihtamista. Jos nimi kiusaa itseä noin paljon, on aika paljon vaadittu että sitä sietää loputtomiin ns. kunnioituksesta. Kyllä vanhemmatkin voivat tehdä huonoja päätöksiä, eivät he erehtymättömiä ole, eivätkä varmaan olisi halunneet että lapsi joutuu elämään sellaisen nimen kanssa josta ei pidä. Heitä voi kunnioittaa muilla tavoin. Tai jätä tosiaan heidän antamansa nimi toiseksi tai kolmanneksi niin kuin joku ehdotti.

Minkä niminen olisit, jos saisit itse valita?

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   12.9.24 07:14:00

Jos on vielä niin lapsi ja kiinni vanhemmissaan, ettei uskalla tehdä mitä syvimmin itseään koskevia päätöksiä, niin ehkä ei tosiaan ole vielä kypsä nimenvaihtoon ja kannattaa harjoitella itsenäistymistä vielä vuosikymmen tai pari ja sitten miettiä taas uudestaan.

Lähettäjä: Ghh 
Päivämäärä:   12.9.24 08:29:01

Olen myös kuullut monien lapsen nimivalintaa pohtivan toteavan, että "ainahan sen voi vaihtaa jos lapsi ei siitä pidä".

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   12.9.24 08:36:41

Onhan näitä, joille on annettu mummomainen nimi, vaikka kuuluvat myöhempään sukupolveen. Tiedän kolmekymppisen Pirjon ja Inkerin ja nelikymppisen Marja-Liisan. Tämä Inkeri vihaa nimeään ja täytyy sanoa, että nimi ei sopinut hänelle ollenkaan. Hän on erittäin rempseä nainen, jolle olisi sopinut melkein mikä tahansa muu nimi paremmin. En ole ollut vuosikausiin yhteyksissä, joten en tiedä onko kenties vaihtanut nimensä, mutta tuolloin häntä tuntui harmittavan kovasti nimensä.

Tiedän myös kaksi teiniä, jotka ovat nimeltään Kyllikki ja Marjatta ja näiden toisetkin nimet ovat samaa mummo-kategoriaa. Tiedän myös yhden noin 10-vuotiaan Mielikin. Voi hyvää päivää.

Tällä hetkellä syntyvillä lapsilla mummo/pappanimet alkavat olla jo vähän muodissa, joten sitten kun he ovat aikuisia, nämä mummo/pappanimet ovat varmaan jo ihan normaalin kuuloisia.

Mutta aloittajalle vinkkinä, että kyllä se oma nimi kannattaa vaihtaa, jos se noin kovasti harmittaa! Tiedän yhden ihmisen, joka naimisiinmenon yhteydessä vaihtoi etunimensäkin, eli meni koko nimi uusiksi.

Lähettäjä: Sama 
Päivämäärä:   12.9.24 15:35:05

Täällä sama juttu. Lapsena en pitänyt nimestäni, välillä se jo jotenkin unohtui, mutta nyt, tosiaan nelikymppisenä, nimihäpeä on nostanut uudellen päätään. Minullakin on tylsä, itseäni vanhemman ikäluokan suosiossa ollut yleinen nimi. Sellainen tätinimi.

Nimeä käytetään jokin verran "keksityissä" yhteyksissä, kuten tv-sarjoissa tai manoksissa ja aina se särähtää korvaan tosi paljon ja jotenkin mielestäni korostaa nimen mitään sanomattomuutta. Jopa opiskellessa tuli sanallisissa tehtävissä oma nimi vastaan esimerkkinä.

Koen häpeää, jos pitää vaikka sanoa nimi ääneen jossain. Nimi on jotenkin vahvasti kaikkea sitä, mitä minä en halua olla.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   12.9.24 17:28:47

En häpeä, mutta inhoan. Nimeni on kaksiosainen, esimerkkinä nyt Marja-Leena. Kutsumanimeni on ollut aina Marja.
Joka paikassa missä tuo koko nimi tulee esille joudun aina korjaamaan, että minua kutsutaan Marjaksi. Ärsyttävää.

Olen kyllä harkinnut, että käyn muuttamassa nimeä sen verran, että väliviiva lähtee.

Lähettäjä: .x2 
Päivämäärä:   13.9.24 00:28:55

En tiedä miksi sitä hävetä pitäisi, mutta joskus nimi ei vain osu eikä tunnu omalta. Turha siitä on kärsiä, nimeä kuitenkin joutuu käyttämään aika paljon. Vanhemmillekin sattuu joskus hutera, ei siinä ole mitään epäkunnioittavaa, jos valitsee itselleen paremmin sopivan ja itseään enemmän miellyttävän ninen. Aiempaa nimeä ei tarvitse moittia.

Lähettäjä: .x2 
Päivämäärä:   13.9.24 00:36:56

En ole koskaan kokenut ristimänimeäni omaksi ja vaihdoin sen aikuisena. Paljon kivempaa. Vanhasta nimestä tuli aina vähän epämiellyttävä olo ja tulee edelleen, jos se joltain lipsahtaa. Nimessä ei ole sinänsä mitään vikaa, aikansa suosikkinimiä. Ei vain tuntunut sopivalta. Moni nimen tietävä on samaa mieltä.

Lähettäjä: Muffe 
Päivämäärä:   13.9.24 06:31:38

"Lähettäjä..

Päivämäärä12.9.24 17:28:47

En häpeä, mutta inhoan. Nimeni on kaksiosainen, esimerkkinä nyt Marja-Leena. Kutsumanimeni on ollut aina Marja.
Joka paikassa missä tuo koko nimi tulee esille joudun aina korjaamaan, että minua kutsutaan Marjaksi. Ärsyttävää.

Olen kyllä harkinnut, että käyn muuttamassa nimeä sen verran, että väliviiva lähtee."

Minulla sama ja suosittelen vaihtamista. Itse vaihdoin jo parikymppisenä eli väliviiva lähti. En inhonnut nimeäni mutta kaikki kutsuivat sillä ekalla nimellä, joten inhosin ainaista korjaamista.

Lähettäjä: Nöpö 
Päivämäärä:   13.9.24 11:01:02

Vaihda pois. Naiset vaihtaa sukunimiä ja hyvin niihinkin ihmiset oppii. Muutama vuosi niin kukaan ei sitä vanhaa muistakaan.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   13.9.24 11:05:32

Käytä toista nimeä jos se parempi. Niin moni tekee.
Nykyään keksitään erikoisia nimiä lapsille ja varmaan osa aikuisena inhoaa niitä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   13.9.24 11:10:49

” Nykyään keksitään erikoisia nimiä lapsille ja varmaan osa aikuisena inhoaa niitä.”

Aina on ollut niitä, jotka eivät nimestään tykkää, ei se ole mikään nykypäivän erikoisten nimien ongelma. Mulla on ollut ystäväpiirissä esim muutama, jotka on pitänyt nimiään mummomaisina, epäkäytännöllisinä, juntteina tai tavallisina. Että kyllä me 80-luvun Raijat, Marja-liisat, tuulat, Marjat, Laurat ja Johannat on oltu tyytymättömiä nimiimme.

Lähettäjä: Jone O 
Päivämäärä:   13.9.24 11:28:44

Helmi on muuten taas nousussa. Vanhat Helmit on suunnilleen kuolleet ja uudet ovat pieniä koululaisia tms ;)

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.9.24 12:01:23

En etunimeä mutta sukunimeä kyllä. Olen kauan miettinyt sen vaihtamista. Ei vaan ole niin yksinkertainen projekti kuin etunimen vaihto.

Lähettäjä: gw 
Päivämäärä:   13.9.24 12:45:03

Minäkin olen aina vihannut nimeäni eikä toinen nimikään ole parempi. Haluaisin vaihtaa nimen, mutta en ole vielä keksinyt että mihin... Mikään ei oikein tunnu omalta.