Lähettäjä: pikkukoira 
Päivämäärä:   11.9.24 13:57:42

Mulle tuli kodinvaihtajana pieni aikuinen koira, ja sitä näyttää jännittävän kaikki. Koira on elänyt koko elämänsä isossa laumassa, kasvattajan luona, nyt kotona yksi koira kaverina. Ei ainakaan vaikuta tuntevan omaa nimeään, remmissä ulkoillut ehkä ihan muutaman kerran elämässään. Kotipihasta poistuminen on jännää, olohuoneesta poistuminen on jännää, ulkoa sisälle tulo on jännää, ruuan syöminen on jännää. Tänään tosin kävi jo keittiön ovella kurkkaamassa kun laitoin koirille aamupalaa. Nyt jo välillä tulee syliin ja heiluttaa häntää kun tulen töistä kotiin, eikä enää piileksi häkissä, missä vietti ensimmäiset päivät. Selvästi koittaa ottaa kontaktia, mutta on jotenkin reppana. Mitään aggressioita ei ole.

Olen aika varma että tästä kuoriutuu vielä aivan ihana tyyppi, eikä tässä mitään ongelmaa ole, mutta jos jollain on vinkkivitosia hihassa miten voisin koiran oloa ja eloa tehdä mahdollisimman mukavaksi. Tai kokemuksia kodinvaihtajan alkujännityksestä sekä sen ylipääsemisestä olisi myös kiva kuulla!

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   11.9.24 14:06:45

Mulle tuli aikanaan vastaavanlainen tapaus. Ole vaan ihan normaalisti ja anna sille aikaa. Pelkkä kotiutuminen voi viedä kuukaudenkin. Jännittäviin asioihin voi kannustaa, mutta älä painosta. Joillekin voi olla hyvä leikkiä lempi lelulla jännässä paikassa. Toisille on paras, kun menet itse vaikka jännään huoneeseen toisen koiran kanssa ja vaikka loikoilet siellä rauhassa lukemassa kirjaa. Koira on utelias eläin ja usein ne hipsivät pikkuhiljaa sinne, missä muutkin ovat.

Jos koira tukeutuu omaasi käytä sitä hyväksi ja anna toisen näyttää esimerkkiä. Lenkkejä voi pidentää pikkuhiljaa.

Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   11.9.24 14:33:14

Reippaasti vaan tekemään kaikkea ja pois turhat lässytykset ja oma epävarmuus. Kun koira näkee että nämä pelottavat asiat ovat sinulle ihan normaaleja ja jokapäiväisiä juttuja, niin sekin oppii nopeasti niiden olevan normaaleja. Liika varovaisuus, totuttelu ja tsemppaaminen tuo vaan tilanteisiin ihmisen epävarmuuden ja sitä myöden koira on epävarma.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.9.24 15:10:21

Luo mahdollisimman turvallinen ilmapiiri kotiin. Ja turvallinen ilmapiiri ujolle ja tottumattomalle koiralle luodaan rutiineilla. Huolehdi, että koiran ei tarvitse ponnistella perustarpeiden eteen, eli vettä on helposti saatavilla, ruoka tulee samaan aikaan ja petipaikka on mieluisa. Koiralle voi antaa ruokavirikkeitä aräskarreltavaksi, esim nameja maitotölkissä, kongia ja nuolumattoa, mutta ei mitään kovin vaikeaa.

Ulkoiluun kannattaa myös luoda rutiinit. Aluksi ihan lyhyt lenkki riittää ja sitä samaa lenkkiä kannattaa tehdä niin kauan, että koiran olo alkaa helpottamaan. Välttele vilkkaita teitä ainakin aluksi. Anna koiran nuuskutella ihan rauhassa.

Anna aikaa. Kotiutuminen voi kestää kuukausia. Muista, että tällä hetkellä koira ei tunne sinua, eikä ymmärrä sinua, ette puhu samaa kieltä. Sen täytyy saada lepäillä ja sulatella uusia asioita. Ei kannata väkipakolla viedä koiraa liian vaikeisiin tilanteisiin, niinkuin Xx tuossa ylhäällä väitti.

Mulla on muutamia rescue-koiria, jotka tullessaan ovat olleet täysin tottumattomia ihmisiin. Kuten sanottu, aika ja kärsivällisyys auttaa. Malttia ja odotukset pois :-)

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   11.9.24 15:22:02

"Anna aikaa. Kotiutuminen voi kestää kuukausia. Muista, että tällä hetkellä koira ei tunne sinua, eikä ymmärrä sinua, ette puhu samaa kieltä. Sen täytyy saada lepäillä ja sulatella uusia asioita"

Ensin tämä !

Jos jokin askarruttaa kuukauden tai kahden päästä niin tule kysymään uudet neuvot, tuo on ainoa alkuun ymmärrettävä ja toteutettava asia. Nimimerkillä useampikin aikuinen kodinvaihtaja ja koiran lopullista luonnetta tai olotilaa meidän laumassa ei olisi ensi viikkojen perusteella lähes koskaan voinut arvata, niin suuria muutoksia tapahtui ! Kun vain aina saivat aikaa, ensin tutustua ympäristöönsä ja sitten ottaa ihmiset "omiksi turvallisiksi ihmisikseen".

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   11.9.24 15:34:51

Toistan mitä aiemmat ovat sanoneet, anna aikaa (jopa kuukausia) äläkä painosta koiraa. Tärkeintä on, että koiran turvallisuudentunne ei järky. Se ei vielä tunne sinua eikä osaa tukeutua sinuun jännittävissä tilanteissa, joten älä missään nimessä väkipakolla vie koiraa pelottaviin tilanteisiin. Tietenkin voit kotona olla ja mennä ihan normaalisti ja ottaa koiran mukaan arjen rutiineihin, mutta anna sen tarkkailla sivummalla jos se tahtoo, äläkä pakota osallistumaan. Ensin luottamus kuntoon sinua kohtaan, sitten voi lähteä tutustumaan kodin ulkopuolisiin jänniin asioihin. Ennemmin kulje vaikka sama pieni lenkki kolmesti päivässä kuin viet koiraa jatkuvasti uusiin paikkoihin. Sitten kun ulkoilut tutuissa ympyröissä sujuvat reippaasti ja rennosti, voi lähteä tallaamaan uusia polkuja.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.9.24 15:45:13

Teillä kuulostaa menevän todella kivasti, jatka samaan malliin.

Meillä rauhoitettiin ensimmäiset viikot kodinvaihtajan kanssa niin, ettei kutsuttu kotiin isoja ihmismääriä, toki muutama tuttu poikkesi ihan normaalisti. Ei myöskään lähdetty mökille vaikka silloin oli loppukesä ja kivat mökkeilykelit, haluttiin antaa koiralle aikaa sopeutua ensin yhteen paikkaan. Rutiinit olivat todella tärkeät, huomasin sen kun siivotessa nostin koirien pedit hetkeksi eri paikkaan kun ne olivat (aidatulla) pihalla ulkoilemassa, niin kodinvaihtaja hätääntyi kovasti kun peti ei ollutkaan tutussa paikassa, vaikka oli silloin ollut meillä jo viikkoja.

Kivaa syksyä kaikille koirien kanssa tai ilman :)

Lähettäjä: ja 
Päivämäärä:   11.9.24 15:47:52

Kaikki kasvattajalta aikuisena uuteen kotiin tulevat eivät sopeudu. Kaveri, jolla aikaisempaa koirakokemusta useammasta koirasta, joutui palauttamaan koiran takaisin kasvattajalle, koska se ei selkeästi tullut toimeen ainoana koirana ja koki eroahdistusta, yksin ollessaan ei ollut hetkeäkään paikoillaan tai hiljaa. Haukkui myös ilman syytä, järsi kaikkea ja alkoi tehdä sisälle. Alussa siis vaikutti ihan sopeutuvalta ja toimivalta, mutta siinä viikon päästä alkoi ongelmakäytös. Toimi hyvin tilanteissa kun oli tekemistä, tuli toimeen ihmisten ja muiden koirien kanssa, mutta kotona ei osannut olla. Kasvattaja oli ollut sitä mieltä, että koska hänen luonaan koiralaumassa ei ollut mitään ongelmia, syynä oli juurikin se, että koiraseura puuttui. Toki rotukin vaikuttaa yksilöominaisuuksien ohella.

Lähettäjä: pikkukoira 
Päivämäärä:   11.9.24 15:51:15

Aikaahan meillä onneksi on, loppuelämä toivottavasti. Mitään en ole koiralta vailla, koitan pyrkiä nyt vain että pienellä olisi mahdollisimman turvallinen olo uudessa kodissa. Työpäivät vaikuttaa nukkuvan sohvalla, kun kotiin tullessa kömpii tyynyjen seasta, ja näyttää ilahtuvan kun palaan kotiin. Pienellä lenkillä, samaa reittiä, ollaan käyty nyt kerran päivässä kun se tuntuu kuormittavan eniten, lenkin jälkeen on ihan poikki ja ottaa pitkät päikkärit. Muuten pääsee tarpeilleen takapihalle, sinne meno ei ole yhtään niin jännittävää. Nameista ilahtuu myös kovasti, leluihin ei ole osoittanut kiinnostusta. Vanha koira tuntuu olevan tuki ja turva varsinkin remmilenkeillä. Ja kovasti hän seurailee sivummalta kyllä kaiken mitä vanhan koiran kanssa tehdään, eikä ole mikään pakko osallistua mihinkään mihin ei ole valmis.

Enkä koe olevani epävarma tai lässyttäväni turhia, tilanne on vaan itselle uusi ja lähinnä vinkkejä ja vertaistukea tällä aloituksella haen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.9.24 15:57:08

"Koira on elänyt koko elämänsä isossa laumassa, kasvattajan luona, nyt kotona yksi koira kaverina."

Tuo on todella hyvä asia, siis se toinen koira. Tuo, mitä "ja" kirjoitti, ei ole kovin epätavallista kennelistä tulevilla kodinvaihtajilla (varsinkin ns. seurakoiraroduilla), joilla on ollut aina koiraseuraa ja uudessa kodissa pitäisikin olla ainoa koira.

Lähettäjä: pikkukoira 
Päivämäärä:   11.9.24 16:03:46

^ Kasvattajan kanssa oli tästä puhetta, ja hän sanoikin että paljon olisi koiralle ollut kotiehdokkaita mutta ei sitä ainoaksi koiraksi halunnut antaa. Päätyi sitten minun luo kun oli kotona suht saman kokoinen ja ystävällinen koirakaveri valmiina.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.9.24 16:05:41

Hienosti teillä tuntuu menevän. Jos namit kiinnostaa ja takapihalla on mukavaa, voi koiralle heitellä nameja nurmikolle etsittäväksi.

Lähettäjä: : 
Päivämäärä:   11.9.24 17:16:14

Tueksi voisi kokeilla esim. Adaptil-haihdutinta