Lähettäjä: V
Päivämäärä: 11.9.24 09:09:24
Meillä samantyyppinen tilanne, 13v koira jolla nivelrikkoa ja yksi jalka aikanaan leikattu. Lisäksi vielä munuaisten vajaatoiminta todettiin vuosi sitten. Munuaisten vt on ruokavalion ja tukiravinteiden avulla pysynyt hyvänä, se ei oireile mitenkään. Tuo nivelrikko taas näkyy sellaisena jäykkyytenä. Ravaa kyllä ja laukkapyrähdyksiäkin ottaa, mutta menee paljon tönkömmin kuin nuorempana. Makuulle menot ja nousut ovat alkaneet näyttää jäykiltä. Toisaalta sitten kuitenkin koira on iloinen, syö hyvällä halulla, nukkuu levollisesti. Sillä on jatkuva kipulääkitys nivelrikon takia.
Olen samaa mieltä, että nämä pikkuhiljaa pahenevat ovat vaikeimpia. Missä on se raja, että elämä on tai ei ole enää hyvää? Ei tähän taida olla yhtä vastausta. Itse olen pyrkinyt aina seuraamaan ainakin nukkumista: nukkuuko levollisesti vai alkaako olla levottomuutta - jos jälkimmäinen, niin silloin on kipuja liikaa. Lisäksi seuraan koiran yleistä mielialaa ja katsetta, onko se yhä positiivinen vai alkaako mieli painua.
Ja tuosta myös samaa mieltä, että lopetusaikaa ei kannata varata pitkän ajan päähän! Siitä yhteisestä ajasta ei pysty enää nauttimaan. Minulla eka koira meni nopeasti, kun piti lopettaa äkillisen sairastumisen takia samana päivänä. Ei ehtinyt mitään miettimään. Toiselle koiralle varasin torstaipäivänä lopetusajan seuraavan viikon maanantaille, ja se viikonloppu oli ehkä elämäni hirvein. Itkin, jossittelin, epäröin päätöstä, katsoin mitään-aavistamatonta koiraani tuntien kauheaa tuskaa, stressasin huomaako koira että olen ihan pois tolaltani, nukuin paria tuntia yössä. Ihan kauheaa. Tämän nykyisen kohdalla kun päätös tulee, niin varaan mahdollisimman nopean ajan.
Voimia! <3
|