Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.1.23 19:47:56

Minulla ollut useampi collie, on ollut ihan minun rotu. Nyt viimeisin alkaa olemaan sen verran iäkäs, että seuraajan pohtiminen alkaisi olemaan ajankohtaista. Collieta en ole sulkenut täysin pois, mutta toisaalta olen alkanut miettimään, olisiko joku vähän vähemmän pehmeä ja herkkä mukavampi. Omilla collieilla on ollut arkuuksia (äänet ja alustat) ja etenkään näitä en enää tahtoisi.

Millaisia ovat lapinporokoirat? Ymmärtääkseni luonteissa on paljon vaihtelua? Myös liian pehmeitä yksilöitä?
Sen tiedostan, että porokoira on työkoira jopa enemmän kuin collie, mutta se ei varmasti tuottaisi ongelmia. Harrastetaan rallya ja agilityä. Asutaan maalla. Löytyy omaa tonttia, sekä metsiä koluttavaksi.

Mites tuo porokoirien itsenäisyys? Colliet tuntuvat oppivan tavoille kuin itsestään, miten on porokoirien laita?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   28.1.23 19:49:48

Ikäväluonteisia ja huonosti motivoitavissa. Ärsyttäviä haukkujia myös.

Lähettäjä: pertta 
Päivämäärä:   28.1.23 19:51:04

Huonosti motivoitavissa ja osa haukkuu todella paljon ja riistaverisiä paljon.

Lähettäjä: Pölhö 
Päivämäärä:   28.1.23 20:04:17

Laidasta laitaan tuntuu olevan yksilöitä. Omat tuntemani joko hiljaisia, itsenäisiä ja vähän varautuneita ihmisiä kohtaan tai sitten sähliä, äänekkäitä ja ihmisrakkaita perhekoiria. Aika paljon tuntuu perimästä olevan kiinni eli pentu kannattaa valita huolella.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.1.23 20:06:52

Colliesra ei kokemusta. Kolme porokoiraa, kaikki helposti motivoitavissa, hyvin ahneita. Nartut pehmeitä, muttei arkoja. Uros kovempi. Kaikilla riistaviettiä, mutta hallittavissa. Nartut äänekkäitä, ei onneksi kumminkaan harrastuksissa. Uros hiljaisempi.

Lähettäjä: Miten nyt miettii 
Päivämäärä:   28.1.23 20:33:50

Kauhea katsella pennusta järjettömän arkaa uroscolliepentua ostettuna / myytynä siitos/näyttelykäyttöön eikä collieväki näytä ymmärtävän mitään vikaa, eikä siinä, 1v piikkiin tehdyllä silmätarkilla matadorjalostetaan kymmeniä pentueita pitkin poikin (Suomea ja Pohjoismaita) sen koommin jalostusuroksia silmätarkkimatta. Sitten viedään sitä jälkrläistä eli uutta jalostusmatskua vajaan vuoden ikäisenä tunnetulle silmäeläinlääkärille elämää haittaavien näköoireiden vuoksi, eikä sitäkään pentukoiran kaihia edes viralliseksi koiranettiin. Pari vuotta sitten syksyllä syntynyt ja nyt on jo näyttelymeriittiä. Sitä ikävää silmätulosta ei kyllä näy koiranetissä. Eikä arkuutta.

Satunnainen otanta yhdestä collieporukasta mitä tiedämme kiitos jonkun havainnoineen:

sennulla paskat lonkat +
seuraavalla nuorella sisäelimen vajis +
seuraava pentuna sokeutuva ja synnynnäisesti arka sekä sekin piilotellaan +
matadorikäyttöä uroksella jonka alta jo alta vuotiailla nuoren iän haittaavaa kaihia

Wautsi, 6-0, miten upeaa. Ostakaa lisää collieita

Sheltitkin ovat vähemmän arkoja ...
Jee, ostakaa vaan.

Josko ei.

Lähettäjä: Kukkamulta 
Päivämäärä:   28.1.23 20:42:40

Ystävällisiä, älykkäitä, itsevarmoja ja itsenäisiä. Oppivat helposti tavoille ihan vaan elämällä perheessä. Työmotivaatio on kova, mutta sen suuntaaminen siihen mitä omistaja haluaa, vaatii juuri oikean hetken ja juuri sillä hetkellä toimivan palkkion. Ja töissä haukutaan, myös silloin kun omasta mielestään tekevät töitä. Mun mielestä rohkeampia ja varsinkin palautuvat helpommin kuin colliet. Colliet ovat ehkä helpompia harrastuskoiria ohjattavissa lajeissa. Collien kanssa voi harrastaa mitä omistaja haluaa harrastaa, collielle sopivista lajeista tietysti, porokoiran kanssa harrastetaan mitä porokoira haluaa. Porokoirasta on metsästyskoiraksi, colliesta ei.

Lähettäjä: Miten nyt miettii 
Päivämäärä:   28.1.23 20:44:14

Ps Älkää käyttäkö sokeutuvaa arkaa pk urosta jalostukseen siellä, voi helkkarin kuustoista ....
Vaatikaa uroksilta tuoreita tarkkeja.

Jumankekka, lapinporokoiraan vertaa: 2 pentuetta, 2 vuotta, niin silmätarkki on uusittava ennen uutta käyttöä. Porukka geenitestaa joka asiasta ja kuvaa läpikotaisin koirat. Jos joku henkilö koettaisi antaa 2020-l jalostukseen porokoiraurosta kymmeneen saati kymmeniin pentueisiin, se ihminen saisi hiki päässä kyllä seuraavaksi anoa Putskulta turvapaikkaa, siis jos sen jälkeen enää kykenisi ...

Verratkaapa herran tähden rotuyhdistysten ulospäin kertoman informaation ja valistuksen määrää ja miten helposti se on löydettävissä.

Lähettäjä: Malla 
Päivämäärä:   28.1.23 20:59:39

Mulla on/ollut neljä porkkista. Helpoimpia pentuja ikinä ja nää on kuin ihmisen mieliä. Pysyvät pihalla irti mukana tallitouhuissa, viihtyvät veneessä, käydään lintu- ja supijahdissa, toimivat mejässä, etsivät ukkoa ja makaavat sohvallakin viikon tarvittaessa, jos ollaan koronassa koko sakki. Turkki ihan huippuhelppo.

Meillä haukutaan vieraat ulkona, jos en itse huomaa tulijoita. Muuten ei pidetä ääntä.

Lähettäjä: jeps 
Päivämäärä:   28.1.23 21:04:44

En tiedä yhtäkään lapinporokoiraa, joka ei olisi äänekäs ja haukkuherkkä ja tiedän noita yksilöitä paljon.

Kiva koira omakotitaloon tai maalle

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.1.23 21:24:24

Mihin tuo miten nyt miettii:n solkotus liittyy? Ja saisiko saman ihan selkosuomeksi?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.1.23 21:42:15

Porokoira ei välttämättä ole irtipidetävää. Osalla on niin vahva riistavietti että katoavat silmistä sen siliän tien kun irti pääsevät. Koulutuksella ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Vietti on koiralla sisäsyntyinen ominaisuus.

Mutta muuten ovat kyllä mainioita koiria, itsekin semmoisesta haaveilen. Ehkä joskus.

Lähettäjä: Hiphei 
Päivämäärä:   28.1.23 22:30:51

Porokoirat omassa elementissään ovat itsenäisiä työkoiria, eli ei se riistavietti ole saanut olla kovin vahva, ettei itse tarkoitus vesity. Ja isännän kanssa niitä poroja on paimenneltu, ei ihan oman pään mukaan.

Mulla on porokoira kerrostalossa ja niin oli edellinenkin. Ei turhan äänekäs, edes ovikellolle ei anna ääntä. Ulkona kaverikoirien kanssa irti leikkiessä sitten voi olla ääntä tai olla olematta, riippuu kaverista. Mutta semmoinen äänellä komentaja ei tod ole, toisin kun esim kaverin vesikoirat, jotka sitä palloa halutessaan saattaa istua puoli tuntia jalan juuressa louskuttamassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.1.23 22:54:33

Porokoiria on ollut lähipiirissä.

Tämä mikä oli lapsuudenperheessä niin oli helposti motivoitavissa ja koulutettavissa, mutta lievä riistavietti. Viihtyi hyvin omissa oloissaan, mutta oli seurallinen ja aina menossa mukana. Melko haukkuherkkä. Isä oli rotuunotettu koira joten oli paljon kookkaampi kuin muut joka saattoi osaltaan vaikuttaa muihin ominaisuuksiin (?). Hyvin kulki irralla, palasi aina takaisin jos sattui lähtemään jonkin oravan perään. Ei tullut toimeen muiden koirien kanssa vaikka kastroitiin, toki pystyi opettamaan siihen mutta ei suoraan hyökännyt kenenkään kimppuun.

Toinen, on taas sellainen luottokoira. Ei tyypillinen porokoira rakenteeltaan. Ei niinkään välitä ihmisseurasta, mutta on aina menossa mukana ja ottanut jopa muiden pentuja holhottavakseen. Omaa ruokaansa puolustaa. Ottanut useamman kerran "hoiviinsa" muita pentuja joita kasvattajalla on ja pitänyt näistä huolta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.1.23 09:47:03

Aloittaja täällä taas hei!
Ovat mahdollisesti haukkuherkkiä ja mahdollisesti ei voi pitää vapaana: ei tuote ongelmaa. Kuten aloituksessa luki, asumme maalla. Omakotitalossa ja niiden muutamien kaukana asuvien naapurien pihassa louskuttaa metsästyskoirat häkeissään päivät pitkät, eli kyllä tänne ääntä mahtuu. Ja ulkoilu voidaan kyllä suorittaa hihnassa/fleksissä/liinassa.

Eniten tuo luonnepuoli kiinnostaa. Muutaman tutulla collieita, joille jos "ärähtää" ne saattavat useamman päivän vältellä ärähtäjää häntä koipien välissä. Toki koirille ei pidä/tarvitse ärähdellä, mutta tämä on mielestäni liiallista herkkyyttä. Onko porokoirilla tällaista?

Lähettäjä: TipTap 
Päivämäärä:   29.1.23 09:56:44

Mites lyhytkarvainen collie? Ovat aktiivisempia ja terävämpiä kuin pehkot, tosin ohjaajapehmeyttä löytyy kyllä.

Lähettäjä: Pax 
Päivämäärä:   29.1.23 11:10:47

"Toki koirille ei pidä/tarvitse ärähdellä, mutta tämä on mielestäni liiallista herkkyyttä. Onko porokoirilla tällaista?"

Yleisesti ottaen ei. Porot on itsenäisiä työkoiria, jotka motivoituvat suurilta osin siitä työstä ja tekemisestä, ei niinkään ihmisen miellyttämisestä tai nameista. Todennäköisempi vastaus ärähtelyysi on joko haukkumaan annettu palaute tai vain yleinen "pidä tunkkis" asenne.

Mutta yksilöt on yksilöitä.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   29.1.23 11:17:55

Joo, eläessäni en ole nähnyt porokoiraa, joka olisi tuolla tavalla arka.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.1.23 11:58:10

Taitaa olla paremminkin niin päin, että voit ärähdellä porokoirallesi vaikka kuinka, se ei korvaa lotkauta. Oma auktoriteettisi siinä vaan murenee, kun et osaa käyttäytyä. Jos haluat ohjata koirasi käytöstä, pyydät ystävällisesti, sitten se voi hyvinkin toimia.

Lähettäjä: Hiphei 
Päivämäärä:   29.1.23 12:35:05

Joo, porokoira ei tykkää kurmuutuksesta. Se tekee asiat heti, kunhan kokee sen hyödylliseksi. Eli uusia juttujakin kun opetellaan niin eka kerta on ok, toinen on se "ai tätä sä tarkoitit", kolmas on "joo joo kyllä mä tän osaan" ja neljäs jo "miks v-ssa tätä pitää koko ajan toistaa". Eli johonkin putkiaivo sakemanniin (joita meillä kasvatettiin joskus) ihan eri tyyppi. Mutta sitten taas se, että lukee ihmistä niin hyvin, ettei yleensä tarvi sanoa mitään, kun koira jo kulkee toivottuun suuntaan. Ja ilmeikkäitä nämä kyllä on itsekin.

Jollain paimennuskurssilla oli yksi tosi arka ja huonoturkkinen narttu. Muut tuntemani on olleet ihan jänkhämallisia sisältä ja ulkoa.

Lähettäjä: Poro 
Päivämäärä:   29.1.23 16:59:44

Pärjääkö porokoira pelkkänä kotikoirana vai vaatiiko jotakin rodunomaista harrastetta voidakseen hyvin?

Lähettäjä: Pax 
Päivämäärä:   29.1.23 17:42:13

"Pärjääkö porokoira pelkkänä kotikoirana vai vaatiiko jotakin rodunomaista harrastetta voidakseen hyvin?"

Riippuu yksilöstä, mutta itse en ottaisi työkoiraksi jalostettua kotikoiraksi. Voi pärjätä tai olla pärjäämättä. Myös lajivalinta riippuu yksilöstä. Yleisesti ottaen eivät jaksa mitään lajia jossa mikromanageerataan, kuten agi tai toko. Koska siellä tunturissakin nämä työskentelee itsenäisesti, kaukanakin ihmisestä eivätkä käskyn alla. Jäyhiä toiminnan koiria.

Lähettäjä: Hiphei 
Päivämäärä:   29.1.23 18:13:31

Mulla on useampikin tuttu, joka harrastaa agia porokoirien kanssa, samoin tokoilijoita löytyy. Tää on älyttömän monipuolinen rotu.

Omat kyllä viihtyy kotikoirinakin joskus sen viikon, jopa kaksi, jos on koronaa potiessa oltu heikolla hapella. Jos sillä siis tarkoitetaan sitä, ettei tehdä mitään koiria varten, pakolliset lenkitykset vain.

Kyllä mä kerrostalossa panostaisin siihen, että koira pääsee purkamaan lataustaan. Nimenomaan aivotyötäkin, kuten nosework. Ei nämä lenkittämällä väsy. Maalla/ok-talossa menettelee ihan yleiskoirana, kun siinä voi vahtia omaa torppaa ja tähystää naapureita sillä silmällä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.1.23 19:06:24

Äidilläni on porokoira kotikoirana. Tosin on ulkoilmaihminen, ulkoilee tunti kaupalla koiran kanssa päivittäin. Koira ei ole erityisen kiinnostunut mistään temppuilusta edes lihapullan tai letun voimalla, tuli kodinvaihtajana aikuisena eikä siellä kennelissäkään niille mitään harrastuksia ollut. Mutta on se oppinut istumaan ja antamaan tassua. Tykkää metsästää hiiriä.

Lähettäjä: Joopa 
Päivämäärä:   29.1.23 19:17:55

Porokoiralla mahdollinen metsästysvietti! Vaikka olisi omaa lääniä riittämiin, ei voi pitää irti. Maalla on koko ajan jäniksen ym. jälkiä pihassa. Kun saa vainun, ei ole enää korvia.

Lähettäjä: Kukkamulta 
Päivämäärä:   29.1.23 19:50:55

Luonne on kyllä kiva. Voi olla olevinaan dramaattinen, mutta oikeasti on rohkea ja palautuu. Pienikin vastoinkäyminen saa koiran jodlaamaan tai korvat luimuun, mutta riittää kun sille kertoo, että kaikki ok ja asia on unohdettu.

Ei tarvi välttämättä rotutyypillistä harrastusta, eli paimennusta. Mutta ei väsy ihan vaan kävelyllä. Juoksu, vapaana olo, pyöräily, veneily, vieraissa paikoissa lenkkeily... Mun koiraa ei aivotyö kauheasti kiinnosta, eli nosework poissuljettu. Vaihtelevaa toimintaa kaipaa. Mun koiralle sopii vähän mutta usein, ja silloin joku pitkäkestoinen tuo hyvää vaihtelua.