Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   1.10.22 13:53:52

Vaikuttiko adhd arkeen ja miten?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   1.10.22 14:01:53

En vakituisesti ole, mutta matkustanut, mökkeillyt yms olen kymmeniä kertoja parhaan ystäväni kanssa. Olen tottunut olemaan se, joka määrittää aikataulut ja katsoo, että kaikki on saatu ajoissa kuntoon. Hän saattaa myös tarvita reissussa enemmän omaa aikaa, että pystyy rauhoittumaan ja ei ahdistu. Mikään hirveä säätäjä hän ei ole, vaan huolellinen jne, mutta saattaa välillä keskittyä epäolennaiseen, kun pitäisii miettiä aivan muuta.

Lähettäjä: Daim 
Päivämäärä:   1.10.22 14:07:06

En ole seurustellut, mutta tunnen joitakin. Osalla lähes kaikki tyypilliset nepsy-piirteet ja valitettavasti myös ne tyypillisimmät ongelmat. Mutta onpa sellainenkin joka on kääntänyt ominaisuudet vahvuudeksi.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   1.10.22 14:17:41

Eniten arkeen vaikuttaa, että kotoa lähtemiset on yhtä kaaosta ja säntäilyä ennen kuin kaikki tarvittava on (ehkä) mukana. Raha-asioita ei osaa hoitaa, mutta talous on mahdollisimman erillään. Pitkän tähtäimen suunnittelu vaikeaa, esim. lomamatka varataan lähtöä edellisenä päivänä, jos hän sen tekee.

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   1.10.22 14:38:18

Olen, pojallani on adhd. On äärettömän tunnollinen; tekee kaiken mitä lupaa ja jos annat jonkun ohjeen noudattaa sirätä pilkulleen, on tarkka ja varovainen. Kuormittuu kodin ulkopuolella joten koti on lepopaikka jossa saa olla ilman ulkopuolisia ärsykkeitä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.10.22 15:17:38

Minulla adhd, miehellä add.
Olen rutiinien orja, kotityöt/”tehtävät” täytyy tehdä tietyssä järjestyksessä. Esim. Aamuisin tyhjennetään ensimmäisenä tiskikone ennen kuin tehdään mitään muuta, tai en saa aikaiseksi tyhjennettyä koko konetta ja pyöritän sen uudestaan niin, että seassa on myös likaiset aamupala astiat. Lattian täytyy olla ehdottomasti ilman roinaa, mutta tasojen päälle kerääntyvät kasat ei niinkään häiritse, sillä tiedän mitä kasoissa on ja missä järjestyksessä. Kodin yleisilmeen täytyy kuitenkin olla siisti, saan hermoromahduksen jos asiat on levällään.

Miehellä jää kaikki tavarat juuri siihen mihin hän ne laskeekin. Jättää jälkeensä vaate kasoja myttyinä lattialle, häntä tämä ei häiritse. Häntä taas häiritsee tasojen päälle kertyvät ”kasat”.

Minulla on tavarat aina hukassa ja jokainen siirtymä tilanne on hirveä säätö, ellen ole edellisenä iltana laittanut kaikkea valmiiksi. Tätä yritän opetella. Inhoan äkkinäisiä muutoksia suunnitelmiin, tulen pahalle tuulelle vaihtuvista suunnitelmista, vaikka tapahtuva asia olisi ihan kiva loppujen lopuksi. Mies on huomattavasti enemmän spontaani kuin minä.

Mies myös viihtyy muiden ihmisten seurassa ja saa heistä energiaa, minusta taas tuntuu että ihmiset imee minut kuiviin ja tarvitsen paljon tilaa ja aikaa akkujen lataamiseen.

Minä innostun kokoajan uusista ideoista/harrastuksista, olen saattanut vaihtaa huonekalujen paikkaa päivän aikana ja miehellä on aina yllätys kotiin tullessaan. Saatan aloittaa uusia maalaus projekteja ja askarteluja/käsitöitä/jne, jotka loppujen lopuksi jää kesken, koska aloitan aina jotain uutta. Tästä yritän päästä eroon, sillä työpisteeni on täynnä keskeneräisiä töitä.

Minuun ei kuulema voi koskaan kyllästyä, kun joka päivä on erilainen. Mies on huomattavasti tasaisempi ja rauhallisempi kuin minä, minä sinkoilen joka suuntaan ja aina on puolet tavaroista hukassa. Minä olen myös todella tarkka aikatauluista, haluan olla kaikkialla ajoissa, mies usein viime tippaan paikan päällä/vähän myöhässä.

Lähettäjä: huh 
Päivämäärä:   1.10.22 15:23:14

^^

Nepsy itsekin, mutta tulisi hulluus, jos kumppanille aamun tärkein ja ensimmäinen asia olisi tiskikokeen tyhjennys, ja sitä ei voisi tehdä milloinkaan muulloin.

Lähettäjä: Sibuli 
Päivämäärä:   1.10.22 15:48:15

Nykyään ADD:ta ei enää erotella ADHD:sta, on vain yksi diagnoosi. ADD-henkilöllä kun voi olla myös ADHD-ominaisuuksia ja toisinpäin. Jokaisella oma cocktailinsa niistä.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   1.10.22 15:50:22

Viiva: meillä miehellä on ADHD, minä neurotyypillinen, mutta hän on se, jonka tavarat on kasoina/vuorina lattioilla JA tasoilla, ja joka ei ymmärrä miksi kuivat pyykit pitää laittaa narulta koneeseen ennen kuin laittaa uuden koneen pyörimään (muuten tekee sen kiireessä kun pyykkikone on pessyt, ja puhtaat vaatteet eivät päädy kaappiin vaan pinoiksi olohuoneeseen). Ja minä ajoissa, mies myöhässä tai vähintäänkin hirveällä kiireellä paikalle saapuneena. Ja kaikki suunnittelu minun varassa, mies tekee kaiken hetken mielijohteesta (eikä ymmärrä että ihan kaikki ei toimi niin, esimerkiksi jos lippuja konserttiin/leffaan tms on myynnissä rajoitettu määrä).

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.10.22 09:21:22

huh, ilmaisin itseni ehkä huonosti - toki kaikki omat aamutoimet jne voi tehdä normaalisti, mutta ennen kuin kukaan rupeaa väsäämään aamupalaa/sotkemaan keittiötä, tiskikone pitää tyhjentää, jotta aamun jälkeiset likaiset astiat saa suoraan koneeseen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.10.22 09:24:01

Siksi minulla on niitä rutiineita, jotta asiat pysyvät järjestyksessä. Muuten minäkin jättäisin ne puhtaat pyykit kasana vaan johonkin. Toimintaterapia auttaisi yllättävän monia jos suostuisi vaan moiseen, siellä oppii elintärkeitä oppeja arjen sujumiseen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.10.22 09:27:41

Seurustelen, vaikuttaa ja on @!#$ raskasta.

Mies jättää tavarat juuri siihen mihin ne tippuvat, lähteminen kotoa on aina yksi show kun ei meinaa saada asioita tehtyä eikä ymmärrä esimerkiksi monelta pitää alkaa toimimaan jotta tasan klo 8 on lähtövalmiina. Ainoa mikä häneltä sujuu on itsenäinen töihin lähtö. Ei pysty toimimaan spontaanisti jos suunnitelmiin tulee muutos vaan jää kiinni siihen muutokseen ja jumittaa ja kiukuttelee. Lyhyt impulssikontrolli. Ei pidä tilanteista joissa on paljon ihmisiä mm. kaupassakäynti on välillä ahdistavaa. Ei pysty tekemään mitään suunnitelmaa etukäteen mistään asiasta. Ja tämä kaikki lääkityksen kanssa. Voitte vaan kuvitella mikä oli meno ennen lääkitystä.

Lähettäjä: Saapas 
Päivämäärä:   2.10.22 10:27:05

Mun puolisolla on ADHD. Tekee elämän erittäin raskaaksi. Mies on tosi herkkä ja äkkipikainen, mikä on hankala yhtälö sen kanssa että itse olen niin tympääntynyt olemaan vastuussa koko huushollista. Joudun muistuttelemaan ties mistä perusasioista jatkuvasti.

Vähän niinkuin lapsen kanssa eläisi. Tässä nyt pohdin että uskaltaako tällaisen kumppanin kanssa hankkia oikeitakin lapsia vai pitäiskö etsiä vähän kykenevämpää isää lapsille.

Lähettäjä: Yyzet 
Päivämäärä:   2.10.22 12:05:00

Minä olen varmasti tosi rasittava, ja puoliso on kyllä sen tuonutkin esille. Mun oireet ovat sieltä ADD-puolelta, en jaksaisi millään tehdä mitään ns. pakkopulla-asioita oli ne sitten siivous, vakuutuskorvausten hakeminen tai ylipäätään mikään, mikä ei kiinnosta. Mieluiten makoilisin soffalla vapaa-aikana. Mutta on myös impulsiivisuutta, innostun asioista hetkeksi, mutta no, toteutus jää sinne sohvalle. Ja multitaskaaminen saa aivot solmuun, silloin alan sekoittamaan asioita (töissä). Mutta toisaalta olen erittäin tarkka aikatauluista, ajankäytön suunnittelusta, pikkutarkka yksityiskohdista. Esimiehen palautteen mukaan olen myös tehokas, järjestelmällinen ja looginen.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   2.10.22 12:35:53

Onneksi erosin. Ei tartte enää ketään muistuttaa sataa kertaa asioista niin että unohtuu sittenkin. Eikä tartte hoputtaa(alkoi aina touhuamaan jotain epäolennaista) ketään hermo tiukilla johonkin lähtiessä tietäen että myöhästytään.
Eikä tartte toimia kenenkään sihteerinä hoitaen yksin kaikki vähänkään järjestelyä vaativat asiat.

Ihan mahtavaa. Lääkitystä miehellä ei ollut, ei kuulema tartte, eikä halua että lääkkeet muuttaa häntä eri ihmiseksi.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   2.10.22 13:34:16

Puolisolla esiintyy ainakin lievää diagnosoimatonta ADHD:ta, hän on tosin nainen. Mutta kyllähän monen jo tänne kirjoittaneen kuvaukset omista puolisoistaan kuulostavat enemmän kuin tutuilta. Asioissa, jotka hän kokee millään tapaa itselleen tärkeäksi hän myöskin menestyy erinomaisesti, mutta minun vastuulla on sitten enemmän ne "tylsät" rutiinit ja kodin järjestyksen ylläpitäminen johon hän sitten osallistuu fiiliksen mukaan. Jos välillä pyydän tekemään tai muistamaan jonkun suht arkisen asian niin tiedän, että suurella todennäköisyydellä hän ei tule asiaa muistamaan montaa minuuttia kauemmin. Asia ei yksinkertaisesti tunnu rekisteröityvän kiinnostavuusskaalalla. Usein on siis helpompaa tehdä itse, vaikka tosiaankaan aina ei huvittaisi.

Tulee myöskin helposti levottomaksi jos elämässä ei ole tarpeeksi jännää sisältöä tai haasteita. Eli sellaisen tasapaksun arjen kestävyyteen en ole hänen kanssaan oikein ikinä luottanut.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.10.22 13:38:35

Siis puhutaanko täällä adhd:sta vai autismista?

Lähettäjä: Rouhi 
Päivämäärä:   2.10.22 14:26:38

-: mitä tarkoitat?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.10.22 14:33:11

Kun täällä jotkut luettelee miten tarkat rutiinit on ja miten ulkomaailma tai rutiineista poikkeaminen kuormittaa ja ahdistaa ja koti on lepopaikka jne. Nuo ovat yleisiä piirteitä autismissa. Adhd:n yleisiä piirteitä taas ovat keskittymiskyvyttömyys ei-kiinnostavissa ja hyperkeskittyminen kiinnostavissa asioissa, miljoonan jutun ajatteleminen yhtä aikaa ja asioiden kesken jättäminen, kun jotain muuta kiinnostavampaa sattuu tulemaan eteen.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   2.10.22 14:37:14

"Lähettäjä: -
Päivämäärä: 2.10.22 14:33:11

Kun täällä jotkut luettelee miten tarkat rutiinit on ja miten ulkomaailma tai rutiineista poikkeaminen kuormittaa ja ahdistaa ja koti on lepopaikka jne. Nuo ovat yleisiä piirteitä autismissa. Adhd:n yleisiä piirteitä taas ovat keskittymiskyvyttömyys ei-kiinnostavissa ja hyperkeskittyminen kiinnostavissa asioissa, miljoonan jutun ajatteleminen yhtä aikaa ja asioiden kesken jättäminen, kun jotain muuta kiinnostavampaa sattuu tulemaan eteen."

Suppea käsitys sinulla noista diagnooseista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.10.22 15:50:35

Puolisolla on adhd (vaiko add, mutta kuitenkin) ja kyllähän se vaikuttaa. Oirekuvassa korostuu eniten impulsiivisuus ja tarkkaamattomuus. Hukkaa tavaransa n. 200 kertaa päivässä, luojan kiitos pää on kiinteä osa kroppaa kun hävittäisi senkin muuten. Eksyy helposti tehtävästä toiseen niin, että edelline. homma jää aina kesken. Siis esim. jos lähtee viemään roskia, huomaakin matkalla, et eteisen maton voisi imuroida. Ottaa rikkaimurin käteen, mut säiliö pitääkin tyhjentää. Siitä muistaa, et talon ilmanvaihtosuodatinkin on vaihtamatta ja lähtee vaihtamaan sitä. Lopulta löytyy takapihalta haravoimaata ja se hemmetin roskapussi on edelleen eteisessä odottamassa! Lisäksi on aika räjähtävä luonteeltaan, sanoo ennen kuin ajattelee ja katuu sanomisiaan kahden sekunnin päästä. Pitkäjänteisyyttä vaativat tehtävät on tosi hankalia.

Vaikuttaa silleen, et mun on parempi suhtautua tollaseen asiasta toiseen poukkoiluun ja unohteluun huumorilla. Meillä on aika räjähtäviä riitoja, mutta toisaalta myös aivan valtavaa intohimoa, koska mies myös rakastaa aivan täysiä. Ollaan oltu 3,5 vuotta yhdessä, mutta mies rakastaa minua edelleen sillä samalla intohimolla kuin ensimmäisenä päivänä. Onhan tää raskasta välillä, mutta kyllä noissa kirjainyhdistelmissä hyvätkin puolensa on.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   2.10.22 16:39:23

Olen asunut ADHD-miehen kanssa. Yksi kivoimmista kämppiksistäni.

Itselläkin varmaan diagnosoimaton ADHD enkä jaksa kodistaan pikkutarkkoja ihmisiä. Kunhan koti ei ehdi ihan ällöttäväksi niin epäjärjestystä kyllä mahtuu maailmaan, mielestäni on ihan oikein pääasiassa keskittyä kiinnostaviin ja mukaviin asioihin.

Kadottaisin päänikin ellei se olisi kiinni, kotoa lähtö on yhtä sekoilua, unohdan matkan varrella neljä kertaa mitä olin tekemässä jne. Hyvin olen silti pärjännyt opinnoissa ja työelämässä, onneksi olen innostunut uran kannalta oikeista asioista.

Lähettäjä: Äö 
Päivämäärä:   2.10.22 21:14:17

"-" on kyllä oikeassa mainitessaan autismista. Adhd ei pysty rutiineihin. :)

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   2.10.22 21:29:18

No jostain syystä jos johonkuhun ihastun niin hänellä on aika varmasti ADHD tai ADD :D.

Eli juu olen asunut yhdessä useammankin ADHD/ADD-tapauksen kanssa.

Yksi oli siisti, mutta kolme muuta eivät. Eniten rassasi varmaan se että joutui siivoamaan koko ajan aikuisen ihmisen jälkiä. Lisäksi exillä ollut myös taipumusta päätyä käyttämään päihteitä liiallisesti tai pelaamaan liiallisesti. On olleet sitten lopulta niin isoja ongelmia että suhteet ovat kaatuneet. Ei varsinaisesti siis ADHD muuten mutta nuo päihde/peliriippuvuudet ja sotkuisuus ja niistä aiheutuneet riidat.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   2.10.22 21:31:27

Kyllä ADHD pystyy rutiineihin. Pään ollessa kaaosta, monesti ne rutiinit ovat tärkeitä joita ilman mikään ei toimi. Rutiinien ylläpito on monille adhd-diagnoosin omaaville vaikeaa. Kaikki diagnoosin omaavat ovat yksilöitä, kaikilla näkyy vähän eri tavalla, eikä kannata takertua yhteen piirteeseen :) Diagnooseja ei kuitenkaan yhden piirteen tai sen puuttumisen perusteella anneta. Ihminen on myös muutakin kuin diagnoosinsa ja luonteenpiirteet vaihtelee nepsyilläkin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.10.22 21:55:57

Mä inhoan rutiineja, mutta sitten toisaalta junahdan joihinkin rutiineihin niin tiukasti, etten meinaa pystyä muuttamaan toimintaani enää kun olen tietyn rutiinin saanut iskostettua itseeni. Mutta ne voi olla vain sellaisia pieniä rutiinej kuten jätän avaimet aina tiettyyn paikkaan. Mutta pidempikestoiset rutiinit kuten hmmaspesu, tai aamupalan teko on aina yhtä vasten mielisiä

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.10.22 22:59:26

Periytyvät yllättävän paljon, mutta eivät välttämättä samanlaisina kuin äidillä/isällä/molemmilla. Työläät kouluvuodet mahdollisia.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.10.22 23:12:12

"Nykyään ADD:ta ei enää erotella ADHD:sta, on vain yksi diagnoosi."

Kyllä niitä vielä erotellaan, vai onko sitten lääkärikohtaista? Lapseni sai juuri ADD diagnoosin ja minulla todennäköisesti (toistaiseksi) diagnosoimaton ADD. Ja onpa kurja lukea täällä näitä joitakin kommentteja, toivottavasti lapseni aikanaan löytäisi rakastavan puolison itselleen, diagnoosista huolimatta!

Lapsellani on nyt toimiva lääkitys koulupäiville ja lääkkeen avulla jumitukset ovat jääneet kokonaan pois. Omassa käyttäytymisessäni tunnistan ylempänäkin mainitun tylsien/vaikeiden asioiden välttelemisen ja jumittamisen.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   2.10.22 23:29:29

Olen vuoden verran. Aina huomasi jos jätti lääkkeet ottamatta. Lääkkeitä käyttäessä rauhallisempi, helpompi keskustella eikä jatkuvasti säntäillyt paikasta toiseen. Kun jätti lääkkeet ottamatta kävi hermoille, aina äänessä ja säätämässä. Hermostui ja kiivastui nopeasti, sanallisesti myös loukkasi. Alko maistui mutta lääkkeitä käyttäessä ei niinkään, eikä edes suositella.

Perus arki, minä suunnittelen ja hän on huoleton hetkessä eläjä. Ei mietitä pidemmälle tai suunnitella. Sopiminen ja siinä pysyminen vaikeaa. Raha-asiat kuralla. Ei sietänyt kauppakäyntejä/ihmismassoja. Baarissa ei ongelmaa (alko).

Lähettäjä: Hipsu 
Päivämäärä:   3.10.22 02:17:04

Me ollaan adhd-pariskunta ja tollo kai olisin ,jos en sen jo etukäteen tiennyt että haasteita on edessä, kun yhteen muutettiin.

Jotenki meillä tää vaan toimii suht hyvin. Kumpikaan ei olla siivoushulluja, mutta ei myöskään sotkuisia. Ei me oikeestaan riidellä, kinata tai muuta vastaavaa. Hyvin soinnutaan yhteen. Mutta toki meillä on ongelmaa joissain arjen asioissa, kuten laskujen maksut jne... Mun oireilu on varmaankin häiritsevää, ku töpeksin jatkuvalla syötöllä ja oon aina myöhässä jopa todella tärkeistä jutuista. Mut ei nää sinänsä oo suoraan vaikuttanu meidän suhteeseen ku mistään ei olla myöhästytty ja maailma ei oo kaatunu jos unohin ostaa maitoa.

Lähettäjä: eräs 
Päivämäärä:   3.10.22 07:54:11

ADHD voi todellakin pystyä rutiineihin! Itsellä diagnoosi, mutta itse opin just selviytymään rutiinien avulla.

Sanoisin itse kans, että toimintaterapia auttas monia AD(H)D-ihmisiä.

Itselläni on erilaisia listoja PALJON vähintään päässäni ja niitä käyn läpi kun vaikka lähden kotoa. Esim. ulko-ovella tarkistan että on avaimet ja puhelin mukana. Ennen oli myös lompakko, mutta nyt puhelimen kotelo toimittaa lompakon virkaa. Jo ennen sitä käyn listaa päässä läpi:
vessassa käynti, pukeutuminen, lääkkeet, hampaiden pesu jne. Ja jos rutiini poikkeaa, niin saatan hyvin unohtaa vaikka lääkkeet ja se onkin sitten ongelma (itsellä ei enää adhd lääkkeitä, mutta tyroksiini…). Onhoan hoputtavia ihnisiä siksi. Asiat on vaan käytävä läpi järjestyksessä, että kaikki tulee tehtyä. Ei se lähtö hoputtamalla nopeudu.

Ostin mm. avaimiin Tile-laattoja. Jos avaimet on hukassa, voin soittaa niihin ja näen ne kartalla. Tai jos puhelin on hukassa, voin soittaa siihen avaimista. Ei enää aamuisia avaimien paniikkimetsästyksiä!

Töissä rakastan listoja. Kaikki asiat selkeille listoille, niin muistan ne.

Aiemmin ikävien asioiden teko ei meinannut luonnistua kirveelläkään, mutta adhd-lääkityksen avulla sain fiiliksen, että mä pystyn siihen! Sainkin lääkityksen avulla raha-asiat kondikseen, kirjaston kirjat palautettua ja muutenkin elämän raiteilleen. Lopetin tosin lääkityksen, kun se ahdisti liikaa.

Elämä on kuitenkin terapian avulla pysynyt raiteillaan. Tajusin vaan jossain vaiheessa, että mulle ei sovi perinteinen alaisen rooli IT-alalla. Yrittäjyys on mun juttu. Saan tehdä asioita omaan tahtiin ja laskutan asiakkailta sen mitä on sovittu. Jos jään kesken töiden silittelemään kissaa, niin sitten jään! Se on pois vaan mun ajasta. Asiakkaat tuskin edes tietää adhdstani, saan vain positiivista palautetta.

Raha-asioissa käytössä on sähköinen kirjanpito, ei tartte oikeastaan juuri mitään tehdä käsin. Tilinpäätökset jne. tylsät jutut tekee kirjanpitäjä.

Kotona voi vaatteet jäädä levälleen ja sellaista, mutta mitä väliä? Kerran viikossa sitten keräilen ja pesen ne. Opin myös että itseäni ärsyttää hengarit paljon, joten hommattiin mulle kotiin pystynaulakko, mihin saan takit jne. kun tulen sisään. Yritämme siis puolison kanssa keksiä ratkaisuja asioihin, eikä tehdä ongelmaa, jos joku asia ei onnistu.

Olen myös asunut pitkään yksin, joten pakkohan ne ikävätkin asiat on elämässä hoitaa. Teen niistä just listan ja ruksailen yli, kun hommat on tehty. Se on kyllä kiva fiilis, kun mitään ei ole listalla. Huomaan kyllä vetkuttelevani usein, kun ahdistaa. Mutta onneksi puoliso tukee. Ilman häntä, elämäni olisi paljon tuskaisempaa.

Olen myös asunut toisen adhd-ihmisen kanssa. Se oli kaaosta kun kaksi adhd:ta oli yhdessä. Varsinkin kun puoliso kyllä otti lääkkeitä, mutta terapia ei kiinnostanut. Rakastin sitä meidän impulsiivista elämää. Oli ihanan jännä ja ei koskaan kahta samanlaista päivää. Mutta en myöskään kokenut että olisin saanut tukea puolisolta.

Nyt minusta tuntuu, että nykyisen puolison kanssa ollaan tosi hyvä tiimi. Molempien hyvät puolet pääsee esiin ja tuetaan toisiamme molempien huonojen puolien kanssa. Koska onhan niitä huonoja puolia meissä kaikissa, myös ns. neuronormaaleissa.

Lisäksi pitää muistaa, että adhd ei tarkoita kaikilla samaa ja jopa neuronormaaleilla on adhd ja autismin piirteitä. Meillä kaikilla on. Se on liukuva skaala. Itse esim. olen hyvin tarkka, että olen ajoissa paikalla ja sisäinen kello harvoin heittää. Inhoan, kun joudun odottelemaan muita jne.