Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.10.22 11:34:12

Minä ja mies ei todellakaan olla koiraihmisiä, mies lisäksi pelkää koiria. Tyttö on nyt joulusta saakka siltikin kärttänyt koiraa, eikä usko kun sanotaan ettei meille koiraa tule. Lupaa kuulemma kouluttaa sen ja käyttää ulkona. Olen yrittänyt vedota siihenkin, että koira kiintyy vain perheessä yhteen henkilöön joka on aina aikuinen, mutta lapsi ei usko tuota. Mikä ihme avuksi? En vain jaksa tuota jatkuvaa itkua ja huutoa kun ei saa koiraa. Enkä todellakaan usko että lapsi jaksaa viedä sen koiran 4 kertaa päivässä ulos, saatika pentuna kymmeniä kertoja. Meidän vastuulle se jäisi.

Lähettäjä: Eivi 
Päivämäärä:   1.10.22 11:38:33

Sanot sille että vinkuminen loppuu nyt, koiraa ei tule.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   1.10.22 11:38:53

Vaikka lapsi jaksaisikin viedä koiran ulos, tuon ikäinen on aivan liian pieni huolehtimaan yksin koiran koulutuksesta ja ulkoilutuksesta, etenkin kaupunkialueella. Pienikin koira voi innostuessaan tai säikähtäessään vetää lapsen nurin, ja lisäksi lapsille saattaa tulla mieleen mitä erikoisimpia ideoita koiraa ulkoiluttaessa. Jos vanhemmilla ei ole halua ottaa koirasta päävastuuta, niin asia on melko selvä.

Olisiko lapselle mahdollista saada esimerkiksi tuttavapiiristä tai naapurustosta hoitokoiraa, jota saisi (valvotusti) ulkoiluttaa, leikittää ja kouluttaa? Lapsi saisi touhuta koirien kanssa. Vanhempana myös esimerkiksi 4H-kerhon dogsitterkurssi on mahdollisuus, noin pientä tuskin otetaan vielä mukaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.10.22 11:41:08

Fiksu lapsi, kun ei usko selvää valetta. Kyllä koira voi kiintyä moneen ihmiseen. Toki joskus saanut hötölästäkin lukea myös niistä tapauksista, joissa koira ei ole kiintynyt siihen ihmiseen joka on koiran halunnut ja harmiahan siitä seuraa. Mutta esimerkiksi omassa lapsuudessa meillä oli koiria ja ne kiintyivät eniten nimenomaan minuun vaikka olinkin ihan kakara. Minä kuitenkin vietin niiden kanssa eniten aikaa.

Mutta jos te aikuiset ette koiraa halua niin sitten teille ei yksinkertaisesti vain koiraa tule. Kunhan lapsi tuosta vähän vielä kasvaa, hänelle voisi kuitenkin löytyä esimerkiksi joku hoitokoira jonka kanssa saisi käydä puuhailemassa, tai vaikka lainakoira johonkin harrastukseen. Ilman omaa koiraakin voi koiria harrastaa :) Joku hoitolainen voisi toki löytyä jo nyt, mutta se vaatisi että mukana olisi joku koirista ymmärtävä aikuinen joka vahtisi että homma pysyy kaikille kivana ja turvallisena.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.10.22 11:44:56

Meilläkin lapsi 7 kk haluaa syödä sähköjohtoja. Aina ei saa mitä haluaa.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   1.10.22 11:53:46

Ei missään nimessä koiraa tuon ikäiselle lapselle jos vanhemmat eivät ota päävastuuta!

Lapselle tiedoksi, että on meitä muitakin jotka ovat halunneet koiraa about vaippaikäisestä mutta eivät saaneet ennenkuin aikuisena. Itselläni oli ikää 32 v kun otin ensimmäisen (hoidin ensin opiskelut ja ulkomailla asumisen alta pois) ja voi pojat että se oli hieno päivä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.10.22 11:54:54

Kiitos neuvoista! Pistetään ihmeessä kokeiluun, josko löytyisi hoitokoiraa.:) 4h kerhoa ajattelin, mutta lapsi on liian nuori.

Se vielä jäi mainitsematta, että tosiaan hyvä kun tyttö osaa edes lukea. Joutuisin siis varmasti itse selvittämään kaiken koirien ruokinnasta, sairauksista yms ja se ei vaan yhtään nappaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   1.10.22 11:56:11

Lapselle saa ja pitää tuottaa myös pettymyksiä. Kaikkea ei ikinä saa mitä haluaa, ei vaikka kuinka menisi naama rutulle. Koko elämää ei voi tavoitella aina lapselle mukavaksi, koska näin se ei ikinä tule menemään.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   1.10.22 11:56:33

Saat kyllä jaksaa vielä aika monet itkus aika monesta asiasta, mitä lapsi haluaa mutta ei saa.

Lapsen haluamisen tuskan kanssa kannattaa olla myötätuntoinen, mutta jämäkkä. Sano, että ymmärrät lapsen halun, ja tuntuu ikävältä kun ei saa mitä haluaa, mutta teille ei koiraa voi tulla. Mutta lapsi ei ole lapsi ikuisesti ja aikuisena voi sitten hankkia koiran jos siltä tuntuu.

Lähettäjä: Hexe 
Päivämäärä:   1.10.22 12:00:32

Sano, että hankkii itse koiran sitten kun on aikuinen.
Itsellä juuri pentu ja on se kyllä todella työlästä varsinkin näin alkuun. Ei 7v lapsen hommaa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   1.10.22 12:03:43

Tuskin se kinuaminen loppuu, sanot vaan, että aikuisena voi sitten ottaa mitä lemmikkejä haluaa. Muistan kuinka kovasti itse halusin kania ja ponia, mutta vaikka kävin tallilla joka päivä vanhempani tekivät mielestäni silti viisaasti, kun eivät minulle omaa eläintä hankkineet, olisin kyllästynyt sen hoitamiseen. Ja vanhemman vastuullehan se eläin siinä tapauksessa jää, joten vain sellainen eläin taloon, jonka joku aikuinenkin haluaa, mielellään molemmat!

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   1.10.22 12:07:43

Olisiko sukulaisilla, naapurissa tms. kilttiä pikkukoiraa, jonka kanssa lapsi saisi käydä touhuamassa?

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   1.10.22 12:11:36

Juu minäkin muistan sen vimman millä tuossa iässä jo aloin koiraa haluta ! Tosin en ihan kamalasti ääneen vinkunut, meidän ikäpolvi vielä opetettiin uskomaan ei ja muut sellaiset basic sanat ja aikuisten selitykset. Noh, joka tapauksessa sen vimman ja halun muistan. Minulle (ja muutamalle kaverilleni samassa tilanteessa) sanottiin, että ensin täytyy harjoitella ! Ei muuten voi mitään osata tai olla edes täysin varma jaksaako sitä esim 15vuotta, potentiaalinen ikä pienelle koiralle.. Alkaa ottaa hoitokoiria, käydä koirallisilla kavereilla kylässä, tutustua muihinkin eläimiin eli kavereiden marsut, hamsterit ja muut tulivat tutuiksi. Sitä kun oli vissiin vuoden verran tosi säntillisesti tehty niin ensimmäisiä lemmikkejä alkoi tulla: on ollut akvaariota, hiiriä, jopa lopulta kissakin lapsuudenkodissa ja hoitoeläiminä kaikkea koirista hevosiin -oman koiran ostin sitten kun oli oma koti..

Lähettäjä: Nii 
Päivämäärä:   1.10.22 14:08:10

Joka tapauksessa se jäisi teidän vastuulle, koska yksikään järkevä vanhempi ei päästä tuon ikäistä yksin koiran kanssa ulos. Että sitä koiraa ei todellakaan oteta elleivät vanhemmat sitä halua, ja jaksa sitä hoitaa. Joskus on osattava olla järkevä aikuinen joka laittaa lapselle rajat, lapsi ei mistään koiran ottamisesta päätä. Ei lapselle voi antaa sitä vastuuta, eihän tuon ikäinen edes tiedä mitä se oikeasti vaatii. Todennäköisesti siitä seuraisi vain ongelmia ja lapsi pettyisi pahasti. Että vanhempana sitä vaan joutuu joskus sietämään kiukuttelut ja haluamiset, aina ei voi antaa periksi.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   1.10.22 15:14:54

Eihän ole viiteen vuoteen ulkoiluttamaan jos sittenkään. Anna haaveilla, sano että sitten kun on iso voi itse hankkia. Meillä on poika joskus kinunnut kissaa. Ihan fiksu on tullut vaikka ei ole saanut. Selityksenä että en siedä sisälle kusevia kissoja eikä niiden paikka ole asutusalueella vaan maalla hiirikissana.

Lähettäjä: Klo 
Päivämäärä:   1.10.22 15:55:48

Aloitin koiran vaatimisen 6 vuotiaana ja sain chihuahuan 13 vuotiaana. Toistin pyynnön noin kahdesti päivässä ja jacpot tuli kun äiti oli viikon matkoilla ja isä oli heikoin lenkki.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.10.22 18:39:55

Kuulostatte ihanan vastuullisilta vanhemmilta! Ei voi mitään eläintä ottaa niin että päävastuu on 7 vuotiaalla lapsella, vanhemmille se vastuu jää joka tapauksessa.

Lähettäjä: poppa 
Päivämäärä:   1.10.22 19:16:34

Aina ei saa mitä haluaa. Niin se vaan tässä maailmassa menee. Asia mikä on hyvä oppia jo taaperona.

"Ei" tarkoittaa ei, ja "ei" ei kitisemällä muutu. Toinen asia mikä on hyvä oppia.

En edes yrittäisi hankkia lapselle mitään hoitokoiraa tms. Lapsi voi itse yrittää hankkia sellaista noin 7 vuoden kuluttua. Nyt, jos yrität tyrkätä lapsen jonkun koiranomistajan riesaksi, niin alkaa naapurit ja sukulaiset kiertämään teidät aika kaukaa. Ei seitsenvuotias mitään hoida, osaa ehkä pitää hihnasta kiinni, mutta aikuinen joutuu tekemään tuplatyön vahtiessaan sekä lasta että koiraa.

Lähettäjä: jaa 
Päivämäärä:   1.10.22 19:24:19

Ikinä ei pidä ottaa koiraa lapsen leluksi, vastuu on AINA aikuisella. Ehkä joku 15 v alkaisi olla sen ikäinen että hoitaisi koiransa mutta siinä iässä taitaa useimmille tulla ihan muita intressejä. Ei koiraa jos vanhemmat ei sitoudu asiaan vaikka olisi mikä kitinä..

Lähettäjä: Just 
Päivämäärä:   1.10.22 19:29:03

Lapsi ei onneksi päätä hankitaanko koira vai ei.

Itse 7 vuotiaana opiskelin monta kirjaa marsuista ja lopulta sain luvan hankkia sisaren kanssa kaksi marsua ja olen tästä hyvin kiitollinen. Koskaan en väsynyt niiden hoitamiseen, mukaan tulivat myös marsunäyttelyt ja nyt asiaa on harrastettu yli 20 vuotta.

Meille kyllä tuli myös koiria pari vuotta myöhemmin mutta tämä oli vanhempien tahto. Kyllä niistä koiristakin iloa oli lapsille ja aikuisille. Vielä myöhemmin liikeni lupa aloittaa ratsastus ja siitä seurasi ratsastuksenohjaajan koulutus.

Kannatan ehdottomasti lemmikkien hankintaa. Mutta jos vanhemmat eivät halua lemmikkiä, ei sellaista kannata hankkia. 7 vuotiaalla on muutakin tekemistä kuin koiran ulkoilutus 4 kertaa päivässä, eikä ole taitoa kouluttaa. Ehkä tärkeintä on ensin koulunkäynti, ystävät ja harrastukset.

Lähettäjä: Turre 
Päivämäärä:   1.10.22 19:33:29

Lemmikki on aina perheessä aikuisen valinta ja aikuisen vastuulla. Teinin voi olettaa ottavan vetovastuuta lemmikistä, ei nuoremman. Sitä ennen aikuisen on oltava se, joka lemmikin tahtoo.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   1.10.22 19:35:14

Ja teininkin kanssa saattaa käydä niin, että kun opiskelut alkavat, niin koira jää, nuori lähtee.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.10.22 19:42:55

Tuossa iässä minäkin aloin vinkumaan koiraa, mutta en saanut. Meille tuli kissa, koska äitini tykkäsi enemmän kissoista. Sen jälkeen unohtui koirapuheet, vasta seiskaluokalla aloin uudelleen vinkumaan koiraa. Lopuksi sainkin sellaisen synttärilahjaksi.

Päävastuu lemmikistä on kuitenkin aina vanhemmilla. Vaikka minäkin olin yläasteella, kun sen koiran sain niin kyllä vanhemmilla oli se suurin vastuu. Toki lenkitin, ruokin ja leikin koiran kanssa, mutta silti vanhemmat siitä koirasta piti huolen.

Jos lapsi lemmikin haluaa niin olisiko joku muu vaihtoehto? Sellainen joka käy myös vanhemmille tuon vastuun takia.

Lähettäjä: peikonlehti 
Päivämäärä:   1.10.22 20:56:00

Vinguin minäkin koiraa aika pienestä asti. Ja itseasiassa koira tulikin, isäni päätöksestä ja isän koirahan se oli. Se oli aikuinen kodinvaihtaja, eli ei ollut se pentu jota haaveilin. Mut meni paremman puutteessa, mutta jäi silti kytemään.

Mut niin se meni. Sit ku oli koira, halusin hamsterin. Ja hetken päästä kissan. Sitten taas koiran. Ja sitten jotain muuta. Lapset vinkuu asipita niistä hamstereista poneihin ja niin vaan se on et kaikkea ei voi saada eikä pidäkkään.

Se ihan oma koira tuli sit aikuisiällä.

Lähettäjä: Hop 
Päivämäärä:   1.10.22 21:14:50

Meillä 8-vuotias halusi oman koiranpennun. Sanoin, että ensin pitää puoli vuotta lenkittää meidän perheen koiria kaksi kertaa päivässä, joka ikinen päivä. Sitten saa koiran.

Jaksoi kuukauden päivät ja sitten ilmoitti, että ei haluakaan omaa.

Jos teillä ei ole lenkitettävää niin pistä lapsi 15min kävelylle joka päivä ilman koiraa, säällä kuin säällä, tietyn määräajan. Siitä näkee, onko oikeasti sitoutunut hoitamaan ja itse kokee, mitä se on.

Ja tietenkään koiraa ei voi lenkittää vain kerran tai kaksi päivässä, eikä hoitoa jättää täysin lapsen vastuulle, mutta silti mielestäni lapsen pitää ymmärtää, että koiran pitäminen vaatii työtä ja sitoutumista.

Lähettäjä: Wyyti 
Päivämäärä:   1.10.22 21:23:46

Kyllähän se asia on niin, että jos vanhemmat eivät halua koiraa, sitä ei tule. Hyvin yksinkertaista. Vanhemmat ovat joka tapauksessa vastuussa lemmikistä.
Lapselle voi ilmoittaa ihan suoraan, että koiran voi ehkä saada 15- vuotiaana, jos vielä siltä tuntuu.
Ja lopettaa vinkuminen ihan alkuunsa. Lapselle voi kertoa, ettei se vinkuminen ainakaan auta yhtään.
Pidä pääsi, jos perheen aikuiset eivät halua koiraa, sitä ei tule.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.10.22 21:23:52

Minä kinusin pienestä asti koiraa. En saanut mutta onneksi vanhemmat järjesti silleen että pääsin parin tutun koiria hoitamaan välillä ja käyttämään lenkillä. Kun täytin 18v,sain ottaa koiran :)

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   1.10.22 21:31:50

Aina ei vaan saa mitä haluaa. Koira on työläs ja paljon vastuuta ja tietotaitoa vaativa ja sitova eläin aikuisellekin, saati sitten lapselle. Päävastuu koirasta tulee olla aikuisella, lapsi ei siihen kykene, eikä kyllä koiraa jaksa jos siihen koiranpitoon ei itsellä ole mitään intoa ja paloa. Eikä koiraa muutenkaan tule hankkia, jos kaikki eivät sitä halua, se tulee kuitenkin olemaan kaikille läsnä ja vaikuttamaan kaikkien elämään, vähintäänkin koirankarvojen yms sotkun muodossa. Lisäksi koira haluaa kuulua porukkaan mikä ei onnistu jos siitä ei pidetä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.10.22 21:33:26

sano että koiran voi ostaa aikuisena jos haluaa. sinä ja miehesi ette halua, joten ette hanki sellaista. vinkumiset jättäisin täysin huomiotta.

kyllä minäkin halusin kersana koiran, vannoin kuinka osaan syöttää ja juottaa sen, oikeasti en tietenkään olis pärjännyt :D äiti lupas että saan koiran kun täytän 15v, ei sitä silloinkaan tullut. tosin ei halu ollut enää niin kova, joten en tosissaan mankunut. nyt aikuisena en ottaisi kuin korkeintaan ulkokoiran isolle tontille, en jaksais lenkittää ja siivota sisällä koko ajan.

Lähettäjä: ......... 
Päivämäärä:   1.10.22 21:42:04

Miten te oikein kasvatatte lapsianne jos eivät kerrasta tällaista asiaa usko?

Huhhuh, varmaan helppoa elämä kun tuosta vähän kasvaa. :'D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.10.22 09:59:30

Heh, aloitin koiran perään vinkumisen 2 vuotiaana ja 16 vuotiaana sen sain eli jaksuhalit aloittajalle 

7v ei missään nimessä pysty huolehtimaan koirasta. Varsinkin pentuajan kanssa kun ihan aikuisetkit ovat sormi suussa että mitä nyt kun pentu ei kävele hihnassa/pelkää muita koiria/haluavat sanoa kaikille hei/yksinolo tuntuu hankalta/miten toimin tilanteessa kun pentu tekee x, y ja z. Ja pentuajan jälkeen koira kaipaa ulkoilua vähintään 2h päivässä, ei mitenkään voi odottaa sellaista alakouluikäiseltä.
Sun lapsi on _aikaisintaan_ 8 vuoden päästä siinä iässä että on edes semirealistista että hänellä on taitoa ja intoa huolehtia koirasta.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   2.10.22 10:35:00

Ärsyttävää nämä nykyajan vanhemmat joilla vanhemmuus tavallaan hukassa ettei osata sanoa ei lapsen haluille. Lapsen pitää oppia sekin sana ja ettei aina saa tahtoaan läpi, oppia kestämään pettymyksiä. Ja myöskin pitäisi oppia olla kinuamatta koko ajan samaa. Ja että pitää täältä hakea neuvoja ja hyväksyntää.. Jos ette itse halua koiraa ja ottaa siitä vastuuta ni koiraa ei tule. Ja piste. Todellakaan 7 vuotias ei kykene eikä jaksa huolehtia kenties 10-15 vuotta koiran tarpeista, ei kykene ostamaan ruokia ja käyttämään eläinlääkäreissä jne.. Ja toivon mukaan kukaan kasvattaja ei myy lapselle koiraa..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.10.22 11:12:44

Voi kun lapsi ottaiskin sen koiran mukaansa kotoa muuttaessaan, mutta aika usein näissä jutuissa käy niin että kas kummaa kun yksin täytyisi ottaa se vastuu opiskelujen ohessa, niin koira jää sitten vanhemmille jotka eivät sitä alun alkaenkaan olisi ottaneet. Aina, AINA täytyy olla siis vanhempien ottamassa vastuu siitä koiranhoidosta sen loppuelämäksi. Minäkin kinusin omaa koiraa vaikka meillä oli niitä ennestään kaksi, ja äitini toisti vuosi vuoden perään että sitten kun muutat, niin ota omia vaikka viisi. Yhtäkään koiraa en silti ole omistanut, vaikka en ole kymmeneen vuoteen asunut enää vanhempieni luona ja rakastan koiria yli kaiken.

"sano että koiran voi ostaa aikuisena jos haluaa. sinä ja miehesi ette halua, joten ette hanki sellaista. vinkumiset jättäisin täysin huomiotta."

Just näin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.10.22 12:08:18

ei tuon ikäinen lapsi vie mitään koiraa ulos jos tulee remmirähjätilanne. Ei koiraa.

Lähettäjä: Ohhoh 
Päivämäärä:   2.10.22 12:29:23

Ei missään nimessä! Tuo lause on hyvä opettaa lapsellekin, kuten oman sukupolveni lapsille vielä tehtiin.

Kaksi vanhempaa, jotka eivät koiraa halua (onko edes käsitystä koiran kasvattamisesta tavoille, kouluttamisesta, lenkitysmäärästä sekä siitä, että siinä on perheessä myös sitten uusi rahareikä + lapsi aivan liian pieni koiran ulkoiluttamiseen).

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   2.10.22 12:38:03

Ei tuon ikäinen kykene olemaan vastuussa koirasta

Lähettäjä: sakemanni-ihminen 
Päivämäärä:   2.10.22 12:40:21

Olen esimerkki sellaisesta lapsesta, joka halusi koiran niin pienestä asti, kun pystyy itse muistamaan. Lapsuudenkodissa oli joitakin kissoja ollut jo aiemmin varhaislapsuudessani, kahden aika paljon itseäni vanhemman isosiskon ja äitini lemmikkejä. Ihan ekaluokkalaisesta saakka kävin sukulaisten pystykorvaa lenkittämässä ja leikittämässä koulun jälkeen ja muidenkin tuttavien koirien kanssa olin paljon tekemisissä, koska tykkäsin koirista niin paljon ja pärjäsin niiden kanssa tosi hyvin. Ensimmäisen oman saksanpaimenkoiran sain 10-vuotiaana, mutta vanhemmat olivat mukana koiran hoidossa ja kasvatuksessa tietenkin. En kuitenkaan isää tai äitiä koiralenkille kaveriksi tarvinnut. Koira ei ollut vihainen ihmisille tai vieraillekaan koirille ja totteli hyvin, kun koulutettiin pienestä pitäen yhteiskuntakelpoiseksi. Tosi monella kaverillakin oli joku koira ja yhdessä niiden kanssa porukalla aikaa vietettiin.

Aloittajan lapsikin voisi tuossa iässä vielä käydä muutaman vuoden hoitamassa sopivia tuttavapiirissä olevia koiria, jos omistajille sopii. Siinä tulisi sitä vastuuta ja oppia koirien kanssa olemisesta. Ymmärrän niin hyvin lapsia, jotka koiraa toivovat, että ei sitä mikään muu tekeminen korvaa. Kaikkiin koteihin ei voi koiraa ottaa eri syistä, mutta voihan lapselle silti yrittää muulla tavalla järjestää sitä koirien kanssa olemista.

Lähettäjä: Boo 
Päivämäärä:   2.10.22 13:27:46

”Se vielä jäi mainitsematta, että tosiaan hyvä kun tyttö osaa edes lukea. Joutuisin siis varmasti itse selvittämään kaiken koirien ruokinnasta, sairauksista yms ja se ei vaan yhtään nappaa.”

Siis miettiikö aloittaja ihan tosissaan että tuon ikäiselle lapselle voisi oikeasti hankkia koiran niin ettei aikuisen tarvitse osata hoitaa/kouluttaa/mitävielä koiraa?? Että tuon ikäinen osaa katsoa päivän kulkua kellosta niin tarkasti, että hahmottaa ja muistaa aina että minkä aikaa koira ollut yksin, milloin pitää viedä ulos, ja entäs sitten kun ei huvitakaan? Kuumetta 39 astetta? Tai muuten vaan vähän uhmaa eikä millään huvita. Tai kun pentu pissaa sisälle lukemattomia kertoja, niin kuinka moni ekaluokkalainen on valmis niitä luuttuamaan jatkuvasti?

Tuon ikäinen ei pysty ilman aikuisen ohjausta todellakaan ottamaan kokonaisvaltaista vastuuta eläimestä! Lapsesta ja koirasta riippuen, hoitoa ja paijausta varmasti on tarjolla, mutta silloin kun lapsi muistaa ja haluaa, eikä niin että silloin kun koira tarvitsee. Tuon ikäinen lapsi ei myöskään toimi vielä millään muotoa järjestelmällisesti ITSENÄISESTI, täysin ilman aikuisen muistuttelua.

Meillä alkoi poika myös kärttää koiraa about tuossa iässä. Sanoin suoraan että saat nyt pari-kolme vuotta vielä ainakin odotella, kolmatta ”lasta” en nyt vielä ole hankkimassa tähän pyörimään. Kun poika täytti 9v ja tyttö lähti ekalle, hankittiin se kauan odotettu pentu. Lapset leikkii ja paijaa ja ruokkii koiraa, mutta aikuisen ohjeiden mukaan. Muistuttelemaan joutuu melkein päivittäin jostain; ei liikaa koulutusnameja kerralla, ei juosta kun pentu riehaantuu, portti avataan kun koiralla neljä tassua maassa… Ovat olleet tekemisissä eläinten kanssa paljonkin elämänsä aikana, ja nämä kaikki ovat sellaisia asioita että tietävät kyllä miten pitää toimia, mutta pieni lapsi toimii vielä monessa tilanteessa kuitenkin impulsiivisesti eikä välttämättä muista kaikkea vaikka tietäisikin.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   2.10.22 13:36:37

Ihan oikein teette, kun ette anna periksi. Minäkin halusin palavasti koiraa, mutta sain sellaisen vasta kun muutin omilleni. Olisi eri asia, jos jompikumpi vanhemmista olisi kiinnostunut ja ottaisi päävastuun, mutta kun ei ole, niin se on sitten parempi olla ilman. Sekä lapsen että koiran kannalta.