Lähettäjä: Ollakko vai ei 
Päivämäärä:   30.6.22 07:37:24

Hei! Löytyisikö täältä kolmekymppisiä, joilla ei ole vielä lapsia? Et ehkä koskaan halua, et ole ihan varma haluatko tai ajattelet että kyllä vielä joskus?

Itse olen 31 vuotta ja teininä ajattelin, että kyllä lapset on tehty 25 vuotiaana. Ajatus matkan varrella muuttui, koska 25v pääsin juuri etenemään työelämässä, oli talon osto edessä ja unelma omasta pienestä heppatallista pihaan toteutui sen myötä. Jossain kohtaa oli pieni "vauvakuume" mutta se meni ohi. Mentiin naimisiin ja ollaan tehty muutama ulkomaanmatka kahdelleen. Talo on remontoitu ja edelleen samat pari heppaa pihassa. Olen saanut nyt viimeisen vuoden sisään myös uuden työn, jossa viihdyn paremmin kuin aiemmassa ja tällä hetkellä kaikki on hyvin. Haaveilen tällä hetkellä sekä kolmannesta hevosesta että vielä yhdestä reissusta ulkomaille, jotka haluaisin parin vuoden sisään toteuttaa.

Mutta se lapsi ja tämä yli 30v ikä.. lisänä vielä että 1,5v sitten sain endometrioosidiagnoosin, mikä voi vaikeuttaa lapsen saamista, jos sitä joskus yrittää. Lääkäri kuitenkin oli sitä mieltä, että lapsen saamiselle ei pitäisi olla tilanteeni huomioiden estettä, mutta tottakai muistutti myös iästäni ja sanoi että endometrioosini voi vaikeuttaa raskaaksi tulemista. Ja eihän sitä tiedä muitakaan syitä onnistuuko lapsen saaminen vai ei.

Tällä hetkellä en tiedä olenko vielä valmis äidiksi ja synnyttämisen ajatteleminen varsinkin ahdistaa kamalasti. Mielipide vaihtelee asiasta paljon. Toisaalta tiedän, että kohta on "pakko" jos meinasi mutta toisaalta nautin elämästäni tällä hetkellä tosi paljon. Mies viihtyy myös kahdelleen, mutta on sanonut että joskus kyllä tahtoisi edes yhden lapsen, mutta hänellä ei ole kiire.

Kertokaa kokemuksia, onko täällä kohtalontovereita eli niitä ketkä ei ole ihan varmoja asiasta? Mielelläni kuulen myös yli 30v äidiksi tulleiden ajatuksia! Kiitos jos jaksoit lukea ja kiitos, jos jaat ajatuksiasi :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.6.22 07:46:24

35 v äidiksi. Alkuun ei miehen kanssa lapsia kaivattu, ajateltiin, että ehkä sitten joskus. Siinä reilu kolmekymppisenä alkoi tuntua siltä, että voisi olla kiva saada ehkä yksi lapsi. Siitäkin pohdittiin vielä pari vuotta ennen kuin ryhdyttiin yrittämään. Onnistui kerrasta, mutta oltiin kyllä varauduttu, ettei välttämättä menisi niin sujuvasti ja vammaisuuden riski suurempi kuin nuorempana. Onneksi terve lapsi ja kaikki hyvin.

Jotkut sanoo, että tämän ikäisenä jaksaa huonommin, vaikea sanoa, kun ei ole vertailukohtaa. Ainakin työt on reilassa ja rahaa on riittävästi. Toisaalta raskauden aikana oli huolta juuri lapsen vammautumisesta ja oman kropan jaksamisesta, vaikka kaikki menikin ihan hyvin meidän kohdalla.

Ja toisaalta olen iloinen, ettei tehty lasta ennen kuin oltiin varmoja asiasta. :) Nyt jaksaa ehkä paremmin vaikeatkin ajat, kun lapsi on tosi kovasti toivottu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.6.22 07:55:43

Tulin äidiksi 38-vuotiaana. En oikeastaan koskaan stressannut asiasta suuntaan tai toiseen, mutta siinä vaiheessa oli hyvä elämäntilanne, ja menin asenteella "tulkoon jos on tullakseen". Olisin siis varmasti ollut ihan tyytyväinen lapsettomanakin.

Lähettäjä: Liila 
Päivämäärä:   30.6.22 07:59:04

Ei kai 35v nyt ole vielä mikään mahdoton riski saada vammaista lasta? Ihan normaali ikä lapsen saamiselle Suomessa käsittääkseni? Toki joo varmasti riski suurempi kuin jos 20v tekee.

Lähettäjä: Sol Angelica 
Päivämäärä:   30.6.22 08:05:37

Oon 36 eikä oo ollut mitään tarvetta tehdä lapsia, eikä ole tulevaisuudessakaan. Ei se ole mikään itseisarvo nykyaikana ja mieluummin tekee sitten lapsia jos oikeasti haluaa, eikä silleen "no ois se varmaan kiva".
Etenkin kun tunnut nauttivan elämästäsi juuri noin.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   30.6.22 08:08:55

Just täytin 43v ja lapseton edelleen.
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Hevosten kanssa kuluu päivät mukavasti treenatessa ja rahaa löytyy harrastamiseen vaikka inflaatio laskee sen arvoa.

Kannattaa miettiä mitä oikeasti haluaa ja kuinka paljon vauva haaveet johtuu pelkistä hormoneista. Pistät paperille plussat ja miinukset, sillä se selviää.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   30.6.22 08:10:42

Sain lapset 35- ja 37-vuotiaana. Ihan hyvä ikä oli. Ei meilläkän ollut mitään mahdotonta vauvakuumetta, mutta kuitenkin tahdottiin olla lapsiperhe. Onhan se tosi erilaista, kun elää koko elämänsä kahden miehen kanssa. Välillä rankkaa, mutta myös antoisaa, omat lapset on parasta maailmassa. Synnyttämisestä nyt ei kannata ahdistua, eikä varsinkaan sen takia jättää lapsia tekemättä.

Lähettäjä: koo 
Päivämäärä:   30.6.22 08:46:29

Mä olen 47 eikä meillä ole lapsia. Tämä on ollut molempien tahtotila vaikka meillä ei varsinaisesti mitään lapsia vastaan ole mutta emme ole varsinaisesti lasta koskaan yrittäneet mutta jos olisin tullut raskaaksi niin luonnollisesti olisimme lapsen pitäneet. Toki mulla on ollut viimeisen 10 vuotta kierukka, joten lienee melko epätodennäköistä edes tulla raskaaksi mutta toki aina se mahdollisuus on olemassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.6.22 09:07:51

N33v. ja olen melko varma, etten halua ollenkaan lapsia. Olen tyytyväinen elämääni ja parisuhteeseeni näin.

Ympärillä sekä omat että puolison ystävät sikiää nyt ihan urakalla ja jostakin syvältä se aina vähän kirpaisee. Onhan vanhemman valtava rakkaus vauvaa kohtaan jotenkin ihailtavaa ja jotenkin haikeaa, ettei sitä pääse kokemaan.

Olen jo pidempään saanut seurata omien ja puolison sisarusten lasten kasvua läheltä ja on tosi liikuttavaa, kun he saavuttavat isompia elämän kulmakiviä (koulun aloittaminen, ripille pääsy, toiselle asteelle siirtýminen yms.) ja kasvavat aikuisiksi.

Pelkästään näiden tunteiden takia en kuitenkaan ole valmis luopumaan lapsettoman vapauksista ja huolettomuudesta.

Lisäksi on tullut vahva tunne siitä, että en halua tuoda yhtään viatonta sielua tähän paskaan maailmaan. Some on nuorille tosi ruma paikka, päiväkodissa ja koulussa heikommat jäävät jalkoihin, puhumattakaan sodista, ilmastonmuutoksesta ja muista isommista epävarmuuksista.

Pidän sisaruksiamme super onnekkaina, kun he ovat saaneet terveitä, fiksuja, pärjäävän oloisia lapsia, mutta kun siitä ei saa mitään takeita.

Jos jossain kohtaa tulee isompaa lapsen kaipuuta, niin voisin nähdä itseni sijaisvanhempana. Mutta tämä ei ole näköpiirissä lähivuosina.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.6.22 09:29:59

Sain lapset 31- ja 34-vuotiaana. Ennen 28 en olisi halunnutkaan, mutta sitten mieli muuttui. 29-vuotiaana sain keskenmenon ja sen jälkeen vauvakuume kasvoi todella isoksi.

Synnytys pelotti minuakin ja ensimmäinen oli aika kamala kokemus, mutta toinen taas meni suorastaan helposti. Synnytyksen kulkuun ei itse voi kauheasti vaikuttaa, mutta molemmilla kerroilla luotin, että ammattilaiset auttaa.

Minusta ikäni tulla äidiksi oli hyvä, kun ei enää menojalka vipattanut niin kuin nuorena, olin luopunut hevosestani ja oli vakituinen työpaikka. Oma talo ostettiin, kun esikoinen oli vuoden.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   30.6.22 09:47:07

Vähän tulin tänne kurkkimaan, ite n 29, vielä lapseton eikä ole lähitulevaisuuden haaveissakaan. Aina oon ajatellu että kyllä sitten isona haluan lapsia, mutta vielä en oo halunnu. Jo siinä on riittävästi tekemistä että saa miehen ja minun aikataulut ja kuviot sopimaan yhteen, lasta tähän ei kannata yrittääkään sotkea mukaan.

Välillä mietin kans et en tähän maailmaan halua ketään tuoda, maapallolla on jo liikaa ihmisiä, sodat, ilmastonmuutos jne. Mutta sitten kirpaisee ajatus siitä että jos jää ja kuolee yksin.

Luotan siihen että ajan kanssa omat ajatukset selkiytyy, jos tulee sopiva aika ja tahto niin sitten. Mutta väkisin ei.

Lähettäjä: (tyhjä) 
Päivämäärä:   30.6.22 10:08:32

Omassa lähipiirissäni kaikki lapselliset ovat saaneet lapsensa yli 30-vuotiaana (useimmiten 32-36 v.). Ei ole todellakaan mitenkään harvinaista.

Itse olen 34 v., enkä halua lapsia lainkaan.

Lähettäjä: Pia 
Päivämäärä:   30.6.22 10:35:34

Lapselle annettiin lupa tulla 30 v, kun oltiin 2 v oltu yhdessä. Saatiin 45 v. Pitkä kipeä tie, mutta onnellinen lopputulos. Hyvin on mennyt vaikka vanhempana saatiin vasta. Jos yhtään haaveilet, aloita ajoissa.

Lähettäjä: o 
Päivämäärä:   30.6.22 14:29:29

Mä täytän syksyllä 30 ja jonkun verran on alkanut pyöriä mielessä tämä asia. Omalla kohdalla tilanne on vielä se, että miestä ei ole ja jos joskus sellaisen onnistun löytämään, niin ei lapsi kuitenkaan heti ole ajankohtainen asia. Olen aina ajatellut, että haluaisin yhden lapsen. Kuitenkin välillä tulee mietittyä, että on se tosi kiva, kun minulla on itselläni sisko, niin toki se omalle lapsellekin varmaan olisi mukava asia, jos olisi sisarus. Niin lapsuusaikana kuin aikuisenakin, jos tietysti välit pysyy hyvänä. Välillä taas mietin, että ei se olisi kamala asia, vaikka jäisin ilman lapsia. Yksin tuskin lasta lähden edes ajattelemaan. Hankala asia, toivon, että elämäni olisi mennyt toisin, mutta näillä mennään ja nähtäväksi jää toteutuuko lapsen saaminen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.6.22 15:10:50

Vammaisen lapsen saaminen nykyisin vaikka 40v. on todella epätodennäköistä mikäli vaan osallistuu seulontoihin. Ei oikeastaan sen todennäköisempää kuin 20 vuotiaanakaan. Itse en missään nimessä halunnut lapsia alle 35v. ja silloinkin vielä tietoisesti siirsin kunnes täytän 40v. Eli älä hätäile vielä 31v. Toki endometrioosi voi olla sinällään riski. Saattaa se tosin minullakin olla kun sellaisia oireita ollut. En vaan ole yli 10 vuoteen käynyt gynellä niin diagnoosia ei ole.

Lähettäjä: Paskamutsi 
Päivämäärä:   30.6.22 19:12:28

Äidiksi ei ole valmis varmaan ikinä, ennen kuin se vauva syntyy. Äidiksi kasvetaan sen lapsen kanssa.

Sain esikoisen 28-vuotiaana ja puolivuotiaani 36-vuotiaana. Tajusin että ehkä sittenkin haluaisin lisää lapsia. Kun toinen syntyi viime marraskuussa luulin että sitten riittää mutta tulikin olo että tehdään vielä yksi. Sitten saavat sektiossa laittaa piuhat kiinni.

Suomessa ei ole muuten kenenkään pakko synnyttää alateitse, voit vaatia sektion jos synnytys pelottaa.

Lähettäjä: tassu 
Päivämäärä:   30.6.22 19:30:36

33 v eikä ole minkäänlainen vauvakuume vielä edes vilahtanut... Ehkä hyvä niin, koska olisin oikeastaan aika huono äiti: hermo ei kestä, tarvitsen keskivertoa enemmän omaa rauhaa, saan hepulin jos joku koskee mun tavaroihin ja sitä rataa. Ja muutenkin suhtautuminen lapseen olisi todennäköisesti joko natsimutsi tai kanaemo, ei mikään järkevä siitä väliltä. :D

Toisekseen nautin elämästäni juuri tällaisena. On hyvä parisuhde, mukiinmenevä työ, asunto juuri sopiva meille kahdelle ja lemmikeille. Lapsi muuttaisi kaikkea niin paljon etten ole valmis ottamaan riskiä siitä, etten saisi tarpeeksi takaisin.

Lähettäjä: Hfj 
Päivämäärä:   30.6.22 19:33:48

Itse sain lapset ollessani 34v ja 36v. Hyvä ikä tehdä lapsia kun elämää oli ehditty elää & bilettää ja talous vakaalla pohjalla.

Lähettäjä: Tdup 
Päivämäärä:   30.6.22 20:28:17

Ensimmäiseni sain 37v ja toinen tuli 39v. En ole katunut, ihania mukuloita :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.6.22 20:37:31

32-v. Äitiys on haave mutta olen todennut että yksin se on vaikea täyttää tai siis kallis toimenpide. Parisuhteet nykyään ei ole muodissa joten isän löytäminen on haaste. Mikään kumppanuushöpöhöpö-juttu ei kiinnosta.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   30.6.22 21:53:55

30v ja ei lapsia, kun ei ole löytynyt sopivaa miestä. Haluaisin kyllä sitten jos se mies löytyy. Jos ei löydy niin jään varmaan vanhaksi piiaksi ja lapsettomaksi.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   30.6.22 23:20:12

36v äidiksi kolmen vuoden yrityksen ja IFVn avulla. Parasta ikinä! Elämänlaatu ja parani moninverroin, niin paljon rakkautta etten olisi voinut koskaan kuvitella (eli just silloin 20-30v kun mietin että haluanko kuitenkaan lasta ym. typerää.)

Lähettäjä: nnnn 
Päivämäärä:   1.7.22 00:20:58

Sain ekan 34-vuotiaana, tokan 37-vuotiaana ja kuopuksen 40-vuotiaana. Oli just hyvä aika. Oli miehen kanssa menty ja matkustettu, harrastettu ja bailattukin, valmistuttu opiskeluista ja oltiin hyvissä työpaikoissa.

Toki kaikki meidän tutut ja ystävät on saaneet ensimmäisen lapsen yli 30-vuotiaana, se lienee ihan normi korkeasti koulutettujen pariskuntien joukossa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.7.22 06:22:20

31v, ei lapsia ja sterijonossa. Ei oo mun juttu eli sinänsä ei ole antaa vertaistukea epävarmuuteen. Ympärillä about kaikki lisääntyy just nyt, mutta olen oman kaveripiirini nuorin eli saavat kaikki lapsia vasta kolmen kympin jälkeen. Sen perusteella sanoisin et ei nyt vielä oo hätä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.7.22 06:37:11

Oon 29. Lasten hankintaa yritän aikasintaan 5v päästä. Tulee jos tulee, jos ei niin ei.

Lähettäjä: sivusta 
Päivämäärä:   1.7.22 08:45:33

Sain lapseni vasta 35v molemmin puolin. Oli mulle oikea ikä, en halunnut lapsia ennen sitä.

Lähettäjä: Kaarinakaisa 
Päivämäärä:   1.7.22 08:55:01

Oon 34v eikä lapsia. Ollaan naimisissa jne ja aihetta on vaan sivuttu. Mies kyllä haluaisi mut itse en tiiä. Tai no joo tavallaan, mutta en tykkää olla koko ajan "tavoitettavissa" :D eli haluan säännöllisesti sitä omaa rauhaa. Mies on kyllä sanonut ja tiedänkin että hän haluaakin olla se kanaemo joka on aina lapsen kanssa. Toki elämäntilanteemmekin on sellainen että minä olen monessa työssä ja mies eläkkeellä, eli hän on aina kotona.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.7.22 10:27:30

Joskus nuorena päätin, että lapsia ei tehdä kolmosella alkavassa iässä. Että jos ei ole siihen mennessä ollut intoa asiaan, niin ei ole mun juttu. Noh, linja piti kolmosella alkavat vuodet ja 41-vuotiaana sitten olikin sopiva mies ja päätettiin kokeilla. Heti tärppäsi ja nyt sitten ollaankin äiti-kastissa.

Ihan hyvin jaksaa tässäkin iässä vauvarumbaa, ehkäpä ikä tuo rentoutta, ei tule enää otettua paineita somesta ja osaa paremmin kyseenalaistaa tietyn muotin mukaan elämistä.