Lähettäjä: Moona 
Päivämäärä:   28.6.22 22:17:13

Pohdiskelen tulevan koiran rotua. Meillä on ennestään pieni, sosiaalinen koira, jonka kaveriksi harkitaan toista parin vuoden sisällä. Tällaisia toiveita olisi, monista voi kyllä joustaa:

- koko mieluiten alle 15kg
- rotu yleisesti lapsiperheeseen sopiva, meillä kaksi alle kouluikäistä (ei herkästi stressaantuva rotu)
- muiden koirien kanssa toimeentuleva, meillä siis jo ennestään toinen koira
- suhteellisen helppo koulutettava
- aktiivisuustaso kohtuullinen. Lenkkiä tehdään normaalisti 1,5-2h päivässä, lisäksi kotona aivojumppaa. Ei saisi mennä kierroksille, vaikka tulee rauhallisempia päiviä.
- sopisi agilityyn tai rallytokoon, jos resurssit riittää alkaa harrastaa, mutta viihtyisi myös pelkkänä kotikoirana.
- turkin hoidon suhteen toiveena olisi, että harjailu 1-2krt/viikko ja mahdollisesti trimmaus n. 2kk välein riittäisi. Plussaa, jos koiralta ei lähtisi kovin paljon karvaa karvanlähtöajan ulkopuolella.
- Ei mielellään kovin herkkähaukkuista, tai ainakin koulutettavissa siten, että voi ilmoittaa vieraista, mutta lopettaa sitten. Asumismuoto rivitalo siinä vaiheessa, kun koira tulisi.

Kiitos jo etukäteen! Pehmolelua ei tarvitse ehdottaa :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.6.22 22:22:05

Puudeli
Aussi (jos on valmis nyppimään turkin)
Parson

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   28.6.22 22:27:41

Japaninpystykorva

Lähettäjä: Moona 
Päivämäärä:   28.6.22 22:28:35

Aussi: tarkoitatko australianterrieriä? Hyviä vaihtoehtoja, tosin parsoneists ehkä mielikuva, että voisivat olla vähän ärhäköitä :)

Lähettäjä: Apsi 
Päivämäärä:   28.6.22 22:41:03

Parsoni todellakin on ärhäkkä. Villakoiraa tai shelttiä ehdottaisin.

Lähettäjä: Hertta 
Päivämäärä:   28.6.22 23:00:13

Japski tai göötti

Lähettäjä: Moona 
Päivämäärä:   28.6.22 23:53:19

Japaninpystykorvasta olisi kiva kuulla lisää, ei ole mulle kovin tuttu rotu, vaikka näistäkin oon lukenut. Osaatteko arvioida, kuinka erilainen koira on verrattuna johonkin mittelspitziin, kun ulkoisesti kovin samanoloinen? Kuinka miellyttämisenhaluinen on? Entä onko valkoista karvaa joka paikassa? H

Sheltti kiinnostaisi kyllä. Se vaikuttaa vaan melko pehmeältä rodulta, niin mietin, stressaantuuko lapsiperheessä, jossa käy vieraita ja on välillä äänekästä? Kuinka paljon karvaa lähtee karvanlähtöajan ulkopuolella?

Gööttikin voisi olla!

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   29.6.22 00:26:56

Mullekin tuli heti ekana sheltti mieleen. Shelteille on vaan niin kovasti kysyntää, että valitettavan huonohermoisia yksilöitä mahtuu rotuun nykyään paljon. Ja pentujonot ovat pitkät. Karvanlähtö on aika yksilöllistä. Itsellä on pehko collie ja ei lähde mitenkään älyttömiä määriä karvaa karvanlähtöajan ulkopuolella.

Lisäksi tuli mieleen schapendoes, vaikka se ei välttämättä ihan täydellisesti vastaa sun kriteerejä. Schipperke voisi olla myös tutustumisen arvoinen rotu.

Lähettäjä: gfd 
Päivämäärä:   29.6.22 00:28:28

Snautseri?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.22 05:55:10

Tunnen pari japaninpystäriä, jos näitä vertaan mitteleihin niin ovat hiljaisempia ja luonteeltaan hieman hillitympiä, eivät niin täpäköitä. Mutta tosiaan kokemusta vain kahdesta yksilöstä, ehkäpä joku muu osaa kertoa paremmin.

Lähettäjä: Murheenkryyni 
Päivämäärä:   29.6.22 06:12:41

Itsekin olin tulossa ehdottamaan japsia. Ne ovat tosiaan olleet vahtikoiria ja herkästi ilmoittavat asioista, mutta ainakin omamme kanssa selvitään helposti rivitalossa. Virtaa on aika sopivasti: jaksaa lenkkeillä ja hepuloida mutta työpäivät malttaa nukkua rauhassa. Erittäin hellyydenkipeitä otuksia. Karvaa lähtee ihan julmetusti, mutta se on sentään pehmeää. Turkin helppohoitoisuus on tosi yksilöllistä, meidän vanupalloa pitäisi harjata päivittäin että pysyisi kuosissa mutta suurin osa on helpompia.

Omani ei ole kovin miellyttämishaluinen, mutta herkun vuoksi kiipeäisi puuhun takaperin. Niin ahne että herkuksi kelpaisi myös kahvi ja viski (ei tietenkään anneta)... Moni harrastaa japsien kanssa agilityä ja rallytokoa, itse en ole vielä ehtinyt kokeilla sen suurempia harrastuksia. Ainakin suurin osa japseista pysyy helposti ihmisen lähellä, eli voivat olla mökillä vapaana eivätkä katoa näkyvistä.

Japseissakin on jonkin verran arkuutta ääniä, alustoja ym. kohtaan ja osa on todella herkkiä. Terveystilanne on aika hyvä vaikka sitä on tutkittu vielä melko vähän, lähinnä polvet ovat heikko kohta. Herkkävatsaisia tiedän useamman. Omani on maanantaikappale ja olen vuosi sitten avautunut tänne siitä vähän väliä, mutta sekin on nykyään aika helppo peruskoira.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.22 06:44:01

Kiinanharjakoira puuteri

Lähettäjä: Joku 
Päivämäärä:   29.6.22 08:04:13

- Bichon frise
- Jack russeli
- Papillon
- Kääpiösnautseri
- Mittelspitz
- Japaninpysytykorva
- Shetlanninlammaskoira
- Norwichin/norfolkinterrieri
- Cairnterrieri

Lähettäjä: Moona 
Päivämäärä:   29.6.22 09:25:56

Kiitos murheenkryyni kattavasta kuvauksesta japsista!

Jonkun listalta olen miettinyt useampaakin rotua. Norwichin-/norfolkinterrierikin kiinnostaa, mutta riittääköhän niillä into harrastaa, jos siitä innostuisi?

Lähettäjä: Turre 
Päivämäärä:   29.6.22 10:34:17

Vitsin ja folkin kanssa fysiikka toppaa kyllä harrastamisen. Ovat todella epäterveen muotoisia nykyään. Sen muodon rintakehällä ei hyppäämistä kannata kokeilla. Lisäksi molemmilla roduilla on arkuustaipumuksia.
Pikkuterriereistä löytyy terveempiäkin. Esimerkiksi aussiterrieri ja silkki, jotka molemmat ovat Suomessa korkeatasoisia.

Lähettäjä: Moona 
Päivämäärä:   29.6.22 12:02:53

Mites tuo papillon lapsiperheessä? Onko liian hento ja toisaalta joskus näistäkin lukenut, että saattavat olla yllättävän ärhäköitä?

Lähettäjä: Emilia 
Päivämäärä:   29.6.22 20:11:42

Bischon frise tai villakoira/toyvillakoira.

Lähettäjä: Turre 
Päivämäärä:   29.6.22 20:26:15

Papillon on aika pieni. Liian pieni, jos täytyy olla huolissaan, vaikka ei aivan kääpiö olekaan.
Luonteeltaan papillon on palveluskoira. Siinä on paljon koiraa pienessä paketissa, ja se pitää olla valmis opettamaan tavoille. Rodussa on pehmeitä, herkkiäkin koiria, mutta myös hyvin napakoita.

Lähettäjä: Moona 
Päivämäärä:   29.6.22 21:06:38

Villakoira olisi ihana, mutta epäilen, että sen turkinhoito voisi olla turhan työlästä. Onko kellään käsitystä amerikankarvattomasta terrieristä tai brasilianterrieristä? Näillä olisi helppo karva, mutta en näitä ole paljonkaan tavannut, niin mietin ovatko ihan hyperaktiivisia ja kovia haukkumaan :)

Lähettäjä: Joku 
Päivämäärä:   30.6.22 02:02:13

Papillonien ja esim. Yllä mainittujen silkkien luonteissa on hajontaa kuten myös koossa. Löytyy hinteliä ja pieniä, mutta myös isompi kokoisia. Oikeista vanhemmista valitessa molemmista roduista saa kivan kaverin. Sama pätee sheltteihin eli löytyy kokoa laidasta laitaan ja luonteen puolesta.

Meillä ollut silkkejä ja perhoskoiria. Molemmat olleet kivan reippaita perhekoiria jotka haluavat touhuta perheen kanssa. Lähipiirissä sitten yllä mainittuja rotuja ja paljon kivoja yksilöitä tullut vastaan. Silkkien turkki vaan ei ole kovin helppo hoitoinen, vaikka pitäisikin lyhyempänä joten siksi en suosittele aloittajalle rotua.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   1.7.22 08:24:26

Göötit saattavat olla kovin haukkuherkkiä ja äänekkäitä koiria, mutta koulutus auttaa siihen. Pienten lasten kanssa pentuaikana saa olla tarkkana, jos saa paimennusviettisen yksilön, niin ne kyllä paimentaa puremalla lapsia, mutta koulutus kysymys tämäkin. Gööttihän on alunperin pureva, haukkuva nautapaimen, joka on myös toimittanut pihavahdin virkaa.
Göötit on hyvähermoisia ja terveitä, sopivat moneen harrastukseen ja menoon, mutta ei mene kuppi ympäri jos välillä on lepposaa menoa. Suuri koira pienessä paketissa, vaatii hyvän tapakasvatuksen. Karvaa kyllä lähtee ja reilusti kun on pohjavillainen rotu, etenkin karvanlähdön aikaan. Muuten turkki on mitä helpoin, kun pesee joskus niin muuta ei tarvi (ja tietysti harjaa karvanlähdön aikaan). Turkki ei tuo roskia kotiin mukanaan ja on muutenkin säänkestävä koira. Göötit on loistavia koiria. Suosittelen!

Lähettäjä: Villis 
Päivämäärä:   1.7.22 09:26:47

Keskikokoinen villakoira olisi hyvä valinta. Moni pelkää sen turkinhoitoa, mutta ei helpompaa koiraa. Viet sen neljä krt vuodessa trimmaajalle tai nostat sen pöydälle ja saksit itse. Ei lähde karvaa, on älykkyydessään omaa luokkaansa, käy harrastukseen kuin harrastukseen, ei väsy ensimmäisenä pitkillä vaelluksilla, eikä moiti aohvapäiviäkään. Lasten kanssa leikkisä. Rotuna terve ja pitkäikäinen.

Lähettäjä: Moona 
Päivämäärä:   1.7.22 10:51:43

Keskikokoinen villis olisi ihana, mutta oon jotenkin epäillyt, että turkinhoito olisi liian työlästä. Nykyinen koira on kääpiösnautseri ja viedään sekin trimmaajalle 4krt vuodessa, niin siinähän se menisi samalla :) oon vaan kuvitellut, että villistä pitää lisäksi pestä usein ja takkuuntuu helposti.

Lähettäjä: Villis 
Päivämäärä:   1.7.22 12:56:39

Me ei tehty oman villiksen turkille mitään muuta kuin saksittiin itse villat. Ei pesuja (jos nyt ihan mutainen, niin ehkä silloin), ei kampaamisia. Vain saksiminen, kun alkoi näyttää turskalta.

Ihan huippu mm pelastuspuolella, nose workissa, aksassa, vaelluksilla. Lasten kanssa suvereeni satutäti.

Rodun ihanuus ja haaste on sen älykkyys. Meillä villis oli perheemme einstein mukaanlukien isäntä ja emäntä.

Eläinlääkärissä käytiin vain rokotuksilla. Ainoa tervongelma oli huonosti tyhjenevät anaalirauhaset. Niitä turskauttelin muutaman kerran vuodessa.

Villiksen kanssa on aina muistettava, että se on susi lammasten vaatteissa. Ei siis mitään prinsessa- tai prinssidiivailua pidä sallia. Juuripa älykkyytensä vuoksi voivat aluksi kokeilla päästä ns helpolla. Meidän laumassa (ollut sakemanneja, barbet, pystiksiä, jämptejä ja eri rotuisia paimenkoiria, laumiksia) villiksellä on ollut ylivoimaisesti kovimmat hermot. Ulkonäkö voi pettää. Se ei pelännyt ketään, eikä mitään, mutta oli silti hyvä niin ihmisten kuin vieraiden koirienkin kanssa mitä kummallisimmissa paikoissa ja tilanteissa. Huom! Petotestissä ei käyty 🤭

Lähettäjä: Turre 
Päivämäärä:   1.7.22 12:59:28

Kyllä villakoira pitääkin pestä usein. Ja kyllä se takkuuntuu. Mikään neljästi vuodessa hoito ei tosiaankaan riitä.
Useimpien villakoiran arkeen kuuluu viikottainen pesu, jolloin myös kuono ja tassut siistitään koneella. Väliaikana pidetään tarpeet ja korva taustat takuttomina. Laiskan turkinhoitajan villakoira voi olla melko surkea ilmestys. Villakoiran voi sada niin takkuun, etteivät koiran jalat liiku.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.7.22 13:03:43

Monen villakoiran turkki on lyhyenäkin kuin sieni, joka imaisee itseensä kaiken mahdollisen kuran ja roskat.

Lähettäjä: Villis 
Päivämäärä:   1.7.22 14:02:33

Edelleen sitä mieltä, että villiksen turkki on todella helppohoitoinen. Koiraa ei meillä pesty kokonaan kun ollessaan (äärimmäisen harvoin) ihan kurainen. Se nukkui sängyssämmekin, joten mitään sottapyttyä ei sinne otettu. Meillä koira sai elää tyytyväistä, aktiivista koiranelämää turhia niuhottamatta. Näyttelyt eivät olleet meidän juttu. Pitkät metsäretket, raunioetsintä ja elämä maatilalla olivat oman villiksemme elämänpiiri. Villis on alkujaan metsästyskoira, mitkä geenit sillä on yhä. Se ei ole, eikä sitä kuulu pitääkään herkkänä hienohelmana.