Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.6.22 13:31:47

...että ihmiset ovat toisilleen vain välineitä.

Miesystävä jätti reilut puoli vuotta sitten. Hän oli kaikin puolin hyvä mies ja hoiti myös eron kohteliaasti. Toista naistakaan tilanteeseen tuskin liittyy, koska tuo näyttää viettävän railakasta poikamieselämää, johon ei vakisuhdetta mahdu.

Jo ennen eroa minusta tuntui monta vuotta, että millään ei ole mitään arvoa. Kukaan täällä ei ole arvokas ilman hyötyarvoa.

Me synnymme, teemme sen, mitä käsketään ja kuolemme, mutta oikeasti kukaan ei välitä meitä syntymän ja kuoleman välissä kuin oman ilonsa ja hyötynsä verran. Kun näemme kadulle joutuneen syrjäytyneen, tunnemme pikemminkin ällötystä kuin halua auttaa. Ei hän ole meille varsinaisesti ihminen.

Mikä järki tässä kaikessa on? Sanoin terapeutille, että kun rehellinen olen, niin ihan oikeasti tahtoisin vain päästä tästä kaikesta eroon eli kuolla. En keksi enää elämääni sisältöä. Kaikki tuntuu niin merkityksettömältä ja turhalta ja teennäiseltä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.6.22 13:42:24

Kuulostaa vahvasti että olet masentunut. Hyvä että olet hakeutunut terapiaan. Kyllä värit vielä palaavat!

Lähettäjä: Luly 
Päivämäärä:   28.6.22 13:47:48

Tuntuuko sinusta, että sinua käytettiin suhteessa jotenkin hyväksi, vai mistä tuollainen ajatus "välinearvosta" on syntynyt?

Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   28.6.22 13:49:54

Tunnetko samaa muita ihmisiä kohtaan? Että olit miehen kanssa vain koska tietoisesti sait hänestä enemmän hyötyä kuin haittaa, ja että arvotat ihmisiä vain heistä saamasi hyödyn perusteella?

Lähettäjä: - - - 
Päivämäärä:   28.6.22 13:53:49

Tottahan tuo on. Ei elämällä ole mitään mystistä tarkoitusta, tarkoitus on vain syntyä ja kuolla. Lajin jatkumisen kannaltakaan ei ole niin justiinsa, kun lajitkin vain syntyvät ja kuolevat. Joku ehkä johtaa lajin kehittymiseen, mutta toisaalta, jos kyseinen laji kuolee, sen tilalle tulee jotain muuta "yhtä arvokasta". Joten paras siis elää itselleen ja koittaa tehdä omasta elämästä mieluisaa. Kukaan ei tule kenellekään kruunua antamaan siitä, että olet elänyt pyyteettömästi jotain toista varten. Hyväksy siis elämän tarkoituksettomuus ja se, ettei täällä kukaan ole ketään varten. Mieti, mikä sinua kiinnostaa ja pyri sitä kohti.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   28.6.22 13:55:13

En tarkalleen tiedä mihin tämä aloitus liittyy, mutta ajatuksen virtana: oon toiminu ihmisten parissa nyt reilu 2v ja viime yövuorossa tuli jotenkin vahva tunne, että miten siistiä onkaan auttaa muita. Kun näki, että toisen olo helpottuu kun pysty auttamaan.

Ihmiset tarvii toisiaan. Ollaan kuitenkin "laumaeläimiä".

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.6.22 13:55:51

No en minä tunne syrjäytyneitä kohtaan ällötystä :D Toki jos on likainen ja haiseva niin sitä kohtaan voin tuntea. Myös pelkoa voin tuntea, esim siitä et kaveri voi olla vetänyt jotain ja käyttäytyä arvaamattomasti, ja se estää ehkä eniten auttamasta. Jos oisin 100% varma et tyyppi on kiltti ja peruskohtelias niin auttaminenkin ois helpompaa, mut yleensä siellä kadulla on ne joilla on kaikenlaisia ongelmia. Toisekseen en minä tiedä miten voisin auttaa. Kavereillekkaan ei oo aina varaa auttaa, tai lainata..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.6.22 13:57:12

"Tuntuuko sinusta, että sinua käytettiin suhteessa jotenkin hyväksi, vai mistä tuollainen ajatus "välinearvosta" on syntynyt?"

Kai se lähtee ihan jo äitisuhteesta. Äiti osoitti ylenpalttisesti hyväksyntää ja rakkautta, kun tein hänen tahtonsa, mutta omat valintani hän kyseenalaisti ja pahimmillaan suuttui niistä tai marttyroi. Hän painosti ja arvosteli ihan loputtomiin.

Sama on tapahtunut lievempänä ystävyyssuhteissa. Niissäkin koen olevani pelkkä roolihenkilö. Jos kerron, mitä oikeasti ajattelen tai tarvitsen tai toivon, minut hylätään. Ei minulla ole arvoa kuin näyttelijänä. Omana itsenäni en ole seuran arvoinen.

Sama työnantajalleni. Ei pomoani kiinnosta minun hyvinvointini. Hänellä on omat paineensa ja hän vain yrittää pitää langat käsissään suhtautumalla alaisiinsa äärimmäisen välineellisesti aivan niin kuin häneenkin suhtaudutaan ylempää välineellisesti.

Loppujen lopuksi olen arvoton ja yksin. Koko elämäni on ollut nöyrää hyväksynnän anelua. Jos lopetan anelun enkä mukaudu muiden tahtoon, jään yksin.

Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   28.6.22 13:58:06

Ettet vaan olisi tietämättäsi autisti tai jotain?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   28.6.22 14:00:56

Itse olen ajatellut, että olen itselleni arvokas. En ole riippuvainen kenenkään hyväksynnästä, huomiosta, arvonannosta tai mistään muustakaan, vaan olen itselleni tärkeä ihminen. Vain sillä on väliä.

Toki itselleni tärkeitä ovat mies ja lapset, mutta mitä heiltä saankaan, on vain plussaa. Loppujen lopuksi väliä on vain sillä, että olen itselleni arvokas.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   28.6.22 14:06:01

Niinhän sitä sanotaan että realistit on vaarassa masentua, koska näkevät totuuden elämän turhuudesta.

Ei aloittaja ole masentunut, hänellä on vain eksistentialistinen kriisi.
Sun täytyy löytää joko joku hyvä tarkoitus elämällesi tai hyväksyä ettei sen kummempaa tarkoitusta ole ja oppia elämän sen asian kanssa.

Itse olen päätynyt siihen että yritän nauttia pienistä asioista, eläimistä, luonnosta, hiljaisuudesta, hyvistä kirjoista ja jos joskus löytää hyvän keskustelijan vastaparikseen niin ai että! Tykkään kerätä tietoa ihan kaikesta, kuuntelen paljon englanninkielisiä tiede podcasteja ym.
Eläimet rakastaa ehdoitta, ne on ihania.

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   28.6.22 14:08:31

Tää pitäis parittaa sille nimimerkille "mies" (nykyään kai vain piste) joka tasaisin väliajoin pitää täällä näitä "kellään ei ole ihmisarvoa, kukaan ei oikeasti välitä mistään, millään ei ole mitään merkitystä"-monologejaan. Olisivat ihana pari <3

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   28.6.22 14:09:13

Itseasiassa olin otsikon ja ekan lauseen luettuani vielä ihan siinä uskossa että jahas, nimimerkki mies se siellä taas :D

Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   28.6.22 14:09:39

Joo, voisivat pitää dialogia kahdestaan ja jättää meidät muut rauhaan.

Lähettäjä: meijju 
Päivämäärä:   28.6.22 14:36:24

huoh: mies + tissiperse taitavat olla tän kevään+kesän vakionikkeilijät :D

Lähettäjä: Terpa 
Päivämäärä:   28.6.22 14:38:18

Tyhmät eivät kärsi eksistentiaalisesta ahdistuksesta. He ovat liian tyhmiä ymmärtääkseen kokonaisuutta.

Myös persoonallisuudeltaan pelokkaat ovat suojassa. He esimerkiksi turvautuvat sääntöihin, tekevät juuri niin kuin neuvotaan, on neuvoja sitten viranomainen, työnantaja tai asiantuntija. Sillä tavalla he pakenevat kaiken turhuutta.

Sen sijaan rehellisille ja rohkeille keskivertoälykkäille ja sitä älykkäämmille elämä on yksi taistelu turhuutta vastaan.

Olen terapeutti. Ihmiset usein kuvittelevat, että terapiassa korjataan vääristyneitä ajatusmalleja, mutta paljon useammin niitä yritetään luoda. Löydätte Google haullakin psykiatrien haastatteluja, joissa he kertovat harhan luomisen tärkeydestä. Ilman harhaa ei ole mielenterveyttä.

Siksi terapiasta ei myöskään ole apua kaikille. Jos asiakas yrittää etsiä totuutta eikä luoda ratkaisuja harhoihin turvautumalla, ennuste terapian vaikuttavuudesta on heikko.

Oyrin välttelemään asiakkaita, joilla on paljon kirjasivistystä ja rohkea asenne elämään. Heidän kanssaan on vaikea päästä eteenpäin, koska ainoa todellinen ja rehellinen vastaus on, että elämällä ei ole arvoa eikä ihmisellä ole arvoa. Arvoon voi uskoa ainoastaan harhainen, ei rehellinen.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   28.6.22 14:46:51

Uskonto on pelokkaille, auktoriteettiuskovaisille hyvä pakopaikka. Moni nainen elää mieluummin jossain kultissa alistettuna, kunhan ei tarvitse kohdata maailman tyhjyyttä.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   28.6.22 14:53:12

Terpalla oli kyllä hyvin kirjoitettu teksti.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   28.6.22 15:10:20

Terpa, tähän tulokseen olen minäkin tullut vuosien terapian jälkeen. Että terapia ei auta minua selvittämään elämän tarkoitusta. Minun pitäisi luoda itselleni joku tarkoitus.

Lähettäjä: Sohvapöytä 
Päivämäärä:   28.6.22 15:19:04

* kirjoitti hyvin: "Itse olen ajatellut, että olen itselleni arvokas. En ole riippuvainen kenenkään hyväksynnästä, huomiosta, arvonannosta tai mistään muustakaan, vaan olen itselleni tärkeä ihminen. Vain sillä on väliä."

Huomaatko aloittaja, että yrität elää muiden hyväksynnän kautta? Miksi?

Lähettäjä: 0+0 
Päivämäärä:   28.6.22 15:28:54

"Jos asiakas yrittää etsiä totuutta eikä luoda ratkaisuja harhoihin turvautumalla, ennuste terapian vaikuttavuudesta on heikko."

Joo, kun sain terapiaan Kelan tuen ja aloin etsiä terapeuttia, ensimmäinen ehdokas sanoi, että yliopisto on yliopisto, jossa käsitellään asioita tiedollisesti, mutta terapia on terapiaa, jossa toimitaan tunneperusteisesti.

Hän ei halunnut minua. Sen jälkeen en uskaltanut enää edes muiden luokse mennä ja terapia jäi käymättä.

Lähettäjä: Moona 
Päivämäärä:   28.6.22 15:50:00

? kirjoitti, että uskonto on monille hyvä pakopaikka. Olkoon niin tai näin, itse uskon kristinuskon olevan totta ja se on ainoa, mikä itselleni antaa elämälle merkityksen. Itse uskon, että vaikka täällä maan päällä kaikki on enemmän tai vähemmän rikki, niin lopulta taivaassa asiat ovat hyvin. Täällä maan päällä meidän on kai tarkoitus tehdä toisillemme mahdollisimman paljon hyvää.

Jos en uskoisi, niin olisi kai hyvä elää niin kuin eläimien: yrittää varmistaa itselleen ja jälkeläisilleen mahdollisimman paljon resursseja. Näinhän iso osa ihmisistä elämäkin.

Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   28.6.22 15:53:19

"Jos asiakas yrittää etsiä totuutta eikä luoda ratkaisuja harhoihin turvautumalla, ennuste terapian vaikuttavuudesta on heikko. "

Jaa, mitä nyt kukakin harhaksi ajattelee. Minä kyllä tiedostan, että ihmiselämällä ei ole mitään objektiivista arvoa tai tarkoitusta, mutta ei se minua masenna tai tee elämästä merkityksetöntä. Se vain tarkoittaa, että kaikki omassa elämässä ja ympäröivässä yhteiskunnassa on rakennettava tietoisella työllä. Ihmisoikeudet ja oman elämän tarkoitus ovat molemmat ihan yhtä lailla pelkkiä ajatuksia, jotka pitää jokaisen ihmisen muuttaa teoiksi. Voi sitä toki harhaksikin kutsua jos haluaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.6.22 16:05:00

"Ihmisoikeudet ja oman elämän tarkoitus ovat molemmat ihan yhtä lailla pelkkiä ajatuksia, jotka pitää jokaisen ihmisen muuttaa teoiksi. Voi sitä toki harhaksikin kutsua jos haluaa."

Harhahan se on, koska et voi perustella ihmisoikeuksia muulla kuin tunteella.

Monet ovat sitä mieltä, että tunne on hyvä perustelu, mutta samat ihmiset eivät kuitenkaan hyväksy eri tavalla tunteilla perustelevia.

Oma tunne kelpaa perusteluksi, muiden tunne ei. Tässä ollaan oikein harhan syvimmässä.

Lähettäjä: Minä vaan 
Päivämäärä:   28.6.22 16:06:08

Aloittaja selvästi masnetunut :(

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.6.22 16:08:22

"Huomaatko aloittaja, että yrität elää muiden hyväksynnän kautta? Miksi?"

Koska en tahdo jäädä yksin tai ilman työtä.

Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   28.6.22 16:11:00

"Harhahan se on, koska et voi perustella ihmisoikeuksia muulla kuin tunteella.

Monet ovat sitä mieltä, että tunne on hyvä perustelu, mutta samat ihmiset eivät kuitenkaan hyväksy eri tavalla tunteilla perustelevia.

Oma tunne kelpaa perusteluksi, muiden tunne ei. Tässä ollaan oikein harhan syvimmässä."

Kyllä minulle kelpaa ihan kaikkin tunteet perusteluksi, koska mitään muuta perustetta ei ole. Sitten käydään sitä keskustelua esimerkkiksi politiikan kentällä, että kenen tunteet ovat suosituimpia. Edelleenkään en näe, miksi tämän pitäisi masentaa minua, tai miksi olisin onnellisempi, jos joku näyttäisi minulle mittarilla mitatun ihmisen arvon. Mutta minä en olekaan insinööri vaan humanisti :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.6.22 16:16:30

"Sitten käydään sitä keskustelua esimerkkiksi politiikan kentällä, että kenen tunteet ovat suosituimpia. Edelleenkään en näe, miksi tämän pitäisi masentaa minua"

Koska se tekee olon turvattomaksi, jos ei kuulu voittajiin.

Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   28.6.22 16:22:55

"Koska se tekee olon turvattomaksi, jos ei kuulu voittajiin."

Tämä on hyvin ymmärrettävää. Toki on helppoa kirjoitella täältä suhteellisen turvallisesta koto-Suomesta, jossa suurimman osan ihmisoikeudet ovat suhteellisen hyvällä mallilla.

Henkilökohtaisia ihmissuhteita ei tietysti ihmisoikeusjulistuksilla pelasteta, vaan ennemminkin sillä, että lähdet etsimään meitä, jotka eivät perusta käsitystään ihmisyydestä pelkille kylmille faktoille, vaan joilla on myös tarve sosiaaliselle elämälle joka ei perustu pelkälle hyötyajattelulle. Vaikuttaa, että olet elämäsi aikana kohdannut harvinaisen ikäviä ihmisiä, ja siitä syntyy helposti kierre. Kun aloittaa elämänsä pyrkimällä miellyttämään muita, ei ole helppoa löytää sellaisia ihmisiä, jotka pitäisivät sinusta ihan sinun itsesi takia. Tiedätkö sinä itsekään, kuka olet?

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   28.6.22 16:48:50

Sinulla on hyvin negatiivinen kuva tällä hetkellä kaikesta ja joskus sellaista on. Oletkohan masentunut. Itsekin paskan eron jälkeen mietin että tätäkö elämä on, että pokkana petetään ja nauretaankin päälle, no ei ole.

Minulla on ainakin suuri suku ja perhe jotka on tosi tärkeitä ja melkein viikottain nähdään ja tehdään. Minulla on ihana harrastus ja merkityksellinen työ. Seuraavaksi odotan että löytäisin miehen jonka kanssa ihan oikeasti tulisi jotakin. Ja se on ihan mahdollista, koska olen todistanut suvussani paljon pitkiä onnellisia parisuhteita. Eli pitää alkaa tehdä sen oman onnensa eteen asioita eikä vaan miettiä mitä ex tekee

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.6.22 16:49:28

"Tottahan tuo on. Ei elämällä ole mitään mystistä tarkoitusta, tarkoitus on vain syntyä ja kuolla. Lajin jatkumisen kannaltakaan ei ole niin justiinsa, kun lajitkin vain syntyvät ja kuolevat. Joku ehkä johtaa lajin kehittymiseen, mutta toisaalta, jos kyseinen laji kuolee, sen tilalle tulee jotain muuta "yhtä arvokasta". Joten paras siis elää itselleen ja koittaa tehdä omasta elämästä mieluisaa. Kukaan ei tule kenellekään kruunua antamaan siitä, että olet elänyt pyyteettömästi jotain toista varten. Hyväksy siis elämän tarkoituksettomuus ja se, ettei täällä kukaan ole ketään varten. Mieti, mikä sinua kiinnostaa ja pyri sitä kohti."

^

näinhän se asia on, deal with it

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   28.6.22 22:05:11

"Loppujen lopuksi olen arvoton ja yksin. Koko elämäni on ollut nöyrää hyväksynnän anelua. Jos lopetan anelun enkä mukaudu muiden tahtoon, jään yksin."

Lakkaa pelkäämästä yksin jäämistä. Älä anele hyväksyntää muilta, vaan hyväksy ihan itse itsesi ja arvosta itse itseäsi! Kun olet tyytyväinen itsesi kanssa, niin voit olla minkälainen itsekeskeinen mulkvisti tahansa ja sinulla on silti seuraa, sillä itsevarmuus kiehtoo epävarmoja. Muilla ihmisillä on ihan oma elämänsä elettävänä, ei ne ehdi sinua pönkittämään! Minkä verran itse pohdit läheistesi epävarmuuksia ja kannustat heitä? Veikkaan ettet juurikaan, vaan vellot omissa murheissasi. Älä vaadi muilta mahdottomia. Vain sinä voit osoittaa itsellesi sen arvon ja hyväksynnän, jota kaipaat.

Ja kyllä, pohjimmiltaan kaikilla on toisilleen vain välinearvo. Yhteenkuuluvuuden tunne, huomio, läheisyys, jne. palkitsee henkisesti ja siksi niitä tavoitellaan. Parhaassa tapauksessa molemmat osapuolet hyötyy toisistaan yhtälailla. Esim. jaettu vitsi tuo molemmille lisäarvoa, eikä ole kummaltakaan pois. Sellaisiin järjestelyihin ei pidä suostua, joissa kokee toisen hyötyvän sinusta epäreilusti sinun tappioksi. Sellaisten välttämiseksi tarvitaan rohkeus olla yksin ;)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.6.22 22:18:33

"Lakkaa pelkäämästä yksin jäämistä."

Ei se oikeastaan ole pelkoa vaan tietoa. Jos kerron, mitä oikeasti ajattelen, jään yksin.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   28.6.22 22:38:03

Ei muutkaan ihmiset kerro kaikkia ajatuksiaan kaikille. Ei ajatuksen ääneen lausumattomuus automaattisesti pakota nöyränä anelemaan hyväksyntää.

Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   28.6.22 22:41:15

"Ei se oikeastaan ole pelkoa vaan tietoa. Jos kerron, mitä oikeasti ajattelen, jään yksin."

Annatko muutaman esimerkin siitä, mitä oikeasti ajattelet ja miten se eroaa siitä, mitä olet nyt antanut muiden ymmärtää?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.6.22 23:06:55

"Annatko muutaman esimerkin siitä, mitä oikeasti ajattelet ja miten se eroaa siitä, mitä olet nyt antanut muiden ymmärtää?"

Elän punavihreässä kuplassa tai sen liepeillä, mutta omat ajatukseni ovat varsin linkolamaisia ja osaltaan ihmisarvon kieltäviä. Minusta luonnon itseisarvo pitäisi asettaa ihmisarvon yläpuolelle ja ruveta tietoisesti vähentämään ihmisten määrää lisääntymiskielloin ja parantava terveydenhoito lopettamalla. Näiden tavoitteiden tulisi olla globaaleja ja niitä tulisi valvoa väkivaltakoneiston voimin.

En koskaan ole sanonut ääneen edes mitään tuon suuntaista. Jos taas yritän etsiä seuraa ihmisistä, joilla on samankaltaisia mielipiteitä, niin tuntuu, että heille väkivalta on jonkinlainen itsetarkoitus sen sijaan että se olisi väline luonnon itseisarvon ajamiseen.

En oikein tunne kuuluvani mihinkään porukkaan.

Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   28.6.22 23:25:13

Juu, en ihmettele, että voi olla vaikeaa löytää kaltaistaan seuraa jos on sitä mieltä, että koko ihmiskunta sietäisi eliminoida pois kuleksimasta.

Lähettäjä: Rane 
Päivämäärä:   28.6.22 23:36:26

Niin, jos sopivaa porukkaa ei löydy, silloin voit sen perustaa. Varaudu toki siihen, että sinut jossain vaiheessa pyritään johtajan paikalta siirtämään sivuun. Nämä "porukat" ovat monille johtoon pyrkiville vain keino luoda itselleen merkitys ja tärkeyden illuusio elämässä. Todennäköisesti he myös vääntävät porukan ajatuksen tiettyyn äärisuuntaan houkutellakseenn lisää hyödyllisiä idiootteja seuraaviksi. Hyödyllisiä idiootteja on kaikissa ääriliikkeissä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.6.22 23:49:21

Ei minussa ole minkäänlaista johtaja-ainesta tai halua. Tahtoisin vain kuulua joukkoon joutumatta piilottelemaan arvojani ja tavoitteitani.

Terapeuttini sanoi, että arvoni ovat aivan yhtä oikeita ja perusteltuja kuin muidenkin, mutta ei minua auta, että arvoillani on ikään kuin abstrakti asema sosiaalisessa yhteisössä, koska ne kuitenkin eristävät minut muista ihmisistä.

Lähettäjä: Rane 
Päivämäärä:   29.6.22 00:01:58

Niin, ihmiselämässä on aina kyse jonkinlaisesta teeskentelystä jos et elä täysin yksin. Pelkästään hyvät tavat ovat yksi yhteisymmärryksessä sovittu elämää ja kanssakäymistä helpottava teeskentelyn muoto. Ajatukset ovat niin kauan sallittuja kun niitä ei sano ääneen väärässä porukassa. Jos elät täysin välittämättä muista, silloin voit sanoa mitä haluat ja katsoa mihin se johtaa. Tokikaan sinun ei pidä olettaa että sinua ihaillaan tämän takia.

Perimmiltään kyse on valinnasta, jossa valitset kuulitko tiettyyn joukkoon ja toimit joukon sääntöjen mukaan vai päätätkö olla kuulumatta tuohon porukkaan.

Joka tapauksessa jokainen luo merkityksen elämälle itse. Minä kuulun useisiin porukoihin, joissa kaikissa käyttäydyn normien mukaisesti olematta kuitenkaan porukan kanssa samaa mieltä useista asioista. Näistä asioista on joskus paras olla hiljaa, joskus ne voi oikeassa kohdassa sanoa ääneen jos kyseessä ei ole mikään ääriliike tai vastaava jossa vain "oikea" ajattelu hyväksytään.

Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   29.6.22 00:07:00

Ja senkö takia ihmisillä on toisille vain välinearvo, koska harva on kanssasi samaa mieltä ja haluaa hengailla kanssasi?

Lähettäjä: Väline 
Päivämäärä:   29.6.22 00:15:17

Ihmisen välinearvo tarkoittaa, ettei ihminen itsessään ole arvokas, vaan ihminen hyväksytään seuraan ainoastaan, jos hän tuo porukkaan riittävästi myönteistä.

Seura ostetaan palveluilla. Ihmisten kanssakäymisessä valuuttana on kyky tuottaa muille iloa ja hyvää mieltä.

Veljeni on kehitysvammainen. Häntä tsempataan ja hänen "aitouttaan" ihaillaan, mutta eihän häntä kukaan oikeasti seuraansa tahdo. Pikkulapsetkin pääsevät helpommin mukaan. He ovat sentään söpöjä ja hassuja, mikä on sosiaalisessa kanssakäymisessä käypää valuuttaa.

Lähettäjä: Minna 
Päivämäärä:   29.6.22 09:22:04

En oikein ymmärrä, miksi linkolamaisia mielipiteitä kannattavat eivät koe ihmiskunnan harventamisen tarpeen koskevan itseään? Jos saat vaikka rintasyövän nuorena, niin ethän ainakaan ota hoitoa vastaan?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   29.6.22 11:37:09

Se on raskasta koittaa jutustella ihmisten kanssa, joiden kanssa on täysin eri mieltä. Varsinkin, kun se minun mielipide on väärä. Siksi olen erakoitunut.
Esim. minulle "My body, my choice" tarkoittaa, että voin kieltäytyä lääketieteellisistä kokeista. Ja voin poistua tästä lihakuoresta, kun itse haluan.
Kun taas aborttia en hyväksy "ehkäisykeinona". Vain oikeissa hätätapauksissa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   29.6.22 11:40:47

Minna, minä olen kyllä suunnitellut tekeväni ison ekoteon poistamalla itseni täältä syömästä ja saastuttamasta. Mutta kun se tuntuu olevan ongelma muille ihmisille. Vain syntymättömiä saa tappaa tässä rappio maailmassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.22 12:03:54

"Mutta kun se tuntuu olevan ongelma muille ihmisille. Vain syntymättömiä saa tappaa tässä rappio maailmassa."

Tämä on ongelma mullakin. Käyn terapiassa mm. voimakkaan itsetuhoisuuden vuoksi. En saa kuitenkaan tapettua itseäni, koska välitän lähimmäisteni, erityisesti vanhempieni ja sisarusteni, tunteista.

Täytyy myös erottaa yksilön kyky tehdä valintoja siihen, mikä on moraalisesti oikein. Jotta ympäristö pystyttäisiin suojelemaan, yksilöiden arvot täytyy kieltää ja järjestelmän täytyy kävellä yksilöiden oman tahdon yli.

Lähettäjä: Mikkis 
Päivämäärä:   29.6.22 13:25:06

"Tyhmät eivät kärsi eksistentiaalisesta ahdistuksesta. He ovat liian tyhmiä ymmärtääkseen kokonaisuutta.

Myös persoonallisuudeltaan pelokkaat ovat suojassa. He esimerkiksi turvautuvat sääntöihin, tekevät juuri niin kuin neuvotaan, on neuvoja sitten viranomainen, työnantaja tai asiantuntija. Sillä tavalla he pakenevat kaiken turhuutta.

Sen sijaan rehellisille ja rohkeille keskivertoälykkäille ja sitä älykkäämmille elämä on yksi taistelu turhuutta vastaan.

Olen terapeutti. Ihmiset usein kuvittelevat, että terapiassa korjataan vääristyneitä ajatusmalleja, mutta paljon useammin niitä yritetään luoda. Löydätte Google haullakin psykiatrien haastatteluja, joissa he kertovat harhan luomisen tärkeydestä. Ilman harhaa ei ole mielenterveyttä.

Siksi terapiasta ei myöskään ole apua kaikille. Jos asiakas yrittää etsiä totuutta eikä luoda ratkaisuja harhoihin turvautumalla, ennuste terapian vaikuttavuudesta on heikko.

Oyrin välttelemään asiakkaita, joilla on paljon kirjasivistystä ja rohkea asenne elämään. Heidän kanssaan on vaikea päästä eteenpäin, koska ainoa todellinen ja rehellinen vastaus on, että elämällä ei ole arvoa eikä ihmisellä ole arvoa. Arvoon voi uskoa ainoastaan harhainen, ei rehellinen."

Sehän on äärimmäisen vapauttavaa, kun ymmärtää että millään ei ole mitään merkitystä. Koska silloin millä vaan voi olla merkitystä. Jos tästä masentuu ja menettää elämänhalunsa, kuuluu silloin samaan laumaan noiden mainitsemiesi "tyhmien" ja "pelokkaiden" kanssa, kun on pettynyt siihen ettei kukaan voi sinun elämällesi osoittaa tarkoitusta. Jos ei mikään tunnu merkitykselliseltä, niin sitten täytyy vain kellua läpi elämän ja tyytyä siihen että on vain olemassa.

Lähettäjä: 090 
Päivämäärä:   29.6.22 13:34:44

"Sehän on äärimmäisen vapauttavaa, kun ymmärtää että millään ei ole mitään merkitystä."

Useimmille se on vapauttavaa vain ajatuksen tasolla, koska ihmisiä auttaa jaksamaan luottamus ja ennustettavuus. Jo se, ettei tarvitse pelätä kadulla ryöstäjiä tai tappajia vaan voi luottaa siihen, että vastaantulijat noudattavat länsimaista moraalikäsitystä, helpottaa elämää. Tai se, että uskoo poliisin tai Kelan virkailijan toimivan lakien mukaan.

Mitä enemmän yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka ajattelevat, ettei moraalia, vastuuta ja velvollisuuksia ole, koska loppujen lopuksi millään ei ole mitään merkitystä, sitä vaikeampaa kaikkien elämästä tulee.

Millään ei todellakaan ole merkitystä, mutta yhteiskunta ei voi toimia, jos kollektiivinen usko merkitykseen lakkaa. On erittäin tärkeää vaalia yhteisöllistä harhaa, esimerkiksi käsitystä oikeasta ja väärästä.

Lähettäjä: Mikkis 
Päivämäärä:   29.6.22 14:15:09

"Jo se, ettei tarvitse pelätä kadulla ryöstäjiä tai tappajia vaan voi luottaa siihen, että vastaantulijat noudattavat länsimaista moraalikäsitystä, helpottaa elämää."

Eivät tuollaiset ihmiset elä minkään pohjimmaisen totuuden mukaan, vaan omassa harhassaan. He ovat väkivaltaisia koska sillä on heille jotain merkitystä. Tutkimusten mukaan jo vauvat/pikkutaaperot tunnistavat reilun ja epäreilun kohtelun, ennen kuin sitä on heille voitu opettaa, ja kokevat mielihyvää kun näkevät että toista autetaan, eivätkä pidä epäreilun kohtelun näkemisestä. Väkivalta ja julmuus ei ole ihmiselle luontaista, me olemme laumaeläimiä. Suurin osa ihmisistä ei tapa, lyö, varasta tai kiusaa heikompiaan vaikka siihen olisi tilaisuus, ja se on meille luontaista käytöstä.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   29.6.22 18:54:18

Ihan hyvin punavihreän kuplan ajatuksiakin voi ravistella mainitsemalla, että pahin ympäristörikos on ollut humanitaarinen apu, joka on edesauttanut valtavan määrän ihmisiä säilymään hengissä lisääntymisikään. Ei siitä ole kaverit kaikonneet, kun esittää sopivassa tilanteessa sopivaan sävyyn.

Punavihreässä kuplassa on toki tiettyä fanaattisuutta ja ahdasmielisyyttä, mutta kyllä sieltäkin löytyy ihmisiä, jotka arvostaa erilaisia näkökantoja ja monipuolista tuttavapiiriä. Kaveri voi olla eritavoin ajattelevienkin kanssa. Ei kellekkään löydy ystäviä, jos joka ikisestä asiasta pitäisi ajatella tismalleen samoin.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   29.6.22 18:58:44

"tunnistavat reilun ja epäreilun kohtelun, ennen kuin sitä on heille voitu opettaa"

Joo, ulkopuolelta tilannetta tarkasteleva ihminen on luonnostaan reilu. Kun kyse onkin omasta toiminnasta, itsekeskeisyys sokaisee täysin sen reiluuden arvioinnin ja ihmiset pystyy ihan tahattomasti olemaan todella julmia kykenemättömänä näkemään toisen näkökulmaa.

Lähettäjä: pv-kupla 
Päivämäärä:   29.6.22 19:59:21

Itseasiassa pahin ympäristörikos on ollut lasten hankkiminen ylipäätään. Jokaisen, joka on sen erehtynyt tekemään, tulisi tuntea pisto sydämessään.

Lähettäjä: nuuba 
Päivämäärä:   1.7.22 18:16:42

On täällä muitakin punavihreässä kuplassa linkolamaisine ajatuksineen misantropiasta ja itsetuhoisuudesta kärsiviä pasifisteja eksistentiaalisessa kriisissä olevia tai kriisin jo läpikäyneitä.

Huhhuh, tulipa pitkä kuvailu itsestäni :D Mutta totta sinänsä, kuitenkin. Kun omalta ja muiden elämältä katoaa pohja, eli havaitsee kaiken olevan turhaa, niin se ei kyllä aluksi ole millään tavalla vapauttavaa, pikemminkin pakokauhua ja pelkoa aiheuttavaa. Tässä kohtaa tulee aina mieleen sanonta: "kun tarpeeksi kauan tuijottaa syvyyteen, syvyys tuijottaa takaisin". Aikansa kun killuu siinä kuilun reunalla niin joko uskaltaa hypätä kuiluun ja määrittää oman elämänsä tarkoituksen itse tai sitten peloissaan palata sinne "tavisten" joukkoon juoksemaan oravanpyörässä kiltisti. Kuiluun hypätessään jo tajuaa, että vaikka kuuluisi useampaankin ryhmään, on silti aina yksin. Yhteenkuuluvaisuutta tuntee vain hetkittäin. Kun ryhmä lakkaa tuntumasta "omalta", siitä poistuu helpommin kuin sellainen "lammas", joka ei uskalla olla omaa mieltään asioista.

No miten täällä pitemmällä kuilussa selviää? Ihmettelee pieniä ihmeitä, on kiinnostuneempi oppimaan uutta ja ottamaan selvää ilmiöiden taustoista, ällistelee joukkohysterian voimaa (mm. lampaiden uskoa sääntöihin ja niiden oikeellisuuteen), oppii pysymään puolueettomana ja tietää kuilun pohjalla odottavan kuolemansa. Ymmärtää, että vaikka elämä on valintoja, se sisältää myös sattumia, joihin ei voi itse vaikuttaa. Lakkaa pelkäämästä ja jossittelemasta koska kumpikin on turhaa. Se tapahtuu, mikä tapahtuu, ja sen kanssa on vain opittava elämään. Lakkaa etsimästä syyllisiä ja etsii mieluummin vastauksia ja ratkaisuja.

Tekeekö se paremmaksi ihmiseksi? Tekee ja ei tee. Ei ainakaan älykkäämmäksi, viisaammaksi tai edes nopeammaksi, pohdiskelevammaksi kyllä. Ehkä myös empaattisemman ja monipuolisemmin ajattelevan. Välillä tulee nostaneeksi itsensä jalustalle, jolta myös putoaa nopeasti :D Tuntee itsensä ja viihtyy itsensä kanssa, hyväksyy elämäänsä poikkeajat ja pitempään jäävät sekä poistujat. Ymmärtää ettei todella omista mitään, kaikki on vain lainassa. Näkee ihmisen sellaisena kuin se esim. Matrix-elokuvassa kerrotaan: viruksena, joka tuhoaa elinympäristönsä. Tuntee voimatonta raivoa kaikenlaisten psykopaattien, sosiopaattien, poliitikkojen, narsistien ja oman edun tavoittelijoiden kanssa mutta pasifistina ei tee asialle mitään radikaalia. Ymmärtää olevansa vain ihminen, jolla ei ole pyrkimystäkään tai halua hallita kaikkea ja kaikkia.

No, tämä on kuvaus minun kuilustani, toisilla on varmaan omanlaiset näkemykset kuiluistaan. Itseironia, sarkasmi ja musta huumori auttavat :D

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   1.7.22 18:29:15

Hieno kirjoitus Nuubalta.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   1.7.22 19:11:47

Nuuba on melko itserakas yksilö, kyllä kaikki tuo on tajuttu jo aikaa sitten. Kirjoitin sen jo tuonne ylemmäs, vähän vaan miedommin ja vähemmän itseä korostavin sanakääntein.

Ei se sua paremmaksi ihmiseksi tee, eikä tosiaan älykkäämmäksi. Tuo on vasta alku.

Lähettäjä: Rane 
Päivämäärä:   1.7.22 22:47:38

Näissä existentialistisissa jutuissa kannattaa koittaa katsoa asiaa kokonaan ulkoa. Punaviherkupla on melko vääristynyt, eikä siihen kannata tukeutua sen enempää kuin oikeistpkupliinkaan. Jos haluaa olla vapaa on tärkeää ymmärtää oman ajattelun tärkeys. Jos jokin porukka ei istu omaan ajatteluun, siitä porukasta voi lähteä ja siirtyä seuraavaan. Voi olla että tuo jätetty porukka hylkii ym. Mutta onko oikeasti merkitystä sillä onko ihminen pidetty sellaisessa porukassa johon ei edes halua kuulua :D

Lähettäjä: Eno 
Päivämäärä:   2.7.22 08:30:25

Olen ollut onnekas sen suhteen, että olen pystynyt ympäröimään itseni ihmisillä, joille sun mielipiteet ei loppupeleissä merkitse mitään. Tarkoitan, että näiden ihmisten kesken voi oikeasti kertoa todella graavejakin ajatuksia ja niistä keskustellaan ja niitä ihmetellään yhdessä. Lopputulokseksi voi tulla esimerkiksi se, että onpa erikoista, että joku voi ajatella asian tuolla tavoin, mutta se ei koskaan mitätöi sitä hyvää fiilistä, mikä ihmisille yhdessä olemisesta tulee. Ilmapiiri on ikään kuin ehkä perheessä pitäisi olla; saat olla juuri sellainen kuin olet ja sinua rakastetaan ehdoitta. Tämä ei siis tarkoita, että jos jonkun mielestä ihmiskunnasta pitäisi karsia puolet, hyväksyttäisiin se, että joku tekee joukkomurhan, ei. Mutta jos joku keskustelussa kommentoisi, että näkee vaikka uutisoidussa joukkomurhassa hyviä puolia koska x ja y, niin tästä voidaan tosiaan keskustella, eikä se johda kyseisen henkilön hyljeksintään tai siihen, että hänen "väärää mielipidettä" yritettäisiin väkisin muuttaa.

Tässä porukassa yhdistää (musta)huumori, avoimuus ja se toisesta välittäminen. Eli se yhdessä olon positiivisuus riittää, eli saat esimerkiksi vapaasti ajatella vaikka kuinka rasistisesti, kunhan et käyttäydy huonosti porukan ulkomaalaistaustaista kohtaan tai saarnaa omasta näkemyksestäsi. Silti voit keskustella omista näkemyksestäsi ja ajatuksistasi asiallisesti. Vastavuoroisesti kunnioitat muiden näkemyksiä ja perusteluja yhtälailla.

Lähettäjä: Pulle 
Päivämäärä:   2.7.22 11:08:35

Vapautettu sydän rakastaa lujimmin ja vapautettu mieli löytää todellisen merkityksen olemassaoloon. Minäkin ajattelen että kaikella on merkitystä silloin kun ymmärtää ettei millään ole mitään merkitystä. On vapauttavaa tietää olevansa vain pieni pölyhippunen leijailemassa hetken aikaa ilmassa. Sen jälkeen muutumme osaksi sitä orgaanista virtaa jota olemme olleet ennen syntymäämme. Luonto on koti ja äiti, sinne me kuulumme. Siihen yhteyteen kuuluminen jo elossa ollessaan helpottaa eksistentialistista tuskaa.

Lähettäjä: nuuba 
Päivämäärä:   2.7.22 18:04:02

thx man :D
?, ottiko luonnolle? :D Topikissa kuitenkin kysyttiin, miten elää merkityksettömyyden kanssa eikä onko se kuiluun hyppääminen jo suoritettu ja koettu.

"Mitä enemmän yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka ajattelevat, ettei moraalia, vastuuta ja velvollisuuksia ole, koska loppujen lopuksi millään ei ole mitään merkitystä, sitä vaikeampaa kaikkien elämästä tulee.

Millään ei todellakaan ole merkitystä, mutta yhteiskunta ei voi toimia, jos kollektiivinen usko merkitykseen lakkaa. On erittäin tärkeää vaalia yhteisöllistä harhaa, esimerkiksi käsitystä oikeasta ja väärästä."

Miten esim. Suomessa voi elää yhteiskunnan ulkopuolella? Ei elämän merkityksettömyyden havaitseminen mitenkään siirrä yhteiskunnan ulkopuolelle, ei poista vastuuta ja vapautta (jotka taitavat olla sama kolikko) eikä moraalia. Suomessa pitäisi elää paperittomana, jotta saisi edes käsityksen yhteiskunnan ulkopuolella elämisestä eikä siihen taida yksikään Suomen kansalainen lähteä kovin helposti. Kun edes vaivautuu miettimään, millaista paperittoman elämä vaikkapa nyt Suomessa on, alkaa tajuta kansalaisuuden ja passin suoman etuoikeuden. Jos ei meillä olisi nimiä ja numeroita, millä tunnistautuisimme?
Käsitys oikeasta ja väärästä on muuttunut ja tulee muuttumaan aikojen saatossa, se ei ole mikään kiveen hakattu yksi totuus. Enkä näe yhteiskunnan toimimattomuutta vaikka suuri osa ihmisistä havaitsisi elämänsä merkityksettömyyden, se ei tarkoita anarkiaa.

Eno on onnistunut ympäröimään itsensä samanhenkisten ihmisten kanssa, onnittelut!