Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   25.5.22 08:57:07

Tässä iässä pitäisi jo osata hillitä omat tunteensa ja en todellakaan halua olla mikään kiukutteleva kakara. Välillä kestän sanomista ihan hyvin, mutta välillä pienikin kritiikki saa minut suorastaan raivon partaalle. Joskus auttaa, että puren hammasta, yleensä ei... Haluan suhtautua ihmisiin ja asioihin asiallisesti, mutta joskus tunteet vie voiton ja räjähtelen. Olen monet ihmissuhteet pilannut käytökselläni. Toisinaan olen hyvinkin aurinkoinen, rauhallinen ja tyyni. Toisinaan olen kuin minulla olisi pahimman luokan PMS, vaikka ei edes olisi se aika kuusta. Raivohulluksikin minua on haukuttu.
Olen välillä pohtinut myös itsemurhaa, koska en kestä itseäni ja käytöstäni. Toisinaan olen pohtinut jättäytyväni työttömäksi ja eristäytyväni yhteiskunnasta täysin sekä katkaisevani kaikki mahdolliset ihmissuhteet itse ennen kuin minut hylätään.

Onko kenelläkään muulla ollut vastaavaa ja mistä olette saaneet apua?

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   25.5.22 08:59:23

Dialektinen käyttäytymisterapia.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   25.5.22 09:12:41

Mikset ole aikaa endokrinologilta varannut?

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   25.5.22 09:26:32

Epävakaapersoonallisuushäiriö??

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   25.5.22 09:40:58

H, en ole, koska en ole tuollaisesta koskaan kuullutkaan. Nyt googlasin ja tuntuu hassulta soittaa, että hei olen olen usein pahalla päällä, saisinko ajan endokrinologille.

.... Tuota itsekin pelkään, jo pelkästään sanana kuulostaa minulle.

Tuntuu kuin sisälläni olisi iso paha möykky, joka etsisi tietään ulos.

Kävin työterveyshuollossa kolme kertaa psykologilla, siitä ei ollut mitään apua. Neuvoi vain muuttamaan itseään ja unohtamaan tuollaiset ajatukset ja tekemään päätöksen käyttäytyä jatkossa toisin. Voi kuin olisikin niin helppoa!!

Lähettäjä: Pirre 
Päivämäärä:   25.5.22 10:00:01

Avainasia lienee tuo "sisälläni olisi iso paha möykky, joka etsisi tietään ulos". Se siellä jäytää ja saa sinut käyttäytymään arvaamattomasti ja raivokkaasti. Ala selvittää jollakin soveltuvalla terapiamuodolla että mistä tuo on kaikki lähtöisin ja miten saisit möykyn purettua. Onko esim. lapsuudessasi tai nuoruudessasi tapahtunut jotakin, joka on jäänyt käsittelemättä??

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   25.5.22 11:39:28

Kannattaa tosiaan kokeilla eri psykologeja. Siihen hommaan pitää löytää se ihminen, jonka kanssa homma toimii.

Mä löysin sopivan, vaikka senkin kanssa ekalla kerralla tuli lähinnä olo että "ei toi ymmärrä, ihan turhaa!", mutta tokalla kerralla löytyi yhteinen sävel erittäin helposti jo ja oli helppo puhua asioista.

Psykologia on tosi vaikea ala ja pitää löytää se oikea ihminen, jolla on oikeat keinot auttaa sinua.

Lähettäjä: Tia 
Päivämäärä:   25.5.22 11:45:18

Kuules, laajat verikokeet kilpirauhasarvot sekä hormoonit mukaanlukien. Et maininnut ikääsi, mutta esivaihdevuodet voivat alkaa jo nelikymppisenä.
Hormoonimuutoksista puhutaan aivan liian vähän ja liian "hiljaa", asia kuitenkin koskettaa joka ikistä naista, jotkut pääsevät helpommalla ja toisilla taasen tuntuu siltä että mielenterveys on räjäyttänyt pään ja lähtenyt lentoon.

Jos ei näistä löydy syytä, niin sitten kannattaa etsiä itselle sopivaa terapeuttia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.5.22 16:44:19

adhd

Lähettäjä: Sekaisin 
Päivämäärä:   25.5.22 17:01:15

:D story of my life.... ok, välejä ei oo menny kavereihin, mut kumppanit saaneet kaikkee senkin edestä. Join aina paljon, viiltelin, sekoilin.... you name it. Hirveä ahdistus (jota en edes tajunnut kun olin niin tottunut siihen) ja masennus ja v itutus. Masennus oli diagnosoitu jo parikymppisenä.

Kolme vuotta sitten aloitin psykoterapian, samalla löytyi toimiva ahdistuslääke (normi masennuslääkkeet eivät auttaneet mitään). Kaksi vuotta sitten diagnosoitiin adhd, lääkitys siihen. Tänä keväänä epävakaa, lääke siihen.

Nyt, lähempänä 40-v, olen suht normaali tunne-elämältäni. Olen niin paljon itkenyt ja kärsinyt tän kaiken takia ettei ole tosikaan. Olen käynyt yliopiston, on aviomies, ihanat lapset ja kaikki. Ja mä oon ollu niin pihalla ja sekasin koko ajan.

Kaikki on ollut hirveetä sinnittelyä (toivoin n. 13-v asti että kuolisinpa jossain onnettomuudessa) ja kivirekeä. Nyt minusta tuntuu siltä, kuin luulen muistakin tuntuvan.

Etenkin toi vika diagnoosi tuntui todella pahalta. Et mussa ihmisenä on vikaa. Mut tää lääke auttaa, ja tiedostan nyt paremmin omia vääriä ajatuksiani... tästäkin voi parantua.

Ja kyllä, lapsuus tunnekylmässä juoppoperheessä <3

Lähettäjä: Bybb 
Päivämäärä:   25.5.22 17:16:40

Kilpirauhasen liikatoiminta aiheutti mulle rajut raivokohtaukset pienistäkin asioista, saatoin raivota tuntemattomillekin ja aloin jo pelkäämään itseäni ennen diagnoosia ja lääkityksen aloitusta.

Lähettäjä: nuuba 
Päivämäärä:   25.5.22 17:50:24

Mulla kipu aiheutti pinnan palamista ihan mitättömistäkin asioista. Terapiassakin kesti ihan hetki käsitellä aivan muita asioita ennen kuin kipu lopulta paljastui lähestulkoon kaiken (masennuksen, itsetuhoisuuden, kiukkukohtaukset yms.) aiheuttajaksi. Piti vaan purkaa ensin se muu henkinen kuorma pois ennen kuin pääsi aivan sinne omiin fyysisiin vaivoihin käsiksi.

Diagnoosit eivät määritä ihmistä, ne on vain kuvauksia niitä ihmistä vaivaavista ilmiöistä. Toisaalta diagnoosi tuo myös selvyyttä omiin oireisiin ja niitä mielialanvaihteluita oppii jopa ennakoimaan. Lääkehoito auttaa aika monia vaan ei kuitenkaan sovi kaikille, joten sopivaa lääkitystä joudutaan joskus etsimään todella pitkään. Siksi kannattaa herkästi raportoida niistä sivuvaikutuksista hoitavalle taholle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.5.22 10:59:42

Kilpirauhasen vajaatoiminta sai minut kiukkuiseksi. Just sitä hallitsematonta räjähtelyä. Kun sain lääkkeet, muutuin omaksi mukavan tasaiseksi itsekseni taas. Hirvittää ajatellakin, mitä diagnooseja olisi voinut tulla niskaan siinä kohtaa, kun kilpirauhasarvot olivat pahiten vinksallaan. Kiukkuisuuden lisäksi olin tietysti myös laiska, tyhmä ja ahdistunut, sekä hyvää vauhtia muuttumassa rumaksi ja lihavaksi. Ja kaikki korjaantui kun arvot saatiin kohdilleen.

Eli tarkistuta se nyt ainakin ensin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.5.22 11:46:47

Hei et ole ainoa, koska täällä sama! On ollut aina tämä piirre itsessäni ja en kyllä ikinä ole keksinyt sille mitään syytä. Jos joku asia ärsyttää niin räjähdän totaalisesti. Nykyään olen tätä oppinut hillitsemään, mutta joskus polttanut siltoja kun räjähdellyt kavereille. Tällöin kun hermot menee niin en yhtään mieti mitä suustani päästän vaan voi tulla ihan mitä tahansa. On vaatinut todella paljon, että enää en sano mitä tahansa näissä tilanteissa.

Tämä on aika jännä tilanne, kun siis itselläkin on tavallaan kaksi puolta. Olen toisinaan todella pitkä hermoinen ja oikein mukava ihminen, mutta sitten tämä toinen puoli on kuin hel****stä karannut. Asia ei sillä ratkea, että joku sanoo että pitäisi hillitä itseään. Silloin kun on se huono hetki niin fiilis on se, että voisi räjähtää totaalisesti ja tuhota kaikki ihmissuhteet ja kaiken muunkin. Enää en tätä tee, mutta saa kyllä oikeasti pinnistellä. Mielenkiintoinen juttu ja itselläkään ei ole mitään traumoja tms. vaan kaikki on aina ollut tosi hyvin. Silti kaikki on ihan typerää ja aina ärsyttää kaikki.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.5.22 12:08:47

Ja siis vielä lisäyksenä niin itsellä tämä piirre ollut ihan lapsesta asti. Niin kauan kuin vain muistan. Ymmärrän oikein hyvin aloittajaa, että tuo on itselle tosi raskasta ja nuo aloittajan ajatukset. Koen, että mistään terapiasta tms. asiassa ei ole mitään hyötyä. En ole kyllä kokeillut koskaan,mutta selvä asia etten edes kokeile. Olen kokenut, että parasta on pitää asia vain oman pään sisällä. Sanotaan näin, että jos asiaa lähtee purkamaan niin uskon omalla kohdallani että vain pahentaisi asiaa. Itselle se oli opetuksen hetki, kun hetkellisesti pilasin välini pitkäaikaisimpaani ja tärkeimpään kaveriin. Tajusin, että oikeasti menetän kaikki ympäriltäni jos jatkan samaan malliin. Edelleen omassa päässäni on hankalia ajatuksia, mutta edistys se, että pystyn ymmärtämään jos tuon ne ilmi niin kaikki kaikkoaa ympäriltäni.

Tsemppiä aloittajalle! En nyt osaa muuta sanoa mikä auttaisi, mutta et varmasti ole ainoa tämän kanssa painiva.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   26.5.22 12:58:29

Kilppari- ja verenpainetesteihin

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.5.22 13:56:12

Kipu, kilpparit, hormonit, vaihdevuodet. Kaikkee löytyy ja raivo on tosi voimakas.. Mutta silti pitäis opetella käyttäytymään paremmin. :(

Lähettäjä: lillis 
Päivämäärä:   26.5.22 14:07:28

Mun mies toi sama. Nykyään en välitä, siinähän toi huutaa, mutta onhan se rasittavaa ja ikävää, ja välillä saa hävetä kun on muita ihmisiä läsnä.
Mies kävi psykiatrilla 12 vuotta, en osaa sanoa auttoiko kun en tiedä millainen olisi jos EI olis käynyt.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   26.5.22 14:17:34

Kiitos kaikille arvokkaista kommenteistanne. Nelikymppinen olen. Minä en osaa edes kunnolla raivota, joskus myös raivoan, mutta useimmiten vaan tiuskin, kiukuttelen, vttuilen, vedän kaikista ja kaikesta herneen nenään, olen kuin kireälle pingoitettu viulunkieli, silloin kuin on huono päivä. Käyttäydyn kuin pikkukakara. En todellakaan halua olla tällainen. Lisäksi en ole aina tällainen, joskus joku voi sanoa minulle hyvinkin pahasti enkä reagoi, mutta tietysti silloin loukkaannun, silloin sullon vaan pahan olon sisälleni.

Koska käytökseni on niin ailahtelevaa, niin on ihmisiä, joiden mielestä olen maailman paras tyyppi ja todella helppo tulla toimeen. Sitten on niitä, jotka eivät halua olla kanssasi missään tekemisissä enää ikinä, enkä sitä itsekään ihmettele. Niin monta hyvää ystävää olen menettänyt, he ovat antaneet minulle mahdollisuuksia kyllä, mutta olen pilannut ne kaikki :(

Lähettäjä: Tul 
Päivämäärä:   26.5.22 15:20:00

Minäkin oon tosi usein huonolla tuulella ja kiukustun yhtäkkiä ilman suurempaa syytä (joku esine vaikka tippuu käsistä). Mulla on kilpirauhasen liikatoiminta

Lähettäjä: Saija 
Päivämäärä:   26.5.22 15:56:04

Vaihdevuosi lääkkeet tasoitti aika paljon,
ei ne tietysti kaikkea korjaa, mutta itselläni
huomattavasti parempi olla -ja varmaan läheisilläkin toivottavasti