Lähettäjä: ..--.. 
Päivämäärä:   15.6.21 17:52:48

Haaveissa ois barbet, mutta oon kuullut että ois harvinainen rotu ja hankalasti saatavissa. Pitääkö paikkaansa? Kuinka pitkiin jonotusaikoihin ois syytä varautua? Ja tiedän, että hinta riippuu paljon kasvattajasta ja sukulinjasta, mutta paljonko kys. rotu noin suunnilleen maksaa?
Niin ja vielä se, että kannattaako pitäytyä rotuliiton sivuilta löytyvissä kasvattajissa, vai löytyykö tämän rodun kasvattajia muualtakin? Haluan koirani tietenkin luotettavalta ja vastuulliselta kasvattajalta :)

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   15.6.21 18:01:17

Paras ystäväni haaveilee samasta. Aikoo hakea Ruotsista omansa, siellä niitä on enemmän. Onko tämä mahdollista sinulle?

Lähettäjä: ..--.. 
Päivämäärä:   15.6.21 18:10:49

Ällö: En ole ajatellutkaan tuollaista vaihtoehtoa, mutta kai se olisi mahdollista sekin? Onko Ruotsissa joku rotuyhdistys vai mistä voi löytää vastuullisia barbet-kasvattajia?

Lähettäjä: huh 
Päivämäärä:   15.6.21 18:28:36

Nykyään on kyllä kaikissa maissa ihan järkyttävä koronalemmikkibuumi, eli luultavasti ulkomailta haettu nopea ja halpa pentu ei ole hyvältä ja vastuulliselta kasvattajalta vaikka niin väitettäisikin...

Lähettäjä: ..--.. 
Päivämäärä:   15.6.21 18:43:06

huh, en ole etsimässä "nopeaa ja halpaa" pentua. En tarvitse enkä halua koiraa nyt, vaan vasta esim. vuoden päästä on ihan ok.

Lähettäjä: Seppo 
Päivämäärä:   16.6.21 04:37:12

Rodussa ilmenee huonoja lonkkia, joiden merkitystä kasvattajat väheksyvät. Hyvin omituista, sillä kyseessä kuitenkin edelleen myös linnustamisessa käytettävä rotu. Kapeasta geenipohjasta johtuen ei muutenkaan aivan terve rotu. Rotua voidaan tietyin edellytyksin risteyttää villakoiran kanssa, jotta geenipohja laajenisi.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   16.6.21 05:10:58

Kennelliiton mukaan edes maailmanlaajuisesti ei ole mahdollista löytää erisukuisia yksilöitä jalostukseen.

Sisäsiitoksesta johtuen vaivaa rotua lonkkavaivojen lisäksi myös pentu- ja aikuisiän epilepsia.

Samanlaisen koiran saisi, kun valitsisi villakoiran ja antaisi karvan rehottaa kuonossa. Mutta arvaan, että täytyy olla jotain, mitä muilla ei ole.

Lähettäjä: ..--.. 
Päivämäärä:   16.6.21 07:48:00

Olen kyllä miettinyt villakoiraakin, mutta sillä tuntuu olevan erilainen luonne? Ei mulle ole mikään prioriteetti se, että koira on harvinainen, päinvastoin. Mutta olen ihastunut barbetin luonteeseen ja ulkonäköönkin.
Mitä olen rotukuvauksesta oppinut, niin barbet oppii helposti pysymään irti lähellä --rakastan lenkkeillä metsässä niin, että koira voi olla vapaana. Asutaan maalla taajaman ulkopuolella, niin ois ihanaa kun koira voisi olla myös pihalla vapaana samalla, kun itsekin ollaan ulkona. Olen myös ymmärtänyt, että koira ilmoittaa pihaan tulijat, vaikka muuten ei olekaan vahtiviettinen tai haukkuisa. Ehdottomasti hyvä asia. Lisäksi se tuntuu oppivan helposti ja se on helppo ottaa mukaan joka paikkaan, plussana se, että karvaa ei irtoa. Tässä on kaikki sellaiset ominaisuudet, joita koiralta toivon.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   16.6.21 07:51:41

"barbet oppii helposti pysymään irti lähellä "

Mikä tahansa rotu oppii helposti pysymään lähellä, jos kouluttaja ei ole täystunari.

Lähettäjä: Turre 
Päivämäärä:   16.6.21 09:40:23

Barbet on harvinaisuus. Mutta ei niin harvinainen, etteikö asiallinen ostaja Suomesta koiraa saisi.
Näiden todella harvinaisten rotujen kohdalla pitää muistaa, että tuontikoira on aina iso riski. Moni yleinen sairaus on Suomessa kurissa, muualla rehottaa.
Ylipäätään, kun uutta rotua hankkii, pitää valita kasvattaja, johon voi luottaa. Tässäkin kyseessä on turkkirotu, jonka karvanhoidon niksit pitää opetella.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   16.6.21 09:53:03

Epilepsiaa on rodussa paljon. Kaverilla oli kolme ja kahdella näistä epilpsia ja kolmannella luusto sökö. Nyt sillä on espanjanvesikoira jolla perrojen tapaan huono hermorakenne.

Vesikoirat on pulassa. Mutta onko ne portugalinvesikoirat yhtä huonoissa kantimissa?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   16.6.21 10:57:26

Aloittaja, en tiedä sen kummemmin, mutta ystäväni oli tosiaan ottanut Ruotsin kasvattajista selvää ja sanoi, että siellä on parempi saatavuus. Häntä helpottaa suomenruotsalaisuus, niin pystyy kommunikoimaan sujuvasti ruotsiksikin. Ei ole vielä tehnyt varauksia, mutta on tutkinut asiaa.

Lähettäjä: Tassu 
Päivämäärä:   16.6.21 11:04:17

Meillä barbet ja toinen tulossa. Aikuisella koiralla epilepsia, mutta luusto priimaa. Epilepsia ei ole meillä niin pahana, että rajoittaisi normaalia elämää. Lääkitystä ei vielä ole, ell ohjeesta seurataan vielä tilannetta. Toki kuitenkin yksi iso murheenkryyni, kun koko ajan uutta kohtausta saa pelätä.

Aivan mahtava rotu luonteeltaan. Voimakkaasti omistajaan kiintyvä, avoin uusille asioille ja vieraille ihmisille. Vahtiviettiä kuitenkin, ilmoittaa pihaan saapuvista ja muutamille ihmisille haukahdellut. Innolla mukana kaikessa tekemisessä, harrastuksia on kokeiltu lukuisia ja kaikissa on viihtynyt. Ulkonäkö ei ole liioiteltu, turkki lyhyenä helppohoitoinen. Näyttelyihin toki tarvitsisi kasvatella pidemmäksi ja harjata viikoittain, mutta epilepsian takia jätetty se harrastus välistä. Tulee toimeen lähes poikkeuksetta muiden koirien kanssa, voi ottaa mukaan mihin tahansa.

Jonot pitkiä ja suuri osa kasvattajista myy vain metsästävään kotiin. Suosittelen tutustumaan eri kasvattajiin ja heidän periaatteisiinsa ja laittamaan useammalle viestiä. Barbet Finlandin sivuilla kattava lista kasvattajista. Jonotusajat 1-2 vuotta kokemukseni mukaan ja hinnat käsittääkseni 1400-1700 euron välillä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.6.21 11:57:25

"Mitä olen rotukuvauksesta oppinut, niin barbet oppii helposti pysymään irti lähellä --rakastan lenkkeillä metsässä niin, että koira voi olla vapaana."

Tähän en luottaisi. Osalla barbeteista on voimakas riistavietti eli näköärsykkeen lisäksi voivat lähteä jo hajujäljen perään. Niitä myös käytetään tämän vuoksi metsällä ja jäljestyksessä.

Oma barbetini pysyi nuorempana irti, mutta yllättäen sen saalisvietti heräsi kypsemmällä aikuisiällä ja sen jälkeen ei voinut edes omalla mökkitontilla pitää irti.

Jos siis irtipito on tärkeimpiä ominaisuuksia, suosittelisin ehkä katsomaan toista rotua. Muissa vesikoirissakin voisi olla tämän suhteen helpompia rotuja?

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   16.6.21 13:16:06

"Mikä tahansa rotu oppii helposti pysymään lähellä, jos kouluttaja ei ole täystunari."

Sinulla ei selvästikään ole paljoa kokemusta koirista. Ainakaan paimenten ja seurakoirien ulkopuolelta.

Lähettäjä: ..--.. 
Päivämäärä:   16.6.21 13:40:35

Hei kiitos vastauksista!

Osaisitteko sitten suositella jotain toista samankaltaista rotua barbetin sijalle, jos kerran irtipidettävyys ei ole mitenkään varmaa?
Kriteereinä ois
-ettei karvaa lähde juurikaan, muuten turkinhoito ei ole ongelma
-helppo koulutettavuus ja kiintyy omistajaansa siinä määrin, että irtipito ei ole ongelma
-ihan super adhd ei tarvitse koiran olla, saa toki metsälenkkejä ja ulkoilua ja tokoilukin yms pienimuotoinen harrastelu kiinnostaa
-saa haukkua pihaan tulijat, mutta ilmoitushaukun jälkeen ei tarvitse haukahdella sen enempää
-ei saa missään nimessä olla arka luonteeltaan, vaan suht lempeä ja rohkea, jota on helppo pitää mukana melkein missä vain

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   16.6.21 13:43:35

Partacollie, schapendoes, villakoirat, vanhaenglanninlammaskoira

Lähettäjä: vissy 
Päivämäärä:   16.6.21 13:53:06

Mietin, että monetkaan kasvattajat ei enää valitse koteja jonotusperiaatteella. Eli pennun voi saada nopeastikin, jos vain kasvattajan kanssa tulee hyvin juttuun ja koti on oikeanlainen :)

Lähettäjä: juuu 
Päivämäärä:   16.6.21 13:56:17

Mikä tää kiintymishomma on, on mun koiratkin todella kiintyneitä muhun mutta ei ne koiriin satoja vuosia jalostetut vietit kysy kiintymystä vaan vie kun on viedäkseen :D

Lähettäjä: ..--.. 
Päivämäärä:   16.6.21 14:02:57

Partacollie, schapendoes, villakoirat, vanhaenglanninlammaskoira

Villakoirasta ei vissiin juurikaan karvaa lähde, mutta eikö näistä muista sitten? Kaikki näyttivät olevan pitkäturkkisia kavereita?

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   16.6.21 14:06:53

Jos pitäisi listata koirien epätoivesairauksia, oman listani kärjessä olisivat epilepsia ja munuaissairaudet...

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   16.6.21 14:28:09

Villakoiratkaan eivät ole aina mitään 100% irtipidettäviä, jotkut yksilöt lähtevät hajujenkin perään. Toki niistä suurin osa taitaa irti pysyä etenkin huolellisella koulutuksella, mutta asia kannattaa kuitenkin niidenkin kohdalla huomioida.

Useimmiten paimenet ovat irtipidon suhteen helpompia, mutta paimenilla taas on usein reippaammin saalisviettiä (johon mm. leikkiminen perustuu), ja saalisvietti taas saa helposti lähtemään esimerkiksi sen pupun perään vaikka hajut eivät niin koiraa veisikään.

Luoksetulo ja luopuminen (jonka yllättävän moni unohtaa) ovat tärkeimmät taidot joita lähden omille opettamaan jo pikkupennusta, koska irtipito on minullekin tärkeää. Kun ahne koira osaa pitää katsekontaktin vaikka sen päälle satelisi nakkeja, ollaan jo aika hyvässä tilanteessa myös sen vierestä sinkoavan rusakon suhteen.

Pitkäkarvaiset koirat ovat usein karvanlähdön suhteen helpompia, plus se pitkä karva on huomattavasti helpompaa siivota kuin kaikkialle kertyvä ja takertuva lyhyempi karva :D Trimmattavat sitten se poppoo joista ei karvaa lähde juuri ollenkaan.

Lähettäjä: Villi 
Päivämäärä:   16.6.21 14:39:40

Portugalinvesikoirilla terveystilanne em. parempi
. Suosittelen tutustumaan rotuun livenä! Liity vaikka facebookin portugalinvesikoira ryhmään ja huutele sieltä paikkakuntasi portugeesejä
.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.6.21 16:19:58

Jos koiralla on oikeasti riistaviettiä, niin ei sille saa 100% luoksetuloa/lähellä pysymistä.Oikeasti riistaviettisellä,joka nimenomaan syttyy siitä ajamisesta niin se riistan ajo menee ruuan,ihmisen ym edelle.
Itse valikoin rodun juuri irtipidettävyyden mukaan ja sen mukaan että rodulla ei ole riistaviettiä, ja tadaa kun sainkin super riistaviettisen yksilön.Ei sitä kiinnosta minä, mikään ruoka,lelu,leikki ei yhtään mikään muu ku se ajaminen kun sattuu joku elukka tai jälki näköpiiriin.
Mikään ei ole varmaa eläinten kanssa.

T.Todellla riistaviettisen paimenkoiran omistaja

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.6.21 16:44:43

Kolmipisteellä on siis saalisviettinen koira. Se on eri asia kuin riistavietti, jota toki sitäkin voi paimenella olla, mutta jäljen peräänkin lähteminen voi olla opittu tapa jos se on joskus ensin päässyt eläimen perään ja yhdistänyt jäljen siihen jahtaamiseen.

Lähettäjä: noniin 
Päivämäärä:   16.6.21 17:04:02

Onpas kivan näköinen koira. Rotuesittelyssä sanotaan että on vesikoira. Vaihtoehtoisia rotuja vois olla Portugalin tai Espanjan vesikoira. Tutulla on jälkimmäinen, oikein mukava ja kiva aktiivinen koira.

Lähettäjä: ..--.. 
Päivämäärä:   16.6.21 17:17:25

Olen mä noita muitakin vesikoiria miettinyt, mutta se vähän toppuuttelee kun lukemani perusteella rodussa on paljon arkuutta. Tiedän, että jokin tietty rotu ei sulje arkuutta kokonaan pois, mutta en haluaisi ottaa koiraa rodusta, jossa sitä esiintyy runsaasti. Epilepsiasta en tiennytkään, vaikka omasta mielestäni luin kyllä hyvin rotuyhdistyksen sivut.

Tuo schapendoes vaikuttaisi kyllä kanssa mukavalta. Itselle ihan vieras rotu, oisko jollain kokemuksia siitä? Onko miten harvinainen, ts. pentuja harvoin saatavilla?

Lähettäjä: ..--.. 
Päivämäärä:   16.6.21 17:18:35

Siis että noissa muissa vesikoiraroduissa on lukemani perusteella paljon arkuutta, korjaus tuohon aiempaan viestiini. Jäi sana välistä.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   16.6.21 17:48:47

Todellakin omistajaan kovasti kiintyvä rotu! Mulla oli 10v sitte barbet, ei enää ikinä... tallikoirana ihan kamala se turkki vaikka kuinka lyhyenä piti, purua oli koti täynnä. Niin kiintynyt minuun, etten vessan ovea saanu laittaa kiinni ku pillitys alkoi takana, yöt huusi jos ei saanu sänkyyn tulla. Tosin kentillä sit aivan loistava, teki ihan mitä pyydettiin eikä edes huomannut toisia koiria. Vuoden iässä sit alkoi puremaan kaikkia vieraita ja lopetettiin sen takia.
Lagotto puri lapsia, perrot hermovikasia, portugeesia en tunne. Näiden perusteella, elä ota vesikoiraa!!!!! Jos et tunne ja luota kasvattajaa 100%

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.6.21 18:54:25

. hyvä ei kyllä tämä on koira joka omaa suuren riistavietin. Ei vain saalisviettiä ole. Saalisviettinen koira pysyy usein omistajan lähellä, riistaviettinen ei.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.6.21 19:28:27

..., saalisviettinen koira nimenomaan lähtee herkästi saaliin perään. Mulla on käyttöpaimenia ja tiedän rodusta monia, jotka eivät pysy irti nimenomaan saalisvietin takia. Ja saman saalisvietin takia esim. vinttarit vaativat ehdottoman turvallisen alueen irtipitoon. Saalisvietinkin voimakkuus vaihtelee ja aina se ei ole koulutuksella hallittavissa vaikka olisi mikä superkouluttaja. Ei irtipidon haasteisiin riistaviettiä tarvita.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   16.6.21 20:08:34

Minulla on saalisviettinen paimenkoira. Se lähtee pupun perään, palaa takaisin 2-4 min kuluessa.

Kaverin ajokoirat ovat riistaviettisiä. Ne lähtee pupun perään ja antaa kiinni kun pupu on ammuttu tai löytyy 1-14 vrk päästä jostain hortoilemasta.

Lähettäjä: Villi 
Päivämäärä:   16.6.21 20:35:08

Espanjanvesikoira ja portugalinvesikoira on kyllä kaksi hyvinkin erilaista rotua vaikka vesikoiria ovatkin.
Perrot(eli espanjanvesikoirat) oli aikanaan muotia ja se pilasi rodun pitkäksi aikaa. On paljon arkuutta, pelkoagressiivisuutta ja muuta häikkää. Nyky jalostus mennyt parempaan suuntaan ja nyt löytyy jo tosi kivoja koiria! Perro on isosti työkoira ja jos sitä ei aktivoi niin varmasti on pulassa. Keksii sitten itse tekemistä ja kehittää helposti häiriökäytöstä. On monipuolinen harrastuskoira (jopa paimennukseen!) ja vahvasti oman perheen koira.

Portugeesi on tuoreempi rotu ja väittäisin että 90% on hyvin selväpäistä porukkaa, jolla ei mitään arkuutta ole. Perroja avoimempia ja vähän pienemmällä moottorilla varustettuja, eli osaavat myös olla vaikka ei ihan niin harrastettaisi tukka putkella. Portugeesit on sellaisia aina nauravia ilopillereitä, joku harrastaja sanoi että portugeesitaloudessa on aina matot rullalla ja se kuvaa rotua hyvin
. Aikuistuvat ehkä 8 vuotiaana. Oman ihmisen koiria, mutta suhtautuvat vieraisiin positiivisesti.

Molemmat on kuitenkin aktiivisia rotuja, joille pelkät remmilenkit ei riitä. Portugeesit on korkeampia ja sirompia, turkinlaatua on kiharaa ja laineikasta. Perroilla turkki rastoittuu ja sitä ei harjata vaan avataan sormin. Kummallakaan ei ole pohjavillaa, voi pitäö ajeltuna tai pitkässä turkissa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   16.6.21 21:34:54

” hyvä ei kyllä tämä on koira joka omaa suuren riistavietin. Ei vain saalisviettiä ole. Saalisviettinen koira pysyy usein omistajan lähellä, riistaviettinen ei.”

Mitä @!#$ä sössötät:D

SAALISVIETTINEN metsästää näöllä, esim vinttikoirat. Ne ei pysy lähellä, ne voi olla minuutissa jo ihan @!#$ kaukana.

Riistaviettinen käyttää nenää.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.6.21 23:40:11

Jos koirani lähtee sekä näköhavainnosta että JÄLJISTÄ kaiken mahdollisen perään niin kyllä se on silloin riistaviettinen. Myös vanhat jäljet kelpaa, tuoreet saa villimmäksi ja kiihkeämmäksi. Koirani myös etsii jatkuvasti niin maa kuin ilmavainulla riistaa, sekä näöllä.
Kyllä näkee että suurin osa ei täällä ole riistaviettistä koiraa nähnytkään, etenkin kun väitetään että niillekin saa varman luoksetulon. Ei saa. Menkääpä mehtuukoiria katsomaan työssään ni näette riistaviettisiä koiria.
Ja tuo jälki homma luki jo ekassa viestissä. Luetun ymmärtäminen ;) ja mejä koe tuomaritkin koirastani todenneet että nyt on todella riistaviettinen koira ja siksi ne mejä kokeet on penkin alle menneet kun aina tullu riistan jäljet vastaan maasta tai tuulen mukana ja sittenhä se riistaviettinen koirani hylkää sillä nanosekunnilla jonku vanhan verijäljen ku tuoreet jäljet olemassa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.6.21 23:43:14

Ja kyllä saalisviettinen usein palaa paljon aiemmin reissultaan omistajan luo tai ei edes lähde kauas omistajasta sen saaliin perään. Riistaviettinen taas lähtee kauas.

Lähettäjä: Seppo 
Päivämäärä:   17.6.21 13:53:54

Jos rodussa on suht laajalti epilepsiaa,kiertäsin mahdollisimman kaukaa. Seurasin aika läheltä kahta epilepsiaa sairastavaa yksilöä. Kohtausten aikana näky oli karmea, eikä lääkityksestä ja sen lisäämisestä tappiinsa ollut mitään apua.

Jos aloittajalle turkin helppohoitoisuus ja säästyminen karvanlähdön ongelmilta ja barbetin tyyppinen koira kiinnostaa, suosittelisin ehdottomasti mustaa keskikok villistä. Se on rotu kaikilla mausteilla harrastat sitten mitä tahansa. Älykäs,ketterä, rohkea, iloinen, tulee toimeen toisten koirien kanssa, jaksaa pitkiä vaelluksia, eikä pää sekoa löhöpäivistä. Koira pelastusharrastuksesta agilityyn, koiratanssista mejään. Koulutettuna pystyy pitämään irti. Turkki lyhyenä niin tuskin helpompaa koiraa löytyy.

Schapendoes on iloinen, veikeä, aktiivinen paimen. Rodun ongelma, (jota osa kasvattajista suorastaan peittelee tai vähättelee), on perinnöllinen lihas-maksasairaus. Se aiheuttaa koiralle lukuisia vakavia oireita ja lopulta koira on lopetettava, osa hyvinkin nuorena 4-5 vuotiaana.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   17.6.21 14:55:21

Sitä just ihmettelen, että miksi villakoira ei kelpaa?

Villakoirankin menneisyys on vesikoirana. Villis vaan on niin vanha ja suosittu rotuna, ettei se kärsi mistään sisäsiittoisuus-ongelmista.

Voiko älykkäämpää ja kivempaa rotua enää olla ja karvatkin voi pitää samalla lailla lyhyinä, kuin jonkun ulti-harvinaisen barbetin karvat. Värejä löytyy myös useita ja eri kokoja.

Villistä voi pitää vapaana. Tulee luokse, kun vaan pyytää. Jos tässä luoksetulossa oli se tärkein ominaisuus?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.6.21 15:51:40

"...ja karvatkin voi pitää samalla lailla lyhyinä, kuin jonkun ulti-harvinaisen barbetin karvat."

Niin, olettaen että edes saa pentua mistään, jos myöntää aikovansa vetää sen ns. rodunomaisen näyttelypuuhkan alas. ;)

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   17.6.21 16:09:35

Eli kyse ei ole luonteesta, eikä karvasta, vaan harvinaisuudesta. Vaikka sitten koiran terveyskin uhraten.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.6.21 18:23:48

Jos viivarivi kommentoi minulle (?), niin itse tarkoitin nimenomaan, että villakoiraa voi olla vaikea saada, jos myöntää, että aikoo pitää karvan lyhyenä, eikä siis aio kasvattaa näyttelyturkkia saati viedä koiraa näyttelyyn.

Eli voi jäädä siitä kiinni suomalaisen villispennun saaminen hyvältä kasvattajalta...

En siis itse ole kumpaakaan rotua nyt hankkimassa, vaikka villis onkin kiinnostanut. Tosin niillä tuntuu olevan herkkämahaisuus ja kaikenlainen luonteenkin herkkyys olevan tosi yleistä, että en tiedä olisiko minun rotu kuitenkaan. Lisäksi en pidä siitä "rodunomaisesta" eli näyttelytrimmistä.