|
Lähettäjä: ER
Päivämäärä: 3.3.21 22:20:14
Mulla aika sama kuin ekalla pisteellä. Miltei nelikymppisenä sain kipinän hankkia vihdoin A-kortin, takana kymmeniä vuosia satunnaista ja vakituisempaa mopoilua eli liikennesäännöt ja 2-pyöräisen peruskäsittely täysin hallussa, joten ajattelin että kyseessä olisi lähinnä tyyppihyväksyntä moottoripyörään. Mutta eipä muuten ollutkaan! Autokoulun pyörä oli joku ihme tykki, jolla ajettiin joko kovaa tai sitten ei ollenkaan. Tuntui, että ainoa mahdollisuus päästä edes liikkeelle oli ampaista kuin raketti kadunreunasta; jo ensimmäinen ajo koululta harjoitusalueelle oli ihan ei-stna-kieli keskellä suuta-meininkiä. Tuntui, että kytkintä piti ykkösellä luistattaa jo pelkästään 40 taajamarajoituksessa pysyäkseen. Ilman luistattamista kone rupesi hitaassa vauhdissa heti moottorijarruttamaan ja potkimaan takaisin ja tuntui, että pyörä sammuu ja kaatuu hetkenä minä hyvänsä. Kahdeksikkojen tekeminen oli siksi kaikkein epävarminta ja vaikeinta, taisin siinä mokata ihan pikkuisen vielä jopa inssissäkin, onneksi katsuri ei huomannut kun oli keskittynyt tarkkailemaan toisen kokelaan suoritusta :) Vastaavasti maantienopeuksissa ei ollut mitään ongelmaa, ja selkeästi pyörä oli tarkoitettu vähintään 60 km/h pudotteluun eikä mihinkään kruisailuun. Pyörä oli myöskin epämiellyttävän korkea (vaikka oli kuulemma joku vakiosta madallettu erikoismalli), vaikka itse olen 180 cm niin se tuntui olevan vain juuri ja juuri vielä siedettävän rajoissa mikä ei sitten myöskään lisännyt varmuutta siihen että hitaasta vauhdista kaatumisen pystyisi aina loppujen lopuksi estämään. Eli ei todellakaan käynyt kateeksi lyhyempiä jotka joutuivat opettelemaan samalla pyörällä.
No, loppujen lopuksi kaikki kokeet ja inssi yms. menivät kyllä ykkösellä läpi, mutta pari ylimääräistä ajotuntia jouduin ottamaan jotta pääsin pyörän kanssa edes hädintuskin riittävän sinuiksi inssiä varten (enkä mielestäni lopullisesti koskaan).
Tästä kaikesta jäi hieman pska maku suuhun ja vähän jopa ajatus että tulikohan hukkareissu, että onkohan moottoripyöräily isolla pyörällä oikeastaan minua varten ollenkaan. Omaa pyörääkään en ollut vielä hankkinut, koska halusin ihan tietynlaisen enkä halunnut hätiköidä asiassa. Noin viikko inssin suorittamisesta sain lainaksi kaverin customin (sekin kyllä ihan ison A:n tehoinen motskari) joka piti siirtää vähän yli 100 km päähän. Hieman pelko persiissä lähdin sitten ajelemaan sen kanssa. Tulos: Ajaminen oli taajamassakin juuri sellaista rauhallista länkytystä ja kruisailua mihin olin hieman tavallista pirteämmän mopon kanssa tottunut, ajoasento oli mukava ja paljon luontevamman tuntuinen, pyörä totteli rauhallisesti, ja tehot löytyivät vasta sieltä mistä halusinkin, eli isolla vaihteella kahvaa reilusti kääntämällä, eikä heti ykkösvaiheella lähdössä. Eli juuri sellaista mitä olin alunperin ajatellutkin, periaatteessa samaa kuin mopoilu mutta raskaammalla ajoneuvolla, isommilla tehoilla ja nopeuksilla mutta kuitenkin tarvittaessa myös se hidas käsittely- ja kruisailumahdollisuus säilyttäen.
|