|
Lähettäjä: ...
Päivämäärä: 24.1.21 05:36:47
Mun vanhemmat sai mut aika myöhään, joten heillä suurin osa uran vaikeimmasta alkuajasta oli takanapäin. Silti äidillä oli vielä pitkään koulutuksia ja otti vastaan töitä ensiavussa, eli oli pitkiä aikoja pois. On kuitenkin erikoislääkärinä päässyt niin pitkälle urallaan kuin Suomessa voi päästä ja työllään ja tuloillaan turvannut munkin lapsuutta. Muistan, että sen mitä äiti oli kotona, se oli aina läsnä. Olin sosiaalinen lapsi, joten mulle tarha-aika oli kivaa ja tarvitsin muita lapsia ympärilleni. Oli hyvä myös saada tutustua muihinkin turvallisiin aikuisiin.
Mä en muista, että olisi ikinä ollut tunne, että äiti ei ole tarpeeksi läsnä. Tätä kompensoi se, että isä vietti mun kanssa enemmän aikaa kuin monet isät tuohon aikaan. Lukemattomia kertoja käytiin leikkipuistoissa eikä isä ollut sitä tyyppiä joka vain seuraa puiston reunalta lasta, vaan me leikittiin yhdessä paljon, kuten äidinkin kanssa. Isäkin oli tuolloin johtotehtävissä ja varmaan lopulta enemmän pois kotoa kuin äiti. Mutta tässäkin on mutta. Mun vanhemmat toimi myös omaishoitajana isovanhemmalle, joka kuihtui meillä pitkän aikaa pois syövän seurauksena. Vaikka mun vanhemmat jakso hymyillä ja olla mun tukena, ymmärrän nyt, että tuon ajan on täytynyt olla todella vaikeaa ja hektistä heille. Mun vanhemmat on tehneet ihan ihmeellisen työn kyetessään kasvattamaan mut samalla viettäen mun kanssa kunnolla aikaa ja ollen läsnä. Elämän rankkuus näkyi sitten siinä, ettei isä osannut olla tarttumatta pulloon, mistä aloin olla enemmän tietoinen murrosiässä. Vanhemmuus vaatii joskus älytöntä uhrautumista ja ihailen vanhempiani siitä, että pystyivät kuitenkin siihen kaikesta huolimatta. En tiedä, kykenisinkö samaan itse. Enkä tiedä, kykenisinkö parempaan. Pitkistä päivistä ja alkoholista huolimatta en osaa olla millään tavalla heille katkera ja he ovat mulle parhaat mahdolliset vanhemmat. Kukaan ei ole täydellinen.
Kaikesta huolimatta siis uskon, että tämän päivän somevanhemmat ovat usein vähemmän läsnä lasten arjessa kuin mitä omat vanhempani olivat. Näen jatkuvasti vanhempia ruutujen äärellä, ku lapset leikkii vieressä. Tai kun lapsi kysyy jotain, murahdetaan vastaus eikä edes nosteta katsetta laitteesta. Lapset tarvitsee aitoa kontaktia. Tosi huolestuttava ilmiö, joka syö enemmän lasten turvallisuuden tunnetta kuin vanhemmat työtunnit. Ei somea ilman tarvitse elää, mutta someriippuvuus on aito ongelma.
|