Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.1.21 20:29:40

Millaista olette kokeneet?

Lähettäjä: kieppi 
Päivämäärä:   23.1.21 20:39:35

Julkista nöyryyttämistä esim kahvitauolla, puhuttelua tuo tuossa ja osoittaa sormella, jos kysyy jotain niin vastaus on tiuskintaa ja jopa huutamista. Elämäni onnellisin päivä oli kun työsopimus päättyi, en tiennyt itkeäkö vai nauraa onnesta, taisin tehdä kumpaakin.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   23.1.21 20:49:03

Mulla oli sukupuolisyrjintää miesvaltaisella alalla. Tein hommani niin hyvin kuin osasin, vaikka suurin osa piti itse opetella. 2 lähintä työ"kaveriani", miehiä siis. Näistä toinen tullut lähi-idästä vuosia sitten. Ilmoitti ettei tee töitä naisen kanssa. Jännä homma sinänsä että jos olisin sanonut etten tee töitä ulkomaalaisen kanssa, olisin ollut heti rasisti. Mutta se, että tämä mies ei halunnut työskennellä naisen kanssa, se oli fine... 7 kuukautta jaksoin sitä paskaa ja hain muualle töihin. Kyselin sitten firman operatiiviselta johtajalta (joka palkkasi minut) mielipidettä sukupuolisyrjintään ja kiusaamiseen (olihan siinä muutakin sanomista molempien poikien käytöksessä). Hänen kommenttinsa oli, että älä näin pienistä viitsi välittää... Olisin tykännyt työstäni, mutten halunnut kiusata itseäni. Sain muualta töitä, edelleen miesvaltainen ala. Kerran sitten tauolla eräs uudessa työpaikassa (mies)työntekijä sanoi että olet ainut jätkä meidän vuorossa, jolla ei oo silmälaseja. Silloin tiesin että työpaikan vaihto oli oikea ratkaisu.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   23.1.21 20:51:24

" Sain muualta töitä, edelleen miesvaltainen ala. Kerran sitten tauolla eräs uudessa työpaikassa (mies)työntekijä sanoi että olet ainut jätkä meidän vuorossa, jolla ei oo silmälaseja. Silloin tiesin että työpaikan vaihto oli oikea ratkaisu."

Ois vissiin työkaveri tarvinnut vahvemmat lasit, jos luuli sua mieheksi?

Lähettäjä: a 
Päivämäärä:   23.1.21 20:56:12

Olen aineenopettaja yläkoulussa. Eräät oppilaani ovat valokuvanneet minua syksyn aikana ja tehneet seksimyynti-ilmoituksen nettiin kuvallani. Oppilaat yli 15-vuotiaita, joten joutuvat vastuuseen vielä. Kirjasin rikosilmoituksen. Ovat siis rikosoikeudellisessa vastuussa jo.
Yksi ystäväni kysyi, että miksi ihmeessä teen rikosilmoituksen, että enkö voi vaan pyytää poistamaan ilmoitusta. En. Jos missä tahansa muussa työpaikassa tapahtuisi vastaavaa työpaikkakiusaamista, kaikki pitäisivät itsestäänselvänä että rikosilmoitus tehdään. Sen lisäksi tyypit ovat sen verran osoittaneet minulle epäkunnioitusta, etten edes harkitse ilmotuksen perumista.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   23.1.21 22:18:12

a, hyviin toimittu ja älä suostu sovitteluun! Tsemppiä!

No,tyypillistä. Ei koulussakaan kuunnella tai tehdä läksyjä ku ei tarvitse naisopettajaa kuunnella. Saavat olla väkivaltaisia, syrjiä ja lintsata. Ettei ollaa rasisteja.. ihan syvältä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.1.21 22:39:11

Mä olen kerran elämässäni joutunut työpaikkakiusaamisen kohteeksi ja se oli siinä mielessä outoa, että henkilö ei tehnyt mitään sellaista mistä olisi saanut kiinni. Ei siis mitään sellaista, mistä olisi voinut valittaa. Teki kuitenkin hyvin selväksi ettei voi sietää mua lainkaan. Jos mun piti puhua hänelle jostain asiasta, niin aloitti heti huokailun kuinka ei yhtään ymmärrä mitä mä sanon, voinko aloittaa alusta ja on tämä nyt vaikeaa kun hän ei yhtään saa kiinni mitä mulla on asiana. Kaikki muut kyllä ymmärsivät. Jos jouduttiin kulkemaan samaa matkaa, niin tahallaan meni niin kovaa, että mä jouduin juoksemaan perässä. Jos piti mennä samasta ulko-ovesta, niin viime metreillä otti sellaisen sprintin että varmasti ehti sulkea oven mun naaman edestä. Jos kysyin ihan mitä tahansa, niin haukkui mut pystyyn kuinka tällaiset asiat pitää selvittää itse eikä ole hänen tehtävänsä huolehtia musta. Jos ihan kuka tahansa muu kysyi samaa asiaa niin vastasi nätisti ilman mitään saarnaa. Teki myös useamman kerran niin, että jätti kertomatta asioita jolloin tietyt jutut joko jäivät tekemättä tai jouduin tekemään asiat kauheassa kiireessä. Yksi bravuuri oli se, että ei kertonut jotain olennaista asiaa ja sitten tuli raivoamaan, että hän nyt sitten teki tämän jutun kun mä en ollut viitsinyt vaivautua. Kaikkea tällaista pientä. Yksittäisinä asioina olisivat menneet, mutta kun vastaavia oli ihan joka ikinen kerta kun satuttiin samaan paikkaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.1.21 22:48:33

mulla on työpaei suoraan hälv. hyvä puhumaan ja karismaattinen mutta ihan sairaan ilkeä. varastaa työt ja ideat. puskee läpi hyvillä puhujantaisoilla älyvapaat iseat, biimeisin mahtiideea taisi kustantaa likemmäs 400t. kun ei osannutkaan käyttää alkoi kootut selityksen ja uskomatonta kyllä, nekin meni läi.
olen pyytänyt pomolta asiantuntijan paikalle mutta kun ei tarvitse koska tällä pirulla jo homma hanskassa. no ei ole kun ne puheet vain.
aina kun kun tulee hetki ettei ketään näe tai kuule, haukkuu minut. huutaa ja rähisee jotain missä ei mitään järkeä. keksii asioita tai räkyttää lauseita joissa ei peräkanaa mitään järkeä-
joku seko tuo on mutta kun on hyvä suustaan niin kaikki uppoaa. odotan päivää että ajaa karille ja joutuu tekemään oikeasti tilliä sanoistaan ja sanomisistaan.

Lähettäjä: Siti 
Päivämäärä:   23.1.21 22:50:29

Meillä on tosi samankuuloinen "työpaikan aurinko" kuin kolmipisteellä! Sillä erotuksella, että hän on nuiva kaikille. Saattaa olla hetken tosi aurinkoinen, sitten alkaa kiukutella ja kaikki asiat ovat niin huonosti. Huomauttelee muille, mutta puhuu tahallaan hiljaa, että kohde joutuisi kysymään "mitä sanoit?" Esimiestasolla tasan tiedetään, millainen kiusankappale tuo on, mutta kun tekee kuitenkin työnsä hyvin, niin ei saa edes huomautusta.

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   23.1.21 23:21:40

Julkisia haukkumisia kaikkien kuullen, riippumatta siitä oliko minulla edes mitään tekemistä asian kanssa vai ei. Olin yleinen syntipukki joka sai haukkumiset siitäkin jos joku muu (!) teki jotain väärin. Esimiehen toimeksiannot kuulostivat ensin selkeiltä, mutta sitten kun hommaa alkoi tehdä, siinä alkoi miettiä, että mahtoiko hän sittenkään tarkoitta sitä ihan sillä tavalla kuin oli kuulostanut. Jos kysyi tarkennusta, sain joko v*ttuilua siitä, että enkö vaivautunut kuuntelemaan kun hän sen juuri selitti, tai jos käytin omaa järkeä, tuli haukkumiset siitä että oli tehty väärin. Ylipäätään kaikki mitä tein oli väärin, ja useita kertoja seuraavan vuoron tekijä "joutui" esimiehen käskystä purkamaan sen mitä olin tehnyt ja tekemään sen itse - ja teki sen täsmälleen samalla tavalla kuin minäkin olin tehnyt. Ero oli ainoastaan tekijässä. Minun tekemänäni se tapa oli väärin, mutta jos joku muu teki niin se oli aivan oikein tehty. Minua ei kutsuttu edes oikealta nimeltäni, vaan "nimeni" oli Liisa, koska kuulemma olin kuin Liisa Ihmemaassa. Sitten kun en vastannut kun minua kutsuttiin tuolla loukkaavalla nimellä, tuli haukkumiset siitä ettei työntekijä vaivaudu vastaamaan kun häntä kutsutaan.

Tässä nyt muutama esimerkki kaikesta mitä jouduin sietämään. Onneksi pääsin toiseen työpisteeseen ja sitä kautta eroon tuosta porukasta! Vuosia myöhemmin minut meinattiin siirtää takaisin tuon saman esimiehen alaisuuteen, ja kun kieltäydyin vedoten em. tapahtumiin, siitä nousi meteli ihan yhtiötasolla - ja jälleen minä olin se syypää. Kiusaamista osoittautui olevan siis ihan yhtiötasolla asti, ei vain siinä nimenomaisessa työpisteessä.

Lopulta nostin kytkintä ja sain saman tien töitä muualta. Ihana työporukka ja ihanat esimiehet, ei kiusaamista, työnsä saa tehdä rauhassa ja jos jotain ei osaa sen uskaltaa sanoa, niin varmasti joku neuvoo ja opettaa niin että myöhemmin osaan tehdä itsekin jos tarvitsee. Ja tiedän varmuudella, että pilkan, halveksunnan ja lyttäämisen sijasta minua arvostetaan tässä uudessa työpaikassani, ja kunnioitus muita kohtaan on molemminpuolista. Hyvä on olla!

Lähettäjä: I 
Päivämäärä:   24.1.21 01:23:48

Minut savustettiin huolella ulos. Kun ihmiset tietäisivät miten kuntapäättäjät toimivat.. tai minne verorahat käytetään. Tyttöystävän ruusukimppu 8000€, seinän maalaus 10000€, illallinen 12000€. Kun kritisoin liian kallista korjausrakentamista.. potkut järjestettiin kavereiden kanssa. Sama touhu jatkuu nykyäänkin.

Lähettäjä: punk 
Päivämäärä:   24.1.21 01:43:42

Voin tunnustaa, olen ollut työpaikkakiusaaja. Olen koko työurani tullut ihan kaikkien ihmisten kanssa toimeen. Suurin osa on jopa pitänyt musta ja loputkin olleet asiallisia. Aina on pystytty tekemään töitä yhdessä hyvässä hengessä. Työn luonteesta johtuen näitä työkavereita on ollut työuran aikana varmaan tuhat. Olin aina kuvitellut, että tulen toimeen ihan kenen tahansa kanssa kunnes meille tuli uusi työntekijä. Mä en tiedä mikä siinä ihmisessä hiersi mua niin paljon, mutta meinasin tulla hulluksi joka kerta kun jouduin hänen kanssaan samaan tilaan. Siis niin, että piti puhuakin jotain. Muut näkivät hänessä ne samat viat kuin minäkin, mutta eivät triggeröityneet samassa määrin. Mä yritin olla häntä kohtaan ihan tosi asiallinen ja edes vähän ystävällinen, mutta myöhemmin kävi ilmi että se mun tuntema inho oli näkynyt kilometrin päähän. En siis ollut erikseen ilkeä enkä tehnyt mitään, mikä olisi hankaloittanut hänen elämäänsä ja jos oli pakko puhua, niin pystyin käymään ihan sivistynyttä small talkia. Kuitenkin olen varma, että tuo henkilö tiesi etten mä pidä hänestä yhtään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.1.21 10:54:13

Vähättelyä ja tumppaamista. Kytätään kaikkea, jos löytyisi edes jotain epäkohtia tekemisestä, jos ei niin niitä keksitään tai sitten muuten osoitetaan halveksuntaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.1.21 10:59:19

^ juuri näin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.1.21 11:32:17

Miksi teitä kiusattiin ja kuinka kauan? Puuttuko joku siihen?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.1.21 11:35:21

Ei puututtu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.1.21 11:40:24

En tiedä kiusaamisen syytä. Kiusaamista on nyt parhaillaan. Meinaan huomenna varata ajan terveyskeskuslääkärille, koska en enää jaksaisi mennä töihin ollenkaan. Itkettää vaan.
Lähijohtaja tietää asian, mutta asiaan on vaikea puuttua.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.1.21 11:49:33

Ikäsi piste?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.1.21 12:08:59

47

Lähettäjä: Kama 
Päivämäärä:   24.1.21 12:49:08

Sivuuttamalla minut täysin. Puhumalla pahaa kaikista jotka ei ole paikalla.
Jatkossa jos kahvihuoneessa keskustellaan paikalla olemattomasta Henkilöstä negatiiviseen sävyyn, aion puuttua.
Kiusaaja lähti toisaalle töihin, ja koko työ-yhteisö oli hänen lähdön jälkeen onnellisia. Kenelläkään ei ollut silti ”munaa” puuttua asiaan aikaisemmin.

Lähettäjä: kieppi 
Päivämäärä:   24.1.21 13:00:41

Ei puututtu, pari vuotta, syytä kiusaamiseen en tiedä, kiusaaja oli yksi henkilö, olisiko vain ollut sadistinen mätä luonne.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.1.21 13:55:32

Vaikeita asioita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.1.21 19:26:54

Millaisia terveydellisiä oireita kiusaaminen teille aiheutti?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.1.21 19:33:11

Sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   24.1.21 20:18:56

Tuli todella rajut stressioireet. En pystynyt syömään enkä nukkumaan, mikä johti keskittymisvaikeuksiin mikä ei ainakaan auttanut asiaa. Oksensin kaiken mitä yritin syödä, vaikka olisin syönyt vain puolikkaan jugurtin tms. Enkä siis oksentanut tahallani, vatsani ei vain pystynyt ottamaan vastaan mitään ruokaa, kun stressitasot olivat niin kovat. Minulle tuli myös hallitsemattomia itkunpuuskia (tosin onneksi vain kun olin yksin tai puhuin asiasta työterveyslääkärin kanssa) ja melkein paniikkikohtauksia kun tiesin että ennen pitkää pitäisi taas lähteä töihin. Saikkua jatkettiin useita kertoja kunnes lopulta totesin ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä lätkimään. Työnantaja ei suostunut irtisanomaan minua vaikka suoraan sitä pyysin, eikä myöskään suostunut siirtämään minua toisen esimiehen alaisuuteen vaikka sille ei ollut mitä esteitä. Irtisanominen olisi tullut ta:lle liian kalliiksi, kun minulla oli niin pitkä työsuhde takana siinä firmassa. Oireet hellittivät heti kun olin ilmoittanut että etsikää työntekijänne muualta, minulle riitti. Saikku kuitenkin jatkui työsopimuksen loppuun asti.

Lähettäjä: ghj 
Päivämäärä:   24.1.21 21:03:16

Eniten vtuttaa näissä tapauksissa selkärangattomat sivustakatsojat, jotka jättävät kiusatun yksin.

Itse etsiskelin jo piilokameraa, kun tilanne meni niin absurdiksi kuunnellessani ties monennettako kertaa ripitystä muiden virheistä, usein ripittäjän itsensä tekemistä. Muut syylliset katselivat varpaankärkiään, kun minut suolattiin heidän tekemisistään, pskahousut.

Sain olla pomon pikku stressipallo, johon purettiin kaikki turhaumat mitä ihmeellisimmistä asioista. Meno oli kuin hämärän rajamailla ja aloin jo kyseenalaistamaan omaa selväjärkisyyttäni. Loppujen lopuksi vttuunnuin täysin, aloin antamaan aihetta sättimiselle ja otin kaiken viihteen irti narsistipskiaisen raivoilusta. Kuukautta ennen sopparin loppua hain sairaslomaa enkä ole mistään lomasta nauttinut niin kuin siitä. Join kaakaota viltin alla, katselin syysmyrskyä ikkunasta ja tiesin, että he olivat ulkona kylmissään vajaalla miehityksellä.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   25.1.21 01:27:39

Minä olin aiemmin työpaikassa, joka oli suoraan h'elvetistä. Siellä kaikkein innokkain työpaikkakiusaaja oli yrittäjä itse. Hän kohteli alaisiaan kuin saastaa, ja meno meni ajoittain jopa laittomuuksien puolelle. Useamman ihmisen potki firmasta pois laittomasti, mutta niistä sitten joutuikin käräjille ja maksumieheksi. Oli sille p'askakasalle aivan oikein.

Läpimätä johto aiheutti sitten sen, että firma oli oikein otollinen alusta työpaikkakiusaajille. Moni muukin harrasti samaa kuin yrittäjä itse, eikä yrittäjää kiinnostanut asia pätkän vertaa. Aivan jokainen joutui jonkun kiusaajan hampaisiin jossain vaiheessa, ja henkilöstön vaihtuvuus ja sairaslomien määrä olikin huikea.

Itse kestin vähän reilun vuoden, mutta sitten jäv elämä vaikeaksi kun yrittäjä itse otti minut silmätikukseen. Olin muille kiusaajille sanonut vastaan, ja siksi olin kuulemma laiska ja hankala ihminen, ja hän haluaa päästä minusta eroon. Painosti eroamaan, koska tiesi ettei voi laillisesti minulle potkuja antaa.

Aloin välittömästi etsiä uutta työpaikkaa, ja etsinnän aikana yritin ns. pitää päätäni alhaalla. Samassa rytäkässä päätin tehdä totaalisen elämänmuutoksen ja muutin takaisin kotiseuduilleni, josta olin lähtenyt liki 20 vuotta sitten. Laitoin hakemuksen kolmeen työpaikkaan ja jokainen heistä olisi palkannut minut. Valitsin parhaan, ja lähdin.

Ja voijee, että nautin, kun lopulta sanoin itseni irti. Ihan suoraan annoin tulla yrittäjällekin kaiken sen p'askan takaisin, mitä hän oli päälleni suoltanut. Tyypin ilme oli näkemisen arvoinen. Ja ihan tahallani irtisanomisaikana laitoin kaikki lekkeriksi. Tein työssäni vain ja ainoastaan pakollisen minimin, ja lopun annoin kylmästi olla. Kun pomo tuli haukkumaan, sanoin vaan että teepä itse, että enää et voi minulle potkujakaan antaa. :D

Nyt siitä kaikesta on jo kauan. Olen yhä samassa työpaikassa, jonne tulin ja nykyinen työnantajani onkin toista maata! <3 Ihana ihminen, joka pitää työntekijöistään hyvää huolta. Ja niinpä firma menestyy ja työntekijät ovat tyytyväisiä.

Lähettäjä: Heppa 
Päivämäärä:   25.1.21 07:00:32

Minua kiusattiin työantajan toimesta kun tein hevosalalla oppisopimusta.

En siis tajunnut silloin että kyseessä oli kiusaaminen vaan vasta myöhemmin.

Nuorena ja tyhmänä tein ensinnäkin ilmaista ylityötä uupumukseen asti. Toiseksi kohtelu ja puhuttelu oli ala-arvoista.

Kerran TA huusi ja kiroili minunelle jostain toisessa tallirakennuksessa tapahtuneesta asiasta ja kun sanoin hänelle että ensinnäkään minulle ei noin puhuta töissä ja toisekseen en ole ollut lähelläkään kyseistä tapahtumaan, hän totesi että kyllä hän jo huusi ja kiroili kaikille asiakkaillekin että miksi minä olisin poikkeus :D

Olin tosiaan oppisopimuksella ja OPETTELIN joitain asioita (perus tallin tekeminen oli tietty hanskassa).
Kun esim juoksutin nuoria tai totutin satulaan ja ratsastajan painoon saattoi TA tulla kuuloetäisyydelle ja kommentoida jollekin: katsonut tuota, eihän tosta mitään tule. Kauheeta räpeltämistä. Mitä se edes yrittää. Jne.

Aika kauan kestin tuota. TAlta jäi jopa palkat maksamatta joita sitten karhuttiin liiton lakimiehien kanssa.

Jälkikäteen helpotti tieto että sen jälkeen kun itse lähdin, lähti pikkuhiljaa kaikki muutkin työntekijät.
Ilmeisesti TA oli onnistunut niittämään itselleen sellaisen maineen ettei saanut enää edes uusia tekijöitä. Tallin pito loppui sitten siihen.

Lähettäjä: samaa 
Päivämäärä:   25.1.21 07:25:26

"Julkista nöyryyttämistä esim kahvitauolla, puhuttelua tuo tuossa ja osoittaa sormella, jos kysyy jotain niin vastaus on tiuskintaa ja jopa huutamista. Elämäni onnellisin päivä oli kun työsopimus päättyi, en tiennyt itkeäkö vai nauraa onnesta, taisin tehdä kumpaakin."

tällaista samankaltaista olen myös kokenut. sinänsä huvittavaa, että näistä moni on nyt pienten lasten äitejä ja vanhempia. tuleekohan vielä joskus aika, että heidän pikku kultakimpale on kiusaamisen uhri? saattaa siinä tilanteessa tulla jollekin jotain mieleen....elämä opettaa.

se perättömien puhuminen ja mustamaalaaminen ei unohdu. turha odottaa mitään tervehdystä missään muodossa, mulle ne on pelkkää ilmaa.

yhteiskunta maksaa kiusaamisista ison hinnan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.1.21 09:00:20

Nöyryyttämistä ja mitätöimistä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.1.21 09:18:58

Ainakin se, että minua kiusattiin, on tullu yhteiskunnalle tosi kalliiksi ,elättää kiusattu syrjäytetty ihminen kotiinsa. Ajattelen että se raha tulee juuri kousaajieni veroista niin se helpottaa mieltä kokonaoskuvassa

Lähettäjä: T-Torvi 
Päivämäärä:   25.1.21 18:41:39

"sinänsä huvittavaa, että näistä moni on nyt pienten lasten äitejä ja vanhempia. tuleekohan vielä joskus aika, että heidän pikku kultakimpale on kiusaamisen uhri? saattaa siinä tilanteessa tulla jollekin jotain mieleen....elämä opettaa."

Harmi vaan että tuollaiset ihmiset eivät tietenkään koe tehneensä mitään väärin, joten tuskin muistelevat käyttäytyneensä epäasiallisesti kun heidän todellisuus on jotain ihan muuta.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   25.1.21 18:54:38

Mulla on kollega, joka on omasta mielestään työpaikkakiusattu. Olin itse muista syistä pitkään poissa ja muodostin käsityksen kuulopuheiden perusteella eli uskoin kaiken kollegan kertoman. Nyt kun olen reilun vuoden itse työskennellyt sekä tämän kiusatun että väitetyn kiusaajan kanssa, uskallan olla kiusaamisesta eri mieltä (ainakin osittain). Väitetty kiusaaja on hankala kollega ja epävarma itsestään, joten töksäyttelee välillä. Kiusattu taas on itsekäs ja itsepäinen omaan napaansa tuijottaja, jossa ei ole ikinä itsessä mitään vikaa vaan vika on aina kaikissa muissa. Hoitaa vielä hommansa huonosti ja siitäkin syyttää kaikkia muita. Itse puhuu todella rumasti väitetystä kiusaajasta ja puhuu myös face to face tälle tosi rumasti, mutta silti väittää, että hän on se kiusattu.

Nyt on käynyt ilmi, että samaa tyyppiä on kuulemma kiusattu parissa aiemmassakin työpaikassa omien sanojensa mukaan. Itse nämä tarinat hieman mietityttää..

Lähettäjä: Inferno 
Päivämäärä:   26.1.21 07:41:19

Minäkin olen päässyt selvittämään muutamaakin kiusaamistapausta ihan ammatin puolesta. Aika usein kyse on ryhmästä erkaannuttamisesta tai töiden järjestelystä oman lähipiirin "hyväksi", ei niinkään kovin selkeästä ilkeilystä tms.

Valitettavasti olen kohdannut myös S:n mainitsemia kiusaamiskokemuksia, joilla ei ole mitään tekemistä työpaikka kiusaamisen kanssa. Alisuoriutuja vetää herneet nenään kun työnantajan edustajana esimies seuraa työn edistymistä ja pyytää raportoimaan siitä koska henkilö suorituu huomattavasti muita heikommin. Kun työssä neuvoo tai ohjaa, se koetaan ahdisteluna ja kyttäämisenä. Samoin kuin se työsuorituksen valvonta - mikä nyt faktisesti on esimiehen tehtävä ja oikeus.

Toinen toistuva ilmiö on yksisarviset, firman pelastajat, tähdet ja uhrautujat, jotka haalivat itselleen enemmän töitä kuin pystyvät laadukkaasti ja järkevästi suorittamaan ja vieressä tiimikaverit pyörittävät peukaloitaan. Nämä loukkaantuvat kun työtä pitäisi delegoida, sillä kukaan muu ei osaa työtä niin hyvin tehdä. Usein näiden ylisuorittajien mielestä kiusaaminen kuitenkin on sitä, kun heitä ei ylennetä riittävästi tai palkkaa ei koroteta. Esimies vaan niittää kunnian häneltä ja syrijitään kuin muita huomioidaan muttei tätä staraa.

Aika raskaita ryhmiä molemmat, syövät kohtuuttomasti esimiesten voimavaroja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.2.21 19:13:41

Mitäs sitten tehdään, kun ei tule kuulluksi kokemuksistaan? Mihin ne koetut vääryydet työnnetään?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   3.2.21 19:52:58

Joskus kyse on myös työntekijöiden tärkeydestä yritykselle. Sanon tämän pienen yrityksen omistajana. Mulla on ns. oikea käsi, joka tekee vaativia asiantuntijatöitä ja sellaista hommaa, joka vaatii erityislahjakkuutta eli ei ole kenen tahansa opeteltavissa. On myös yksi hyvin nuori tuntityöntekijä, joka tekee firman toiminnan kannalta äärettömän tärkeää duunia eli hän on erityisasemassa sen takia että hänen osaamisensa ja työpanoksensa näkyy suoraan firman tuloksessa. Näiden ihmisten kanssa tehdään usein samassa tilassa töitä ja pallotellaan ideoita ja kehitetään firman toimintaa tiiminä. Sitten mulla on useampi työntekijä tekemässä suorittavan puolen hanttihommia. Toki heidän työnsä yritetään tehdä mahdollisimman helpoksi, sujuvaksi, joustavaksi ja palkkaakin maksetaan reilusti enemmän kuin vastaavista töistä on tapana, mutta raaka saaga on se että nämä ihmiset ovat koska tahansa korvattavissa. En ole kuullut että meillä olisi kiusaamista tai syrjimistä tai muutakaan, mutta selvää on se, että on selkeästi kahden kerroksen työntekijöitä. Niitä, joista halutaan oikeasti pitää kiinni ja niitä, joiden tilalle löytää korvaavan työntekijän ongelmitta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.2.21 20:19:39

:,(

Lähettäjä: heppa 
Päivämäärä:   3.2.21 20:24:09

Mä oletan, että melkein missä tahansa firmassa on niitä avaintyöntekijöitä, joiden erityisosaaminen on arvokasta. Sitten on niitä työntekijöitä, joiden tilalle on melko pienellä vaivalla hankittavissa uusi. Mä olen itse psykologi ja olen ollut joka paikassa sellainen työntekijä, jonka perään ei ole itketty. Ei siksi, että olisin ollut jotenkin poikkeuksellisen huono, vaan ihan siksi että olen tehnyt sellaista perustyötä, jonka kuka tahansa psykologi oppii melko pienellä perehdytyksellä.