Lähettäjä: Ymmärtää vai ei? 
Päivämäärä:   15.1.21 00:23:51

Tilanne on se että olen vuoden verran tapaillut (ehkä seurustellut jo pari kk, ei olla erikseen mitään sovittu).. Mies on alusta saakka sanonut että ei aio koskaan enää luottaa kehenkään enää koska edellinen suhde ollut traumaattinen. No kuitenkin olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä ja luottamus on tuntunut kasvavan ja olemme puhuneet myös tulevaisuudesta jne. Ja siis nimenomaan mies on puhunut ja olen tutustunut mm. Hyvin hänen veljeensäkin.

Vaan syksystä asti mies on ollut etäisempi, ja nyt takana 3vk täyttä hiljaisuutta pienen ja naurettavan välikohtauksen jälkeen. Ei kuulu miehestä mitään eikä selitä mitään. Ei saa sanottua kuin sen että jos tulee jotain erimielisyyksiä niin hänelle tulee täydellinen paniikki päälle.

Mä olen todella rakastunut ja mitä olemme puhuneet niin olen käsittänyt että tunne olisin molemminpuolinen..

Annanko aikaa vai tulenko vain satuttamaan itseni vielä tätäkin pahemmin? Olen siis 3vk ollut täysin kysymysmerkkinä mikä on homman nimi, kun toisesta ei kuulu mitään. Pari viestiä on laittanut ns. Pakollisista asioista. Ja syksystä asti ollut itsellä epävarma olo miehestä, mut ahdistuu jos alan tenttaamaan mikä on. Ei siis asuta yhdessä.

Itkettää ja surettaa, vaikee mennä töihin.. En tiedä ymmärtikö tekstistä mitään, kiitos jos joku jaksaa vastata.

Lähettäjä: Jee 
Päivämäärä:   15.1.21 00:32:07

Antaisin olla. Nuo "sitoutumiskammot" ovat yleensä sitä, ettei kiinnosta tarpeeksi.

Lähettäjä: Ymmärtää vai ei? 
Päivämäärä:   15.1.21 00:46:17

Niinpä, sitä on tullut mietittyä että enkö vaan kiinnosta tarpeeksi. Toisaalta olisi niin kurjaa heittää tämä suhde pois, jos toisella aidosti olisi halua mutta tarvitsee vain aikaa lisää.

Tämäkin on tietysti vähän hankalaa kun ei mies suostu keskustelemaan =(

Lähettäjä: Icr 
Päivämäärä:   15.1.21 00:56:01

Miksi roikut tuollaisessa surkimuksessa? Normaali aikuinen ymmärtää, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia, ja se että on tavannut yhden tai useammankin k.sipään tarkoita sitä, että kaikki ovat samanlaisia.

Ja sitten vielä pitää mykkäkoulua kun on jostain asiasta eri mieltä. Kuin joku 10-vuotias pikkupoika.

Ei jatkoon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.1.21 01:02:11

Minäkin olin "sitoutumiskammoinen" niin kauan kunnes tapasin oikeasti kiinnostavan miehen ;)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.1.21 01:08:57

"Antaisin olla. Nuo "sitoutumiskammot" ovat yleensä sitä, ettei kiinnosta tarpeeksi."

Tämä. Nyt puhuu kokemuksen syvä rintaääni. Olen ollut itse kummallakin puolella, siis sekä yrittänyt suhdetta "sitoutumiskammoisen" kanssa että ollut itse se "sitoutumiskammoinen". Kummasti nuo kammot kaikkoavat, kun tarpeeksi kolahtaa.

Lähettäjä: Ymmärtää vai ei? 
Päivämäärä:   15.1.21 01:15:31

No sehän se totuus taitaa olla että en kolahda hänelle tarpeeksi. Täytyy viimeisen kerran yrittää kysyä tai varmaankin ilmoittaa että emme ilmeisesti voi tästä jatkaa enää.

Sitten vaan keräämään sydämen palasia kasaan ja kohti uusia pettymyksiä. Kai. No tämä oli kyllä ensimmäinen kerta tällaisen ihmisen kanssa. itselläni tuppaa taas tulemaan kyllästyminen nopeasti. Tähän mieheen olen jostain syystä oikeasti rakastunut.

Lähettäjä: Ymmärtää vai ei? 
Päivämäärä:   15.1.21 01:26:28

Oletteko te joilla on tai on ollut sitoutumiskammo, kuitenkin yrittäneet päästä siitä pois esimerkiksi puhumalla kumppanillenne että haluatte kyllä parisuhteen? Ja sitten päänne sisällä tienneet että ette kyllä oikeasti halua/pysty.

Mietin vain tuota miksi mies on puhunut toista kuin mitä teot (eli siis mitkä teot), onko yrittänyt ehkä itselleen uskotella ettei olisi luottamuspulaa?

Lähettäjä: Jee 
Päivämäärä:   15.1.21 01:42:00

Mitä tässä edellisessä traumaattisessa suhteessa on sitten tapahtunut? Ymmärrän, jos exä on esim.polttanut talon, käyttänyt väkivaltaa tms ettei pysty sen jälkeen helposti luottamaan. Mutta jos kyse on vaikkapa pettämisestä,niin tekosyyltä kuulostaa.

Olen itse myös ollut ns.sitoutumiskammoinen. Tykkäsin paljon vastapuolesta ja viihdyin hänen seurassaan,mutta "se jokin" puuttui. Tilanne pitkittyi koska en halunnut loukata häntä. Väärinhän se toki oli ja kaduttaa etten aikaisemmin saanut sanottua ettei tästä tule mitään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.1.21 01:48:33

Ensinnäkin mies kuulostaa aika lapselliselta ja sellaiselta jolla on vähän ongelmia itsensä kanssa. En miettisi parisuhdetta jos ei tuon paremmin osaa kommunikoida ja ratkoa esimerkiksi erimielisyyksiä kuin puhumattomuus ja radiohiljaisuus. Mieti nyt itse mitkä mahdollisuudet noilla lähtökohdilla on mihinkään? Ja ongelmia ja vaikeuksia jokaisessa suhteessa ihan taatusti tulee. Ne pitäisi vain osata hoitaa JA pitäisi olla halua e käsitellä yhdessä. Jos kumpaakaan ei oikein ole, niin ei hyvä. Lisäksi mies vetoaa traumoihinsa. Oikeasti hänen tulisi hoitaa itse itsensä kuntoon eikä antaa menneisyyden vaikuttaa nykyiseen suhteeseen tai ainakaan käyttää sitä tekosyynä huonolle käytökselle.

Toiseksi. Olen samaa mieltä kuin moni muukin täällä, jotka eivät usko sitoutumiskammoon. Se on sitä kun ei vain ole tavannut tarpeeksi mielenkiintoista ihmistä. Sitten kun tapaa niin se on kuin refleksi pitää siitä kiinni. Totta kai sen sijaan kammottaa sitoutua ihmiseen, joka ei vain kolahda oikein (vaikka haluaisi).

Olen itsekin ollut se "sitoutumiskammoinen" ja miettinyt missä vika kun ei vain huvita eikä kukaan niin paljon kolahda että haluaisin antaa vapauteni pois. Sitten tapasin sen, jonka vuoksi siihen olisin ollut valmis.

Ja olen myös tapaillut yhtä, jolle minä en vain kolahtanut tarpeeksi. Aloittajaakin suosittelisin laittamaan stopin jutulle. Voit vaikka muotoilla asian niin, että sinusta tuntuu, että miehellä ei ole tarpeeksi tunteita ja että haluat lopettaa. Laittaako mies vastaan? Vai onko vain, että ok. Vaihtoehtoisesti voit sanoa, että haluat vaikkapa 1-2kk hiljaisuuden eron päätteeksi ja sen jälkeen mies ottakoon yhteyttä jos on saanut tunteisiinsa selkoa ja haluaa olla sinun kanssasi ja sitoutua. Näin se eron aiheuttamat tunteet eivät niin sotke päätöstä. Muutoin on helppo tyyliin parin päivän päästä kinuta takaisin.

Entä rehellisesti: millainen suhteenne on luonteeltaan? Kuinka paljon puhutte asioista tai harrastatte asioita yhdessä? Kuinka paljon on seksiä? Osoittaako mies sinua kohtaan hellyyttä ja rakkautta vai oletko vain kaveri luontaiseduilla? Ihaileeko mies sinua ja juuri sinua ja sitä mikä tekee sinut sinuksi vai voisiko tilallasi olla käytännössä kuka tahansa muu nainen?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.1.21 06:42:25

Mulla sitoutumiskammo oli sitä, kun pitkän huonon suhteen jälkeen olin sinkkuna ja tapailin joitakin miehiä, mutta niistä ei vaan tullut parisuhdetta vaikka moni oli ns paperilla hyvä. Joissain tökki käytännön asiat, esim pitkä välimatka tuntui vaivalloiselta kun olisin vaan halunnut päästä mahd helpolla kaikkien vastoinkäymisten jälkeen :D toisaalta haaveilin vakavasta suhteesta mutta sitten kuitenkin joku ihme tunne esti kaikkien noiden kohdalla. Voimakas ihastuminen oli aina, mutta jokin ahdisti silti. Itsehän kerroin avoimesti näistä tunteistani ja sanoin ettei kannata odotella liikoja. Eli sikäli mielestäni kaikki olimme samalla sivulla. Sitten ihan yhtäkkiä törmäsin erääseen mieheen tästä läheltä jolle niinikään paasasin että musta ei sitten ole vakavaan suhteeseen nyt koska ahdistaa sitoutua. Kuinka ollakaan meni pari kuukautta ja olin ihan rakastanut :D nyt 2 vuotta yhdessä eikä ole kertaakaan ahdistanut. Eli väitän myös että kun tarpeeksi klikkaa niin tuommoiset kammot katoaa.

Tuona sinkkukesänä tapailin myös hetken yhtä sitoutumiskammoista miestä, joka tuntui itsestä vähiten ahdistavalta, kenties siksi että oli tietyllä tapaa saavuttamattomissa? 1kk meni hyvin, sitten hän hiljeni yhtäkkiä, sanoi ettei vaan pysty. Meni pari vuotta kun otti yhteyttä ja vaihdettiin kuulumisia. Ei vinkunut perääni vaan juteltiin asiat halki.

Lähettäjä: ; 
Päivämäärä:   15.1.21 07:50:35

"Mies on alusta saakka sanonut että ei aio koskaan enää luottaa kehenkään enää koska edellinen suhde ollut traumaattinen."

Johan sen tiedät itsekin. Miehellä on trauma, jota ei edes aio hoitaa. Hän on leikkinyt suhdetta kanssasi, mutta ei aio tehdä töitä sen eteen vaan pakenee traumoineen nyt, kun tuli joku ryppy vastaan.

Et voi korjata toista ihmistä hänen puolestaan.

Lähettäjä: Justiin(s)a 
Päivämäärä:   15.1.21 08:01:51

Aloittaja, miksi näkisit edes vaivaa sen eteen, että laittaisit miehelle (tässä tapauksessa pojalle) viestiä?

Lähettäjä: Jesh 
Päivämäärä:   15.1.21 08:06:52

Nyt ajoissa karkuun, kun vielä selviät pelkillä sydänsuruilla. Hetken päästä itsetuntosi on syöty, kun anelet miestä rakastamaan sinua ja hän käyttää pienintäkin poikkipuolista sanaa tai erimielisyyttä hyväkseen muistuttaakseen sinua, ettei aio sitoutua. Sitoutumiskammo on hyvä kortti vetää esiin, kun toinen ei enää jaksakaan olla mielin kielin. Vastuu siirretään sinulle, onhan sinulle kerrottu, että suhteen pitää olla vain hattaraa ja mehua tai menet vaihtoon.

Lähettäjä: Mmmmmmmmm 
Päivämäärä:   15.1.21 08:09:44

Mies alusta asti sanonut että ei suhteeseen aio ryhtyä.

Sinä rakastat ja haluat suhteen.

Kuulostaako toimivalta yhtälöltä?

Viime kädessä sillä, miksi mies ei halua suhdetta ei ole yhtään mitään väliä koska lopputulos on sama. Olisi eri juttu jos mies vaikka viimeisen parin kuukauden aikana olisi alkanut sanoa että ehkä hän haluaakin suhteeseen, silloin voisi ajatella että toivoa ehkä on.

Lähettäjä: **** 
Päivämäärä:   15.1.21 09:16:14

Wanhan ja viisaan neuvo: Juokse! Tuosta ei tule yhtään mitään. Ei ole olemassa sitoutumis"kammoa", se on vaan tekosyy, kun toisella ei syystä tai toisesta nappaa, pitää sinua hollilla. Toistaiseksi, kunnes löytää sen oikean.

Tuollainen tyyppi on todella viheliäinen. Osaa kyllä kietoa sinut pauloihinsa ja leikkiä suhdetta, mutta kun tivaat häneltä "ollako vai ei olla, niin kyllä sitten löytyy selitys; "minä en ole luvannut mitään"

Nähty ja koettu. Repäise laastari irti, et kysele enää mitään, et vastaa mihinkään. Alat nyt elämään uutta parempaa elämääsi.

Eteenpäin sano mummo lumessa!

Lähettäjä: no tuota... 
Päivämäärä:   15.1.21 09:40:27

Mä olen naispuolinen ja sitoutumiskammoinen. Eikä todellakaan ole kiinni, ettei olisi hyviä miehiä tullut eteen. Tai jotain "oikeaa".

Kun erosin avioliitosta 6 vuotta sitten, olen todellakin tapaillut/seurustellut tosi hyvien miesten kanssa. Muutaman kuukauden jälkeen alan vetäytymään ja haluan olla ihan yksin. Ahdistus tapaamisista oli kauheeta! Tämä toistui aina samalla kaavalla.

Nyt en enää edes yritä seurustella. Olen kaikista onnellisin täysin vapaana, yksin. Tämän tajuaminen vei aikansa.

Lähettäjä: Beenthere 
Päivämäärä:   15.1.21 09:52:10

3kk hiljaisuus, vai ymmärsinkö väärin?
Kolme päivää on itselleni jo peruste suhteen purkuun.

Lähettäjä: Hox 
Päivämäärä:   15.1.21 09:59:36

Oli nainen tai mies, ei tarkoittaa ei! Jos toinen sanoo että ei halua parisuhdetta, sinun täytyy kunnioittaa sitä eikä vaan ymmärtää ja kierrellä ja yrittää kampittaa toinen suhteeseen.

Lähettäjä: JJ 
Päivämäärä:   15.1.21 10:09:56

Mies juoksee heti karkuun pienen välikohtauksen takia koska "trauma". Oletko muka valmis elämään suhteessa missä sinun pitää elää varpaillasi ettet vaan aiheuta mitään riitaa, koska miehen trauma?
Exäni oli todellinen riitojen välttelijä, hän ei halunnut riidellä omien sanojensa mukaan. Käytännössä siis painui ovesta ulos jos yhtään mistään vakavammasta piti puhua, nuo asiat olisi pitänyt vain unohtaa ja teeskennellä ettei niitä ole olemassa.

Lähettäjä: Cupcake 
Päivämäärä:   15.1.21 10:11:56

Kyse voi olla myös tästä: https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006669108.html eli parisuhteeseen liittyvistä pakkoajatuksista. Harmillisesti juttu on tilaajille, mutta jo otsikosta jo selviää jotain.

Mun mielestä hyvinkään usein kyse ei ole siitä, etteikö joku henkilö oikeasti kolahtaisi vaan että ei syystä tai toisesta oikein osaa olla parisuhteessa ja alkaa ns. ylikelaamaan koko kuviota. Jos taasen on ns. seurustelujalalla liikenteessä, niin periaatteessa se kirjo, kenen kanssa voi sitoutua saattaa olla hyvinkin laaja mikäli ajatukset ja tahtotila kohtaavat.

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   15.1.21 11:03:10

Mulla on jostain syystä osunut kohdalle enemmänkin näitä "sitoutumiskammoisia". Ovat muka hirveän kiinnostuneita, mutta jos minä alan kiinnostua ja ilmaisen sen jollain tavalla, heistä ei kuulu enää mitään tai vähintään sanovat etteivät haluakaan minusta mitään. Olen heille kiinnostava vain silloin, kun en ole saatavilla, minulla on jotain meneillään jonkun muun kanssa jne. Sitten kun oikeasti olisi mahdollisuus niin mies ei pysty eikä halua.

Yhdellä oli taustalla sellainen juttu, että eksä oli yhtäkkiä ilmoittanut olevansa rakastunut johonkin toiseen ja lopettanut suhteen. Ilmeisesti tämän vuosia sitten tapahtuneen takia mies edelleen haikailee jatkuvasti naisten perään, joita ei voi saada, ja jos joku (kuten minä) haluaisi oikeasti aloittaa hänen kanssaan jotain, hän pakenee ja selittelee ettei ole tunteita, vaikka hänestä selkeästi näkee että on kiinnostunut.

Luulen, että tämä on jonkinlainen suojausmekanismi - jos mikään juttu ei koskaan ala, ei se lopukaan, eli miestä ei pystytä enää loukkaamaan niin kuin eksä teki. Reiluahan tämä ei ole, että jonkun eksän takia mies ei anna kenellekään enää mahdollisuutta. Mutta eipä näitä pysty oikein kukaan muu auttamaan, ihmisen pitäisi itse mennä terapiaan puhumaan asiasta tai auttaa itseään muuten.

Tässä omia pohdintoja, ehkä osuu yksiin aloittajan tai jonkun muun lukijan kokemusten kanssa.

Lähettäjä: Jee 
Päivämäärä:   15.1.21 14:10:57

On ihan eri asia olla ns.sitoutumiskammoinen, kuin ettei ole ollenkaan kiinnostunut parisuhteesta. "Sitoutumiskammoista" kiinnostaa kyllä, muttei tarpeeksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.1.21 14:30:02

"itselläni tuppaa taas tulemaan kyllästyminen nopeasti. Tähän mieheen olen jostain syystä oikeasti rakastunut."

Oletko tullut miettineeksi, että syy miksi olet rakastunut tai miksi et ole vielä kyllästynyt, voi olla juuri se että mies on sitoutumiskammoinen? Et ole siis "saanut" häntä missään vaiheessa, mikä on omiaan ylläpitämään kiinnostusta ja estämään kyllästymistä. Mies on edelleen sinulle tavoite ja haaste. Jotkut ihmiset kaipaavat parisuhteisiinsa jotain ihmeen saalisleikkiä, jossa he joutuvat koko ajan ikään kuin jahtaamaan toista ihmistä tai heidän kiinnostuksensa lopahtaa ja he kyllästyvät.

Lähettäjä: Ymmärtää vai ei? 
Päivämäärä:   15.1.21 15:52:21

"Oli nainen tai mies, ei tarkoittaa ei! Jos toinen sanoo että ei halua parisuhdetta, sinun täytyy kunnioittaa sitä eikä vaan ymmärtää ja kierrellä ja yrittää kampittaa toinen suhteeseen."

Mies on omin sanoin sanonut että haluaa parisuhteen kanssani, mutta kun ei pysty luottamaan.

" Exäni oli todellinen riitojen välttelijä, hän ei halunnut riidellä omien sanojensa mukaan. Käytännössä siis painui ovesta ulos jos yhtään mistään vakavammasta piti puhua, nuo asiat olisi pitänyt vain unohtaa ja teeskennellä ettei niitä ole olemassa."

Aivan kuin tämä tapailemani mies.