Lähettäjä: ?
Päivämäärä: 26.11.20 08:30:25
Ei täällä puhuta, täällä kirjoitetaan! :D
Ei sitä täällä murretta puhuaksi väännetä, älä edes yritä selitellä. Sitä on nyt vasta ihan viime vuosina jankattu netissä. Ennen sellaiseen ei missään törmännyt. Minäkin olen vasta 50+ ekaa kertaa törmännyt tuohon. Se on kammottava tapa.
On eri asia puhua
- vastasta tai vihdasta
- lapasista, tumpuista tai vanttuista
- villasukista tai hipuleista (mitä muita niitä nyt on?)
- akasta tai ämmästä /ukosta tai äijästä
- isoäidistä ja isoisästä vaariin, taataan, mummoon, mummiin, mummaan, muoriin, pappaan, ukkiin
- lapsistakin käytetään ties miten monia ilmaisuja. Esim. kotinurkilla normaalit, ihan neutraalit jokapäiväiset ilmaisut olivat mukulasta ja kakarasta penikkaan. Eivät niistä lapsista lasten nimellä puhuneet kuin kirjakieltä puhuvat tai ammattihenkilöt. Toki kaikki olisivat tienneet kirjakielisen ilmaisun mutta se ei ollut käyttötermi puhekielessä. Toisaalta kaikki tiesivät ettei lehteen mielipiteisiin voi kirjoittaa tulenpalavaa kirjoitusta lapsista nimityksillä mukula, penikka tai kakara. Niin ei vain tehdä.)
- toiset alkavat kun toiset rupeavat
- joku sanoo mie, joku minä, joku mä, joku mää
- minä olen oppinut puheessa käyttämään hänestä sanaa "se". Ei minullekaan silti koskaan tuottanut mitään vaikeuksia oppia tajuamaan sen olevan puhekieltä. Missä käyttää sitä "se" ja missä on käytettävä "hän".
Eli se siitä etteikö ihminen olisi kykenevä vaistomaisesti käyttämään jotain aivan perusnormaalia, kaikille yhteistä ja jokaisen ymmärtämää ja hyväksymää yleiskielistä tai kirjakielistä sanaa kirjallisessa ilmaisussa.
En ole milloinkaan puhunut kirjakieltä itsekään. Mielestäni ei tarvitsekaan. Mutta kirjoittaessa muillekin kuin parhaille ystäville, kavereille tai perheenjäsenille muualla kuin jossain whatsupissa tai mesessä tulee pyrkiä käyttämään niitä meille kaikille yhteisiä ja helposti ymmärrettäviä sanoja ja sananmuotoja.
|