Lähettäjä: Avautuminen 
Päivämäärä:   25.11.20 17:41:21

Pidän kyllä uudesta koirastani joka on 2 ja puol vuotias. Mutta tänään taas hermoja kiristää ja ärsyttää tuossa kaikki. Vertailen myös vanhaan, helppoon koiraan jonka kanssa onnistui kaikki vaivattomasti kun taas nykyisen kanssa kaikki on hankalaa. Mikään ei ole ollut itsestäänselvyys.

Koira on isokokoinen ja aktiivinen. Sellaisen halusinkin, hyvä vahti maalla ja vaelluksille kaverina. ( jos mennään sellaisissa paikoissa missä ei tule yhden yhtä ihmistä vastaan)

Pentuaika oli rankkaa, käytti suutansa julmetun paljon, oli hyvin äänekäs ja veti kivistä asti kitusiinsa. Vieläkin saattaa napata sukkia tms, aina pitää olla sisälläkin tarkkana ja yleensä rajatussa tilassa ja lenkeillä käytetään kuonokoppaa.

Toinen mikä häiritsee on koiran reaktiivisuus jos auto tulee lenkeillä vastaan. Alkaa pyörimään ja välillä koittaa käydä autojen päälle. Kokee ne jotenkin uhkana.

Yleensä aina ennakoidaan ja mennään todella tien reunaan mutta silti tuollainen 40kg painaa ikävästi kädelle melkein joka kerta. Saan sen kyllä pidettyä mutta on pikkasen per"seestä joka lenkillä jos lähtee edes pienemmillekkään teille että koira on koko ajan lähellä koska jos tuo yhtäkkiä hyppää jonkun nurkan takaa tulevan auton päälle. Aivan v"tun rasittavaaa.
Tai ihan sama kuka sieltä nurkan takaa tulee, ohitukset onnistuu vaan jos on useampi metri tilaa väistää.

Ikävä sitä miten mukavaa entisen koiran kanssa oli lenkkeillä teilläkin, niistä oikeasti nautin kun taas nyt stressaan joka kerta melkein kun joudun tiellä lenkkeilemään. Ja nyt puhutaan ihan pikku sorateistä. Koiralla on myös tapana jähmettyä paikalleen jos havaitsee auton tulevan. En tiedä pelkääkö ja koittaa puolustaa.

Sama sisällä kuuntelee jokaisen rasahduksen ja kun tuo lähtee kierroksille niin sieltä ei heti päästäkään alas. Ärsyttää myös miten kivaa tuon kanssa olla yksin kotona mutta jos meille tulee vieraita niin alkaa säheltää älyttömästi. Onneksi on ulkotarha mihin saa jos meille tulee tuntemattomia.

Joskus ohitukset menee hyvin mutta yleensä ei. Olen koittanut kyllä kouluttaa ja ollaan me saatu jo jotkin asiat rullaamaan mutta rotukin on sellainen että miellyttämishalua ei löydy.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.11.20 17:52:35

Olet koittanut kouluttaa? Mitä tuo tarkoittaa?

Vaikea uskoa että 2,5v järjestelmällistä rajoista kiinni pitämistä ja vastaehdollistamista johtaa tuohon.

Muista ettei ole koulutusta ja arkea. On vain koulutusta, jokainen hetki on koiran elämässä on koulutusta. Jokainen kerta kun se menee ylikierroksille vahvistaa sitä, tuollaisen koiran kanssa olisi pikkupennusta asti pitänyt harjoitella rauhoittumista ja kierrosten laskemista, joka päivä ja motna kertaa.

Lähettäjä: Turre 
Päivämäärä:   25.11.20 18:24:24

Tuollainen iso, vahva ja reaktiivinen rotu tarvitsee elämänsä ensimmäiset 4 vuotta koulutusta elämänsä jokainen hetki. Ihan jokainen ulkoilu on koulutustilanne. Ihan jokainen arkinen juttu on koulutustilanne.
Jos haluaa helpolla hyvää, ottaa nopeaoppisen seurakoirarodun.

Koiran hankkiminen muutenkin harrastukseen, jota tekee ehkä kerran kuukaudessa, on täysin älytöntä. Kaikkien koirien kanssa voi vaeltaa, ei siihen tarvita mitään erityisominaisuksia koiralta.

Koira hankitaan aina omaan arkeen sopivaksi. Valitaan rotu jonka jaksaa laittaa hyväksi ja jonka hallitsee myös tiukassa paikassa. Sellainen, jonka tarpeet jaksaa täyttää myös työpäivän jälkeen, ja jonka liikunnan- ja työnteontarpeet saa laillisesti omilla mailla tyydytettyä. Reaktiivisia vahtikoiria ja energiapommeja on turha kuvitella kaksiossa ja taajamapuskissa pitävänsä tyytyväisenä.

Lähettäjä: Avautuminen 
Päivämäärä:   25.11.20 18:42:48

"Reaktiivisia vahtikoiria ja energiapommeja on turha kuvitella kaksiossa ja taajamapuskissa pitävänsä tyytyväisenä."

No tästä ei tarvitse huolehtia, asun maalla suht korvessa.

Ja näille jotka epäilee ettenkö kouluta niin joka päivä ollaan harjoiteltu rauhoittumista, odottamista. Joskus menee täydellisesti ohitukset, olen iloinen siitä että ei rähjää juurikaan ja yleensä nyt ainakin onnistuu istuminen kunnes auto on ohi ja onneksi ei räkytä vaikka tulisi ihmisiä/eläimiä vastaan. Onnistuu myös käskystä vieressä kulkeminen.

Mutta olisi ihanaa useammin kävelyn onnistuminen ohi niin ettei tarvitsisi kertaakaan pysähtyä jos auto ajaa vierestä.

Ohitukset onnistuisi muuten jos olisi kunnolla väliä mutta autot yleensä ajavat aivan vierestä. Mutta edelleen jos meille tulee vähääkin tuntemattomia niin koiralla todellakin kestää niistä höyryistä tulla alas. Tämän kanssa ei ikinä onnistuisi mikään harrastaminen muualla kuin omilla tiluksilla.

Mutta tämän kanssa paljon kivempi lenkkeillä oikeasti pidempiä matkoja, ei kaikki pikkukoirat, keskikokoiset jaksa samoja kilometrejä. On myös paras pihavahti ollut, eipä ole kukaan kutsumaton tullut vaan kääntynyt pois. Että kyllä tästä positiivistakin löytyy, kirjoittelin aloituksen "epäonnistuneen" ohituksen jälkeen v"itutuksessa.

Arki on yleensä ok, koska koiran kanssa ollaan aika omassa rauhassa täällä korvessa.

Lähettäjä: Ally 
Päivämäärä:   25.11.20 18:47:07

Voi kuule, tunnen tuskasi! Mun häsläuros kylläkin painaa puolet vähemmän kuin sinun, mutta oli kyllä silti ekat 3 vuotta aika tuskaa. Jälkikäteen muistellessa tuntuu että sillä oli vitonen silmässä ja kaasu pohjassa aina ja koko ajan jos tapahtui yhtään mitään rutiinista poikkeavaa.
Ei siihen auta kuin aika ja kärsivällisyys, mutta kyllä se siitä kun vaan jaksaa tolkuttaa niitä samoja asioita eikä hermostu vaikka mikä olisi. Se on tietty eri juttu jos on hermorakenteessa vikaa, liian vähän aktiviteettia arjessa tai muita muuttujia jotka tuon aiheuttaa.
Oma koira pysyy tyytyväisenä n. 10 km/pvä lenkkeilymäärillä, joskus käydään pidempiä joskus vähän lyhempiä. Pitkäkestoinen hölkkä on se mikä tuon rauhoittaa jos on päässyt kertymään energiaa.

Lohdutukseksi: muistan muutaman vuoden takaa tilanteen, jossa meille tuli yllätysvieraita pihaan samaan aikaan kun olin palaamassa lenkiltä. Koiran reaktio oli rempoa hihnassa takajalkojensa varassa ja huutaa ja ulista intoaan täyttä kurkkua, mun piti painia se puoliväkisin ulkohäkkiin jäähylle. Harvoin on hävettänyt yhtä paljon.
Nykyään mulla on 6 vuotias koira joka ei vahtihaukkua enempää vieraisiin reagoi, ohittaa autot, koirat, ihmiset korvaansa lotkauttamatta.

Lähettäjä: may 
Päivämäärä:   25.11.20 18:56:23

Mun eka oma koira on laumanvartija rotu (sellainen valkoinen leppeemmästä päästä, alle 60kg)..ei koskaan tarvinnut kouluttaa, kissa ja kana vaatii samanverran ohjausta yhteiseen arkeen.

Aivan ihanan helppo koira. Ei jahtaa lemmikkikanoja/ankkoja tai kissoja tai pihan fasaaneja. Listii rotat ja minkin ja supikoiran. Tulee toimeen miehen metsästyskoirien kanssa.

Jaksaa olla pihalla ja työpajalla loputtomasti ja ilmoittaa tulijoista/poikkeavuuksista. Loistava kaveri autoillessa (musiikkimaku, liikenteen luku priimaa).
Metsässä tekee kantarellien ja suppiksien löytämisen naurettavan helpoksi. Syö mustikat suoraan puskista (kirittää poiminnan urakkavauhtiin).

Telttailu, automatka kanojen kanssa laivalla Tanskaan (kananäyttely), kotiarki, kulkee pyörän vierellä/vetää ahkiota...hyvän arjen tyyppi.

9-ekaa vuotta ollut tosi hyvä tyyppi.