Lähettäjä: hanna 
Päivämäärä:   22.11.20 22:01:42

Kysymys yllä :)

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   22.11.20 22:08:50

Luultavasti olisin kuollut jo alle kouluikäisenä munuaistulehdukseen. Tuskin olisivat siihen maailmanaikaan saaneet minua pidettyä elävien kirjoissa.

Lähettäjä: Oiva 
Päivämäärä:   22.11.20 22:14:49

Minäkin olisin jo varmaan kuollut rajuun keuhkokuumeeseen ala-aste ikäisenä.

Mutta jos en niin joutuisin maksamaan vanhan piian veroa. :D

Lähettäjä: Mimir 
Päivämäärä:   22.11.20 22:15:58

Sairastuin 1-tyypin diabetekseen 2-vuotiaana, joten en olisi varmaan saanut elää kovin kauaa. Ilman diabetesta olisin varmaan joku työväenluokan nainen, ehkä piikana jossain.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.11.20 22:20:14

Suolistosairaus olisi varmaan vienyt hengen 25-vuotiaana. Ilman sitä saattaisin olla tässä samaisessa talossa emäntänä, mies kun löytyi samasta kylästä.

Lähettäjä: Ehkä 
Päivämäärä:   22.11.20 22:25:41

Olisin todennäköisesti kuollut synnyttäessäni 27 vuotiaana

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   22.11.20 22:37:13

Diabetekseen keksittiin hoito vasta 1922, joten Mimirin kannatti tosiaan syntyä myöhemmin.

Itse olisin kuollut varmaan myös lapsena/nuorena, mistä noista tietää, mitä antibiooteilla ei olisi hoidettu. Jos noista olisin selvinnyt, olisin aikuisena kuollut viitisen kertaa, ja lisäksi sekä keskenmenoon että molempiin synnytyksiin.

Mutta tietysti voi romantisoida, että kuuluisin Tulenkantajiin, ja veisin suomalaistaidetta Eurooppaan. Ajaisin suomen kielen ja naisten asemaa. Kuhertelisin Eino Leinon kanssa. Kekkonen olisi nuori kuuma kolli, Mannerheim jo kypsä herrasmies.

Täräyttäisin lähipiiriä leikkauttamalla polkkatukan. Yrittäisin olla saamatta tuberkuloosia tai kuppaa.

Lähettäjä: Åpoi 
Päivämäärä:   22.11.20 22:55:09

Olisin kuollut keuhkokuumeeseen jo 7-vuotiaana.
Jos en olisi kuollut siihen, olisin kuollut 2 muuhun k-kuumeeseen tai 2 pahaan infektioon aikuisena.
No jos en olisi kuollut niihinkään, niin eläisin yksin jossain mökissä huitsin nevadassa ja kärsisin nälästä. Olisin varmaan parantaja ja noita-akka.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.11.20 22:58:51

En ole varma. 1920 oli kuitenkin jo aika sivistynyttä aikaa. Umpilisäkkeeni leikattiin lapsena mutta 20-luvulla jo tehtiin umpparipoistoja. Tosin silloin ei vielä ollut antibiootteja joten voi olla että tulehdus olisi vienyt. Ehkäisyä ei ollut joten luultavasti olisin saattanut kuolla synnytyksessä koska vaikka hygienia oli parempaa, niitä antibiootteja ei vieläkään ollut ja hygieniakin kaukana nykytasosta. Viimeistään 27v olisi keuhkokuume vienyt.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.11.20 23:01:24

Joo ja siis ajatellen sosiaaliluokkaani niin olisin aika vaatimattomista maalaisoloista, lähtenyt 15v piiaksi ja sitten parikymppisenä mennyt naimisiin ja hoitelisin omaa pikkutölliä jossa kanoja ja lehmiä ja pelkäisin kun mies paloviinapäissään hakkaisi. Niinhän se tuolloin tavallisella kansannaisella meni vaikka olisi ollut mitä omia kunnianhimoja ja haluja.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.11.20 23:04:24

Varmaan olisin syntynyt kivenheiton päähän tuohon sukutilalle ja siitä sutjakkaasti naimisiin jonkun kanssa. Varmaan olisin tähän ikään saanut jo useammankin lapsen jos vaan synnytyksistä olisin selvinnyt. Ja sodista.

Lähettäjä: Oo 
Päivämäärä:   22.11.20 23:05:21

Sama kuin pisteellä. Toinen vaihtoehto, että kaupungissa piikana ja siitä sitten rengin tai vastaavan hanslankarin vaimona jossain kämäisessä huoneessa parin lapsen kanssa. Paloviinasta varmaan olisi saanut kärsiä.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   22.11.20 23:06:36

Minä saattaisin itseasiassa olla hengissä ja kuuluisin porvaristoon. Tosin sekin vaikea sanoa kun rokotteiden takia en ole sairastunut mihinkään vakavampaan.. Mies ei olisi sama, koska nykyinen on työläistaustainen eikä olisi siihen aikaan kelvannut vanhemmilleni (ja tuskin minullekaan). Olisin opiskellut melko pitkälle, joten paha sanoa olisinko onnistunut välttymään kotirouvan osalta. Tuskin. Olisin varmaan kuitenkin kelpo vaimo ja käskyttäisin piikoja kovalla otteella :D. Lapsia varmaan olisi, olen ilman lääketieteen apuja saanut pari maailmaan muutenkin.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   22.11.20 23:08:39

Jos olisin selvinnyt hengissä aikuisikään, tuskin olisin sittenkään elänyt järin ruusuista elämää. Nykyisessä ammatissani en olisi voinut toimia, se oli siihen aikaan täysin ennenkuulumatonta naiselle. Tuskin sellaiseen hullutukseen kuin opiskelu olisi edes ollut varaa; koko sukuni on ihan viime vuosikymmeniin saakka koostunut enimmäkseen maanviljelijöistä ja sellainen minäkin luultavasti olisin ollut. Seuraava kompastuskivi olisi varmaan ollut kansalaissota, koska oletettavasti olisin ollut muun suvun tavoin vahvasti punaiseen päin kallellaan ja päätynyt useiden silloisten sukulaisteni tavoin ennenaikaisesti hautaan viimeistään vankileirillä.

Sukututkimus se on melko jännä aihe loppujen lopuksi...

Lähettäjä: Hessu 
Päivämäärä:   22.11.20 23:22:12

Jos olisin selviytynyt hengissä streptokokista, umpparitulehduksesta ja dermoidikystasta niin minua tuskin olisi kukaan talonpoika huolinut vaimoksi. Olen liian sisupussi ja vulgaarilla käytökselläni häpäissyt vanhempani. Sukuni olisi kait kieltänyt minut jolloin olisin ollut pakotettu suuntaamaan rapakon yli etsimään onneani.

Oikeastaan naurattaa ajatus että olin jopa 2000-luvulla jonkin asteen muka-pioneeri naisena joissain asioissa, mihin tuli 2010-luvulla täyskäännös. Ajoin rekkaa Pohjoismaihin 20-vuotiaana ”pikkulikkana”, menin it-alalle yliopistoon jossa 100 opiskelijan joukossa meitä oli 3 naista. Tämä ihan oikeasti 2006-2010. Niiin lyhyessä ajassa on tullut aivan valtava muutos asioihin, ei ole enää miesten ja naisten hommia, JEE!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.11.20 23:35:37

Olisin kuollut teininä 1-tyypin diabetekseen

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.11.20 23:40:05

Mut olisi varmaan piilotettu kaappiin heti kun tajuttiin, että olenkin vammainen. Tai sitten olisin ollut koko ikäni jossakin köyhäintalossa tai miksi niitä hyödyttömien ihmisten säilytyspaikkoja nyt sanottiinkin. (Nykyään olen kyllä työssäkäyvä veronmaksaja, mutta eihän vammaisille sata vuotta sitten juuri annettu mahdollisuuksia.)

Lähettäjä: Tuota 
Päivämäärä:   23.11.20 00:06:33

Tuskin olisin syntynyt, ainakaan samoista vanhemmista. Äitini, ison talon tytön ei olisi annettu pariutua köyhän talon pojan kanssa, olkoon poika vaikka kuinka komea. Äidilleni olisi osoitettu sopivampi puoliso ja minä olisin jäänyt syntymättä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.11.20 00:15:20

Tää on itse asiassa aika mielenkiintoinen kysymys. Naisena mut olisi varmaan naitettu johonkin maalaistaloon ja nyt olis kymmenen lasta jos olisin selvinnyt synnytyksistä. :D
Isäni tulee isosta, kohtuullisen isoja maita viljelleestä perheestä, josta löytyy myös paljon poliitikkoja ja akateemikkoja. Miehenä olisin varmaan lähtenyt yliopistoon tai politiikkaan, mutta naisena 1920-luvulla olisin oletettavasti nöyrtynyt kotirouvaksi.

Tai sitten olisin kuollut sisällissodassa poliittisten asioiden takia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.11.20 01:08:17

Nyt puhutaan 1920-luvusta eikä mistään 1800-luvusta. Ei 20-luvulla ketään naitettu vaan ihan itse ne puolisot etsittiin eikä vanhemmilla ollut mitään mahdollisuutta estää liittoja.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   23.11.20 01:40:11

Olisin suljettuna hullujenhuoneelle. Jos siis olisin hengissä, olisin todennäköisesti tappanut itseni koska silloin ei ollut olemassa lääkehoitoja joiden ansiosta olen tänään tässä. Lobotomiakin keksittiin vasta myöhemmin.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   23.11.20 01:59:07

"Nyt puhutaan 1920-luvusta eikä mistään 1800-luvusta. Ei 20-luvulla ketään naitettu vaan ihan itse ne puolisot etsittiin eikä vanhemmilla ollut mitään mahdollisuutta estää liittoja."

Voi voi, mun suvussa ja kotikylässä tommosta naimakaupan järjestelyä tai estämistä tiedän varmasti tapahtuneen 1970-luvulla. Iso_talo oli aikamoinen taikasana.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   23.11.20 10:16:30

Minä ja äitini oltaisiin kuoltu raskausmyrkytykseen.

Jos sitä ei oteta huomioon, todennäköisesti olisin maatalon piika tai torpparin vaimo, niin kuin suurin osa väestöstä tuolloin. Keskiluokkaahan (johon nyt vahvasti kuulun) ei ollut vielä olemassa. Olen keskimääräistä fiksumpi, joten ehkä teoriassa jonkinlainen luokkanousu esimerkiksi opettajaksi olisi voinut olla mahdollinen (nyt tohtorin tutkinto ja asiantuntijatyö).

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   23.11.20 10:21:27

Olisin varmaan kuukahtanut keuhkokuumeeseen. Jos olisin selvinnyt hengissä, niin olisin varmaan piikana jossain talossa tai tosi tuurilla ehkä opettajana, jos vanhemmilla olisi ollut varaa ja halua maksaa kouluista.

Lähettäjä: hup 
Päivämäärä:   23.11.20 10:34:13

Olisin vanhapiika ja ehkä opettajatar. Asuisin vanhempien talossa hoitaen kotitöitä ja huolehtisin ikäisistä vanhemmistani.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   23.11.20 10:36:48

Tuskin ois diabeteksiä tuolloin vielä ollut...

Itse olisin kuollut lapseni kanssa synnytykseen 34-vuotiaana.

Lähettäjä: Marine 
Päivämäärä:   23.11.20 11:07:42

Oisin ollu ison talon tyttönä kovaa kamaa naemamarkkinoella.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   23.11.20 11:29:35

"Tuskin ois diabeteksiä tuolloin vielä ollut..."

No todellakin oli. Diabetes (ykköstyypin) on tunnettu jo parin tuhannen vuoden ajan, olemassa se on luultavasti ollut yhtä kauan kuin ihminenkin.

https://diabeteslehti.diabetes.fi/blog/2019/07/05/diabeteksen-lyhyt-pitka-historia/

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   23.11.20 11:57:53

Sitähän voi arvailla tutkimalla esiäitien ja muiden aikalaisnaisten elämää.

Niiden elämä ei ollut yhtään minkäänlaista, jotka kuolivat heti syntyessään. Muidenkin elinikä oli aikalailla lyhyempi kuin nykyään. Meidän suvussa on herrahissi kulkenut molempiin suuntiin. Jotkut ovat päässeet hyviin asemiin ja toiset pudonneet hyvistä asemista. Jotkut muuttaneet Amerikkaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.11.20 12:09:48

Mun toinen mummo syntyi 1918 ja toinen joskus 1923, toinen asui maalla toinen kaupungissa. Jos olisivat elossa niin heiltä olisi voinut kysyä tarkemmin millaista elämä oli.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.11.20 12:36:02

"Tuskin ois diabeteksiä tuolloin vielä ollut..."

Voi hyvää päivää taas

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   23.11.20 19:56:39

Olisin rampautunut lapsena: lasten luunmurtumien hoito tuskin oli kovin korkealla tasolla vielä 1890-luvulla ja isovanhempieni&vanhempieni sosiaalinen nousu ei olisi ollut yhtä todennäköistä sata vuotta aiemmin, joten todennäköisesti köyhän mökin kasvattina ei leikkaukseen olisi ollut varaakaan.

Teininä olisin luultavasti tullut lähetetyksi luostariin tai johonkin hourulaan, tai päätynyt jonkun vahinkoraskauden seurauksena hyppäämään koskeen, olisin nimittäin tuon ajan mittapuulla ollut hävyttömän kiinnostunut seksistä ja ahtaissa tiloissa jäänyt kiinnostuneisuudestani kiinni.

Jos olisin päätynyt vaimoksi jollekin, olisi suolet varmaan olleet sylissä jo ensimmäisen lapsen jälkeen, napatyrä kun pullahti jo ennen ensimmäistäkään raskautta.

Nykyisessä ammatissani toimi kyllä ensimmäisiä naisia jo 100v sitten, mutta köyhän taustan todennäköisyys olisi luultavasti tehnyt opinnoista kohdallani mahdottomuuden.

Lähettäjä: Turre 
Päivämäärä:   23.11.20 20:00:27

Varmaan varsin samanlaista maalaiselämää. Siinä päässä tallia, missä nyt on ajoneuvoja, olisi varmaan lehmiä.

Lähettäjä: Oo 
Päivämäärä:   23.11.20 20:40:33

Lähettäjä: ..
Päivämäärä: 23.11.20 01:59:07

"Nyt puhutaan 1920-luvusta eikä mistään 1800-luvusta. Ei 20-luvulla ketään naitettu vaan ihan itse ne puolisot etsittiin eikä vanhemmilla ollut mitään mahdollisuutta estää liittoja."

Anna mun kaikki kestää... Nyt heti takaisin sinne historiankirjojen ääreen miettimään varsinkin naisten asemaa. Vaikka tuolloin ehkä voi valita enemmän kuin 100 vuotta aikaisemmin niin eipä ihan noin mennyt kuitenkaan.

Lähettäjä: Kissa 
Päivämäärä:   23.11.20 21:11:42

Ison talon tyttönä olisin päätynyt jonkun isohkon talon emännäksi tai lähtenyt sukulaisteni mukaan amerikkaan ja ehkä jäänyt sinne.

Lähettäjä: Nana 
Päivämäärä:   23.11.20 21:22:39

Melko köyhää olisi varmaan, mutta sairauksille tai tapaturmille en ole kovin altis, joten hengissä olisin kai aikuisikään selvinnyt. Lapsia varmaan olisi liuta, lapsenlapsiakin, kun niitten tuloa ei oikein ollut helppo estää, toisin kuin nykyään. Ja kai silloin tavalliset ihmiset teki lapsia ihan vaan siksi, kun niin oli tapana.

Tuskin olisin opiskelemaan päässyt, vaikka olisin ollut lahjakas, kun en ollut rikasta sukua. Ehkä kauppaan töihin tai maalle emännäksi pientilalle?

Lähettäjä: ,,,, 
Päivämäärä:   23.11.20 21:30:19

Olisin kuollut jo synnytykseen kun napanuora 6 kertaa kaulan ympäri. :D

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   24.11.20 07:43:56

Olisin kuollut ehkä 6 vuotiaana virtsatieinfektioon tai anginaan.
Ehkä minua ei olisi, koska isäni on evakko ja äitini helsinkiläinen.
Jos olisi ja olisin säilynyt hengissä, olisin ehkä Arabian tehtailla töissä, tai jossain kaupassa.
Asuisin Pitkän sillan toisella puolella Toukolassa tai Kumpulassa.
Tekisin hartiavoimin töitä päästäkseni Pitkän sillan toiselle puolelle ja paremman elän, paremman elintason ja koulutuksen piiriin.

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   24.11.20 07:44:57

Ja Pitkäsiltahan kirjoitetaan yhteen. :/

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   24.11.20 07:48:34

Olisin kartanontyttärenä, mutta kuollut nuorena aikuisena keuhkokuumeeseen nuorena aikuisena.

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   24.11.20 09:26:30

Koulutusasiakaan ei ihan ole yksioikoinen. Oma isosetäni, sekä vaarini molemmat kävi ylioppilaaksi. Isosetä toimi sota-aikaan insinöörinä valmetilla.

Työläistausta heillä.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   24.11.20 10:39:35

En varmaan olisi olemassa sillä olen saanut alkuni lapsettomuushoidoilla.
Jos olisin saanut alkuni niin eläisin arvostetussa porvariperheessä

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   24.11.20 10:57:09

Kuuluisin porvaristoon ja olisin luultavasti opettajatar taikka joutunut jäämään kotirouvaksi. Nykyisessä ammatissani puolustusvoimilla en olisi saanut toimia.
Asuisin kaupungissa. Ei lapsia vielä.

Mitään suurempia sairauksia ei ole ollut, joten olisin vielä hengissä.
Todennäköisesti olisin hankkinut itseni rintamalle sisällissotaan, ellei siellä olisi mennyt jo henki niin viimeistään olisin varmaankin kuollut talvisodassa, jatkosodassa tai Lapin sodassa. En olisi suostunut jäämään pelkästään kotirintamalle taikka lottiin.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   24.11.20 11:06:26

Saattaisin olla maalaistalon emäntänä keskisessä suomessa. Meillä on oltu terveitä ja hyviä synnyttäjiä..naiset olleet pitkäikäisiä ja aika tomeria ihmisiä. Voisin toki olla opettajakin, kun suvussa on niitäkin ja koulutusta arvostettu. :)
Miten eroaa nykyelämästä? No olen "ison talon" isännän kanssa naimisissa ja meillä on hevosia. Ja muksu. Ja opiskellut olen, vaikken korkeakoulututkintoa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.11.20 11:32:46

Kuollut kuin kivi ja syynä keisarinleikkauksen jälkeinen kohtutulehdus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.11.20 11:35:30

Minäki olisin kuollut synnytykseen kun lapsi ei ahtaiden röörien vuoksi olisi päässyt tulemaan ulos normaalia tietä. Onneksi oli jo pitkä hyvä elämä takana.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   24.11.20 14:49:07

Suolentulehdus leikattiin kun olin kuusivuotias, eli siihen olisi tainnut jäädä.

Lähettäjä: 1ssu 
Päivämäärä:   24.11.20 18:39:14

en mä tiedä. sen aikainen terveydenhoito oli niin erilaista.olisinko enää elossa jos oisin elänyt silloin?!

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   24.11.20 18:44:28

Minut olisi varmaan tapettu jo sisällissodassa.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   24.11.20 21:50:56

Tällä menolla mut oltaisiin teloitettu

Lähettäjä: mmm 
Päivämäärä:   24.11.20 21:53:25

Olisin varmaan kuollut sisäiseen verenvuotoon tai ainakin olisin sänkypotilas, koska lantioni murtui niin pahasti, että tuskin enää pääsisin kävelemään. Nyt se on tietenkin leikattu ja pystyn käveleen.

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   25.11.20 11:36:25

Tehän kirjoittelette kuin 1920 ei olisi ollut olemassakaan muita kuin te ja äidinne!

1920 eleli maassa muitakin ihmisiä, suurin osa maalla, talollisia ja heidän emäntiään ja torpparit lunastivat torppiaan itsenäisiksi pientiloiksi emäntineen. Kaupungeissa oli toisin, naiset taisivat olla enimmäkseen kotirouvia, kun ei ollut Saarioista.

Minun isoäitini olivat syntyneet 1885 ja 1888. Köyhää lapsiperheen elämää elivät. Toinen oli torpan emäntä ja kolmen lapsen äiti ja toinen sekatyöläisen akka ja asui milloin missäkin sattui työpaikka olemaan. Metsäkämpällä tai kansakoululla tarvittiin keittäjää ja talonmiestä. Hänellä oli yhteensä 6 lasta, vanhin avioton ja keuhkotauti vei aviottoman pojan sekä vanhimman tyttären.

Äitini oli syntynyt 1924 ja hänellä oli 8 lasta, joista yksi kuoli pienenä. Isä oli vanhempi, jo 1908 syntynyt ja hänen lapsuuttaan varjosti sisällissota. Jopa kansakoulu piti keskeyttää vuodeksi, kun suojeluskunta otti kansakoulun esikunnakseen.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   25.11.20 11:44:57

Irma, no mutta sitähän aloituksessa juuri kysyttiin! Kysyttiin, millaista olisi _elämäsi_ 100 vuotta sitten. Ei sitä, millaista jonkun muun elämä on ollut sata vuotta sitten. Oletan siis, että minun pitää kuvitella syntyneeni vuoteen 1882 suunnilleen sellaisiin oloihin kuin missä sukuni on silloin elänyt, suunnilleen sellaisena yksilönä kuin olen elänyt nyt sata vuotta myöhemmin, ja tehdä näiden faktojen perusteella oletuksia siitä miten todennäköisesti olisi elämässäni käynyt.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   25.11.20 12:20:09

Olisin kuollut 9-vuotiaana, kun sairastuin diabetekseen.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   25.11.20 12:29:31

Asuisin mielisairaalassa pakkosteriloituna.

Lähettäjä: Siiri 
Päivämäärä:   25.11.20 12:35:59

En voisi elää naisystäväni kanssa, ainakaan avoimesti.
Olisin tosin saattanut kuolla jo 18-vuotiaana pahaan kurkkupaiseeseen joka lopulta piti aukaista nukutuksessa. Ellen olisi kuollut jo aikaisemmin koska olin melko rämäpäinen lapsi :)
Koska perheeni oli duunareita en luultavasti olisi saanut käydä koulua vaikka minulla olikin lukupäätä.

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   25.11.20 14:49:58

Voihan sitä kuvitella, mutta kun ei se onnistu ilman sadan vuoden takaisten olojen tuntemusta!

Joka suvussa sitäpaitsi on samassa sisarusparvessakin erilaisia kohtaloita. Vaikka äidin 1912 syntynyt sisar kuoli keuhkotautiin, niin äiti ei. Ja vaikka vaari päätyi torppariksi ja sitten pienviljelijäksi, oli hänen sisarensa Tampereella suuren pukutehtaan johtajan rouvana.

Minä kyllä olen niin pahansisuinen, etten olisi suostunut hevillä kuolemaan tai jonkun pkkutilallisen vaimoksi. Olisin vaikka muuttanut Amerikkaan, kuten isäni täti.

Lähettäjä: luumu 
Päivämäärä:   25.11.20 16:32:20

Olisin varmaan - jos mietin mummoni elämää - ollut tukkukauppiaan vaimona, ja siellä myös vaateliikkeen tiskin takana("lyhyttavarakauppa"). Lapsenlikka olis hoitanut lapset, keittäjä ruuat ja pesijä olis hakenut pyykit kerran viikossa. Mummoni oli kokopäivtyössä käyvä nainen, mutta elämänsä oli helpompaa kuin nykyään siinä mielessä ettei tarvinnut tehdä kotitöitä. Viidestä lapsesta kyllä 2 kuoli synnytykseen tai heti sen jälkeen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.11.20 17:18:29

Mä olisin kuollut joko ihan vauvana tai viimeistään parivuotiaana.

Lähettäjä: Sisse 
Päivämäärä:   25.11.20 17:53:00

Tuskin olisin syntynytkään, Helsinkiläisen naisen.ja Afrikasta tulleen miehen yhteinen lapsi on melko absurdi ajatus 1920-luvulla Suomessa. Jossain imperiumimaissa tämä varmaan olisikin onnistunut.

Mutta JOS niin olisin varmaan jonkun sortin originelli. Mahtaisin pitää vanhapiikana jotain lounasruokaa tarjoavaa pihaa tai saunaa. Hieman sopimatonta naiselle mutta omapäisyys ja korkea ikä toisi hyväksynnän. Polttaisin sikareita ja joisin punssia, kotipolttoista jos ei olisi rahaa.