Lähettäjä: 4¤ 
Päivämäärä:   17.9.20 18:37:14

Saattohoito ja sen laaduttomuus. Ja muutenkin sairaanhoidon laaduttomuus. Olet pelkkä potilas. Kiva kiduttaa, pidellä väkisin kiinni, aiheuttaa kipua ja tuskaa, pitkittää väistämätöntä tarpeetonta tuskaa tuottaen. Olet vain potilas. Et ihminen.

Ei ajatella sitä onko eläminen elämisen arvoista, tai kannattaako elämää enää väkisin pitkittää. Onko hoidosta hyötyä. Onko tätä toimenpidettä järkevää tehdä. Lääkäri tuskin itse suostuisi samaan toimenpiteeseen ilman humautusta tai nukutusta, edes esilääkitystä. Laitetaan useampi hoitaja pitelemään väkisin kiinni ja tehdään väkisin.

Ja kun parantumattomasti sairas on jo niin voimaton että haluaisi jo pois, pelkän riittävän kivunhoidon ja lempeän olotilan että voisi rauhassa nukahtaa pois, niin sitä ei saa. Kun riittävää kipulääkitystä ei anneta. Potilaalla jano ja nälkä. On kyllä tipassa ja nestettä ja ravintoa menee suoneen. Mutta mitä hyötyä siitä on? Suonet on sytostaateilla pilattu. Mikään ei enää imeydy. Syödä ja juoda ei voi. Haluaisi vain nukahtaa pois.

Mutta ei. Kun leikataan. Saattaa se leikkaus onnistuakin. On se joillakin onnistunutkin. Kun ei kyseessä ole enää edes nuori ihminen. Jos elämä ei ollut enää elämisen arvoista ennen isoa leikkausta, niin onko se sitä sitten sen jälkeenkään?

Eikö niitä verorahoja voisi käyttää laadukkaaseen terveydenhuoltoon ja saattohoitoon? Miksi ne käytetään laaduttomaan saattohoitoon, turhiin toimenpiteisiin, elämän pitkittämiseen ja teho-osastolla makuuttamiseen, kun toivoa paremmasta ei enää ole eikä potilas olisi toimenpiteitä, leikkaushoitoa ja teho-osastolla makuuttamista edes halunnut?

Lääkärille et ole ihminen. Olet vain potilas. Sinua ei kohdella ihmisenä, vaan potilaana.

Toivottavasti itse en koskaan sairastu syöpään tai edes joudu enää ikinä sairaalaan mistään syystä. Liian hyvin muistissa nekin toimenpiteet jotka minulle on väkisin tehty useamman ihmisen kiinni pidellesssä. Ja muillakin samanlaisia kokemuksia. Ne kerrat kun itse olen sairaalassa maannut riittämättömän kipulääkityksen kanssa. Ei enää ikinä.

Mikä järki on laaduttomassa hoidossa? Miksi tuhlataan rahaa laaduttomaan hoitoon, kun voitaisiin laittaa ne samat rahat laadukkaaseen hoitoon? Esim. tehohoidossa vietetyn yhden päivän hinnalla maksetaan yhden sairaanhoitajan kuukauden palkka, näin minulle on teholla työskennellyt anestesialääkäri-kaveri sanonut. (Toki riippuu siitä minkälaista potilasta hoidetaan, mutta yksi vuorokausi teholla voi olla jopa 4000 e.) Muutaman päivän kun teholla köllötät niin siinä oli sitten erikoislääkärin kuukauden palkka. Ja kun saisit hyvän ja lyhyemmän, elämisen arvoisen loppuelämän, niin rahaa ei kuluisi yhtään enempää. Mutta hoito ja loppuelämä olisi parempaa.

En vain tajua.

T: kohta nelikymppinen, joka on saatellut äitinsä hautaaan ja kohta tekee saman isälleen.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   17.9.20 18:41:14

Lääkäristä tulisi nopeasti itse mielenterveyspotilas, jos eläytyisi tunteella jokaisen potilaansa sairauteen ja kuolemaan.

Lähettäjä: mini 
Päivämäärä:   17.9.20 18:46:39

Jokainen halukas saa kyllä laittaa itselleen elvytyskiellon (tällöin yleensä ei joudu tehollekaan) tai kieltäytyä kaikista hoitotoimenpiteistä, joten turha aina lääkäreitä syyttää.

Lähettäjä: 4¤ 
Päivämäärä:   17.9.20 18:48:50

En sanonut enkä varsinkaan tarkoittanut että pitäisi eläytyä jokaisen potilaan asemaan. Vähän luetunymmärtämistä nyt mukaan jooko jos on ihan pakko jotain kommentoida. Onnistuuko?

Jos resursseja pitää säästää, niin eikö olisi halvempaa antaa se esilääke ja laittaa ne neljä kiinnipitelevää hoitajaa muihin hommiin tekemään oikeita töitä? Hoitajistahan piti olla pula. Ja ennen kuin tuota toimenpidettä lähdetään edes tekemään, niin voitaisiin miettiä, että mitä tämä hyödyttää. Onko tämä oikeasti välttämätön vai sittenkin täysin turha toimenpide. Tehdäänkö se sittenkin vain siksi, että erikoistuva lääkäri saa harjoitella? Kun potilas on niin huonossa kunnossa ettei haittaa jos vähän epäonnistuukin. Tai kun tiedetään, että iso "perkausleikkaus" ei potilasta tai hänen vointiaan paranna (päinvastoin), niin miksi sellaiseen lähdetään? Kun resursssejahan piti säästää. Tuossahan nimenomaan tuhlataan resursseja.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.9.20 18:56:02

Hyvä aloittaja, tästä asiasta pitää puhua!

Saattohoidon kipulääkityksen pihtausta en ymmärrä. Potilas pyytää lisää kipulääkettä, vastaus on aina sama, ei voida antaa kun näihin jää niin helposti koukkuun. Anteeksi mitä? Jos syöpäpotilas tekee vuodeosastolla kuolemaa mitä väliä sillä siinä kohtaa on vaikka lääkkeisiin jäisikin koukkuun?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.9.20 18:56:34

Mä olen psykologi ja potilaat on potilaita. Toki kaikkien asiat koitetaan hoitaa mahdollisimman hyvin, mutta en varmaan edes tunnistaisi kaikkia mun viime vuoden asiakkaita kadulla saati että muistaisin nimeltä. Teen siis sellaista työtä, että asiakasperheet tavataan 3-6 kertaa ellei ole jotain aivan poikkeuksellista jolloin asiakkuus pitkittyy.

Saattohoito niin kuin mikä tahansa muukin hoito pitäisi tehdä mahdollisimman hyvin. Auttamistyötäkin voi kuitenkin tehdä niin, että jokaisen asiakkaan asioita ei ota henkilökohtaisesti.

Lähettäjä: :D 
Päivämäärä:   17.9.20 19:00:51

"Liian hyvin muistissa nekin toimenpiteet jotka minulle on väkisin tehty useamman ihmisen kiinni pidellesssä."

Mikä toimenpide ja missä tilanteessa? Ei kai kellekään tehdä mitään vastoin suostumusta jos ihminen on siinä tilassa että on kykenevä päättämään omista asioistaan.

Lähettäjä: 4¤ 
Päivämäärä:   17.9.20 19:01:04

Elvytyskielto on. Mutta toimenpiteitä tehdään silti. Ja iso leikkaus täysin turhaan. Perustelu oli "Se saattaa onnistua. On se monilla onnistunut. Mutta ei välttämättä onnistu, eli voit ihan hyvin kuollakin". Isä olisi halunnut rauhallisen lopun. Mutta janoisena ja nälkäisenä ja kivuissaan toivoi, ettei selviä leikkauksesta hengissä. Selvisi, muttei koskaan enää päässyt kotiin. Vietti viimeiset kuukautensa sairaalahoidossa. Kivuissaan. Täysin turhaan.

Kyllä minä vähän niitä lääkäreitä syytän, jotka eivät oikeuttaneet parempaan saattohoitoon. Riittävään kipulääkitykseen. Jotka ylipuhuivat leikattavaksi, koska siihen saattaa kuolla. Jos ihminen on tuskissaan, kivuissaan, janoinen ja nälkäinen ja pakotetaan leikattavaksi ja hän suostuu siihen vain koska toivoo ettei selviä siitä hengissä, niin onko se hänen oma vikansa? Vai niiden lääkäreiden, jotka eivät määränneet riittävää kivunlievitystä, että olisi saanut kuolla rauhassa ja jättäneet leikkausta tekemättä? Onko se potilaan vika, että hän itkee janoaan ja nälkäänsä ja kipuja? Vai lääkäreiden vika? Kumpi ne kipulääkkeet määrää? Potilas itse vai? No, on tullut nähtyä, ettei potilaalla ole paljon sananvaltaa hoitonsa suhteen.

Mutta koska operoitiin yliopistosairaalassa, niin pelkkä lääkäreiden harjoituskappalehan hän oli. Vain potilas. Ei ihminen. Toivottavasti ne lääkäritkin kokevat samalaisen lopun. Perattuna torsona sairaalassa, riittämättömän kipulääkityksen varassa, janon tunnetta itkien, kun suonista ei mikään imeydy. Niin että hekään eivät ole enää ihmisiä. Vain potilaita.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   17.9.20 19:04:50

Miksei aloittaja opiskele lääkäriksi ja hoida hommaa kotiin?

Lähettäjä: 4¤ 
Päivämäärä:   17.9.20 19:14:26

"Mikä toimenpide ja missä tilanteessa? Ei kai kellekään tehdä mitään vastoin suostumusta jos ihminen on siinä tilassa että on kykenevä päättämään omista asioistaan."

Ainakin Rovaniemellä, Kuopiossa, Tampereella, Helsingissä ja Oulussa tehdään toimenpiteitä väkisin niin että pidellään vain kiinni. Yksi kaveri vaihtoi alaa, kun sanoi ettei enää kestänyt olla niissä toimenpiteissä mukana.

Gastroskopiaan ja bronkoskopiaan oli molempiin luvattu tuju esilääkitys, oli sanottu että sairaalaan pitää ottaa saattaja mukaan, yksin en saa poistua. Mutta molemmilla kerroilla esilääkitys jäi saamatta. Ensimmäisellä kerralla lääkäri sanoi "Sinä oot niin reippaan näköinen ettet mitään esilääkettä tarvitse". Tehtiin väkisin loppuun ja olin tuon jälkeen niin huonossa kunnossa, ettei minua päästetty kotiin vaan otettiin yöksi osastolle. Toisella kerralla menin toimenpidehuoneeseen ja kysyin siitä esilääkkeestä, ja saman tien hyökkäsi neljä hoitajaa väkisin pitelemään käsistä ja jaloista kiinni. Toimenpide jouduttiin keskeyttämään. On myös revitty lapsena putket korvista noin vain. Tai siis toinen. Sekin toimenpide keskeytettiin, mutta se pahoinpidelty korva vaurioitui niin ettei se kestä vettä ollenkaan ja siinä on huomattavasti huonompi kuulo. Toisen korvan putki poistettiin nukutuksessa. Äiti huusi tuolloin lääkärille että lopettakaa oikeasti jo, ja äidille karjuttiin että jos et kestä katsoa niin mene käytävään odottelemaan.

Minä en tähän päivään mennessä ole keksinyt, että miten noissa tapauksissa muka säästettiin resursseja. Nimenomaanhan niissä tuhlattiin resursseja kun toimenpiteet jouduttiin keskeyttämään, minä jäin yöksi osastolle tai ne tehtiin myöhemmin loppuun nukutuksessa.

Muutamalla kaverilla on myös eri skopioista kokemusta, yhtä hyviä kuin minulla. En siis itse ole ollut noilla kaikilla luettelemillani paikkakunnilla hoidettavana. Colonoskopia, bronkoskopia, gastroskopia, onhan näitä. En siis ole ainoa.

Jos oikeasti luulet että jokainen saa halutessaan humautuksen, nukutuksen tai riittävän esilääkityksen, niin elät jossain ihan eri planeetalla kuin moni muu.

Lähettäjä: savalo 
Päivämäärä:   17.9.20 19:26:53

"Lähettäjä: .....
Päivämäärä: 17.9.20 19:04:50

Miksei aloittaja opiskele lääkäriksi ja hoida hommaa kotiin?"

Siis MITEN tämä liittyy ketjun aiheeseen?

Ja samaa mieltä tuosta kipulääkkeen panttaamisesta. Setäni kuoli vatsasyöpään, kivut olivat niin kovat että hakkasi kättään sängyn laitaan niin että kyynärluu meni poikki. Syöpähoitojen jälkeen luut olivat aika hauraat. Aika monttu auki siinä kuunneltiin "Kipulääkettä ei voida antaa enempää, siihen voi kuolla!" tai "Morfiinista tulee riippuvaiseksi!" -perusteluita. Setäni kuitenkin kuoli kolmen vuorokauden päästä, niin onko sillä riippuvuudella tai hengityslamauksella niin väliä? Hän ei itse enää halunnut elää vaan halusi jo kuolla pois. Mutta kipulääkettä ei saanut enempää, kun "siihen jää koukkuun" ja nukuttaakaan ei voitu, kun "se on niin kallista".

Ihan käsittämätöntä!!

Lähettäjä: 4¤ 
Päivämäärä:   17.9.20 19:37:23

savalo: Tiedän niin mitä tarkoitat :(
Minun isälläni ei ollut voimia hakata itseltään kättä poikki. Ei myöskään äidillä. Äiti kuoli tukehtumalla kun keuhkot täyttyivät nesteestä syövän levittyä sinne, oli aika kamalaa katsoa ja kuunnella sitä vierestä.

Aivan käsittämätöntä todellakin. Kituva eläin pitää lopettaa, mutta ihmistä täytyy kiduttaa viimeiseen asti.

Lähettäjä: Sairaanhoitaja 
Päivämäärä:   17.9.20 19:46:25

Olen työskennellyt teho-osastolla, kirralla, ksh, tk, tk:n vuodeosastolla ja päivystyksessä, työkokemusta on yhteensä 32 vuotta enkä ole ikinä törmännyt siihen että ketään potilasta pidettäisiin kiinni.

Erikoiselta kuulostaa.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   17.9.20 19:50:25

"Aivan käsittämätöntä todellakin. Kituva eläin pitää lopettaa, mutta ihmistä täytyy kiduttaa viimeiseen asti."

Äänestäkää poliitikoita ja puolueita, jotka ovat eutanasian kannalla ja pitäkää asiasta meteliä. Lääkäreillä ja etenkin hoitajilla on noissa tilanteissa kädet hyvin sidotut ja saa olla aika helkkarin varovainen.

Ja jos teille tehdään gastrokopiaa tms. ilman lääkitystä, vaikka sellaisen halusitte, niin laittakaa siitä palaute ja kirjoittakaa vaikka paikallislehteen. Se ei ole ok. Mieheni tekee noita työkseen ja on aivan järkyttynyt siitä, että jossain tehdään ilman lääkitystä. Moni potilas tosin haluaa olla ilman lääkitystä ja monelta se sujuukin ihan hyvin, mutta lääkäri AINA tarjoaa lääkitystä ja antaa sen potilaan halutessa. Näin sen pitäisi olla ja on virhe, jos ei ole.
Mies myös kommentoi aiemmin tätä asiaa niin, että yksityisellä potilaita kohdellaan joskus paljon huonommin ja esim. kolonoskopiat tehdään kiireellä, koska enemmän skopioita = enemmän rahaa. Ihan sama, että se kiireellä tehty skopia sattuu potilasta paljon enemmän ja rauhallisemmin ottein se olisi paljon miellyttävämpi. Aika kurja juttu, kun moni maksaa itsensä kipeäksi yksityiselle mennessään ihan vain siksi, että luulee sieltä saavansa parempaa hoitoa.

Lähettäjä: Kisu 
Päivämäärä:   17.9.20 19:54:11

Olin itse juuri toissapäivänä bronkoskopiassa ja kyllä hyvin pärjäsi nielipuudutteella. Mutta varmasti kivun hoidossa puutteita. Lääkäreiden työ on valtavan haastavaa. Ja heitä on moneen junaan toki... Suomessa voi vissiin vaatia toista lääkäriä jos ongelmia, muistakaa se!

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   17.9.20 19:54:15

"Siis MITEN tämä liittyy ketjun aiheeseen?"

No vaikka SITEN että aloittaja voi mennä kokeilemaan mitä se lääkärin työ on, heillekin tulee käskyjä vielä isommalta taholta. Kuvitteleeko joku että näin toimitaan ihan vaan kiusallaan?

Lähettäjä: 4¤ 
Päivämäärä:   17.9.20 19:55:17

Koska nimimerkki Sairaanhoitaja ei johonkin asiaan ole työssään koskaan törmännyt, niin hän on sitä mieltä, ettei niin ole koskaan kenellekään missään tapahtunut? Erikoista... Kyllä sinä mielesi muutat sitten kun sellainen tapaus tulee sinullekin vastaan edes sen yhden kerran, tai kun itse olet siinä tilanteessa potilaan osassa. Kuten sanoin, minulle niin on tapahtunut muutamaan kertaan, isälleni kahdesti, äidistä en edes tiedä. Ja yhdelle kaverille pari kertaa, muutamalle ainakin kerran... Kaikistahan en edes tiedä.

Mutta koska sinä et ole koskaan sellaisessa tilanteessa ollut mukana minään osapuolena, niin asiaa ei muka ole tapahtunut koskaan kenellekään? Jännä...

Varmasti olet myös nähnyt pelkästään leppoisia, täysin kivuttomia ja rauhassa poisnukkuneita saattohoitopotilaita? Yksikään tapaamistasi potilaista ei ole tuntenut minkäänlaista kipua tai huonovointisuutta ja toivonut kuolevansa nopeasti, vaan jokainen on nukahtanut hiljaa ja hymyilevänä? Ja koska sinä et ole ikinä nänyt saattohoitopotilasta jolla olisi ollut kipuja tai hoito olisi kannattanut järjestää paremmin, niin väität varmaankin, että jokainen potilas saa ja on aina saanut todella laadukasta saattohoitoa?

Lähettäjä: :D 
Päivämäärä:   17.9.20 19:55:18

Olet kai sitten tehnyt ilmoituksen noista tapauksista?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   17.9.20 19:58:05

Kyllä lääkärilläkin pitäisi olla inhimillinen asenne. Ja taito arvioida, mikä toimenpide on tarpeellinen ja mikä ei. Nukutus on aina riski sairaalle potilaalle joten ei siihen ihan heppoisin perustein aleta. Kiinni pitely ei ole ok varsinkaan jos potilas ei halua toimenpidettä ja on itse kykenevä päättämään omista asioistaan.

Lähettäjä: 4¤ 
Päivämäärä:   17.9.20 20:03:37

"Suomessa voi vissiin vaatia toista lääkäriä jos ongelmia, muistakaa se!"

Vaikea siinä on vaatia toista lääkäriä kun jaloista ja käsistä pidellään kiinni...

"Olet kai sitten tehnyt ilmoituksen noista tapauksista?"

Omista tapauksistani kyllä. (Ei vaikutusta. On kuulemma sairaalan tapa! Ja muilta kuulemieni kokemusten perusteella tuo pitää kyllä paikkansa...) Paitsi tuosta korvajutusta, olin silloin vasta lapsi. Olen toki maininnut siitä myöhemmin kun korvia on katsottu ja papereissani lukee että korvaa on vaurioitettu, mutta tietääkseni siitä ei lääkärille mitään sanktioita tullut. En kyllä tiedä tekikö äiti asialle jotain edes siinä vaiheessa kun päädyttiin tekemään toimenpide loppuun nukutuksessa. Tuskinpa, tai jos teki, niin mitään siitä ei seurannut. Siitä on yli 30 v aikaa.

Ja saattohoitopotilaiden tapauksissa omaisten valitukset eivät auta mitään, ja potilaan mielipiteellä ei ole väliä enää siinä vaiheessa kun hän on lähes tai jo kuollut.

En enää jaksa kommentoida tätä ketjua. Jatkakaa keskenänne ihan mistä aiheesta haluatte. Minun aloittamani aihe menee monelta niin kovaa ja kolisten ohi, että minä annan jo olla. On tässä muitakin asioita joihin aikansa kuluttaa.

Lähettäjä: :D 
Päivämäärä:   17.9.20 20:06:55

Ei sen nyt pitäisi mennä niin että sössötetään vain sairaalan tavasta. Joko jotain jää nyt kertomatta tai sitten on rikottu itsemääräämisoikeutta.

Lähettäjä: wyne 
Päivämäärä:   17.9.20 20:18:11

Aloittaja on menettänyt vanhempansa syöpään ja nähnyt miten laadutonta saattohoitoa ihmiset saavat. Aloittajan vanhemmille on tehty turhia toimenpiteitä ja leikkauksia ja kipulääkitys on ollut riittämätön. Ja täällä aletaan määkiä jotain ei varmasti ihmisiä pidellä väkisin kiinni ja ei mihinkään toimenpiteeseen mitään esilääkettä tarvitse. Eikö teitä yhtään hävetä?

Minun mieheni sairastui keuhkosyöpään. Koskaan ei ole tupakoinut ja meillä on terveelliset elintavat, mutta niin vain sai keuhkosyövän viisikymppisenä. Hänkin sanoi moneen kertaan että olisi tarvinnut humautuksen tai nukutuksen, pelkkä 10 mg diapamtabletti oli riittämätön. Hän kesti toimenpiteet sinnillä ja silti oli kaksi ihmistä pitelemässä kiinni kun oli vaikeuksia pysyä muuten paikallaan. Humautusta tai vahvempaa esilääkettä ei siis saanut vaikka pyysikin joka kerta. Häneltä lopulta poistettiin keuhko, syöpä ei onneksi ehtinyt levitä. Mutta hoidon laadussa kyllä oli sanomista. Oli hoidettavana TAYSissa.

Voimia aloittajalle. Tilanne ei varmasti ole helppo.

Lähettäjä: :D 
Päivämäärä:   17.9.20 20:28:09

Jos haluaa pelkkää vertaistukea ja komppauksia, kannattaa suunnata johonkin vertaistukiryhmään. Jos tekee aloituksen anonyymille keskustelupalstalle niin kyllå, voi tulla myös kommentteja jotka eivät ole niin kivoja. Ihmiset kyselevät, keskustelevat ja kyseenalaistavat.

Lähettäjä: Sairaanhoitaja 
Päivämäärä:   17.9.20 20:45:58

Mietin vain, että jätätkö jotain kertomatta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.9.20 21:01:58

Mitä toimenpiteitä ihmiselle tehdään väkisin? Eikö ole aika monta lakia jotka estävät sen, paitsi tietenkin jos potilas on lapsi... Onko tässä tapauksessa potilas pakkohoidossa?

Lähettäjä: !!! 
Päivämäärä:   17.9.20 21:09:41

ALA ITSE LÄÄKÄRIKSI, NIIN VOIT OLLA IHMKSELLE IHMINEN!

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.9.20 21:17:39

Mulle joskus yksi lääkäri sanoi, että heillä on niin tiukka mitoitus että kaikki pitää tehdä juosten kusten ja sitten vain toivoa parasta. Tämä ei tietysti aloittajan kysymykseen vastaa, mutta vastaa ehkä siihen että miksi pakasta vedetty yleislääkäri ei tarjoa kovin hyvää hoitoa siinä viidessätoista minuutissa mikä hänellä on per potilas.

Lähettäjä: Sairaanhoitaja 
Päivämäärä:   17.9.20 22:01:35

”Lähettäjä-
Päivämäärä17.9.20 21:01:58

Mitä toimenpiteitä ihmiselle tehdään väkisin? Eikö ole aika monta lakia jotka estävät sen, paitsi tietenkin jos potilas on lapsi... Onko tässä tapauksessa potilas pakkohoidossa”

Kiinni pitämiseen on oltava todella hyvät perusteet. Joskus esimerkiksi sekavaa potilasta on pidettävä kiinni jos hän on siinä tilassa, että terveys ja henki on vaarantumassa. Mutta kuten sanoin, näistä pitää olla virallisesti lupa. Ei siis riitä pelkkä tutkimus, koska sen voi aina keskeyttää eikä potilas ole hengenvaarassa.

Lähettäjä: ehkä 
Päivämäärä:   17.9.20 22:10:09

Varmasti hieman omaisensa menettämisestä surullisen ihmisen värikynää tekstissä. Kaikista toimenpiteistä voi sairaalassa kieltäytyä (okei, jos sinut tuodaan tajuttomana sinne ja hoitotahtoa ei ole, niin tällöin ei sinulla ole paljon sanomista) ja kyllä ainakin 98% tapauksissa se ammattilainen siinä tilanteessa, eli lääkäri tai sairaanhoitaja, osaa toimenpiteet ja lääkemäärät määrätä ehkä vähän paremmin kuin omaisensa menettämisestä surullinen ihminen.

Ja omasta kokemuksesta, omaiset saattavat olla todella vaikeita ja osa heistä haluaa hoitaa loppuun asti. Kukaan lääkäri ei ristikseen halua hoitovirhesyytettä. Ajatelkaa nyt, että kuinka helppo paikka siinä on omaisen tehdä hoitovirhesyyte, jos lääkäri määrää niin paljon lääkkeitä, että hengitys lamaantuu. Lääkärillä on velvollisuus tehdä kaikkensa pitääkseen potilas hengissä ja toisinaan tämä on huono asia. Onneksi meistä jokainen voi kuitenkin tehdä hoitotahdon.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.9.20 23:36:15

Suosittelen oikeasti kirjoittamaan hoitotahdon. Nykyään helppoa, kun Kantaan saa laitettua.

Mä olen entinen hoitaja, ja pitää myöntää että on ollut sellaisia potilaita, joista on tullut mieleen että heille on tehty toimenpide X juuri siitä syystä, että lääkäri pääsee harjoittelemaan. Ihan hyödyttömiä operaatioita siis. Onneksi näitä tuli vain vähän, mutta tuli silti.

Potilaaseen ei voi kuitenkaan suhtautua kovin tunteella, muuten ei kenenkään pää kestä sitä työtä. Lääkärit ja hoitajat saattohoitaa niin monta ihmistä, että jos jokaiseen suhtautuu hyvinkin henkilökohtaisesti, niin siinä palaa loppuun.

Tein paljon saattohoitotyötä, ja meillä pidettiin huolta siitä että kipulääkettä on riittävästi. Tavoite oli ettei kenenkään tarvitse kipeänä kuolla, ja omasta mielestäni aika hyvin onnistuttiin. Joidenkin kivut on vaikeammin hoidettavissa, ja oikean lääkityksen löytäminen saattoi kestää, mutta ikinä ei meillä lääkärit kieltäytyneet määräämästä lisää lääkettä jos pyydettiin.

Lähettäjä: Vilma 
Päivämäärä:   18.9.20 00:36:24

Olen kokenut molempia. Olevani potilas sekä ihminen.

Ekasta gastroskopiasta jäi traumoja, oli niin inhottavaa. Tokasta kerrasta tuli suorastaan korjaava kokemus, vaikka esilääkitystä sainkin liian vähän (pyysin enemmän, kun tiedän ettei muuten vaikuta, ei annettu). Varsinkin hoitaja oli aivan super, hänen ansiostaan meni niin hyvin kuin meni. Ihan hirveää se toki oli, mutta selvisin! En haluaisi mennä enää kolmatta kertaa, mutta jos joutuisin niin en olisi enää niin paniikissa.

Vakavan onnettomuuden jälkeen makasin sairaalassa viikon. Leikattu on vuoden sisällä kaksi kertaa. Osastohoidon aikana sekä sen jälkeen kuntoutuessa tuli koettua kaikenlaista. Ainoat valittamiseni ovat jotkut osastolla olleet hoitajat, kohtasin ihan suoraan henkistä väkivaltaa tai lähinnä valta-aseman väärinkäyttöä. Onneksi oli hyviäkin hoitajia, jotka pelastivat.

Kaikesta muusta, lukuisista päivystyskäynneistä, terveyskeskuksesta, yksityisistä.. Jäi hyvä fiilis. Minua ei koskaan vähätelty ja myös terveyskeskuksissa oli mahtavia lääkäreitä sekä hoitajia.

Olen kyllä ollut kiitollinen, että olen suomalainen ja saan suomalaista terveydenhoitoa. En väitä, että eikö parantamista olisi ja tiedän myös epäkohtia, ja tietenkin yksikin kurja kohtalo on liikaa. Silti tätä positiivista kokemustani ei poista mikään.. Olen kiitollinen, että minun tapaukseni meni näin hyvin.

Lähettäjä: Mama 
Päivämäärä:   18.9.20 06:48:27

Kiinnostavaa on myös, kun on selkeästi kierrolla puhuttu hoitajille, potilaalle ja aika usein omaisille, että nyt alkaa olla keinot käytetty ja aloittaa puhumisen palliatiivisesta hoidosta, oireita lievittävästä hoidosta, kivunhoidosta. Käy ilmi muutaman päivän kuluttua, ettei kipulääkkeitä olekaan annettu kuten tarvittavat lääkkeet osiossa on luvattu. Joku hoitajista on arvellut lääkitystä olevan liikaa iäkkäälle potilaalle. Kreakin on koholla. Ei uskalla antaa, kun potilashan voi kuollakin.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   18.9.20 07:16:17

Valitettavasti tässäkin asiassa näkyy se, että halutaan mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä rahalla, laadusta piittaamatta.

Olen aloittaja kanssasi ihan samaa mieltä, että joskus olisi kaikkien kannalta parempi luovuttaa ajoissa. Mutta se ei kuulu nykyisiin hoitosuosituksiin ja lääkäreiden on suojeltava itseään mahdollisilta syytteiltä.

Lähettäjä: leukemia 
Päivämäärä:   18.9.20 10:27:42

"Jokainen halukas saa kyllä laittaa itselleen elvytyskiellon (tällöin yleensä ei joudu tehollekaan) tai kieltäytyä kaikista hoitotoimenpiteistä, joten turha aina lääkäreitä syyttää."

Tämän kommentin kirjoittaja ei taida tietää mitä elvytyskielto tarkoittaa. Ei se tarkoita sitä, ettei enää hoideta, vaan sitä, ettei elvytetä jos sydän pysähtyy tms. Ja minä ymmärsin aloittajan teksteistä että hänen isänsä on ison turhan leikkauksen jälkeen ollut teholla, ei elvytyksen jälkeen. Ja leikkauksella vaan tuotettiin lisää tuskaa ja pitkitettiin elämää. Ei siinä potilaan elämä parane ja omaisetkin toivovat että sydän pettäisi.

Aloittajan pointti on hyvä eli se miksi saattohoito on laadutonta kun samalla rahalla ja vähemmällä vaivalla voitaisiin tuottaa myös laadukasta saattohoitoa. Miksi pitkittää väistämätöntä kun yhtä hyvin voitaisiin keskittyä pitämään lyhyt loppuelämä elämisen arvoisena ja viimeiset hetket rauhallisina eikä tuskaisina. Ja itsekin ihmettelen tuota turhien toimenpiteiden tekemistä ja varsinkin ilman nukutusta ja monien kiinnipitelemänä. Itsellänikin kokemusta leukemian sairastamisen ajalta ja sen jälkeen. Kun tiedettiin että suolisto on täysin tuhoutunut, niin miksi tehdään colonoskopia ilman esilääkitystä niin että neljä ihmistä pitelee kiinni? Huusin tuskasta koko ajan ja tähystys jouduttiin keskeyttämään. Tuon jälkeen en antanut tehdä enää mitään ilman humautusta. Tai siis vanhempani pitivät huolta ettei minulle tehdä mitään jos ei ole humautettu. Leukemiasta osasitte varmaankin jo päätellä missä sairaalassa olin.

Syöpähoitojen seurauksena nivelet menivät paskaksi. Molemmissa olkapäissä, lonkissa ja toisessa polvessa ja toisessa kyynärpäässä on tekonivelet. Olin teholla yhteensä seitsemän kertaa, joista kuusi kertaa meinasin kuolla niin mietin että missä menee raja. Elämäni on ollut niin hirveää että olisin ehkä sittenkin halunnut kuolla. Jäin henkiin mutta millaisena? Toimintakyvyttömänä ja elimistö pilattuna. Sairastuin 17-vuotiaana, nyt olen 29 v. Hoitotahto minulla on ja elvytyskielto edelleen.

Lähettäjä: Bh 
Päivämäärä:   18.9.20 10:35:21

Miksi aloittaja ei kieltänyt leikkausta? En myöskään ymmärrä ns turhia hoitoja, en ihmisillä enkä eläimillä. Joskus se ajatus voi hämärtyä kun kyseessä on läheinen ja lääkärithän kyllä hoitaa koska ovat sen valassaan vannoneet. Mutta kyllä hoidosta voi kieltäytyä, joko potilas jos on tajuissaan tai sitten omaiset voi kieltää.

Kyllä mä enemmän tykkään että lääkärit hoitaa potilaita eikä ihmisiä, liika tunteellisuus vain häiritsee riskiarviointia. Ja samalla he tosiaan suojaavat omaa työkykyään ja psyykettään.

Lähettäjä: grea 
Päivämäärä:   18.9.20 16:20:47

"Lähettäjä: Kisu
Päivämäärä: 17.9.20 19:54:11

Olin itse juuri toissapäivänä bronkoskopiassa ja kyllä hyvin pärjäsi nielipuudutteella. Mutta varmasti kivun hoidossa puutteita. Lääkäreiden työ on valtavan haastavaa. Ja heitä on moneen junaan toki... Suomessa voi vissiin vaatia toista lääkäriä jos ongelmia, muistakaa se!"

Onko kynyt mielessä että vaikka sinulla se onnistuu ilman ongelmia, niin jollain toisella saattaa keuhkot ja keuhkoputket olla niin huonossa kunnossa että hän todellakin tuntee tukehtuvansa? Viimeistään siinä vaihessa, kun aletaan huuhtelemaan keuhkoputkea huuhtelunäytteen saamiseksi... Ja kivointa on se, että lääkärikin toteaa "Enpä ole koskaan kenelläkään nähnyt näin huonokuntoisia keukoputkia!"

Ei minullakaan ongelma ollut nielussa, vaan niissä keuhkoissa ja keuhkoputkissa... Eikä se nieluun sattunut kun nielupuudutteen minäkin sentään sain, vaan keuhkoissa tuntui siltä kuin joku olisi tukkinut molemmat keuhkoputket. Kun toinen tosiaankin tukitaan, ja toinenkin toimii todella vajailla prosenteilla. Joten pelkkä nielun puuduttaminen ei auta siinä vaiheessa, kun keuhkoihin ei mene ilmaa lähes ollenkaan :(

OYSissa tehty kahdesti ja kolmatta kertaa en mene jos en saa nukutusta. Eka kerralla ilman esilääkitystä neljän ihmisen pidellessä paikallaan, toisella kerralla sain 5 mg diapamin etukäteen ja vain kolme piti paikoillaan. Noista muutama vuosi aikaa.

Lähettäjä: grea 
Päivämäärä:   18.9.20 16:34:05

"Mitä toimenpiteitä ihmiselle tehdään väkisin? Eikö ole aika monta lakia jotka estävät sen, paitsi tietenkin jos potilas on lapsi... Onko tässä tapauksessa potilas pakkohoidossa?"

Lapsille yleensä tehdään kaikki nukutettuna tai humautettuna. Tai ainakin pitäisi tehdä. Mutta kun siirryt lastenosastolta aikuisten puolelle, alkaa tulla vastaan tuota että ei anneta esilääkettä, kipulääkettä, riittävää määrää kipulääkettä, humauteta tai nukuteta. Mutta kun puhutaan tuosta "Ei kai kenellekään tehdä mitään väkisin?" niin tarkoitat varmaan "Jos saat kutsun toimenpiteeseen niin on ihan oma asiasi menetkö vai et". Se on kuitenkin eri asia kuin se että luvataan kunnon lääkitys joka sitten jätetään antamatta siksi että ei viitsitä pötkötyttää potilasta toimenpiteen jälkeen sen aikaa että pää selviää. Eli tehdään väkisin kun paikalla on ihmisiä pitelemässä kiinni ja potilas ei saa itse päättää sitä että toimenpidettä ei tehdä jos humautusta/lääkitystä ei saa ja toimenpide pitää heti keskeyttää kun potilas niin ilmaisee ja siitä huolimatta jatketaan. Eli tehdään väkisin sanomalla "Tämä ei tunnu miltään ja kestää vain pikkuhetken, kokeillaan edes" ja sitten kuitenkin on se neljä ihmistä pielemässä kiinni ja lääkäri karjuu että pysy paikallasi, tässä menee sitä pidempään mitä enemmän rimpuilet. Ja tosiaan kesti enemmän kuin pikkuhetken. Pikkuhetki on minusta se aika minkä pystyt ongelmitta pidättämään henkeä, eli muutamasta sekunnista puoleen minuuttiin. Ei yhtään kauemmin.

Ja mitähän aloittaja muka jättää kertomatta? Kyllä minä nuo jutut uskon kun itsellänikin on kokemusta. Ja vähän liian usein olen saanut olla opiskelijoiden harjoituskappaleena. Jatkossa en suostu enää siihenkään, vaan vaadin että minua käsittelevät vain osaavat ihmiset.

Lähettäjä: yye 
Päivämäärä:   18.9.20 16:52:36

"ja kyllä ainakin 98% tapauksissa se ammattilainen siinä tilanteessa, eli lääkäri tai sairaanhoitaja, osaa toimenpiteet ja lääkemäärät määrätä ehkä vähän paremmin kuin omaisensa menettämisestä surullinen ihminen.

Ja omasta kokemuksesta, omaiset saattavat olla todella vaikeita ja osa heistä haluaa hoitaa loppuun asti. Kukaan lääkäri ei ristikseen halua hoitovirhesyytettä. Ajatelkaa nyt, että kuinka helppo paikka siinä on omaisen tehdä hoitovirhesyyte, jos lääkäri määrää niin paljon lääkkeitä, että hengitys lamaantuu. Lääkärillä on velvollisuus tehdä kaikkensa pitääkseen potilas hengissä ja toisinaan tämä on huono asia."

Kirjoitatkohan sinä nyt vähän väärään ketjuun? Aloittaja puhuu saattohoidossa olleista vanhemmistaan joilla ilmeisesti molemmilla oli elvytyskielto? Eli ei enää todellakaan saa tehdä kaikkensa että ihminen väkisin pysyy hengissä vaan päinvastoin. Omaisetkaan eivät sitä vaatineet ja potilaat itse eivät tätä myöskään halunneet tai vaatineet, ja tämän ketjun pointti on se että edes omaisten toivetta mahdollisimman hyvästä ja lyhyestä loppuelämästä ei kuunneltu kun potilas oli jo huonona ja halusi jo päästä pois.

Jos potilaalla on jatkuva nälkä, jano ja kivut ja pystyy sen vielä omin sanoin sanomaan niin silloin ei lääkäri ole lääkkeitä määrännyt oikein ja omaiset tietävät paremmin, kun sanovat että potilas hokee koko ajan kipujen olevan liian pahat ja haluaisi enemmän kipulääkettä. Ei silloin kukaan ala lääkäriä syyttämään hoitovirheestä, kun saadaan vihdoin se rakas ihminen kivuttomaksi. Ei silä ole väliä kuoleeko se rakas ihminen tänään vai vasta kahden viikon päästä. Ja jos suonet on sytostaateilla pilattu niin kanyyli on yhtä tyhjän kanssa. Ilmeisesti aloittajan isälle ei edes minkäänlaista keskuslaskimokatetria asennettu ennen tuota leikkausta? Toivottavasti edes sen aikana tai jälkeen.

Ja tässä tapauksessahan omaiset nimenomaan halusivat että syöpää sairastava vanhempi pääsee nopeasti pois, ja omainen ihmettelee että miksi väkisin hoidetaan ja pitkitetään väistämätöntä. Kun se oli nimenomaan se mitä ei omaiset eikä potilas itse halunnut. Ja harva muukaan omainen haluaa, joka katsoo vierestä kun omaisensa kuolee hitaasti johonkin sairauteen.

Ja jos tosiaankin oli kyseessä vain erikoistumisvaiheessa olevan lääkärin harjoituskappaleena oleminen, niin tehkää oikeasti tuosta valitus!! Olisi eri asia jos isä olisi vielä päässyt kotiin ja saanut leikkauksella lisäaikaa ja parempia päiviä. Oksettavaa. Ikinä en itse kyllä halua yliopistosairaalaan potilaaksi.

Täällä on kyllä aika oksettavia ihmisiä kommentoimassa. Menkää vaikka noihin miekkosnaisen ketjuihin haukkumaan aloittajaa niin pääsette purkamaan omaa pahaa oloanne.

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   18.9.20 17:37:03

En tiedä mistä tulee käsitys, että vain yliopistosairaalassa on erikoistuvia lääkäreitä, kun niitä on ihan samalla tavalla keskussairaalassa ja tk:ssa. Saattohoito tai tk vuodeosastolla on usein töissä joko Yle lääkäri tai lääkäri, joka ei ole mihinkään erikoistunut, kun se ei tosiaan ole pakollista erikoistua. Lisäksi ne päätökset hoitolinjoista, leikkauksista tai toimenpiteistä, ei tehdä tk vuodeosastolla, vaan esimerkiksi kirurgisella osastolla, jolloin ollaan jo erikoissairaanhoidossa.

Jos haluatte muutakin kuin elvytyskiellon, niin se pitää tehdä. Hoitotahto siis, jossa käydään läpi, mitä voi tehdä ja mitä ei.

Pappani kuoli aivokasvaimeen tk vuodeosastolla ja hänelle laitettiin kipupumppu. Lopulta vain nukahti kipulääkkeiden vaikutuksesta ja ei enää herännyt. Suomessa eutanasia kielletty eli ikävä kyllä niin paljon morfiinia ei voi laittaa, että tulee hengityslama ja kuolee pois.

Ongelma lääkärin näkökulmasta on, että vaikka potilas kieltäytyisi hoidosta ja sitten kuolisi, niin Suomessakin lääkäri on tästä saanut syytteen. Juuri muutama vuosi sitten mies tuli tk päivystykseen ja todettiin sydäninfarkti, potilas ei suostu lähtemään päivystykseen, vaikka asiaa selitetty, että voi kuolla jos ei mene nyt heti ambulanssilla. Potilas ei silti suostunut ja kuoli, jolloin lääkäri sai asiasta syytteen ja tuomion. Noh, toki eri tilanne, kuin syöpä, mutta sikäli sama, jos on pienikään mahdollisuus, että syövästä voisi vielä toipua.

Pakkohoito onnistuu oikeasti vain siinä tilanteessa, että saa M1 lähetteen tehtyä ja harvemmin onnistuu, jos ei ole psykoottinen ihminen.

Lähettäjä: qaw 
Päivämäärä:   18.9.20 18:07:12

"En tiedä mistä tulee käsitys, että vain yliopistosairaalassa on erikoistuvia lääkäreitä, kun niitä on ihan samalla tavalla keskussairaalassa ja tk:ssa."
Ei kai kukaan ole väittäyt että erikoistuvia lääkäreitä on vain yliopistosairaaloissa, vaan että erikoistuva lääkäri on halunnut harjoitella toimenpidettä/operaatiota ja siihen on mahdollisuus vain sairaalassa, ja nimenomaan yliopistosairaalassa (tai keskus, mutta yleensä yliopisto-) eikä todellakaan missään tk:n vuodeosastolla. Itse esim. tiedän yhden henkilön jolla oli syöpä levinnyt luustoon ja tehnyt etäpesäkkeen kyynärvarteen. Metari ei mitenkään vaivannut vaan löytyi sattumalta kuvista. Ja kun tuolla ihmisellä ei ollut enää kuin max. kuukausia elinaikaa, niin ehdotettiin voisiko käden amputoida ihan vain harjoitusmielessä. Ei suostunut, ja papereihin kirjattiin hänen olevan hankala ja hoidosta kieltäytyvä potilas. No, tuosta valitettiin, mutta väliäkö sillä, kun kuoli 1,5 kk päästä. Ei se kirjallinen valitus auttanut mitään. Mutta tuota ampuaatiota ei todellakaan olisi tehty missään tk:ssa vaan kyllä sitä varten olisi menty sairaalaan asti. Joko keskus- tai yliopistosairaalaan erikoistuvan lääkärin harjoituskappaleeksi. Ja oli se elvytyskielto ja hoitotahtokin. Ja esim. ruokatorven poistoja ei tehdä meidän alueen keskussairaalassa ollenkaan vaan mennään toisen shp:n alueelle yliopistosairaalaan erikoistuvan lääkärin harjoituskappaleeksi.

"Suomessa eutanasia kielletty eli ikävä kyllä niin paljon morfiinia ei voi laittaa, että tulee hengityslama ja kuolee pois."
Mutta avustettu itsemurhahan ei ole laiton, joten jännä ettei sitäkään enempää suoriteta. Miksi ei? Jos tilanne kuitenkin on se että elinaikaa on jäljellä vähän eikä hoito ole hyvää. Eli annettaisiin potilaan itse painaa nappia että saisi itselleen annettua yliannostuksen. Ja kuitenkaan ei voida myöskään sedatoida niin että potilas nukkuisi rauhassa ja sitten lopettaa nesteytys ja ravinnon antaminen jolloin saisi kuolla nukkuen rauhassa ja kivuitta. Ei auta vaikka olisi hoitotahtoon kirjannut että vaatii sairaalaan viennin ja sedaation siinä vaiheessa kun joku meinaa möläyttää että kipulääkettä ei voi antaa enempää kun muuten hengitys lamaantuu. Ei siltikään viedä sairaalaan (koska matkan aikana voi kuolla) eikä sedatoida kun ei voida tai haluta. Toki jos hoitotahtoon on kirjannut että missään nimessä ei saa viedä sairaalaan eikä laittaa letkuihin, niin sitten on itse valinnut sen ettei sedaatiota voida tehdä ja on vain pärjättävä sillä kipulääkemäärällä joka voidaan antaa hengitystä lamaannuttamatta.

"Potilas ei silti suostunut ja kuoli, jolloin lääkäri sai asiasta syytteen ja tuomion."
Kuka siitä hoitovirheilmoituksen teki? Joku kollega vai potilaan omaiset? Eihän lääkäri voi syytettä saada jos kukaan ei virhettä väitä tapahtuneen ja lääkäriä syytä.

"Noh, toki eri tilanne, kuin syöpä, mutta sikäli sama, jos on pienikään mahdollisuus, että syövästä voisi vielä toipua."
Ja kun on kyse syövästä josta ei voi enää parantua vaan elinaikaa on jäljellä enää vain päiviä, viikkoja tai kuukausia niin silloin ei kyllä enää tehdä mitään missä yritetään hoitaa eikä todellakaan saisi väkisin pitkittää väistämätöntä jos potilas itse ja omaiset ovat sitä mieltä että vain oloa helpottavat toimenpiteet (esim. dreenin tai keskuslaskimokatetrin asennus) ja riittävä kipulääkitys. Ja silti on noita tapauksia missä toimenpide tai leikkaus tehdään tai haluttaisiin tehdä vain jotta lääkäri voisi harjoitella kun mitään sössimisen vaaraahan ei ole kun potilas on kuolemassa kuitenkin.

Lähettäjä: qaw 
Päivämäärä:   18.9.20 19:33:52

"Noh, toki eri tilanne, kuin syöpä, mutta sikäli sama, jos on pienikään mahdollisuus, että syövästä voisi vielä toipua."
Ja toki ylipäätään jos tilanne on se ettei syövästä enää voi toipua niin pitäisi ottaa huomioon elämänlaatu eikä mahdollinen elämän maksimipituus jos tehdään kaikki mikä voidaan. Eräs entinen työkaveri sai neljä vuotta sitten tiedon että rintasyöpänsä on niin levinnyt ettei sitä enää voida parantaa ja hoidot lopetettiin. Hoitojen lopetuksen myötä vointi parani niin paljon että on edelleen hengissä. Pärjäilee ihan hyvin. Eikä ole enää suostunut mihinkään leikkauksiin tai hoitoihin vaikka on ehdotettu vaikka mitä. Ja papereissa luki hänen olevan hoidonvastainen. Se onneksi poistettiin kun tehtiin valitus. Haluaa ennemmin pitää kiinni jäljellä olevasta elämänlaadusta kuin pitkittää kuolemaansa ja tehdä itsestään täysin peratun sängyssä makaavan turvonneen torson.

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   18.9.20 23:21:13

Erikoista kyllä, jos kuolevilla ihmisille erikoistuvat tai kokeneet lääkärit harjoittelee. Erikoistun itse operatiivisella alalla ja meillä ei kyllä koskaan tapahdu tuollaista. Pienissäkin toimenpiteissä, vaikka olisin itse tekemässä, niin jos totean teksteistä, että ei ole nyt tarpeellista, niin en suostu tekemään. Joskus tosiaan joku toinen lääkäri laittanut toimenpide jonoon ihan kyllä oikealla indikaatiolla, mutta silti saatan arvioida, että ei tehdä tässä vaiheessa. Näin meillä toimii kaikki lääkärit ja aamumeetingeissä mietitään onko tarpeellista ja järkevää operoida, kun on epävarmaa potilaan auttaminen. Toki meillä ei ole mitään kuolevia potilaita noin niinkuin ylipäätään.

Varsinaisesti kirurgiselta alalta ei ole kokemusta vaikka omaan erikoisalaan kirurgiaa myös kuuluu.

Valitus tietysti onkin syytä tehdä, jos potilas on toimenpiteestä kieltäytynyt ja sellainen silti tehdään. Sehän tosiaan on ihan selvä hoitovirhe. Omainen nyt ei ikävä kyllä voi päättää potilaan asioista ellei ole edunvalvojaksi määritelty virallisesti.

Potilas jo infarktiin kuoli, niin omaiset olivat tehneet valituksen. Oikeusprosessi kesti vuosia muistaakseni ja lääkäri sai lopulta syytteen. Ei voitu tarpeeksi hyvin todentaa, että potilas varmasti oli ymmärtänyt, mitä kieltäytyminen sairaalaan lähdöstä tarkoittaa. Vaikka tosiaan potilas oli asiasta yksiselitteisesti kieltäytynyt ja ns häipynyt paikalta. Sitten siinä taisi olla ihan oikeakin virhe lisänä, että ei oltu aloitettu lääkkeellistä hoitoa jo siellä tk:ssa vaan pyritty lähettämään ambulanssilla suoraan keskus- tai yliopistosairaalaan.