Lähettäjä: toinen tyhmä
Päivämäärä: 4.6.20 17:47:47
Täytyy sanoa, että tiedän tunteen. Pärjäsin peruskoulussa hyvin, sain kiitettäviä arvosanoja ja lukiossa samoin. Minulla oli selvät suunnitelmat, halusin yliopistoon vaikealle matemaattiselle alalle. Kirjoitukset kuitenkin menivät penkin alle, englannista sain ällän ja äidinkielestä e:n, mutta muuten. Pääsin kyllä yliopistoonkin pääsykokeilla, mutta huomasin pian, että en pärjää siellä. Tätä minun oli hyvin vaikea hyväksyä ja hakkasin päätäni seinään opintojen suhteen aivan liian kauan. Lopulta oli pakko tunnustaa, että tästä ei tule mitään. En yksinkertaisesti enää pystynyt oppimaan niitä asioita joita opiskelin kun kurssit menivät vaikeammiksi. Jo niistä alkupään kursseista olin päässyt läpi rimaa hipoen, sitten tuli totaalinen stoppi. Masennuin, makasin kotona ja toivoin että kuolo korjaisi, ryhdistäydyin ja hain ammattikouluun. En saanut isoja kirjallisia töitä tehdyksi ja se jäi. Yritin toistakin ammattitutkintoa, samalla lopputuloksella.
Tällä hetkellä olen matalapalkkatyössä joka on erittäin aliarvostettua ja jota pidetään ammattina, johon menevät ne, jotka eivät muuta saa. Itse en halveksu työtäni, ilman sitä ei pärjättäisi, mutta fakta on kuitenkin se, että tällä ei elä. En koskaan tule pääsemään sellaiseen normaaliin tulotasoon ja minua odottaa köyhä vanhuus. Toki minua surettaa sekin, että en päässyt unelma-ammattiini, ja nuorena se tuntui mahdottomalta hyväksyä, mutta tällä hetkellä nämä ihan konkreettiset taloudelliset ongelmat häiritsevät eniten. Opiskelu on tässä iässä jo myöhäistä, minun on keskityttävä kerryttämään eläkettä joka tulee siltikin olemaan surkea. Ja kun olen epäonnistunut jo hyvin yksinkertaisissakin opinnoissa, niin eiköhän minun ole parempi todeta, että minusta ei ole opiskelemaan.
Mikä minussa on vikana? En tiedä, olettaisin kuitenkin, että jos en olisi normaaliälyinen, en olisi edes selvinnyt lukiosta saati päässyt yliopistoon. Mutta jotainhan minussa täytyy olla vikana, kun minulta eivät onnistu asiat, jotka useimmille ovat kuitenkin itsestäänselvyyksiä, kuten edes jonkun tutkinnon läpäiseminen.
|