|
Lähettäjä: nimetön
Päivämäärä: 2.6.20 18:45:08
Juuri katselin ensimmäisen jakson tätä ohjelmaa ja heti pistin merkille muutaman asian.
Anton vaikuttaa minustakin kipeältä, en sanoisi olevan normaalia, että koira ei jaksa tai halua liikkua. Antonin emäntä ainakin vaikutti juuri siltä, ettei ole vaivautunut ottamaan juuri mitään selville ennen koiran hankintaa. Hänelle siis tuli yllätyksenä, että arjessa voisi tarvita luoksetulokäskyä? Sehän on ehkä kaikista tärkein käsky, mikä koiralle pitää opettaa heti ensimmäiseksi...
Iris (bordercollie) ei minusta vaikuttanut olevan "ihan väärässä kodissa" ja sen kanssa koulutukseen oli selvästi panostettu eniten ekan jakson koirista. Myös yhteistyö omistajan kanssa vaikutti ekassa jaksossa parhaalta ja toimivimmalta.
"Toisessa jaksossa onneksi aloitettiin ihan kieltäminenkin, ettei ole sallittua jahdata." - Paitsi että yrittihän omistaja sitä kieltää useamman kerran, oikeastaan muuta hän ei ehkä tehnytkään kuin yritti nimenomaan kieltää. Eihän se kielto mitään auta siinä vaiheessa kun koira on jo kiihtynyt nollasta sataan, eikä enää näe tai kuule muuta kuin sen "paimennettavan".
"Bordercollien ostaneet eivät ole ehkä ihan ymmärtäneet, että vaatii aktivointia 24/7 ja aikaisemmin niillä oli muutama pieni koira?" - En tiedä Iriksen tapauksessa, mutta nimenomaan moni unohtaa, että koiraa ei saa aktivoida liikaa ja sille pitää antaa mahdollisuuksia oikeasti rauhoittua ja palautua stressistä. Jatkuva aktivoiminen, no, AKTIVOI. Silloin koira ei rauhoitu, vaan jää ylikierroksille. Varsinkin juuri vähän reaktiivinen koira muuttuu oikeaksi hyrräksi, jos sitä keskittyy vaan aktivoimaan sen sijaan, että opettaisi sen myös olemaan tekemättä mitään. Pitää siis olla sopivassa suhteessa kumpaakin. Toisaalta nykyharrastukset helposti nimenomaan virittävät koiraa ylikierroksille, kun taas alkuperäinen työ on se, mikä väsyttää.
Eihän tuossa koirassa ainakaan vielä näytä olevan muuta kuin sen luontainen tarve paimentaa yhdistettynä reaktiivisuuteen. Kieltämättä voimakas paimennustaipumus ON hankala, jos sitä ei saa kanavoitua oikein. Tai jos koira ei pääse purkamaan sitä hallitusti ja sallitusti. Sitten se purkautuu tuolla tavalla. Luulen kyllä, että omistajien tunnetilat myös vaikuttivat vahvasti koiraan, siitä tulee helposti kierre, kun koira käyttäytyy ei-toivotulla tavalla -> omistajaa turhauttaa, hävettää, ärsyttää -> se vain lisää koirankin huonoa käytöstä ja tunteita.
Mali edustaa aika tyypillistä taistelukoiratyyppiä; voimakas, taisteluhaluinen, vahva, energinen, saalisviettinen. Vähän ihmettelen, miksi joku on päätynyt hankkimaan tuollaisen sekoituksen taajamaan. Tämäkin koira tarvitsisi jotain oikeasti väsyttävää hommaa. Omistaja myös turhautui (tavallaan ymmärrettävästi) helposti ja lisäksi lähti helposti koiran näkökulmasta vain mukaan tähän sen riehumiseen ja poukkoiluun. Tälle olisin halunnut kunnon välineet, joilla omistaja olisi saanut pideltyä koiran, jo pennusta asti panostuksen hihnassa kulkemiseen ja sen, ettei koira saavuttaisi mitään kivaa tuolla näpsimisellä ja hyppimisellä.
Pippilotta on selvästi huonohermoinen jo varmaan ihan syntymästään, mutta sen omistaja ei ainakaan paranna tilannetta. En tiedä, oliko ohjelmaan tarkoituksella haluttu saada pätkiä, joissa koira pääsee ohikulkijoiden jalkoihin, mutta mikäli meno on oikeasti tuollaista, niin huh. Ei siinä jos koira räksyttää, mutta kai nyt varsinkin tuon kokoisen pitäisi saada pidettyä pääasiassa niin, ettei se pääse lähes jokaisen ohikulkijan jalkoihin? Ymmärtäisin vielä jonkun vahingon vaikka yllättäen nurkan takaa -tilanteessa, mutta jos kävellään puistossa ja tietää koiran taipumuksen, niin ei sitä päästetä hyökkimään kaikkien jalkoihin...
Nicko (sakemanni) ei minusta vaikuttanut erityisen pahalta. Ainakin ekan jakson perusteella se vaikutti muuten ihan suht toimivalta, mutta tosiaan tuo käytös vieraiden tullessa oli stressaantunutta. Toisaalta en itse näe koiran tervehtimistä hamuamalla käden suuhun niin pahana, että puhuisin koiran lopettamisesta... Omakin koira tekee sitä (minulle, ei vieraille), mutta se tekee sen niin hellästi, etten ole edes yrittänyt tätä tapaa kitkeä. Se on noutaja, sille ihan ominaista käytöstä. Toki tilalle voisi opettaa vaikka sen, että koira ottaisi mieluummin lelun suuhunsa aina, kun joku tulee ovesta sisälle.
Vähän jäin ihmettelemään, miten hukassa osa oli ihan perusasioiden suhteen. Toisaalta on niitä ongelmia kokeneillakin koiraihmisillä ja luin joskus kirjan, jossa myös poliisikoiraohjaajilla oli arjessa toisinaan ongelmia koiriensa kanssa. Eli ei se pelkkä omistajan osaavuus tai koulutustaidot kaikkea ratkaise, vaan koiran hermoilla ja ominaispiirteillä sekä ympäristöllä (johon koiran yrittää sovittaa) on yllättävän suuri vaikutus. Sanoisin, että koiran hermorakenne ja piirteet ovat ihan se tärkein juttu. Koulutus ei muuta näitä ominaisuuksia, toki sen avulla voi oppia pärjäämään jotenkin (tai ainakin näennäisesti).
Tärkeää olisikin valita omiin ympyröihin sopiva koira ja sitten ottaa selvää perusasioita ja panostaa koulutukseen. Mutta kaiken tämän ohella ihan se tärkein asia on koiran hermorakenne, paskan hermorakenteen päälle on todella huono lähteä rakentamaan. Sen täytyy olla kunnossa, jotta on mitä rakentaa. Hyvähermoinen ja sopiviin oloihin otettu koira ei edes tarvitse niin paljoa jatkuvaa koulutusta ja ohjausta, eikä sitä ole niin helppo ns. pilata.
Eli oikeastaan kaikki lähtee jo jalostuksesta ja siitä, että saa valittua hyvät eväät elämäänsä saaneen yksilön. Silloin lähtökohdat muulle ovat hyvät.
|