Lähettäjä: 3456
Päivämäärä: 24.2.20 11:11:11
Kannattaa takertua otsikon sanoihin 'aina' ja 'kaikesta'.
Aloin jossain vaiheessa kiinnittää huomiota siihen, että kun joku asia on tekemättä, tehty väärin, tai joku tavara hukassa tms., niin aina siitä syytetään minua. Jo lapsena aina huudettiin minulle joka asiasta.
"Bertta! Tule heti tänne keittiöön! Missä on oranssit sakset!? Täällä laatikossa pitäisi olla kahdet sakset, ja täällä on vain yhdet! Missä ne toiset ovat??" En tiedä, en ole käyttänyt niitä. "No sinun pitää mennä nyt heti etsimään niitä! Etsit niin kauan että löytyy!!" Hetken päästä menin sanomaan äidille, että siskoni askartelee jotain omassa huoneessaan ja sakset ovat hänellä. Äiti tuhahtaa, että minun täytyy pitää huoli sitä että siskoni sitten palauttaa ne sakset keittiön laatikkoon. Illalla kysyy, että ovatko sakset keittiön laatikossa, sanon etten tiedä, ja minun täytyy käydä tarkistamassa. Kun siskoni on jättänyt ne lojumaan huoneensa lattialle, minä saan huudot ja minun pitää palauttaa ne oikealle paikalleen.
Kun siskoni takin taskusta löytyi tupakkaa, äiti huusi asiasta minulle. Sanoin, että tuo ei ole minun takkini. Siskoni takki on punainen kokoa S ja minun takkini vihreä kokoa 160. Äiti sanoo "Jaa. Mutta J*MALAUTA jos sinä alat joskus tupakoida niin .....!!!" Siskoni oli tuolloin 14, minä 12 eli vielä ala-asteella.
Joku ripustanut pyykit ruttuun, äiti huutaa minulle että miksi minä olen ripustanut pyykit näin ja nalkuttaa ja käskee minun ripustaa pyykit paremmin. Ja minähän en niitä pyykkejä ollut ripustanut, mutta minun vikani ja minä jouduin jäljet korjaamaan, ei suinkaan se joka ne pyykit oli ryttyyn latonut...
Kaikki parsinneulat olivat hukassa, ja isä olisi tarvinnut yhtä. Hän tuli raivoamaan minulle, että mssä kaikki parsinneulat ovat. Eikä kelvannut ehdotukseksi, että hän olisi itse ne hukannut, tai joku muu kuin minä olisi ne hukannut, vaan raivosi minulle ja syy oli minun, kun hän ei niitä löytänyt. Kun se huuto ei loppunut, niin kävin kaupasta ostamassa uuden paketin. Vaikka en ollut parsinneuloja edes käyttänyt, äitini ja siskoni niitä käyttivät...
Kun opiskellessa joku ryhmätyön jäsen irtisanoutuu ryhmästä, jättää kurssin kesken ja ilmoittaa asiasta ainoastaan ryhmämme vetäjälle, niin deadlinepäivänä minua haukutaan siitä, ettei kukaan ole puuttuvaa osiota tehnyt. Enhän minä edes tiennyt, että tuo yksi ei ryhmässä enää ole. Mutta minua haukutaan vielä seuraavana vuonnakin siitä, että ryhmätyön arvosana oli huono, kun en puuttuvaa osiota ollut ajoissa tehnyt :D
Töissä joku keittänyt laihaa kahvia, ja kaikki haukkuvat minua "Miksi sinä näin laihaa kahvia keitit? Ei tätä voi juoda". En minä sitä ole keittänyt, tulin töihin vasta minuutti sitten ja te täällä jo istutte kahvilla. Ja koko päivän saan kuulla ihmettelyä siitä, enkö osaa kahvia keittää kun se oli niin laihaa. En minä sitä keittänyt! :DD
Töissä jokaisella on omat vastuualueensa ja asiat, jotka jokainen hoitaa. Ja kun Paula on jättänyt jonkun asian tekemättä, tai tehnyt huonosti, syy on minun. Vaikka ne hommat eivät todellakaan minulle kuulu, tai olen edellisen viikon ollut lomalla kun Paula on jättänyt hommat tekemättä, niin koko maanantai menee haukkuja kuunnellessa, kun viime viikon hommat on tekemättä. No, haukkukaa sitä Paulaa, jolle ne hommat kuuluvat ja joka ne jätti tekemättä!
Aika lailla olen nykyisin opetellut suhtautumaan olankohautuksella, mutta silti ihmetyttää tuo, että joka asiasta ollaan aina syyttämässä minua. Ymmärtäsiin sen, jos syytettäisiin kaikkia tasapuolisesti, mutta en tuota, että heti ensimmäisenä syytetään minua eikä edes sen jälkeen ketään muuta...
Onko täällä muita, joita aina syytetään joka asiasta vaikka teillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä?
|