Lähettäjä: Peili
Päivämäärä: 16.2.20 21:32:53
Tässä ajassa ihmisillä on mahdollisuus ja myös pieni pakko valikoida seuraansa. Ennen sosiaalinen yhteisö on enemmän ollut itsestäänselvyys, sekä hyvässä että pahassa.
Jos ei ole itse mahtunut mihinkään sosiaaliseen yhteisöön eikä ole löytänyt ystäviä, se ei tarkoita, että olisi viallinen, vaan se tarkoittaa, ettei ole löytänyt sopivaa seuraa.
Tunnustan itse jättäneeni muutaman yksinäisen edelleen yksinäisiksi. Miksi? He ovat tarvinneet enemmän, kuin olen halunnut heille antaa. Jotkut sanovat sitä rumasti epätoivoisuudeksi ja sanovat, että se paistaa ihmisestä. Niin tai näin, sitä voi mielestäni verrata pariutumiseen: Kuvittele olevasi 35-vuotias nainen, joka haluaa miehen ja perheen. Asialla on kiire. Sinusta huomaa, että olet potentiaaliselta kumppaniehdokkaalta vailla todella paljon. Sinähän haluat hänestä lastesi isän, nopeasti! Monet kokevat, että se on kauheaa ja epätoivoista ja juoksevat karkuun. Mutta ei se tarkoita, että sinun pitäisi muuttua tai piilottaa tarpeesi. Sinun pitää löytää ihminen, jolla on sama tarve eli joka myös haluaa nopeasti perheen. Hän ei koe, että pyydät liikaa vaan hänelle se on juuri sopivasti. Sama pätee yksinäisiin ystävän etsijöihin: heidän pitää löytää toinen samanlainen, toinen yhtä yksinäinen, joka ei pelästy suurta ystävän kaipuuta vaan jolle se on mieluisa yllätys.
|