Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.1.20 14:52:15

Itselläni on erittäin paljon tuohon liittyviä oireita, mutta ne kuitenkin kestävät vain yhden päivän ajan. Olen huomannut että päivä ennen menkkojen alkua olen erittäin kärttyisä ja väsynyt, illanpuoleen, joskus koko päivän, on tosi masentunut fiilis, en löydä mistään mitään hyvää ja vaikeroin vain koko päivän sängyssä itkien. Koulussa ei meinaa jaksaa ja tuntuu ettö koko maailma on vastaan. Myös rinnat ja joskus muutkin lihakset ovat kipeät.
Tajusin tämän itse vasta kuukausi sitten, kun jotain kautta luin tästä aiheesta. Sitä ennen en edes ollut tajunnut että ne huonot masispäivät liittyy menkkoihin. Tämän tajuttuani on kyllä helpottanut, kun oon voinu vaan ajatella että huomenna on jo parempi fiilis :D
Kuinka ootte "selvinneet" tästä, ootteko käyneet lääkärillä ja onko teidän elämä jotenkin vaikeutunut tän takia?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   22.1.20 15:05:26

Itse syön purasruohokapseleita 2-3 viikon ajan ennen menkkojen alkua, helpottavat masisteluoireita todella paljon. Iho pysyy myös kunnossa, ilman kapseleita se muuttuu aina tosi rasvoittuvaksi ja harmahtavaksi vähän ennen vuodon alkua.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   22.1.20 15:09:42

Menkkoja edeltävä päivä on aina ollut todella herkkä, nykyään kun on muutakin uupumusta päällä, tämä kestää pari-kolmekin päivää toisinaan. En ole erityisen ärtyisä, ennemminkin surkea! Rinnat saattavat olla kipeät viikonkin ennen menkkoja.

Lähettäjä: ~ 
Päivämäärä:   22.1.20 15:18:31

Minulla on ns. helpot menkat, mutta niitä edeltävä viikko on aina jotenkin maailmanlopun tunnelmalla varustettu. Ei ole kipuja, mutta ei ole kivaa, kun kerran kuussa menee viikko niin, että tuntuu, ettei mistään tule mitään. Pitäisi juuri kirjoittaa gradua ja PMS-viikolla en tunnu saavan yhtään mitään aikaiseksi. Itsetunto laskee pohjamutiin, joka ikinen lause on kuraa ja olen 24/7 aivan varma, etten ikinä saa tätä työtä valmiiksi. Pahimmillaan tekee mieli itkeä, kun yksinkertaistenkin ongelmien ratkaiseminen tuntuu ylitsepääsemättömältä. Pelko työn valmistumattomuudesta on kyllä aiheellinen, mutta kun se tietyllä viikolla aina ylikorostuu, aloin tajuta, että tämän on pakko olla hormonaalista. Tuon tiedostaminen ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että olen viikon kuin epätoivoisen huono versio itsestäni ja valmis luovuttamaan kaiken suhteen. Inhottaa, että vaikka tietää, mistä ongelma johtuu, omalle mielialalleen ei tunnu mahtavan mitään. Voin pakottaa itseni lenkille tms. ja siitä saattaa tulla hetkellisesti parempi olo, mutta istupa takaisin sorvin ääreen, niin sama epätoivo vyöryy välittömästi painostavana niskaan.

Lähettäjä: Yeah 
Päivämäärä:   22.1.20 15:27:28

Mä en edes oikeastaan tiedä mitä noi PMS-oireet on. :D Joten en taida kärsiä kun ei mitään oireita ole. Koko ajan samaa ihanaa tasapaksua olemista.

Lähettäjä: s 
Päivämäärä:   22.1.20 16:10:59

Sokeri ja vehnä pois.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.1.20 16:16:12

Juu on. Kuvailen sitä aina jotenkin niin, että päälleni heitettäisi musta täkki :D kaikki tuntuu raskaalta ja mahdottomalta ja mieliala on todella masentunut. Väsyttää aivan tuhottomasti ja koko ajan vaan on syyllinen ja saamaton olo. Ihan fyysisiäkin oireita on, mutta ne nyt ei haittaa mitään verrattuna tuohon muutaman päivän megamasennukseen.

Menkat on ihan oireettomat ja mieliala vallan mainio!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.1.20 16:16:53

Yeah, et varmaan syökään sokeria ja vehnää? Se on avain IHAN kaikkeen :)

Lähettäjä: Yeah 
Päivämäärä:   22.1.20 16:26:57

.: Todellakin syön vehnää ja sokeria ja paljon. Olen toivoton sokerihiiri. Pullaa menee joka päivä vähintään yksi. :) Ja olen reilusti ylipainoinenkin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.1.20 16:32:07

Yeah, Kappas mokomaa! Se ei sitten ollutkaan avain kaikkeen :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.1.20 23:31:26

Kiva tietää että on kohtalon tovereita :)
Olen varmaan itse menossa lääkäriin jossain vaiheessa käymään näiden oireiden takia, meinaan yks kerta ei ollut kaukana etten olis vetäny viillotki käteen ku oli niin paksa olo eikä enää jaksanut ja päiväkin oli menny ihan päin persettä :/
Muutenkin vedän ne päivät ilman mitään itsesuojeluvaistoa joka on pelottavaa. Pelkään ihan oikeasti että tän takia mulle sattuu jotain vakavaa, siinä tilanteessa sitä ei vaan ymmärrä vaan ajattelee että nyt on kaikki paskasti ja tulee aina olemaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.1.20 00:26:54

Jep, tuntuu kuin koko persoonallisuus muuttuisi viikoksi... Ennen kuin edes tajusin, että on PMS, sain jäätäviä itkupotkuraivareita monille, olin todella epäluuloinen ja kotona mässytin suklaata sohvannurkassa, välillä sitten itkeä tihrustin. :D
Nyt "vanhempana" osaan hallita noita hormonipuuskia paremmin, vaikkakin itkua on lähes mahdoton pidättää. Se vaan tulee yllättäen typerissäkin tilanteissa. Sitten vaan äkkiä vessaan poraamaan ja taas takaisin tekemään töitä tms.
Jos raivareita joutuu pidättämään, itku tulee siitäkin. Pyrin syömään terveellisesti, vaikka en kuitenkaan ole huomannut mitään apua turvotuksen kanssa...
Eli nykyään, kun on pms päällä, liikun todella paljon purkaakseni paineitani ja olen paljon omissa oloissani.
Olen saanut parhaimmat tulokset kestävyysurheilussa ym. kun pms, joten on jotain hyvää siinäkin, pyhhh. :D
Joo, tsemppiä vaan muillekin tän kamaluuden kanssa!

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   23.1.20 03:33:24

Parhaimmistoa vuosien takaa:

http://hevostellenn.blogspot.com/2015/06/naurettavimmat-itkukohtaukset.html

:)