Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.1.20 17:24:54

Edellinen http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=7442180&t=7442180

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.1.20 17:26:06

Ja en tiiä mitään tosta työkkärin harjottelutopiikista, en ole nähnyt edes sitä

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.1.20 17:56:32

Tuolla aiemmassa topassa joku jo sanoikin: ne, jotka päättää tehdä, tekee kyllä. Kuten joku kertoikin, ahdistuksesta kärsivälle yliopisto on rankka paikka, mutta jos sitä oikeasti haluaa, niin sitten kestää ne itkuiset yöt ja vaikeat hetket. Valtaosasta ahdistuneista ei koskaan uskoisi päällepäin, kuinka tuskaa opiskelu ja simppelitkin jutut tekee. He osaavat laittaa omat pelkonsa ja tunteensa taka-alalle ja puskea eteenpäin, mennä hammasta purren lävitse.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.1.20 17:57:59

Piste, miten sit tekee sen, että laittaa sivuu ikävät tunteet? Ei voi siihe antaa vinkkejä?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   19.1.20 18:08:45

-, minä olen maailman stressiherkin ja ahdistuvaisin ihminen. Olen opetellut siitä pois, en vaadi itseltäni enää tätdellisyyttä. Mielenrauhaa saa liikkumisesta ja kirjoittamisesta sekä aikuisten värityskirjojen värittämisestä. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta mekaaninen toiminta, joka ei vaadi suurempaa ajattelua, toimii hyvin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.1.20 18:26:40

Minä piste kirjoitin tuolla jossain toisessa topicissa pahasta ahdistuksesta opintoihin liittyen. Ja no, kuten tässä on sanottu, ei siinä auta muu kuin hiljentää epäloogiset pelot kunnes niitä ei enää niin kauheasti tule. Alussa se tarkoitti ihan vaan itkun ja ahdistuksen läpi elämistä, vaikka tuntuikin ettei enää pysty eikä kykene ja että elämä loppuu nyt ja kaikki on pilalla. Samalla päätin, että ihan sama, läpi mennään. Sitten jossain kohtaa kaikista naurettavimmat ahdistukset putosivat pois ja huomasin että selviän kyllä asenteellani. Joistain kaikista eniten stressaamistani kursseista tuli hyviä arvosanoja (esimerkiksi vitonen :D) vaikka kauhun hetkinä olin yksin kotonani itkenyt, että en varmasti pääse koko kurssista läpi ja pilalle menee kaikki.

Kun helpommat ahdistukset oli selätetty ja meni rutiinilla, opin kontrolloimaan pelkoja ja "huolehtimaan" itsestäni, rentouttamaan itseäni ja ajattelemaan, että kaikki on ok.

Lähettäjä: maisteri 
Päivämäärä:   20.1.20 11:23:09

Totuuksia yliopisto-opiskelusta on varmaan niin monta kuin on opiskelijoitakin. Kopion aloittajan ensimmäisen viestin tähän ja yritän vastata joihinkin kysymyksiin.

"Palaako moni oikeasti loppuun?
Ei varmaa ne instituutiot olis pystyssä jos moni ei pystyis tai palais loppuun?
Onko tää liiottelua vai onko nää uupuneet ollu sit jotai himosuorittaja kympin tyttöjä?"

Loppuunpalamiseen liittyy varmasti monia taustatekijöitä opiskelijan elämässä kuin pelkästään opiskelu. Siihen, että palaako kuinka moni loppuun on täysin mahdotonta vastata. Suurin osa ei varmastikaan pala. Seuraava kysymys on hieman epäselvä. Yliopistot eivät ole pystyssä sen vuoksi, että otettaisiin ihmisistä mittaa. Niiden tarkoitus on tuottaa tutkimustietoa ja kouluttaa ihmisiä näihin tutkimusaiheisiin. Kaikille ihmisille yliopisto-opiskelu ei sovi ja nämä ihmiset tippuvat kelkasta yleensä sitten viimeistään ensimmäisten opiskeluvuosien aikana tai ymmärtävät itse vaihtaa alaa tai oppilaitosta. Viimeiseen kysymykseen on myös mahdotonta vastata, ainakin noin yleistävästi. Riippuu täysin ihmisestä ja hänen elämäntilanteestaan, asenteestaan ja priorisointikyvyistään.

"Eikö yliopistossa muutekin ole vapaata opiskelu, saa valita kursseja ja ottaa niin paljo kun haluaa ja koska vaan, kunhan suorittaa pakolliset kurssit hyväksytysti?
Ei ole koulumaista ja itsenäistä? Ja tehdään itse lukkari joho varmaa alussa saa tukea esim opolta yliopistolta?"

Kyllä, yliopistossa opiskelu on sinänsä täysin vapaata, koska sinne haetaan omasta tahdosta. Yliopistosta ja laitoksesta riippuen on toki erilaisia käytäntöjä sen suhteen, missä ajassa ja järjestyksessä kursseja pitää suorittaa. Esimerkiksi joidenkin aineopintojen syventävävien kurssien kohdalla voi olla vaatimuksena aihealueen peruskurssin suoritusmerkintä tai kurssi voi olla rajattu vain maisterivaiheen opiskelijoille. Lisäksi olen nähnyt kursseja, joissa kurssin vaadittavat asiat pitää suorittaa yhden lukukauden tai -vuoden aikana, jotta kurssin saa hyväksytysti läpi. Tutkintoon kuuluvien pakollisten kurssien lisäksi voi valita tutkintoa täydentäviä vapaavalintaisia kursseja niin, että tutkintoon vaadittavat opintopistemäärät täyttyvät. Loputtomasti ei siis voi kurssejakaan suorittaa ja melko todennäköisesti kurssien pitää olla saman laitoksen kursseja tai muuten tutkintoa tukevia kursseja. Yliopistossa vastuu omasta oppimisesta ja valmistumisesta on yksin opiskelijan, mutta opintojen suunnitteluun taitaa olla aika yleisesti apua tarjolla oppiaineen tai laitoksen puolelta. Joillain oppiaineilla voi olla valmiiksi suunnitellut lukujärjestykset ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoille, jotta opiskelijat oppivat ensin perusasiat (pakolliset) ennen siirtymistä vaativampien ja soveltavampien aihealueiden pariin. Tällaiset asiat yleensä selviävät oppiaineen opinto-opasta lukemalla tai viimeistään sitten orientaatiossa. Tästä päästäänkin sitten viimeisiin kysymyksiin. Yliopiston koulumaisuus on myös riippuvaista laitoksesta. Esimerkiksi lääketieteellisessä opiskelu on koulumaisempaa kuin omalla alallani (soveltava luonnontieteellinen ala), mutta tällä alalla taas itsenäistä työskentelyä on huomattavasti enemmän ja niin kutsuttu käänteinen opetus on yleistymässä. Kuten mainitsin, henkilökohtaisen lukujärjestyksen tekemiseen saa yleensä apua pyytämällä, mutta suunnittelussa pitää siis huomioida kurssien mahdolliset edellytykset ja vaatimukset sekä kurssien sopivuus omaan tutkintoon. Lisäksi pitää muistaa, että jos haluaa opintotukea niin kela vaatii tietyn opintopistemäärän saavuttamista per lukukausi tai -vuosi. En tiedä minkä verran vaatimus on tätä nykyään, mutta minun opintojeni aikana se oli viisi opintopistettä per kuukausi, eli noin 45 opintopistettä per vuosi. Jos suoritti esimerkiksi vuoden aikana 44 opintopistettä niin piti maksaa kelalle yhden tukikuukauden verran rahaa takaisin. Tällaiseen asiaan kannattaa siis varautua myös opintoja suunnitellessa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   20.1.20 11:42:08

"Kuten mainitsin, henkilökohtaisen lukujärjestyksen tekemiseen saa yleensä apua pyytämällä, mutta suunnittelussa pitää siis huomioida kurssien mahdolliset edellytykset ja vaatimukset sekä kurssien sopivuus omaan tutkintoon."

Koskee myös sivuaineopintoja. Omia aikatauluja handlatessa on myös muistettava ilmoittautua tarpeeksi ajoissa (viimeistään 10pv aiemmin) yleisiin tenttipäiviin, joita on tavallisesti kerran kuussa per tiedekunta. Jotta saisi kasaan Kelan vaatimat opintopisteet on niihin osallistuttava melkein kuukausittain. Termi tarkoittaa siis kursseihin sisältyvien kirjapakettien tenttimistä kirjallisesti.
https://guide.student.helsinki.fi/fi/artikkeli/tenttiminen-yleisessa-tenttitilaisuudessa

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   20.1.20 12:30:33

"Piste, miten sit tekee sen, että laittaa sivuu ikävät tunteet? Ei voi siihe antaa vinkkejä?"

Ei kukaan voi antaa toiselle toimivia vinkkejä, miten joku asia tehdään. Paljolti riippuu ihmisestä itsestään mikä toimii ja mikä ei. Ahdistus ja ikävät tunteet ovat sellaisia, että niihin täytyy siedättää itsensä, jotta niistä pääsee eroon. Altistaa itseään pikkuhiljaa, jotta lopulliseen tulokseen pääsee.

Aloittajan kohdalla kannattaisi nyt, ennen minkäänlaisten opiskeluiden aloittamista, käydä aktiivisesti terapiassa ja sen avulla hoitaa oma pää kuntoon. Voin lähes varmasti todeta, että aloittajan tämän hetkisen tilan perusteella (joka välittyy jokaisesta viestistä) ei ole mitään järkeä edes lähteä hakemaan korkeakouluopintoihin. Varmasti siellä saa tukea mutta karu tosiasia on, että ei niin paljon kuin aloittaja varmasti toivoisi tai haluaisi. Kukaan ei voi näitä asioita tehdä toisen puolesta eikä kukaan istu aloittajan kanssa käsi kädessä ja päätä silittäen, että pääsee kursseista läpi.

Nyt kannattaisi oikeasti aloittaa ihan siitä terapiasta ja sen jälkeen miettiä jotain muuta opiskelua alle, jotta näkee oikeasti onko akateeminen maailma itseä varten.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 13:48:17

Älä lannistu!
Tylyjä ja kovia ihmisiä on sekä yliopistossa että missä tahansa muualla maailmassa. Se ei silti tarkoita sitä, että sinä olisit huonompi (päinvastoin!) kuin sellaiset ihmiset, jotka pyrkivät tallomaan toisia. Se kaytös (oli se sanallista tai fyysistä) kertoo vain tekijänsä alemmuustilasta, ei kohteesta.
Usko itseesi!
Yliopistossa ei oikeasti ole mitään yli-ihmisiä. Siellä on vaan ahkeria ihmisiä, sellaisia, jotka osaavat ohjata omaa ajankäyttöään niin, että tarvittavat tehtävät tulevat tehdyiksi. Ei siellä mitään hillittömiä valopäitä enemmistö ole, tunnollisia toki. Siitä tunnollisuudesta varmaan aika paljon johtuu myös opiskelijoiden uupumiset. Joskus loppuu löpö kesken jos liikaa painaa, keneltä vaan. Olisi tärkeää osata ottaa tarpeeksi rennosti, myös muulla elämällä on väliä.
Tsemppiä ja kuurouta korvasi pelottelijoilta! Jos hetkellisesti se löpö loppuukin kesken, ei se mikään elämänloppu ole, yliopistossa akateeminen vapaus on aika laaja käsite monessakin tiedekunnassa. Voi olla vaikka poissaolevana pari vuotta jos jotain muuta elämässä tulee eteen. Ja sitten palata ja tehdä se tutkinto loppuun. Jos joku yksi kurssi takkuaa liikaa niin uusit sen sitten. Välillä hommaa on paljon, siihenkin voi itse vaikuttaa, ja kannattaakin pyrkiä järkevällä tahdilla tehdä. Täytyy olla aikaa myös kavereille ja harrastuksille, muuten ei jaksa pidemmän päälle.
Sellaiset ohimosuoni pullottaen -opiskelijat varmasti huutavat nyt että pitää ottaa omasta pulssistaan tehot irti aikaan suhteutettuna (maksimisuoritusnopeus opinnoissa). Älä välitä. Harva meistä oikeasti vetää maratonin sprinttinopeudella, jos siihen lähtee niin joutuu ehkä pikkusen haukkasta happea ihan polviin nojaten välillä;)
Ihan kivasti voi elämänsä järjestää yliopisto-opiskelun aikana, jos ottaa sen maratonina, jossa pitää pitää syke tasaisesti sopivan matalalla että ei kuormitu liikaa. Homma etenee eikä muu elämä takkua. Ja aina terveys edellä.

Lähettäjä: heippa 
Päivämäärä:   20.1.20 17:28:06

Jonkinlainen terapia olisi varmasti hyödyksi ap:n tilanteessa, mutta taitaa olla hyvin epätodennäköistä että hän sellaiseen hakeutuisi. Yliopiston yhteyshlön tms. kontaktointikin on liian vaikeaa ja pelottavaa.

Ehkä hänen kantsii vaan mennä tulta päin ja kokeilla onnistuuko vai ei. Kolmekymppisenä alkaa jo peliaika loppua kesken, jos liian monta vuotta vatvoo ja vetkuttaa hakuja. Yliopistolla on tosiaan niitä tukipalveluja käytettävissä, mutta ei tietenkään siinä mittakaavassa että joku on aina vieressä tukikeppinä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 18:56:15

Jos ongelmia ei saa hakea vai miten tämä nyt on? Joku ikäraja ilmeisesti hakemisessa vai mikä juttu toi oli, että kolmikymppisenä myöhäistä? En ymmärrä sanotaan on tukea, mutta sit ei saa sitä kun vähän ja sellasta mistä ei oo hyötyä

Lähettäjä: heippa 
Päivämäärä:   20.1.20 19:01:27

Kolmekymppisenä alkaa olla pikaisten hakuratkaisujen aika, koska tulet olemaan 35-40 -vuotias kun valmistut. Neljänkympin hujakoilla alat olemaan rekrytoijien mielestä ikäloppu vakityöhön, näin se valitettavasti nykyään menee. Kannattaa siis valmistua ja hakea työtä kun ikä alkaa vielä numerolla kolme.

Lähettäjä: QP 
Päivämäärä:   20.1.20 19:02:14

Miksi sä aloittaja valehtelet tässäkin koko ajan? Tiedät itsekin, ettet kaipaa mitään "tukea" vaan jonkun, joka suorittaa koulun, ratsastukset ja ylipäänsä koko elämän puolestasi. Tukea saa normaali ihminen, sä et selvästi ole sellainen, kun se ei kerta riitä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 19:02:48

QP, kysyin vaan opiskelusta

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 19:03:39

Paljon yliopistossa/amk on keillä vaikea alottaa asioita?

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   20.1.20 19:06:01

QP, siltä se vähän juu vaikuttaa. Aloittaja joutuu anyway tekemään pääsykokeen ihan itse, siihen hommaan ei voi rekrytä jotakuta sijaishenkilöä. Eikä koetilaisuudessa voi kysyä vieressä istuvalta että hei, mites tämä kyssäri ja aihe menikään. Jos on aina tottunut tukeutumaan muihin niin mitenkäs se itseohjautuvuus ja kyky suoriutua asioista, kuten nyt pääsykokeesta, ihan itse ja omin avuin?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 19:06:26

Ja kysyin tukea, eri asia kuin tekee puolesta. Aika töykeää väittää olis pyytäny tehdään kaikki vaan mun puolesta valmiiksi, vaikken sitä tarkottanu ollenkaan

Lähettäjä: s 
Päivämäärä:   20.1.20 19:08:11

Tuo on juuri isoin ongelmasi. Tänään sinulle on kirjoitettu pitkä tsemppaava viesti, ja sitten lyhyempi viesti, jossa todetaan, että pienikin askel yliopisto-opiskelun suuntaan tuntuu olevan sinulle pelottava, kun stressaat kaikkea liikaa, joten ylimääräinen vatvominen pitäisi nyt lopettaa ja ryhtyä töihin. Sitten takerrut vain siihen jälkimmäiseen!

Et ota onkeesi mistään neuvosta, et reagoi kannustukseen, etkä toisaalta osaa päätellä mitään itse. Ei ole mikään tuntemattomien ihmisten velvollisuus tsempata sinua jatkuvasti eteenpäin, jos et itse osoita mitään kapasiteettia itsenäisiin ratkaisuihin etkä yksinkertaisesti saa mitään aikaiseksi.

Kukaan täältä hevostallinetistä tai yliopistolta (edes ne tutorit) ei voi opiskella puolestasi. Et voi kaataa kaikkia murheitasi ja mt-diagnoosejasi tänne tai jonkun parikymppisen tutorin niskaan ja olettaa, että tutkinto annetaan sinulle kaikenlaisten helpotusten jälkeen kuin hopeatarjottimella.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 19:11:44

Kyllä pääsykokeessa pärjään ite, mutta on eri juttu suunnitella ja suorittaa ite opinnot. Vähä vaikeeta jos ei sanota mitä pitää tehdä. Ootte ymmärtäny ihan väärin kaikki. Kai ne tsempit kaatuu, kun muut haukkuu vaan täällä. Enkä mitään konkreettista neuvoa vieläkää täällä saanu, vaan ristiriitasuutta. Oon hämilläni

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.1.20 19:11:46

Edelleen aloittaja - lukihäiriöinen voi saada lisäaikaa kokeisiin. Muuta apua ei ole.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 19:13:37

Ja en ymmärrä miksei saa puhua ongelmistaan, kun viimein uskaltaa avautua, väitetää "kaataa muiden niskaan"Ei osata auttaa jos ei kerro, mutta sen pitää olla joku luotettava ja ammattilainen joka ymmärtää kelle voi kertoa haasteista ja joka auttaa niissä

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   20.1.20 19:14:56

"Kyllä pääsykokeessa pärjään ite, mutta on eri juttu suunnitella ja suorittaa ite opinnot. Vähä vaikeeta jos ei sanota mitä pitää tehdä."

Ketju ykkösessä ja kakkosessa on moneen kertaan sanottu, että opintojen suunnitteluun saa runsaasti apua ja ohjeistusta sekä laitoksen että vertaistutoreitten puolesta. Jos tämä puoli nimenomaan arveluttaa niin hae ammattikorkeaan, siellä ei tarvitse miettiä lukujärjestyksen tekemistä, senkus muistaa ilmoittautua oikeille kursseille.

Lähettäjä: s 
Päivämäärä:   20.1.20 19:16:34

Täällähän on annettu aivan valtavasti konkreettisia neuvoja! Ihan alkaen siitä, että tutustut netissä aiempien vuosien valintakokeisiin (jotta näet, kuinka paljon pitää osata esim. pelkäämäsi matematiikkaa) ja tutustut haluamasi alan opintosuunnitelmiin. Voit etsiä opiskelijoiden kokemuksia (esim. Googlella). Tiedekunnilla voi olla omia Facebook-sivuja, joista löytyy konkreettisempia esimerkkejä luentoaikatauluista ja muusta.

Lopuksi, jos jokin on vielä epäselvää, otat yhteyttä haluamasi yliopiston hakijapalveluihin ja kysyt lisätietoja.

Lähettäjä: QP 
Päivämäärä:   20.1.20 19:16:49

Etsit "luotettavaa ammattilaista" ht.netistä ja yliopiston opiskelijatutoreista. Ei jeesus nyt taas.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   20.1.20 19:17:58

"sen pitää olla joku luotettava ja ammattilainen joka ymmärtää kelle voi kertoa haasteista ja joka auttaa niissä"

Se joku on (opinto)psykologi tai terapeutti. Yliopiston opetushenkilöstö ei ole psykoterapian ammattilaisia vaan tieteen tekijöitä, et voi odottaa heiltä mahdottomia.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   20.1.20 19:23:37

Mitähän aloittaja tarkoittaa konkreettisilla neuvoilla jos täällä annetut ei kelpaa? s listasi jo hyvin mitä neuvoja olet saanut. Mitä vielä pitäisi sanoa, että oltaisiin aloittajan mielestä tarpeeksi konkreettisia?

Ylliopistossa täytyy kyetä toimimaan vähän abstraktimmalla tasolla.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   20.1.20 19:27:40

Tutorit auttavat fukseja alkuun mahdollisuuksien ja omien resurssien mukaan, mutta he eivät tosiaankaan ole mielenterveystyön ammattilaisia. Jonkun parikymppisen bilettäjän niskaan ei ihan kannata suunnitella kaatavansa omia vaikeuksiaan, huh heijaa. Aloittajalla on varmaan aspergerpiirteitä kun hän ei tajua yhtään mitään saamistaan tsemppi- ja avustusviesteistä, joita on yhteensä kolmattasataa. Heillehän pitää olla todella täsmäohjeet joka asiaan, jotta pystyvät suoriutumaan eri tehtävistä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   20.1.20 19:30:41

"Mitähän aloittaja tarkoittaa konkreettisilla neuvoilla jos täällä annetut ei kelpaa?"

No varmaan sitä, että koko tutkinto pitäisi saada suorittaa kirjekurssina käymättä ollenkaan yliopistolla ja mieluiten niin, että tukihenkilö kirjoittaa kaikki esseet sun muut ap:n puolesta :P

Lähettäjä: kaisu 
Päivämäärä:   20.1.20 20:21:17

"Vähä vaikeeta jos ei sanota mitä pitää tehdä."

Opinto-oppaat, kurssikuvaukset ja opintojaksojen sisältämät erilaiset tehtävänannot ovat täysin selkokielisesti laadittuja ja niistä löytyy kaikki tarvittava informaatio. Tosin se ei auta jos tarvittava luetunymmärtäminen puuttuu... Kenenkään ei tarvitse arvailla epämääräisistä vihjeistä, että mitä minun nyt pitäisi tehdä ja kirjoittaa. Tiedemaailma on hyvin eksakti eli siellä harjoitettava kommunikaatio on myös eksaktia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 20:25:41

"Opinto-oppaat, kurssikuvaukset ja opintojaksojen sisältämät erilaiset tehtävänannot ovat täysin selkokielisesti laadittuja ja niistä löytyy kaikki tarvittava informaatio."

Eivät kyllä ole. Selkeästi kylläkin, mutta en ole millään yliopistolla nähnyt selkokielisiä internet-sivuja tai oppaita. (Selkokieli on oma kielimuotonsa, jolla on tarkat säännöt.)

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   20.1.20 20:27:45

^Aloittaja todellakin taitaa olla asperger.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   20.1.20 21:02:59

Nykyään jokainen aloittava opiskelija joutuu laatimaan HOPSin eli henkilökohtaisen opintosuunnitelman, johon on listattuna tuleva opintopolku pääpiirteittäin. Eli oman aineen ja sivuaineiden kurssit, kieliopinnot, viestintäopinnot sun muut. Sitä ei tarvitse ährätä kokoon yksin ja ilman apua, päinvastoin. Ollos huoleti. Älä revi niin kamalasti stressiä joka asiasta, kaikki kyllä lutviutuu jos pääset sisään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 21:25:52

"Lähettäjä: M
Päivämäärä: 20.1.20 20:27:45

^Aloittaja todellakin taitaa olla asperger."

Jos viittasit minun kommenttiini selkokielestä, niin en ole nimimerkistä huolimatta sama kuin aloittaja. Olen erityisopettaja, ja vaikka et asiasta pitäisikään, niin selkokieli tosiaan on oma kielimuotonsa. Nimitystä selkokieli ei saa käyttää, ellei aineisto todella ole laadittu tiettyjen sääntöjen mukaan. Selkokieli on suunnattu erityisesti kehitysvammaisille, lukihäiriöisille ja maahanmuuttajille, ja koska he ovat vähemmistössä yliopisto-opiskelijoiden joukossa, selkokieltä harvemmin näkee yliopistomaailmassa. Täältä voi katsoa esimerkkejä selkokielestä: https://selkosanomat.fi/.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 21:29:50

En ole asperger. Eli kannattaako mennä mielummin amkiin vaikka sosiaalisempaa ja käytännölisempää kuin yliopisto?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   20.1.20 21:30:08

Suurin osa meistä taviksista eli ei-erityisopettajista käsittää termin selkokielinen ihan vaan selkeästi laadituksi. Ja monet eivät varmaan ole ikinä kuulleetkaan, että on olemassa joku aito ja oikea selkokieli.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 21:32:43

Ja on vähän sekavaa kun ei tajuta ku toiset sanoo toista ja asia rönsyilee, vaikea löytää se asia. Voisko yksi tiivistää ja sanoa sen oikean ja selkeän? Edelleen en ole pyytänyt tekemään mitää mun puolesta ja kysymään tukea. Onko se väärin? Kun muitaki ketkä tarvitsee tukea ja kysyy ja oikeutettu siihe. Miksen mäkin? Vai onko heillä sit lievempiä vaikeuksia kun mulla? Saavatko suoritettua kurssit ja kokeet sit?

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   20.1.20 21:35:08

Aloittaja, edelleen, mikä vika on ammattikoulussa? Miksi yliopisto? Voit opiskella ensin ammatin ja hakea yliopistoon vaikka sitten myöhemmin jos maisterin titteli on sinulle tärkeä. Kuten täällä on monesti todettu, yliopisto valmistaa sellaisiin ammatteihin että jos jo opiskelu ajatuksen tasolla aiheuttaa vaikeaa ahdistusta, ei työelämä ole sen helpompaa. Joten jospa lykkäisit muutamaksi vuodeksi yliopistohaaveet ja keskityt etsimään itsellesi sopivan ammatin ensin.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   20.1.20 21:35:58

"Eli kannattaako mennä mielummin amkiin vaikka sosiaalisempaa ja käytännölisempää kuin yliopisto?"

Se sinun täytyy päättää itse kumpi on parempi. Kumpi kiinnostaa enemmän, teoria vai käytäntö. Amk olisi siinä mielessä helpompi, että opetus on koulumaisempaa ja luokkamuotoista. Sosionomipuolella taitaa olla kaikki kolme vuotta saman luokan kesken eli naamat eivät vaihdu joka kurssilla.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 21:36:10

Amis vasta liian sosiaalista ja kun lukio tausta nii turhaa mennä sinne uudestaa ja 16 vuotiaiden sekaan

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 21:38:38

"Suurin osa meistä taviksista eli ei-erityisopettajista käsittää termin selkokielinen ihan vaan selkeästi laadituksi. Ja monet eivät varmaan ole ikinä kuulleetkaan, että on olemassa joku aito ja oikea selkokieli."

Siksi onkin hyvä tuoda asiaa esille, vaikka itse asiassa minäkin kuulin selkokielestä ensi kertaa suomen kielen opinnoissa (olen myös äikänope), en erkkaopinnoissa. Selkokielellä tehdään tv- ja radiouutisia, uutisartikkeleita, romaaneja, tietokirjoja ja internet-sivuja. Aloittajalle selkokielinen aineisto saattaisi ihan oikeasti olla tarpeen, ja esimerkiksi Kelan opiskelusivuja voi lukeakin jo selkokielellä (kielivalikosta vaihtoehto "selkosuomeksi", kuka vaan voi käydä kurkkaamassa :)). Yliopistossa on kuitenkin pärjättävä tavallisella suomella ja muilla kielillä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 21:39:59

Voiko opiskelumatskun ja pääsykoematskun ja kokeen saada selkokielisinä? Jollai todistuksella?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 21:42:16

Ammatillisissa opinnoissa eli ammattikoulussa voidaan käyttää myös selkokielistä materiaalia, AMK:ssa ja yliopistossa ei.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   20.1.20 21:43:46

Ammattiin opiskelu ei ole koskaan turhaa ja ammattikouluissa on myös aikuiskoulutuslinjoja. Riippuu mitä lähtee opiskelemaan, lisäksi lukion käyneelle opinnot ovat lyhyemmät. Edelleen: MIKSI yliopistoon kun opiskelu siellä ahdistaa?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   20.1.20 21:46:39

"Ja on vähän sekavaa kun ei tajuta ku toiset sanoo toista ja asia rönsyilee, vaikea löytää se asia. Voisko yksi tiivistää ja sanoa sen oikean ja selkeän?"

Tämä on anonyymi keskustelupalsta ja keskustelun aihe on laaja, joten tähän mennessä saamasi vastaukset tässä kolmen ketjun aikana ovat varmasti parasta mitä tältä palstalta voit saada. Tarkempia vastauksia saat olemalla yhteydessä suoraan oppilaitokseen.

"Kun muitaki ketkä tarvitsee tukea ja kysyy ja oikeutettu siihe. Miksen mäkin? Vai onko heillä sit lievempiä vaikeuksia kun mulla? Saavatko suoritettua kurssit ja kokeet sit?"

Me emme voi tietää miten pahoja sinun vaikeutesi ovat, mutta jos tämän keskustelun seuraaminen on sinulle vaikeaa, niin varmaan melko vaikeita. En usko että Suomen yliopistoissa on montaa opiskelijaa, joilla on tuon luokan vaikeuksia, mutta sitä ei tietysti kukaan meistä voi tietää. Jokaisen opiskelijan on kuitenkin kyettävä suorittamaan kurssit itse.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 21:47:02

No koska kiinnostaa aiheet yliopistossa, mutta en tiiä sopiiko opiskelukäytäntö mulle. Amiksessa ja amkissa oo kaikkia samoja aloja edes. Pitää varmaan tutustua tarkemmi amikseen, en kokonaan poissulje amkia, yliopisto kiinnostaisi enemmän kun teoriaa, mutta jos onkin yllättävän sosiaalista ja pakollista esiintyä ja tehdä ryhmätöitä kursseilla, mietin kaatuuko siihen sit

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   20.1.20 21:49:30

Kaikilla koulutusasteilla on välttämätöntä esiintyä ja tehdä ryhmätöitä edes joskus.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 22:01:12

Mutta jos esiintymis tai sosiaalisten tilanteiden pelko? Pakotetaanko sit vai potkitaanko koulusta ulos, jos ei onnistu? Ja tähänkää saa mitää konkreettista tukea? Puututaanko korkeakoulussa jos kiusataa, jos nii käy voiko mennä sanomaan siitä jollekin vai kannattaako edes?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   20.1.20 22:05:04

Esiintymiskammoon löytyy tueksi esiintymiskursseja ja tiedän ihmisiä joilla on lääkitys pakollisia esiintymisiä varten. Mutta vähintään on yritettävä, esiintymisen ei ole tietysti mentävä täydellisesti. Kiusaamiseen puututaan kyllä.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   20.1.20 22:05:36

Jos et halua pitää esitelmiä ja tehdä ryhmätöitä niin et saa kursseista arvosanaa ja opinnot tyssäävät siihen. Esiintymistä jännittävlille on omat preppauskurssit, joilla harjoitellaan erilaisia jännitystä lieventäviä tekniikoita ja mielen hallintaa.

Lähettäjä: metku 
Päivämäärä:   20.1.20 22:05:53

Sun pitää kysyä noista suoraan sieltä yliopistosta. Sähköpostillä onnistuu. Ei me tiedetä minkään yksittäisen yliopiston jonkun tietyn tiedekunnan käytäntöjä. Opettajatkin vaihtuu, joskus kurssia vetää joku joka päästää helpommalla ja joskus taas joku muu.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.1.20 22:08:10

Näillä spekseillä sanon, ettei aloittaja pärjää. Nykyään Ammattikorkeassakin koulutus nykyään on todella itsenäistä ja verkkopohjaista. Ilman omaa tiedonhankintakykyä ei selviä. Ketään ei kädestä pitäen talutella opintojen läpi

Ainoa tuki meillä on tosiaan tuo lukiohäiriöisten lisäaika kokeeseen. Opintovaatimukset ovat kaikille samat.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   20.1.20 22:10:50

Enpäs ole ennen törmännyt ihmiseen, joka miettisi etukäteen näin hartaasti että kiusataanko minua yliopistossa. Siellä istutaan kymmenien, jopa satojen opiskelijoiden massaluennoilla tai ollaan pienryhmädemoissa tai seminaareissa jotka kokoontuvat 1-2 kertaa viikossa. Ei ole edes mahdollista kenenkään kiusata ketään ja miksi kukaan täyspäinen ihminen edes tekisi niin.

Lähettäjä: Tzxc 
Päivämäärä:   20.1.20 22:21:52

"Suurin osa meistä taviksista eli ei-erityisopettajista käsittää termin selkokielinen ihan vaan selkeästi laadituksi. Ja monet eivät varmaan ole ikinä kuulleetkaan, että on olemassa joku aito ja oikea selkokieli."

Mä, joka yleensä en tiedä mistään mitään, mut tämän tiesin. Eiks kukaan ole katsellut telkkaria, jossa tulee selkokieliset uutiset?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 22:31:53

Miksi osa sanoo täällä ei pärjää ja osa sanoo pärjää? Haenko nyt vai en? Olis tosiaa motivaatiota, mutta voiko yksinkertasesti kaatua tollasii opetuksenjärjestelyjuttuihi? Miten muut sit pärjää kuiteki? Ja uskallatte väittää erilaisia ei kiusata opet eikä opiskelijat korkeakouluissakaa, etenki jos ollaan sosiaalisessa kanssakäymisessä opinnoissa, ettei oo vaan pänttäämistä itekseen teoriaa yliopistossa siis?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 22:32:51

Mikä on pienryhmä demo ja seminaari? Mikä sen tarkotus siis on muuten?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 22:33:50

Koska kommentoijia on kymmeniä, on myös mielipiteitä ja käsityksiä erilaisia. Sinun pitää itse tehdä lopullinen päätös.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   20.1.20 22:39:17

"Miksi osa sanoo täällä ei pärjää ja osa sanoo pärjää?"

Mitäpä luulet? Koska kukaan täällä ei tunne sinua ja tilannettasi oikeasti. Vastaamme kaikki sinun viestiesi ja omien kokemustemme ja käsitystemme pohjalta.

Minun mielestäsi sinulla ei ole minkään valtakunnan mahdollisuutta selvitä yliopistossa jos et ymmärrä tätä konseptia.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   20.1.20 22:40:15

Me täällä ht.netissä emme voi tehdä haen-en hae päätöstä sinun puolestasi. Emmekä tietää jonkun yliopiston ”opetuksenjärjestelyjuttuja”. Ota yhteyttä suoraan opintotoimistoon tai hakijapalveluihin kysymyksinesi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 22:41:24

Ei haluaisi tehdä turhaan itseään naurunalaiseksikaan, mutten haluaisi hakeminen kaatuu vaan tähän, ettei tarpeeksi tukea tiedossa tai itselleen sopivaa, mutta ei tarkota sitä tehdään puolesta ja ollaan koko aja vieressä. Joku suunnitelma olis hyvä tehdä varmaa ja kysyä niistä tukitoimista tarkemmi jos siellä ei heti suututa ja luulla yritän mennä sieltä mistä aita matalin tarkotuksella kun kysyin kuinka palkon ja millaista tukea saatavilla joltain sähköpostilla. Tai sit jos teilaa heti älä hae tänne, et pärjää. Seki mietityttää

Lähettäjä: 11 
Päivämäärä:   20.1.20 22:42:36

Kai aloittaja ymmärrät, ettei hakeminen tarkoita sitä, että pääset sisään? Kannattaa ensin varmistaa sisäänpääsy ja sitten vasta stressata sitä, millaista opiskelu ehkä on. Siihen mennessä asiat ehtivät muuttua vielä moneen kertaan.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   20.1.20 22:42:59

Pelkäätkö nyt siis yliopistolta kysymistäkin jo?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 22:43:25

Sitä paitsi hakeminen ei vielä tarkoita, että edes pääsisit opiskelemaan. Vuosittain vain pieni osa yliopistoon pyrkijöistä pääsee sisään.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   20.1.20 22:44:56

Käy ensin pääsykokeissa, katso pääsetkö sisään vai et ja mieti tukijuttuja ja niistä kyselyä vasta sitten..

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 22:44:57

Paljastuukohan tää provoksi jossakin vaiheessa...? Ihan loistava vedätys, jos näin käy...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 22:45:32

No vähän pelottaa jos sieltä ei tuu asiallista vastausta tai kieltää hakemasta. En yritä tahaltee päästä sieltä mistä aita matalin, tiedustella vaan mahdollisuuksia tukeen, en vaatia liikaa, mutta itselle sopiva tuki ja määrä, kun kaikki ei sovi kaikille, siksi mietin onko muita erityisjärjestelyjä saatavilla, onko käytännöt samat kaikissa kouluissa vai riippuu koulusta ja ihmisen siitå"vammasta"?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   20.1.20 22:47:25

Minkä takia YLIOPISTON HENKILÖKUNTA vastaisi asiattomasti sinun kysymyksiisi? Ja oikeasti kukaan ei voi kieltää sinua hakemasta yliopistoon, korkeintaan joku voi antaa oman suosituksensa siitä, kannattaako heidän kuulemansa perusteella suositella alalle hakemista.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   20.1.20 22:49:31

Tiedätkö, kyllä hötönetti tietää. Älä hae. Siinä vastauksesi, ole hyvä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   20.1.20 22:50:28

Tämä on vapaa maa eli kuka tahansa pohjakoulutusvaatimukset täyttävä henkilö voi hakea yliopistoon. Sellaista ei voi kieltää keneltäkään.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   20.1.20 22:54:53

Perstuntumani sanoo että aloittaja sabotoi itse itseltään tien yliopistoon jankkaamalla ja pelkäämällä aivan ihme asioita. Kuinka kauan aiot vielä pyöritellä noita samoja kyssäreitä, vol 54 astiko?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   20.1.20 23:03:35

Vol 100 vähintään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 23:11:26

No kunnes saan selkeän vastauksen

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.20 23:12:44

Ei oo kaikkiin edes vastattu ja kaikki eri mieltä asiasta. Tuntuu silti enemmistä vastaan hakua silti, tuntuu onko oikeesti noin justiinsa?

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   20.1.20 23:13:33

No johan se annettiin.

Mutta joo, alan minäkin kallistua provon puolelle. Hyvin vedetty, ei siinä.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   20.1.20 23:17:26

Valitettavasti minä uskon että aloittaja on tosissaan. Näitä ihmisiä joille elämä on näin vaikeaa on oikeasti olemassa.

Lähettäjä: maisteri 
Päivämäärä:   20.1.20 23:34:38

Onko aloittajalla jo tiedossa jokin tietty koulutusohjelma Helsingin(?) yliopistosta mihin aiot hakea? Olisi helpompaa antaa konkreettisempia neuvoja jos tämä olisi tiedossa ja kysymykset selkeämmin muotoiltuja ja rajattuja.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.20 00:44:08

Se täytyy vielä sanoa, että on täällä joku vihjaili Aspergerista, kun kirjoitin selkokielestä. Asperger-piirteisiin kuuluu yleisesti normaali tai normaalia korkeampi älykkyys, joten Aspergerit eivät tavallisesti tarvitse selkokieltä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.20 00:45:51

Tulipas sekava viesti, mutta ajatus on kuitenkin se, että selkokieli ja Asperger-oireet liittyvät harvoin toisiinsa eikä selkokielen tarpeesta voi tehdä päätelmää, että henkilöllä olisi Asperger-piirteitä, kuten joku vihjaili.

Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   21.1.20 01:15:38

Jos ap tarvitset pääsykoemateriaalit sun muut selkokielellä ja muutenkin jatkuvaa tukea, niin miten ajattelit selvitä työelämässä?

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   21.1.20 08:34:13

"No vähän pelottaa jos sieltä ei tuu asiallista vastausta tai kieltää hakemasta. En yritä tahaltee päästä sieltä mistä aita matalin, tiedustella vaan mahdollisuuksia tukeen, en vaatia liikaa, mutta itselle sopiva tuki ja määrä"

Vaikutat ihmiseltä joka on ollut ennenkin tekemisissä tukiasioiden kanssa. Onko sinulle vastattu epäasiallisesti tai kielletty tekemästä jotain kun olet tiedustellut asioita, tuskin. Et ole yliopistolle erikoistapaus vaan yksi mahdollisia tukijärjestelyjä tarvitseva opiskelija muiden joukossa.

Sellaisen vinkin voisin antaa, että käy ensin jonkun psykologin tms. pakeilla kartoittamassa tuen tarve jos et itse osaa analysoida sitä tarpeeksi selkeästi. On helpompi lähteä liikkeelle, kun nämä asiat on selvitetty kunnolla ja sinulla on pätevä suunnitelma. Muuten menee haahuiluksi jos et tiedä, mitä oikeastaan tarvitset ja koska ja kuinka paljon. Ht.netissä emme voi antaa vastauksia näihin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.20 08:47:40

Yliopisto-opiskelulle tietynlainen sekavuus on tyypillistä. Koulutus ei ole yhtenäinen, vaan eri luennoitsijat pitävät kursseja eri tavoilla. On todella eri asia opiskella esimerkiksi pienessä ryhmässä kielen kurssilla kuin 200 opiskelijan massakurssilla. Myös työskentelytavoissa on eroja, joillain kursseilla luennot ovat olennainen osa ja toisilla ei. Jotkut kurssit ovat mahdollista käydä kotoa dioja katsoen ja kirjat lukien, toisilla pitää tulla oikeaan aikaan oikeaan paikkaan tekemään ryhmätöitä, tehtäviä. Toisissa tenteissä kysymykset annetaan etukäteen, toisissa ei jne.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   21.1.20 09:10:48

Yliopisto-opinnoissa VOI olla aloittajalle liian monta liikkuvaa osaa ja palloa yhtä aikaa ilmassa jonglöörattavana, näin vertauskuvallisesti ilmaistuna. Ap tarvitsee hyvin selkeät raamit ja aikataulut kaikelle jo valmiiksi, tai näin asian tulkitsen kaikkien viestien perusteella.

Amis tai amk olisi tässä mielessä optimaalisempi vaihtoehto, koska niissä ei tarvitse koota kurssitarjotinta itse sieltä sun täältä ja sumplia aikataulutusta ja mahdollisia päällekkäisyyksiä. Saattaisi olla järkevää käydä ensin helpompi koulutus ja suunnata sitten yliopistoon, kun on päässyt taas opiskelun makuun ja rytmiin kiinni. 3-kymppisellä on jo pitkä aika lukiosta ja aloittaja ei ilmeisesti ole opiskellut tässä välillä?

Lähettäjä: hhh 
Päivämäärä:   21.1.20 09:56:11

"Aloittajan kohdalla kannattaisi nyt, ennen minkäänlaisten opiskeluiden aloittamista, käydä aktiivisesti terapiassa ja sen avulla hoitaa oma pää kuntoon. Voin lähes varmasti todeta, että aloittajan tämän hetkisen tilan perusteella (joka välittyy jokaisesta viestistä) ei ole mitään järkeä edes lähteä hakemaan korkeakouluopintoihin. Varmasti siellä saa tukea mutta karu tosiasia on, että ei niin paljon kuin aloittaja varmasti toivoisi tai haluaisi."

Olen samaa mieltä. Yliopisto on tiedeinstituutio eikä terapeutin vastaanotto jossa aloittajan olisi btw kannattanut käydä ajat sitten, mutta josta hän on syystä tai toisesta jänistänyt. Tutoreilta ja yliopiston opettajilta saa ensisijaisesti opintoneuvontaa ja vinkkejä käytännön asioihin, he eivät ole tukihenkilöitä. En ole täysin varma ymmärtääkö aloittaja mitä eroa on neuvojen pyytämisellä tarvittaessa ja kokopäivätoimisella tuen tarpeella.

Lähettäjä: hhh 
Päivämäärä:   21.1.20 10:25:19

"Joku suunnitelma olis hyvä tehdä varmaa ja kysyä niistä tukitoimista tarkemmi jos siellä ei heti suututa ja luulla yritän mennä sieltä mistä aita matalin tarkotuksella kun kysyin kuinka palkon ja millaista tukea saatavilla"

Tukitoimia ei voi saada ilman neuvotteluja aiheesta vastaavan henkilöstön kanssa ja ilman asianmukaisia lääkärintodistuksia tai selkeää näyttöä esimerkiksi kuulo- tai näkövammasta. Ei niitä jaella tuosta vaan jokaiselle kuka vaan hoksaa kysyä. Omalla kustannuksella voi teettää selkokielistä materiaalia kurssikirjallisuudesta sun muista, en osaa sanoa onko Kelalla jotain rahallisia tukijuttuja näihin. Kysymällä selviää.

Lähettäjä: s 
Päivämäärä:   21.1.20 10:52:34

Nimimerkiltä hhh oli hyvä huomio siitä, että yliopisto on tiedeinstituutio.

Yliopiston tarkoitus on kouluttaa tulevia ammattilaisia ja potentiaalisia tieteentekijöitä. Tieteellinen ymmärrys ja siitä johdettu analyysi, aloittajan haaveilemista tutkijan töistä puhumattakaan, edellyttää vahvaa kokonaisuuksien hallintaa ja sellaisia kognitiivisia kykyjä, että tutkijalla on tieteelle jotain annettavaakin.

Jos kyky rajoittuu siihen, ettei löydä tällaisesta vapaamuotoisesta keskustelusta punaista lankaa ilman apua (eikä ole mielestään saanut tarpeeksi konkreettisia neuvoja opintoja varten edes näiden 300 viestin aikana), on todella hankalaa pysyä mukana korkeakouluopinnoissa.

Lähettäjä: Tsk 
Päivämäärä:   21.1.20 11:05:27

Todellakin. Aika jännä, että aloittaja tahtoo hyvin teoriapainotteiseen opetukseen vaikka hänellä on ketjujen perusteella suuria vaikeuksia ymmärtää kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita sekä keskenään ristiriitaista viestintää. Tämä kertoo aika suorasukaisesti että kognitiiviset kyvyt eivät välttämättä ole yliopistotasoa.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   21.1.20 11:34:01

"Mikä on pienryhmä demo ja seminaari? Mikä sen tarkotus siis on muuten?"

Demot ovat aineesta riippuen esimerkiksi laskuharjoituksia tai tietyn tietokoneohjelman käyttämistä, vaikkapa tilasto-ohjelman. Seminaarit ovat ohjattuja pienryhmätapaamisia (kandiseminaari, graduseminaari) joissa käsitellään opinnäyteasioita. Tai yhtä tiettyä asiaa, olen itse käynyt viestintäseminaarin jossa keskityttiin akateemiseen kirjoittamiseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.20 13:15:43

Aloittajan olisi aluksi hyvä ymmärtää, että yliopistoon voi olla vaikeaa päästä sisään.

Itse pitäisin sisäänpääsyä ihan riittävänä mittarina sille, pärjääkö yliopistossa vai ei. Jos on joko pärjännyt pääsykokeessa niin hyvin tai vaihtoehtoisesti vetäissyt kirjoitukset niin hyvin, että tulee valituksi kaikkien muiden hakijoiden joukosta, on ainakin älylliset valmiudet pärjätä yliopistossa. Niihin sosiaalisiin valmiuksiin (kuten esiintymisjännitys) on jonkin verran saatavilla tukea, mutta kukaan ei kyllä ryhdy sitä 500 sivun englanninkielistä kurssimateriaalia aloittajalle selkosuomeksi kääntämään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.20 15:11:28

Ai ei pärjää jos lukion käyny aikoinaa? Ymmärsinkö oikein helsingin valtiotieteellisessä ole kuitenkaan ollut eikä tule olemaan ryhmä tai yksilöhaastattelua kirjallisen pääsykokeen lisäks, missä ennakkomatsku mikä pitää opeteooa kokeesee?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.20 15:11:44

Opetella, sori

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.20 15:19:55

Selkosuomella:

Jos et läpäise pääsykoetta, et pärjää.

Jos läpäiset pääsykokeen, todennäköisesti pärjäät.

Eli jos olet epävarma niin ei kun lukemaan pääsykokeeseen, sillähän se selviää. Jos olet pääsykokeissa niin hyvä, että saat opiskelupaikan kaikkien muiden hakijoiden nenän edestä, olet todennäköisesti riittävän fiksu yliopistoon.

Jos et saa opiskelupaikkaa niin et välttämättä olisi opinnoissa pärjännytkään. (Tosin moni joutuu hakemaan monta kertaa, ettei nyt kannata lannistua vaikka ei heti ensimmäisellä yrittämällä pääsisikään sisään.)

Lähettäjä: maisteri 
Päivämäärä:   21.1.20 16:59:07

"Lähettäjä: -
Päivämäärä: 21.1.20 15:11:28

Ai ei pärjää jos lukion käyny aikoinaa? Ymmärsinkö oikein helsingin valtiotieteellisessä ole kuitenkaan ollut eikä tule olemaan ryhmä tai yksilöhaastattelua kirjallisen pääsykokeen lisäks, missä ennakkomatsku mikä pitää opeteooa kokeesee?"

Selasin pikaisesti läpi HY:n valtiotieteellisen kandikoulutusohjelmia. Oletko mistä niistä neljästä koulutusohjelmasta kiinnostunut? Filosofian, sosiaalitieteiden, taloustieteen vai yhteiskunnallisen muutoksen koulutusohjelmasta? Kaikkiin näyttäisi olevan erilaiset valintakoekirjallisuudet, jotka julkaistaan keväällä, sekä joissain koulutusohjelmissa on näyttökoe.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.1.20 23:32:45

Helsingin yliopisto sosiaalitieteet siis ja niistä kiinnostais sosiologia tai sosiaalipsykologia. Ei kyllä politiikka kiinnosta yhtään, mutta ehkä noissa opinnoissa ei oo sitä. Enemmän teoriassa mielen sisäiset asiat kiinnostaisi ja ihmisten välinen vuorovaikutus. Ei taida olla haastattelua tai soveltuvuustestiä näille suuntautumisille?

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   23.1.20 08:33:16

Et ole kovin hyvin tutustunut haluttuihin aineisiin, kun kysyt "ei kai noissa ole politiikkaa". Tai hakuvaatimuksin, ei ole henkilökohtaista haastattelua kummallekaan linjalle vaan kirjallinen pääsykoe. Sosiaalipsyka on noista kahdesta enemmän sitä mikä sinua kiinnostaa, sosiologia on yleistä yhteiskuntatiedettä ja keskittyy rakenteiden ja instituutioiden tutkimukseen.

Helsingin yliopisto on muuten kaikista vaikein päästä sisään, suuresta hakijamäärästä ja korkeista pisterajoista johtuen. En tiedä millaista asiatekstiä viiva kirjoittaa, mutta sitä puolta kannattaa treenata ennen koetta.

Lähettäjä: maisteri 
Päivämäärä:   23.1.20 09:36:50

Sosiologia ja sosiaalipsykologia ovat näköjään molemmat sosiaalitieteiden kandiohjelman alla, joten ei muuta kuin tarkempaan syyniin kyseinen koulutusohjelma. Opintopolusta löytyvät kaikki tiedot mm. valintaperusteista ja pääsy- ja soveltuvuuskokeesta (https://opintopolku.fi/app/#!/korkeakoulu/1.2.246.562.17.34861043379). Valtiotieteellinen on minulle sen verran vieras tieteenala etten osaa sanoa miten paljon politiikkaa sen opiskeluun liittyy. Tässä on vielä linkki sosiaalitieteiden kandiohjelman 2019-20 opinto-oppaaseen https://weboodi.helsinki.fi/hy/vl_kehys.

Lähettäjä: maisteri 
Päivämäärä:   23.1.20 09:38:38

Noh, linkitykset meni vähän miten meni. Pääsin itse molemmista oikeisiin osoitteisiin, joten toivottavasti aloittaja ja muutkin pääsevät.

Lähettäjä: Tzxc 
Päivämäärä:   23.1.20 10:37:17

Jos saat itse selville pääsykokeeseen liittyvät kirjat, ajat, ym sekä opiskeluihin liittyvät kurssit ja vielä pääset pääsykokeesta läpi, olet valmis opiskelemaan yliopistossa. Jos et itse osaa etsiä tietoa asioista, et tule pärjäämään!

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   23.1.20 10:47:31

"kun kaikki ei sovi kaikille, siksi mietin onko muita erityisjärjestelyjä saatavilla, onko käytännöt samat kaikissa kouluissa vai riippuu koulusta ja ihmisen siitå"vammasta"?"

Räätälöityjä opintopolkuja löydät vain erityisammattikouluista. Yliopistoja ei ole tehty kovin "poikkeaville" ihmisille siinä mielessä, että jokaisen on harjoiteltava vaadittavia työelämätaitoja käytännössä. Eli esiintymistä ja työharjoittelua sun muuta mikä tuntuu olevan aloittajalle iso kynnys. Millään erityisjärjestelyillä ei voi kumota tai kiertää tutkintovaatimuksia, joihin siis kuuluu tietyt taidot ja opintojaksot. Olethan ihan varmasti ymmärtänyt ja sisäistänyt tämän faktan?

Lähettäjä: Tuikku 
Päivämäärä:   23.1.20 15:06:53

Mulla on as-diagnoosi ja opiskelen yliopistossa aika haastavaa alaa. Alkuun kun pääsin niin opiskelut lähtivät rullaamaan mukavasti. Lukeminen ja oppiminen ei ole minulle ongelma. Aloittajan olisi ehkä parempi hakeutua amk-puolelle koska yliopistossa opiskelu on itsenäistä vaikka toki apuakin opintoihin saa. Täällä on ollut todella hyviä kommentteja ja neuvoja ja en ymmärrä mikä aloittajan ongelma on. Jos on mt-ongelmia niihin kannattaa hakea apua ennen opiskeluja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.1.20 16:35:43

Edelleen: yliopistossa pärjää, jos on riittävän hyvä päästäkseen sisään.

Se on ainoa kunnollinen mittari, ja aloittajana huolehtisin nyt ensisijaisesti siitä, läpäiseekö hän pääsykokeen vai ei. Eli ei kun yrittämään, se on ainoa tapa ottaa asiasta selvää.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.1.20 23:35:51

Eikö muka pärjää jos käyny lukion? Ei varmaa missään lukiossa oo ollu muutenkaan paljoa tukea opiskeluun ja pitäis mennä amiksee ja vieläpä erityis sellaisee jos lukio jo käytynä??