Lähettäjä: Kaisuli 
Päivämäärä:   22.11.19 19:05:56

Onko kokemusta että äiti tai isä tai molemmat kääntää takkinsa koska eivät hyväksy sinun lemmikkejä?

Äiti ollut aina sitä mieltä ettei kotieläimillä ole mitään virkaa ja tuonut sen hyvin selvästi tietoisuuteemme. Isällä ollut hyvin neutraali suhtautuminen asiaan ja on meillä se joka käy. Äiti ei ole käynyt vuosiin luonamme enää koska meillä on koiria.
Nyt pakka räjähti kun kerroin alku viikosta että meille tullut uusi pentu, neljäs koira.
Luuria korvaan ja perään liuta viestejä jossa pikkusiskoani ylistettiin koska heidän perheessä ei ole koiria. Ei ole ei koska perheessä yksi koira-allerginen.

Vaikka olen jo aikuinen (42) eikä äitini säätele elämääni niin kyllähän tämä kurjalta tuntuu että meidän välit tulehtui näin pahoin yhdestä koirasta.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   22.11.19 19:20:42

Äidillä on jokin eläinpelko joka tulee esiin vihana ja aggressiona. Koeta keskittyä tietoisesti sääliin, siis sääli äitiäsi ja silloin asian kanssa on helpompi elää. Täällä vähän samanlainen kuvio.

Lähettäjä: Oo 
Päivämäärä:   22.11.19 19:28:04

Minunkaan äitini ei jostain syystä pidä lemmikeistäni. Itselläni on kaksi koiraa. Kylään saamme tulla, mutta äitini on painottanut ettei KOSKAAN aio ottaa koiriani hoitoon eikä lenkitä niitä. Koskaan en ole edes pyytänyt. Kummalliselta tuntuu. Äidillä on oma vuosien takainen kokemus tosi vaikeasta ongelmakoirasta, joten varmaan pelkää että minunkin koirani olisivat sellaisia. Vaikka on nähnyt, että eivät ole.

Lähettäjä: Oo 
Päivämäärä:   22.11.19 19:29:59

^ Lisäyksenä vielä, kun otin toisen koirani niin äitini ei puhunut minulle muutamaan viikkoon. Oli jotenkin vihainen asiasta (?). Tämä tuntui tosi oudolta, koska itsekin olen kolmekymppinen ihminen, koirat ovat minun, äitini ei joudu niitä koskaan hoitamaan. Ne eivät siis mitenkään vaikuta hänen elämäänsä mutta silti vastustaa suuresti sitä että minä otin ne.

Lähettäjä: Böö 
Päivämäärä:   22.11.19 19:30:22

Tuttua. Eläimillä ei ole mitään arvoa ja olen huono ihminen kun vien niitä lääkäriin ja yritän taata terveelliset elämäntavat.

Lähettäjä: Turre 
Päivämäärä:   22.11.19 19:40:25

Minun äitinikin juputti jotakin toisesta koirasta. Kolmannen kohdalla vaikeni. Eteenkin kun sen jälkeen alkoi hevosten määrä kasvaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.11.19 19:43:07

Ei minunkaan äitini enää jaksa sanoa kun koiria on viisi, ja hevosia sun muita. Lapsiakin meillä on liikaa. Eiköhän sinunkin äidillesi vanhemmiten seura kelpaa koirista huolimatta

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   22.11.19 19:58:28

Siinä vaiheessa kun ne eläimet alkavat rajoittaa elämää, tai vanhempien pitäisi niitä hoitaa, saa vanhempi jo jäädyttää välit.

Meillä on aina ollut koira tai kaksi, ja hevonen tai kaksi. Hevoset eivät ole kotipihasta.
Aikuisilla lapsillamme on myös molemmilla koira. Ja isälläni on koira. Ja hoidamme koiria kyllä ihan mielellämme "ristiin".

MUTTA, jos lapsemme alkaisivat haalia koiria, ja elää niille, niin varmasti pistäisimme asialle stopin.

Tuttavan tytär lojuu neljättä vuotta yo-kirjoitusten jälkeen työttömänä kotona, kun ei pääse haluamaansa kouluun lähelle. Kauas ei voi muuttaa, koska koiraa ei voi roudata edes takaisin opiskelupaikka kunnan ja lapsuudenkodin välillä.

Toisen tuttavan tytär ei voi käydä töissä kuin pari tuntia viikossa, koska neljä koiraa, kissat ja ties mitkä örkit eivät voi olla keskenään kotona.

Ja näitä esimerkkejä riittää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.11.19 20:18:26

"MUTTA, jos lapsemme alkaisivat haalia koiria, ja elää niille, niin varmasti pistäisimme asialle stopin.

Tuttavan tytär lojuu neljättä vuotta yo-kirjoitusten jälkeen työttömänä kotona, kun ei pääse haluamaansa kouluun lähelle. Kauas ei voi muuttaa, koska koiraa ei voi roudata edes takaisin opiskelupaikka kunnan ja lapsuudenkodin välillä.

Toisen tuttavan tytär ei voi käydä töissä kuin pari tuntia viikossa, koska neljä koiraa, kissat ja ties mitkä örkit eivät voi olla keskenään kotona.

Ja näitä esimerkkejä riittää."

Niin? Miksi sinua kaivaa että AIKUISET IHMISET tekevät omia elämänvalintoja? Osaatko vastata tähän kysymykseen? Miksi pitäisi tehdä täyttä työpäivää kun ei halua eikä taloudellisesti ole pakko?

Sehän sitä lapsellisuutta on (eikä vain lapsellisuutta vaan ihan rehellistä tyhmyyttä) jos elää elämää jota inhoaa sen sijaan että voisi elää onnellista elämää jota rakastaa.

Itse teen puolta työaikaa juuri siksi että en tee sillä extrarahalla mitään. Mulla on tarpeeksi rahoittaakseni onnellisen elämäni.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   22.11.19 20:32:49

Tuttavani, jonka tytär tekee töitä vain sen muutaman tunnin viikossa, valittaa koko ajan, että kaikki hänen rahansa menee sille aikuiselle tyttärelle. Olen sanonut hänelle monta kertaa ettei ole hänen tehtävänsä kustantaa tyttären eläintarhaan.
Me avustamme aikuisia lapsiamme mielellämme, mutta eläintarhaa emme alkaisi kustantaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.11.19 22:07:28

"MUTTA, jos lapsemme alkaisivat haalia koiria, ja elää niille, niin varmasti pistäisimme asialle stopin."

Miten?

Lähettäjä: huu 
Päivämäärä:   22.11.19 23:11:25

Siis KUKA haluaa neljä(!) koiraa! Semmoisella viiraa päässä...

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   22.11.19 23:25:26

Tälläkin palstalla usein joku onneton valittaa, miten ei ole töitä, eikä rahaa eikä mitään ja sitten käy ilmi, että koira kyllä on ja sen takia ei voi muuttaa jonnekin missä niitä töitä olisi jne.

Lähettäjä: Luumu 
Päivämäärä:   22.11.19 23:41:33

Nimenomaan. Hirveän usein työttömiä ja vailla koulutusta olevia luusereita jotka keräilee näitä eläintarhoja kotiinsa.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   22.11.19 23:58:09

Taustalla voi olla myös jotain muuta.

Isäni oli hyvin koiravastainen ja yritti puhua minut ympäri kun otin koiran. Alussa oli hyvin negatiivinen edes tapaamaan koiraa.

Syy selvisi kun isäni oli tutustunut koiraani. Eräänä iltana ollessani koiran kanssa kylässä, isäni kertoi, että hänen isänsä oli lapsena tappanut kirveellä koiran joka heille oli otettu noin puoli vuotta aiemmin. Isäni oli nähnyt verisen kirveen ämpärissä ja löysi koiran ruumiin talon takana olevasta ojasta. Isäni oli silloin kahdeksan.

Ei enää ihmetyttänyt minkä takia hänen oli vaikeaa antaa itsensä kiintyä mihinkään lemmikkiin. :(

Lähettäjä: Heps 
Päivämäärä:   23.11.19 02:21:31

Kun olin 25-vuotias, mun äiti sanoi, että laita nyt ne koirat (4 kpl) piikille ja ala tekemään lapsia! Että silleen. Ei ole koskaan hyväksynyt mun ja miehen elämää, koska meillä ei ole lapsia. Hänen mielestään ainoa oikea tapa elää on tehdä lapsia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.11.19 06:26:52

Aikauhiaa,
minä just laitoin viestiä tyttärelle, että tervetuloa jouluna meille mutta ilman koiraa.

Lähettäjä: Öö 
Päivämäärä:   23.11.19 08:30:07

2 koiraa tällä hetkellä ja lisää saattaa tulla. Eikä kuulu muille millään tavalla. Eikä vanhempia haittaakaan, aikuisia ollaan eikä heillä mitään valtaa päättää elämästäni :D

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.11.19 08:44:39

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla miten vanhemmat ”pistävät stopin” aikuisten lastensa lemmikin pidolle?

Tottakai saa sanoa että ei hoida tai ettei meille saa tuoda koiria, se on jokaisen oikeus. Mutta että luulee pystyvänsä ohjailemaan aikuisen lapsensa elämää...kuulostaa kauhealta!

Mulla on hevosia ja siitä on tullut äidiltä kritiikkiä aina, nyt on vähän rauhoittunut onneksi. Kai huomasi ettei se kiukuttelu auta, hevoset pysyy ja lapsia ei tule. Piste.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   23.11.19 08:57:23

Eläimistä ei ole pakko pitää ja se ei välttämättä tarkoita että erityisesti vihaisi niitä
Kaikki eivät ole eläinihmisiä.

Lähettäjä: tassu 
Päivämäärä:   23.11.19 08:59:32

Mun isä on periaatteessa ihan eläinrakas, mutta mun valinta lemmikin lajin suhteen oli väärä. "Minkä h*lvetin takia marsuja, eihän niillä ole mitään virkaa!" Ja sitä rataa. Tosin olen aivan varma siitä, että vastaväitteet laantuvat puolen vuoden jälkeen - ehkä nopeamminkin, jos tulevat käymään lähiaikoina. Olihan naapurin kissakin maailman ärsyttävin olento, ja niin vaan eräänä iltapäivänä yllätin isän leikkimästä sen kanssa. :D

Lähettäjä: Ööh 
Päivämäärä:   23.11.19 09:01:09

"LähettäjäKaisuli

Päivämäärä22.11.19 19:05:56

Onko kokemusta että äiti tai isä tai molemmat kääntää takkinsa koska eivät hyväksy sinun lemmikkejä?"

Tietääkö aloittaja, mitä takinkääntö tarkoittaa? Äitisihän on ollut jo aiemmin avoimen eläinvastainen, joten missä se takinkääntö tuli?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.11.19 09:26:01

"Tietääkö aloittaja, mitä takinkääntö tarkoittaa? Äitisihän on ollut jo aiemmin avoimen eläinvastainen, joten missä se takinkääntö tuli?"

takinkääntö ilmeisesti suhteessa omiin lapsiin, perheeseen

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   23.11.19 09:58:07

Lapsethan ovat aikuisenakin vielä lapsia vanhemmilleen. Jotenkin tulee mieleen huolesta aiheutunut nk. eläininho. Onko aloittaja muuten pärjännyt elämässä ja hoitanut asiansa? Entä hoitaako ja onko varaa hoitaa eläimet kunnolla, sillä niitä voi toki liudan haalia ja sitten ei ole rahaa niiden hoitoon. Ehkä syy on se? Tai onko aikaa lemmikeille?

Nämä eläintarhat tosiaan ovat usein juuri näillä ihmisillä, joilla on oma elämän hallinta ihan sekaisin. Ei työtä, ei siksi rahaa, koirat ulkoilutetaan pikaisesti takapihalla jne.

Turvallisuuden halustako ihmisen pitää saada neljä koiraa, kahdeksan kissaa tai viisitoista marsua? Motiivi mietityttää...

Lähettäjä: Que 
Päivämäärä:   23.11.19 10:04:20

Tapa kontrolloida, vanhemmat eivät saa napanuoraa poikki vaan yrittävät hallita edelleen aikuisia lapsia. Sen kyllä ymmärrän, ettei ota lemmikkejä vierailulle eikä hoitoon-ei tosiaan tarvitse.
Keskustelu työttömistä, jotka ei eläinten vuoksi voi mennä töihin. Ei ne kykenisi muutenkaan ja tuskin kelpaisivat työmarkkinoille, ongelmia on muutenkin elämän hallinnassa.

Lähettäjä: huokaus 
Päivämäärä:   23.11.19 10:11:53

Melko tuttua. Mulla on ollut koko aikuisikäni (olen 40+) lemmikkejä, kissoja koiria ja yksi ponikin kymmenen vuotta sitten. Kaikki hoidettu, koulutettu ja aikanaan tuhkattu asiallisesti. Ikinä en ole pyytänyt apua, en rahallisesti enkä hoitajaksi. Tästä huolimatta, joka kerta kun talouteen tulee uusi lemmikki alkaa kauhistelu ja siunailu. Miten sä voit, ei kait taas uutta, eihän sulla ole aikaa jne. Sanottakoon että koiria on yksi tai kaksi kerralla, kissoja yhdestä kolmeen. Lisäksi kasvatan molempia pienimuotoisesti. Asiasta on puhuttu niin monta kertaa mutta koskaan en saa mitään järkevää kommenttia kysymykseen_miksi_ mun lemmikit on hänelle niin vaikea juttu.

Hauskinta on se että kahdella sisaruksellani on vaihtuva määrä elukoita joiden pito on välillä kyseenalaista. Heille äitee ihastelee uusia pentuja ja nauraa tavoille opettamattomien piskien tekosille. Kun sanon ettei hän ole oikein tasapuolinen asiassa meitä kohtaan en saa, edelleenkään, järkevää vastausta. Noh, enhän mä tietenkään hyväksytä päätöksiäni kenelläkään mutta olishan se kiva kun ei joutuis sitä ihmettelyä kuulemaan. Ihan en välejä sentään tämän takia laita poikki :D

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.11.19 10:13:54

Ääritapaukset (työttömät, joilla liikaa eläimiä) erikseen. Mulla on ainakin pari hevosta ja kissa sekä käyn kokopäivätyössä, ei voi puhua elämänhallinnan menetyksestä. Silti vaan sanottavaa äidillä riitti....

Jos eläimet kärsii niin soitto eläinsuojeluun, ihan eri asia kuin vanhemman halu määrätä lapsensa elämästä. Molempia toki on, mutta aloittaja tarkoittaa varmasti jälkimmäistä.

Lähettäjä: Öö 
Päivämäärä:   23.11.19 10:21:38

No eihän 4 koiraa ole paljon. Jos vaikka harrastaa, metsästää tms. Ja ihan täällä keskellä korpea hehtaarien tontilla menee vahti/seurakoirana. Ja kyllä tuo turvallisuutta. Ihan ikävä kolmatta koiraamme joka oli topakka vahti eikä vieraat tullu huomaamatta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.11.19 14:35:44

"Aikauhiaa,
minä just laitoin viestiä tyttärelle, että tervetuloa jouluna meille mutta ilman koiraa."

Vastaisin tuohon, että kiitos kutsusta, mutta vietämme joulua kotona koiriemme kanssa. Niin helppoa.

Koiramme eivät saa vierailla vanhemmillani, sisustus kärsii. Muutenkin koiramme ovat no no. Hevoset, no kuka hullu sellaisia hankkii. Lapsena en, yllätys saanut hevosta enkä koiraa. Aikuisena ollut neljä hevosta ja koko ajan kaksi koiraa. Tyttäreni sai ponin 12-vuotiaana.

Sattuneesta syystä emme käy vanhemmillani kovin usein.

Lähettäjä: Oo 
Päivämäärä:   23.11.19 15:07:24

^ Minäkään en menisi joulua viettämään tuolle äidille joka kieltää koiran tulon. En minä sitä koiraa jätä yksin kotiin ja lähde pyhiä viettämään jonnekin. Mieluummin oman rakkaan koiran kanssa kuin tuollaisen äidin joka ei hyväksy minua ja elämääni sellaisena kuin se on.

Lähettäjä: 1199 
Päivämäärä:   23.11.19 15:28:08

Mä joskus parikymppisenä haalin itselleni aivan liikaa eläimiä, siis kaikenlaisia rescue-tapauksia yms. En tyietenkään sitten lopulta pystynyt näitä eläimiä pitämään niiden elämän loppuun saakka. Siinä sivussa kävin hoitamassa ja liikuttamassa usein erästä eläkeläishevosta. Äitini tästä huomautteli ja minä pahoitin mieleni. Minun mielestäni asiassa ei ollut mitään ongelmaa ja äiti ei vaan hyväksynyt elämäntapaani.

Nyt 15 vuotta mlehemmin tajuan äitiäni ihan täysin. Jälkeenpäin ajatellen minulla oli tuolloin elämänhallinta aivan hukassa ja olin masentunut. Aloitin erilaisia opintoja ja töitä, mutta en "jaksanut" käydä töissä pitkään ja opiskelut lopetin aina kesken ja jouduin palauttelemaan opintotukia. Kämppä oli sotkuinen, rahatilanne luonnollisestikin huono, itte olin onnellinen jos minulla oli rahat seuraavaan vuokraan kasaan kaavittuna. MUTTA en minä silloin tajunnut, mikä äidin tai jonkun muun aikuisen ihmisen silmissä tilanteessani mätti.

Lähettäjä: 1199 
Päivämäärä:   23.11.19 15:31:35

Ylempi viestini ei siis ihmeemmin liittynyt juuri aloittajan tapaukseen, alotuksesta käkvi kyllä ilmi ettei aloittaja ole enä parikymmpinen. Toki äiti voi silti olla sitä mieltä, ettei aloittajalla ole elämä ihan hallinnassa tai sitten äidillä itsellään ei ole ja purkaa siksi turhautumista ja pahaa oloaan aloittajaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.11.19 15:31:50

Ei minun tarvitse koiriani vanhempieni luokse viedä. Ne ovat minun koiriani, eivät heidän eikä heidän tarvitse niitä kotiinsa ottaa. Eivät hekään ota kissojaan mukaan meille tullessaan. Vierailut tehdään päiväseltään, koirat voivat aivan hyvin olla sen ajan kotona.

Lähettäjä: Öö 
Päivämäärä:   23.11.19 15:41:39


"Aikauhiaa,
minä just laitoin viestiä tyttärelle, että tervetuloa jouluna meille mutta ilman koiraa."

Pysyisin mieluummin koiran kanssa kotona :D

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   23.11.19 15:58:07

Aloittajan äiti kuulostaa kyllä jollain tavoin traumatisoituneelta, ei ole ihan normaalia suuttua tuollaisesta.

Te, jotka ette vieraile vanhemmillanne lainkaan siksi että koiraa ei voi viedä mukana: ihanko vakavissanne kiukuttelette siitä että äitiänne ei kiinnosta haukkana vahtia ettei tapahdu vahinkoja ja koko ajan siivota eläimenne jälkiä? Te tuskin itse kuuraatte vanhempienne kotia lemmikkinne jäljiltä...

Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   23.11.19 16:01:14

Oma äitini ei juuri hevoshankinnoistani ole perustanut.
Nyt hevosnumero kuuden kohdalla ei enää jaksanut kommentoida - oli kai todennut sen olevan väistämätöntä.
Lapsena ei huusholliin koskaan hevosta tullut äidin vastustuksen vuoksi. Totesin jossain vaiheessa, että jotain vajausta on varmaan jäänyt lapsuusvuosilta ja sen täyttämiselle ei nyt loppua näy...

Lähettäjä: Pijhg 
Päivämäärä:   23.11.19 16:17:27

Isäni ja äitini kuului lahkoon josta itse lähdin aikuisena pois. Yrittivät minua saada takas ja että muuttaisin siskoni huoneeseen asumaan. Kun sisko jo muuttanut pois. Piti kuulemma myydä toinen koira pois ja toinen koira olisi saanut elää makkarissa loppuelämän.

Olin etten todellakaan myy lemmikkini pois niin oisin saanut molemmat pitää 🙄🙄.

Jotkut nyt vaan on sekaisin päästään.

Lähettäjä: minulla 
Päivämäärä:   23.11.19 18:02:24

ei ole kokemusta moisesta. Kun lapset olivat vielä iällisesti lapsia minulla oli pari koiraa ja lapset saivat aina ne eläimet mitä halusivat, sehän oli vain vastuun ottoa ja sitoutumista kasvattavaa. Ehtihän noita olla vuosien myötä, pari kissaa, gerbiilejä, kani, koira, poni, hevonen, kaikki hoidettiin loppuun asti. Aikuisinakin heillä ollut koiria ja kissojakin, ei ole vaikuttanut väleihin eikä tapaamisiin. Eläinten kanssa elämisen positiiviset vaikutukset ylittävät ne negatiiviset mennen tullen.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   23.11.19 21:41:31

Oma äitini matkustelee koko ajan ja haluaisi, että minäkin harrastaisin sitä ja mieluiten hänen kanssaan. Mutta minulla on hevosia omassa pihassa ja muitakin lemmikkieläimiä useampia. Vihaan matkustamista jo paikalliseen ruokakauppaan.

Kyselee aina eikö jo kyllästytä, kun joku eläin on vaikka kipeä. Kun suunnittelen uuden hankintaa niin huutaa, että enkö tajua kuinka sitovia eläimet ovat. Eipä ole tullut mieleen, vaikka kymmeniä vuosia niitä minulla ollut?

Ajattelee kai, että kun nämä nykyiset tästä kuolevat niin sitten riittää, mutta pahoittaa aina mielensä kun tilalle tulee uusi.

Lähettäjä: Kaisuli 
Päivämäärä:   23.11.19 22:35:24

Onpas tänne tullut tekstiä, kiva.

Meillä siis tosiaan tilanne että äitini käänsi takin koko perheellemme ja se sisältää myös 10 vuotiaat tytöt. Minä kyllä kestän tämän mutta tyttöjen puolesta olen todella surullinen.

Mitä koiriin tulee niin meillä nyt neljä whippet roduista koiraa. Koti on siisti, koirat elävät perheemme keskellä ja miksi neljä? Molemmilla tytöillä omat koirat noiden kanssa käyvät junnukehissä ja agissa sekä toinen kokeillut nyt koiratanssia. Kahdesta jäljelle jäävästä toinen 10v ja nyt tämä pentu ja minä taas tykkään käydä näyttelyissä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.11.19 00:29:36

Huh huh mitä luettavaa..onneksi olen eläinrakkaasta perheestä jossa oli muutenkin suvaitsevainen ja järkevä kasvatus.isäni oli todella eläinrakas.koska itselleni ei ole luotu lapsia niin koiria ja hevosia ollut.isäni aikoinaan lahjoitti lapsen lapsilleen kaikille 20.000mk.koska minulla ei ollut niitä niin lahjoitti saman summan mun eläimille,koska ne oli mun "lapsia".

Lähettäjä: Heps 
Päivämäärä:   24.11.19 01:58:56

"e, jotka ette vieraile vanhemmillanne lainkaan siksi että koiraa ei voi viedä mukana: ihanko vakavissanne kiukuttelette siitä että äitiänne ei kiinnosta haukkana vahtia ettei tapahdu vahinkoja ja koko ajan siivota eläimenne jälkiä? Te tuskin itse kuuraatte vanhempienne kotia lemmikkinne jäljiltä..."

Anteeksi, mutta mitä jälkiä koira jättää? Ja mitä ihmeen kuurattavaa niiden jäljiltä jää? On sulla kumma olettamus, että koira sotkee noin paljon, että saa vahtia kuin haukka joka sekunti tai kävellä rätin kanssa sen perässä, kun siitä kai jotenkin mystisesti tupruttaa likaa sen kulkiessa. :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.11.19 06:39:31

"Aikauhiaa,
minä just laitoin viestiä tyttärelle, että tervetuloa jouluna meille mutta ilman koiraa."

Pysyisin mieluummin koiran kanssa kotona :D

Ehkä minun pitää avata tätä vähän.
Meille on tulossa jouluna sukulaisia niin, että paikalla on 12 henkilöä ja niistä yksi on allerginen koirille. Hän on luvannut syödä jotain lääkkeita mutta pelkään että hän saa astmakohtauksen meillä ja olen varautunut asiaan siivoamalla hullun lailla ja ostamalla aivan uudet petivaatteet heille (meidän kaikki tekstiilit on saastuneet koirataloudessa).

Meillä itsellä on 4 sisäkoiraa joista kahta en voi asuttaa viikoksi tarhaan joten pyörivät sisällä jouluna. Lisksi talossa on kaksi navettakissaa, onneksi ne voi teljetä navettaan. Tyttären koira asuu meillä usein (aivan kuten pojankin koirat) ja tiedämme molemmat että se koira villitsee tilanteen ja siksi tytär onkin varannut nyt koiralle hoitopaikan hoitolasta sillä hän haluaa tulla käymään pariksi päiväksi.

Lähettäjä: Abc 
Päivämäärä:   24.11.19 14:16:21

Kuulostaa kovin tutulta. Minulla ikää 38v ja kotoa muuttanut omilleen jo n.20v sitten. Eka koira tuli 2011 jolloin vanhemmat sanoi että älä ota, et koskaan pääse minnekään jnejne. Kun pentu tuli, niin kummasti mieli muuttui ja kovin olivat suopeita koiraa kohtaan. Ottivat mielellään hoitoon yms. Tänä syksynä otin toisen koiran, sen jälkeen ei ole paljoa soiteltu. Ennen pentua soiteltiin viikottain, nyt ei kuulu koskaan mitään, ellen itse soita. On niin kummallista touhua etten ole viitsinyt edes kysyä että mitvit. Senkun mököttävät jos se heidän mielestään jotain auttaa.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   24.11.19 15:42:12

Ratkaisu on seurustelu äidin kanssa ilman koiria ja valikoiva tiedottaminen oman perheen eläinmäärästä/tilanteesta äidin suuntaan. Oma äitini sai tietää uudesta pennustamme kun se oli ollut meillä 3 kk. Eläinlääkäriasioita en enää juttele hänelle ollenkaan enkä tiedota koirien lopetuksistakaan. Soitan hänelle päivittäin ja juttelen tunnin verran hänelle tärkeistä asioista.

Lähettäjä: o 
Päivämäärä:   24.11.19 15:49:55

Olimme hommamassa 10 v tyttäreni kanssa koiranpentua, emmekä sitä erityisesti missään kailottaneet.

Mutsi sattui soittamaan, kun olimme tulossa kotiin katsomasta koiranpentua. Kysyi missä olemme ja kerroin. Vastaus oli "Aijaa, otatte koiranpennun ja aiotte siis tappaa (lopettaa) X:n eli kissamme, koska koira tulee taloon".

Erikoinen heitto, ei lopetettu kissaa joka eli vielä useamman vuoden ihan jee elämää koiran ja parin jyrsijän kanssa.

Mutsi oli tunnetusti aika vastentahtoinen millekkään uudistuksille ja kelasi aina pahinta vaihtoehtoa :)

Lähettäjä: Hah 
Päivämäärä:   24.11.19 15:59:07

Onpa erikoista porukkaa. Ja mitä väliä onko koiria 1 vai 2 :D