Lähettäjä: Voih 
Päivämäärä:   22.7.19 23:09:59

Olin tänään viisi vuotiaan lapseni kanssa leikkipuistossa. Samaan aikaan paikalla oli neljä muuta vanhempaa, kaikilla pienet lapset mukana. Minä olin ainoa, joka leikki lapsensa kanssa ja ylipäänsä seurasi, mitä tapahtuu. Kaikki muut neljä vanhempaa tuijottivat puhelimiaan.

Yksi äiti ei kiinnittänyt mitään huomiota, kun saavuin puistoon. Hänen lapsensa tuli meidän luoksemme portille, mutta äitinsä ei edes vilkaissut meihin päin, vaan tuijotti vain puhelintaan. Olisin voinut ottaa hänen lapsensa siitä mukaani ja häipyä.

Kaksi vanhempaa sentään vilkaisivat, mutta sitten vain jatkoivat puhelimensa tuijottelua. Yhdelle tuli jossain vaiheessa puhelu, johon vastasi ja selitti siinä sitten kaikkien kuullen, miten oli riidellyt siskonsa kanssa ja miten siskon uusi miesystävä on outo.

Mikä ihmisiä vaivaa? Miten se puhelin voi olla NIIN tärkeä!?

Lähettäjä: s 
Päivämäärä:   22.7.19 23:12:22

Minä saan huomioida ja aktivoida vilkasta lastani kotioloissa melkein 24/7, ja leikkipuisto tuo siihen hetken hengähdystauon kun siellä lapsi viihtyy hetken itsekseen tai kavereiden kanssa. Käytän sen kyllä usein hyväkseni, en tokikaan aina.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.7.19 23:13:58

Olen miettinyt samaa. Kerran junassa käytävän toisella puolella matkustivat isä ja poika. Poika rakenteli Legoilla ja jatkuvasti pyrki saamaan isää mukaan, pyysi katsomaan ym. Isä hädin tuskin jaksoi vilkaista, ei sanonut mitään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.7.19 23:14:49

Tällä junassa olleella isällä oli siis puhelin kädessään, jota tuijotti.

Lähettäjä: Naks 
Päivämäärä:   22.7.19 23:15:07

Turha syyttää kännykkää, eivät vanhemmat ennenkään olleet läsnä

25.10.2018

Kahvipöytäkeskusteluista, lehtien kolumneista ja sosiaalisen median puheenvuoroista voi päätellä, että nykyvanhemmuuden suurin uhka on kännykkä ja some. Siis nimenomaan niin päin, että välinpitämättömät, kylmät julmurivanhemmat (eritoten äidit) laiminlyövät lapsiaan koska roikkuvat niin paljon puhelimillaan.

Se on kuulkaa kauhia asia! Vanhempien kännykänkäyttöä on mainoskampanjoissa verrattu jopa väkivaltaan. Tekstaripalstoilla paheksutaan, että leikkipuistossa äidit istuvat kännykkä kädessä eivätkä leiki lastensa kanssa. Perheet eivät enää vietä yhdessä aikaa ja kaikki on pilalla – koska kännykät.

No sehän ei ole lainkaan totta. Ensinnäkin uhkakuvat ovat monesti liioiteltuja. Toiseksi jatkuvan läsnäolon vaatimus on kohtuuton.

Kolmanneksi: eivät ihmisvanhemmat ole koskaan olleet jatkuvasti läsnä lapsilleen.

Vaikka meidän lajimme poikaset vaativatkin hoitoa hyvin monta vuotta, emme me ikinä ole hoitaneet heitä taukoamatta. Vanhemmat ovat keskittyneet omiin juttuihinsa ja antaneet lasten pyöriä jossain siinä nurkilla ihan aina.

Se on ollut välttämätöntä. Ennen taloja ja aseita kaikenlaiset uhkat vaanivat ihmisiä koko ajan. Ei silloin ollut mahdollisuutta vahtia leikittää lasta joka hetki. Sama koskee tietysti ruoan hankitaa, ja vieläpä melko läheiseen menneisyyteen asti. Vanhempien oli pakko tehdä töitä lähes koko ajan että perhe sai syödäkseen. 100% ajan antaminen lapsille ei ollut mitenkään mahdollista.

Sama on jatkunut myös silloin, kun hengissäpysyminen ei enää vienyt jokaista hetkeä. Ei tarvitse lukea kuin muutaman vuosikymmenen takaista kasvatusopasta, niin neuvot menevät nykyvanhemman mielestä jo tosi oudoiksi. Mutta ennen oli ihan tavallista, että lapset pistettiin vaikkapa leikkikehään ja heidän oletettiin viihtyvän siellä. Ilman mitään erityisiä viihdykkeitä ja varsinkin ilman leikittäviä vanhempia!

Kuva Ksenia Makagonova, ylin kuva Menglong Bao.

Muistelepa hetki omaa lapsuuttasi…

Leikkivätkö vanhempasi kanssasi ja kuinka paljon? Vai olitko sinä useimmiten omissa leikeissäsi ja vanhemmat omissa puuhissaan?

Äitisi ei ollut kännykällä, koska kännyköitä ei käytetty, mutta lankapuhelimessa hän varmaan roikkui. Mahdollisesti tunteja, kun iltaisin oli halvat lähipuhelut. Jos halusit huomiota, jouduit hyppimään ja kiskomaan äitiä vaatteista ja mankumaan äitii äitii äiitiiii!!!, minkä jälkeen hän huomasi ja sanoi vihaisesti SSHHH oon puhelimessa! Sen ajan äidit kertokaas, paheksuttiinko sitä yhtä paljon kuin kännykän käyttöä nykyisin?

Meidän äitejämme ei myöskään paheksuttu poissaolevasta käytöksestä leikkipuistossa. Koska eivät meidän äitimme olleet leikkipuistossa tai pihalla! Meidät lykättiin sinne yksin, ja siellähän sitä viihdyttiinkin tuntikausia. Painoiko äitien (ja isien) rintaa syyllisyys siitä, että saako tuon ikäinen lapsi olla ulkona yksin ja enkö minä ole tarpeeksi lasteni kanssa? Ei varmaankaan.

Sen lisäksi, että meidän äitimme tekivät kotihommia josta usuttivat meidät pois jaloista, he myös lukivat tuntikausia ja katselivat telkkaria illat pitkät. Sanoiko kukaan silloin, että tuo aika on pois lapsiltasi? Että sinun pitäisi olla heille enemmän läsnä?

Pahinta nykyisessä kännykkä- ja somekulttuurissa ei ole se, että se jotenkin väistämättä tuhoaisi vanhemmuutemme, välittämisen ja läsnäolon. Pahinta on turha tuomitseminen. Vieraat ihmiset tuomitsevat vanhempia ja vanhemmat tuntevat itse syyllisyyttä. Ihan turhaan. Lapset tarvitsevat läsnäoloa ja läheisyyttä, ja koko perhe tarvitsee aikaa yhdessä, se on totta.

Mutta meidän vanhempamme keskittyivät omiin juttuihinsa yhtä lailla. Samoin heidän vanhempansa. Sekä heidän vanhempansa. Ei nykyvanhempien tarvitse yhtäkkiä kyetä olemaan taukoamatta läsnä, ilman mitään omia viihdykkeitä ja tekemisiä. Ei se ole mitenkään luonnollista.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Lisää sinua kiinnostavaa luettavaa:

ELÄMÄ

”Miehelleni ihan kaikki tulee yllätyksenä”

LAPSET

Anna lapsen töllätä ruutua!

UUTISET

Ehkä väsymyksesi syy ei olekaan unenpuute?

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Älä vaan missaa näitä!Hittoon ne iloiset perhekuvat somestaLapsi somekoukussa – mitä tehdä?Mutku kaikki muut saa pelata!!!

Nykyinen kategoria:

ELÄMÄ

Tutustu myös muihin kategorioihin:

LAPSET

 NAISEN ELÄMÄ

 PAKKO AVAUTUA

RUOKA JA JUOMA

 SUHTEET

 UUTISET

VIDEOT

KOMMENTOI ARTIKKELIA

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lisää kuva

 

4 vastausta artikkeliin “Turha syyttää kännykkää, eivät vanhemmat ennenkään olleet läsnä!!”

Hope sanoo:

26.10.2018 15:34

Ei olleet vanhemmat lapsuudessa läsnä. Ulkona oltiin yleensä yksin tai sitten isä hoiti puutarhaa, kitkien, istuttaen tai ruohoa leikaten. Isä myös käytti ison ajan päivästä lehden lukemiseen, säveltämiseen ja maalaamiseen. Kun hänelle puhui, oli hän aivan omassa maailmassaan. Veljeni kanssa kiusallaan kyseltiin lupia kaikkeen sellaiseen mitä ei todellakaan oltaisi saatu tehdä, koska tiedettiin että isä ei kuuntele ja vastaa kaikkeen aina vaan joo. Äiti oli omassa maailmassaan tissutellen juomiaan ja iltaa kohden meno vain yltyi. Eli on niin monta tapaa olla jollakin tasolla paikalla, mutta ei läsnä. Älypuhelin tai netti tuskin on edes siitä pahimmasta päästä.

Vastaa ›

Ei ennen vanhemmat olleet edes paikalla, saati läsnä.sanoo:

26.10.2018 14:46

60-luvulla meidät lapset lykättiin kerrostalon betoniselle pihalle keskenämme nahistelemaan. Eikä siellä pihalla ollut mitään hiekkalaatikoita tai kiipeilytelineitä. Muistan että yksi leikki oli piilosilla olo, ja paras paikka piilolle oli pihalle muurattu roskis, jossa poltetiin roskat, taisi olla öisin. Rotat oli kissan kokoisia ja juoksivat seinän viertä roskikseen tai pois sieltä. Talkkari ei antanut edes piirtää maahan liiduilla. Siellä me ihmeteltiin mitä nyt tekisi, kun äidin mielestä meidän piti saada raitista ilmaa. Ei todellakaan olleet kumpikaan vanhemmista läsnä. Olin kuusivuotiaasta saakka osan päivää yksin kotona kun vanhemmat oli työssä. Nyt mun äiti, jolle ei silloin voinut edes puhua jos ja kun se oli väsynyt, päivittelee miten nuoret äidit on jatkuvasti kännykkä kourassa lapsen vieressä.

Vastaa ›

Mä vaan sanoo:

25.10.2018 22:07

Tässä: SSSHHH!! Tulee UUTISET tai NAPAKAYMPPI. Ei unodeta Dallasia jne..

Vastaa ›

Satu sanoo:

25.10.2018 13:24

Niin totta! Omat muistikuvat lapsuudesta on sitä että itsekseen leikittiin pihalla ja sisällä, äiti oli yleensä keittiössä ja isä teki omia hommiaan. Ne muutamat hetket kun äitikin tuli laskemaan pulkkamäkeä pihalle, muistaa kyllä hyvin, koska silloin ne oli niin erityisiä hetkiä.

Muistan myös miten vaikea oli vanhempanakaan saada äidin huomiota työpäivänsä jälkeen kun hän luki lehteä ja joi kahvia. Edes sen verran että olisi allekirjoittanut todistuksen/kokeen tms. Ensin piti odottaa että hän on saanut lehden luettua..

Vastaa ›

Tilaa hyvä ihminen uutiskirje!!

Saat Huonon parhaat palat suoratoimituksena sähköpostiin! Emme lähetä roskaa vaan sisältöä ja välillä myös alekoodeja, jotka saat vain uutiskirjeestä.

Tervetuliaislahjana saat hervottoman hauskan Huono Äiti. Tunnustuksia -kirjan HETI sähköpostiisi!

Uusimmat artikkelit

PAKKO AVAUTUA

Lapseni alkoi käyttää huumeita jo ala-asteella, enkä pysty auttamaan häntä

”Muistan jokaisen päivän monen vuoden ajalta, muistan sen ensimmäisen hetken, kun tajuan varovasti että ei-edes-yläasteikäinen lapseni käyttää huumeita. Ajatus on…

HUONO ÄITI -TOIMITUS, 22.7.2019

UUTISET

Rintanappi kertoo raskaudesta – käyttäisitkö?

Chicagossa ollaan ottamassa käyttöön raskaana oleville rintanapit, joiden avulla he voivat julkisessa liikenteessä ilmaista olevansa raskaana. Tarkoituksena on siis se,…

HUONO ÄITI -TOIMITUS, 22.7.2019

ELÄMÄ

Pitäiskö lopettaa sokerin käyttö? Nämä ovat hyödyt!

Oletko sinäkin niitä, joiden karkkihammasta kolottaa jatkuvasti? Se ei ole mikään ihme, sillä lisättyä sokeria on vaikka missä ruoissa, ja…

HUONO ÄITI -TOIMITUS, 22.7.2019

Joidenkin meistä pitää olla Huonoja, jotta ne muut voivat tuntea olevansa tosi hyviä.MIKÄ HUONO ÄITI? YRITYKSILLE OTA YHTEYTTÄ TIETOSUOJASELOSTE HUONO ÄITI FACEBOOKISSA

© HUONO ÄITI 2019

Lähettäjä: Jösses 
Päivämäärä:   23.7.19 00:15:58

Missä pumpulissa ne lapset nykyään pidetään? Naksille kiitos artikkeleista

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   23.7.19 00:32:52

Eipä minuakaan ole koskaan leikitetty. Muistan yhen ainoan leikin, kun äiti teki ruokaa ja oli kotileikkimme äiti. Me mentiin sisarusten ja kavereitten kanssa ympäri kyliä, pihoja ja mettiä.

Lähettäjä: .hemppa 
Päivämäärä:   23.7.19 00:37:02

Ei lasten kanssa voi olla 24/7 läsnä.
Omilleni ainakin koitan opettaa, että lasten leikit on heidän juttu- ei minun. Harrastukset on heidän juttu- ei minun. Mä ruokin, vaatetan, ohjeistan, maksan, KASVATAN.
Silloin tällöin on ok heittäytyä leikkiin, mutta ei todellakaan koko ajan voi aikuinen olla siinä iholla, eikä kuulukaan.
Mitä porukkaa te oikein kasvatatte?

Ihan eri asia sitten alle leikki-ikäisen(0-2v) kans touhuilut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.7.19 08:00:41

Ei minunkaan kanssa ole leikitty, mutta kaikkein tärkeimpinä hetkinä lapsuudesta, muistan puuhastelut isän kanssa. Yhdessä tekemisen, luonnon tutkimisen, savottahommat vanhempana n. 12v. Maatilalla lapset otettiin mukaan töihin, ja vieläkin muistan kuinka n. 4v olen istunut traktorinkopissa isän vieressä ja laulanut samaa laulua uudestaan ja uudestaan. Läsnäolon tunne on tärkein ja ne hetket jää mieleen.

Lähettäjä: Lalla 
Päivämäärä:   23.7.19 08:44:24

Minä ainakin tarkoituksella olen sivummalla ja olen tekemiväni jotain muuta vaikka kuuntelen ja seuraankin lapsen tekemisiä jos lapsi vain viihtyy yksin/ kaverin kanssa ja tekeminen on järkevää. Tämä on ihan tietoinen päätös koska lapsemme jolla on (tai nyt ovat parantuneet jo paljon) huonot sosiaaliset taidot ei osannut vielä reilu 5 vuotiaana olla hetkeäkään ilman aikuisen huomiota ja esim päiväkodissa tarvitsi aikuisen mukaan leikkiin, että leikki hetken toisten lasten kanssa. Aloimme kotona tarkoituksella seuraamaan vain sivummalta jos lapsi osasi leikkiä/askarrella/ puuhailla yksin ja tarkoituksella järjestimme tilanteita, että oli kaverin kanssa kaksin ja me vanhemmat seurasimme kuuloetäisyyden päästä mutta emme osallistuneet ellei tilanne sitä vaatinut. Kyllä sekin on lapselle tärkeä taito kouluiän lähestyessä, että osaa touhuta hetken olla ilman aikuista ja olla kavereiden kanssa ilman aikuisen välitöntä läsnäoloa.

Eikä tämä ole meidän vanhempien mikään oma keksintö, että näin alamme toimia vaan toimintaterapeutin ja psykologin kanssa yhdessä mietitty taktiikka jotta lapsi oppisi pikkuhiljaa olemaan ilman aikuisen jatkuvaa seuraa. Hyvin on toiminut tai sitten lapsi on muuten kehittynyt mutta eilenkin oli lähes 2 tuntia meidän pihalla kaverinsa kanssa leikkimässä ja minä vain välillä kurkin ikkunasta, että kaikki on hyvin ja kertaalleen vein juomista kun oli lämmin päivä. Se puhelin on leikkipuistossa helppotapa keksiä itselle puuhaa. Toki leikimmekin yhdessä mutta emme enää koko aikaa vaan jätän tarkoituksella lapen välillä keksimään itsekseen tai kaverin kanssa tekemistä.

Lähettäjä: mikko 
Päivämäärä:   23.7.19 10:09:58

Someriippuvaiset vanhemmat selittelevät asiaa, sillä, että "lapsen pitää oppia leikkimään ilman aikuista".

Lähettäjä: Lalla 
Päivämäärä:   23.7.19 10:15:05

Mikko: Kysyppä keneltä vain esim päiväkodissa työskentelevältä pitääkö 6 vuotiaan osata leikkiä kaverin kanssa ilman jatkuvaa aikuisen läsnäoloa vai ei niin saatat yllättyä vastauksesta.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   23.7.19 10:46:54

Minä ainakin istuin eilen ihan hyvällä omallatunnolla leikkipuistossa puhelin kädessä. Sain pidettyä lasten kanssa vapaapäivän, joka edellytti kuitenkin sitä että hoidin työasioita sähköpostilla. Lapset 5 ja 8v

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   23.7.19 10:47:24

lähti kesken..
Leikkivät keskenään tunnin ja loppupäivä vietettiin yhteistä aikaa ilman sitä puhelinta.

Lähettäjä: voih 
Päivämäärä:   23.7.19 12:02:13

Eli teistä on ihan normaalia, että lapsen voi vaikka ryöstää, kun äiti/isä ei saa katsettaan kännykästä irti?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   23.7.19 13:35:45

En yleensä ota kännykkää puistoon mukaan, mutta se on kyllä meidänkin lapselle niitä ainoita paikkoja, jossa se leikkii itsekseen. Kotona pitäisi huomioida ihan jatkuvasti, äärimmäisen harvoin haluaa leikkiä yksin. Puistossa on mielestäni vaan ihanaa, kun lapsi uppoutuu pitkiksi ajoiksi omiin juttuihinsa, en silloin todellakaan tunge siihen viereen pitämään yllä mitään aktiivivanhemman roolia. Toki ollaan leikkikentällä aamupäivisin melkein kolme tuntia, kyllä siinä ehtii sekä leikkiä lapsen kanssa että somettaa ihan hyvin, jos mieli tekee. Yleensä kuitenkin lähinnä juttelen muiden vanhempien kanssa.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   23.7.19 13:45:45

Käykö aloittaja muuten puistossa usein, vai onko se teille joku erityinen juttu? Siinäkin on vähän eroa, käykö siellä taaperon kanssa viettämässä aikaa ihan joka päivä, jolloin se on osa ihan normaalia arkea, vai onko se lapselle jotain erityistä, jolloin vanhempi tietysti leikkii enemmän mukana.

Lähettäjä: Mimmu 
Päivämäärä:   23.7.19 14:32:59

Lähettäjäs 

Päivämäärä22.7.19 23:12:22

Minä saan huomioida ja aktivoida vilkasta lastani kotioloissa melkein 24/7, ja leikkipuisto tuo siihen hetken hengähdystauon kun siellä lapsi viihtyy hetken itsekseen tai kavereiden kanssa. Käytän sen kyllä usein hyväkseni, en tokikaan aina."

Tämä

Lähettäjä: Ellu 
Päivämäärä:   23.7.19 14:39:04

Eikös sinne leikkipuistoon mennä just että lapsi voi leikkiä muitten LASTEN kanssa? Äidin kanssa voi puuhata kotona.

Lähettäjä: nainen 
Päivämäärä:   23.7.19 15:39:54

Kuinka moni muistaa äitinsä leikkineen barbeilla tai hiekkalaatikossa? Nostaa käden ylös?

Mikä ihmeen vimma on ajatella että aikuinen leikkisi lastenleikkejä? Sitähän varten leikkipuistoon mennään että lapsi itse saa kavereita sieltä ja leikkisit toisten lapsien kanssa. Montako aikuista oletatte näkevänne lapsien hiekkalaatikolla lapioiden kanssa heiluen, olettaen että lapsi on jo selvästi leikki-ikäinen eikä alle 2v?

Ennen vanhaan ei todellakaan vanhemmat leikkineet lapsien kanssa eivät edes vieneet lapsia pihaa kauemmaksi vaan itse sai kulkea polkupyörällä kun sen taidon oppi. Miksi ihmeessä nytkään vanhemmuuden mittari on siitä kiinni?

Lähettäjä: Mari 
Päivämäärä:   23.7.19 16:08:15

Olen havainnut saman kuin aloittaja. Puistossa äidit ja isit istuu kännykkä kädessä, vaikka lapsi olisi oikeasti pieni. En ihan ymmärrä. Saman olen havainnut kun perhe on ravintolassa, pöydässä istutaan kännykät kädessä, usein ihan jokainen. Siinä ei juurikaan toistensa kanssa keskustella.

Lähettäjä: Ja 
Päivämäärä:   24.7.19 00:43:28

Ja tästäkin porukasta osa ihmettelee lastensa ongelmia myöhemmässä iässä. Juostaan psykologeilla ja maristaan, kun nuori /lapsi ei löydä kavereita, ei keksi tekemistä, on hankala ja ne kuuluisat kaikki keinot on käytetty. Kukaan ei kiellä leikkimässä lapsen kanssa vauvasta alkaen puistossa eikä kotona. Vuorovaikutustaidot opitaan yhdessä vanhempien kanssa ja myöhemmin ne siirtyvät suhteessa muihin ihmisiin. No, eipä työt lopu nuorisopsykiatrian osalta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.7.19 01:01:31

Tsiisus. Jokaisella on ihan oma elämäntilanne menossa. Mä en ainakaan ala seurustella ja huomioimaan aikuisia leikkipuistoissa. Känny on, mulle oma aika pitää yhteyttä ystäviin tai lukea kirjaa tai uutisia tai hevostallinettiä. Kuhan katson, et se oma lapsukainen käyttäytyy eikä kukaan kidnappaa sitä. En halua seurustella tai tehdä tuttavuutta ventovieraittein äippylien kanssa.

Lähettäjä: Raipe 
Päivämäärä:   24.7.19 03:23:26

"Tsiisus. Jokaisella on ihan oma elämäntilanne menossa. Mä en ainakaan ala seurustella ja huomioimaan aikuisia leikkipuistoissa. Känny on, mulle oma aika pitää yhteyttä ystäviin tai lukea kirjaa tai uutisia tai hevostallinettiä. Kuhan katson, et se oma lapsukainen käyttäytyy eikä kukaan kidnappaa sitä. En halua seurustella tai tehdä tuttavuutta ventovieraittein äippylien kanssa."

Eihän aloittaja sitä tarkoittanutkaan!

Lähettäjä: anni 
Päivämäärä:   24.7.19 06:10:43

Rakastin leikkipuistoaikaa kun lapsi oli pieni, mulla oli aina kirja (usein tosin koulukirja kun vielä opiskelin) mukana, toki vilkuilin lasta samalla mutta siellä me p*skamutsit istuttiin rivissä lukemassa kun lapset leikkivät. Aikaa ennen älypuhelimia.

Tosin jos nyt saa nillittää, niin meilläpäin se puhelin on usein koiran ulkoiluttajalla, näin sunnuntaipyöräilijänä olen todistanut useita läheltä piti- tilanteita kun koira haahuilee pitkässä narussa ja ulkoiluttaja keskittyy puhelimeen. Toinen vaarallinen ryhmä on puhelin kädessä siihen keskittyen eteenpäin polkevat, näin keski- ikäisenä huomaan että tämä on nuorten synti.

Lähettäjä: seuraava 
Päivämäärä:   24.7.19 06:56:55

Vielläkö ihmetellään miten lapsia hukkuu uimapaikoilla?
Käykääpä katsomassa kun "valvojat" istuu kännykkää tuijottaen paikalla lapsia muka seuraten?
Missään ei näe ihmisiä ilman kännykkää nykyään, ei edes auton ratissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.7.19 07:24:34

Mutta ku oma-aika!

Lähettäjä: Koissu 
Päivämäärä:   24.7.19 07:48:35

Kyllä meillä leikki niin isä kuin äitikin meidän kanssa. Ulkona ja sisällä. (ei barbeilla, koska en pitänyt nukeista). Käytiin retkellä, kalassa, soutelemassa, pyöräilemässä, telttailemassa. Pihaleikittiin yhdessä.

Lähettäjä: Vanha 
Päivämäärä:   24.7.19 08:08:42

En muista äitini koskaan leikkineen kanssani, ei pelannut. Hän oli töissä. Isällä ja äidillä oli perheyritys.
Mutta muistan, kuinka istuin äidin työpöydän alla ja touhusin omiani. Täyttelin pankkisiirtolappuja: kurjoittelin niihin ja piirsin numeroita.
Kotona äiti teki ruokaa, teki käsitöitä jolloin opetti minut neulomaan ja virkkaamaan ja hän teki niitä kotitöitä, joita helsinkiläinen kerrostalossa asuva nainen yleensäkin teki.
Mutta minulla oli mummu!
Joka luki minulle, kertoi tarinoita ja minulla oli täti, joja asui mummun kanssa (eläkeläinen, lievästi aivovammainen), joka vei minua puistoon ja leikki kanssani.
Omien lasteni kanssa touhusin mieltymysteni mukaan: vein puistoon, keinutin, saatoin tehdä pari kakkua näön vuoksi. Luin iltaisin heille läjittäin kirjoja, saatoin piirtää ja värittää, mutten koskaan ns. Leikkinyt. En barbeilla enkä pikkuautoilla.
Nyt mummuna leikin enemmän lastenlasteni kanssa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.7.19 08:40:54

Ei meillä äiti leikkinyt kanssamme kun oltiin pieniä. Puistoon mentiin tapaamaan muita lapsia ja leikkimään heidän kanssaan. Äiti lueskeli lehtiä tai jutteli muiden aikuisten kanssa.

Sama on nyt omien lasteni kanssa. Nyt kun olen kotona ja lapset on kotihoidossa, niin puistoon mennään, jotta lapset saavat lrikkiä toisten lasten kanssa. Päiväkotia en pidä tarpeellisena, mutta sosiaalisia kontakteja kyllä. Voin laittaa leikkejä alulle ja auttaa tarvittaessa, mutta en ole osa leikkiä, vaan lapset leikkivät keskenään. Lapselle on ihan hyväksi myös oppia keksimään touhuja yksin. Ei vanhemman kuulukaan olla koko ajan kiinni lapsessa ja ettei lapsi pysty tekemään mitään ilman vanhempaansa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kun mennä lapsiperheeaeen kylään missä saa kahvitella yksin kun aikuinen leikkii lapsensa kanssa, koska lapsi niin haluaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.7.19 08:48:25

Ennen vanhaan ei äidit leikkineet muiden kanssa, MUTTA eivät myöskään tuijottaneet passiivisina ruutua. Moni puistossa näkemäni lapsi hakee kontaktia vanhemmaltaan, huutaa äiti äiti äiti tai käy tönimässä vanhempaa jotta tämä katsoisi hiekkalinnaa/keinumista, mutta vanhempi tuijottaa puhelinta ilmeen hievahtamatta, aivan kuin koko lasta ei edes olisi. Tätä tekevät kaikki aikuiset kaikkialla ja monessa tapauksessa lapsi itsekin laitetaan ruudun eteen 3-vuotiaana, jolloin hän ei opi mitään sosiaalisia taitoja.

https://www.youtube.com/watch?v=apzXGEbZht0

Samaa touhua näkee myös rannoilla. Eilen Hietsussa oli useampi äiti joiden lapset leikkivät oman onnensa nojassa samalla kun äiti tuijotti kännyä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.7.19 08:49:12

Ei vain ärsyttävämpää on, lapsi joka kerjää vanhemmaltaan huomiota, kun tämä roikkuu somessa. Kahvittele siinä sitten keskenäsi.

Lähettäjä: Kg 
Päivämäärä:   24.7.19 08:53:41

Voi sitä siellä puistossakin olla läsnä, ei somessa luurin kera.

Lähettäjä: Ja 
Päivämäärä:   24.7.19 10:14:23

Lapsen aika on mennyt nopeasti ohi. Lapsi turtuu siihen, että aikuinen ei reagoi hänen pyyntöönsä. Ja toki pitää oppia olemaan yksin ja kavereiden kanssa eikä kiinni aikuisessa. Olisipa edes kannustavaa puhetta vanhemmilta, leikit hienosti /kylläpä olet taitava kiipeilijä jne. Vaikka omat vanhemmat eivät näin syystä tai toisesta sinua huomioineet leikeissä , miksi jatkaa samalla mallilla, kun toisinkin voi toimia. Palkaksi tulee lapselle terve itsetunto, hyvä suhde vanhempiin ja luottamus omiin taitoihin tässä maailmassa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.7.19 10:48:39

Toki vanhemman tulee reagoida ja olla läsnä lapselle. Fakta on kuitenkin se, että kukaan ei voi olla läsnä ainoastaan ja vain lapselle 24/7. Siinä uupuu jokainen. Vanhempi joka on lasten kanssa kotona, tarvitaee myös hetken aikaa, jolloin ei ole ihan koko ajan kiinni toisessa, usein tämä on ulkoilun ajan.

Vanhemmuuden vaatimukset ovat menneet älyttömiksi. Lapsen tarpeisiin pitäisi vastata heti päivin ja öin. Meillä sanottiin jo vauva-aikana, neuvolassa, että ne vanhemmat ketkä pystyvät olemaan kotona ollessaankin riittävän sosiaalisessa ympäristössä, jaksavat hoitaa lapsiaan kauemmin kotona. Ja kyllä sen huomaa lähipiirissä. Kaverit ketkä lataavat älyttömät paineet ja ovat koko ajan lapselle läsnä (silloinkin kun aikuisia on ympärillä), ovat niin uupuneita vanhemmuuteen, että omina arkivapainaan (jopa lomina) vievät lapsen päiväkotiin, jotta saavat levätä. Ehkä se kultainen keskitie on tässäkin paras. Riittävän hyvä vanhemmuus riittää. Kännykkääkin voi aikuinen käyttää kohtuudella. Ja silti olla tarpeeksi läsnä arjessa

Lähettäjä: Joku 
Päivämäärä:   24.7.19 15:46:53

Minä en tykkää leikkiä, enkä myöskään ole lasteni kaveri. Kun mennään puistoon tmv, vien heidät sinne leikkimään ja saamaan muista lapsista seuraa. Toki seuraan heidän touhujaan ja esim. autan tarvittaessa. Joskus selaan puhelinta, joskus juttelen muiden vanhempien kanssa (riippuen löytyykö puheenaihetta).

Jos mun lapseni leikkivät kerrankin nätisti ja tappelematta, niin varmasti otan ilon irti ja pysyn sivummalla :D

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   24.7.19 17:01:06

Lapsen iälläkin on merkitystä. 2-vuotiasta pitää vielä tukea sosiaalisten suhteiden muodostamisessa ja kasvattaa lapsen itsetuntoa jne., joten läsnä on oltava aina kun lapsi sitä näyttää tarvitsevan, eli melkein jatkuvasti. Siitä sitten olisi kuitenkin pikkuhiljaa tarkoitus opettaa lasta leikkimään ilman aikuisen tukea, silloin vanhemmalla ei tarvitse olla enää niin aktiivista roolia puistoilussa.