Lähettäjä: Niinpä
Päivämäärä: 23.7.19 08:54:35
Koen varsin vahvasti tunteesi, sillä minulla on samankaltainen tilanne. Mietin myös sitä, teenkö päätöksen lopetuksesta vain rahan ja oman aikani vuoksi. Tämä tekee tilanteesta henkisesti erityisen raskaan, kun järki ja tunteet eivät aina kohtaa. Minun hevosellani on jatkuvaa lääkitystä (ei kipulääke) vaativa parantumaton sairaus, nivelrikkoa yhdessä jalassa ja hampaatkin ovat alkaneet pettää niin, että vaatisivat parin kk:n välein puhdistusta. Lisäksi kärsii jo nuoruudessa esiin tulleesta käytöshäiriöstä, jota on varsin hankala kitkeä pois. Ei onnu tai oloneuvoksena ole edes ep kun saa olla 24/7 ulkona, mutta jalka reagoi taivutukseen jo varsin selkeästi. Piikitys ei tule kyseeseen, tämä pitäisi nukuttaa... Silti mietin, että antaisinko sen vielä tuossa oleilla.. Mutta en tiedä, toisivatko tulevat päivät enää mitään arvokasta sen elämään.
Nyt kun luen tekstini, ei ratkaisuni vaikuta kylmältä. Joku toinen kuitenkin voisi vielä hoitaa/kokeilla hoitoa ja ehkä minäkin, jos kyseessä olisi nuorempi ja ainoa hevoseni. Toisaalta en halua, että hevonen alkaa selkeästi kärsimään eikä syksy/talvi ole nivelongelmaiselle hyvää aikaa. Ajatusteni myötä olen siis sitä mieltä, ettei sinunkaan tarvitse potea huonoa oloa hevosesi lopettamisesta. Sillä on ollut varmasti hyvä olla luonasi eikä se murehdi huomista tai huomisen puuttumista.
|