Lähettäjä: Surkimus 
Päivämäärä:   25.6.19 21:00:46

Täälläkin on ollut kirjoituksia miten päästä yli erosta tai ihastuksesta. Jonkun kirjoituksesta pongasin ajatuksen että voi olla onnellinen toisen olemassaolosta vaikkei saisikaan elää tämän kanssa. Millaisilla ajatuksilla tätä ajatusta pystyisi ruokkimaan?

Kun selvisi että meistä ei koskaan tule mitään, itkin ja itkin. Nyt on vaan kova ikävä. Ajattelen häntä paljon, vain työssä joudun keskittymään niin että unohdan hänet hetkeksi. Jossain vaiheessa mielessä kävi hirvittäviä ajatuksia että jos mies kuolisi, ikävä muuttuisi erilaiseksi. Ei ainakaan voisi elätellä turhia unelmia ja kehitellä päässään päiväunia.

Olisi ihanaa voida ajatella että tuolla on hyvä mies jolla on hyvä nainen ja hyvä elämä hänen kanssaan. Miten siitä voi iloita, tai ihan vaan siitä että hän oli kerran elämässäni. Miten muut pystytte siihen? Hän on ihana ihminen enkä todellisuudessa toivo hänelle mitään pahaa.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   25.6.19 21:15:10

En ikinä halunnutsinulle valehdella. Sinä olit se joka antoi minulle voimaa. Minusta on kiva että olet olemassa vaikka emme voi tuntea toisiamme. Älä mene pois.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.6.19 21:21:08

Sun mielessä sovitte yhteen..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.6.19 22:13:21

Hassu Mies.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   25.6.19 23:02:06

No nyt on kyllä otsikko, mikä ei tarkoita mitään, eikä avaa juttua mitenkään.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   25.6.19 23:07:21

Jos tietäis miten aloittajan saisi onnelliseksi niin että hänellä olisi kokonaisvaltainen hymy ja ilo ja into sydämmessään niin sen tekisin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.6.19 09:20:35

Itse ajattelin sitkeästi sitä, että hän ei ole minulle oikea ihminen koska ei halunnut/valinnut minua vaan toisen. Ja haluan että ihminen jonka kanssa päädyn yhteen haluaa juuri minut, epäröimättä ja mahdollisista vaikeuksista huolimatta. Samaa toivon tietenkin hänelle, mahdollisimman hyvää puolisoa. Hyvä siis niin hänelle kuin minullekin näin. Kun oli vaikea hetki keskityin myös ajattelemaan miehen huonoja ominaisuuksia, pieniäkin häneltä päässeitä sammakoita ja ärsyttäviä juttuja. Ja niitä on ihan jokaisella.

Varmaan vuosi meni ilman päivääkään että hän ei olisi ollut mielessä, jollain lailla. Sitten se ajatus siitä että hänellä oli hyvä ja onnellinen suhde ja minullakin asiat hyvin riitti.

Lähettäjä: Surkimus 
Päivämäärä:   26.6.19 11:34:50

Otsikossa virhe, piti olla "hyvä olo ihmisestä...".

Kiitos kaikki ihanat htnettiläiset! Ja kerrankin ketju jossa ei suoranaista haukkumista ollenkaan! Täytyy koittaa ajatella jotenkin niin että maailma on parempi paikka kun hän on olemassa. Tästä on niin vähän aikaa että tuo huonojen puolien ajatteleminen ei vielä auta. Ja toiseksi, suhde oli niin lyhyt ettei niitä juurikaan ehtinyt vielä tulla. Kiitos siitä hänelle että laittoi heti rehellisesti pelin poikki nyt eikä vuoden päästä.

Tämä ihastumisen tunne on vaan niin kaikennielevä.

Lähettäjä: Ainokainen 
Päivämäärä:   26.6.19 11:44:12

Jossain vaiheessa sitä alkaa kantamaan toista eri tavalla mukanaan. Ikävä hellittää eikä enää aiheuta paniikkikohtauksen kaltaisia hetkiä. Suru väistyy ja jäljelle jää ilo siitä että on saanut juuri sen henkilön kohdata. Jokainen mulle merkittävä ihminen on muovannut mua ja heillä on ollut iso merkitys siinä, kuka tänä päivänä olen.
Rakkaus ei ole omistamista vaan sitä että voi jopa luopua toisesta, mikäli uskoo sen olevan parempi vaihtoehto hänelle.

Lähettäjä: Tuuli 
Päivämäärä:   26.6.19 12:05:55

Vaikeinta on päästää irti, mutta se on myös suurta rakkautta. Jos on ollut rakastunut siihen ihmiseen. Minä päästin irti suuresta rakkaudesta, vaikka olisi ollut mahdollisuus valita tämä mies. Ajattelin silloin, että hän ansaitsee kaiken alusta asti eli perheen, minulla oli jo lapset. Se teki kipeää meille molemmille.
On kulunut vuosikymmen, hän sai perheen ja toisenkin. Silti minulla on välillä suunnaton ikävä. Kuitenkin on päiviä etten häntä ajattele. Lisäksi vuodet ovat muokanneet kumpaankin vähän eri suuntiin. Mutta edelleen, jos nähdään se tunne kyllä on olemassa. Emme kuitenkaan ruoki tilannetta, ajattelen että asiat ovat hänellä hyvin. Hän on silti minulle vieläkin läheinen ja rakas ihminen.

Lähettäjä: bööna 
Päivämäärä:   26.6.19 14:52:16

Vähän sama tilanne myös itsellä. Päästin menemään mutta ajatuksissani vielä kaipaan niin, että sattuu. Mutta samalla tiedän miten mahdoton koko homma olisi ollut. Mutta se yhteys, miten jonkun kanssa voi synkata niin? Hänen ei nyt tässä kohtaa ole tarkoitus olla osa elämääni. Ehkä myöhemmin, ehkä ei.
Mutta nyt ainakin tiedän mitä haluan ihmissuhteelta. Mutta löydänkö enää ihmistä kenen kanssa tuollainen yhteys voisi olla? Se jää nähtäväksi. Mutta voi olla, että vähempään en enää tyydy.
Tämä henkilö on onnellinen omalla tahollaan. Minäkin olen oikeasti onnellinen, elämässäni kaikki hyvin. Itse aiheutan itselleni kärsimystä, mutta toisaalta jopa hieman nautin tästä tunnemyrskystä. Pystyn jo nauramaan asialle, alkuun en pystynyt. Tunnen jopa kiitollisuutta, elämä on kyllä niin siistiä. Ikinä ei tiedä millaista vuoristoratakyytiä on tulossa:D Ei ikinä tylsää!
Tsemppi aloittaja ja muut! Olkaa kiitollisia, että tällaiset ihmiset edes käyvät hetkellisesti elämässänne! Sitä tuntee todella olevansa elossa kaikkine iloine ja suruineen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.6.19 15:51:05

Kyllä se ohi menee kun löydätte uuden kumppanin.

Lähettäjä: Surkimus 
Päivämäärä:   26.6.19 16:14:28

Voi bööna, ihanasti kirjoitettu!! Minä olen vielä tuossa itse aiheutin itselleni kärsimystä vaiheessa mutta jospa se tästä. Minulle sopisi tasainen elämä paremmin mutta toisaalta se on mahdotonta. Olen luonteeltani niin täysillä tunteella elävä. Yöunet menee heti pienimmästäkin, ensin ihastuksesta, nyt erosta.

Ihana saada tsemppejä, kyllä tämä vielä iloksi muuttuu. Luotan että tulee hetkiä jolloin häntä ajatellessa en itke vaan hymyilen. Hymyilen hetkille joita meillä oli yhdessä, hymyilen hänen valloittavalle persoonalleen. Vielä joskus se päivä koittaa.