Lähettäjä: Jaana 
Päivämäärä:   12.6.19 14:53:08

Onko täällä sellaisia ihmisiä joilla ei ole tunteita ja tunnistaako sellainen ihminen itsensä että hänellä ei ole jotain ns normiin kuuluvaa eli tässä tapauksessa tunteita?
Miten sellainen ihminen kokee elämänsä ja olonsa.. voiko silloin toisesta ihmisestä pitää enemmän kuin toisesta? Jne,

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   12.6.19 15:04:35

Kai ymmärrät, että täysin tunteetonta ihmistä ei ole olemassakaan. Jopa psykopaateilla on tunteet, joskin melko kieroutuneet sellaiset.
Tunteet ovat se, mikä tekee meistä ihmisiä ja inhimillisiä.

Miten kuvittelet, että täysin tunteeton voisi pitää jostain henkilöstä enemmän kuin toisesta? Täysin tunteeton kun ei kykenisi tuntemaan ketään kohtaan yhtään mitään ja pitäminen, tunne siitä että joku on miellyttävä, hyödyllinen tmv. olisi silloin tunteettomalle täysin vieras.

Lähettäjä: Tonttu 
Päivämäärä:   12.6.19 15:06:33

Aleksitymia?

Lähettäjä: Jaana 
Päivämäärä:   12.6.19 15:10:25

No ns järkitassolla pitää enemmän toisesta eli omasta mielestä hyvä tyyppi vaikkei se tunteissa tunnu.
Vaikea selittää :D

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.6.19 15:38:51

No miten voi pitää jotain hyvänä tyyppinä jos ei tunne mitään?

Lähettäjä: As 
Päivämäärä:   13.6.19 17:09:12

En ole ihan varma mitä aloittaja tällä hakee, mutta voin ehkä arvata.

Itse olen asperger, ja minulla on hyvin, hyvin lattea tunne-elämä. En ole täysin tunteeton, on vaan vähemmän vivahteita kuin mitä ihmisillä yleensä.

Esim, kiinnyn ihmisiin, kuten perheenjäseniin ja kavereihin, mutta jos ei nähdä vaikka vuoteen, ei minulla varsinaisesti ole "ikävä", tuleepahan vaan välillä mieleen että mitähän sille siskollekin nykyään kuuluu. Ja jos joku menee naimisiin tai saa lapsen, ajattelen, että hieno homma kun ovat onnellisia, mutta en liikutu kyyneliin.

Kun mies petti ja sikaili, en ollut "vihainen" tai "pettynyt", ajattelin vaan, että harmi, tähän asti olinkin sen kanssa viihtynyt ihan kivasti mutta vtuiksihan se meni. Noh, enpä ollutkaan varmaan kovin "rakastunut".

Romantiikka on minusta tylsää, ihmissuhdekiemurat käsittämättömiä ja minusta on outoa, miten pienestä jotkut suuttuu (esim liikenneympyrässä ajaminen). Viihdyn yksin.

Tällaisen tunnevammaisen elämä ainakin mun tapauksessa on aika tasaista ja "ihan kivaa". Eipä niitä suuria tunteita niin kaipaakaan. Ainoa tunne, mistä on vahvoja kokemuksia, on pelko.

Eri asia sitten joku psykopaatti, jonka tunne-elämä on totaalisen kieroa. Onneksi en tunne yhtäkään (kai).

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   13.6.19 17:31:54

Ei kai hyödyllisyys ole tunne? Itse pidän hyödyllisiä ihmisiä elämässäni mutta en tavallaan kyllä tunne mitään.

Lähettäjä: oOo 
Päivämäärä:   13.6.19 18:02:23

Ei hitto tuo As teksti voisi olla minun kirjoittama. Pitääkö tässä nyt lähteä nuppilääkäriin :D

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   13.6.19 19:36:39

Kyllä kaikilla jotain tunteita on. Psykopaatilta puuttuu lähinnä empatia ja häpeä, eli ovat tunneskaalaltaan vähän niin kuin koirat tai hevoset. Yleensä tunnekylmyys on vain defenssi eli tunteet on mutta ne pyritään piilottamaan itseltä ja muilta.

Lähettäjä: Mikä? 
Päivämäärä:   13.6.19 19:40:08

Kävin joskus terapiassa ja terapeutti sanoi minulle ettei ihminen oikeasti tunne häpeää. Häpeän taustalla on aina jokin muu tunne kuten viha. Ei ole tunnetta nimeltä häpeä. Tämä oli siis edelliselle.

Lähettäjä: Mini 
Päivämäärä:   13.6.19 19:41:20

As voisi yhtähyvin olla minä. Muut tunteet melko mitättömiä, mutta pelko ja ahdistus on voimakkaita. En moiti tosin, elämä on oikein jees.

Lähettäjä: Elsi 
Päivämäärä:   13.6.19 19:44:03

^ Kiinnostaa millä hän tämän perusteli? En hahmota että miten häpeä ei olisi tunne, tai siis että sen taustalla olisi välttämättä vihan tunne. Olen aina ajatellut ja kokenut häpeän ihan omana tunteenaan.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   13.6.19 20:14:22

Monesti häpeän taustalla on esim. menettämisen pelko. Eläin ei pysty hahmottamaan niin monimutkaista sosiaalista tilannetta. Eikä psykopaatilla ole yhtään ihmistä jota se ei olisi valmis menettämään. Jos oikein haluaa yksinkertaistaa, niin eihän ole kuin mielihyvä ja mielipaha. Yleensä häpeä kyllä lasketaan hyvin varhaisiin ja ihmisyyden perustana oleviin tunteisiin. Se on siis tärkeä sosiaalisuuteen liittyvä tunne. Esim. narsisti ei kestä omaa häpeäänsä ja tekee hulluja asioita suojautuakseen siltä.

Lähettäjä: Uuu 
Päivämäärä:   13.6.19 20:24:56

Ootteko tosissanne? Totta kai hyödyllisyyden valitseminen hyödyttömyyden tilalta on tunne, se kun tuntuu paremmalta valita sen sijaan, muuten ei valitsisi mitään.

Ja TIETENKIN häpeä on tunne siinä missä vihakin, eikä viha todellakaan ole se, joka laukaisee häpeän. Enemmänkin suuttumalla ja puolustautumalla peitetään häpeää.

Lähettäjä: Uuu 
Päivämäärä:   13.6.19 20:29:27

Miten ihmiset voi olla niin tietämättömiä itsestään, etteivät näe kuinka omat tunteet ohjaavat joka ikisen toimensa. Kaikki mitä teet teen sen takia, että uskot tuntevani olosi paremmaksi tehtyäsi sen. Se on itsestäänselvää.

Lähettäjä: Jaana 
Päivämäärä:   13.6.19 20:30:02

Kiitos As, tuo valotti asiaa tietyllä tapaa

Lähettäjä: Muu 
Päivämäärä:   13.6.19 20:36:32

Miesystäväni on kuten edellä kirjoittanut As. Hänen tunne-elämänsä on todella laimeaa, eikä oikeastaan mikään asia hetkauta tai kiinnosta. Ainoa häntä järkyttänyt asia oli entisen työkaverin jääminen työttömäksi ja yleensäkin (yrittäjänä) koko elämä eletään työ pääasiana. Ihmiset arvotetaan sen mukaan, kuinka kiireisiä työntekijöitä he ovat ( joten minä konttorirottana en tiedä oikeasta elämästä mitään, koska istuskelen toimistossa). Työkaverit ovat tärkeimpiä ihmisiä hänelle, eikä nekään kauheasti kiinnosta.

Ei esim. pidä lapsiinsa tai vanhempiinsa yhteyttä kuin pakon sanelemana. Eläimiä kohtaan selvästi tuntee jotain, mutta hän on sanonut, että mua kohtaan ei tunne mitään sen enempää. Tykkää jollain laimealla tavalla, mutta ei kaipaa tai ikävöi, vaikka olisimme erossa pidempäänkin. Jos eroaisimme, ei se häntä hetkauttaisi. Olen joutunut sairauteni takia sairaalaan muutaman kerran pariksi päiväksi, eikä hän ole edes huomannut, etten ole kotona eikä hän ole mitenkään huolissaan. Kun olen häneltä kysynyt tunteista, niin vastaus on yleensä, että on hänellä nälän tunne, eikä sano sitä edes mitenkään vitsinä. Joten, jotain tunteita on, mutta mielestäni hän on täysin kykenemätön empatiaan.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   13.6.19 21:10:52

Tottakai ihminen tuntee häpeää. Ajattelen usein noloja/hävettäviä tekoja joita olen tehnyt ja en tosiaankaan tunne siinä pelkoa, surua, iloa tai mitään muutakaan, kuin häpeää.

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   13.6.19 21:14:44

Olen myös aspergerdiagnoosillinen, mutta As:n vastakohta melkein. Tunteeni ovat ylitsepursuavia ja koen asiat erittäin vahvasti, mutten osaa ilmaista sitä.

Lähettäjä: Mikä? 
Päivämäärä:   13.6.19 21:28:56

Ihmisessä ei kyllä luonnostaan ole häpeän tunnetta, vaan taustalla on juurikin muut tunteet.

Jos pieraiset esimerkiksi kovaan ääneen kauppajonossa ja muutut punaiseksi niin luulet tuntevasi häpeää. Oikeasti esimerkiksi pelkäät sitä katsovatko kaikki nyt sinua ja mitä he ajattelevat. Pelko.

Itse koin koko kouluikäni "häpeää". Luulin häpeäväni itseäni. Todellisuudessa tunteeni olikin viha, joka sitten purkautui mitä erilaisilla asioilla. Minulle selvisi myöhemmin mikä oli vihani taustalla.

Jos olet vaikka sukulaistesi luona ja joku sattuu paljastamaan jotain "häpeällistä" sinusta jota et haluaisi muiden kuulevan niin ei tunne ole häpeä. Et itse häpeä omaa tilannettasi vaan voit esimerkiksi olla pettynyt tai vihainen itsellesi, joka on häpeän tunteen taustalla.

Hieman nopeasti keksittyjä esimerkkejä, mutta olen aika varma että kaikkiin häpeällisiin tilanteisiin saa melkein selityksen jostain muista alkuperäisistä tunteista ennen tätä "häpeää".

Lähettäjä: Uuu 
Päivämäärä:   13.6.19 21:49:51

Tietenkin häpeässä on kyse opituista malleista, mutta kyseessä on silti erillinen, hyvin erottuva tunne, kuten viha. Loppujen lopuksi ei ole muuta negatiivista tunnetta kuin pelko, kaikki negatiiviset tunteet on pelkoa jostain kun sitä alkaa analysoimaan.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   13.6.19 21:53:40

Häpeä on juuri tuota sosiaalista tapahtumaa. Tulenko torjutuksi jos olen tällainen? Mitä minusta ajatellaan? Menetänkö kiintymyksen/arvostuksen? Häpeä vaatii siis kiintymystä ja empatiaa ja siksi puuttuu psykopaateilta.

Onhan vihakin yleensä pelosta kumpuavaa, mutta silti sitä pidetään omana tunteenaan.

Lähettäjä: riddick 
Päivämäärä:   15.6.19 21:31:43

As:n teksti voisi olla omalta näppikseltäni, vaikka itselläni ei diagnoosia olekaan. Vahva epäilys on kyllä aikuisiällä tullut, että oma tunne-elämäni ei toimi samalla tavalla kuin muiden.

En valita kuitenkaan, enkä koe jääväni paitsi mistään suuresta. Toisten parisuhdesotkut ja draamailut vaikuttavat äärimmäisen raskailta, jos joutuisi itse samanlaista toimintaa harrastamaan :'D

Lähettäjä: nick 
Päivämäärä:   15.6.19 23:00:38

Juuri niin kuin Uuu sanoi. Pelko on KAIKKIEN negatiivisten tunteiden taustalla, mutta se ei tarkoita, etteikö ne muut tunteet olisi vähän erilaisia keskenään (kuten viha ja häpeä).

Lähettäjä: Hmmm 
Päivämäärä:   15.6.19 23:08:40

Muu: saako kysyä miksi olet miehesi kanssa? Itse olen ns uraohjus ja moni pitää varmaan kovana, mutta olen kyllä oikeasti tunteellinen ja mies onneksi myös.

Lähettäjä: Uoo 
Päivämäärä:   16.6.19 11:19:44

Up

Lähettäjä: Iiik 
Päivämäärä:   17.6.19 10:22:01

Niinkuin yllättävän monen muunkin kohdalla:o , as:n teksti voisi olla peräisin myös minun näppikseltäni. Lohduttavaa kuulla että on muitakin samantyylisiä ihmisiä. Unohdan nopeasti ihmiset, joiden kanssa en ole tekemisissä päivittäin, enkä osaa tuntea ikävää. Tämä pätee myös jossain määrin myös suhteessa mieheeni. Kun hän on esim. viikon mittaisella reissulla ja minä kotona, pari päivää tuntuu hiukan oudolta ja sitten totun yksinoloon. Kun hän tulee takaisin alkaa totuttelu siihen:D silti pidän häntä omalla laimealla tavallani elämäni miehenä. Muistelen kyllä lämmöllä eri ikävaiheissa olleita ystäviäni ja heidän kanssaan vietettyä aikaa, mutta ei puhettakaan että jaksaisi olla yhteydessä.

Lähettäjä: Iiik 
Päivämäärä:   17.6.19 10:32:43

Empatia kyvytön en silti ole. Välillä tuntuu että sitä on enemmänkin tai ainakin laajempialaisesti kuin monilla "normaaleilla". Monilla empatiakyky tuntuu rajoittuvan vain niihin, jotka ovat samassa elämäntilanteessa tai jakavat samanlaisia kokemuksia kuin he itse. Kuten lapsiperheelliset keskenään tai eronneet tms. Ehkä ne voimakkaat tunteet sitten hämärtävät ympäristön havainnointia tai tunteet pyörivät helpommin vain siellä oman itsen sisällä.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   17.6.19 11:59:59

Kyllä on ihan täyttä soopaa nuo psykologien höpinät siitä että kaikkien negatiivisten tunteiden taustalla olisi vain viha.
Tai että vihaa ei oikeastaan olisi vaan se olisi aina pelkoa.

Höpöhöpö.

Kyllä ihminen voi vihata ilman pelonhäivääkään ja tuntea häpeää vihaamatta ketään tai mitään.

En minä ainakaan vihaa itseäni tai sivullisia ihmisiä siksi että joskus olen tehnyt jotain typerää, mutta silti ne asiat ovat hävettäneet ja hävettävät ehkä edelleen.

Ei ihminen nyt sentään mikään ameeba ole, kyllä ihminen tunne-elämä on monivivahteisempaa kuin yksi tai kaksi tunnetta. :D

Nuo psykologit tärkeilevät koittaen keksiä jotain ihme oivalluksia, joissa ei ole päätä eikä häntää!