Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.19 23:33:18

Tuntuu yhä enemmän siltä etten pidä ihmisistä. En ymmärrä ihmisiä ja moni vain satuttaa mua tai halveksuu. Tuntuu liian raskaalta, tuntuu että oon vääränlainen.

Eläimet ovat toista. Niiden kanssa on niin helppoa olla, niin mutkatonta. Ei tarvitse miettiä minkä kuvan itsestään antaa, voi olla oma itsensä ja rehellinen. Ne eivät naura sun kustannuksella.

Ihmisissä on toki omat puolensa, mutta viimeaikoina on tuntunut etteivät ihmissuhteeni ole kovin tyydyttäviä. Tuntuu että useimmat ottavat enemmän kuin antavat. Eikä vika ole ilkeissä ihmisissä. Ne vain ovat liian monimutkaisia, hankalia. Pelejä, joita en osaa pelata enkä jaksa.

Ja varsinkin kaikki netin keskustelut ja median kuva saa minut pelkäämään ihmisiä. Ajattelevatko ihmiset todella niin?

Voisiko vain muuttaa yksi erämökkiin eläinten kanssa?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.4.19 23:37:05

Eläimiä voit kontrolloida, ihmisiä et. Eläimet ovat sinun armoillasi, olet heille jumala ja päätät elämästä ja kuolemasta. Ihmisille et.

Lähettäjä: Siipi 
Päivämäärä:   19.4.19 23:47:28

Minulle oli kriisin paikka kun ajattelin jossain vaiheessa että ovatko ihmiset oikeasti niin ilkeitä kuin netissä anonyymeina.

Mutta luin pari artikkelia siitä kun asioita oli tutkittu ja siinä todettiin jokseenkin niin että ihmiseläimelle kasvokkain tapahtuva kommunikointi on ehdottoman tärkeää, jos toisen mikroilmeitä ei näe eikä ääntä kuule, ihminen on kasvottoman ja äänettömän kanssa kommunikoidessaan aina piikit valmiiksi pystyssä ja olettaa toisen keskustelukumppanin olevan liikkeellä pahat mielessä. Silloin neutraalikin ilmaus otetaan pahana ja siihen vastataan pahasti.

Tämä auttoi myös ymmärtämään itseäni paremmin koska olen oikeasti kiva ja äärettömän empaattinen ihminen mutta netissä minun pitää usein hillitä itseäni etten kirjoittaisi toiselle mitään idiootti-kommentteja. En ole oikein ymmärtänyt sitä käytöstä mutta myt ymmärrän paremmin.

Mutta eläinten kanssa on ihanaa. Ja samoin ihan pienten lasten. Puhdasta ja viatonta kommunikointia, ei väliä miltä näyttää eikä ole mitään ennakko-oletuksia tai etikettejä käyttäytymisessä. Jos toinen on iloinen niin se osoittaa ilonsa ja antaa vaikka pusun tai riehuu ympäriinsä ajattelematta onko se sopivaa. Niin aitoa ja vilpitöntä ja hyväntahtoista. Ei kieroilua.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   20.4.19 01:09:46

Miksipä sinne mökkiin metsän keskelle ei voisi muuttaa? :) jos se tekee onnelliseksi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.4.19 06:40:13

Itsellä vähä sama mut mulla on jo pieni kaunis punanen mökki metsän lähellä ja täällå olen onnellinen :)

Lähettäjä: Väsynyt 
Päivämäärä:   20.4.19 09:46:31

Minä olen menettänyt puolen vuoden sisään läheisiä kuolemalle kolme. Yksi oli sisarukseni ja sitten hänen puoliso sysäsi meidät syrjään ja syytteli meitä välinpitämättömyydestä. Yksi oli vanhempani jonka kuolinpesän asiat kaatuivat niskaani ja toinen sisarukseni ilmaantui vaatimaan perintöä alle viikko kuolemasta (tätä ennen ei ollut vanhempamme asiat kiinnostanut vuosiin). Kolmas oli lapsilleni sukua ja jonka olin tuntenut 30 vuotta, sieltä ei onneksi mitään riitoja ole tullut.
Menetin myös parhaan ystäväni joka vaihtoi perhe-elämänsä rikollisen kanssa seurusteluun. Tunnen myös menettäneeni hänen ex miehensä, olen aina se jonka pitää ottaa yhteyttä, olimme ennen siis useamman kerran viikossa tekemisissä.

Työkaverini tuntuu olevan oikea ongelmakimppu, tekee siis oman elämänsä pienistä asioista isoja ongelmia ja pyytää minulta apua ja neuvoa.

Puolisoni on siis ainut johon nykyisin voin luottaa ja johon nojata kun itse ei jaksa. On pakko jättää yhden kortin varaan en vaan uskalla enää luottaa kehenkään.

En siis pidä ihmisistä enää enkä halua tutustua uusiin ihmisiin. Voisin muuttaa puolison ja koirien kanssa mökille jos ei tarviis töitä tehdä millä maksaa kaiken. Toki lapset olisivat sinne tervetulleita, mutta muita en ehkä päästäisi.