Lähettäjä: Kala 
Päivämäärä:   21.2.19 14:01:13

Tämä aloitus ei ole tarkoitettu teille, jotka olette tällä palstalla ehdotellet liikunnaksi esimerkiksi, että laittakaa lapsi pulkkaan ja lähtekää hankeen tarpomaan! Tai muille himourheilijoille.

Minä en pysty kuvittelemaan melkein mitään inhottavampaa kuin em. pulkkaretki ja olen aina joutunut vähän pakottamaan itseni liikkumaan.

Mutta nyt olen löytänyt yhden liikuntatavan, joka on riittävän ihanaa, että oikeasti nautin joka hetkestä! Haluan jakaa oivallukseni toivoen, jos se toimisi muillekin ja olisin tosi innokas kuulemaan, millä eri jipoilla muut vähemmän liikuntaintoiset olette saaneet liikkumisen tuntumaan vähemmän epämiellyttävältä.

Oma vinkkini on uinti kuunnellen samalla äänikirjoja! Löysin laitteen nimeltä Swimcast, joka on kuin vedenpitävä Chromecast ja johon saa peilattua äänet kännykästä wifillä. Uin rauhallisesti kilsan tai pari laite uimalakin sisällä ja napit korvissa enkä ajattele muuta kuin kirjan tapahtumia. Liikunta tulee ihan huomaanatta!

Mitä keinoja teiltä löytyy, joila olette tehneet liikunnasta mukavaa ja vähemmän liikuntamaista?

Lähettäjä: Latteaa 
Päivämäärä:   21.2.19 14:08:57

Äänikirjat tai musiikki tosiaan auttaa. Toimii myös kävellessä, hiihtäessä yms. Itselle toimivin on löytää laji, joka kiinostaa. Mulle ne on ratsastus ja agility. Ja koirat yleensäkin "pakottaa" kävelemään, kun ne on pakko ulkoiluttaa. Tykkäisin myös joukkuelajeista, mutta niihin ei tällä hetkellä ole aikaa.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.2.19 14:11:42

Kaveri mukaan liikkumaan on ihan ehdoton. Lenkkeily koko ajan sitä yhtä ja samaa (tai muutamaa samaa) reittiä kiertäen on tervanjuontia, mutta kun ottaa siskon kaveriksi ja lähtee kansallispuistoon tai johonkin ennestään tuntemattomaan paikkaan lampsimaan, kolme tuntia kuluu yhdessä hujauksessa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.2.19 14:54:11

Ooh niin hyvä ketju ja todella hyviä vinkkejäkin jo :D Itse olen ihan samoissa fiiliksissä ollut jo kauan. En ole ratsastusta ja kouluun pyöräilyä lukuun ottamatta edes oppinut lapsena liikkumaan, en pidä mistään joukkuelajeista tai ole millään tavalla kilpailuhenkinen.

Nykyään kuitenkin koen jollain tapaa löytäneeni liikunnan ilon, mutta on ollut kyllä työmaa koittaa löytää itselleen sopivia motivaatiokeinoja. Tässä omat keinot.

1. Ennemmin tai myöhemmin se liikunta itsessään on palkinto, eli kannattaa vaan sitkeästi jatkaa esim. lenkkeilyä tai ryhmäliikunnassa käymistä.

2. Ulkonäkökeskeisenä ja trenditietoisena ihmisenä on motivoivampaa mennä salille tai jumppaan hyvännäköisissä ja sopivissa varusteissa. Laitan varusteisiin ihan törkeät määrät rahaa, kunhan siitä tulee hyvä mieli mennä liikkumaan.

3. Itse en missään tapauksessa kaipaa kaveria rinnalleni treenatessa. Se on sellainen oma kupla, missä haluan olla rauhassa.

4. Peruslenkkeilyn sijaan syksyllä on kivaa napata sienikori mukaan, tulee vähän sama fiilis kuin shoppaillessa... kun hakee sitä jotakin tiettyä :D uuden vaatekappaleen sijasta se onkin herkkutatti tai kantarelli.

5. Varaan kuntosalin ryhmäliikuntatunnit aina viikoksi kerrallaan ja laitan kalenteriin ylös, en jätä sitä päätöstä tehtäväksi työpäivän jälkeen "jaa, mitäs tänään olisi ohjelmassa, jaksaiskohan spinningiin hmmm...?"

6. Oman fiiliksen mukaan. Jos stressaa ja väsyttää = jooga. Jos mieli on levoton, eikä jaksa keskittyä tai miettiä kauheasti = pyöräily. Jos kaikki tähdet ja planeetat ovat oikeissa kohdissa ja olo on ihan mahtava = lihaskuntotreeni kunnon painoilla.

7. Joku palkinto treenin jälkeen. Kotona käytän halpoja perustuotteita suihkussa, salille otan mukaan jonkun kalliimman luksussampoon tai kuorintavoiteen. Salilla käyn myös saunassa, mikä on luksusta kun kotona ei moista ole. Jos käydään miehen kanssa salilla käydään usein sen jälkeen lounaalla tai kahvilla jossain kivassa paikassa.

8. Spotify ja podcastit on loistavia!

9. Vaihtelu virkistää. En satsaa vain yhteen lajiin vaan kokeilen kaikkea. Treenaan omaksi iloksi, enkä halua olla jonkun tietyn lajin mestari.

10. Koira.

Lähettäjä: _ 
Päivämäärä:   21.2.19 15:32:45

Ihminen on kehittänyt satoja eri urheilulajeja, ja uskaltaisin väittää että jokaiselle löytyy ainakin yksi miellyttävä laji.

Itselleni se on juoksu. Yläasteella ollessani en olisi ikinä uskonut tykkääväni juoksusta, kun tulin aina 1500m juoksussa viimeisenä maaliin. Viisi vuotta sen jälkeen juoksin kuitenkin ensimmäisen puolimaratonin.

Pitkien matkojen juokseminen sopii minulle paremmin, ei tunnu niin raskaalta kun saa juosta matalalla sykkeellä. Juoksutapahtumat on minulle se kivoin juttu. Vihaan kilpailemista, sillä koulussa aina hävisin, mutta isoissa massajuoksuissa en ole ollut viimeinen.

Lajien sisälläkin on siis eri tapoja harrastaa. Juosta voi lyhyttä tai ultrapitkää matkaa. Tanssia voi balettia ja tahnua. Ratsastaa voi koulua tai esteitä. Ei kannata tuudittautua siihen käsitykseen että lajin kaikki variaatiot olisi epämiellyttäviä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.2.19 15:40:00

Oma ratkaisu on hyötyliikunta. Olen kokeillut näin keski- ikään mennessä todella paljon erilaisia joukkue- ja yksilölajeja, enkä ole onnistunut löytämään sellaista, mitä jaksaisin ihan liikkumisen ilosta harrastaa pidempään.

Myin auton pois ja aloin pyöräillä työmatkat, 10km/suunta, aluksi vain sulaan aikaan mutta pari viime talvea olen mennyt nastarenkailla, julkiset toki varavaihtoehtona. Lisäksi liikutan naapurin koiraa viikonloppuisin, tämä tuli ihan sattumalta puheeksi kun naapuri tekee pitkää päivää juuri viikonloppuisin ja minä olen joutilaana, lenkkeilyllä koiran kanssa on eri tavalla tarkoitus kun yksin :)

Lähettäjä: ,, 
Päivämäärä:   21.2.19 16:26:23

Hankin koiran kun hevosesta jouduin luopumaan, on pakko lähteä lenkille vaikkei kiinnostas yhtään. Kaikki muu liikunta on aika syvältä, kotitreeniä teen välillä kun olen maksanut nettivalmennuksen. Keväällä alkaa juoksuvalmennus, katotaan miten käy.

Lähettäjä: pöh 
Päivämäärä:   21.2.19 17:50:35

Mä olen aina inhonnut liikuntaa, kaikkea liikuntaa enkä todellakaan saa siitä mitään hyvää fiilistä. Olen kyllä juossut maratonin ja treenannut paljonkin ja kokeillut ties mitä lajeja mutta ei, ei se vaan ole mukavaa... Liikunta jää sitten niin helposti kokonaan pois jos vaikka tulee joku ihan pieni loukkaantuminen kun se on niin epämiellyttävää.

Mutta viime aikoina olen tsempannut itseäni harrastamaan sellaista edes siedettävää liikuntaa. Nykyään rauhallinen liikunta ei vissiin ole mitään ja ihan turhaa, mutta pilates ja kävelylenkit ja uinti ovat selkeästi itselleni mieluisampia kuin hirveät rääkkijumpat. Lisäksi käyn aina saunassa ja se on ihanaa hemmottelua, meillä kotona kun ei ole saunaa.

Lähettäjä: sinnet 
Päivämäärä:   21.2.19 17:52:57

Mitä ikinä harrastatkin, älä tee sitä liikaa ja lopeta ajoissa!

Lähettäjä: Olle 
Päivämäärä:   21.2.19 18:03:27

Itelleni toimi sellainen lempeiden urheilulajien starttikurssi, jota oli kerta viikkoon kuus viikkoa putkeen, joka kerta oli eri juttuja, esim joogaa ja putkirullausta ym. Siinä ehti jo tulla tavaksi se joka viikko samaan aikaan oleva liikunta, ja sitä sitten jo odotti, että mitäs tällä kertaa tehdään.

Joogaakin monenlaista, jossain lajeissa tulee hiki, toisissa ei. Ilmajooga on mun lemppari, kun siinä on sopivasti haastetta ja toisaalta taas kankaan kannattelu helpottaa jotain asioita. Totesin kurssilla että mulle sopii jooga, kun siinä keskitytään niin totaalisesti vain siihen omaan tekemiseen ja hengittämiseen, eikä tarvii kilpailla muiden kanssa tai pakottaa kroppaa semmoiseen, mihin se ei kykene.

Siitä ainakin itsellä se liikunnan ilo lähtee, että voi aina olla tyytyväinen siihen oloon mikä liikunnan jälkeen on. Olin lapsena tosi epäliikunnallinen ja aikuisenakin esim jossain ryhmäliikuntatunneilla tuli usein negatiivisia fiiliksiä jos ei pysynyt muiden tahdissa tai osannut koreografiaa tms. Joogassa ei samaa ongelmaa ole ollut :)

Lähettäjä: Kipsakas 
Päivämäärä:   21.2.19 18:14:45

Mä olen kokeillut myös kaikenlaista, mutta mulle paras ja mieluisin tapa liikkua on ihan tavallinen sauvakävely. Käyn joka päivä puoli tuntia ja kuuntelen samalla musiikkia kuulokkeista.

Lähettäjä: Riina 
Päivämäärä:   21.2.19 18:22:54

Tanssi! Rakastan tanssia!
Niinpä helposti menin mukaan hikisille lavis ja zumbatunneille! Ihanaa!

Lähettäjä: Pinni 
Päivämäärä:   21.2.19 18:30:20

Mä olen löytänyt liikunnan ilon pitkän sairastelun jälkeen. Selkä sanoi poks kolmisen vuotta sitten ja kävelymatkat olivat pahimmillaan vain pari metriä. Sitkeästi liikkuessa kuntoutuminen eteni ja nyt nautin siitä kun pystyn. Välillä ei vain kulje ja silloin höntsäilen kevyemmin. Tänään kulki ja mentiin pisin lenkki kolmeen vuoteen koiran kanssa.

Lenkillä käynti on jotenkin itselleni ärsyttävä termi, minä käyn kävelyllä, se on positiivisempaa!

Lähettäjä: ,, 
Päivämäärä:   21.2.19 18:58:06

Missä pidät ap puhelinta uinnin ajan?

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   21.2.19 19:12:01

Minä tykkään opetella teknisesti vaikeita lajeja. Liikunta tulee siinä sivussa, eikä fyysistä rasitusta edes huomaa, kun opettelee taitoa. Lajien varjolla saan vaihtelevalla menestyksellä itseni treenaamaan myös pelkkää liikkuvuutta, lihaskuntoa tai lenkkeilemään, kun ajattelen että sitten kisat menee paremmin. Kiva porukka on myös yksi tärkeä motivaattori.

Lähettäjä: Kala 
Päivämäärä:   21.2.19 19:46:29

,,: Altaan reunalla taitetun pyyhkeen sisällä pienessä muovipussissa. :)

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   21.2.19 20:26:49

Vaikka mua on sanottu kovin urheilulliseksi en ole sitä itse kauheasti huomannut. Mitä nyt portaat kävelen reippaasti ylös ja juosten alas, ratsastan, teen tallihommia (veden kanto yms.)

Alotin juoksemisen kesän lopulla. Ihan vaan koska oli sinänsä kiehtonut. Kuulokkeet korvilla ja hyvä musiikki päällä lähdin sitten oikein sporttisena asunnosta ulos Jollaksen luontoon.

Punaisena tulin takaisin ja 6 viikkoa vähintään 4 kertaa viikossa kävin tekemässä tunnin lenkin. Tietenkään en kokoajan juossut. Alussa juoksua oli ehkä 15min lopuksi juoksin 40 minuuttia koko matkasta. Sitten tuli vesisateet ja kylmyys.

Mutta sai asioita mietittyä ja oikeasti lievitti stressiä. Ja juoksemisen juju on siinä ettei mee liian kovaa. Pitää osata hengittää joka toinen askel ja pysyä pystyssä. Sit viel ku ei mee asfaltilla vaan pääsee juoksemaan hiekkateillä metsässä niin bonusta.