|
Lähettäjä: Genuine
Päivämäärä: 21.2.19 21:16:16
Nana: "Mutta mikäli mies päättää häipyä toisen matkaan ja dumpata minut, en halua hänen vievän mukanaan puolta (minun maksamastani) talosta, kesämökistä ja autosta, se ei ole oikein."
Onko vain sinulla oikeus pelätä eroa? Entä jos mahdollinen tuleva puolisosi pelkää, että haluat avioehdon siksi, että aiot jonakin päivänä vaihtaa hänet nuorempaan ja salskeampaan urokseen ja siksi haluat avioehdolla varmistella, että voit potkaista miehen siististi ja kivutta pihalle? Eikö tuo pelko ole vähintään yhtä oikeutettu kuin omasi - tai itse asiassa oikeutetumpi, koska avioehdon haluajahan selvästi jo valmistautuu eroon, jolloin on täysi syy epäillä hänen aikeitaan ja motiivejaan?
"Myöskään minä en eron yhteydessä halua mieheni mahdollista perintöä, sukutilaa, lottovoittoa, tms."
Omituinen argumentti. Näinhän et olisi koskaan pakotettu tekemään, oli avioehtoa tai ei. Tuokin herättää aina vähän epäilyksiä siitä, tajuavatko avioehdon laatijat paljonkaan asiasta, jota sorkkivat, kun tullaan selittämään, että "joo mutku avioehto on hyvä siksikin, kun minä en halua viedä mieheni omaisuutta". Ilmeisesti joku oikeasti kuvittelee, että avioehdon puute pakottaisi sellaiseen. Huoh.
"Olen tehnyt paljon töitä omaisuuteni eteen ja olen ylpeä siitä, en tule saamaan perintöä enkä mitään muutakaan sellaista. En ole niin hyväuskoinen hölmö, että ilmaiseksi omaani antaisin pois."
Kerrohan, jos sinulla tässä kohtaa elämääsi tärkein arvo on sinun itse omin kätösin tekemäsi omaisuus eikä mikään yhteinen elämä kenenkään kanssa olisi ikinä sitä tärkeämpää, miksi edes menisit naimisiin?
Sitäkään en avioehdon laatijoiden logiikassa aina tajua, että halutaan naimisiin, vaikka samalla halutaan tehdä avioliiton merkitystä tyhjäksi.
.: "Mihin se ehdoton, sokea ja luottava rakkaus on yhtäkkiä kadonnut eikä muutaman hassun euron pitäisi liikuttaa pakkaa suuntaan eikä toiseen. Koska rakkaus."
Eiköhän se ehdoton ja luottava rakkaus loppunut siihen, kun avioehdon vaatija teki selväksi, että sellaisesta ei kyseissä parisuhteessa ole kyse? Vai meinaatko, että homman pitäisi mennä niin, että ensin avioehdon laatija varmistaa oman selustansa ja kumppanin siistin pihalle potkaisemisen mutta sitten hänen pitäisi kuitenkin saada toiselta se, mitä ei itse kykene antamaan - eli ehdoton rakkaus ja luottamus? Ja tuoko sinusta on se reilu, kohtuullinen ja järkevä tilanne?
"Miksi sen "varakkaamman" osapuolen kuuluu ottaa riski liitossa että jonain päivänä puolet omaisuudesta lähtee noin vain? Miksi "varakkaampi" ei saa olla huolissaan mahdollisesta erosta mutta varattoman on ihan ok nousta varpailleen ja alkaa rääkyä rakkaudesta kun ei saakaan kaikkea?"
Avioliitossa otetaan riski, koska luotetaan toiseen ihmiseen. Luottamus, onko tuttu sana? Ja ikinähän ei käy niin, että "puolet omaisuudesta lähtee noin vain", vaan kyse on tilanteesta, jossa kaksi ihmistä on solminut avioliiton eli alkanut elää yhteistä elämää ja sitoutunut siihen. Se YHTEINEN elämä ja YHTEINEN talous siinä setvitään, kun ero tulee - kyse ei siis todellakaan ole siitä, että joku random hyypiö vain tulee ja vie sinäsinäsinun rahasi. Jos asian niin kokisi ja oma kumppani ja yhteinen elämä hänen kanssaan näyttäytyy moisessa valossa, niin edelleen: miksi ihmeessä mennä naimisiin?
Sinulla on myös melkoinen ajatusvirhe siinä, kun asetat ne asiat samalla viivalle, että toinen haluaisi aidon, ehdottoman avioliiton ja toinen taas avioehdon. Ikään kuin kyseessä olisi kaksi tasavahvaa, yhtä itsekästä toivetta - tai jopa niinpäin, että ehdottoman avioliiton haluamainen olisi itsekkäämpää... Näinhän asia ei kuitenkaan ole, vaan siihen on syynsä, miksi avioliittoon kuulu lähtökohtaisesti avio-oikeus. Henkilö, joka haluaa avioehdon, haluaa viedä toiselta avioliittoon kuuluvia oikeuksia. Tuo toivomus ei todellakaan ole samalla viivalla sen kanssa, että toinen haluaisi oikean avioliiton normaalein avioliittoon kuuluvin oikeuksin. Avioehdon vaatija on viemässä toiselta oikeuksia, ei päinvastoin.
Mitä tulee siihen, että toinen "rääkyy, kun ei saakaan kaikkea", niin ilmeisesti ajatusmaailmasi on niin likainen, ettei mieleesi edes tule se vaihtoehto, että toinen ei menisikään naimisiin erotakseen kuten se avioehtoa vaativa osapuoli eikä olisi siis miettimässä sitä, mitä hän saa eron sattuessa - vaan että hän haluaisi ehdottoman avioliiton siksi, että hän haluaa avioliiton, jossa oikeasti rakastetaan ja luotetaan? Siis huom. haluaisi tietynlaisen avioliiton, ei tietynlaista avioeroa...
"Ja se avioehto vaikuttaa liitossa tasan sen verran kuin sen antaa vaikuttaa."
No, kuten sanottua, voidaanhan sen antaa olla vaikuttamatta. Voidaan teeskennellä, että eletään aidosti yhteistä elämää, ja avioehdon vuoksi heikommassa asemassa oleva voi kiltisti elää yhteiseksi ja puolisonsa hyväksi ja jättää oman selustansa varmistelematta, vaikka toinen onkin niin tehnyt. Se tosin ajaa hänet vain entistä pahempaan jamaan. Mutta tuo on sinusta varmaan kaiken rakkauden hengessä ihan OK? Taloudellinen "järkevyys" voi hyvin olla täysin yksipuolista ja koskea vain sitä, että varakkaampi suojaa omaisuutensa, mutta sitten asia voidaan unohtaa ja elää teeskennellen, ettei näin ole tapahtunut - toisen osapuolen ampuessa siinä itseään kaksinkertaisesti nilkkaan, kun on ensin suostunut avioliittoon, jossa hänellä ei ole normaalia avio-oikeutta, ja sitten vielä suostuu elämään, kuten sellainen kuitenkin olisi.
Kuulostaa kyllä todella rakastavalta tuo ajatusmaailmasi: kaikki hyvin, kunhan varakkaamman omaisuus on turvassa.
|