|
Lähettäjä: Poko
Päivämäärä: 21.2.19 14:31:37
Tässä vanha kirjoitus aihetta laajentamaan:
Suomessa on huolestuttavasti yleistynyt käsitys siitä, ettei asiakkaan tarvitse lainkaan ottaa selvää mitä hän on ostamassa. Kolmensadan tuhannen omakotitaloja shoppaillaan kuin uusia hajuvesipulloja Stockmannin parfyymiosastolta. Luetaan mainos, katsotaan hinta ja lyödään rahat tiskiin. Kotona sitten haistellaan mitä tuli ostettua. Stockmannilla ei yllätyksiä tule koska tavara on uutta ja takuulla samaa kuin näytepullossa. Mutta käytetyn talon ostaminen on täysin päinvastainen asia. Tätä faktaa ei nykypäivän "myyjän vastuun" jo tuttipullosta imenyt kuluttaja halua millään ymmärtää.
Ei meitä missään opeteta ostamaan taloja. Yhtä lailla meitä ei opeteta seurustelemaan eikä ottamaan selvää vastakkaisen sukupuolen sielunelämästä, mutta nämä taidot ihminen silti oppii ja omaksuu ilman minkäänlaista koulutusta. Kysymys on siitä, että asiasta johon ollaan menossa, pitää olla kiinnostunut.
Korkeasti koulutettu nuori pariskunta ostaa tyypillisesti 1970-luvulla rakennetun alkuperäiskuntoisen omakotitalon. Välittäjä saattaa markkinoida sitä hyväkuntoisena, mutta kauppakirjassa ei milloinkaan lue hyväkuntoinen. Hyväkuntoisuus on mainoslause jolla asiakkaat saadaan paikan päälle. Talon rakentanut pariskunta on, jos vielä elää, iäkkäämpää väkeä jolle tilat on käyneet liian suuriksi. 1970-luvulla rakennusmääräykset olivat aivan toisenlaiset kuin tänä päivänä. Esimerkiksi kattoon ei vaadittu aluskatetta ja harvemmin sitä myöskään asennettiin, sillä tarkoitukseen pitemmän päälle sopivia materiaaleja ei juurikaan ollut markkinoilla.
Peruskoulun fysiikan tunneilla käynyt henkilö, joita me kaikki lienemme, tietää että kylmille pinnoille kertyy kondenssivettä. Niin myös kattopellin sisäpinnalle. Kun aluskate puuttuu, tämä vesi liruttelee itsensä villoihin tai mitä materiaaleja katossa sattuukin olemaan. Pitemmän päälle kostea materiaali homehtuu kuten ranskanleipä muovipussissa. Leipä haisee homeelle vasta kun pussin avaa. Samoin talon hajut vapautuvat kun sen rakenteita aletaan avata.
Koska talon rakennusaikana ei vaadittu aluskatteen käyttöä, rakentaja on toiminut oikein. Myöskään myöhemmillä omistajilla ei ole ollut velvollisuutta lisätä rakenteisiin aluskatetta, sillä uudet määräykset koskevat vasta voimaantulonsa jälkeen aloitettuja uusia rakennushankkeita. Asiaan onkin perehdyttävä nimenomaan sen joka uskoo talon mahdollisista puutteista olevan itselleen haittaa. Ei pidä luottaa siihen, että talo on pysynyt tähän asti pystyssä ja sitä myydään hyväkuntoisena. On käytettävä omaa tervettä järkeä. Pohdittava loogisesti ja ajan kanssa missä kosteutta muodostuu, miten olemassaolevat rakenteet kestävät kosteutta, miten mahdollinen kosteus poistuu tai poistuuko se ollenkaan.
Tälläkin hetkellä rakennetaan uusia taloja joista kosteus ei poistu ja ne homehtuvat. Rakennusvirheet eivät tänä päivänä niinkään enää johdu rakentajan tietämättömyydestä vaan asiantuntijoiden erimielisyydestä. Asiantuntijatahojen ja Euroopan unionin toimesta rakennuslainsäädännössä on sellaisia pääasiassa energiatehokkuudella perusteltuja yksityiskohtia, jotka ohjaavat tavallisesti perustusten tai seinärakenteiden liian umpinaiseen rakentamiseen sekä ilmanvaihtovirheisiin.
Myös ulkomaalien kaupassa on tapahtunut viime vuosina EU:n toimesta sellaisia ympäristövaatimusten muutoksia, jotka ohjasivat maalituotantoa takaisin lateksin suuntaan. Kahden-kolmenkymmenen vuoden kuluttua on edessä sama urakka kuin lateksin keksimisen jälkeen. Taloja ei enää maalata uudelleen vaan ne on laudoitettava uudelleen. Siinä välissä oli ja meni öljymaalit, jotka kestivät ja joiden suojassa rakennusten pinnat myös hengittivät. Aikansa kutakin, mutta lainsäädännön jatkuvasti kiristyessä ollaan menossa rakennusten kestävyyden suhteen selkeästi nykyistä huonompaan suuntaan.
Myyjän, välittäjän ja kuntotarkastajan vastuu ovat tälläkin hetkellä oikeusasteissa suurennuslasin alla. Tarkoitukseni ei edes ole lähteä analysoimaan vastuukysymyksiä. Pääasia on siinä, että ostajan pitää luottaa vain itseensä. Jokaisen suvusta, työpaikalta tai tuttavapiiristä löytyy rakennusalalla työskennelleitä henkilöitä joilla on selkeä käytännön tieto eri aikakausien rakentamisesta ja rakenteiden yhteensopivuudesta.
Vaikka teen leipäni kiinteistöalalla, en minäkään joka asiassa luota vain omaan asiantuntemukseeni. Tunnen perusteellisesti kaikki ennen vuotta 1980 käytetyt rakennustavat ja -materiaalit. Jos olen ostamassa 1990-luvun kiinteistöä, otan yhteyttä henkilöön joka tuolloin työskenteli uudisrakennusten parissa. 2000-luku on jälleen itselle tutumpi, mutta tietyt materiaalit ja niiden käyttötavat on varmistettava asiantuntijoilta. Asiantuntija ei minulle milloinkaan tarkoita myyjää, välittäjää tai heidän suosittelemaansa kuntotarkastajaa. Hankin kokeneen rakennusalan asiantuntijan itse, huolellisesti ja keskustellen kaikesta mahdollisesta. Tällä alalla kokenut on usein aivan eri asia kuin korkealle koulutettu.
Kolmensadan tuhannen, tai edes sadanviidenkymmenen tuhannen euron talokauppoja ei milloinkaan pitäisi päättää kiireessä. Miksi tehdä hätäisesti huonoja ratkaisuja, kun niin moni muukin jo niitä tekee. Talokaupassa pitää olla kokemusta ja näkemystä. Ymmärtää rakennusta. Miksi, miten ja millaiseen paikkaan se on rakennettu. Sopivatko materiaalit yhteen, sopivatko ne ympäristöön, olosuhteisiin ja tulevaan käyttöösi. Lähes jokainen alkuperäiskuntoinen talo näyttää siltä että siitä saa pintaremontilla hienon. Niin saakin, mutta kakku on vasta päältä kaunis. Pitää leikata siivu, haistella ja maistella ennen kuin sitä ottaa omakseen. Uskokaa tai älkää. Samat ihmiset jotka tuosta vaan ostavat unelmatalonsa umpihomeessa, ovat ruokakaupassa niin tarkkoja että kaivavat takarivistä sen varmasti tuoreimman maitopurkin. Missä on se järki silloin kun sitä todella tarvitaan.
Ilmoita asiaton viesti Lähetä kaverille
Klapausius 29.7.2011 6:40 vastaus nimelle: FacilityManager
Liittynyt:
3.3.2006
Viestit:
4 808
"Rintamamiestalojen kunto- ja sisäilmaongelmista kärsivät nuoret perheet ovat nykyään suurin Hengitysliiton korjausneuvontaa työllistävä asiakasryhmä."
"Asiantuntijat varoittavat myös, että nykypäivän elämäntapa voi jopa tuhota vanhan talon, koska niissä elettiin ennen vanhaan aivan toisenlaista elämää.
– Kuvitellaan että vanhaan hyvään aikaan rakennettu toimii hyvin myös nykyaikana, mutta kun nykypäivänä ei eletä enää kuten vanhaan hyvään aikaan – se on se ongelma oikeastaan, tutkimuslaitos VTT:n tutkimusprofessori Miimu Airaksinen pohtii. "
"VTT:n eläkkeellä oleva tutkija Pekka Leppänen on huolissaan sekä vanhojen että suunnitteilla olevien ”uusien rintamamiestalojen” eli K3-talojen ilmanvaihdosta.
Leppäsen mielestä perinteinen painovoimainen ilmanvaihto ei riitä rintamamiestaloissa eikä sitä pitäisi käyttää ainakaan ainoana järjestelmänä uusissa talotyypeissä – nykyiset "märät elämäntavat huomioon ottaen". Talo voi alkaa kastua ja homehtua.
Painovoimainen ilmanvaihto syntyy lämpötilaerosta tai tuulesta johtuvasta paine-erosta. Mitä kylmempi ulkona, sitä voimakkaampi ilmanvaihto. Kesähelteellä ilmanvaihto voi jopa kääntyä ulkoa sisälle. "
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001719099.html
"Esimerkiksi rintamamiestalon ulkoseinärakenne on nykytietämyksen mukaan toteutettu väärin. Rakenteen ulkopinta on huomattavasti tiiviimpi kuin sisäpinta. Lämpimän sisäilman kosteus pääsee esteettömästi seinärakenteeseen ja pyrkii painesuhteista johtuen ulospäin. Lämpimän sisäilman kosteus tiivistyy (kastepiste) rakenteen ulkopinnalla olevan tervapahvin/paperin sisäpinnalle.
Esimerkiksi muutaman päivän kovan pakkasjakson aikana tiivistyvän kosteuden määrä on sellainen, että se aiheuttaa riskejä. Olosuhteet rakenteessa ovat joulu-maaliskuussa sellaiset, että homeenkasvun syntymiselle on edellytykset.
Tutkituissa rakennuksissa on käyttäjillä ollut terveysoireita. Näissä tutkimuksissa lähes poikkeuksetta yksi vaurioitunut rakennusosa on ollut ulkoseinärakenteen ulkopinta. Koska sisätilat ovat ulkoseinien alaosista aina alipaineiset ulkoilmaan verrattuna, kulkeutuvat nämä ulkopinnan epäpuhtaudet seinärakenteen alaosan läpi sisäilmaan, aiheuttaen käyttäjilleen terveysoireita."
"Peruskuntoisen rintamamiestalon rakenteissa ovat riskirakenteita mm. rossipohja (tuuletettu alapohja), yläpuolisesti lämpöeristetty alapohjarakenne (kellariton rakennus), osittaisten kellarikerrosten kohdalla oleva välipohjarakenne, ulkoseinärakenteen (eteenkin pohjois-itäsuuntaan olevat seinät) ulkopinta, vinot, lämpimät yläpohjarakenteet (huoneet ja yläkertaan menevä käytävä) sekä kellarien seinä- ja lattiarakenteet"
|