|
Lähettäjä: ö
Päivämäärä: 21.2.19 10:38:25
Pitkällä 20 vuoden anoppikokemuksella neuvoisin vielä miettimään kannattaako mitään erityisen nasevaa laukaista anopille. Sellaiset sanomiset jäävät varmasti kaivelemaan, ja välit voivat heikentyä entisestään. Kaikesta kanssakäymisestä tulee ikävää ja vastenmielistä, jos välit huononevat. Siinä kärsivät lapset ja miehesi, vaikket itse olisikaan pahoillasi tilanteesta.
On parempi säilyttää kohteliaat välit. Vaikka homma tuntuisikin teeskentelyltä, aikuismainen kohteliaisuus ja ystävällisyys on kuitenkin parempi vaihtoehto. Aina. Appivanhempien kanssa ei tarvitse olla ylin ystävä, vaan voitte olla ystävällismielisiä tuttuja. Omat appivanhempani ovat hyvin erilaisia kuin minä ( esim. juuri näissä eläinasioissa ), ja paras vaihtoehto on ollut, ettemme tutustu liian läheisesti, vaan olemme juuri näitä ystävällisiä ja kohteliaita tuttuja.
Nasevuuksien sijaan suosittelen, että miehesi hoitaa hankalat asiat anopin suuntaan. Tekee hänelle selväksi, että teillä on oma elämänne. Miehesi asia on huolehtia, että hänen äitinsä ei puutu liikaa teidän asioihinne. On epäreilua jättää miniä kärvistelemään ja riitautumaan anoppinsa kanssa, kun itse voisi hoitaa asian välien kärsimättä.
Itse olen pärjäillyt kohtuullisen vaativien appivanhempien kanssa taktiikalla, jossa mieheni hoitaa heille päin ihan kaikki vähänkin ikävät/ei niin positiiviset asiat, ja minun suustani tulee heille vain ja ainoastaan kivoja juttuja. Tällä systeemillä sinne on ihan ok mennä kyläilemään, koska kaikki tietävät, ettei asioita ruveta kaivelemaan eikä kukaan halua kärjistää tilannetta töräyttelemällä. Välillä mies käy appivanhemmilla lasten kanssa, ja minä jään kotiin. Kukaan ei näe siinä mitään kummallista, ja he varmasti nauttivat siellä olostaan ilman minua.
|