Lähettäjä: Ajatuksia 
Päivämäärä:   18.10.18 15:59:21

Purkaudun nyt anonyymisti ja haen mahdollisesti muitakin vinkkejä selvittää tilannetta kuin antamalla lapikasta heti alkuun.

Olemme miehen kanssa tavanneet alkuvuodesta, ja siinä muutama kk meni tutustuessa ja "rauhassa" miehen ollessa vielä toisaalla töissä.
Alkukesästä mies vaihtoi työpaikkaa, jolloin nyt työmatkat ovat merkittävästi lyhyemmät (työmaa vaihtuu siis ajoittain). Nyt ajaa tästä meiltä töihin n 15minuuttia, kun taas omasta kodistaan ajaisi liki tunnin.

Miehen kanssa oli ajoittain hankalaa työpaikan muutoksen jälkeen, kun luonnollisesti alkoi viettämään täällä enemmän aikaa. Ongelmat muodostuivat lähinnä kotitöistä ja niiden jakamisesta (ts. Mies oli sitä mieltä että osallistuu viikonloppuna, mutta viikolla kukaan edellinen ei ole vaatinut tekemään mitään ja itse en tätä sit sulattanut, että oletetaan mun tekevän ruuat, pyykinpesut ja siivoukset yksin). Ja nyt nämä ongelmat ovat selvitetty ja puhuttu, mies ymmärtää myös mun näkemyksen, että vaikkei virallisesti yhdessä asuta, mutta hänen majaillessa suurimman osan ajasta täällä tulee osallistua. Mies siis nyt viimeisten kuukausien aikana on ollut muutaman yön kotonaan.

Nyt jotenkin tuntuu, että tekemiäni asioita ei arvosteta, oletetaan ja käyttäydytään nihkeästi. Olen ollut nyt jonkin aikaa kovin väsynyt ja voimaton, mutta siitä huolimatta olen pyrkinyt tekemään miehen olon hyväksi ja ilahduttaa pienillä asioilla (mm ruokatarvikkeita mitä itse en käytä/syö, erikoisoluita illalle, lämmittänyt saunaa ja hoitanut sinne saunajuoman, tehnyt eväät töihin ja keittänyt kahvit aamuksi, pessyt pyykit ja siivonnut ilman että mies joutuu osallistumaan, tankannut autoa, käynyt kaupassa ja tehnyt ruuan valmiiksi kun mies pääsee töistä, iltapalat, vienyt ulos syömään ja maksanut yms...) Eli pienistä arkisista asioista on kyse. Juurikaan kiitosta näistä ei kuulu (paitsi syötyään kiittää). Mitään elettä tai ajatusta ei ole antanut sille että olisi kiitollinen ja arvostaisi mitään.
Samalla myöskään mies ei puhu tunteistaan, vastaa toki jos kerron pitäväni hänestä. Yhteenliittymä ehdotti niin, että kysyi onko hänen järkeä maksaa asuntoa jossa ei ole juurikaan.
Itselle taas on tärkeää kuulla asioista suoraan, ja tietää olevansa haluttu ja tärkeä sekä merkityksellinen. Tuosta yhteenmuuttokeskustelusta pääosin jäi itselle olo, että olisi hänen puolelta se taloudellinen syy nro 1, eikä suinkaan parisuhteen eteenpäin meneminen.

Tällä hetkellä kiukuttaa ja tuntuu ettei ajatus enää kulje. Miehen kanssa olen keskustellut ja koittanut asiallisesti sanoa, että olisi kiva saada edes sana 'kiitos' tai vastaavasti jonkunlainen osoitus siitä että välittää ja tykkää.

Tämä kaikki on korostunut siis yhden riidan jälkeen, jolloin mies tokaisi, että aikoo jatkossa olla itsekäs. Ja nyt sitä todella ollut, kun aiemmin on tarjoutunut esimerkiksi maksamaan tai edes ehdottanut sitä. Tai on soittanut ja kysynyt/tuonut oma-alotteisesti jotain mieltä piristävää.

Äh. En tiedä. Aloittaessa tätä kirjoittamaan oli hyvin selkeä ajatus, mutta katkeaa ja karkailee paljon.

Lähettäjä: xep 
Päivämäärä:   18.10.18 16:04:41

Mies ei kuulosta sinulle sopivalta, yrität kyllä kovasti häntä vääntää sellaiseksi ja nyt olet jo turhautunut.
On aivan ok haluta arvostusta, huomiointia, kiitosta ja ihan vaan sitä yhteenhiileen puhaltamisen tunnetta toiseltakin. Kun sitä ei saa mieheltä niin että se lähtisi hänestä itsestään, omasta halustaan, et tule sitä saamaan millään pakottamisellakaan.

Olen pahoillani mutta ei tuosta vaan tule mitään. Mies tykkää kun passataan saunat kaljoineen, laskee että sinun hotellissa asuessa säästäisi vielä rahaakin. Ja voin kertoa, ei tule käyttämättän penniäkään mihinkään sinun ilostuttamiseen.

Lähettäjä: xep 
Päivämäärä:   18.10.18 16:08:36

Yöh, oikein alkoi puistattamaan miehen itsekäs ajatusmaailma. Että hänen ei viikolla tarvitsisi osallistua kotitöihin ja oikein kertoo miten itsekäs aikoo olla. Anna lapikasta tuollaiselle sialle. Ikävä kyllä taitaa olla sellainen hurmuri että pian on uusi passaaja paikalla.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   18.10.18 16:12:32

Miehellä on paha asennevamma ja sinä olet tukenut sitä miellyttämällä ilman että mies tekee samoin sinulle. Ei tee edes omaa vähimmäisosuuttaan.

Valitettavasti lapikas on vilpittömästi paras neuvo. Jos se ei ole vaihtoehto niin asukaa edes erillänne kunnes mies älyää ettei tuolla tavalla käyttäytymällä saa itselleen hyötyä. Vaikuttaa ikävältä loiselta ja sinä mielistelevältä reppanalta joka matelee kahta enemmän vaikka mies ilmoittaa suoraan aikovansa itsekäs.

En katselisi tuollaista hetkeäkään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.10.18 16:21:19

Sulla lienee mun ex. Pukkaa pihalle, kun ei kerran arvosta. Itse tyhmänä yritin ensin kääntää suhdetta uuteen nousuun olemalla extrakiva ja huomaavainen. Ja jonkun riidan yhteydessä mies totesi juurikin saman, että jatkossa tekee just niinkuin huvittaa ja on itsekäs. Kertaalleen mentiin hänen sukunsa juhliin eri autoilla, koska ei halunnut tarjota minulle kyytiä. Hetken kokeilin samaa valtapeliä toisinpäin, mutta tajusin tyhmyyteni. Parisuhteessa ollaan rakkaudesta ja toisilleen halutaan pelkkää hyvää. Se ei toteutunut lähimainkaan, joten lopetin suhteen. Ja mies oli eniten pahoillaan siitä, että joutuu itse ostamaan ruokansa ja siihen menee niin paljon rahaa.

Lähettäjä: Genuine 
Päivämäärä:   18.10.18 16:21:51

Kuulostaa siltä, että jos mies ehkä arvostaakin aloittajan tekemisiä, hän ei osaa ilmaista sitä. Eikä tunteitaan ylipäätään. On kaiken kaikkiaan lähimmille ihmisille vaikea yhtälö, jos henkilöllä on korkea (lue: ylittämätön) kynnys positiivisten tunteiden (rakkaus, arvostus, ihailu) ilmaisuun mutta sen sijaan negatiivinen ilmaisu onnistuu - kuten tuollaisilta henkilöiltä yleensä onnistuu ja ilmeisesti aloittajan miesystävältäkin, kun riitaakin on saatu aikaiseksi. Tuo johtaa käytännössä siihen, että toiseltaa saa osakseen vain kahdenlaista kommenttia: neutraalia ja negatiivista. Se taas johtaa siihen, että itsestä alkaa tuntua siltä, että suhde ja oma toiminta on toisen mielestä aina joko huonoa tai sitten se juuri ja juuri kelpaa - eli ei kirvoita moitteita muttei myöskään ansaitse kiitosta. Ja tuo taas YMMÄRRETTÄVÄSTI alkaa pidemmän päälle hiertää.

En suosittele katselemaan tuollaista menoa, ellei itse ole hyvin itseriittoinen ja samanhenkinen, siis koe, ettei tässä mitään kiitoksia tarvita, kun porskutetaan vain eteenpäin. Kenties pieni itsekkyyskään ei siinä haittaa eli se, että osaa sitten olla huomioimatta toista, kun ei siitä arvostusta kuitenkaan saa. Mutta ellei ole tuollainen vaan kaipaisi rakastavaa, lämmintä suhdetta, jossa huomioidaan toinen toistaan ja osataan kertoa rakkaudesta ja arvostuksesta, niin aloittajan kuvailema suhde lienee pidemmän päälle kestämätön.

Itse ehkä lähestyisin ongelmaa niin, että koettaisin ottaa asian puheeksi. Kertoisin, että kaipaisin positiivista tunteiden ja arvostuksen ilmaisua ja kertoisin, miltä nykyinen tilanne mielestäni tuntuu. Tuon keskustelun voi muutaman kerran käydä (huom. asiallisena keskusteluna, ei "mikset sä ikinä" -nalkutuksena"!). Ellei mikään muutu, tuskin on muita vaihtoehtoja kuin todeta, että tällainen suhde nyt tulee olemaan, ja tehdä sen pohjalta omat ratkaisunsa.

Siitä on kylläkin sanottava, ettei aloittaja ole mielestäni täysin oikeassa siinä, että hän voisi yksin sanella, millä aikataululla kotityöt tehdään. Jos mies on sitä mieltä, että hän haluaa siivota viikonloppuisin, kyllä aikuinen ihminen mielestäni saa päättää tuollaisesta asiasta ihan itse - olettaen tietenkin, että hän muulloinkin kuitenkin siivoaa omat jälkensä eikä odota, että nainen on kotona ruoka lämpimänä viitenä päivänä viikossa, kun hän palaa töistä.

Aloittaja voi miettiä asiaa tätä kautta: miltä sinusta tuntuisi, jos joku tulisi sanelemaan sinulle, että ei kuule, kotityörytmisi on täysin väärä eikä se käy, että teet kotityöt illalla töistä tultuasi, vaan sinun on alettava tehdä ne aamulla? Olisiko OK? Vai tuntuisiko kuitenkin siltä, että saat aikuisena ihmisenä itse päättää asiasta?

Lähettäjä: Fisu 
Päivämäärä:   18.10.18 16:23:41

Ei jatkoon.

Lähettäjä: Genuine 
Päivämäärä:   18.10.18 16:26:37

*: "Vaikuttaa ikävältä loiselta ja sinä mielistelevältä reppanalta joka matelee kahta enemmän vaikka mies ilmoittaa suoraan aikovansa itsekäs."

Tuosta en ole kyllä samaa mieltä. Ihminen ei ole "mielistelevä reppana" siksi, että koettaa tehdä parisuhteessa asioita toista ilahduttaakseen. Sen pitäisi olla parisuhteessa ihan oletusarvo. "Kova kovaa vastaan" -tyyli voi sopia jonnekin muttei parisuhteeseen. Jos parisuhteessa lähtee mukaan valtataisteluun, se on lähinnä typeryyttä, ei merkki siitä, kuinka vahva itsenäinen nainen onkaan.

Mielistelevästä reppanasta voidaan puhua ehkä sitten, jos vuosikausia tekee täysin yksipuolisia tekoja toisen hyväksi ja sietää sitä, ettei koskaan saa kiitokseksi mitään muuta kuin haukkuja ja v*ttuilua.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   18.10.18 16:45:58

Siis mies on aiemminkin käyttäytynyt itsekkäästi ja olettanut että häntä palvellaan kun on "vieraana", mutta nyt on vielä erikseen oikein ilmoittanut että aikoo olla itsekäs ja oikein korostetusti käyttäytyykin niin?

No hyvä että hänen todellinen luonteensa tuli näin pian ja ennen yhteenmuuttoa esille, nyt vain alat vieroittaa häntä takaisin sinne omaan kotiinsa. Se huono puoli tuossa kyllä on että huomaavaisuus luultavasti palaa kun alatte tapaamaan harvemmin, jolloin aiempi huono käytös alkaa unohtumaan. Sitten paremman käytöksen innostamana päästät miehen taas notkumaan luoksesi useammin ja lipsutte samaan tilanteeseen ja miehen itsekkyys palaa...

Lähettäjä: Ajatuksia 
Päivämäärä:   18.10.18 16:51:04

Tarkennuksena tuohon kotityöasiaan ja siitä käytyihin keskusteluihin, niin oletuksena oli että mä voin siivota ja tehdä kotihommia myös viikolla, koska mulla aikalailla työpäivät on sen 8h. Mies puolestaan tekee 8-12h työpäivää.
Nyt toki tilanne muuttunut ja saatiin asiat keskusteltua mielestäni hyvin ja toimivasti (tai ainakin tähän asti nyt ollaan oltu yhteisymmärryksessä). Itsellä särähti korvaan isosti, kun kertoi ettei kukaan hänen edellisistä ole vaatinut vastaavaa (siis että osallistuisi kotitöihin) ja siihen sanoinkin etten mä onneksi ole samanlainen.

En koe olevani tossu, joka tekee kaiken mitä toinen pyytää/käskee/olettaa, vaan suurin syy kaikelle on oma halu tehdä toiselle hyvä olo, muistaa ja näyttää konkreettisesti että on tärkeä. Lisäksi tykkään sen myös kertoa (en hoe ja jankkaa, vaan silloin kun tuntuu siltä niin sen sanon).

Mun ystävälle mies oli avautunut meistä ja siitä kuinka näkee meidän suhteen. Mun ystävä oli koittanut myös kehottaa siihen, että puhuisi suoraan ja näyttäisi -jos siis kokee niinkuin kertoo. Mulle ei oo vaan sama asia parin kaljan jälkeen kuulla välikäsien kautta että kyllä se musta tykkää. Myös miehen kaverit ovat kertoneet miehen olevan hulluna muhun ja tykkäävän musta.
Joku on vaan että on niin kovin hankala kertoa sitä suoraan mulle.

Oon vaan ihminen, joka tarvitsee sen, että kuulee ja kokee olevansa haluttu ja rakastettu. Eikä niiden tarvitse tai pidä olla isoja tekoja joilla sitä näyttää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.10.18 16:57:29

Olet löytänyt exäni. Onnea. Kalliiksi tulee sinulle. Olen miettinyt onko tuollainen "kaikki mulle" käytös tyhmyyttä vai vaan hyväksi käyttämistä. Vai molempia. Ja noita miehiä on paljon. Olin pitkään suhteessa missä en koskaan saanut yhtään mitään. En synttäreillä enkä jouluna. En ikinä. Seurustelu han on sitä, että tutustuu toiseen, ja toteaa millainen toinen on. En usko että tuollainen mies muuttuu. Jos haluat hyvän miehen, ota suomalainen nainen ja se pitää paikkaansa. Itse olen antelias ja annan paljon. Annan ruastani, muistan lahjoilla koska tykkään sellaisesta, maksan omat ruokani , silti miehet kehtaa heittäytyä täysin toiseen nojaamaan. Ehkä säästävät elämäänsä varten, en tiedä, mutta luontonsa on näyttänyt. Vaihda parempaan.

En jaksa miehiä. Nykyisinkin jos menen melkein vaikka kaverin kanssa syömään, minä maksan (olen nainen, ilmeisesti tulen liian hyvin toimeen) koska miehet seisoo kassalla takanani ? Maksan kyllä, mutta ajattelen @!#$ mikä pösilö samalla. Kyse siis vaan kavereista kenelle tarjoan, mutta kyllä sitä joskus miettii mikä ihmisiä vaivaa, missä on ne herrasmiehet? On niitäkin, mutta erittäin harvassa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   18.10.18 18:29:12

Sinä päätät oman kotisi siivousaikataulut. Mies päättää oman kotinsa siivousaikataulut. Mies voi hyvin pysyä kotonaan sotkemassa jos jos sinun kotisi säännöt tuntuvat kohtuuttomilta. Mutta koska hän on itsekäs, hänpä elelee ilmaiseksi herroiksi nurkissasi eikä anna mitään tilalle.

Lähettäjä: Ajatuksia 
Päivämäärä:   19.10.18 07:09:55

Ja kiitos kovasti kommenteista ja ajatuksista. Sai aika paljon ajattelemisen aihetta.

Ajattelin viikonloppuna vielä ottaa asian puheeksi ihan tosissaan, kertoa miltä minusta tuntuu ja miltä hänestä tuntuu mun "odotukset" ja ajatukset. Ehkä siinä mennään isosti alaspäin tai ei ole kauas kantoinen keskustelu, mutta olen ainakin yrittänyt kertoa miltä kaikki tuntuu ja mitä ajatuksia se herättää.

Tosin voi olla, että se eskaloituu, koska usein kertoessani asioista mitkä painaa tai koen epäreiluiksi niin mies ottaa sen täysin syyttelynä, vaikka kuinka koittaisin muotoilla asian niin, ettei kyse ole siitä. "Niin, en koskaan tee mitää, laita mun piikkiin vaan, siellä on tilaa. Vika on aina mussa ja sussa ei ole vikaa"; vaikka juuri olisin kertonut kuinka nyt turhauduin turhaan ja olisi pitänyt toimia toisin. Eli asenne keskusteluihin miehellä on yleensä ottaen jo huono.

Itselle on vaikeaa ottaa hajurakoa (varsinkin nyt) kun tiedän kuinka paljon hänenkin arkea helpottaa olla meillä jo ihan työmatkojen puolesta. Ja kun samalla tykkään ja muistan miehen hyvät puolet, niin tuntuisi kurjalta laittaa omaan kotiinsa sen takia, etten vain kuule olevani tärkeä. Äh. Hankala saada ajatuksia tekstiksi..

Lähettäjä: Auts 
Päivämäärä:   19.10.18 08:39:57

Jos unohdetaan kaikki kotityöt, rahankäyttö ja muu ja mietitään jo ihan yhtä ainoaa asiaa. Sinulle on tärkeää saada kuulla olevasi haluttu ja rakastettu. Ja sen pitää myös näkyä arjen pienissä jutuissa.

Minulle tämä on myös tärkeää. Ehkä asia johtuu tunnekylmästä lapsuudesta, en tiedä, mutta se nyt on minussa ominaisuus, josta en pääse eroon. Olen yrittänyt, koska olen miehen kanssa, joka ei näytä positiivisia tunteita. Juurikin tätä neutraalia ja negatiivista. Tämä on johtanut suhteeseen, jossa koen suurta yksinäisyyttä ja surua. Riitojakin on aiheesta ollut, nykyisin ei enää niinkään. Olen antanut tälle suhteelle aikaa ja armoa, koska miehessä on muita valtavan hyviä puolia.

Mutta eihän näin voi elää koko elämäänsä. Parin vuoden kuluttua on edessä elämänmuutos ja siihen olen jo suunnitellut oman lähtöni. Aloittajalle valitettava omaan kokemukseen perustuva neuvoni on, että mies omaan kotiinsa, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Mies jo päätti olla itsekäs, nyt on sinun vuorosi. Hän ei sinun tunteitaan suojele, se on oma tehtäväsi arvostaa itseäsi tarpeeksi. Hatunnosto siitä, että tiedostat omat tarpeesi ja sen, että niiden pitää tulla tyydytetyiksi parisuhteessa.

Lähettäjä: ,,,,,,, 
Päivämäärä:   19.10.18 09:04:35

Mistä syystä mies päätti olla itsekäs?

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   19.10.18 09:11:22

"Itselle on vaikeaa ottaa hajurakoa (varsinkin nyt) kun tiedän kuinka paljon hänenkin arkea helpottaa olla meillä jo ihan työmatkojen puolesta. Ja kun samalla tykkään ja muistan miehen hyvät puolet, niin tuntuisi kurjalta laittaa omaan kotiinsa sen takia, etten vain kuule olevani tärkeä."

Sitä suuremmalla syyllä luulisi sen miehen osaavan käyttäytyä ja sitä suuremmalla syyllä laitat menemään kotiinsa niin voi ehkä tajuta miten paljon helpotat hänen elämäänsä.

Et kai vain olisi tyytyväinen jos mies käyttäytyisi täsmälleen samoin kuin nyt kunhan välillä töihin lähtiessään huikkaisi oma-aloitteisesti tykkäävänsä sinusta? Ei ne sanat vaan teot.

Lähettäjä: Genuine 
Päivämäärä:   19.10.18 10:17:53

*: "Sinä päätät oman kotisi siivousaikataulut. Mies päättää oman kotinsa siivousaikataulut. Mies voi hyvin pysyä kotonaan sotkemassa jos jos sinun kotisi säännöt tuntuvat kohtuuttomilta."

Sääntöjä sanellaan lapsille ja koirille, ei tasavertaiselle aikuiselle kumppanille. Itse olen ahkera siivoamaan, mutten todellakaan sietäisi sitä, että joku koettaisi sanella minulle, minä päivänä minun pitää siivota. "Tämä on MINUN kotini" -asenne kertoo myös siitä, että toista pidetään vieraana, eikä ehkä niin kovin toivottunakaan sellaisena, ei siinä, että häntä pidettäisiin tasavertaisena kumppanina.

Auts: "Hatunnosto siitä, että tiedostat omat tarpeesi ja sen, että niiden pitää tulla tyydytetyiksi parisuhteessa."

Nimenomaan. Ja kyseessähän on hyvin suuri ja perustava tarve - tarve saada kuulla olevansa rakastettu ja arvostettu. Kyse on isosta asiasta, ei mistään pikkujutusta tyyliin "olisipa kiva, jos mies kävisi kanssani koiranäyttelyissä".

Lähettäjä: Ajatuksia 
Päivämäärä:   19.10.18 10:22:53

Tilanne, missä sanoi tuon oli edellisen keskustelun aikana, jolloin oli puhetta näistä samoista asioista. Siinä sitten keskustelu hieman kärjistyi, kun lähti tälläinen marttyyriasenne ettei "hän tee koskaan mitään oikein ja vika on hänessä" ja mä kuulemma vaadin liikaa kaikkea. Ja erehdyin sitten kysymään, että mitä hän olisi valmis tekemään ja tulemaan vastaan, jotta tilanne helpottuisi (tästä oli tarkoitus jatkaa omaa näkemystä, että mitä minä olisin valmis tekemään ja viemään asiaa eteenpäin), mutta mies keskeytti tuohon ja alkoi hokemaan, että hän on se jonka täytyy vain muuttua ja tehdä asioita, että mussa itsessä ei ole virheitä tai muutettavaa. Aikani koitin sitä selittää, mitä olisin hänelle sanonut ja miten asiaa olisin jatkanut mutta oli täysin turhaa, kun ei kuunnellut ja jatkoi vaan omaa mesoomista.

Ehkä täytyy todella laittaa mies kotiin (viikolla) ja katsoa mihin tilanne menee.

Lähettäjä: xep 
Päivämäärä:   19.10.18 10:35:22

Parisuhde on yhteinen projekti, kahden yksilön välissä. Kun molemmat hoivaavat sitä projektia ja miettivät asiat nimenomaan sen projektin hyvinvoinnin kantilta, suhde toimii ja voi hyvin. Niin kauan kun jokaisessa asiassa mennään se oma napa edellä, parisuhde toisena, tulee riitoja ja pahoinvointia.
Mies miettii vain mikä hänelle on parasta, hän ei halua tehdä sitä ja tätä, hän haluaa olla näin ja noin. Aloittaja hoivaa parisuhdetta liikaakin ja väsyy taakan alla. Pointtinahan ei ole edes se, että miehen pitäisi tehdä kaikki mitä aloittaja keksii vaatia ja vain hänen "säännöillään". On kuitenkin hyvin vaikea saada rehellistä keskustelua aikaan siitä mikä _meille_ olisi parasta jos toinen on lähtökohdaltaan hyvin itsekäs, ei hänen ajatus tunnu taipuvan kuin oman edun varmistamiseen. Hullunkurista välillä, koska yleensä sillä yksilölläkin on parempi olla kun asiat on sovittu se parisuhde edellä.

Lähettäjä: Ajatuksia 
Päivämäärä:   19.10.18 11:06:49

Tätä erilaisuutta näissä asioissa olen nyt miettinyt ja pohtinut. Silti tuntuu, että umpisolmussa ollaan parisuhteen osalta. En koe olevani tyytyväinen ja ajoittain mielessä käy, että vaadinko tosissaan liikaa ja mahdottomia.

Aikaisemmin mies herkästi vetosi edellisiin, kun he eivät ole vaatineet tai odottaneet, he eivät ole olleet tunteista puhujia jne. Tämä onneksi loppui pitkälti, kun kerroin että minä en tietääkseni ole kukaan niistä edellisistä, eikä meidän parisuhde ole sama kuin ne entiset. Että kyseessä on sinä ja minä, eli me ja meidän parisuhde. Ei muiden.

Oon saanut teiltä kyllä hyviä pointteja ja ajatuksia. Toki haluan niistä miehen kanssa vielä keskustella, ja vaikkei ennakkoluuloja saisi olla, niin pahoin pelkään että keskustelu toistuu täysin samoin ja täysin vanhalla kaavalla. Tiedän, että joudun miettimään sanomiset ja lauserakenteet oikeasti kunnolla, jotta mies ei niihin pääse takertumaan.

Jotenkin itseä hämmentää kuinka paljon olen valmis tekemään ja puhumaan tästä asiasta, kun osittain helpommalla pääsisi varmasti, kun laittaisi miehen kiertoon. Kuitenkin joku mun sisällä sanoo, että ei vielä, että yritä edes kerran.

Lähettäjä: ....... 
Päivämäärä:   19.10.18 11:07:04

Jos se on tuossa vaiheessa noin hankalaa niin myöhemmin tulee olemaan vielä hankalampaa.

Marttyyrien kanssa on myös mahdoton selvittää asioita. Oma mieheni heittäytyy marttyyriksi ja alkaa syyttelemään minua joka kerta kun otan suhteen epäkohtia esille, on ollut tuollainen alusta asti ja nyt 2 vuoden jälkeen ihmettelen miksi en lähtenyt heti ensimmäisenä vuonna kun asiaa mietin. Marttyyri ei pysty mitenkään kehittymään enkä tiedä haluaako edes kun nostaa heti piikit pystyyn jos hänellä huomauttaa jostain.

Ehkä mies on jollekin sopiva mutta ei sinulle.

Lähettäjä: hm 
Päivämäärä:   19.10.18 11:20:41

Kirjoita sille sähköposti tai ihan perinteinen kirje. Sano, että pitää lukea se kokonaan ennen kuin keskustelette asiasta.

Lähettäjä: Ajatuksia 
Päivämäärä:   19.10.18 12:03:17

Kirjettä olen miettinyt, toki olen jo kokeillut että kirjoitan viestein asian ja sen, että lukee rauhassa ja ajatuksen kanssa (pyrkinyt siihen, ettei olisi juuri häiriötekijöitä; kavereita, töissä tai harrastuksissa) vaan saisi ajan kanssa lukea. Oikeastaan siihen vastauksia en juurikaan ole saanut tai sitten asia on käyty pikaisesti läpi ja kuitataan sillä, ettei ole ihminen joka hokee tunteitaan ja mun pitää ymmärtää se. Että menettää kuulemma arvonsa jos sitä hokee (ilmeisesti hokemista on sanoa se kerran....) Ja mielummin näyttää teoilla että on merkitys.

Itse vietän vapaapäivää, aamulla herätti mut kahville hänen kanssa ennenkuin lähti töihin. Sitten suuttuikin, kun otin liian isoon kuppiin kahvia, ettei hänelle riittänyt toista kupillista. Alkaa vähän uuvuttamaan, kun oletin hänen jo juoneen sen mitä juo. Toki kai sekin on ajattelemista kun herättää aamulla, että nähdään. Toki itsellä olisi ollut ainut aamu tälle viikkoa, kun olisi saanut nukkua normaalia pidempään. Fiilis olisi kieltämättä eri, mikäli sanaharkkaa ei olisi aamulla tullut.

Lähettäjä: xep 
Päivämäärä:   19.10.18 12:12:55

Mies kuulostaa niin isolta projektilta että itse en jaksaisi, tuskin sinäkään kun nyt jo väsyttää. Mies ei osaa käsitellä tunteitaan, hän ulkoistaa ne. Ei osaa rauhassa sopien puhua mistään, syy on aina eksissä tai sinussa, ei koskaan hänessä. Jo pelkkä "kenen syy" ajattelu suhteessa on turhauttavaa koska mitä väliä sillä on, jos haetaan sitä yhteistä hyvää, ei silloin ensimmäisenä tarvitse miettiä että kenen syy.

Tuonkin kahvihomman normaali ihminen olisi voinut kuitata että voi harmi, kahvi loppui kun olisi niin mieli tehnyt vielä toista kuppia tässä ennen lähtöä. Siihen toinen osapuoli olisi voinut sanoa että hei, ota sinä tämä minun kuupi (tai osa siitä) kun minä ehdin vielä keittämään lisää/pärjään vähemmälläkin/voin töissä juoda tms.
Nyt miehen harmitus oli SINUN SYY.

Lähettäjä: Usva 
Päivämäärä:   19.10.18 12:14:53

"ja kuitataan sillä, ettei ole ihminen joka hokee tunteitaan ja mun pitää ymmärtää se. Että menettää kuulemma arvonsa jos sitä hokee (ilmeisesti hokemista on sanoa se kerran....) Ja mielummin näyttää teoilla että on merkitys. "

Paskapuhetta.

Millä teoilla hän näyttää tunteensa???

Lähettäjä: Oho 
Päivämäärä:   19.10.18 12:23:05

Ehdottomasti kirje! Eihän tuollaisen marttyyrin kanssa voi mistään keskustella... muista mainita se myös kirjeessäsi

Lähettäjä: Usva 
Päivämäärä:   19.10.18 12:23:21

" Sitten suuttuikin, kun otin liian isoon kuppiin kahvia, ettei hänelle riittänyt toista kupillista. "

Meillä tuota olisi naurettu ja keitetty lisää kahvia.

Lähettäjä: Ajatuksia 
Päivämäärä:   19.10.18 12:28:03

Pahoittelin aamulla, että otin loput kahvit. Kysyin ja ehdotin, että keitän lisää (olisi kerinnyt vielä). Ei kuulemma halunnut ja kaikki oli ihan v*tun sama sitten.
Olisin muuten tarjonnut oman kahvini, mutta mies juo mustana, - minä taas maidolla.
Olisin toki voinut varmistaa, mutta enpä nyt itse ajatellut. Mies kuitenkin tietää, että aikalailla aina juon samasta kupista kahvini (tämä siis vain tapa).

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.10.18 12:40:51

Itsellä ei ole ihan samaa ongelmaa, mutta tuota olen miettinyt, että miksi oma mies ei pysty minulle esim. sanomaan, että olisin hänen elämänsä rakkaus tai muutenkaan mitään tällaista syvällisempää suhteeseen liittyvää, niin kuin itse pystyn sanomaan hänelle. Hän kyllä näyttää välittämisen teoilla ja hänen mielestään sen pitäisi riittää. Hienoahan se onkin ja tekojen perusteella uskon hänen välittävän minusta paljon. Silti tuntuu, että itse voisin ihan kaverille tai vaikka kämppikselle tehdä tuollaisia mukavia tekoja kuin vaikka siivota kämpän yllätykseksi, ei se minulle sinänsä mitään rakkaudesta kerro, vaan rakkauden osoitan sanoilla. Meillä taitaa vaan olla erilainen lähestymistapa ja olen tässä nyt koittanut sopeutua siihen, että en tuollaisia rakkaudentunnustuksia tule koskaan kuulemaan. Kyllä se vaan vähän nakertaa ja ehkä jää kuitenkin se pieni epäilys, että mies ei pysty niin sanomaan, koska ei tunne tarpeeksi voimakkaasti. No aika näyttää, tämä oli varmasti ihan turha purkautuminen, mutta aloitus palautti nämä ajatukset mieleen.

Aloittajalle, itselle suurin turn-off olisi tuo, että mies haluaa tietoisesti olla itsekäs, menee valtapeliksi koko homma.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.10.18 12:47:13

Mies saattaa toki tykätä sinusta, mutta on muulta käytökseltään aika raakile parisuhteeseen. Tuskin tuosta kanssasi muuttuu.

Ainakin osaan taas arvostaa meidän suhdetta. Tunteista puhutaan kun siltä tuntuu eikä kumpikaan ole tähän kyllästynyt. Enemmän meitä hitsaa yhteen kun välillä jakaa ääneen positiivisia asioita ja toisaalta negatiiviset asiat nostetaan esiin kehityskohteina ennen kärjistymistä. Arjessa huomioidaan toisemme pienin teoin, joilla helpottaa toisenkin elämää tai ostellaan toisen herkkuja. Ja halaillaan paljon!

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   19.10.18 12:47:15

Aloittaja.

Osaat hyvin ilmaista ajatuksiasi ja tunteitasi. Minä en osaa, vaan töksäytän usein tylysti.

Harmittaa lukea miten kovasti sinä yrität ja teet parhaasi ja mies käyttää sinua hyväkseen ja suuttuu, syyttelee ja uhriutuu kun yrität saada suhdetta toimivammaksi.

Olette liian erilaisia. Ansaitset paljon parempaa. Teillä jo lähtötilanne on epäsymmetrinen; sinä annat ja mies ottaa. Tasaveroisessa suhteessa ei tarvitse jatkuvasti yrittää miellyttää toista ja varoa sanomisiaan.

Olen vilpittömästi sitä mieltä ettet tule olemaan onnellinen tuon ihmisen kanssa. Menetät minuutesi ja mielenrauhasi.

Lähettäjä: Myös 
Päivämäärä:   19.10.18 12:53:16

Olen myös sitä mieltä ettet tule olemaan onnellinen tuossa suhteessa. Olette liian erilaisia. Kuten tähti sanoi sinä annat ja mies vain ottaa. Sinä tarvitset kumppanin joka kohtelee sinua samoin kuin sinä kohtelet kumppaniasi eli osoittaa pienillä arkisillakin asioilla välittävänsä sinusta.

Toki voit vielä yrittää keskustella miehen kanssa, mutta en usko tilanteen tuosta muuttuvan. Sinun täytyy hyväksyä ettei mies ole sellainen kuin toivoisit hänen olevan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.10.18 13:09:16

Tuo eksistä puhuminen on muuten myös aika kummallista, ei kai normaalisti suhteessa puhuta eksistä kuin edellisistä työpaikoista? Ihme vertailua, mieheltä taitaa puuttua vähän sosiaalisia taitoja muutenkin.

Lähettäjä: Ajatuksia 
Päivämäärä:   19.10.18 13:20:39

Kiitos kommenteista.

Otan miehen kanssa keskustelun vielä, koitan saada paperille luonnosteltua kirjeen. Toivon, että se avaisi miehen silmiä enemmän.

Itselle tämä on kova paikka, tuntuu että on jälleen epäonnistunut enkä haluaisi hyväksyä tämän toimimattomuutta, vaan haluaisin saada sen toimimaan. Itselle kun on hankalaa käsittää, miksei voisi sanoa ääneen ja suoraan ajatuksia, kun kuitenkin ne joiltakin osin onnistuu. Tiedän miehen ymmärtävän myös sen, kuinka paljon ne sanat ja teot mulle merkkaakaan.

En toki itsekään ole täydellinen, ja minussa on virheitä ja aikalailla kestämistäkin ajoittain. Varmaan nämä asiat ja keskustelut ovat miehelle myös yksi kestämisen aihe, kun ei haluaisi puhua näistä, mutta mä taas haluan.
En halua siis myöskään ahdistaa miestä sillä mitä oletan ja haluan olevan vaan haluaisin järkevää keskustelua ja avointa puhetta asioista. Jotkut asiat on vain aikuistenkin osattava sanoa ääneen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.10.18 13:41:06

Kannattaa vaan tiedostaa millaisen ihmistyypin kanssa olet tekemisissä. On erilaisia ihmistyyppejä, ja miehesi nyt vaan lukeutuu näihin reppanoihin. Se reppanuus ei katso lompakon paksuutta jne. On vaan erilaisia persoonia. Sellaisia jotka vievät tuhkatkin pesästä ja sellaisia jotka ovat tasapainossa itsensä, kulutuksen ja maailman kanssa. Toiset vie, toiset antaa. Varmaan lähtee jo kasvatuksesta tuollaiset, mitkä eivät muutu vaan että juttelee, se on syvemmällä ihmisessä. Ja muista, että seurustelu on juurikin tutustumista. Ja kun toteat noinkin huonon piirteen, se on sitä että olet tutustunut ja teet päätöksen. Ei kannata aikuista ihmistä alkaa kasvattamaan.

Lähettäjä: xep 
Päivämäärä:   19.10.18 13:53:40

Aivan noin, on erilaisia persoonia ja sen lisäksi vielä toisilla vaan on enemmän kykyä jäsennellä asioita, puhua ja miettiä tunteita. Toki, ihan hirveän paljon voi oppia mutta se vaatii halua. Monelle se tyssää jo siihen että asia otetaan että "ai mussa on jotain vikaa, ai en kelpaa, ei minä en tajua, ai sinäkö täällä määräät" asenteella, vaikka kyseessä, taas, olisi vain sen yhteisen hyvän eteen työskentely.

Lähettäjä: Ajatuksia 
Päivämäärä:   19.10.18 14:46:06

Kiitos vielä asiallisista kommenteista.

Ehkä se on molempien etu tehdä ratkaisuja, ennenkuin alkaa enemmän menemään asiat solmuun.

Yritän mahdollisesti saada tänään keskustelun aikaseksi, tai sitten huomenna. Mies on ilmeisemmin ainakin huomisiltaan asti täällä suunnitelmiensa mukaan, kun peli on tässä meidän lähellä. Toki mikäli tänään tilanne eskaloituu, niin onhan sit tilanne eri. Toki tiedän myös, että katsoo jääkiekkoa, jolloin tiputtelee muutaman oluen, joten ei ole sit pelin (ja keskustelun) jälkeen ajokuntoinen edes että huomiselle menee varmasti.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.10.18 14:59:48

Itselläni on nykyään aivan nollatoleranssi tuollaiseen outoon minäminä -asenteeseen ja lyttäämiseen mitä tuo kahvijuttu kuvasti. Tuosta asiasta voi sanoa kauniisti suuttumatta ja selvittää sen rauhallisesti. Exäni oli samanlainen, kaikki piti tehdä hänen sääntöjensä mukaan ja heittäytyi marttyyriksi jos hänelle jostain asiasta sanoi, kun taas itse alkoi haukkumaan tai sanoi todella rumasti ihan arkipäiväisistä asioista.

Kirjoita aloittaja kirje, mutta sinuna juoksisin jo.

Lähettäjä: Ajatuksia 
Päivämäärä:   19.10.18 16:19:09

Hmph. Jotenkin äärettömän surullinen ja sanaton olo on nyt. Miehen kanssa en ole siis jutellut, mutta aloin kirjoittamaan kirjettä. Jotenkin siinä sitten tunteet nousee oikein kunnolla pintaan ja pelottaa onko se sitten lopun alkua.

Lähettäjä: heidi 
Päivämäärä:   19.10.18 16:31:55

Tsemppiä aloittaja tosi paljon! Tiedän, että näitä päätöksiä on vaikea tehdä, kun jos ja jos, mutta uskon, että teet kertomasi perusteella itsellesi palveluksen kun annat miehen mennä, ennen kuin asiat menevät monimutkaisemmiksi.

Sinun viesteistäsi saa sen käsityksen, että sinä olet kyllä yrittänyt jo enemmän kuin tarpeeksi, älä ajattele itseäsi epäonnistujana, ette vaan sopineetkaan yhteen :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.10.18 17:35:05

Minun mieheni oli tuollainen vielä yhteenmuuton aikoihin 1990-luvun lopussa. Nyt ollaan edelleen naimisissa, ja on todella hyvä mies.

Hän oli jotenkin kotoaan saanut sellaisen läsityksen, että miehelle riittää kun on hip hip huraa töissä, sitten ei enää tarvitse tiskata työpäivän päälle.

Minä olin tuossa kohtaa vasta opiskelija, mutta opiskelin pitkää päivää samaan ammattiin kuin missä mies oli jo töissä. Pistin kovan kovaa vasten, kaikki kotityöt puoliksi, koska en ollut valmis viivyttämään omaa valmistumistani miehen passaamisen takia. Sitä paitsi minun lapsuudenkodistani asti minulle on ollut päivänselvää, että kotityöt ovat yhteisiä ja kuuluvat työsskäyvän ihmisen iltaan ilman muuta.

Onneksi olin tosi tiukkana asiassa silloin. Se kantaa hedelmää edelleen.

Ja kyse ei siis ollut siitä, kenen mukaan kotitöitä rytmitetään tms. Kyse oli siitä mistä aloittajallakin varmaan, että tietty määrä kotitöitä kuuluu väkisinkin myös jokaiseen arkipäivään.

Aloittajana muuten lopettaisin sellaiset pienet huomionosoitukset, jotka ovat kalliita rahallisesti ja keskittyisin sellaisiin, jotka osoittavat muuten välittämistä. Siis halaaminen ehdottomasti kyllä, voileivän tekeminen silloin tällöin hemmottelumielessä jees (muttei aina, ettei totu passattavaksi), toisen ihmisen auton tankkaaminen ei ikinä. Ruokakauppaan vuorotellen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.10.18 19:00:58

Kahvijuttu kuulosti kieltämättä pahalta. Varsinkin se, että herättää toisen yhtään miettimättä, haluaisiko se nukkua. Ja sitten vielä kiukuttelee, kun se tosiaan juo sitä kahvia eikä vain istu ja seurustele.

Lähettäjä: Joonas 
Päivämäärä:   19.10.18 22:33:28

No kyllähän kaikki tässä kuulostaa ihan kammottavalta.

Lähettäjä: Myös 
Päivämäärä:   20.10.18 07:17:40

.//Aloittajan tilanteessa kiikastaa nyt muustakin kuin vain kotitöiden jaosta. Kuka oikeasti suuttuu jostain kahvista, kun siitä ei riitäkään toista kupillista, kun vielä on vartavasten herättänyt toisen unilta jotta tämä seurustelisi aamukahvilla. Normaali ihminen olisi keittänyt lisää kahvia sen sijaan, että vetää kilarit. Tuo kertoo jo miehen perusluonteesta todella paljon ja tuollaisen ihmisen kanssa on ihan turha lähteä vääntämään. Siinä tuhlaa vain aikaa.

Joissakin asioissa ei tietenkään ole tarpeen heti luovuttaa, mutta joskus pitää myös ymmärtää, millonka ei ole järkeä jatkaa.

Parempi se on aloittaja nyt käsitellä tuo asia johti se sitten eroon tai ei kuin vain lakaista jatkuvasti asiat maton alle. Pahalta varmasti tuntuu, mutta myöhemmin kiität itseäsi.

Kannattaa myös hieman muuttaa omaa ajattelu tapaa suhteen loppumiseen. Jos suhde ei toimi niin se ei toimi. Se ei kerro epäonnistumisesta ja luovuttamisesta yms. Mitään vaan siitä ettei kaksi ihmistä sopineetkaan yhteen, vaikka aluksi siltä tuntui. Omia virheitä voi pohtia, mutta itseään ei pidä muuttaa toisen ihmisen vuoksi, jos se ei lähde itsestään luonnostaan vaan sitten on järkevämpää etsiä kumppani jonka kanssa voi olla omaitsensä.

Lähettäjä: Merviläinen 
Päivämäärä:   20.10.18 07:28:53

Ensimmäisen kerran käytän narsissikorttia, yleensä tällä palstalla narsisteiksi kuvaillut ovat vain tavallisia pissipäitä mutta aloittajan kuvailut miehen käytöksestä saivat narsistimittarin punaiselle.

Lähettäjä: 009 
Päivämäärä:   20.10.18 09:14:41

Ikäänne en tiedä, mutta jos niitä exiä on kovastikin paljon, niin onhan siihenkin kai jokin syy. Ehkä samanmoisia ongelmia edellisissä suhteissakin?
Et ole epäonnistunut. Mutta toista ihmistä ei vain voi oikein vaatimalla muuttaa. Itseään ja omaa käytöstään toki voi, mutta tilanteessasi en näe sitä vaihtoehtona. Jos olisit tuo mies, niin sitten kyllä.

Lähettäjä: Ulla 
Päivämäärä:   20.10.18 09:24:30

Itse olen taas aina ollut se epäsiistimpi osapuoli suhteessa ja miehet joiden kanssa olen seurustellut olleetsupersiistejä.
Ei olla edes mietitty näiden kanssa yhteenmuuttoa kun olisi ollut itselle taakka pyrkiä samaan siisteyteen ja muutoinkin elämä aika erilaista. Hyviä tyyppejä muttei aviomatskua mulle.
Seuraavaa vaan kehiin.

Lähettäjä: Ajatuksia 
Päivämäärä:   20.10.18 12:13:21

Mies on hitusen päälle 30 vuotta, minä pari vuotta nuorempi. Eksiä miehellä (niinkuin minullakin) on ihan yhden käden sormilla laskettava määrä. Kummallakin pitkä suhde taustalla sekä avoliitto.

Eilen ei saatu keskusteltua. Miehellä työt venyivät ja sit jo ihmeteltiin liigapelejä, joiden jälkeen oli turha edes aloittaa keskustelua.

Tiedä sitten, onko mies lukenut keskustelua (tämä siis ihan vitsi) kun sain kahvit sänkyyn aamulla. Mutta sen jälkeen tulikin puhe siitä, että kumpi käy kaupassa ja kumpi tekee ruuan. Kerroin sitten, että nyt olisi miehen vuoro käydä kaupassa sekä tehdä ruoka, että olen tässä nyt jonkin aikaa hoitanut molemmat ja joskus minäkin haluan vain olla. Siinä sitten keskustelua siitä, enkö voisi edes kaupassa käydä, että jos hän sit tekee sitä ruokaa mitä haluan. Pidin pääni, ja kerroin etten suostu lähtemään, että oon tässä viime aikoina käynyt ihan riittämiin. Tuli vähän tyhmäkin olo, että nyt väännetään kumpi käy kaupassa ja kumpi tekee ruuan, kun molemmat vapaalla tänään. Yhdessä käymistä kumpikaan ei edes ehdottanut.

Nyt mies sitten lähti kauppaan, muttei kuulemma tiedä yhtään mitä ostaa ja mitä tehdä, eli innolla odottaen mitä sieltä tulee sitten.

Sen verran aamulla sain sanottua kauppa&ruoka-keskustelun yhteyteen, että nyt olisi miehen vuoro ottaa koppia näistä asioista, että mä oon tosissaan ravannut kaupassa ja tehnyt ruokaa sekä passannut, että ei se ihan näin toimi.

Saas nähdä miten tilanne tästä etenee, kun saadaan keskusteltua tosissaan. Nyt tuntuu että vähän itse olen lapsellinen, kun en jousta ja pidän pääni. Toisaalta, itseltä loppuu kohta jo rahat, kun makselen kaikki yksinäni, vaikka mies tienaa jonkin verran enemmän.

Lähettäjä: Genuine 
Päivämäärä:   20.10.18 12:57:50

On tietty ihmistyyppi, joka ottaa parisuhteessa samantapaisen roolin kuin lapsi ottaa herkästi sisaruksiinsa nähden. Tiedättehän sisarusten keskinäiset nahistelut: Vahditaan vain omaa etua ja koetetaan salavihkaa syödä isompi osuus karkkipussista tai pakastin tyhjäksi jäätelöstä, ettei toinen ehdi. Ei missään nimessä sanottaisi omasta sisaruksesta mitään nättiä, kun sehän olisi siis niinku noloo (ja toinenhan on sitä paitsi tyttö/poika, yöks)! Kaiken kaikkiaan lapsille voi olla ihan normaalia olla sisarukseen nähden vähän "sotajalalla" - ei välttämättä aidon pahantahtoisesti mutta juuri sellaisella lapsen itsekkyydellä, joka pyrkii varmistamaan, ettei toinen saa mitään enempää kuin itse, ja jossa on ihan OK suhtautua toiseen enemmänkin vähän nurjasti kuin mitenkään lämpimästi ja rakastavasti.

Lasten kohdalla tuo on ihan ymmärrettävää, mutta kun aikuinen alkaa soveltaa parisuhteessaan samaa lapsellista itsekyyttä, onhan se todella kypsymätöntä ja parisuhteen toisen osapuolen kannalta epäreilua ja hankalaa.

Aloittajana toki miettisin kyllä vähän omaakin osuutta, etenkin kun kyseessä ei ole ensimmäinen kariutuva parisuhde. Aloittajan viestejä lukiessa tulee sellainen tunne, että aloittaja on ehkä aika kontrollointiin taipuvainen ihminen ja sellainen, joka tietää omasta mielestään aina parhaiten, miten tulisi toimia ja mikä on milloinkin reilua. Tämä on siis vaikutelma, joka syntyy, aloittaja voi itse miettiä, onko se totta vai ei. Mutta jos se on totta, se helposti kyllä pahentaa toisen epäkypsää käytöstä: helpommin tulee käyttäydyttyä kuin epäkypsä lapsi, jos toinen on kovin kontrolloiva ja hänellä on tapana holhoavasti kertoilla, miten nyt pitäisi toimia ja tehdä ja mikä on oikein ja mikä väärin.

Toisaalta on toki niinkin, että se altistaa holhoavalla ja kontrolloivalle käytökselle, jos toinen lähtökohtaisesti käyttäytyy kuin lapsi. Siinä voi syntyä ikävä noidankehä, jossa toinen ottaa koko ajan kontrolloivampaa roolia ja toinen käyttäytyy aina vain lapsellisemmin. Silloin molempien pitäisi osaltaan kyetä työstämään ongelmaa, ja ellei se onnistu, myöntää yhteensopimattomuus ja viheltää peli poikki.

Sitten vielä käytännön vinkki: En ihan ymmärrä sitä nykyajan tapaa, että tasa-arvon nimissä kaikki yritetään tehdä puoliksi: siivota puoliksi, laittaa ruokaa puoliksi... Paljon kätevämpää on, kun tehtävänjako on sellainen, että molemmilla on selvästi omat hommansa. Se on hyvä tapa välttää konfliktit, kun ei tarvitse aina erikseen neuvotella siitä, kumpi on se, joka tällä kertaa imuroi. Kun molemmat tietävät, mitkä ovat hänen tehtävänsä, se rauhoittaa tilannetta kummasti, kun ei tarvitse ajatella arjessa, että "minähän olen tehnyt tämän homman jo vaikka kuinka monta kertaa ja nyt olisi toisen vuoro" tai ärsyyntyä siitä, kun jokin homma on tekemättä ja on epäselvää, kumman se pitäisi tehdä. Selvä tehtävänjako antaa myös molemmille tilaa tehdä hommat OMALLA tavallaan.

Lähettäjä: Myös 
Päivämäärä:   20.10.18 13:26:04

Genuine//Hyviä pointteja tekstissäsi, erityisesti tuo ettei parisuhteessa kaiken tarvitse mennä tasa vaan parempi olisi, että kumpikin hoitaa itselleen mieluisat hommat. Aloittajan tapauksessa kuitenkin tuntuu ongelmana olevan se ettei mies ole valmis mitään tekemään ilman erillistä pyyntöä jolloin aloittaja joutuu yksin tekemään aivan kaiken, maksamaan ruoat yms. Tuossa tapauksessa valitettavasti patistelemattomuus ja kumpikin tekee itselleen mukavat asiat ei toimi, jos toinen ei ole valmis tekemään mitään yhteisen arjen eteen. Toisaalta silloin voidaan miettiä onko vääränlaisen ihmisen kanssa yhdessä ja haluaako jatkossakin vääntää niinkin pienistä asioista kuin kaupassa käynti, siivoaminen yms. jos toiselta ei tule oma aloitteisesti apua ja koe tarpeelliseksi helpottaa yhteistä arkea.

Kokemusta vastaavasta löytyy. Minua ei haittaa ruoanlaittamine, siivota yms. Mutta eksä ei osallistunut mitenkään yhteiseen arkeen ilman erillistä pyyntöä. Lopulta sain kuulla nalkuttavani, vaikka nätisti pyysin voisiko hän auttaa jossakin hommassa sitten kun hänelle sopii. Nykyisen kanssa vastaavaa ongelmaa ei koskaan ole ollut. Meillä on selkeä jako mitkä hommat kummatkin hoitaa (ne omat mielipuuhat) ja mitkä tehdään yhdessä. Ei ole koskaan tarvinnut kummankaan patistella toista tai oikeastaan edes keskustella askareista vaan ne ovat meillä itsestään soljuneet tähän jakoon.

Lähettäjä: Ajatuksia 
Päivämäärä:   20.10.18 13:29:51

Tilannepäivitystä:

Mies tosiaan kävi kaupassa. Teki ruuan. Muisti mainita raaka-aineista mitä en voi syödä, kun olisi sopinut niin hyvin. Sanoin, että lisää itselleen sen jälkeen kun on ottanut mulle sopivaa sivuun. Ei käynyt, mutta olisi niin hyvin sopinut. Sanoin sitten, että tehdään jatkossa molemmat omat ruokamme, niin saa varmasti mieluista. Okei, meni itsellä vähän hermot, mutta kyseessä allergia, joten mielestäni ihan perusteltua miksei voi käyttää ruuassa ko aineksia.
Tämän jälkeen huomasin roskiksen, johon oli laskenut kaikki käytännössä kasaan ja heitin jotakin, että kannattaa nostaa se pussi, ettei hetken päästä leviä lattialle (koska todnäk se olisin minä joka ne siivoisi) ja samantien alkoi välitön "niijoo, senkin tein väärin ja aina vika on hänessä". Totesin vain, etten tarkoittanut asiaa niin, vaan ihan sillä ettei ne roskat pääse leviämään lattialle. Että ei ole mistään syyttelystä tai negatiivisesta kyse. Ei mennyt läpi, vaan nyt huutelee sohvalta, että mitäs kaikkea muuta on nyt tehnyt väärin.

Genuinen kommentissa hyviä pointteja. Ja laittoi kyllä miettimään paljonkin omaa käyttäytymistä.

Lähettäjä: Genuine 
Päivämäärä:   20.10.18 13:41:07

Ajatuksia: Entistä vahvemmin kuulostaa siltä, että olet ehkä aika kontrolloiva ihminen. Vaikka olisit ns. oikeassa ja kykenevä esittämään asiasi fiksusti eli perustellen ja kiukuttelematta, se ei tarkoita, että olisi aina viisasta tai oikeutettua pyrkiä ohjailemaan toisen käytöstä haluamaansa suuntaan.

Suoraan sanoen kuulostaa siltä, että osaat tehdä aika pienistä asioista numeron: puhuttelet toista kertoen, mikä nyt olisi reilua ja oikein ja miten tulisi toimia, huomauttelet hänen tekemisistään... Tuollainen ei kyllä tuo parhaita puolia esiin monistakaan ihmisistä.

En tarkoita tällä sitä, että vika olisi sinusta, vaan miesystäväsi käytös kuulostaa monin paikoin todella lapselliselta ja raivostuttavalta. Mutta noin ihan tuleviakin ihmissuhteita ajatellen kannattaa miettiä omaa kontrolloivuutta, koska se voi aiheuttaa ongelmia silloinkin, kun toinen ei ole kiukutteleva kakara.

Lähettäjä: Milli 
Päivämäärä:   20.10.18 14:07:54

Ihan jo tuo miten vaikeaa on käydä keskusteluja olisi syy erota. Jos olette kovin nuoria ja jaksat opettaa, niin yritä toki, mut itseni olisi kovin vaikeaa olla parisuhteessa henkilön kanssa jolla ei ole kykyä itsereflektioon ja keskustella rakentavasti. Vaikesmpiakin aiheita parisuhteessa tulidi takuulla eteen ja miten sitten?

Lähettäjä: xep 
Päivämäärä:   20.10.18 14:33:36

Joo kylläpä tuo nyt omaankin korvaan kuulostaa siltä että aloittaja sinussakin on vähän "vikaa". Lapsivertaus on hyvä, kertomuksesi kuulostaa aivan siltä kuin äiti kasvattaa lasta. Tasa-arvoisessa suhteessa arvostetaan toisia, se on vaikeaa jos asetelma muistuttaa enemmän hoivasuhdetta. Tämähän on tuttu tarina kun nainen lapsien tulon myötä ottaa sen miehen ikäänkuin ylimääräiseksi lapseksi, ja/tai mies taantuu sellaiseksi. Kunnioitus häviää ja rakkaus hiipuu tällaisessa asetelmassa. '

Teillä on vaikea asetelma kyllä, toisenlainen persoona miehenä voisi suhtautua niin eri tavoin tähän liika kontrollointiin ja "kasvattamiseen" että se taas saisi sinut relaamaan, asia ratkeaisi ikäänkuin itsekseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.10.18 14:35:32

Aloittaja on tainnut olla liiankin koustava alkuun. Nyt on sitten kauhea kontrasti, kun ennen kävi kaikki, ja nyt ei mikään käy...

Tuo hommien jakaminen on vaikeaa esim kaupassa käynkin osalta, koska ruoka on yksi talouden suurimmista menoista. Aloittaja ei oikein voi joustaa käymällä nyt joka toinen kerta kaupassa, jos rahat on loppu kun ennen kävi kaupassa aina. Sillä lailla voi kyllä jakaa, että toinen vaikka hoitaa pyykit ja toinen tiskit. Tosin aika usein miehet pyrkivät pääsemään vähemmällä.

Tuo sisarusläytös oli hyvä oivallus. Se pitää helposti sisällään myös sellaisen lapsenomaisen käsätyksen, että mikään kotityö tai rahankäyttö arkisiin talousasioihin ei oikeastaan kuulu itselle, vaan jossain on joku ”aikuinen”, jonka kuuluu hankkia ne vessapaperit ja pesuaineet ja pitää koti nättinä. Silloin joka ikinen kaupassa käynti on erillinen upea teko, josta pitäisi suunnilleen saada mitali.

Aloittaja, olet hyvällä tiellä kyllä. Tuolla tavalla itse sain hyvän parisuhteen. Jos nyt yksityiskohtia lähtee viilaamaan, niin itse en ehkä huomauttaisi siitä roskapussista juuri samana päivänä kun olen jo saanut miehen hoitamaan kaikki kotityöt. Pitää kuitenkin huolehtia siitä, että toivottu käytös johtaa positiiviseen reaktioon ja ilmapiiriin.

Lähettäjä: Mena 
Päivämäärä:   20.10.18 14:59:57

Ok, lapsellista käytöstä mieheltä monin paikoin. Mutta mitäpä, jos jatkossa huomauttaisit roskapussista vasta sitten, kun se on kaatunut? Ja annat sen olla siinä lattialla niin kauan, että mies itse korjaa jälkensä.

Jostain syystä mies kokee nyt, että hän ei osaa tehdä mitään oikein. Että vaikka yrittää, niin pieleen menee. Tuo ruokakeskustelu kuulosti epävarman ja hieman kiukkuisen (tapojaan muuttamaan joutuneen) ihmisen puheelta, johon sitten toinen turhautuneena vastaili takaisin, koska on sietänyt tilannetta liian pitkään. Lopputulos olisi voinut olla erilainen, jos tuossa olisi onnistunut kehumaan ja olemaan tyytyväinen, että ihanaa kulta kun muistat nää mun allergiat ja ajattelit sitä ruokaa ostaessasi. Ja sivuuttaisi sen muun.

Helppoako? Ei varmasti, mutta ehkä aloittajan käytöstä kuorruttaa nyt aika vahva turhautuminen (mitä en ihmettele lainkaan) ja siitä jatkuu taas ”en osaa mitään” -kierre...

Lähettäjä: Ajatuksia 
Päivämäärä:   24.10.18 15:49:08

Päivitystä tilanteeseen...

Olen paljon miettinyt omaa käytöstä ja toimintaa. Olen myös huomannut ja ymmärtänyt kuinka olen ottanut sen "äidillisen" ja sitä kautta jokseenkin kontrolloivan roolin suhteessa. Nyt olen seurannut omaa käyttäytymistä ja jättänyt esimerkiksi mainitsematta asioista mitkä olisi voinut tehdä toisin (tai haluaisin kodissani tehtävän toisin) ja tämän johdosta huomaan siivoavani toisen jälkiä (ajoi partansa ja jätti lavuaarin täyteen karvoja jne...) Olen myös jättänyt huomionosotukset vähemmälle (kahveja en ole laittanut aamuksi valmiiksi, enkä tehnyt eväitä/ruokaa valmiiksi). Tästä sain kysymyksiä liittyen aiheeseen mistä kiukuttelen nyt, eli huomasi ainakin sen jo muutamien päivien aikana.

Eilen illalla koitin sitten avata keskustelua, ja mietin sanomisia niin, ettei ne olisi syyllistäviä, vaan kertoen miltä musta tuntuu. Samalla myös vältin käyttämättä sanoja "koskaan, ikinä, aina" jne, mutta hyvin nopeasti mies otti marttyyrimaisen asenteen "anna tulla vaan koko lista, hänessä on vain vikaa" jnejne... Totesin sitten vain, että nyt on syy lopettaa tuollainen, että kyse ei ole syyttelystä tai siitä kenessä on vika, vaan keskustelua kummankin ajatuksista. Koitin esimerkkien avulla tuoda näkökulmiani esille (lähinnä käytin itseeni kohdistuvia) mutta lopulta tämä päätyi vallan siihen, että hän halusi katsoa elokuvan loppuun (ei siis ollut katsonut vaan vaihtoi ja selaili kanavia).
Eiliseen liittyi myös hänen vkl-menonsa, joista kysyin et mitä he ovat suunnitelleet ja tilanne kääntyi siihen, että koitan estää häntä lähtemästä (vaikka itselläni on monta kk sitten sovittu meno meno ko viikonlopulle) vaikka halusin vain kuulla heidän suunnitelmista.

Alkaa oleen takki aika tyhjä.

Lähettäjä: Minä vaan 
Päivämäärä:   24.10.18 16:08:16

Ehkei mies oikein ole aikuistunut. Ehkä tottunut että äiti passasi kotona ja nyt tyttöystävän rooli on jatkaa samaa rataa. Olet tainnut hemmotella ukon pilalle tuomalla erikoisoluetkin ja tankkaamalla auton ja viemällä vielä ulos syömään. Jos sinä teet kotona ruuat niin ukko vie ulos syömään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.10.18 16:21:39

Järjettömän raskasta elämää. Me ei olla koskaan sovittu erityisesti edes kumpi tekee ruoan, aina se vaan tulee tehtyä.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   24.10.18 16:25:50

".//Aloittajan tilanteessa kiikastaa nyt muustakin kuin vain kotitöiden jaosta. Kuka oikeasti suuttuu jostain kahvista, kun siitä ei riitäkään toista kupillista, kun vielä on vartavasten herättänyt toisen unilta jotta tämä seurustelisi aamukahvilla. Normaali ihminen olisi keittänyt lisää kahvia sen sijaan, että vetää kilarit."

Lähettäjä: Mmmmmm 
Päivämäärä:   24.10.18 16:28:51

Mä sain viimeksi aikamoiset hepulit kun mies keskustelussa aloitti tuon litanian että kun koskaan ei ole mikään hyvin ja hänessä aina vika jne. Sanoin sitten suoraan että Mä en tuota kuuntele, joko me pyritään yhdessä rakentamaan parempi parisuhde (ja minäkin olen valmis kuuntelemaan ja muuttumaan) tai sitten voi kävellä ovesta ulos lopullisesti. Mutta tuo negatiivinen itsesyyttely on niin turhaa ettei sitä vaan jaksa.

Sen jälkeen on suhdeluku muuten parantunut paljon, mieskin on kaikissa puheissaan selkeästi enemmän ratkaisukeskeisesti orientoitunut kuin vain vellomassa omassa synkkyydessään.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.10.18 17:50:31

Joo ei, ei tuollaisesta voi tulla mitään jos ei pysty keskustelemaan. En väitä etteikö aloittajassa olisi päällepäsmärin vikaa (olen samanlainen ja tunnistan sen kyllä), mutta mies kuulostaa aivan teiniltä tuon marttyyriasenteensa ja kiukuttelun kanssa.

Lähettäjä: Ajatuksia 
Päivämäärä:   24.10.18 17:51:30

Jotenkin tuntuu vain niin tyhjältä. Kirjoitin miehelle juuri sähköpostiviestin jossa tuon julki ajatuksia ja lisänä oli, etten näe järkeä jatkaa suhdetta, jollemme pysty keskustelemaan suhteestamme aikuismaisesti ja nostamatta muureja. Että täytyisi voida kohdata asiat asioina ja molempien tehdä töitä, jotta tämä toimisi.

Innolla odotan mitä tästä seuraa, olen kyllä jo inasen valmistautunut että mies lähtee tänään viimeisen kerran kotiinsa täältä.

Nyt on niin jotenkin sanaton ja tyhjä olo, etten enää tiedä mitä voisin asialle tehdä tai mitä mun pitäisi sanoa ja tehdä.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   24.10.18 20:32:26

Mieti nyt ihan tarkkaan, mitä tuo suhde ja mies sinulle antaa. Mikä sinulla on nyt tuon miehen loisiessa sinun luonasi paremmin kuin mitä oli ennen miestä?

Haluat tuntea itsesi tärkeäksi. Onko se todella hyvä pohja parisuhteelle? Kirjoitat "olen pyrkinyt tekemään miehen olon hyväksi ja ilahduttaa pienillä asioilla".
Millä tavalla mies omasta puolestaan pyrkii tekemään sinun olosi hyväksi ja millä tavalla hän yrittää ilahduttaa sinua?

Vai onko sinun oma hyvä olosi ja sinun ilahduttaminen toisarvoista, ja vain miehen hyvä olo tärkeä? Ei hyvää päivää, mistä maasta ja miltä vuosikymmeneltä sinä kirjoitat suomalaiseen 2010-luvun hevostallinettiin?!

Muista se tosiasia, että parisuhteessa ei riitä yhden osapuolen - tässä tapauksessa sinun - tekeminen ja yrittäminen.

Lähettäjä: xep 
Päivämäärä:   24.10.18 20:53:01

Nimimerkki Mmmmmm:n viesti on hyvä, käyttäisin tuota viimeisenä keinona. Vaadi mieheltä tosiaan ratkaisuja. Pyydä häntä kertomaan millainen on hänen kiva viikko teidän suhteessa, eli se arki ja viikonloppu. Kuka tekee mitäkin ja miten asiat rullaa. Ja ehkä ennen kaikkea miten ongelmat ratkaistaan, jos hänen mielestä on ok heittäytyä marttyyriksi niin MITEN ne asiat sitten oikein ratkotaan.
Jos saat miehen kertomaan edes jotain niin se on edistystä.

Lähettäjä: Mysteeri 
Päivämäärä:   24.10.18 21:38:43

Ootko jo käyttänyt "yllättävä raivari" - kortin ja samalla osoittanut että ansaitset kunnioitusta kun parisuhteen perusta on molemminpuolinen kunnioitus ja miksi hän näkee että hänellä on oikeus olla sinulle ikävä ja aiheuttaa pahaa mieltä, että senkö olet hänen mielestään häneltä sitten ansainnut?
Jos siihen vastaa että et ole, hän saattaa miettiä käytöstään, kun taas jos vastaus on jotain muuta niin romukopan pitäis jo kutsua sitä suhdetta.

Toimii jopa ääritilanteissa mun äijään joka on lievästi sosiopaattinen, mutta koska hän ilmeisesti kuitenkin välittää minusta niin saattaa suostua prosessoimaan asiaa mielessään jos heitän asian ilmaan "jätän tämän vaan tähän"- menttaliteetilla sen sijaan että se olisi keskustelu jossa hän itsepäisenä muulina nousisi puolustuskannalle ilman että tarvitsee ajatella asiaa sen kummemmin.

Erittäin iso miinus jos kumppani toteaa aikovansa olla tästä lähin itsekäs.
Siihen voi todeta vaan että VAI NIIN uhkaavan naiselliseen tapaan ja käyttäytymällä aktiivisen passiivis-aggressiivisesti niin että ei jää epäselväksi että mitä mieltä asiasta olet.
Aktiivinen passiivis-aggressiivisuus on sitä että olet asian suhteen passiivinen mutta se kiukku vaan huokuu sinusta joka asiassa.
Osasin joskus selittää tämän paremmin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.10.18 08:30:15

"Mun ystävälle mies oli avautunut meistä ja siitä kuinka näkee meidän suhteen. Mun ystävä oli koittanut myös kehottaa siihen, että puhuisi suoraan ja näyttäisi -jos siis kokee niinkuin kertoo. Mulle ei oo vaan sama asia parin kaljan jälkeen kuulla välikäsien kautta että kyllä se musta tykkää. Myös miehen kaverit ovat kertoneet miehen olevan hulluna muhun ja tykkäävän musta.
Joku on vaan että on niin kovin hankala kertoa sitä suoraan mulle. "

En lukenut koko ketjua, mutta takerruin tähän.
Entäs jos se mies on vaan ihan lukossa? Tykkää ja arvostaa mutta ei vaan saa sanottua ääneen eikä osoitettua muutenkaan? Jos hänellä on aiemminkin suhteissa mennyt samalla tavalla, ja tivaaminen saa hänet entistä enemmän lukkoon ja paniikkiin ja reagoi siksi noin sikamaisesti.

Kaikki ei vaan osaa puhua tai näyttää tunteitaan ja voivat käyttäytyä tosi idioottimaisesti vaikka tunteita olisi kuinka. Tai oikeastaan juuri siksi että niitä tunteita on, ja menettämisen pelko iskee lujaa. Omalla käytöksellään sitten ajaa tilannetta vielä huonompaan suuntaan kun ei muuta osaa, menee vaan samassa kierteessä eikä osaa katkaista sitä vaikka haluaisi.

Jos olet varma ettei kyse ole tuollaisesta niin sittenhän se mies on vaan ihan sika.

Lähettäjä: Jekku 
Päivämäärä:   25.10.18 09:10:28

Aloittaja kuulostaa täydelliseltä vaimo ehdokkaalta riittävän pitkällä pinnalla. Eli hommaa mies joka arvostaa sinua sillä tulioita riittää hyväsydämmisille naisille.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   25.10.18 10:31:57

Jätä moinen. Siinä mun ohje lyhyesti ja ytimekkäästi.

Itse aikoinaan aloin seurustella vastaavalla tavalla käyttäytyvän miehen kanssa. Ihan samat fraasit: "en mä koko ajan hoe rakastavani, se menettää merkityksensä jos hokee! Teot merkkaa, ei sanat! Kyllä mä sitten ilmotan, kun en enää rakasta."

- Niin, ei vaan ne teot puhuneet. Ei koskaan siivonnut esimerkiksi, vaan oletti että minä sen teen. Sellainen asenne, että "mä teen miesten hommat talossa ja sä naisten hommat". Miestenhommat oli kuulemma ulkotöitä ja autojen korjausta jne. Muuten hyvä, mutta asuttiin kerrostalossa, eikä meillä ollut autoa. Eli herralle ei jäänyt mitään hommia, mulle kokkaus, pyykit, tiskaus ja yleinen siivous.

Ja tuollainen marttyyriasenne kertoo niin huonosta itsetunnosta kuin olla ja voi ja siitä, ettei osaa käsitellä ristiriitatilanteita. Eksä just aina heittäytyi marttyyriksi ja tiesi, että mä en painosta enempää, koska koen pahaa mieltä kun aiheutin toiselle pahan mielen. Ja oppi hyvin nopeasti, että moisella käytöksellä pääsee kuin koira veräjästä.

Ja tuo kahvikuppihomma.. ei luoja mikä PENTU! Tuollaisilla asioilla se mun eksän narsistinen alistaminen alkoi. Kiukuttelu, jos toinen oli juonut kahveja liikaa ja sitten mikään korjaava toimenpide ei kelvannut. Syyllisti minua itsekkyydestä, vaikka kyseessä olisi ollut ihan vahinko. Terveessä parisuhteessa tuollaiselle tosiaan korkeintaan naurahdetaan ja keitetään lisää kahvia. Kyseinen eksä myös mm. raahasi mut hiuksista pesemään vessanpönttöä, kun olin suihkussa ollessa vahingossa kastellut wc-istuinta (meillä ei ollut suihkukaappia eikä verholle tankoa kyseisessä asunnossa, joten vettä saattoi roiskua). Ja tuo lähti siis ihan just tollasista kahvikuppi-systeemeistä ja eteni hiljalleen. Itsekin aloin uskoa että olen syypää moiseen.

Nyt siis sinulle vinkkinä: Jos haluat suhdetta jatkaa, koveta itseäasi! Ensi kerran kun keskustelet, et enää vain ymmärrä. Vähän kovaa kovaa vastaan. Kahvikuppi-keskusteluissa anna miehen märistä ja leikkiä marttyyriä, elä vaan huomioi. Jos kahvi loppuu kesken, tarjoudu keittämään uusi kupillinen. Jos ei kelpaa, niin parkukoon yksinään lattialla, se ei ole sun vika, ettei aikuinen osaa suhteuttaa ongelmien kokoa todellisuuteen. Olet tarjonnut ratkaisua ja pyytänyt anteeksi.

Jos mies ei osaa arvostaa sun luona asumista ja sen tuomaa helppoutta niin sun ei pidä siitä kokea huonoa omatuntoa. Ukko vaan kulkemaan töihin omasta asunnosta. Aikuinen ihminen osaa hommata asunnon itselleen lähempää työpaikkaa, ei ole sun asia leikkiä äitiä.

Eli elä ota miehen tunteita omiksesi ja pidä puolesi.

Mmmmmm sen sanoikin hyvin. Suutu ihan kunnolla siitä itsensä syyttelystä kerran. Se ei tuo mitään muutosta nykytilanteeseen, joten mitä sitä turhaan märistä. Jos kokee itsensä huonoksi, niin eikös sille asialle silloin ole tapana tehdä jotain? Ja siksihän siinä ollaan keskustelemassa. Jos ei halua asioiden muuttuvan, voi herra kävellä ovesta ulos ja olla palaamatta. Jos on valmis parantamaan tilannetta ja haluaa että sinäkin voit hyvin, niin sitten istuu alas ja lopettaa sen märinän ja marttyyrileikin ja keskustelee kuten aikuiset, ei kuten 6-vuotiaat. Ongelmiin on aina olemassa ratkaisu, jos ne halutaan ratkaista. Ja se, että asiat ei nyt ole hyvin ja toimivia, ei tarkoita että toisessa olisi henkilönä vikaa, kyse on vaan toimintamalleista joita muuttamalla voidaan saada aikaan molemmille hyvä mieli.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   25.10.18 10:39:21

Ja piti se vielä sanoa, että itsekin yritin aiemmin aina miellyttää toista. Ahdistuin toisen pahasta olosta ja tavallaan hyvittelin sitäkin ja asiat jäi keskustelematta loppuun, koska en vaatinut keskustelua loppuun. Vihasin konflikteja yli kaiken. Ja jotenkin en ollut valmis päästämään toisesta irti, joten en uskaltanut viedä keskustelua loppuun asti. Keksin kaikkia tekosyitä, että se keskustelu vaan hiipui tai toisesta ei saanut mitään irti tai jotain vastaavaa. Nyt tajuan, että itse en vaatinut keskustelua loppuun asti, koska tiesin että se olisi johtanut eroon. Siksi katsoin aivan liian pitkään toisen pelleilyjä. Nyt en edes tajua miksi katselin niin pitkään. Silloin vaan tuntui pahalle erota ja ns. epäonnistua. Nyt tajuan, että ero ei ole epäonnistumista. Kun sen vihdoin sain aikaiseksi, se oli itseasiassa onnistumista. Onnistumista siinä, että arvostin itseäni ja hyvinvointiani ja en enää antanut henkisesti pikkulapsen miehen ohjailla elämääni.

Eli lopeta höpinät epäonnistumisesta ja lapikasta pikkulapselle.

Lähettäjä: Ajatuksia 
Päivämäärä:   25.10.18 11:39:41

Eilinen ilta ei tosiaan vienyt asiaa yhtään sen pidemmälle.

Kysyin, että saiko viestini johon vastasi kyllä. Jonkinlaisen hiljaisuuden jälkeen sitten sorruin kysymään, että onko ajatuksia mitä viestistä tuli, johon tiuskasi et on ollu muutakin ajateltavaa kuin mun valitus. Annoin asian sitten olla.
Pari tuntia tapahtuneen jälkeen mies sitten tuli sohvalle viereen istumaan ja sanoi, että on varmasti nyt aika sitten kohdata nämä asiat, että mitä mulla on nyt sitten mielen päällä. Siinä kuvittelin jo, että saatiin hyvä ja asiallinen keskustelu (kerroin mitä ajatuksia oma toiminta on saanut aikaiseksi ja kuinka itse asian koen) ja jossain välissä jo olin helpottunut, että viestin kirjoitus toimi ja saatiin keskusteltua. Kuitenkin tilanne eskaloitui hyvinkin nopeasti siihen, että minä vain syyttelen ja syyllistän ja hänessä on vika. Itse nyt menetin hermoni sen verran, että korotin ääntä ja sanoin että tuo saa luvan loppua nyt heti, ettei mun tarvitse tuota enää kuunnella. Tästähän mies riemastui, kun menetin hermoni ja alkoi tivaamaan että kumpi tässä hermostui ja korotti ääntä, että hän pystyy kyllä keskustelemaan aikuismaisesti.

Jossain vaiheessa kysyin että miksi hän on minun kanssa, jos mä en kerta muuta tee kuin syyllistä ja syyttele, niin vastasi että toivossa on hyvä elää. Kysyin mitä tarkoitti, niin kuulemma odottaa että mä lopetan syyttelyn.

Siihen sit tokaisin, että eiköhän ole sit kaikille helpointa jatkaa eri teille, että oon täysin turhautunut ja väsynyt tähän jatkuvaan vääntämiseen ja keskusteluihin, jotka ei johda mihinkään. Mies sanoi ok ja meni nukkumaan. Aamulla herätti mut, kun oli lähdössä töihin ja pussasi. Että eipä se keskustelu nyt sitten kovin kantava ollut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.10.18 11:49:00

Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato. Rakkaus on helpompaa kuin viha. Meillä käännettiin sotanappi pois päältä ja nyt vaan rakastetaan.

Lähettäjä: Usva 
Päivämäärä:   25.10.18 11:55:14

"Jossain vaiheessa kysyin että miksi hän on minun kanssa, jos mä en kerta muuta tee kuin syyllistä ja syyttele, niin vastasi että toivossa on hyvä elää. Kysyin mitä tarkoitti, niin kuulemma odottaa että mä lopetan syyttelyn. "

Herrajumala mikä marttyyri!

Lähettäjä: hm 
Päivämäärä:   25.10.18 12:25:25

Kyllä mä tuossa vaiheessa vaan keräisin sen kamat kasaan, ja seuraavan kerran kun on tulossa, sanoisin että ottaa ne mukaan ja pysyy poissa.

Lähettäjä: Ajatuksia 
Päivämäärä:   25.10.18 12:40:20

Todennäköisesti on jo tänään tulossa, tai ainakin varastossa käy. Sillä on illalla myöhään harrastuksia ja välineet on tosiaan meidän varastossa.

Ymmärrän, ettei pitkän työpäivän jälkeen jaksa keskustella ja kohdata asioita väsyneenä, mutta tää tilanne vaan jatkuu ja jatkuu eikä etene mihinkään suuntaan. Ja kun itsellä on olo, että kaikkien muiden kanssa kyllä voi sopia ja miettiä tekemisiä, muttei sitten mun kanssa voi.

Ts. Ei voida suunnitella viikolle mitään, kun ei tiedä monelta pääsee töistä. Kaverit kun kysyy viikolla johonkin, niin silloin onnistuu lähtö töistä x -aikaan varmasti.

Nyt viikonloppuna on siis lähdössä reissuun toiselle paikkakunnalle ja odotan vain sitä, että se viikonloppu tulisi. Saisi hetken aikaa olla ihan rauhassa ja laittaa vaikka tarpeentullen puhelimen kiinni vallan.
Ehkä sitä alkaa itse jo pakenemaan asioita ja niiden kohtaamista, kun on vain niin turhautunut ja loppu tilanteeseen.

Lähettäjä: xep 
Päivämäärä:   25.10.18 21:33:15

Hienosti se mies taas osasi kaiken kääntää sinun syyksi, pääsi livahtamaan keskustelusta syyttämällä sinua hermostumisesta. Varmaan mielessään paukutti itseään rintaan että kylläpäs minä poika olin taas etevä ja hieno, akka se vaan napisee.

Laitahan se mies nyt sinne omaan asuntoon, mitä ihmettä sinä häntä passaat kotonasi. Aikuinen mies järkätköön töihin menemisensä ihan itse nyt vaan!

Lähettäjä: Ajatuksia 
Päivämäärä:   26.10.18 10:48:59

Mies tosiaan eilen tuli ilmoittamatta tänne. Oli laittanut kyllä viestin n 30min aiemmin, mitä en ollut huomannut kun siivoilin. Viestissä tosiaan vain luki, että tuleeko töiden jälkeen.

Ensimmäisenä vaihtoi työvaatteet kylpytakkiin, jonka jälkeen meni sohvalle. Tunnin verta istui siinä hiljaa, selaili puhelinta ja lopulta sitten kysyi, että oliko mulla vielä halua puhua.

Noh, koitin selittää omia fiiliksiä ja painotin etten syyttele tai vika ei ole hänessä, vaan tältä musta tuntuu ja näin mä asian ajattelen. Mies sitten jossain vaiheessa huomautti, että onhan munkin käytös muuttunut täysin. Kyselin sitten, että kuinka ja haluan kuulla esimerkkejä. Nämä esimerkit liittyivät pitkälti siihen, että haluan vaan keskustella ja en ole huomioinut häntä, joten miksi hänen pitäisi edes yrittää huomioida minua.

Koitin myös kysyä, että mitä ihmettä mies oikein haluaa musta ja meistä, että nyt sanoo ihan suoraan. Tämä oli ilmeisen vaikeaa miehelle, kun on kuulemma jo sanonut kaiken.

Itse turhauduin ehkä liiankin nopeasti, kun keskustelussa vilahti lauseet "mä oon se paha, sinä se uhri", "teen kaiken väärin. Tai teen miten vain niin aina on väärin" jne, enkä jaksanut kuunnella. Siinä sitten sanoin, että nyt riittää, että ovi on tuolla niin käytä sitä. Tämän jälkeen mies halusi jälleen keskustella asiallisesti ja painotti että itsehän sitä olin halunnut, että nyt on mun aika näyttää että voin olla asiallinen ja aikuismainen.

Keskustelu ei oikein edennyt suuntaan tai toiseen. Jossain vaiheessa sitten totesin, että täytyy nyt vain luovuttaa ja mennä nukkumaan. Mies tuli sitten viereen ja otti lusikkaan.

Vähän sekavat fiilikset.

Lähettäjä: Oho 
Päivämäärä:   26.10.18 11:01:30

Heitä se äijä jo pihalle. Etkö tajua että käyttää vain hyväkseen? Pitää viimeiseen asti kiinni mahdollisuudesta asua luonasi (koska lyhyt työmatka) ja tietää saavansa tahtonsa läpi kun vähän pussaa ja ottaa lusikkaan.

Törkeää käytöstä pamahtaa luoksesi ja jatkaa elelyä kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka edellisenä iltana olit jo käskenyt poistua omaan asuntoonsa.

Lähettäjä: Luomukinkku 
Päivämäärä:   26.10.18 11:38:38

"Nämä esimerkit liittyivät pitkälti siihen, että haluan vaan keskustella ja en ole huomioinut häntä, joten miksi hänen pitäisi edes yrittää huomioida minua. "

Ei luoja, mikä miesvauva. Millaista huomiota hän sitten odottaa, jos itse on avoimesti sanonut aikovansa olla itsekäs?

Lähettäjä: Ajatuksia 
Päivämäärä:   26.10.18 13:06:37

Tuossa muutamia viestejä on vaihdettu. Heidän reissuun lähtö siirtyi huomiselle, johon sitten totesin että menee omaan kotiinsa silti jo tänään. Toki tulee käymään hakemaan sitten ainakin tavaroitaan mitä tarvitsee kotonaan, että sitten illalla se nähdään kuinka toimii.

Harmittaa kyllä itseä nuo omat turhautumiset ja hermostumiset keskusteluissa, mutta on jotenkin aivan kädetön olo kaiken suhteen. Kun tuntuu ettei mikään asia suju miehen kanssa ja samalla se ahdistaa, kun ajattelen nyt todella, että kaikki virheet ovat minussa ja olen liian kontrolloiva ja päällepäsmäri ja näin ollen minun kanssa eläminen on mahdotonta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.10.18 14:35:44

En nyt menisi sanomaan, että kummankaan teistä kanssa eläminen mitenkään mahdottomalta kuulostaisi. Mutta jotenkin teidän on nyt päästävä molempien yli tuosta katkeroitumisesta. Kaksi marttyyria, jotka haluavat kostaa toisilleen, eivät saa ihan heti onnellista yhteiselämää aikaan.

Minusta vähän kuulostaa (suo anteeksi jos olen väärässä, olen siis vain nopeasti lukenut viestisi enkä voi tietää paljoakaan elämästänne) siltä, että sinulla on taipumus intutiivisesti reagoida vähän ”väärässä paikassa”. Kerroit, että olit siivonnut miehen partakarvat lavuaarista vaikka harmitti. No se on sellainen asia, josta voisi ihan aiheesta ja asiallisesti sanoakin. Ja että olet lopettanut pienet ystävällisyyden osoitukset aamiaispöydässä. Sellaisista ei yleensä ole itselle isoa vaivaa eivätkä ne maksa mitään, mutta ylläpitävät rakastavaa ilmapiiriä. Oletko lopettanut tuloihisi nähden liian kalliit huomionosoitukset, kuten auton tankkaamisen toiselle tai erikoisoluiden jatkuvat ostamisen?

Miehellä taas tuo en osaa tehdä mitään oikein -valitus on todella rasittavaa. Minulla on teinipoika, jota parhaillaan kasvatan pois marttyyrikitinästä. Toivottavasti hän aikuisena miehenä ymmärtää sitten nujertaa tuolaiset ajatukset heti alkuunsa.

Kyllä tuosta voi vielä hyvän saada, jos molemmat ovat valmiita kehittymään ihmisinä. Sitähän yhteiselämä vaatii.

Lähettäjä: qwerty 
Päivämäärä:   26.10.18 14:36:08

Kanssasi on varmasti aivan mahtava olla, mutta se vaatii sopivamman kumppanin. Exäni oli vähän samanlainen, mutta huomattavasti narsistisempi. Kaikki käännettiin aina siihen, et minä vaadin liikaa ja valitan kokoajan turhaan ja minun kanssani on mahdotonta keskustella asiasta. Ja juu nämä pitivät kaikki paikkaansa sen ihmisen kanssa. Nyt olen löytänyt itselleni sopivan kumppanin eikä mitään näitä aikaisempia ongelmia ole ilmennyt vuosien aikana.

Joskus täytyy olla vahva vaikka se olisi miten vaikeaa. Löydät vielä jonkun, joka nimenomaan arvostaa noita piirteitä sinussa ja toisin päin. Asiat järjestyvät aikanaan.

Lähettäjä: ,, 
Päivämäärä:   26.10.18 14:47:22

Jos ei jaksa tehdä kaikkia päivän töitä itse, eikä sopua synny niin mikset anna lapikasta?
Jos on kyse sinun asunnostasi niin miksi jonkun toisen pitäisi tehdä siellä, kun olette olleet niin vähän aikaa vasta yhdessä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.10.18 14:52:46

,, siksi, että kyse on parisuhteesta. Mies ei ole vierailulla, vaan viettää (alkavaa) perhe-elämää, ja siihen kuuluu kotitöihin osallistuminen.

Sinänsä minulle on kyllä opetettu, että pitää ihan kylässäkin tarjoutua auttamaan ja voi vaikka viedä astiat tiskikoneeseen ihan oma-aloitteisestikin. Etenkin yökylässä kuuluu osallistua askareisiin, ei sovi vaan istua passattavana. Ja kyllä minua hävettäisi, jos oma poikani kylässä ollessaan jättäisi partakarvansa lavuaariin emännän siivottavaksi. Saati sitten naisystävän luona.

Lähettäjä: ht 
Päivämäärä:   30.10.18 20:29:30

Mitä kuuluu aloittaja?

Lähettäjä: Ajatuksia 
Päivämäärä:   8.11.18 15:49:02

Enpä ollut huomannutkaan, että oltiin kaivattu.

Joo o. Tässä kerittiin miehen kanssa käymään aika paljon keskusteluja, niin hyvällä kuin pahalla. Huomasin kyllä miehestä, että oletti kaiken olevan ok ja meidän suhteen jatkuvan normaalisti, mutta voitte varmasti kuvitella millainen ilme oli, kun sanoin että lähtee yöksi kotiinsa ja katsotaan tilannetta sitten myöhemmin. Tästä seuraavana päivänä tuli jälleen ja keskusteluita käytiin läpi ja molempien tunteita ja ajatuksia tuotiin julki. Ja silloinkin laitoin miehen kotiin. Nyt ollut muutamana yönä sovitusti täällä yötä, muuten on nähty mutta oltu eri osoitteissa yöt. Miestä tuntuu pelottavan kovasti asiat, päivittäin pitää kuitenkin yhteyttä oma-alotteisesti ja tiiviisti.
On myös ryhdistäytynyt vähän keskusteluissa ja alkanut itse muistelemaan suhteen alkuaikoja.

Tässä kun molemmilla on ollut tiiviisti omia menoja ja tulee olemaan tätä vkl lukuunottamatta, niin ilmoitin miehelle suoraan, että nyt olisi hyvä hetki ja aika viettää kunnon parisuhdeaikaa eli haluan treffeille hänen viemänä. Samoin, että hän suunnittelee illan kulun. Huomenna sen pitäisi tapahtua, en ole kysellyt enkä ottanut puheeksi, eli aikalailla näytön paikka miehelle onko ottanut koppia tosissaan.