Lähettäjä: Ex
Päivämäärä: 17.8.18 22:42:06
Eka liitto kesti melkein 20v. ja sen jälkeinen seuraava suhde sen kolmisen vuotta. Nyt on kaikki yritetty ja edessä on se sinkkuus mitä en ole kunnolla kokeillut sen jälkeen kun olin parikymppinen. Vammani on se, etten osaa olla yksin. Siis koen olevani ihan ulalla sinkkuna.
Uutta parisuhdetta ei taida näköpiirissä olla, asun maalla, töissä naisvaltaisella alalla. Ystävät kaikoneet perheisiinsä, pari muuttanut niin kauas ettei ihan joka kuukausi nähdä. Eli nyt sitä ollaan todellakin yksin, aikuisilla lapsilla on omat elämänsä enkä niitä näin viisikymppisenä ala kuormittamaan minun viihdyttämiselläni. Nettideittailu inhottaa, koska aikanaan ex löytyi tällä tavalla. Tiedän mitä se on ja, hyi.
Mitä tässä nyt sitten tehdään? Hoidan pihaa? Teen remppaa taloon? Kaikki pitäisi tehdä lähes nollabudjetilla ja ilman apukäsiä, ei vaan ole rahaa eikä ketään auttamaan. Toisaalta, olisipa ainakin haastetta... Uusi harrastus? Yksin se sujuu, mutta millä rahalla taas? Vapaaehtoistyötä olen miettinyt, sitäkin varten pitää ajella pitkiä matkoja eikä sekään ole halpaa.
Jotenkin kaikki tuntuu kovin turhalta. Vaihtaisin paikkakuntaa jonnekin hornantuuttiin, koska nykyisen paikan myymällä kai jotain jäisi sukanvarteen. Mutta sitten olisin kaukana lapsista eikä töitä noin vaan löydy.
|