Lähettäjä: Lotten 
Päivämäärä:   18.6.18 19:13:17

Miten suhtautua teiniin (täyttää seuraavaksi 17), joka esim. ei tervehdi vieraita (jotka tulevat meille siis), tai jos tervehtii, niin hymyä ei irtoa ja silmiin ei katso. Vetoaa itse siihen, että on "vetäytyvä luonne".

Huoh, muutenkin välillä hankalaa, kun mistään ei saa sanoa, nätistikään, vaan kaikki on aina arvostelua ja loukkaantuu saman tien. Ja ovet paukkuu. Puhuu meille rumasti (isälleen ja minulle, pahalle äitipuolelle) ja vetoaa siihen, että "on teini". Mun mielestä tuo kortti vain alkaa olla ns. pelattu ja jonkinlaista aikuistumista pitäisi alkaa tapahtua.

Miten teidän samanikäiset nuoret neidit käyttäytyvät? Onko tämä normaalia, vAi pitääkö huolestua (ja juu, olen jo huolestunut).

Lähettäjä: Aivot hei 
Päivämäärä:   18.6.18 19:19:09

Ei ole normaalia. Vielä 15-vuotiaan kanssa suht okei tuollainen, mutta silloinkin outoa. 17-vuotiaan kanssa jo pelottavaa.

Lähettäjä: piste 
Päivämäärä:   18.6.18 19:22:29

Miksi jokaiselle huonokäytöksiselle pitää keksiä joku diagnoosi?

Lähettäjä: Kettu 
Päivämäärä:   18.6.18 19:24:36

Teini se on varmasti, muuta diagnoosia ei välttämättä ole, vaikka sellaisen kaikille hakemalla keksiikin.

Lähettäjä: Lotten 
Päivämäärä:   18.6.18 19:25:09

Ongelma on myös siinä, että isänsä ei ole huolestunut, on kuulemma tottunut tuollaiseen käytökseen (tutut ovat kertoneet että tytön äiti käyttäytyy samalla tavalla). Terapiassa on kuulemma käynyt, syytä emme tosin tiedä ja sitä ei ole kerrottu isälle, vaikka vanhemmilla yhteishuoltajuus. Pelottavaa on myös tietynlainen kylmyys ja ylimielisyys, joka tuntuu epänormaalilta tuon ikäiselle.

Lähettäjä: Lotten 
Päivämäärä:   18.6.18 19:28:47

En ole hakemassa diagnoosia, vaikka sen nyt otsikkoon kirjoitinkin. Haluaisin vain kuulla muilta, onko käytös normaalia, vielä ns. teinikäytöstä vai jotain muuta, vakavampaa. Itsellä kaksi jo aikuista lasta ja olen onnekseni tällaisilta kysymyksiltä heidän kanssaan välttynyt.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   18.6.18 19:31:13

On se aika normaalia eroperheissä. Eiköhän se teini siitä vielä aikuistu muutamassa vuodessa.

Lähettäjä: Mysteeri 
Päivämäärä:   18.6.18 19:31:44

Noilla spekseillä se on ihan vaan teini, kuten ikänsä puolesta onkin.
Mä tunnen aina jotain huvituksensekaista myötähäpeää jos joku ystäväni patistaa jotain teini-ikäistä lastaan tulemaan tervehtimään mua.
Kun sen niiiin näkee ettei sitä kiinnosta pätkääkään ja ehkä ujostuttaakin vähän.
Mitä sen mua tarvii moikata kun ei se mua tunne?
Itse olin ihan samanlainen.
Ja 17- vuotiaana alkoi jo ärsyttää se toisten sääntöjen mukaan eläminen ja kaikki mikä tohon nyt liittyy niin ovea tuli naamaan ja kovaa jos väärällä hetkellä sitä availi kun angstasin.

Sitä kutsutaan itsenäistymiseksi, jotkut repii ittensä irti väkisin eli murrosikä jatkuu kunnes pääsee muuttamaan omilleen.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   18.6.18 19:36:04

Siis äitinsä on samanlainen.

Mitä muuta haluat kuulla? Lapsi oppii käytöstä vanhemmiltaan. Jos äitinsä on vähäeleinen niin tietysti on lapsikin.

Ja se on aina ihmeellistä miten nämä ulkopuoliset ottavat kierroksia eri asioista eivätkä vanhemmat.

Lähettäjä: Lotten 
Päivämäärä:   18.6.18 19:45:13

--: nämä "ulkopuoliset" joutuvat elämään keskellä huonoa käytöstä. Vähäeleisyys on valitettavasti jotain aivan muuta kuin tämän nuoren naisen käytös. Toivotaan, että on teiniä, mutta en oikein ymmärrä niitäkään, jotka hyväksyvät millaista van käytöstä - koska teini.

Lähettäjä: Stögä 
Päivämäärä:   18.6.18 19:49:40

Teiniin pitäisi saada jotenkin kontakti ja kertoa, että hänen käytöksensä tuntuu pahalta.

Kannattaa olla asiallinen, mutta luja.

Kaikki uhkailu tai huutaminen tai vastamökötys tai marttyyrius on turhaa.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   18.6.18 20:01:57

Lasta ei ole koskaan kohdeltu oikein tai kannustettu oikein ja sitten tuotte vieraita kotiin joka myöskin hänen kotinsa eikä hän voi kieltäytyä siitä, että hänen rauhaansa tungetaan ja sitten vielä pitää innokkaasti kommunikoida häiriköiden kanssa.

Lähettäjä: Lotten 
Päivämäärä:   18.6.18 20:21:57

Stögä: ollaan yritetty keskustella, asiallisesti ja rauhallisesti, ilman tulosta. Meillä ei huudeta, en minä eikä mies. Emme myöskään mökötä tai leiki marttyyria. Äitinsä kanssa tyttö "keskustelee" huutaen. Juuri siksi tämä tuntuu niin kummalta, koska kontaktia ei vain saa. Millään lailla. Omani olivat myös teinejä, myös eroperheen lapsia ja juu, välillä huudettiin ja paiskottiin oviakin, mutta pyydettiin myös anteeksi, puhuttiin ja halattiin. Tämä ei.vain.toimi.nyt.

K: ööö, pitäisikö minun siis kieltää mm. omien vanhempieni käynnit kotonamme? Nämä ovat tytölle tuttuja jo monen vuoden takaa, mutta silti ei vaivaudu tervehtimään, huomioimaan, vaan kohtelee kuin ilmaa. Veljensä tullessa lapsineen kylään on omassa huoneessaan naama kännykässä kiinni. Innokkaasti ei tarvitse kommunikoida, ns. sivistynyt huomioiminen riittäisi.

Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   18.6.18 20:23:54

"Lasta ei ole koskaan kohdeltu oikein tai kannustettu oikein ja sitten tuotte vieraita kotiin joka myöskin hänen kotinsa eikä hän voi kieltäytyä siitä, että hänen rauhaansa tungetaan ja sitten vielä pitää innokkaasti kommunikoida häiriköiden kanssa."

Tämä. En ymmärrä tuota, että pakotetaan tulemaan tervehtimään vieraita ihmisiä, joita hän ei itse taatusti ole kotiinsa kutsunut. Miksi?

Kertoohan kaikki tuo käytös toki pahasta olosta, harva nuori vanhempiensa erosta ja uusioperhekuvioista kovin hyvävointisena selviää. Sitten joku ihku äitsykkäpuoli kyykyttää kotona vaatien hymyilemään vieraille kuin joku entisaikojen piikatyttö. Uhh, mä niin fiilaan tätä teiniä, vaikka itselläni ikää on yli tuplaten.

Lähettäjä: Lotten 
Päivämäärä:   18.6.18 20:32:56

': et tainnut ehtiä lukea kirjoittamaani tekstiä 😊. "Pakotetaan tervehtimään vieraita" = omaa veljeään, vanhempiani, jotka on tuntenut vuosia. Jos hän on samassa tilassa ja näkee ihmiset, eikä tervehdi = tervettä?

Juu, tiedän, täältä saa juurikin tällaisia vastauksia... Tää ihku äitsykkäpuoli ei todellakaan kyykytä, vaan yrittää ymmärtää, ehkä liikaakin. Ja jotenkin kummasti on kuitenkin saanut omat lapsensa tasapainoisiksi aikuisiksi erosta ja uusperhekuvioista huolimatta.

Kiitos asiallisista vastauksista ja te muut, kannattaa ehkä välillä miettiä, onko oma käytös normaalia ja yhteiskuntakelpoista.

Lähettäjä: nappi 
Päivämäärä:   18.6.18 20:39:00

Masennusta varmaan ainakin. Eihän tyttö hyvinvoivalta vaikuta.

Lähettäjä: Å 
Päivämäärä:   18.6.18 20:44:57

Kuulostaa ihan vain teiniltä, ei hyvää käytöstä tietysti mutta sellaista se on. Kyllä se siitä vielä aikuistuu.

Lähettäjä: Hmm2 
Päivämäärä:   18.6.18 20:48:54

No ei se nyt sairastakaan. On keksinyt hyvän ja helpon tavan kapinoida. Kyllä se siitä muutamassa vuodessa menee ohi.

Lähettäjä: Anna 
Päivämäärä:   18.6.18 20:48:55

Tytöllä on pahalla olla. Olisi hyvä että tyttö juttelisi jonkun kanssa, johon luottaa.

Lähettäjä: Äh 
Päivämäärä:   18.6.18 21:00:57

Kyllä ihan samanlaista käytöstä oli meilläkin. Kolme nuorta ja kaivautuivat kyllä naamat nurinpäin omiin onkaloihinsa vieraiden tullessa. Mitä tutumpi vieras niin sen syvemmälle. Ihan vierasvieraiden tullessa saattoi jotain örähdystä kuulua ja jopa hienoinen hymynkare. Nyt ovat aikuisia ja asuvat omillaan eikä nähdäkseni mitään "käytöshäiriöitä".

Olihan se raivostuttavaa toisaalta mutta kyllä meillä meni ihan huumorilla suurelta osin. Aloittajan huoli voi silti olla ihan aiheellista, nuorella voi olla vaikkapa masennus joka näyttäytyy sulkeutuneisuutena.

Lähettäjä: Lotten 
Päivämäärä:   18.6.18 21:01:57

Toivottavasti menee ohi muutamassa vuodessa... jotenkin vain hassusti ajattelen, että tuo "teiniys" alkaisi pikku hiljaa jo häipyä.

Paha olla on varmasti, ja esim. tyttökavereita ei oikein ole. Vielä pari vuotta sitten oli vielä muutama hyvä, mutta ovat hävinneet jonnekin. Meille ei halua puhua, eikä perheessä ole kuulemma liiemmin ollut edes tapana puhua - hyvistä tai pahoistakaan fiiliksistä. Terapeutilla on siis käynyt äitinsä kanssa, mutta emme tiedä käykö enää, emmekä sen puoleen syytäkään (kas kun äiti käyttää valtaansa olemalla kommunikoimatta isän kanssa).

Lähettäjä: Anna 
Päivämäärä:   18.6.18 21:04:46

Ehkä auttaisi jos isä ottaisi tytön vakavasti ja näyttäisi että välittää tytöstä. Syyttely ei nyt auta tilanteessa, vaikka tyttö on 17 ei häneen silti voi suhtautua kuin aikuiseen.

Lähettäjä: Gutta 
Päivämäärä:   18.6.18 21:11:33

No kyllä teiniltäkin voi vaatia alkeellisia käytöstapoja! Ihan älytöntä että teini saisinelää kuin pellossa siksi että on teini! Nuori on myös IHMINEN, ja ihmisten kesken on tietyt käytöstavat. Kun ei todellakaan ihmeitä vaadita vaan alkeellinen tervehtiminen, joka pitäisi opettaa jo 2-3 vuotiaalle!
Mä sanoisin, yhdessä miehen kanssa, että koska tyttö ei ole enää 1v, häneltä odotetaan normaalia käytöstä. Hymyillä ei tartte. Että meidän huushollissa eletään ja käyttäydytään näin. Jos ei sovi voi muuttaa kokonaan äidin luo.
Tosin aloittaja on jo myöhässä, tohon ois pitänyt tarttua jo kun tyttö oli 12v.
Se ettei lapselle opeteta alkeellisia käytöstapoja, on iso karhunpalvelus, joka tulee aiheuttamaan hänelle hankaluuksia koko elämän ajan.
Rakkautta, kehuja, arvostusta ja kuuntelemista täytyy antaa runsain mitoin, mutta myös laittaa tiukat ja turvalliset rajat, siitä kuten maailmassa eletään.

Lähettäjä: Äh 
Päivämäärä:   18.6.18 21:14:17

Tuo teiniyskin on niin yksilöllinen ikäkausi. Toisilla on syitä että aikuiseksi kasvaminen on hitaampaa ja vaikeampaa ja silloin pitäisi antaa aikaa siihen kasvuun. Jos nuori on käynyt terapeutilla syystä x tai y niin jotain vaikeuttahan on jo ollut. Asia on joko koulun tai äidin kautta laitettu vireille. Jos itse on avun piiriin hakeutunut niin on fiksu tyttö.Ei nuoren äitikään välttämättä tiedä mitä syitä terapeutilla käyntiin pohjimmiltaan on, tietojahan ei tuon ikäisen kohdalla vanhemmillekaan saa edes antaa.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   18.6.18 21:14:35

Kait sitä nyt käytöstapoja ja puhetta voi vaatia vaikka olisi kuinka teini tai masentunut. On jo sen verran ikää että pitää ymmärtää teot ja seuraukset. Toki nuo käytöstavat olusi pitänyt opettaa jo lapsena. Muistelkaapa omaalapsuutta, moniko sai perseillä vieraille tai leikkiä kuuromykkäsokeaa. Olisi taatusti valittu koiviniemenherraa jos tuollaista käytöstä olisi vieraille edes tohtinut yrittää. Joku roti se on oötava erolapsellakin! Ymmärtää pitää, auttaa ja kuunnella mutta ei loputtomiin.

Lähettäjä: Anna 
Päivämäärä:   18.6.18 21:15:56

No voi asiaa Gutta:n tavalla hoitaa, mutta lopputuloksen tajuaa kaikki. Teini on selvästi ahdistunut, tuollaiset kovat otteet vaan pahentaa tilannetta. Noin tekemällä ette saa ikinä tyttöä luottamaan teihin.

En sitä kiellä, tottakai tyttökin tekee selvästi väärin kun on noin epäkohtelias. Siihen ei vaan ole järkeä vastata tylyttämällä. Tyttö kaipaa apua ja ymmärrystä.

Lähettäjä: Lotten 
Päivämäärä:   18.6.18 21:32:31

Alkaa vaan itsellä ymmärrys ja voimat olla vähissä. Kun juurikin niitä alkeellisia ihmisyyden merkkejä ja käytöstapoja kaipaan, ja muiden (lue meidän) kunnioittamista. Isänsä on yrittänyt kysyä, keskustella ja niin minäkin. Apua olemme tarjonneet ja yrittäneet ymmärtää. Mutta niin kuin joku mainitsi, niin joku raja täytyy olla, oli teini tai masentunut. Ja anteeksi, en nyt ihan aikuisten oikeasti ymmärrä, miten masennus voi estää ns. normaalin sosiaalisen käyttäytymisen? Been there and done that, nimittäin, ihan itse.

Ymmärrän senkin, että ns. kovilla otteilla emme pääse puusta pitkälle. Tai pääsemme siihen, että muuttaa kokonaan äitinsä luo (millä uhkailee heti, kun ei saa tahtoaan läpi). Sitä en halua isälleen. Mutta mitä ihmettä teemme, seisomme päällemme vielä pari vuotta ja toivomme ihmettä?!?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.6.18 21:38:06

Kuulostaa samalta miltä minun käytös ollessani 16-18-vuotias. Mulla oli silloin tosi paha olla. Inhosin itseäni, ei ollut ketään kelle puhua enkä halunnut puhua, vaikka olisi ollut mahdollisuus, mikään ei kiinnostanut, kaikki vaan ärsytti ja masensi. Osittain oireilu meni teini-iän piikkiin, mutta ilman ammattiapua olisin varmaan painunut vaan syvemmälle suossani. Sanoisin siis, että nuori tarvitsee apua, ihan sama onko diagnooseja vai ei tai mikä diagnoosi on. Mulla todettiin tuolloin vaikea masennustila.

Lähettäjä: I 
Päivämäärä:   18.6.18 21:41:51

Annatteko periksi teinin uhkaillessa noin?

Lähettäjä: Anna 
Päivämäärä:   18.6.18 21:47:14

. Kanssa ihan samaa mieltä. Ei siis sillä, ymmärrän kyllä että rankkaa tuo on kaikille. Älkää nyt kuitenkaan ainakaan pahentako tilannetta Gutta:n kaltaisilla toimilla.

Lähettäjä: Gutta 
Päivämäärä:   18.6.18 21:52:12

En sanonut että pitää tylyttää. Sanoin että pitää olla kiinnostunut ja kertoa teinille miten hieno hän on - ja samalla asettaa ne selkeät, turvalliset rajat. Jokainen teini kaipaa niitä vaikka kapinoi. ”Parents are supposed to be a wall”, sanoo viisas englantilainen psykologi.
Jos teini kapinassaan päättää muuttaa äidin luo, hän päätyy siellä äkkiä riitaan ja uhkaa muuttaa isän luo. Jonne hän on aina sydämellisesti tervetullut - kunhan käyttäytyy ihmisiksi.

Lähettäjä: Lotten 
Päivämäärä:   18.6.18 22:04:51

Anna: ei pahenneta, ei varmaan ees osattaisi alkaa yhtäkkiä pistämään ns. kova kovaa vastaan... Eli yritämme siis vain ymmärtää, puhua ja perustella ja kuunnella, jos haluaisi puhua. Terapeuttia voisi varmaan tarjota, mutta melko varmasti kieltäytyy.

Rajoja pidämme silti, ei saa siis tahtoaan läpi niissä asioissa, jotka meille tärkeitä (kotiintuloajat, huolehtii edes (!) huoneensa siisteydestä, ei "randomtyyppejä" yöksi 😎 jne.). Kerran jo muuttikin äidin luo, kun ei saanut tahtoaan läpi (kännykkä joutui lataukseen keittiöön kouluöinä), mutta tuli parin viikon päästä takaisin ja normaaliin rytmiin.

Mutta silti väsyttää ja mietityttää tämä tilanne. Parastahan olisi, että mies voisi jutella myös tytön äidin kanssa ja voisivat yhdessä fundeerata, mutta kun ei niin ei

Lähettäjä: Uu 
Päivämäärä:   19.6.18 07:28:28

"... ei saanut tahtoaan läpi (kännykkä joutui lataukseen keittiöön kouluöinä)"

Nii oliko lapsi siis 7 vai 17-vuotias?