Lähettäjä: Outo 
Päivämäärä:   19.4.18 20:43:01

En osaa iloita tai onnitella.. en näe asiassa mitään hienoa. Tuntuu myös että usein toinen osapuoli ei ole yhtä innolla mukana. Paitsi panemisessa.
Ihmettelen myös että miksi on normaalia että tehdään usean kumppanin kanssa lapsia.. eikö olisi kivempi että kaikki olisi saman kanssa. Luulisi käytännönkin olevan vaikeaa jos pitää kolmen eri isän/äidin kanssa sopia lasten menot.

Joku varmasti pillastuu mutta ihmettelen vain. Sanotaan että lapsi on iso asia. Miksi sitä ei sitten tehdä sen oikean kanssa vaan kuka vaan kelpaa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   19.4.18 20:46:28

Ja ajatelkaa miltä niistä lapsista tuntuu kun on kaikki sisarukset eri viivalla, kun yhden isä on kuvioissa mukana, toisen joskus ja jouluna, eikä kolmannen isää näy ikinä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.4.18 20:51:00

en minäkään innostu kenenkään lapsensaannista. ihme panijoita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.4.18 00:06:45

Oman muksun jälkeen olen v

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   20.4.18 00:08:32

Mustakaan esim.jääkiekkopelissä ei ole mitään hienoa. Osaan silti iloita ja onnitella voitosta tai onnistumisesta, jännittää mukana jne. Olkaa niinkuin minä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.4.18 00:10:52

Äää. Siis oman muksun pyöräytettyä olen vasta ymmärtänyt, miten isoja ja upea asia se onkaan, siksi nykyään onnittelen lämpimästi.

Kaikki ollaan erilaisia ja reagoidaan eri tavoin asioihin. Omaa napaa lähellä olevat koskettaa eniten. Eipä minuakaan kiinnosta kuunnella esimerkiksi kenenkään matkustelusta, mutta hyvien tapojen ja sosiaalisten normien vuoksi koitan tsempata ja esitän kiinnostunutta.

Lähettäjä: :E 
Päivämäärä:   20.4.18 00:36:09

Sama, tulee vain sellainen "äh, hemmetin pälli"-fiilis.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.4.18 00:39:22

En osaa minäkään. Tulee vain sellainen olo että nyt on sekin kaveri menetetty kun joku kertoo olevansa raskaana.
Olen minä onnitellut kun tilanne on sen vaatinut, mutta ajatukset sanoo ihan toista ja onnittelusta tulee väkinäinen...

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   20.4.18 00:43:15

Minä onnittelen, mutta samalla tavallaan surullisena hyvästelen. Ei pienten lasten äidit ehdi eivätkä halua pitää yhteyttä, se on nähty niin monta kertaa. Välit etääntyvät, koska en jaksa olla ainoa, joka pitää yhteyttä tai kyselee kuulumisia. Vuoden sisällä kaksi hyvää ystävää ovat saaneet vauvoja, toinen ei pidä mitään yhteyttä, viesteihin vastaa parilla sanalla. Toinen on vähän pitänyt yhteyttä, mutta kun joskus yritämme tavata, niin hän peruu aina viime tipassa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.4.18 00:54:51

Juuri samaa hain kun E. Näin se on.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.4.18 01:45:03

Minunkin tekisi aina mieli sanoa, että otan osaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.4.18 01:55:07

Miksi siitä pitäisi iloita?

Lähettäjä: Klö 
Päivämäärä:   20.4.18 05:05:45

No on varmaan paljonkin asioita mitä ette osaa.

Lähettäjä: Eno 
Päivämäärä:   20.4.18 05:43:50

Kaikki ei myöskään halua niitä onnitteluja. Itse aikanaan toivoin, että jos on pakko onnitella, niin onnitelkaa sitten jos se lapsi syntyy terveenä.

Eräs tuttu sanoi ottavansa osaa, se oli minusta aika hauska ilmaus. Tosin keskustelun edetessä tajusin, että otti osaa mieheni mummon kuolemaan, ei mun raskauteen ;).

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.4.18 07:03:49

Onnittelen kohteliaasti mutta en mitään iloa tunne, ihan yhdentekevä asia mulle.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   20.4.18 07:20:18

Onko se jotenkin tajunnan räjäyttävä kokemus muutoinkin kuin tekohetkellä?
Itselle ihan yks ja sama, pääasia että tulee lisää veronmaksajia.

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   20.4.18 07:21:20

Onnittelen. Mutta mietin mielessäni että taas yksi aivoton kana, joka antaa hormonien voittaa järjen.

Lähettäjä: Huy 
Päivämäärä:   20.4.18 08:01:37

^Täh? Itse olet aivoton kana kun et ymmärrä tehdä lapsia!;)
Nimim.2 alle 3veetä samalle aviomiehelle ja ikää yli 30vee

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.4.18 08:18:47

Mä olen se kolmas jonka isää ei näy ikinä, mutta isäpuoli on pitnyt mulle enemmän sitä isän roolia niin hyvässä kun pahassa. Lapsena oli aina hyvä vedota siihen et "et sä voi mulle rangaistusta määrätä ku et oo mun isä"
Mut aikuisena sen tajuaa paremmin, koska isäpuoli oli lahjoittanut kallista omaisuuttaan lapsilleen ja minä kuuluin lapsiin ja sain osani, et kuinka isoissa jutuissa hän luokittelee mut lapsekseen vaikka virallisesti mun ainut huoltaja on mun äiti.

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   20.4.18 08:28:40

Huy: tulit sitten tänne oikein vartavasten hernettä nenään vetämään :-D
Se kertookin jo kaiken.

Jos miettii puhtaasti järjellä niin lasten hankinnasta ei hyödy mitään. Se on fakta.
Jos joku haluaa harrastaa lapsia ja tykkää niistä niin fine, sitten sen jotenkin ymmärtää. Muuten ei.

Hormonit sekoittavat monen pään kolmenkympin hujakoilla, siihen perustuvat nämä vanhojen ämmien hymistelyt mielen muuttumisesta.
Raskaus onkin ansa, josta ei pääse enää eroon kolmen ekan kuukauden jälkeen. Turha kiukutella, kun kakka on jo housussa.

Lähettäjä: Klart 
Päivämäärä:   20.4.18 08:44:04

En myöskään osaa iloita enkä onnitella. Tunnen vain vähän sääliä.
Monesta näkee että se lapsi on tehty siksi kun muillakin on, ja ympäristön painostuksesta "Ihmistenhän
pitää tehdä lapsia". Morons.
Kuitenkin varmaan kolmasosa näistä tapauksista johtaa avioeroon, ei ole hurmiossa tajuttu mihin ryhdytään.
Lyhyellä aikavälillä olen sivusta seurannut useampaa tapausta ja olen pahoillani niiden lapsien puolesta.

Lähettäjä: U 
Päivämäärä:   20.4.18 08:47:40

Ei tarvitsisi edes iloita, mutta ei tarvisi repiä myöskään omaa iloaan sen raskaana olevan haukkumisesta päin naamaa. Tuli yllätyksenä, että yli kymmenen vuoden ystävyys olikin sitä, että jokainen ruumiinosani piti käydä surkutellen läpi ja kauhistella turvotusta, "mä en hanki ikinä lapsia jos käy näin!"

Joo kiitos. Jos et ole iloinen, ei tarvi myöskään kertoa koko toisen ystävän juhlien ajan, kuinka hirveältä minä nyt näytän.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.4.18 09:06:14

Täh, miksi ette osaa ilpita siitä, että ydtävä iloitsee jostain? Kyllää olen iloinen ystävien puolesta, kun ovat raskaana / hankkivat uuden hevosen / valmistuvat koulusta tai mitä ikinä. Ei sen tulevan vauvan tarvitse teitä sykähdyttää vaan niitä tulevia vanhempia! Ja sitä se tekee :-) Lasten saanti on ollut parasta mun elämässä ja lapset tuo iloa elämään joka päivä. Joku kirjoitti, ettei lasten hankinnasta hyödy mitään, on muuten täysin väärässä :-D Rankkaakin on välillä, mutta moninkertaisesti ihanaa <3 Onnittelu kuuluu muuten hyviin tapoihin.

Lähettäjä: .,., 
Päivämäärä:   20.4.18 09:20:19

Juuri näin, kun piste kirjoitti.
Yleensä ollaan iloisia ja onnellisia toisen puolesta. Mutta no, tiedättehän te millaisia monet ihmiset on, tässä ketjussa jo monta esimerkkiä aloittajasta lähtien.

Lähettäjä: Klart 
Päivämäärä:   20.4.18 09:24:08

Ei voi olla iloinen tapauksissa joista jo ennalta näkee miten tulee käymään.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   20.4.18 09:27:29

"Miksi en osaa olla iloinen jos joku on raskaana?"

Varmaan olet vähän epäkypsä ja tunnekylmä henkilö. Ei siinä mitään, ehkä se siitä kun kasvat aikuiseksi :)

Lähettäjä: Fh 
Päivämäärä:   20.4.18 09:28:00

Muiden lapsenteot ei mua kiinnosta pennin vertaa, mutta kun hyvät ystävät tai oikeastaan vasta yksi niistä ovat ilmoittaneet odottavansa vauvaa, olin ihan onnesta soikeena, pystyin niin samaistumaan siihen onneen eri tavalla kuin kenenkään muun kohdalla. Itselläni on ollut keskenmeno, ei lapsia, niin kyllä sen ilon jotenkin tuntee

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.4.18 09:31:39

Onpa täällä tunnekylmää porukkaa. Ette koskaan ole kuulleet sanaa myötäeläminen?

Lähettäjä: Prefect 
Päivämäärä:   20.4.18 10:03:12

En minä siitä iloiitse että upeaa, sinut on siemennetty ja sisälläsi on alkio!

Tietenkin iloitsen siitä, että kaverilla on odotettu, suuri elämänmuutos edessä. Ne on kaksi ihan eri asiaa. Vähän sama, kun en minä suuria tunteita koe ystävän uudesta työpaikasta, mutta iloitsen hänen iloa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.4.18 10:56:07

Klart tiivisti asian.

Lähettäjä: n 
Päivämäärä:   20.4.18 11:04:29

Mä olen normaalisti tosi herkkä ja tunneihminen, mutta lapsiuutiseen tekisi mieli sanoa että otan osaa. Mutta en sano. Päin vastoin, toivotan tsemppiä, koska sitä se ihminen tulee tarvitsemaan kun on ryhtynyt moiseen... onneksi mun ei tarvi.

T. Vela

Lähettäjä: 45 v. 
Päivämäärä:   20.4.18 11:18:23

Lähettäjä: -
Päivämäärä: 20.4.18 01:55:07

Miksi siitä pitäisi iloita?" Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.4.18 11:23:39

Minusta on aina mukavaa nähdä tulevien vanhempien ilo, se tarttuu onnittelijaankin. En niin välitä lapsista.

Lähettäjä: himmu 
Päivämäärä:   20.4.18 11:24:13

Ei kiinnosta muakaan.

Lähettäjä: Jepa 
Päivämäärä:   20.4.18 11:32:53

Mäkään en osaa, tulee väkinäinen olo siitä onnittelusta

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   20.4.18 12:17:36

Ei kai siitä itse tarvikaan iloita, mutta eihän se estä onnittelemasta?
Harva varmaan kokee iloa siitä, jos joku tuttu täyttää 50-vuotta, mutta silti onnittellaan. Miten raskaudesta onnitteleminen eroaa tästä?

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   20.4.18 12:48:32

Miksi ihmeessä jonkun ulkopuolisen pitäisi olla iloinen tai yhtään mitään muutakaan jonkun toisen perheenlisäyksestä? Tai siitä edes onnitella? Tuikitavallinen asia noinniinkuin laajassa mittakaavassa ja iät ajat on lisäännytty.

Nykyään kaikesta tavallisesta (seukkaaminen, naimisiinmeno, lastenhankinta, omistusasunnon hankinta) on tehty jotakin erikoisen ainutlaatuista, tyyliin ettei kukaan koskaan ennen ole mennyt naimisiin, saanut lapsia tai rakentanut taloa ja niistä sitten kohkataan ja oletetaan muidenkin kohkaavan.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   20.4.18 12:53:49

?: no yksilölle se voi olla.jopa ainutkertainen tilaisuus. Harvinainen ainakin. Miksei voi siis toivottaa onnea uuteen elämänvaiheeseen, tai toivottaa terveyttä tai kaikkea hyvää tai tsemppiä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.4.18 12:56:21

Nyt tekisi mieli kysyä kommentoijien ikää, sen verran tasokasta argumentointia on esitetty.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   20.4.18 12:59:19

Ja mun lapseni on ihaninta maailmassa <3 te ette sitä tuu koskaan tajuamaan, koska ette voi olla minä.

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   20.4.18 13:11:21

Kyllähän kaikki onnittelee, eihän tässä nyt siitä keskusteltu :-D

Se on sitten eri mitä päässään ajattelee...
Ikää 40v

Lähettäjä: Täh 
Päivämäärä:   20.4.18 13:16:47

"no yksilölle se voi olla.jopa ainutkertainen tilaisuus. Harvinainen ainakin."

Harvinainen tilaisuus kun menee naimisiin tai saa lapsia? Useimmat ihmiset avioituvat ainakin kerran ja useimmat ihmiset myös saavat lapsia jos niitä haluavat. Jollekin yksilölle toki voi olla ainutkertainen tilaisuus saada lapsi jos on lapsettomuusongelma ollut, mutta harvinaisia nuo asiat eivät kyllä ole :D Harvinaista on saada kuutoset.

Lähettäjä: ex-ystis 
Päivämäärä:   20.4.18 13:36:43

Komppaan E:tä. Minullekin ne ovat yleensä sellaiset haikeat hyvästit, vaikka olen onnellinen toisen puolesta. Eikä luopuminen johdu vain siitä, ettei toista enää näe, vaan siitä, että elämänarvot muuttuvat niin paljon. Jatkossa täytyy hyväksyä, että ystävälle omat lapset ovat elämän mahtavin sisältö ja kaikki muu ohessa vain sellaista pientä puuhastelua, jolla nyt ei ole niin merkitystä. Se kasvattaa henkistä kuilua ja ystävyys hiipuu.

Ainoa tapa säilyttää ystävyys taitaa olla se, että itsekin hankkisi lapsen. Silloin sen yhteisen harrastamisajan voisi käyttää lapsista puhumiseen ja harrastaa siinä sivussa.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   20.4.18 13:49:51

......: luitko edes alkua aloituksesta?

Täh: niin. Kerran- pari elämässä on sille yksilölle harvoin.

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   20.4.18 13:58:32

Joo-o, mutta suurin osa keskustelijoista ilmoittaa onnittelevansa ja täyttävänsä sosiaalisen käytösnormin vaatimukset.

Lähettäjä: .,., 
Päivämäärä:   20.4.18 14:06:03

"Ainoa tapa säilyttää ystävyys taitaa olla se, että itsekin hankkisi lapsen. Silloin sen yhteisen harrastamisajan voisi käyttää lapsista puhumiseen ja harrastaa siinä sivussa."

Näitä mä aina ihmettelen, millaisia ystäviä teillä oikein on?
Mulla on lapsia, ystävilläni ei ole. Silti olemme ystäviä edelleen ja tiiviisti pidetään yhteyttä ja vietetään aikaa. Toki asiat hieman muuttuu, kun lapsia tulee mukaan kuvioihin. Joskus lapset on puuhissa mukana ja joskus ei.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.4.18 14:11:18

On eri asia OLLA ILOINEN ja ONNITELLA.

Miksi pitäisi olla iloinen jonkun toisen tekemisistä, on ne sitten uusi työpaikka, lapsi tai avioituminen? Miksi sen pitäisi aiheuttaa muissa ihmisissä iloisuutta tai mitään muutakaan? Useimmille moiset asiat ovat varmaan sarjassa "jaa", mutta voi niistä silti onnitella.

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   20.4.18 14:15:55

En mäkään osaa olla oikein iloinen, koska olen itse lapseton ja se tarkoittaa etten tule kaveria enää niin paljon näkemään. En ole mikään juhlijatyyppi (en käy baareissa jne.) mutta tykkään mennä kaverien kanssa ulos syömään pitkän kaavan kautta ja mielellään fine dining-paikkoihin. Kun kavereille tulee lapsia, niin eipä sitä enää aikaa/rahaa moiseen ole ja ymmärrän hyvin. Mutta kyllä se silti kirpaisee, kun tietää että ystävyys tulee muuttumaan. Lisäksi ei enää kaverien kanssa saunailtoja ja yhteisiä mökkireissuja. Tai jos tulee mökkireissuja, niin lapset määrää tahdin, koko porukalle. Ja saan varmaan kunnolla p*skaa niskaan, mutta itse en tykkää katsella imettämistä ja sitten ikävä kyllä pitää katsella sitä, koska kavereilla on ihan oikeus olla mökillä kuin kotonaan, eli imettää vaikka siellä ruokapöydässä.

-------------
"Ihmettelen myös että miksi on normaalia että tehdään usean kumppanin kanssa lapsia.. eikö olisi kivempi että kaikki olisi saman kanssa. Luulisi käytännönkin olevan vaikeaa jos pitää kolmen eri isän/äidin kanssa sopia lasten menot. "

Luuletko, että elämä toimii aina niin kuin saduissa? Se puoliso voi aluksi tuntua tosi täydelliselle. Kaikki menee hyvin. Päätätte tehdä lapsen. Sitten se puoliso osoittautuukin ihmiseksi, joka ei vaan osaa olla tukena ja auttaa. Suhde ajautuu kriisiin ja tulee ero. Myöhemmin tutustut uuteen ihmiseen, joka tuntuu oikealle. Pitäisikö jättää lapset tekemättä vain siksi, ettei lapsilla ole samaa isää? No ei!

Mun äidillä on aiemmasta liitosta 2 lasta ja ei ole ollut meille lapsille koskaan mikään ongelma. Emme ole koskaan olleet eriarvoisia, vaan ihan yhtä ja samaa perhettä. Meillä ei ole myöskään saanut puhua siskoPUOLI ja veliPUOLi termeillä, koska "ihan kokonaisia sisaruksia ne on.". Isäni on ollut isä koko porukalle. Uskon, että meistä lapsista jokainen on onnellinen, että äiti jätti ex-miehensä, joka alkoholisoitui lastentulon jälkeen ja alkoi väkivaltaiseksi. Ei se ero kiva ole lapsille, mutta pahempaa olisi ollut jäädä siihen suhteeseen.

Yleensä ongelma oli ulkopuolisilla (kuten aloittaja), jotka alkoivat kuvitella, että perheessämme on ongelma ja me lapset kärsimme hirveästi. Itseasiassa me kärsimme enemmän niistä ihmisistä jotka arvosteli, kuin siitä itse tilanteesta (mitä emme itse ymmärtäneet edes mitenkään erikoiseksi).

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   20.4.18 17:09:51

"Monesta näkee että se lapsi on tehty siksi kun muillakin on, ja ympäristön painostuksesta "Ihmistenhän
pitää tehdä lapsia". Morons."

Täh?? Nykymaailmassa, ainakaan Suomessa en ole kyllä törämännyt tuollaiseen ilmiöön. Kyllä kaikki tuntemani lapsen saaneet ovat tehneet sen ihan omasta halusta. Luulen että tuo on taas ihan omasta kupolista revitty ajatus, että jos lastenhankinta tuntuu itselle vieraalta niin ei sitä aidosti muka kukaan muukaan voisi haluta.

Todellakin olen iloinen jos minulle tärkeällä ihmisellä on kerrottavana mukavia uutisia. Ja olen iloinen ihan aidosti. Toki pidän lapsista ja itsellänikin on niitä pari kappaletta. Toisaalta mikä tahansa muukin tärkeä tapahtuma kuin lapsiin liittyvä saa hyvälle mielelle. Sitä kutsutaan myötäelämiseksi.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   20.4.18 17:32:37

Ei minua kiinnosta ainakaan peen vertaa onko joku iloinen minun puolestani. Itsellemme me niitä lapsia tehdään ei muiden iloksi. Joku idiootti vielä sanoo ettei lapsista hyödy mitään. Wtf? Rahaako niistä pitäis saada???:D

Lähettäjä: eijoo 
Päivämäärä:   20.4.18 17:36:06

Ei kiinnosta pätkääkään.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.4.18 21:28:14

Voisin lyödä vaikka mistä vetoa, että suurin osa vastaajista on alle 30....Tulee ihan oma nuoruus mieleen.

Lähettäjä: Tiu 
Päivämäärä:   20.4.18 21:39:27

Onhan se hämmentävää ettei aikuisetkaan (?) osaa hahmottaa että ihmiset haluavat elämässä erilaisia asioita vaan peilaavat sitä omaa sielunmaisemaa toisen elämän ratkaisujen eessä. Koska MÄ en halua lapsia, ei se toinenkaan OIKEESTI voi haluta lapsia. Koska MULLE raskaus ois kamala asia, en voi olla iloinen toisen puolesta jos hän tulee raskaaksi.

Kyllä te olette surkean itsekeskeisiä ihmisiä.

Lähettäjä: Jeps 
Päivämäärä:   20.4.18 21:52:18

Ihme jengiä täällä. Mulle on ihan sama mistä mun ystävät iloitsee, tietenkin iloitsen siitä heidän kanssaan! Onneksi olen saanut ihania ystäviä, joilla ei ole sellaista tunnevammaa kuin monilla täällä kirjoittavalla tuntuu olevan! Omassa elämässä on kyllä jotain pielessä jos pysty olemaan onnellinen muiden puolesta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.4.18 22:21:11

Tiun kanssa samoilla linjoilla, onpa täällä kylmiä ihmisiä.

Jos joku kertoo onnellisena olevansa raskaana, olen iloinen siitä, että hän on onnellinen. Erityisesti jos on kaveri. Ei siinä siitä tulevasta kansalaisesta välttämättä tarvitse olla iloinen, mutta toisen ihmisen ilo tarttuu ja TEKEE HYVÄN OLON. Ainakin minuun...

Iloitsen kaverin iloista, olen surullinen suruista. Olen kiinnostunut ystävieni tärkeistä asioista.

Eikö teillä ole kykyä empatiaan?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.4.18 22:23:41

Ja siis tarkennettakoon vielä, että en itse edes halua lapsia, mutta olen silti tullut iloiseksi ystävieni raskausuutisista, koska tiedän, että lapsi on toivottu ja ystävä raskaudesta onnellinen.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   20.4.18 22:24:45

Niin tai et kun MÄ oon raskaana ja MÄ saan lapsen, niin kuuluu onnitella (siis miksi? olet onnistunut panemaan?)

Koska siis raskautuakseen ei tartte muuta kuin sen panon.

Kaikki muutkin saa niitä lapsia, mutta se raskautunut ei muista, että ne muut "onnittelijat" onnittelee ihan samoin niitä muitakin.

Se, että SÄ oot raskaana, ei oikeasti kiinnosta ihan hirveästi muita. Puhumattakaan kun se lapsi on syntynyt, ei sekään kiinnosta ketään. Niitä syntyy vähä väliä kaikille.

Voidaan onnitella joo jos on kauan lasta yritetty, puolen vuoden päästä ei näitä vanhempia kukaan muista onnitella...miksiköhän...

Että eikös kannattanut ja eiks ole mukavaa! :D

Lapset on kamalia ja ihan hirveä riippa.
Ootte te kovin itsetuntoisia kun kuvittelette että just teidän kannattaa jatkaa perimää...

(Niiin joo, olen lapseton, ei ole ei tule. Ja ikääkin reilusti yli 40 joten ei, ei kannata tulla mouruamaan että kyllä se mieli vielä muuttuu. Ei ole koskaan muuttunut)

Lähettäjä: Jahha 
Päivämäärä:   20.4.18 22:26:24

Olen kyllä toisen onnesta iloinen, ei se ole minulta pois ja on vaan kiva kun ollaan onnellisia ja iloisia. Nykyään vaan kum kuulen jonkun lähipiirissä olevan raskaana, niin sen ilon lisäksi minut valtaa pohjaton suru.
Olen joutunut tekemään abortin, olen yksin ja kaiken lisäksi joudun käymään kohdunkaulan syöpähoidoissa enkä tiedä tulenko enää ikinä saamaan omia lapsia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.4.18 22:30:15

"Se, että SÄ oot raskaana, ei oikeasti kiinnosta ihan hirveästi muita."

Wrong.

Normaali ihminen on sosiaalinen otus, joka kykenee empatiaan.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   20.4.18 22:51:47

Lähinnä olen surullinen, että taas tehtaillaan maailmaan lisää kuluttajia.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   20.4.18 22:55:48

-; Niinhän sä luulet. Ihminen on hyvä näyttelijä.

Lähettäjä: .,., 
Päivämäärä:   20.4.18 22:58:00

:) vaikuttaa tyypiltä ketä en halua edes tuntea. Aika kylmältä vaikuttaa.

Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   20.4.18 23:09:09

No huh huh, mitä kommentteja alussa. Kovin montaa en jaksanut lukea. En minäkään sillon parikymppisenä jaksanut toisten raskauksista ilahtua tai kiinnostua, mutta kohteliaasti olen tietty aina onnitellut, kuulunee hyviin käytöstapoihin.

Onneksi tein kuitenkin lapsen (ja nyt tulee toinenkin), niin paljon olisin lapsettomana menettänyt. Maailmaan tuli ihan uusi ulottuvuus ja sana ”rakkaus” sai uuden merkityksen. Ja nykyään iloitsen raskaana olevien puolesta - aidosti.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   20.4.18 23:11:42

Ihan oikeasti.

Te luulette, että teidän kavereita/sukua/työkavereita jne kiinnostaa teidän raskausajat, vaatteidenostot, vaunumietinnät sun muut ihan hitosti.

Te luulette, että heitä kiinnostaa lasketut ajat, vauvasängyt, pinnojen välit tai autokopan turvallisuus.

Ei kuulkaa kiinnosta. Nää samat asiat on käyty läpi jo muidenkin kanssa, ja jos ei ole, niin ei ole kiinnostanut silloinkaan.

Se pentu on vain ja ainoastaan teille itellenne se tärkein, ei kelleen muulle. Kaikki muut jatkaa elämäänsä koko ajan normaalisti vaikka te kuinka sitä raskautumistanne mouruaisitte.

Alkaa lähinnä ärsyttää.

Sit kun se neljäs työkaveri poukkoo sen vatsasnsa kanssa jaloissa ja ilmoittaa, ettei hän kyllä voi tota nostaa tuolta eikä tätä tehdä täältä, niin tekis mieli toivottaa jokainen seksiä harrastava hevon vttuun---

Ja joko ne saikuttaa heti ja koko ajan, millon minkäkii selkäkivun takia, niin ainakaan ne ei voi mitään tehdä. Mut ketään tekijää ei voi tilallekaan ottaa ennen kuin tää dorka tajuaa painua synnyttämään jonnekin muualle.

Niin ja sit kun se lapsi on onnellisesti saatu maailmaan, niin se tai joku muu on koko ajan kipeänä, eikä kukaan muu voi hoitaa paitsi vanhemmat ja kaikki on niin kauheeta ja väsyttävää ja aina vaan valvotaan ja kaikkee..!!!

Ni MIKSI VTUSSA ketään kiinnostais kuulla taas seuraavaan litanian samoista jutuista????

Onnitella voi, mutta yrittäkää nyt jumalauuta ymmärtää että ne teidän lapset on pääsääntöisesti vaan riesa kaikille muille, ketään ei kiinnosta paljonko joku painaa tai paljonko paskoo...

Kun ne viis miljoonaa muutakin sikiää samaan aikaan niin ei oikein voi jaksaa osallistua.

Lähettäjä: Hilu 
Päivämäärä:   20.4.18 23:16:55

”Niin tai et kun MÄ oon raskaana ja MÄ saan lapsen, niin kuuluu onnitella”

About noin. Kun MULLE tapahtuu iso toivottu iloinen elämänmuutos (oli se lapsi tai lottovoitto), kyllä MUN ystävät ovat onnellisia mun puolesta. He eivät onnittele koska niin ”kuuluu” tehdä, he tekevät niin koska heillä on empatiakykyä ja normaalit sosiaaliset taidot.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   20.4.18 23:19:44

:): kuules kun taskaana ollessa niitä työkavereita ei ollut. Itse tein työt. Ja kun sitten oli pakko kertoa raskaudesta, niin ihan liikaakin kaikki intoilivat ja osallistuivat. Kaikki ei viittaa.työkavereihin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.4.18 23:24:26

"Te luulette, että teidän kavereita/sukua/työkavereita jne kiinnostaa teidän raskausajat, vaatteidenostot, vaunumietinnät sun muut ihan hitosti.
Te luulette, että heitä kiinnostaa lasketut ajat, vauvasängyt, pinnojen välit tai autokopan turvallisuus."

Nyt puhuttiin raskauden ILMOITTAMISESTA, ei autokoppien ominaisuuksien vertailusta.

Lukutaito kunniaan hei.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   20.4.18 23:31:09

zäkä: NIIN sä luulet! Totta kai läheiset intoilee ja osallistuu! Koska niin "kuuluu" tehdä! Kuis muuten. Monenko uskot OIKEASTI olleen sikakiinnostunut...?

-: En ymmärrä yhtään kommenttiasi. Mene synnyttämään vaikka lisää lapsia, Minua kiinnostaa yhtä paljon.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   20.4.18 23:33:08

Uskonpa noiden intoilijoiden olleen.. miksi olisivat pajattaneet asiaa pitkin pitäjiä ja vertailleet turvakaukalomerkkejä kylillä?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.4.18 23:33:35

"-: En ymmärrä yhtään kommenttiasi. Mene synnyttämään vaikka lisää lapsia, Minua kiinnostaa yhtä paljon."

En ihmettele. :D Entistä enemmän painotan lukutaitoa, nimenomaan sanoin etten itse lapsia halua :D :D :D

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   20.4.18 23:35:01

Ja ikävää, kun ukkisi ja mummosi eivät ole olleet iloisia, kun äitisi odotti sinua :( tuollainen jättää jälkensä.

Lähettäjä: Duu 
Päivämäärä:   21.4.18 00:08:01

Ei osata myötäelää ja siksi ei onnitella?
Jos oikeasti ei näe mitään iloa raskaudessa tai kakaroista niin .. myötäelää? Sehän tarkoittaa ettei osata sääliä.

Ne pari läheisintä äitiä tässä ympärillä on valittanut vaan kun eivät ole vuosiin päässyt liikkumaan tai reissaamaan. Toinen lihonut 30kg ja toinen aivan rikki kurittomista kersoistaan.

Onnea vain :D .. ei käy kateeksi. Varaan sen sijaan vaikka ensi talveksi kuukauden ulkomaanmatkan. Ja juu olen 30v ja sama ihana avomies ollut jo 10v.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.4.18 00:23:53

En onnittele yleensä panemisesta. Sitten voin onnitella jos sieltä tulee jotain. Onko muuten korrektia onnitella jos lapsi onkin kehitysvammainen?

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   21.4.18 00:27:27

zäkä: Voi olla. Tai ehkä haluat uskotella itsellesi, että kaikkia muitakin kiinnosti kuin kiviä.

Miksi muita PITÄISI kiinnostaa sinun sikiämisesi? Olet tietty niin uniikki l-hiutale kuten kaikki muutkin lapsia saaneet....huoh.

Juuri niinhän "kuuluu" reagoida, onnitella, intoilla, paapoa....vaikkei lopulta kukaan sinua ja raskausmahaasi kotonaan niin ihan hirveästi palvoisikaan. Toki ihmiset käyttäytyy pääasiassa kuten odotetaan tai kuuluu.

Ei se tarkoita että he oikeasti olisivat niin innoissaan. Varsinkin, kun raskaana olevat tekevät siitä myötärakastamisesta aika työlästä.

-: Niin. Sinä kirjoitit että ihminen kykenee empatiaan. Eikä ollut kyse autokopan valinnasta.

Minä sanoin että ihminen on aika hyvä näyttelijä halutessaan eikä ketään kiinnosta mm autokopan valintaongelmat, joista nää vauvaihmiset jauhaa.

Ja alkuperäinen aihe on kyllä miksi ei osaa olla onnellinen jonkun raskaudesta, eikä mikään ILMOITUS!!! Että sikäli ihan itsellesi sitä lukutaidon harjoitusta vaan.,

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   21.4.18 00:32:28

.: tottakai onnitellaan!

:): jaa-a. Sitä en tiedä, miksi muita kiinnostaa. Isovanhempien kohdalla ymmärrän, jos minusta tulee mummo, olen haltioissani. Mutta en aio tunkeilla enkä neuvoa, jos neuvojani ei kysytä. Itse kyllä iloitsen aina, jos joku tervepäinen saa lapsen. Iloitsen myös, kun joku vela saa jotain tärkeää. Tai kun lapsellinen saa jotain muutakin tärkeää.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   21.4.18 00:50:52

Zäkä: Niin, isovanhempien, Joten kai vissiin omanikin on olleet innoissan äitini raskaudesta, vaikka ilmoitit, ettei näin ollut.

Lähimmän perheen intoilut on ihan selkeästi ymmärrettävää. Totta kai sen verran jaksaa kiinnostaa, mikä tyyppi perheeseen tulee.

Alkuperäinen viesti lähinnä kai tarkoitti intoilua muiden kuin perheenjäsenten raskauksia (en mä ainakaan kyllä jaksanut niitäkään juhlia kuukausi tolkulla), vaan kun yks sun toinen siinä lähipiirissä sikiää, yks ja toinen seuraavalle tai kolmannelle miehelle, niin kuinka kauan näitä nyt siis täytyy oikein juhlistaa sitten?

Seuraava kaverini kun ilmoittautuu raskaaksi,niin kerro ihmeessä kuinka kauan minun pitää häntä ylistää, onnitella ja paapoa että on varmaan mennyt perille?

Sen teen, helposti. Mutta ei mua edelleenkään ihan oikeasti asia kiinnosta sen enempää.Mulle on iha yks lysti kuka haluaa panna, synnyttää, tai olla jatkamatta sukuaan.

Minusta kun se synnyttäminen ei ole sellainen saavutus, mistä olis niin kovasti syytä ollakaan kiinnostunut, saati ainakaan onnitella ja kannustaa jatkamaan.

Mutta nykyäänhän mammulit pitävät selkeästi itseään jeesuksesta seuraavina ja kukaan muu kuin synnyttänyt ei tiedä mistään mitään eikä tajua mistä jää paitsi ja kaikki on niin ihanaa, et on kumma oikeastaan et he suuttuu kun joku ei halua lyödä käsiään samaan pasjaan kuin he ;)

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   21.4.18 00:54:31

-: Odottelen jonkin näköistä vasta argumentointia? Kovasti länksyttää, mut ei mitään vastaa. Et kai halua jäädä jalkoihin?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.4.18 01:36:01

Minulle tulee tästä keskustelusta mieleen se, kun itse olin 17v ja 18-20v pariskunta, isoveljeni kavereita olivat saamassa vauvan. Tilanteen tultua ilmi, minä refleksinä laitoin kädet suun eteen ihan kauhuissani! Muiden reaktion nähneenä tiputin kädet ja katsoin vain sivusta, miten heitä halattiin ja onniteltiin, olin ihan WTF?

20v myöhemmin olen edelleen ihan samoilla fiiliksillä jos joku tuttava kertoo olevansa raskaana, mutta ei tule sentään niin spontaania kauhunelettä enkä ole valmistautunut osanottoihin ja kysymyksin että "voin tulla abortin jälkeen seuraksi" tmv.

Yksi naispuoleinen kaveri on kyllä niin äiti-äiti ettei mitään rajaa. Kolmas lapsi taitaa olla about 2v, kerran on laittanut viestiä ja etäisesti vastaili kun kaupungilla törmättiin. Kyseli kyllä kaljaseuraksi ihan vasta, mutta olin toisessa kaupungissa, seuraavaa kyselyä saan varmaan odottaa pari vuotta. Olen suht säännöllisesti laittanut viestiä, että millonka kävisi, ja ei haittaa vaikka kestää. Pitäisi varmaan taas joku päivä. Kuitenkin pitkäaikaisin ystäväni, ja aiemmin oli myös läheisin. Ennen sitä ensimmäistä... En kuitenkaan ole mitenkään hänen lapsiaan vastaan vaan vahdin jos hänellä on menoa vessaan tai muuta kahvilassa enkä ihan kädetön ole lasten kanssa sisaruslauman kanssa kasvaneena, että ei siitä johdu. Äitijutut vaan vievät ajan.

Lähettäjä: Au 
Päivämäärä:   21.4.18 01:47:38

Tuo hymynaama on joissain muissa ketjuissa surunaama. Harrastaa ihmeellistä vänkäystä niissäkin ja ulosanti on surkeaa. Ei tosiaan sellainen ihminen, jonka välittäisi tuntea. "Mikähän ihme kaikissa muissa on vikana, kun kukaan ei pidä minusta" eiks niin ;)

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   21.4.18 01:52:42

Au: Minuako tarkoitat? Muussa ketjussa en kyllä ole kirjoitellut, joten analyysisi menee sikäli susille,

Enkä ole vaihtanut "nimeäni" ikinä, Mutta onneksesi emme varmasti tunne, joten koska antisi tähän keskusteluun on varsin nihkeä, toivotan vain hyvät jatkot.

Lähettäjä: Jellu 
Päivämäärä:   21.4.18 02:00:31

Mä olen iloinen jos mun ystävä on iloinen:)
En itse halua lapsia, mutta jos kovasti lasta toivonut ystäväni kertoo olevansa raskaana, niin olen kyllä iloinen hänen puolestaan. Vaikka jo tiedänkin että yhteydenpito vähenee lapsen myötä, mutta kyllä ne kaikki on päässeet pois siitä vauvakuplasta ajan kanssa.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   21.4.18 02:01:52

Au: vai siis pitäiskö oikeestaan kaikkee kompata ja tykätä ja peesata muiden mielipiteitä, ollakseen sellainen ihminen mistä muut pitävät :D

Keskustelupalstalla kai tässä ollaan, mitä järkeä sellaisella on jos kaikki vain myötäilee toisiaan?

Melko tylsää minust.

Mutta joo, olen varmasti vihonviimeinen ihminen kenet välittäisi tuntea. Mä en nimittäin irf myöskään paljoa peesaile toisia enkä hymise muiden mukana. Aika hankalaa, eikö vain.

Mutta yritän myös tuoda keskusteluun jotain muutakin kuin PELKÄN mielipiteeni jostain keskustelijasta- Mihin aika moni ei tunnu kykenevän ;)

Lähettäjä: .,., 
Päivämäärä:   21.4.18 10:04:09

Hymynaaman ajatus vähän laajeni, oli kyse onnitteluista ja kyvystä olla iloinen toisen puolesta. Ei vaippa ja auto ostoksista. Eihän ne lapsiin liittyvät asiat kaikkia kiinnosta, ihan kuin kaikkia ei kiinnosta jutella hevos- ja koiraharrastuksista jne. Mutta yleensä jostain on kuitenkin kiva jutella, ettei tarvi hiljaa istua ja jokainen kertoo siitä mitä omassa elämässä tapahtuu. Ihan normaalia keskustelua vaikkei toinen palavaa kiinnostusta kokisikaan siihen lapseen tai hevoseen tai vaikka koiraan.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   21.4.18 18:17:36

Itse lähinnä toivotan onnea. Sitä nyt ei vaan voi olla liikaa noissa asioissa.

En ole mitenkään erityisen iloinen tai innoissani, ei liikuta minua henkilökohtaisesti. Joskus nuorempana olen ollut ehkä jopa harmissani tietäen, että minulle ei jatkossa riitä niin paljon aikaa ja huomiota. Sitten olen iloinen aidosti, jos lapsen saaminen on ollut läheiselle vaikeaa ja muodostunut isoksi asiaksi: iloinen siitä että läheisellä on yksi iso murhe vähemmän.