Lähettäjä: Apila 
Päivämäärä:   23.1.18 13:38:57

En tiedä haluanko vain purkaa tätä turhautumista johonkin, vai kaipanko kokemuksia ja vinkkejä mitä kannattaisi tehdä.. Erottiin syyskuussa exän kanssa 10v parisuhteen jälkeen, meillä on kaksi tarhaikäistä lasta. Ero tuli lopulta minun päätöksestäni, pitkään oli ollut vaikeaa, vuosi takaperin jo exä oli hyvin lähellä lähteä. Hetken mielijohteesta ero ei siis tullut vaan lasten takia kitkuteltiin pitkään.

Alusta asti kaikki on ollut vaikeaa, exä on pistänyt kapuloita rattaisiin joka ikisessä asiassa. Tavaroiden jakamisesta kaikkiin lasten asioihin joista pitäisi päättää yhdessä. Minä en ole vaatinut muuta kuin että lasten asuminen on 50-50 jollain jaolla, esim viikko-viikko tai jotenkin muuten, kun ovat aina olleet molempien vanhempien kanssa paljon niin en esimerkiksi halunnut niitä isästään erottaa nytkään. Toinen vaatimani asia oli se että lapset ovat kirjoilla minun luonani, tämä siksi että exä muutti Pk-seudulla rajan toiselle puolelle jolloin lapset olisivat myös joutuneet vaihtamaan tarhaa mikäli olisivat hänen luokseen kirjoille muuttaneet. Tarhan vaihtaminen tällaisen ison elämänmuutoksen kylkeen tuntuu tuon ikäisille aika kurjalta asialta, kun kaikki kotiasiat ns heitti häränpyllyä niin tarha oli se ainoa pysyvä asia sillä hetkellä.

Joka ikinen viikko on ollut jotai perhanan säätöä suuntaan tai toiseen, milloin exä on omilla viikoillaan tarjonnut lapsia minulle tai yrittänyt saada itselleen lapsia pidemmäksi aikaa. Taitava narsisti, kaikesta onnistuu suoraan syyttämättä kääntämään asian niin että minä olen se joka päättää kaikesta ja en ole yhteistyökykyinen. Ei koskaan moiti suoraan muille, mutta kääntelee asiat niin että kuulostaa siltä ettei hän ole tehnyt mitään ja minä sen sijaan en missään asiassa kykene yhteistyöhön.

Viimeisin niitti oli se kun viimeksi minulle lapset luovuttaessaan sanoi ettei enää ota lapsia luokseen kuin n. 1 viikonloppu/kk, eli lapset jäävät nyt tältä viikoltaan sitten sinun (eli minun) hoidettaviksi. Päätös tietysti hämmensi koska alusta asti hän oli nimenomaan ollut sitä mieltä että hän on parempi vanhempi ja hän voisi ottaa lapset itselleen kokonaan. Kysyin vielä viestillä seuraavan vaihdon lähestyessä, että onko tämä nyt lopullinen päätös eli kumpi hakee lapset hoidosta maanantaina, sinä niinkuin kuuluisi, vai haenko itse. Aikuismaisesti jätti vastaamatta. Minä sitten koko iltapäivän vahdin päiväkodin ajanvarausjärjestelmästä että onko lapset haettu, ja olihan hän ne sitten kuitenkin hakenut. Mutta Ai että pistää vihaksi tuolllainen lasten asioilla leikkiminen! Pojallekin jouduin aamulla selittämään kun hän kysyi että hakeeko isi tänään, että jompikumpi hakee ihan varmasti, toivottavasti isi muttta jos isi ei pääse niin äiti hakee.

Lastenvalvojalle mennään asioista sopimaan kuun lopussa, ja aika sekavin mielin olen kyllä tällä hetkellä, suostunko enää tähän ”tasajakoon” kun se on tällaista pelleilyä, vai mitä teen. Lasten takia en missään nimessä haluaisi niin että jompaakumpaa vanhemmista näkee tyyliin kerran kuussa, mutta en tiedä jaksaako tällaista säätämistäkään. Tähän asti olen onnistunut nämä isän jaskapuheet ja ”uhkailut” pitämään poissa lasten korvista, nyt oli ensimmäinen kerta kun jouduin pojalle sanomaan etten tiedä pääseekö isi hakemaan (todellisuudessa, haluaako, mutta enhän sitä voi 4v:lle sanoa ettei lapsi ymmärrä niin ettei isä enää tykkää hänestä).

Joten, mielipiteitä?

Lähettäjä: McKinney 
Päivämäärä:   23.1.18 13:51:27

Kiusanteko voi jatkua, vaikka olisi sopimukset tehty ja vaikka lapset olisivat isällään vähemmän.

En jaksaisi välittää "moitteista", ellei ne lapsien korviin kuulu, enkä alkaisi vaihtamaan sovittuja tapaamisia jne.
Ihan sama, miten mies minua haukkuu.

Hankalan eksän kanssa auttoi täällä vain se tiukka linja. Ei vaihtoja tapaamisissa, ainoat asiat mistä puhutaan, on lasten tärkeät asiat. Nekin asiat joko tekstiviestillä tai sähköpostilla, jotta jää "kirjallinen sopimus" talteen, jos tulee ongelmia.

Aina, jos yritti olla ystävällinen ja suostui vaihtamaan tapaamista, jotta toinen pääsee omaan menoonsa, alkoi jatkuva kimputus ja vaatiminen kaikesta.
Yleensä nämä vaateet koski mm. rahaa ja tavaroita. Milloin ex oli vailla mitäkin ja jos hänellä sattui olemaan huono päivä, se purettiin tänne jonkin aasinsillan kautta.

Lapsien tapaamista ei ole vähennetty, mutta kaikki vaihtarit on pois. Muuten saisi olla jatkuvasti puljaamassa ja lapsetkin jo valittavat, ettei oikein ole itse tapaamisista perillä.

Lähettäjä: Apila 
Päivämäärä:   23.1.18 15:47:42

Itsekin olen pitänyt tiukkaa linjaa siinä että en ole suostunut noihin ylimääräisiin vaihtoihin vaan kumpikin huolehtii sen oman viikkonsa ja sillä siisti. Alunperin vaihto oli viikonloppuna mutta se saatiin onneksi siirrettyä maanantaille, toinen vie aamulla hoitoon ja toinen hakee, eikä meidän tarvitse nähdä toisiamme. Tämä toimi jonkun aikaa ihan kohtalaisen hyvin mutta nyt on tosiaan sitten alkanut tulla taas uudestaan näitä että en otakaan lapsia otan sittenkin, jne..

Unelmatilannehan tuo olisi että jos toisella on joku meno tms niin voisi neuvotella toisen kanssa että vaihdetaanko päiviä, mutta se edellyttäisi sitä, että se toimisi molempiin suuntiin. Tällä hetkelllä ainakin tiedän ettei exä ikipäivänä minua ”auttaisi” jos minulle tulisi joku meno ja kysyisin häneltä että voiko poikkeuksellisesti ottaa lapset jonkun menoni ajaksi. Siksi en suostu noihin hänenkään pyyntöihinsä ottaa lapsia hänen viikollaan että pääsee menoilleen, vaikka lasten kanssa toki olisinkin mielelläni.

Lähettäjä: ¨¨ 
Päivämäärä:   23.1.18 16:02:51

Sillä on joku uus. Ei kai se muuten päättäis olla noin vähän niiden kanssa?

Lähettäjä: tosi on 
Päivämäärä:   23.1.18 17:27:53

Sille ne lapset jäävät, jonka kirjoilla ovat. Ei voi mitään. Sovi elarit lastenvalvojan tapaamisessa.

Lähettäjä: KP 
Päivämäärä:   23.1.18 17:42:07

Itseasiassa Suomessa ei ole sellaista lakia, joka velvoittaisi etävanhemman ottamaan lapsen.
Jos etä ilmoittaa hänen viikollaan, että enpä otakaan lapsia, niin häntä ei voi siihen pakottaa.
Toisaalta jos lähivanhempi ei luovuta lasta etävanhemmalle sopimuksen mukaisesti, etävanhempi voi hakea vaikka uhkasakkoa asian toteutumiseen.

Eli lähin on annettava lapsi, mutta etän ei tarvitse ottaa lasta.

Olen itse henkilökohtaisesti ollut vääntämässä tästä asiasta käräjäoikeudessa asiasta, näin se menee.

Ohjeeksi annan, että teet kirjallisen sopimuksen lasten tapaamisesta, mutta varaudu siihen että etä ei otakaan lapsia sopimuksen mukaan.
Lisäksi sovitte elatusmaksuista.
Koska lapset ovat sinun luonasi kirjoilla, etävanhempi maksaa elatusmaksuja VAIKKA LAPSET OLISIVAT VUOROASUMISESSA.
Elatusmaksut kattaa niin ison osan asioista, ja se rauhoittaa tilanteen, kun ei joka vaateostoksesta tarvitse vääntää kättä.
Etävanhempi maksaa elatusmaksussaan oman osuutensa lapsen kuluista.
Elatusta laskettaessa huomioidaan sitten se sopimuksen mukainen luonapitovähennys, joka kattaa lapsen oleskelun etän luona.

Ja oikeasti, kaikki kirjallisena, mitään ei kannata hyvää hyvyyttään antaa periksi.
Minä tiedän, olen käynyt se @!#$ läpi.

Lähettäjä: McKinney 
Päivämäärä:   23.1.18 19:05:20

Ja jos päädytte viikko-viikkoon ja exä alkaa perumaan lasten ottoa tai palauttelemaan lapsia useastikin, otat taas yhteyttä lastenvalvojaan.

Voit vaatia tapaamissopimuksen päivityksen ja samalla elaritkin kasvaa.

Olikohan se 10vrk/kk, jolloin saa luonapitovähennyksen?

Lähettäjä: Nkkh 
Päivämäärä:   23.1.18 19:19:31

Ala nyt jo suosiolla tallentamaan kaikki puhelut ja viestit, jotta sinulla on todisteita, mikäli huoltajuus joskus menee käräjille. Ja muista, että mies saattaa jo tehdä saman, eli tarkkana, mitä sanot/kirjoitat. Käy varmuuden vuoksi juttelemassa huoltajuuskiistoihin perehtyneen asianajajan kanssa.

Lähettäjä: Nipsu 
Päivämäärä:   23.1.18 20:20:09

Meillä erosta aikaa yli kaksi vuotta ja pahemmaksi vaan menee. Tapaamisista saa vääntöä aikaiseksi vaikka olis minkälaiset sopimukset ja tällä hetkellä tilanne se, ettei ex suostu sopimusta allekirjoittamaan. Jos mennään käräjille, kenen maksettavaksi kulut tulevat ja paljonko se tulee maksamaan?

Lähettäjä: McKinney 
Päivämäärä:   23.1.18 20:22:37

Vaikka exä allekirjottaisi tapaamispaperit, se ei silti tarkoita, että hänen on pakko ottaa lapset.

Jos hän ei halua ottaa, hän ei ota ja siinä on turha juosta käräjille.

Lähettäjä: Nipsu 
Päivämäärä:   23.1.18 20:42:30

Tuo on totta. Meillä se tilanne että ex toki ottaisi lapset, mutta haluaa että vaihdot ovat niin että hän näkee minut. Ja vaihtoja joka viikko kaksi kertaa. Ja näissä vaihtotilanteissa aina ongelmaa.

Lähettäjä: KP 
Päivämäärä:   23.1.18 22:02:17

LähettäjäNipsu
Päivämäärä23.1.18 20:20:09

Meillä erosta aikaa yli kaksi vuotta ja pahemmaksi vaan menee. Tapaamisista saa vääntöä aikaiseksi vaikka olis minkälaiset sopimukset ja tällä hetkellä tilanne se, ettei ex suostu sopimusta allekirjoittamaan. Jos mennään käräjille, kenen maksettavaksi kulut tulevat ja paljonko se tulee maksamaan?
--------
Lähivanhempi saa ilmaisen oikeudenkäynnin.
Kantajana on alaikäinen lapsi, ja lähi on hänen edustajansa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.1.18 22:37:56

Kyllä on hirveää lasten elämä ja vaan sen takia, että vanhemmat eivät ole sitoutuneet pitämään perhettä koossa. Olisi näille moraalisesti heikoille vanhemmille parempi, että leikkisivät parisuhdetta nukkelasten kanssa. Niin samanlaiselta lasten riepotus nykyään näyttää. Ei ole ihme, että lapset sitten murkkuikäisenä kostaa vanhempien itsekeskeisyyden.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.1.18 22:43:04

On muuten noin pienille lapsille aivan hirveää tuo viikko-viikko systeemi... toivottavasti tajuat että tuo ei ole heidän etu siksi että olisi molemmat vanhemmat elämässä. Lastenvalvoja ei yleensä niin pienten kohdalla sitä edes hyväksy.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   23.1.18 22:45:19

"Viimeisin niitti oli se kun viimeksi minulle lapset luovuttaessaan sanoi ettei enää ota lapsia luokseen kuin n. 1 viikonloppu/kk,"

Helpoimmalla pääset kun pistätte tämä paperille lastenvalvojalla. Viikko-viikko kuulostaa ehkä kivalta mutta todellisuudessa se ei tule toimimaan kun toinen haluaa laittaa kapuloita rattaisiin. Ja silloin siitä kärsivät erityisesti lapset.

Lähettäjä: Apila 
Päivämäärä:   24.1.18 11:41:33

Joo sen tiedän että kuka vaan voi ottaa hatkat eikä lapsia ole pakko ottaa, ja se ei nyt ollutkaan pointtina siinä kun hän sanoi ettei ota lapsia kuin kerran kk. Vaan se, että kun sanoo yhtä ja tekee toista. Minulle se olisi ollut ok (vaikka toki hämmentynyt olinkin siitä ettei ottaisi) että lapset ovat pääsääntöisesti kanssani, mutta tuollainen että sanoo ettei ota ja sitten kuitenkin hakee lapset hoidosta minulle mitään ilmoittamatta ei mielestäni enää ole ok, joku selvä sävel tähän hommaan pitäisi kuitenkin saada.

Siksi mietinkin että vaikka tähän asti tuo viikko-viikko on ollut hyvä ratkaisu niin pitäisikö tuon exän kiusanteon vuoksi kuitenkin vaatia lapset asumaan kanssani ja selkeät tapaamisajat hänelle. Tämä on kuitenkin viimeinen vaihtoehto mitä lasten kannalta ajateltuna haluan tehdä, sillä kuten jo ensimmäisessä viestissä kirjoitin, lapset ovat olleet aina paljon myös isänsä kanssa tekemisissä ja varsinkin pojalle isä on todella tärkeä. Eli itse pääsisin sata kertaa helpommalla niin että vaatisin lapsia itselleni, mutta laten takia en haluaisi sitä tehdä.

Ollaan käyty lastenvalvojan luona parikin kertaa keskustelemassa asioista ja tiedän ettei tuon ikäisille suositella viikko-viikko systeemiä, paitsi siinä tapauksessa että sinne keskelle viikkoa saisi lyhyen tapaamisen sen toisen vanhemman kanssa, esim yksi ilta hoidon jälkeen/yhden yön yli. Tämähän on perusteltu sillä että tuo viikko on tuon ikäiselle suhteellisen pitkä aika olla erossa toisesta vanhemmasta niin se keskellä viikkoa toisen vanhemman tapaaminen katkaisisi sen viikon erossa olon. Itse olisin ollut tähän suostuvainen, exä ei. Samoin olen ehdottanut lyhyempää jaksotusta, esim 4-5 päivää ja vaihto, mikään ei käy exälle. Ainoa mihin hän suostuu on se että jako on viikko-viikko tai sitten lapset kokonaan hänellä, mihin minä en luonnollisestikaan suostu. Kunnes nyt ilmoitti, ettei ota lapsia enää viikoiksi, ja sitten kuitenkin haki hoidosta. Harmi kun nuo lastenvalvojat ovat siinä mielessä hyödyttömiä, etteivät pysty mitään lasten eduksi määräämään vaan ainoastaan ehdottamaan ja vahvistamaan yhteisiä päätöksiä.

Lähettäjä: Apila 
Päivämäärä:   24.1.18 11:57:18

Ja tosiaan alunperin kumpikin oltiiin sitä mieltä että yhteishuoltajuus tottakai, lapset edellä ehdottomasti vaikka itsellä olisikin vaikeaa. P@skat, tämä ei ole toiminut missään vaiheessa, josta sitten pääseekin suuuvasti seuraavaan aiheeseen eli käsittääkseni yhteishuoltajuutta ei edes myönnetä jos vanhemmat eivät kykene olemaan sovussa keskenään, ja tämä meidän tilannehan on kaikkea muuta kuin sovussa. Olen yrittänyt exällekin sanoa että jos hän haluaa yhteishuoltajuutta edelleen niin hän kusee kyllä omille nilkoilleen kun hankaloittaa asioita tahallaan, mutta ei tunnu menevän perille.

Ja tosiaan syy miksi tekee tätä on todennäköisesti se että hän ei olisi halunnut erota, vaan päätös oli minun. Itse hän oli vuosi takaperin kertaalleen jalka oven välissä jo lähdössä, mutta ei sitten kuitenkaan. Lopulta en minä enää jaksanut, en jaksanut huolehtia enää lapsista kun oli jatkuvasti niin paha olla kotona. Ei tämä päätös ollut itsellenikään helppo, mutta jos miettii sitä miten olemme erosta selvinneet niin minä olen päässyt jaloilleni, exältä meni totaalisesti maa jalkojen alta. Hän on ollut aina hyvin itsepäinen, pitkävihainen ja kontrolloiva ihminen, joten tunnistan tämän hänen nykyisen käyttäytymisen hyvin yhteensopivaksi noiden luonteenpiirteiden kanssa höystettynä nyt eron aiheuttamalla vihalla ja katkeruudella.

Lähettäjä: nyt ei omalla 
Päivämäärä:   24.1.18 12:11:05

Älä ainakaan lähde mukaan tuohon miehen pelleilyyn.

Jos mies ilmoittaa ettei hae/ota lapsia, toteat että asia ok ja siinä se. Tämän jälkeen tulee todennäköisesti hetken aina vaan "kovempaa ja kovempaa" settiä, jotta saisi sinut hämilleen, suuttumaan tai jopa itkemään.

Mies tulee ärsyttämään ja laittamaan kapuloita rattaisiin niin kauan kuin saa sinua sillä provosoitua. Jonkin aikaa menee ennen kuin luovuttaa ja homma saattaa alkaa toimia ihan hyvinkin.

Nimim. been there done that

Lähettäjä: nyt ei omalla 
Päivämäärä:   24.1.18 12:14:22

Pointtina siis se, että mies yrittää saada sinua "ymmärtämään" ettet oikeasti pärjää ilman häntä. Että jos hän jättääkin lapset ottamatta, olet pulassa jne.
Kokee itsensä tärkeäksi tuolla tavalla.

Kun vain asiallisesti hoidat hommat etkä lähde miehen oikkuihin mukaan niin huomaa että pärjäät hyvin vaikka mies tekisi mitä. Silloin tulee se isku ja todellisuus miehen kasvoille kovalla voimalla.
Sen jälkeen homma saattaa toimia hyvinkin.

Lähettäjä: Apila 
Päivämäärä:   24.1.18 12:54:07

Nyt ei omalla; tätä olen itsekin ajatellut että yrittääkö ex saada tuolla uhkailulla minut anelemaan häneltä apua että en pärjää lasten kanssa kokonaan yksin. Koska hän on yrittänyt tähänkin asti aivan kaikella minua kiristää ja uhkailla, ensin hän on yrittänyt ns viedä kaiken (asunto, irtaimisto, lapset) niin kun se ei ole tehonnut niin yrittääkö nyt toisinpäin.. että pääsisi sanomaan että itsepähän halusit erota, niin nyt saat kokea mitä on olla yksin lasten kanssa.

Lähettäjä: Apila 
Päivämäärä:   24.1.18 13:06:15

Hän on siis eron jälkeen yrittänyt lypsää minulta aivan kaiken, omistusasuntoa myöten. Asunto oli 50-50, laina 50-50, kumpikin palkkatyössä ( miehellä hieman parempi palkka mutta kumpikin osallistui kaikkiin kuluihin jne ihan samalla tavalla ja ns yhteiset rahat oli) niin hän oli asuntoa myytäessä sitä mieltä että hänelle kuuluu asunnon myynnistä 70%.. uhkaili kovasti puhelimessa tästä asiasta että hän on ollut yhteydessä lakimieheen ja vaikka mihin, ja tällainen järjestely on mahdollinen, hänellä on kuitit kaikesta jos tarvitsee käräjille lähteä, hän tarjoaa nyt sovussa tällaista ratkaisua ettei tarvitsisi lähteä käräjille minun häviämään.. Eipä näkynyt asunnon myyntipäivänäkään vielä mitään vaatimusta siitä että hänen kuuluisi saada asunnosta isompi osuus.

Samoin hän oli aluksi vahvasti sitä mieltä että hän ottaa lapset itselleen ja minä näen lapsia kerran kuussa viikonlopun verran, hän muuttaa lasten kanssa 400km päähän kotipaikkakunnalleen kun siellä asuu mummot ja ukit, on tukiverkostoa ja vaikka sun mitä.. Lastenvalvoja sanoi suoraan että tuon ikäisiä lapsia ei eroteta kummastakaan vanhemmasta ellei jompikumpi oma-aloitteisesti sitten vain häivy ja hylkää lapsiaan, ja että kumpikohan on lapsille tärkeämpi, äiti vai mummot.

Eli tosiaan kaikella mahdollisella yrittää kiusaa tehdä eikä kykene millään tavalla ajattelemaan lasten etua missään asiassa.

Lähettäjä: ammi 
Päivämäärä:   24.1.18 13:45:01

Olen pahoillani puolestasi, mun eksä oli ensimmäisen vuoden eron jälkeen ihan samanlainen. Huusi lastenvalvojalle, uhkaili ja mesosi..

Nauhoitin kaikki puhelut ja joitakin keskusteluja (joissa mm. puhui että mun pitäis kuolla jne.), hankin oikeusavustajan. Oikeusavustaja sitten kirjelmöi asioita meidän välillä ja kuinka ollakaan, eksä muuttui yhtäkkiä tavattoman säyseäksi ja tapaamiset ja elatukset saatiin sovittua ilman käräjöintiä. Tiesi että olisi ollut oikeudessa hyvin heikoilla. Nykyisin meidän yhteistyö toimii ihan ok, lapset vaikuttavat tyytyväisiltä.

Ensi kerralla kun ei suostu kertomaan hakeeko lapset vai ei, sanot että okei. Sitten, jos vaan tilanne antaa myöten, haet ne lapset vähän aikaisemmin. Jos tulee huutoa niin rauhallisesti toteat että täytyihän sun hakea kun ei ollut muita hakijoita ilmoittautunut. Ylipäätään ota siihen ihmiseen sellainen mielenterveyshoitajan näkökulma - tarkkailet, pysyt rauhallisena ja mietit että hullu mikä hullu. Älä lähde mukaan tohon perseilyyn.

Etsi jostain Markku Salon kirja Narsisti - parisuhteessa, työpaikalla, naapurina, oikeussalissa. Siinä esimerkkejä lapsikiistoista. Luin kirjaa ihan haavi auki, niin kaavamaista narsistin kirjassa kuvattua käytöstä eksäni toisti. Ihan uskomattoman silmiä aukaiseva lukukokemus.

Lähettäjä: ammi 
Päivämäärä:   24.1.18 13:58:03

Ja vielä tarkennuksena - ryhdy ottamaan kirjaimellisesti asiat joita se sanoo. Jos se sanoo ettei hae lapsia, haet ne lapset. Jos se sanoo, ettei ota lapsia, et kysele perään, vaan pidät ne lapset sulla. jne. Tää aiheuttaa sen että eksä tajuaa ettei voi päästellä suustaan mitä sattuu. Taatusti vetää muutamat pultit mutta ymmärtää kyllä lopulta. Sehän tekee ton vain saadakseen sut suuttumaan, turhautumaan ja hermostumaan. Sille on turha selittää että lapset kärsii tai perustella omaa kantaansa, se ei välitä eikä kuuntele. Se vain kiukuttelee eikä sillä ole järjen kanssa mitään tekemistä.

Lähettäjä: Apila 
Päivämäärä:   24.1.18 14:28:42

Kiitos asiallisista vastauksista! Pitää katsoa jos tuon kirjan löytäisin, olen kyllä tässä eron jälkeen lukenut netistä löytyviä juttuja narsistin käytöksestä ja valitettavan moni asia istuu kuin nenä päähän exän kohdalla, osan tunnistan jollain tapaa jo parisuhteen ajalta, mutta varsinkin nyt eron jälkeen. Sairashan se ihminen on, voi olla masennustakin ja puhdasta järkytystä erosta, mutta ei tuo ole tervepäisen ihmisen käytöstä että lähtee omilla lapsillaan leikkimään tuolla tavalla.

Olen tähän asti onnistunut mielestäni hyvin siinä etten ole lähtenyt mukaan noihin kiusaamisjuttuihin, olen vain kuunnellut ja todennut että ok. Ja olen myös huomannut, että tämä ärsyttää exää ihan suunnattomasti kun ei saa minua hermostumaan. Valtaosa asioista onkin mennyt lopulta parhain päin ilman, että minun on tarvinnut laittaa tikkua ristiin, ihan jo siksi että hänen vaatimuksensa ovat olleet ns lainvastaisia (esim asunnon myynti, lasten muutto monen sadan kilometrin päähän). Siihenkin ettei hän enää lapsia ota vastasin vain että no, minähän en sille mahda mitään jos päätät hylätä lapsesi, minä en sitä aio tehdä eli lapset asuvat sitten minun luonani. Näin kuitenkin päiväkodin hoitoaikavarauksista että hän oli tehnyt ns omille viikoilleen lapsille hoitovaraukset niin siksi kyselin vielä vaihtoa edeltävänä päivänä perään että miten on, aikooko ottaa lapset kuitenkin vai miten on. Tuossakin asiassa heti alusta lähtien minulla oli ajatus, että yritti vain minua huijata, koska ei ollut puhunut lähipiirissä kenellekään muulle (lapsille, mummot ja ukit, päiväkodin henkilökunta) mitään asiasta + oli tosiaan tehnyt ne hoitoaikavaraukset omille viikoilleen useaksi viikoksi eteenpäin.

Täällä on myös ollut lastenvalvojan syyttelyä puolueellisuudesta, ei räyhäämistä mutta nauranut päälle ja sanonut että turhaapa minä täällä istun kun te olette liittoutuneet minua vastaan. Oli yrittänyt vaihtaakin lastenvalvojaa mutta aikoja ei ollut ollut silloin. Lastenvalvoja tyytyi vain sanomaan että hän esittää ainoastaan faktoja sellaisista toimintatavoista mitkä olisi lasten ikä huomioiden parhaita ratkaisuja. Valtaosa näistä oli hyvin samassa linjassa minun ehdottamieni asioiden kanssa, ja siitäkös exä sitten veti mausteet nokkaan että olemme liittoutuneet häntä vastaan.

Lähettäjä: Pipa 
Päivämäärä:   24.1.18 14:52:30

Huh huh. Onneksi meillä ei ollut exän kanssa lapsia...

Lähettäjä: ammi 
Päivämäärä:   24.1.18 14:58:07

Munkin eksä syytti mua ja lastenvalvojaa liittoutumisesta kun valvoja pisteli vähän faktoja pöytään (samoja faktoja joista olin itse ottanut selvää ja yrittänyt kertoa eksälle). Eksä väitti lastenvalvojan olevan puolueellinen ja oli mm. sitä mieltä että valvoja on mun puolella siksi, kun hän on mies ja minä ja lastenvalvoja ollaan naisia :D

Mutta tosiaan niin kuin sanoit, olen huomannut saman, että nämä purkaukset yleensä on sitten lopulta ns. paljon melua tyhjästä. Tämän tajuaminen on tehnyt suhtautumisesta vähän helpompaa. Enkä enää pahoita mieltäni niin pahasti, vaikka osaakin sanoa just sen minkä tietää osuvan arkaan paikkaan. Anteeksi niitä ei tietenkään pyydellä tai muuten kommentoida jälkeenpäin mitenkään. Mitä rauhallisempana ja järkevämpänä itse pysyy, sitä typerämmäksi eksä itsensä jälkeenpäin tuntee. Tai mistäs mä tiedän mutta näin tahtoisin uskoa.

Ja tosiaan, mulle lastenvalvoja soitti sen katastrofaalisimman tapaamisen jälkeen, noin niin kuin off the record, ja sanoi että tämä ei selvästikään ole teille oikea paikka kun hänen täytyy olla puolueeton. Sanoi että voin kieltäytyä enää menemästä (eksä oli siis itkettänyt mua siellä ja ollut ihan täys piru, luulen että lastenvalvojakin tunsi olonsa uhatuksi ja ihmettelen, ettei keskeyttänyt koko showta), ja että varmaankin olisi paras kääntyä oikeuslaitoksen puoleen. Hyvä että soitti, sain riittävästi rohkeutta soittaa oikeusaputoimistoon. Silloin olin vielä aika lailla eksän vietävissä kun erosta oli lyhyt aika.

Nykyisin olen eksälle lyhytsanainen mutta ystävällinen. Jos on jotain huomauttamista (vaikkapa siitä että kuskaa lapsia ilman istuimia..), niin sanon rauhallisesti ja suoraan. Suutahtaa joka kerta, mutta rauhoituttuaan yleensä ottaa sitten kuitenkin onkeensa.

Tällä hetkellä lähinnä toisaalta toivon että löytäisi itselleen naisen, olisi jotenkin turvallisempi olo lasten olla siellä, toisaalta sen naisen kannalta toivon että jäisi löytymättä :D

Lähettäjä: mikki-hiiri 
Päivämäärä:   24.1.18 17:38:25

Odotas aloittaja, kunnes elämääsi tulee uusi mies. (jos ei siis jo ole) Tämä on vielä pientä kiusoittelua..

2-3-vuotta menee tilanteen rauhoittumiseen. Tosin, jos ex perustaa uuden perheen, voi aloittajan lapset jäädä sitten kokonaan. Tämmöinen näkemys on isistä, jotka käytävät rajusti lapsiaan ero-sodan käynnissä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.1.18 15:40:06

Asiallisia neuvoja on jo aloittaja saanutkin. Pakko vaan puuttua tuohon yhteen viestiisi yhteishuoltajuudesta. Yhteishuoltajuushan teillä nyt siis on ja se myös pysyy ellei ole yksinhuoltajuudelle hyvin pätevää syytä ja semmoista ei tekstistäsi ole vielä esille tullut. Aika paljon paskaa saa tapahtua että yksinhuoltajuuden saat. Omien lasteni isä asuu esim lähes 700km päässä ja näkevät 3-4 kertaa vuodessa mut niin vaan yhteishuoltajuudella mennään, mikä toki hankaloittaa käytännön asioita mulla (molempien allekirjoituksia kun tarvii) mut muutenpa tuolle onkin aika sama.

Lähettäjä: exex 
Päivämäärä:   25.1.18 15:50:41

Eksäni kanssa lastenvalvojan luona tapaamisessa, keskusteltiin elatusmaksusta joka hänen pitäisi maksaa kun teini jää asumaan luokseni. Puhutaan siis siitä minimisummasta 150eur ja rapiat päälle.

"Jos se raha menisikin lapselle" eksäni siinä sitten toteaa ääneen.

Lastenvalvoja jäi hetkeksi sanattomaksi ja sitten varsin hitaasti ja perusteellisesti selvitti, että kyseessä on nimenomaan _minimi_ lapsen elatukseen tarvittava summa ja hänen osuutensa on siitä _puolet_. Menee siis ihan suoraan lapsen kuluihin: ruoka, juoma, lämmitys, sähkö, vesi, vaatteet, pesuaineet, lääkkeet, harrastukset jos se niihin mitenkään enää riittää...

Eräillä sitä on pokkaa.

Lähettäjä: Apila 
Päivämäärä:   26.1.18 13:23:08

...: Itse en siis tästä huoltajuusasiasta juurikaan sen enempää tiedä, lastenvalvojan luona selvinnee tarkemmin. Tällä hetkellä yhteishuoltajuus, eikä minulla sinänsä olekaan mitään sitä vastaan, alusta asti näin olen sen toivonutkin olevan.

Kuitenkin lähipiirissäni on yksi tapaus jossa vanhemmilla on ollut riitaa kaikesta niin paljon keskenään eikä mikään asian hoitaminen ole onnistunut yhteistyössä, kumpikaan vanhemmista ei ole ns kelvoton lasten huoltajaksi ja tapaamisetkin on n. 60-40%, mutta nimenomaan sillä perusteella äidille on yksinhuoltajuus määrätty (käräjillä), että lasten asioiden hoitamisesta ei tule mitään kun vanhemmat eivät kykene yhteistyössä toimimaan. Tietyt asiat ovat edelleen riippuvaisia molemmista vanhemmista (tyyliin maasta toiseen muutto ym), mutta arkisten asioiden hoitaminen mm hoitopaikkaa, koulua ym koskevat asiat on nyt äidin päätettävissä.
Lisäksi muistan hatarasti meillekin lastenvalvojan kerran sanoneen että yhteishuoltajuutta ja viikko-viikko asumista ei vahvisteta mikäli vanhemmat ovat riidoissa keskenään ja on jo lähtökohtaisesti ajatuksena etttä yhteisesti päätettävistä asioista tulee riitaa eikä sopimuksiin arkisista asioista päästä keskenään.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   26.1.18 13:56:32

Hyviä neuvoja. Hienosti on hötönettiläiset kartalla miten pitää toimia. Ja tämä ei ole sarkasmia vaan ihan oikea kehu. Kerrankin täältä saa asiallisia ja toimivia neuvoja.

Mulla takana 7v kiusaamista exän taholta. Nyt en ole vuoteen kuullut koko ihmisestä yhtään mitään. Tytär on 14-vuotias eikä käy exällä enää kuin satunnaisesti vaikka joka toisesta viikonlopusta on sovittu. En pakota menemään jos ei halua, ja viimeksi on ollut yötä isänsä luona marraskuussa. Välimatkakaan ei ole kuin pari kilometriä eli ei ole siitä kiinni ettei näkisi kavereita jne, päin vastoin. Exän vaimon tyttären kanssa ovat hyviä kavereita ja samalla luokallakin. Luulen että käynnit harvenivat juuri tuon takia että ovat jo toista vuotta samalla luokalla eikä enää ole tarvetta mennä isän luo siksi että saa olla kaverin kanssa.

Ex vie tyttöä välillä syömään "omina viikonloppuinaan" kun ei muuten enää häntä tapaa. Varoitin jo vuosia sitten että näin tulee käymään ja ex sahaa omaa oksaansa olemalla mahdoton ja kaikin puolin yhteistyökyvytön. Tyttö huomasi isänsä touhut jo 8-vuotiaana ja ymmärsi pelaamisen tapaamisten kanssa ym.

Tähän 8 vuoteen mitä erosta on aikaa, on sisältynyt lastensuojeluilmoituksesta lähtien kaikkea mahdollista kiusantekoa. Huoltajuutta on myös rajattu exän kohdalla tiettyjen asioitten osalta, eli minulla on yksin päätänvalta juuri siksi ettei yhteistyökykyä löydy. Tämäkin on mahdollista, täysi yksinhuoltajuus voi olla vaikeampaa saada mutta asia kerrallaan pystyy rajaamaan exää lasten asioitten päätöksistä. Mun exä uskoi yhdestä kerrasta eikä enää ole lähtenyt riitelemään kun tietää että vien häneltä yksi kerrallaan kaikki kiusaamisen mahdollisuudet pois sitä mukaa kun hän niitä käyttää.

Lähettäjä: Apila 
Päivämäärä:   26.1.18 14:37:17

Voi olla että tuossa kertomassani tapauksessakin on kyse loppujen lopuksi tuosta oikeuksien rajaamisesta vaikka mielestäni ystäväni sanoikin että nimenomaan yksinhuoltajuus.

Itse olen myös hieman yllättynyt mutta enemmän kuin kiitollinen että on tullut näin paljon asiallisia vastauksia ja neuvoja!

Itse pelkään myös tuota että lapset vieraantuvat exästä mikäli hän päättää että vähentää tapaamiskerrat siihen 1vklp/kk, kyseessä kuitenkin niin pienet lapset että voidaan kyllä puhua ”poissa silmistä,poissa mielestä” -efektistä. Toki jokaisella on ne huonotkin puolensa mutta pääsääntöisesti kuitenkin sen perusteella mitä suhteen aikana näin, on kyseessä ns hyvä isä ja kuten jo muutaman kerran sanottu, pojalla varsinkin on isäänsä lämpimät välit. Tässä eron jälkeen voi tietysti olla montaa mieltä miten hyvä isä on jos tekee lapsille noin ja leikkii lasten asioilla eikä osaa laittaa niitä oman vihan ja kaunan edelle, mutta sinänsä ei ole valittamista siitä miten hän lapsia hoitaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.1.18 14:46:07

Siis aatteeltaan hyvä mies perusti perheen ja oli kunnon mies, mutta surukseen vääränlaisen vaimon kanssa. Jos vaimo olisi ollut yhtä periaatteellinen, ei lapsia nyt riepoteltaisi. Mies saa purkaa suruaan omalla tavallaan, se on exvaimon kestettävä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   26.1.18 15:42:37

Vaikka mies on aloittajan mielestä edelleen hyvä isä, mistä oletat että hän olisi muutenkin ns. kunnon mies ja hyvä puoliso? Tuskin kukaan muuten vaan huvikseen perhettä hajottaa.

Surua ja pettymystä saa kyllä tuntea ja purkaa, mutta ei noin. Ei tuo ihan tervettä ole että on valmis melkein hylkäämään lapsensa, tai ainakin uhkailee sillä. Monihan niin kuitenkin tekee.

Ei ole lapsille hyväksi sekään, että pidetään kulisseja väkisin pystyssä vaikka kellään ei ole kotona hyvä olla vanhempien huonojen välien ja mittavien ongelmien takia. Enemmän ehkä on traumatisoituneita lapsia tässä maassa siitä syystä, minä mukaan lukien. Ja tunnistan kyllä itsessäni sen että suojelen omaa lastani perheen sisäisiltä ristiriidoilta ja myrkylliseltä ilmapiiriltä siinä määrin, että elämme vaan kaksistaan. Minun lapseni ei tule enää ikinä kärsimään aikuisten riidoista omassa kodissaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.1.18 16:39:41

Jos puuttuu henkinen vahvuus rakentaa/pitää yllä/kilvoitella parisuhteen eteen, niin silloin juuri käy noin. Ei viitsitä, kun on lapsi saatu, niin mies saa mennä. Yh edut aivan mukavat sosiaaliverkostossa. Ja miten eroon inspiroivaa onkaan se, että voi löytää taas uuden miehen ja alkaa kaiken alusta. Siinä onkin sitten lapsilla sopeutumista. On mun isä, isäpuoli, siskopuolet, mun isovanhemmat ja mun puol-isovanhemmat. Ja lohdutellaan itseä sille, että kyllä lapsi sopeutuu. Nuorisotyössä näkyy, mitä "ruoho on virheää toisella puolella" käytännössä tarkoittaa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   26.1.18 19:14:30

"Jos puuttuu henkinen vahvuus rakentaa/pitää yllä/kilvoitella parisuhteen eteen, niin silloin juuri käy noin. "

Lapsenkin voi saada täysin väärän ihmisen kanssa, silloinkin kun on tunnettu jo muutama vuosi eikä käy vahinko alkumetreillä. Kaikki ihmiset ei ole parisuhteessa rakastavia, huomioivia tai edes millään tavalla tasa-arvoisia. Niitä mulkeroita löytyy, ja muuten vaan epäsopivia kumppaneita.

Miksi eroaminen on ihan ok kun ei ole yhteisiä lapsia, mutta kun on jo perhettä niin koko perheen pitää kärsiä kun on vaan pakko kitkutella yhdessä kun on kerran lapsiakin saatu?

Kilvoittele siinä vaan keskenäsi parisuhteen eteen kun asiat on niin solmussa että vatsaa vääntää kun pitää kotiin mennä. Kun tietää että mikään ei ole hyvin, mitään et tee oikein ja vaikka yrität keskustella ja saada muutoksia aikaan niin olet vaan inhottava akka ja aina jotain vailla.
Niin, puolisoa olin vailla mutta sainkin kiukuttelevan teinin joka söi voimia ihan kamalasti. Kymmenen vuotta jaksoin yrittää ja toivoa parempaa huomista kunnes oli pakko nostaa kädet pystyyn ja pelastaa itseni ja lapseni.