Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 14:16:42

3v uros, ollut minulla pennusta asti. Piti tulla harrastuskoira jonka kanssa kaikki kivaa ja unelmieni koira. Toisin kävi. Luusto koiralla huono, en antanut häiritä kun ajattelin että tehdään sen mukaan mikä ei koiraa riko ja on hauskaa. Agility lopetettiin kun monista kursseista huolimatta koiraa ei kiinnostanut minun kanssani radalla olla. Tekee kyllä mutta vain koska pyydetään. Toko yms sama homma, koira tekee mitä pyydetään mutta ei siksi että haluaisi ihmisen kanssa toimia vaan koska pyydetään. Harrastaminen ei ole kivaa, koiralle se on vain työtä ilman hauskuutta. Rotu kuuluu palveluskoira rotuihin, mutta monen kouluttajankin sanoin on hyvin itsenäinen, "itsekäs" ja miellyttämisenhalu nolla. Olen tuhlannut satoja ellei jopa tuhat euroa koulutuksiin sun muihin ilman tulosta. Koira ei ole millään tavalla minun koirani tuntuinen, huolehdin sen tarpeista ja koira kiinnostuu minusta vain kun on nälkä tai hätä ulos. Muun ajan se ei luo mitään kontaktia ellen pyydä. Lenkit menee niin että koira ei kiinnitä minuun huomiota. Hajut sun muut vain mielessä. On levoton ja sählä, esimerkiksi ulostaa vain ns vahingossa, kun muulta sähläykseltä ehtii. Tähänkin ollaan käyty lukuisilla kouluttajilla ilman mitään tulosta, koira vaan kiskoo ja haistelee.

Toinen koira minulla ollut vasta vajaan vuoden ja sen kanssa kaikki toimii, se haluaa olla kanssani ja meillä on kivaa yhdessä eikä sitä tarvitse pakottaa olemaan kanssani. Harrastetaan ja kaikki toimii, molemmilla kivaa.

Tämä uros on todella itsenäinen ja kaikesta yrittämisestä huolimatta en saa siitä varmaan koskaan itselleni koiraa, sille ihmiset on ilmaa jotka antaa ruuan ja käyttää ulkona. Ollaan kierretty ympäri Suomen gurujen pakeilla ja jokainen sanonut samaa, koiralta puuttuu miellyttämisenhalu lähes täysin. Rotuisekseen siis erittäin epäkelpo yksilö :(

Koiraa en voi myydä, ei tuollainen koira vain sovi kenellekään. Vilkas rotu joka tarvitsee tekemistä mutta kun se ei ihmisistä ole kiinnostunut ja lisäksi luusto huono työkoiraksi niin on rumasti sanottuna ihan turha koira. Pidän koiraa itselläni vain siksi koska ainoa muu vaihtoehto olisi lopetus.

En tiedä mitä tällä haen, kunhan puran kun ei kenellekään voi kertoa omalla naamallaan että omistaa koiran jonka kanssa ei ole mitään yhteyttä. En voi sanoa vihaavani tuota koiraa, tuossahan se menee. Mutta kiintymystä yms ei ole, se kaikki on loppunut kun koira on tuollainen kaiken yrittämisen jälkeenkin. En koe epäonnistuneeni, kaikkeni olen tehnyt ja ikinä ennen ei ole vastaavaa ollut koirien kanssa. Välillä kyllä ärsyttää suunnattomasti kun alkaa vinkua ulos sillä asenteella että vie minut ulos minä minä tässä minä hoida minut kun muun ajan olen täysin ilmaa. Turhauttavaa.. Eikä ole tämän rodun ensimmäinen edustaja minulle, mutta varmasti viimeinen ainakin tältä kasvattajalta.

No se siitä :D olenpa saanut purkaa mieltä

Lähettäjä: Mansikka 
Päivämäärä:   20.1.18 14:21:32

Ymmärrän fiiliksiäsi. Minulla tosin ei ole omakohtaista kokemusta tuollaisesta kun kaikki koirani ovat palvoneet minua. Mutta tilanne kuulostaa todella ikävältä, kun ei sitä voi myydäkkään tai antaa pois. Nuoren koiran lopettaminenkin sillä perusteella että se ei luo mitään kontaktia kuulostaa todella inhottavalta. Jos se menee siinä sivussa niin itse varmaan pitäisin sen ja huolehtisin kuitenkin. Ties vaikka koiran ikääntyessä huomaisitkin että kyllä se omalla tavallaan haluaa miellyttää.
Tsemppiä!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 14:28:04

Sepä se kun kamalaa olisi lopettaa vain siksi että se on tuollainen. Luusto ei oireile mitenkään, on monet kerrat tutkittu niin että kipuja ei ole. Elämäniloinen ja innokas nuori koira joka ei vain välitä ihmisistä. Suhtautuu kaikkiin ihmisiin todella välinpitämättömästi, riehaantuu ihmisistä vain jos saa ihmiseltä jotain itselleen.

On tuo koira omalla tavallaan totta kai tärkeä. Mutta sellaista kiintymystä ei ole joka on muihin koiriin ollut. Ja toki huolehdin sen tarpeista, mutta sen myönnän että viime aikoina leikkiminen ja hellyys on alkanut jäädä vähälle kun en enää jaksa väkisin itseäni tuputtaa koiralle :(

Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   20.1.18 14:29:08

Minä olen opettanut olemaan vetämättä pannassa, minusta se on helmpompaa sillä valjaissa saa ja pitääkin vetää. Koiralle selkeämpää.

Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   20.1.18 14:32:01

Hups, näköjään väärä topic ;)

Lähettäjä: Anu 
Päivämäärä:   20.1.18 14:33:44

Mä luulen että meillä tilanne on toisin päin: kaksi palveluskoiraa ja toinen (narttu) niin rasittava. Seuraa joka paikkaan, haluaa syliin tai viereen koko ajan. Pienikin toruminen niin on häntä koipien välissä, näyttää aina siltä kuin olis piesty. Säälittävä uikuttaja, tekis vaikka kaksoisvoltin kerien jos pyytäisi, täysin vailla omaa tahtoa.

Vaan toinen (uros).... mahtava, rohkea, ystävällinen. Ei ikinä esim. pyri viereen nukkumaan vaan asettuu oven eteen ”toinen silmä auki”. On lähellä muttei ihossa kiinni, ei ”lässytä”, kun menen luokse saattaa hännänpää vähän heilahtaa mutta ei hievahda paikaltaan. Ei innostu vaan tarkkailee ympäristöä. Todella paljon itsenäisempi ja aah! Mikä unelma! En ole ikinä nähnyt sen pelkäävän tai miellyttävän ketään, se tietää kuka se on. Ja silti niiin ystävällinen ja rauhallinen.

Eli kait nämä on omistajan omista fiiliksistä kiinni mikä on se unematapaus, ehkä mä kissaihmisenä en vaan pidä älyttömästä mielistelystä ja ihannoin tollasta omanarvontunteista koiraa!

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   20.1.18 14:39:14

Ikävä asenne sinulla :/ Annat koko ajan ymmärtää, että kaikki mahdolliset olet jo kokeillut. Se ei kuitenkaan missään nimessä pidä paikkansa, vaihtoehtoja on lukemattomia. Olet kokeillut nyt vain sellaisia asioita, jotka SINUA kiinnostaa, yrittämättä löytää sitä, mitä koiraasi kiinnostaa. Sadat eurot koulutukseen menee todella nopeasti, moni aktiivisesti harrastava käyttää koiraharrastuksiin tuhansia. Minulla ainakin mennyt useampi tonni kahden koiran kanssa harrastamiseen, emmekä edes harrasta kilpailut tähtäimessä, vaan vain omaksi huviksi. Siitä huolimatta olemme kokeilleet vasta viittä lajia, joista kaksi jäi pysyväksi harrastukseksi ja kaksi satunnaiseksi.

Kuulostat olevan hyvin harrastuskeskeinen, joten lähdetään sitä. Jos kerran hajut kiinnostavat, niin miksi et aloita sellaista harrastusta, jossa koira pääsee toteuttamaan itseään? MEJÄ tietenkin tulee ensimmäisenä mieleen, siinä ei koiralla tarvita paimenkoiran miellyttämisenhalua. Moni koira pitää vetolajeista, oletko niitä kokeillut?

Tuntuu, että yrität saada koiraa vain omaan muottiisi ja kun se ei siihen sovi, niin se on turhake. Mitä sitten, että se nyt ei ole rodunomainen? Ei se siitä huonoa silti tee.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   20.1.18 14:41:21

"Koiraa en voi myydä, ei tuollainen koira vain sovi kenellekään. Vilkas rotu joka tarvitsee tekemistä mutta kun se ei ihmisistä ole kiinnostunut ja lisäksi luusto huono työkoiraksi niin on rumasti sanottuna ihan turha koira."

Aika oudot perustelut sinulla! Meinaatko, että kaikki ihmiset haluavat miellyttämisenhaluisen koiran ja vain sellainen on hyvä koira? Meillä oli täysin miellyttämisenhaluton, itsenäinen koira. Se rakasti vieraita ihmisiä ja koiria, tutut perheenjäsenet oli sille ihan kivoja, mutteivat menneet vieraiden edelle. Sillä oli pirunmoinen riistavietti, se oli aika nirso, ei ottanut kontaktia (ei sille kyllä kukaan osannut opettaakaan), hajut vei jne. MUTTA: se oli pirun rohkea, reipas lenkkikaveri. Kotona tuli välillä rapsuteltavaksi, mutta suurimmaksi osaksi vetäytyi omiin oloihinsa. Rakas koira se oli, ei kaikki tarvitse mitään harrastuskoiraa, joku haluaa vaan lenkkeillä koiran kanssa.

Lähettäjä: Pöh 
Päivämäärä:   20.1.18 14:52:15

Maalle peruskoiraksi. Saa olla koira ja nuuskia.

Lähettäjä: Tinttt 
Päivämäärä:   20.1.18 14:53:18

Jos kuitenkin harkitset uutta kotia, niin minulle tuo koira sopisi. En tykkää yhtään iholle tunkevista koirista, vaan juurikin sellaisista itsenäisistä vähän oman tien kulkijoista. Liikuntaa kyllä on tiedossa, patikoin lähes joka viikonloppu pitkin metsiä, viikolla teen sitten polttopuuta jne, koira pääsee mukana kulkemaan. Isäntä on metsässä lähes koko päivän, jäi jo eläkkeelle. Edellinen koira piti lopettaa viime vuonna, uusi on ollut mietinnässä kovin. Koiria on ollut koko elämä, lähinnä saksanpaimenkoiria

Ainoa vaatimus oikeastaan on, että kestää irti metsässä.

Lähettäjä: Sanna 
Päivämäärä:   20.1.18 14:58:13

Kyllä tuollaiselle koiralle hyvinkin voisi löytyä koti. Se ei kertomasi mukaan kuitenkaan ole mikään ongelmakoira, vaan jopa totteleekin. Esim. itselleni erittäin miellyttämisenhaluinen koira, jolle pitäisi koko ajan keksiä yhteistä puuhaa, olisi kauhistus. Mä haluan koiran ensisijaisesti lenkkikaveriksi ja musta on hauskaa katsoa koiran riemua esim. metsälenkillä vapaana juostessa tai koirakaverien kanssa leikkiessä. Ainoa ongelma liiassa itsenäisyydessä on jos koiralle ei saa opetettua hyvää luoksetuloa, mä kun haluan voida pitää koiriani irti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 15:05:06

Ei olla käyty vain missä minä tykkään vaan etsitty nimenomaan mistä koira tykkäisi. Lisäksi käyty lukemattomia määriä kursseja joiden tarkoituksena lisätä koiran ja omistajan yhteistyötä ja meidän välejä. Kaikki toiminta ei siis tosiaankaan vain harrastamista vaan nimenomaan yhteistä kivaa vaikka se olisi vain leikkimistä kunhan se olisi myös koiralle kivaa eikä vain tarve totella. Yritetty löytää asioita mistä koira tykkäisi ihmisen kanssa.

Me asutaan "maalla" ja koira saa olla suht vapaasti ulkona nuuskimassa. Se ei kuitenkaan selvästi sille riitä ja kun kerää energiaa niin on ihan holtiton, korvat katoaa täysin jos ei pääse purkamaan energiaa jota sillä luonnostaan rodulle tyypillisesti on paljon

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 15:08:46

Mejää, noseworkkia yms harrastettiin pitkään vaikka ei omia suosikkeja, niissä koira toimi kivasti kun antoi käskyn. Kivaa sillä ei ollut, ei ollut intona että jee tehdään vaan että ok tehdään kun pyydät. Vaikka mitä olen tehnyt etsien missä koira selvästi nauttisi yhdessä tekemisestä ja pääsisi purkamaan energiaa. Suhdetta on yritetty saada mutta koiraa ei vain kiinnosta mikää ei muutoin kuin ikään kuin työnä ja pakko totella moodilla

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.1.18 15:11:44

Aika diktatuuria haluta eroon eläimestä vain siksi että se ei palvo maata jalkojesi alla. Älä vaan koskaan ota kissaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 15:12:21

Lenkillä tätä ei voi pitää irti, ei pysy lähellä niin että uskaltaisin riskeerata että katoaa. Pitkällä liinalla käydään metsässä lenkkiä kun toinen koira juoksee vapaana.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 15:14:25

Meillä on kyllä kissa :) koiralla on ongelmia mm lenkitys on kamalaa kun vetää ja räyhää jne. Koulutus vaikeaa kun koiraa ei kiinnosta mitä teen. Kuten sanoin koulutuksissa on käyty mm lenkkeihin liittyen mutta tuloksetta. Tiedän että lenkit ja koko elo olisi helpompaa jos koira edes hieman kiinnostuisi minusta

Lähettäjä: löl 
Päivämäärä:   20.1.18 15:19:44

Kaikista koirista nyt vaan ei ole harrastamiseen (kuten ei kaikista ihmisistäkään) ja onko se nyt niin kamala asia? Varsinkin jos sinulla kerran on jo toinen koira jonka kanssa harrastaa. Miten koira käyttäytyy toisten koirien kanssa?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 15:27:59

Ei se haittaa että ei harrasteta, se haittaa että koiran kanssa on ongelmia arjessa joihin ei saa ratkaisua kun ei koira ole yhtään kiinnostunut olemaan ihmisen kanssa. Ei tässä harrastukset ole pointti vaan että arki olisi mukavaa. Tällä hetkellä koiran kanssa elo on vain sitä että huolehdin sen tarpeista. Ei kai se nyt ole minulta asenneongelma että haluaisin koiran kanssa olla edes jollain tavalla kaveria, että meillä olisi kivaa yhdessä, että olisin iloinen että saan olla sen kanssa. Kyllä koiran tarkoitus on kuitenkin olla perheenjäsen eikä eläin josta vain pidetään huoli ja muutoin koira yksinään. Tässä nyt takerrutaan liikaa harrastamiseen, ei meillä ole harrastuksiin mitään tavoitteita. Tavoite olisi että olisi kivaa yhdessä, ettei meidän ainoa syy elää yhdessä ole se että ruokin ja käytän koiran ulkona

Lähettäjä: nih 
Päivämäärä:   20.1.18 15:28:09

Sinuna nyt "unohtaisin" sen koiran puoleksi vuodeksi. Siis lenkkeily tietenkin, mutta ei mitään ylimääräistä yritystä tai säätämistä. Sekin voi jo korjata välejänne eikä koiran tarvitse stressata. Jos kerää virtaa, kerätköön. Annat itsenäistä tekemistä, luita yms.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 15:31:44

Miettikää itse että teillä olisi koira joka pyytää vain ruokaa ja ulos, muutoin olet ilmaa. Ja että se ulkona käyminenkin on sitä että menette ns erillään koska koira ei ole kiinnostunut olemaan kanssasi. Lenkit on ihan yhtä tuskaa, koira vetää, rähisee muille koirille. Koira ei pärjää vain seurakoirana pihalla vapaana luppaillen, jos sen kanssa ei mitään tee on täysin holtiton kotioloissa. En minä ole sitä lopettamassa, en todellakaan. Ja sanoinkin jo aloituksessa että en niin tee. Hoidan sen tarpeet mutta minulle tämä ei ole ollenkaan mukavaa, en saa koiralta mitään iloa. Omistan sen jotta pidän sen mahan täynnä ja rakon tyhjänä, siinä meidän suhde

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 15:32:50

Nih, voisitko hieman avata tuota lisää? :) eli miten pitäisi toimia ja miten tuo veisi meitä enemmän yhteen että annan sen vain olla täysin yksin?

Lähettäjä: nih 
Päivämäärä:   20.1.18 15:38:48

Kun et pyydä koiralta mitään, näet, mitä se tekee omaehtoisesti. Ajattelen, että se on joko oikeasti todella itsenäinen ja itsevarma tai (paljon todennäköisemmin) hermoiltaan huono ja epävarma. Kaikenlaiset koulutusyritykset ovat saaneet sen vain pahemmin lukkoon. Tilanteen nollaus ja koiran käytökseen tutustuminen ilman mitään suoritusvaatimuksia saattaisi helpottaa tilannetta tai ainakin päätöstä jatkosta.

Harva koira jaksaa kotioloissa olla "mahdoton", jos se saa ihan yksinään tohottaa. Rauhoittuu ennen pitkää varmasti. Tai jos ei, niin on oikeasti ne hermot niin huonot, että lopetusta voi harkita jo sillä perusteella.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 16:03:59

Mitä konkreettisestyi olette kokeilleet?

Ja se, että tekee vain koska pyydetään ja miellyttämishaluttomuus ei kyllä istu oikein yhteen lauseeseen. Mulla on ERITTÄIN miellyttämishaluton koira ja samalla ihan mahtava harrastuskoira. Tää tekee vain mikä itseään huvittaa ja miellyttää, mitään ei tee vain kosa minä sanon. Jos jokin on tylsää niin tämä ei tee.

Miten koira reagoi kun otat herkun (jotain oikeasti todella hyvää, ei mitään kuivia nappuloita) ja istut lattialle herkut kourassa? Tuleeko se luokse? Jos tulee niin palkkaa sitä. Älä päätä ennakkoon mitä haluat koiran tekevän vaan katso mitä se tarjoaa ja palkkaa siitä. Se voi olla ihan vaikka vain käden tuijotus. Jos se tarjoaa jotain muuta niin tietysti aina parempi. Pieni vilkaisu sinua kohti (ei tarvitse katsoa silmiin) ja naksu ja herkku (oletettavasti naksutin on tuttu väline).

Tee kolme toistoa (eli annat kaikkiaan kolme herkkua). Nouse ylös ja lopeta tuokio. Toista vaikkapa kolmen tunnin jälkeen. Älä vaadi tai pyydä mitään. Ja pidä huolta siitä että annat herkkuja noin 5 sekunnin välein, jotta koira ei turhaudu. Eli niin helppo vaatimustaso, että se antaa palkkaamisen aihetta 5 sekuntissa. Koko koulutustuokio on siis ohi noin 15 sekuntissa.

Minun on vaikeaa uskoa sanomaasi sillä olen kouluttanut hyvin erilaisia eläimiä ja niistä kaikki (kissat, marsut, puput, hevoset...) ovat innostuneet ja nauttineet tekemisestä kun sen vain toteuttaa oikein. Tarpeeksi hyvä palkka ja tarpeeksi matala vaatimustaso ja tarpeeksi lyhyt kesto.

Minulla on aavistus että sinulla on iskostunut ajatus siitä millainen koiran "pitäisi" olla ja olet yrittänyt väkisin sulloa koiraa siihen muottiin. Koira on ahdistunut ja kaikki ilo on koulutuksesta hävinnyt sillä tehtävät ovat liian vaikeita ja liian pitkiä ja liian ahdistavia. Se tekee koska käsketään, koska on miellyttämishaluinen, mutta muuten yrittää välttää tilanteita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.1.18 16:06:03

Miellyttämishaluttomia, itsenäisiä koiria on pilvin pimein. Kaikkien käteen ne ei sovi. Joko hyväksyt koiran ominaisuudet ja muutat oman toimintasi niiden ehdoilla toimivaksi komboksi tai annat koiran jollekin, joka haluaa noilla ominaisuuksilla olevan koiran.
Koira tekee asioita koska käsket. Eli jotain olet saanut opetettua. Millä tavoin? Mikä koiraa motivoi? Entä miten reagoit sen suorittamiseen? Mitä haluat koiralta?

Koiran tunnetilan säätely on yhteistyön kannalta merkityksellistä, mutta se on haastavampaa jos koira reagoi toisin kuin ohjaaja olettaa.

Nih:illä on ajatuksen tynkää. Luovu hetkeksi odotuksista ja vaatimuksista sekä koiran että itsesi suhteen. Paineistuminen ja kommunikaatiokatkos tulee tuosta mullekin ensimmäisenä mieleen ja jää monelta kouluttajalta huomaamatta.

Mulla on ollut kaksi pk-rotuista miellyttämishalutonta urosta. Toinen oli risa, mutta palkkautui työstä ja kisattiin sen kanssa eri lajeissa sen mitä fysiikka antoi periksi. Hallinta oli aina suurin kompastuskivi, koska työskentelyn loppuminen oli sille rangaistus. Toinen oli päästään viallinen, sen kanssa oli turha lähteä edes treenikentälle. Sen ehdoilla toimittiin kääntämällä kaikki käytännössä nurin päin. Ei helppo koira, mutta kyllä meille ihan kelpo suhde muodostui, kunhan koiraa ei paineistanut mitenkään. En voinut esimerkiksi haastaa sitä leikkiin, koska se meni siitä lukkoon ja yksinkertaisesti poistui paikalta.

Joskus on pakko ajatella omien mieltymysten ja laatikon ulkopuolelta.

Lähettäjä: Riiviö 
Päivämäärä:   20.1.18 16:34:34

Miksei voisi antaa pois? Esim. maalle vanhemmalle mettämiehelle, joka on jo jättänyt pyssyt kaappiin ttai hiljentyneelle maatilalle. Paikka, jossa saisi lönkötellä vapaana tai hölkätä isännän perässä tuulenkaatoja etsimässä. Valmiiksi peruskoulutettu, sisäsiisti koira kelpaa monelle. Kuitenkin ilmeisesti tottelee sen verran, ettei lähde omille teilleen? Mitä sitä koiraa kiusaamaan, jos sitä ei selvästikään huvita harrastaa. Kyllä agin ja muiden pitää olla lähtöisin koiran innostuksesta eikä omistajan ruusukehimoa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 16:40:55

Et tainnut lukea Riiviö kaikkea. Asumme maalla iso oma aidattu tontti. Vapaana ei voi metsässä pitää, lähtee kyllä. Pari kertaa on karannut pupun yms perään, kerran jopa oravan perään. Ei missään nimessä ole koira joka lunkisti kulkee ihmisen mukana. Sitä ei kiinnosta kulkea ihmisen kanssa metsässä vaan haluaa touhuta omiaan. Pitkällä liinalla kulkee metsässä kanssani, vapaaksi jos päästäisi saa sanoa heipat heti kun lukon avaa. Ei siis pysy irti, kuten jo aiemmin mainitsin :/

Lisäksi jos se ei pääse purkamaan energiaa aivotyöllä yms on ihan todella holtiton. Vaatii siis tekemistä vaikka se onkin sille vain ns työtä. Räjähtävän nopea ja nopea reagoimaan kaikkeen. Ei missään nimessä vanhemman ihmisen koira, vahva vaikka onkin suht pieni, kiskonut hihnassa minun miehenkin kumoon. Mitä enemmän virtaa sitä luupäisempi on ja kuurompi ihmisen käskyille.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 16:56:45

Itselläni on ollut narttu joka oli itsenäinen oman tiensä kulkija. Oli kuitenkin intohimoinen työssään ja kun jossain kohtaa oivalsi että pääsee parempiin tuloksiin tekemällä yhteistyötä, oli aivan jäätävän hieno. Minua ei haitannut se ettei kaivannut minulta muuta kuin sen mistä hyötyi. Nyt on tuollainen joka kaipaa muutakin, sen kanssa tulee välillä vähän huono omatunto kun itse olen ehkä tuon mainitun nartun kaltainen. Yritän huomioida tuon kainaloisenkin tarpeet mutta hienointa on töissä tuonkin kanssa. Pidän molemmista, ovat vain erilaisia. Ymmärrän kyllä että tuntuu kivalta olla the one and only koiran silmissä vaikka sitä en itse kaipaakkaan.

Lähettäjä: nih 
Päivämäärä:   20.1.18 17:46:41

Vaikea kyllä uskoa, että koira on niin aktiivinen, että sekoaa jos ei saa tekemistä, mutta mistään tekemisestä ei tykkää. Tekikö se siis jälkeäkin haluttomasti eikä vain keskittyneesti? Eikö se yhtään rauhoittanut koiraa? Miksi lopetitte haisteluhommat?

Yksi konkreettinen keino vaikuttaa uroskoiran käytökseen on kastrointi. Ei se kyllä pelkästään auta, jos siihen ei saa liitettyä mitään käyttäytymisen muokkausta. Ehkä tekee asiat kuitenkin vähän helpommiksi.

En oikeasti sulkisi pois lopettamisenkaan mahdollisuutta, jos et kerta kaikkiaan voi koirasta pitää eikä uutta kotia ole helppo löytää. Koira ei siitä kärsi, tuskin on nytkään kovin tyytyväinen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 17:53:24

Jäljellä meni mieluummin omia polkuja kuin jälkeä pitkin, käskyllä kyllä haki jälkeä mutta ei se miellyttävää ollut kummallekaan vaatia niin tekemään, jälleen siis se sama kompastuskivi, tekee kun pyytää mutta iloisempi kun saa tutkia omiaan. Tottelee kyllä mutta ei siksi että se on kivaa ja saa palkinnon vaan siksi että tarpeeksi kun pyytää niin tekee. Hajutyöskentelyt lopetettiin siis juurikin siksi, tuntui typerältä seistä kerta viikkoon metsässä kylmissään vaatimassa koiralta jotain missä se vaikutti apealta. Tunnen huonoa omatuntoa että koiran elämä tuntuu tylsältä, iloinen se olisi kun saisi rallittaa yksinään metsässä vailla ihmisiä ja jahdata pupuja sun muuta ja tulla illalla kotiin syömään :D tuntuu pahalta ettei sille voi tarjota sitä ainoaa mikä tuntuu olevan sen mielestä hauskaa. Siitä näkee ettei ole iloinen ihmisten kanssa. Paitsi kun on nälkä, silloin ollaan mieliksi sen hetken ajan. Tää yritettiin kaksi vuotta käyttää hyväksi, kaikki ruoka tuli minun kädestä ilman että koiran tarvitsi juuri mitään oikeasti tehdä, riitti nimenomaan pienikin ele minun suuntaan. Edistytty ei ollenkaan. Tyytyväisempi koira on kun saa ison annoksen kupista ja mahan täyteen kuin että pieniä määriä koko ajan

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 17:58:03

Koira on jo pentulaatikossa ollut itsenäisempi kuin muut. Ei itsenäisyys siis yllätys ole. Mutta tällaista en ole koskaan ennen nähnyt. On minulla ennen ollut itsenäisiä vahtikoiria jne. Niissä silti oli enemmän hakua olla ihmisen kanssa, saada huomiota, tuntea olevansa hyvä. Tämä koira tuntuu tekevän asioita vain koska sen jälkeen saa taas olla rauhassa. Toisen koiran kanssa leikkii iloisesti yms, mutta edes tuo toinen koira ei ulkona kiinnosta kun uros haluaa vain tehdä omiaan, haistella, vahtia, räkyttää oraville :D toinen koira pyytää leikkiin yms mutta uros ärisee vaan toisen koiran pois. Sitä ei seura kiinnosta ei yhtään. Pihalla tulee luo kun pyytää mutta odottaa vain käskyä saada mennä pois, ei ole siis iloisena luona, vastaa kutsuun mutta olisi tyytyväinen jos ei pitäisi tulla ihmisen lähelle

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 17:58:34

Omalla pihalla siis. Metsässä yms jos vapaaksi päästää niin lähtee heti pois eikä tule kutsusta ihan niin vaan

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.1.18 18:03:02

Aina vain enemmän kuulostaa siltä että koira paineistuu vaatimuksista. Jos pää ns. vaatii työtä mutta vaikuttaa apaattiselta sitä tehdessään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.1.18 18:04:56

Vastaisitko myös näihin:
" Millä tavoin [olet saanut sen oppimaan]? Mikä koiraa motivoi? Entä miten reagoit sen suorittamiseen? Mitä haluat koiralta?"

Lähettäjä: nih 
Päivämäärä:   20.1.18 18:05:00

Keskittyykö se mihinkään edes omaehtoisesti vai sählääkö vaan menemään? Aiemmin kerroit, että tarpeetkin tekee nopeesti säätämisen lomassa. Rauhoittuuko nukkumaan?

Onkohan se ihan vaan kipeä jos kerran luustossa on huomauttamista? Ootko kokeillu kipulääkettä?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 18:09:25

Aika laaja käsitys että miten olen sen saanut oppimaan. Oppimaan mitä? Ne onnistumiset mitä nyt vaikka agilityssä ollaan saatu (esimerkkinä koska laaja asia) olen palkannut ruualla, kehuilla ja sillä että pääsee sen jälkeen hallista ulos hetkeksi olemaan ilman mitään käskyä. Kokonaisia suorituksia ei olla koskaan saatu loppuun asti koska olen palkannut jo pienestä hetkestä kun koira mukana. Alkuun yritettiin vaikka mitä, mutta sen jälkeen kun otin mukaan sen että pääsee olemaan itsekseen teki edes pienet pätkät kanssani. Mutta koen sen pakotteena en sillä että se olisi koiralle kivaa. Se tottelee kun tietää että kohta ei pyydetä enempää. Tätä ei olla monien hyvien kouluttajien kanssa saatu vietyä eteenpäin koska koira on haluton toimimaan ihmisen kanssa

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.1.18 18:10:00

Täällä maalla monellakin kyläläistutulla on tuollainen koira. Siis koira on kun on totuttu että sellainen on.

Isänikin koira vain on. Siis saa olla pihalla vapaana niin paljon kuin huvittaa ja sitten nukkuilla tuvan lattialla kun huvittaa ja saa syödä kun huvittaa. Ei sillä mitään työtehtäviä ole eikä se mikään harrastelelukaan ole. Se elää koiran elämää hyvin itsenäisesti. Näitä maalaiskoiria on aika paljon.

Moni arvostaisi noin itsenäistä ja tottelevaista koiraa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 18:43:57

Kotona on rauhallisesti, nukkuu jne, syö rauhassa. Ulkona yhtä häsellystä. Keskittyy lenkillä hajuihin, on kiinnostunut ympäristöstä yms. Mutta muuhun vain ns pakosta, ei rennosti tyytyväisenä vaan kuin pakotettuna. On tutkittu ortopediä myöten ja eivät usko kipuihin. Luusto huono mutta ei niin huono että vaikuttaisi merkittävästi. On kokeiltu myös antaa kipukuuri ja ihan samanlainen itsenäinen oman tiensä kulkija oli. Liikkuu innokkaasti ja ulos lähtee aina iloisena. Ihmiset vaan ei kiinnosta. Epävarma kyllä on, sen tiedän, näkee siitä kuinka asennoituu muita koiria kohtaan lenkillä.
Koirat hierotaan säännöllisesti vähintään kerran kuussa. Pieniä jumeja lukuunottamatta terveeltä vaikuttaa myös hierojan mielestä.

En kyllä ymmärrä miten tästä saa tottelevaisen koiran kuvan. Vetää, remmirähjä, jos virtaa on liikaa niin tuhoaa kotona on holtiton jos ei vaadi siltä työtä, viimeksi kun annoin sen kolmisen viikkoa olla vaan, repi yhden huoneen tapetit irti ja turhautuneena rähisee myös tuolle toiselle koiralle. Tottelevainen siinä mielessä että ei koskaan aggressiivinen ihmistä kohtaan ja kun oikein vaatii niin tekee pakolliset. Mitään temppuja tämä ei tee, istuu kupin eteen ennen ruoan saamista mutta pyydäpä muutoin istumaan, ei, lähtee paikalta vaan pois välittämättä. Jos ärähtää niin istuu ja odottaa vain että saa lähteä. Kotona ollessa nukkuu, leikkii toisen koiran kanssa, luita niillä on aina tarjolla ja syö niitä. Jos virtaa on niin tuhoaa paikkoja ja alkaa toiselle koiralle vihaiseksi.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   20.1.18 18:54:39

Voin NIIIIN samaistua tähän stooriin! 6. samanrotuinen (harvinaisempi pk-rotu), ja nyt osui kohdalle tuollainen täysin itsenäinen, ei lainkaan ihmisistä kiinnostunut omien polkujensa kulkija. Ihan kuin ap:lläkin, tämäkin tuli harrastuskaveriksi, mutta ei toivoakaan. Ja luustoterveys myös huono. Tuota koiraa ei kiinnosta kuin riista ja muut hajut. Kotona ei vietä aikaa samassa huoneessa vapaaehtoisesti, ei tule ovelle edes vastaan kun ihmisiä saapuu. Siis voitteko kuvitella tällaista koiraa?!

No, kahdeksan vuotta tuota on tässä jo katseltu. Varmasti oman mielenterveyden kannalta olisi ollut parempi pistää pois jo vuosia sitten, mutta mennään nyt sitten katkeraan loppuun asti. Onnelliselta se on itse aina vaikuttanut, kun saa rauhassa puuhailla omiaan mahdollisimman pienellä ihmiskontaktilla. Nyt jo heikoimmat nivelet vaivaavat sen verran, ettei montaa vuotta enää jäljellä ole. Olen yrittänyt ottaa tämän opettavaisena kokemuksena; jos aiemmin olisin jonkun kuullut kertovan tällaisesta ongelmasta, olisin ajatellut omistajan olevan kädetön tai empatiakyvytön urpo. Nyt tiedän, että tällaisia yksilöitä vaan on olemassa. Vuosien varrella toisaalta on myös jotain arvostettaviakin luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia löytynyt, mutta toki mieluummin en olisi tuota elikkoa koskaan tavannutkaan.

Lähettäjä: Pike 
Päivämäärä:   20.1.18 19:02:45

Miksei voi koiraa lopettaa? Ei se koira siitä kärsi. Itsekästä tavallaan joo, mutta eiköhän kaikki eläintenpito tavallaan ole.
Hevosia myydään hyvin heppoisin perustein, miksei koiraa? Tosin jos ei sopivaa kotia helposti löydy ei lopettaminen ole huono vaihtoehto.
Mulla oli hevonen joka ei todellakaan pitänyt minusta. Raivostutti maksaa pienestä palkasta leijonanosa hevoseen joka ei toiminut mun kanssa ollenkaan, onneksi sentään lapseni. Suretti myynti ja se ettei kemiat kohdanneet, onneksi löytyi koti joka sopii täydellisesti. Olis vaan pitänyt aikaisemmin luopua.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.1.18 22:43:00

Tekstistäsi vilahtelee todella usein sana "vaatia" ja siinä on ongelma. Tuolaiselta koiralta ei vaadita mitään. Ja jotta sen saisi uudelleen toimimaan, kestää se aikaa ja taitoa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 22:57:56

Sen tiedän ja sitähän olen tässä sanonut, että kyse ei ole tottelevaisuudesta tai kivasta tekemisestä vaan nimenomaan vaatimuksista ja niiden noudattamisesta lopulta. Kyllästynyt siihen ja sitä tässä koko ajan sanonut..

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 22:58:52

Aluksi se ei todellakaan ollut vaatimista mutta nykyään jokainen käsky ja yritys saada koira reagoimaan ihmiseen on vain vaatimus joka koiran tulee tehdä jotta saa taas möllöttää yksin

Lähettäjä: sss 
Päivämäärä:   20.1.18 23:25:06

En lukenu ketjua, vain aloituksen.

Mutta siis mulla samanlaisia kokemuksia, mutta hevosista... Jostain syystä ei vain nappaa vuokrahevosen (onneksi vain vuokra eikä omaoma) eikä oikein muidenkaan hevosten kanssa. Kerran elämässäni olen tavannut sellaisen hevosen, josta tuntui, että vau - meillä klikkaa. Harmi, että lopetettiin. Mutta muutoin noin hevosten kanssa tulee olo, että niitä ei minä kiinnosta ja ovat jotenkin itsekkäitä ja jotain... vaikea selittää sitä fiilistä. En kyllä kovin eläinrakas ole, mutta aina asiallinen ja mielestäni kohtelen niitä reilusti, fiksusti ja niin kuin kuuluu.

Eläintenkin kanssa on niin kyse kemioista, vaikka tästä ei paljon puhuta!

Lähettäjä: posh 
Päivämäärä:   21.1.18 00:09:43

"Kun et pyydä koiralta mitään, näet, mitä se tekee omaehtoisesti. Ajattelen, että se on joko oikeasti todella itsenäinen ja itsevarma tai (paljon todennäköisemmin) hermoiltaan huono ja epävarma. Kaikenlaiset koulutusyritykset ovat saaneet sen vain pahemmin lukkoon. Tilanteen nollaus ja koiran käytökseen tutustuminen ilman mitään suoritusvaatimuksia saattaisi helpottaa tilannetta tai ainakin päätöstä jatkosta."

Tämä, niin tämä.

Minullakin oli itsepäinen, kontaktia ottamaton, räyhäävä luupää, kunnes tajusin pikkuhiljaa että itseasiassa koira oli sisäänpäinkääntyvä, erittäin herkkä ja paljon tukea vaativa. Se kiihkoissaan kerran purikin minua, kun pitelin sitä ettei hyökkäisi rullaluistelijan kimppuun. Jotenkin olin itse täysin väärässä moodissa ja uskoin vieläpä muita ihmisiä, joiden mielestä koira oli erityisen kova ja tarvitsi kuria. Ja lisäksi en tykännyt siitä aidosti.

Jossain kohtaa vaan hylkäsin kaikkien muiden aatteet, päätin että omat vaistoni olisivat paremmat kuin mitä niihin luotin, ja totesin että koiraa ei oikeasti saa yhtään komentaa eikä vaatia mitään vaan ainoastaan pyytää, innostaa ja antaa aikaa.

Oikeastaan tietyllä tavalla "luovutin", koin että kaikki yritykset loivat koiraan vain lisää innottomuutta, halusin että enää ei yritetä mitään vaan haluan että sillä olisi vain mahdollisimman mukava olla. Tilanne rauhoittui, koira rauhoittui, minä rauhoituin, koiraa alkoikin kiinnostamaan mitä minä sanoin ja tein. Huomasin että lempeä ja rauhallinen tuki toimi siihen tuhat kertaa paremmin kuin komentaminen, vaikka en ole koskaan mikään hermostunut natsi ollutkaan niin piti vielä enemmän opetella olemaan vaan kaveri, apu, tuki. Koira kyllä alkoi tämän tuen lopulta hyödyntämään, ja se helpotti sen olemista.

Koira on nyt seitsemän ja rötköttää joka ilta sylissäni kunnes minulle tulee liian kuuma, ohittaa kaiken kauniisti vapaana, katsekontaktissa häntä heiluen, tulee luokse hippulat vinkuen kun sitä kutsuu. On iloinen, osallistuva ja seurallinen, rauhallinen. Ihan eri koira, ihan kuin nahkansa luonut.

Se tarvitsi vain aikaa ja ymmärrystä. Ihan joka ikinen kerta kun koira ei kuunnellut tai ottanut kontaktia, tiesin että se paineistui ja puolustautui sulkemalla minut ulos. Ei siitä ulospäin näkynyt mitään, ei näyttänyt pelokkaalta, oli vaan välinpitämätön. Mutta eron näkee kyllä nyt kun sen tuntee, joskus jos on tosi jännä paikka niin saattaa menettää itseluottamuksensa ja vetäytyy kuoreensa zombieksi. Nykyisin tiedän miten se houkutellaan sieltä ulos. Olen itse oppinut äärimmäisen hienovaraiseksi ja rauhalliseksi, ja koira vastaa siihen puolestaan nopeasti ja innokkaasti. Siitä on tullut parempi ihmisenlukija kuin toisesta, tavallisemmasta perskärpäskoirastani. Mutta yhä sen eleet ovat pieniä ja hienovaraisia, niitä ei ulkopuolinen edes tajua.

Henkimaailman hommia joskus, en edes osaa antaa mitään konkreettista vihjettä. Jos se räyhäsi, tyynnytin olemuksella ja lempeästi sulkemalla sen tien (tietenkään sitä ei päästetty muita lähelle mutta ei se ylitseni juossutkaan) ja vaikka epäonnistuin miljoona kertaa, jatkoin vain olemalla itse rauhallisuus, laskin käden sen säälle vaikka se räyhäsi, matalalla äänellä sanoin hiljaa että noniin, alkaa riittää, mennään. Jotenkin se vaan lopulta alkoi luottamaan, muuttumaan, tyyntymään, ja kuuntelemaan ja ottamaan kontaktia myös ulkopuolisen paineen alla. Parivuotiaana se oli "normaali" ulospäin, vuoden kesti tuo kausi jolloin ymmärsin alkaa ymmärtämään tätä "autistia".

Ei kaikilla asia ole tietenkään näin, mutta joskus tosiaan voi olla että se umpiluupää onkin superherkkä, vaikkei millään uskoisi.

Lähettäjä: I 
Päivämäärä:   21.1.18 04:31:54

Onko joku terrierirotu?

Lähettäjä: Eo 
Päivämäärä:   21.1.18 10:06:13

En jaksanut lukea muita vastauksia, mutta aloituksen perusteella minä lopetuttaisin koiran.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   21.1.18 12:11:54

Posh, meillä ei ihan noin umpiluupää superherkkis, mutta noin pääperiaatteiltaan allekirjoitan täysin sanomisesi. Harmi vaan, että oma itsekontrolli on niin huono, että välillä tulee tänänkin päivänä takapakkia, vaikka yhteiseloa on takana yli neljä vuotta ja koira on melkein seitsemänvuotias. Eteenpäin on kuitenkin menty hurjasti ja toivon että päästään siihen pisteeseen missä tekin olette ennen kuin koirasta aika jättää. Oman haasteensa tuo se, että koira on vaihtanut kotia kolmesti ja itsellä kesti aika kauan, ennen kuin käsitin, mitä tuon päässä oikein liikkuu. Joku sitä on myös piessyt, sillä tietynsorttiset ihmiset laukaisevat siinä hallitsemattoman raivon vaikka muuten ihmisiä rakastaakin.

Aloittajalle voimia. Jos teillä kerta on iso piha missä temmeltää, niin etkö voi laskea sitä aamulla ulos ja illalla huhuilla iltaruualle ja näin nollata tilannetta? Ei kai sitä pakko ole väkisin pitää sisällä tuhoomassa jos ei viihdy? Sitten pikkuhiljaa yllä olevilla ohjeilla ei pyytämään kontaktia, vaan osoittamaan että sinun seurassasi ei tarvitse paineistua mistään.

Lähettäjä: gg 
Päivämäärä:   21.1.18 13:07:48

Minä veisin koiran piikille. Se on vain koira ja eläin, eikä se tajua mitään siitä lopettamisesta. Jos koira on sinusta epämiellyttävä, eikä koirakaan tunnu nauttivan olostaan, voisi sen elämän lopettaa. Se ei siitä kärsi, mutta sinä pääset siitä kärsimyksestä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.18 14:04:40

Koira ei viihdy ulkona noin hyvin että voisi vaan nakata ulos olemaan. Lyhytkarvainen herkästi paleleva. Jos sen jättäisi yksin ulos vaan olemaan niin varmasti jossain vaiheessa hyppäisi aidan yli. Ei ole ulkokoira. Eikä se sisällä tuhoa jos se saa tekemistä. Jos mitään ei koskaan sen kanssa tee alkaa tuhoamaan kun virtaa on.

Ei ole terrieri, paimenkoira

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   21.1.18 14:18:15

Koira on yksilö ja se ei pidä aloittajan tarjoamista harrasteista. Täällä aina vouhkataan, että koiralla pitää olla joka ilta joku meno. Ei se aina niin mene. Ole eläinystävä ja järjestä eläimelle itselleen sopiva elämä ja luovu niistä tavoitteista, jotka olet Itse luonut. Tai etsi sille koti, joka on valmis tarjoamaan hyvän elämän lemmikille.

Arvaan,kelpie?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.18 16:52:28

Ei ole kelpie. Onko kelpieissä sitten tämän kaltaisia? :D

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   21.1.18 19:19:06

Tietysti jos ei ulkona viihdy, niin ei tietenkään. Sain vaan sen kuvan, että viihtyisi vain pihalla puuhailemassa omiaan. Kieltämättä hankala tilanne, johon varmasti turhautuisin itse hetkessä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   21.1.18 19:38:04

Vauhti, itsenäisyys kuulosti tutuilta ja huonosti kylmää sietävä,lyhyt karva:) Muuten ei osunut,mutta kysehän on nyt ilmeisesti erilaisesta rotunsa edustajasta.

Onko varmaa,ettei koiralla ole kipuja, jota lääketiede ei pysty todentamaan. Huono luusto, jomotuksia jne.,vie helposti kiinnostuksen tehdä yhtään mitään.

Lähettäjä: Gun 
Päivämäärä:   21.1.18 19:48:53

No voisko sen rodun kertoa...

Lähettäjä: joopajoo 
Päivämäärä:   21.1.18 20:23:21

Luin jotakuinkin kommentit tähän asti kunnes särähti korvaan... Todellakin olet yrittänyt muovata koiran juuri sellaiseen muottiin kuin sen itse haluaisit olevan etkä elänyt sen mukaan millainen koira todella on.

"Et tainnut lukea Riiviö kaikkea. Asumme maalla iso oma aidattu tontti. Vapaana ei voi metsässä pitää, lähtee kyllä. Pari kertaa on karannut pupun yms perään, kerran jopa oravan perään. Ei missään nimessä ole koira joka lunkisti kulkee ihmisen mukana. Sitä ei kiinnosta kulkea ihmisen kanssa metsässä vaan haluaa touhuta omiaan. Pitkällä liinalla kulkee metsässä kanssani, vapaaksi jos päästäisi saa sanoa heipat heti kun lukon avaa. Ei siis pysy irti, kuten jo aiemmin mainitsin :/

Lisäksi jos se ei pääse purkamaan energiaa aivotyöllä yms on ihan todella holtiton. Vaatii siis tekemistä vaikka se onkin sille vain ns työtä. Räjähtävän nopea ja nopea reagoimaan kaikkeen. Ei missään nimessä vanhemman ihmisen koira, vahva vaikka onkin suht pieni, kiskonut hihnassa minun miehenkin kumoon. Mitä enemmän virtaa sitä luupäisempi on ja kuurompi ihmisen käskyille."

--------------

Mulla on kans reaktiivinen, terävä ja huonohermoinen pk-rotuinen koira. Lähtee kans kuin tykin suusta metsän elukoiden perään, mutta silti pidän sitä metsälenkeillä irti. JA NIIN TEKEE VALTAOSA MUISTAKIN KOIRANOMISTAJISTA! Suurin osa koirista kyllä karkaa pakenevien elukoiden perään vaikka miten miellyttämisenhaluisia olisivat. Koirilla on niin lujassa se saalisvietti, että se kaikista pomminvarminkin koira voi sen elukan perään lähteä litomaan, mutta silti niitä pidetään irti. Itsekin pidän irti ja todella iso osa etenkin paimenkoirien yms laumasidonnaisten rotujen omistajat. Irti niitä koiria lenkitetään juuri siellä metsissä jossa siitä koiran saaliin perään juoksemisesta ei ole suurta vaaraa koiralle itselleen eli juosta autotielle tms. Laumasidonnaiset koirat kyllä palaavat hyvin pian takaisin kun hukkaavat sen saaliin. Näitä elukoiden perään juoksemisia kun kuitenkin ehtii kohdalle sattua vain se kourallinen keskimäärin niin en todellakaan lähde kytkemään koiraa narun nokkaan kiinni loppuiäksi sen vuoksi kun se muutoin pysyy mukana ja tulee kutsusta aina luokse (paitsi sillon kun lähtee sen saaliin perään), toki millään luonnonsuojelualeilla tms en koiraa irti juoksuta ja lakipykälät koiran irtipidon suhteen voidaan jättää toiseen keskusteluun.

Sitten sinä vaadit että sen pitäisi kulkea lunkisti ihmisen mukana ja olla vain sinusta kiinnostunut siellä ulkonakin. Anteeksi mutta jotenkin sä oksetat mua :( Oma koirani ei IKINÄ ole kulkenut lenkillä lunkisti mukana enkä ole edes osannut vaatia siltä mitään semmoista, se viillettää kokoajan parikymmentä metriä edellä, kokoajan kiire vaan maailmaa tutkimaan, välillä vilkuilee toki taakseen että olen mukana (paimenkoira), mutta muutoin tosiaankin riehuu kokoajan vaan omia menojaan keppi suussa tms, ei juuri koskaan tule minulta hakemaan mitään huomioita tai kontaktia, kurkkaa vaan taakseen että oon yhä näköpiirissä ja that's it. Remmilenkilläkin korvat kadoksissa, niin hajujen lumoissa, lievä veto päällä kokoajan muttei mikään mahdoton. Ei tarjoa mitään kontaktia minulle omasta vapaasta halustaan, vaan jos on nameja mukana niin sillä saan koiran kontaktiin sen namin ajaksi ja sitten menee taas omiin maailmoihinsa. Tottista yms temppuja treenaillaan vaan itseksemme vaikka joillain kursseillakin on käyty. Ei tee tasan yhtään mitään vaan silkasta miellyttämisenhalusta, tekee vain jos saa siitä itselleen jotain hyötyä eli sen palkan oli se sitten nami tai lelu. Kotona on omissa oloissaan, pyytää ulos kun haluaa ulos, viereen sohvalle haluaa ehkä 3x viikossa, illalla ruuan jälkeen tuo usein lelua ja leikkimistä tyrkyttään, siinä sen kontaktin tarjoamiset kotona sisällä. Huomasin tästä kans jo alun alkaen että onpa kyllä itsenäisen oloinen koira ja ei tee mitään silkasta hyväntahdosta, mutta ei ole koskaan tullut edes mieleen alkaa vaatimaan siltä jotain mitä se ei ole.

Sinä sitten vaadit siltä yhtä ja toista harrastuksia ja ominaisuuksia, Sä vaadit siltä ihan kokoajan jotakin. Sillä ON TODELLAKIN miellyttämisenhalua, siksi se tekeekin koska pyydät. Mutta sinä itse olet siitä kaiken hauskuuden ja mielekkyyden imenyt pois ja nyt se koira tekee vaan koska käsketään. Toki se varmasti on itsenäinen koira ja miellyttämisenhalu on pienempi kuin voisi toivoa mutta kyllä sitä siellä on kun se kerta tekee kun käsketään.
Jotenkin näen sielun silmin tuon tilanteen, oletit sen koiran olevan robotti ja hirveät odotukset ja vaatimukset jo pienestä pitäen etkä ole ollenkaan huomioinut sen koiran persoonaa. Sitten kytket sen narun nokkaan eikä se pääse purkamaan energiaansa enää edes vapaana lenkillä koska sen pitäisi lenkilläkin olla kokoajan sinua palvomassa ja nyt se on kokoajan energiaa ja patoumia täynnä kun ei pääse toteuttamaan itseään vaan pitäisi mennä sinun pillin mukaan ja olla sellainen kun sinä sen haluaisit olevan.

Peli on todennäköisesti jo menetetty, harrastuskoiraa et siitä enää saa. Tuskin irtipidettävääkään mallia enää saat kun on jo oppinut että vapaus on harvinaista herkkua eli sitä ei ole koskaan eli nyt todellakin karkaisi vaan koska olet sen jo opettanut siihen että sillä ei ole siihen oikeutta oman itsekeskeisyytesi vuoksi. Ei varmasti olisi edes niin herkkä ja reaktiivinen jos olisi aina saanut lenkkeillä irti ja purkaa siellä energiaansa omin ehdoin... nyt saa 'liikuntaa' vaan narun nokassa.
Tulee mieleen tuttavapiiristä yksi kaveri, otti vuosikkaan kodinvaihtaja sakemanniuroksen itselleen. Koirasta luovuttiin siksi että se koira ei osaa leikkiä ja siitä ei saa suojelukoiraa koska se ei osaa leikkiä. No kippaskappas koira osasi hyvinkin alkaa leikkimään tämän uuden omistajan kanssa, koska siltä ei VAADITTU mitään sen leikin osalta. Entisessä kodissa sen leikin kautta vaadittiin sitä suojelun alkeita josta koira ei tykännyt, se ei sopinut siihen, siltä vaadittiin sitä puuttuvaa aggressiota ja siihen koiraan turhauduttiin. Koira turhautui kun siltä vaadittiin jotain mitä sillä ei ole ja mistä se ei pidä. No uusi omistaja joutui toki opettamaan koiralle uudestaan sen leikin ilon että se ei enää tarkoita mitään vaatimuksia. Nyt koira rakastaa leikkiä. Tässä noin niinkuin esimerkkinä...

ANNAN SEN OLLA KOIRA JA OMA ITSENSÄ. Lopeta nuo omat fantasiasi siitä mitä sen sinusta pitisi olla, anna sen olla. Lenkitä sitä, anna sen leikkiä sen lauman toisen koiran kanssa, anna sen etsiä ruokansa itse pihalta/jäljeltä ilman yhtään mitään vaatimuksia, ei mitään virallista pk-jälkeä keppien ja ilmaisujen kanssa, pelkkää nenän käyttöä vaan. Kokeile vaikka vetoharrastusta sen kanssa ILMAN MITÄÄN KILPAILUTÄHTÄIMIÄ ihan vaan urheiluna siis, jos se ei tykkää juosta lujaa ja vetää niin jätä se harrastus siihen. Aktivointileluja aivotyöhön niin että saa itse ne ratkoa jos haluaa omalla tyylillään, namien piilotusta jne. Älä enää vaadi siltä mitään, se on takuulla onnellisempi niin.

Lähettäjä: joopajoo 
Päivämäärä:   21.1.18 20:33:21

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=6346428&t=6345985 Onko tämäkin aloittajan tekemä kirjoitus vain hiukan tietojen muuttelulla ettei osattaisi yhdistää?
Jos ei ole niin suosittelen kuitenkin lukemaan, ehkä sisäistät sieltä jotakin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.18 20:50:22

Ei ole tuo minun aloitus, ihan on ensimmäinen aloitukseni täällä koiraa koskien :)

Lähettäjä: Tilly 
Päivämäärä:   21.1.18 20:50:52

Beauceron?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.18 20:55:16

Mieluusti ottaisin reaktiivisen koiran, tämä omani täysin erilainen kuin tuon aloituksen koira. Ei tämä treeneissä muille räyhää, aluksi ilmoittaa kyllä jos toisella kentällä joku mutta ei sen kummempaa. Eikä käy niin kierroksilla että olisi haittaa, toinen koira kyllä käy kierroksilla ja se on helpompi kohdistaa tekemiseen kuin tämä jota ei vaan kiinnosta.

En jaksa tuota pitkää viestiä edes lukea kovin pitkälle. Koira ei lähde vain riistan perään vaan lähtee ihan muutenkin muualle heti kun irti laskee. Testattu on monesti, ei pysy irti ja en todellakaan ota riskiä että katoaa, en ole niin tyhmä omistaja että karkuuttaisin tahallani kun tiedän että en saa kiinni. Pitkällä liinalla treenataan koko ajan luoksetuloa ja sitä että ei lähtisi omille teilleen. Olisi täysin vastuutonta pitää irti koiraa jonka tietää että se lähtee välittömästi kun lukon avaa kuten olen jo todennut täällä. Ei liity riistaan vaan ihan vain siihen että karkaa jos on vapaana.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.18 20:59:12

Kerrotaan tähän nyt sitten tarkemmin. Koira sai juosta vapaana elämänsä lähes koko ensimmäisen vuoden. Kuitenkin kun karkaili silloinkin ja viimeinen niitti oli kun koira oli kateissa 3 päivää!! Niin sen jälkeen saanut nauttia juoksemisesta vain aidatulla alueella. Enää ikinä en halua sitä tuntea kun koira katoaa. Hienoa joopajoo jos sinun mielestäsi tämä on itsekästä ja koiralle väärin. Toinen koira saa juosta vapaana koska pysyy irti ja tulee luo ja kyllä sekin lähtee jäniksen perään mutta tulee takaisin. On täysin eriasia karata tarkoituksellisesti kuin riistan perään. Sen verran paljon pidän tuosta koirasta että enää ikinä en halua sen katoavan, olisi täysin minun syyni jos se katoaisi kun tiedän että se karkaa heti kun tilaisuus on. Juosta saa omalla lähes hehtaarin tontilla ihan riittävästi ja lisäksi koirapuistossa ja metsässä pitkässä liinassa saa tilaa varsin hyvin. Nyt ei ole kyse kaupunkikoirasta jonka elämä kuluu metrin hihnassa roikkuen.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   21.1.18 21:02:12

Jestas sää joopa joo olet typerä :D aloittajan koira karkailee ja sun mielestä pitäisi antaa juosta vapaana. Voi jesuksen pälli! Ei todellakaan saa koirat juosta vapaana etenkin kun aloituksen koira ei pysy irti! Että sun kaltaiset idiootit oksettaa mua jotka ei ajattele yhtään sen ELÄIMEN turvallisuutta kun haluaa vaan haukkua muita! @!#$ oot kyllä sontaa!

Lähettäjä: joopajoo 
Päivämäärä:   21.1.18 21:22:20

Ok meni näemmä sitten ohi se että karkailee muutenkin kun vain riistan perään. Tietenkään sillon sitä koiraa ei irti pidetä vaan sillon se liina ainoa ratkaisu. Mutta mitä sitten tulee tuohon muuhun vaatimiseen koiran osalta niin huhhuh..

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   21.1.18 21:24:27

Aloittaja purkautuu täällä koirastaan eikä sitten jaksa lukea vastauksia loppuun mikä hommassa mättää. Ehkä se koira tosiaan olisi parempi antaa toiseen kotiin kun et jaksa itse koiraan panostaa, tunnut panostavan vaan itseesi koiran kautta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.18 21:49:49

Joopajoon tekstiä ei tosiaan jaksanut lukea kun jo pelkkä alku oli ihan soopaa.

Onko kukaan noista kouluttajista puhunut koiran paineistumisesta? Koiraa näkemättä kaikki on tietysti arvailua, mutta siihen kaikki aloittajan tekstit viittaa.
Vaihtoehtoja on edelleen käytännössä se kaksi. Joko saada tilanne nollattua (uuden tai vanhan omistajan kanssa) ja alkaa rakentamaan suhdetta täysin puhtaalta pohjalta koiran hermot huomioon ottaen. Tai sitten lopettaa se.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.18 21:52:39

Tuo kommentti oli niin mauttomasti kirjoitettu ja sen jälkeen jatkui toisessa kommentissa että en kauheaa painoarvoa anna. Kirjoittaa voi ilman syyllistämistä asioista mitkä ei pidä paikkaansa ja jos sen verran ei vastaaja itse jaksa lukea että huomaisi enemmän kuin riistan perään lähdön niin en jaksa lukea täysin ilkeily mielessä kirjoitettua vastausta. Muutamia pätkiä kyllä luin mutta en anna arvoa tekstille jossa huudetaan, haukutaan jne. Minä en koiralta ole hauskuutta ja vapautta vienyt. Päinvastoin pyrkinyt koko ajan koiran mukaan menemään ja etsimään yhteistä säveltä kouluttajien apuna niin että löytyisi jotain kemiaa jotta arki olisi helpompi. Tällaisenaan ihan perus arki on todella vaikeaa. Ja edelleen olen jo monesti sanonut että ei minulla ole tavoitteita harrastuksiin. Ei minkäänlaisia ja sen olen ilmaissut monessa viestissä. Tavoite olisi että molemmilla kivaa, niin että hieman saataisiin välejä paremmaksi. En koe että koirakaan on onnellinen näin, varmasti olisi iloisempi kun ei tarvitsisi stressata kaikkea kuten se tekee. Joopajoon viesti ei millään tavalla käsitellyt aihetta, vain haukkui minua asioista jotka ei pidä paikkaansa mm kuinka en anna koiran juosta vapaana.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.18 21:58:14

On paineistumisesta ollut paljonkin puhetta ja yritetty ratkoa miksi koira paineistuu niin, ilman että siltä ihminen edes pyytää mitään. Pentuna käytiin leikkimis kurssilla, siellä jo pentu otti huonosti kontaktia, ei ollut lainkaan innostunut leikkimään ihmisen kanssa jne. Jos jo leikki on koiralle, etenkin pennulle, liikaa niin onhan se oikeasti ihan todella haastava. Tällä hetkellä en vaadi siltä muuta kuin malttia ruokintapaikalla, ulos lähtiessä ja tulemaan luokse kynsien leikkuulle sun muuta. Hyvin vähän pyrin sitä häiritsemään. Täältä saaduilla vinkeillä nyt otan sen hyvin ns kylmän linjan ja seuraan koiran oleskelua sivusta. Puoli vuotta meni siinä että pidin nakkia yms superherkkuja taskussa joita aina pudotin kun kävelin koiran ohi tai kun se hiemankin jollain tavalla elehti minua kohti. En tiedä pitäisikö sitä sitten jatkaa vaan vaikka ei silloin tuottanut mitään tulosta.

Kastroinnista joku mainitsi, siitä oli erään kouluttajan kanssa puhetta jo aiemmin mutta jätettiin hautomaan koska saattaa jopa pahentaa tilannetta. Koira on varmastikin epävarma ja stressaantunut. Nyt ajattelin että kokeilen kemiallista kastraatiota, näkee vaikutuksia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.18 22:11:51

Yritän nyt kirjoittaa lajikokeiluista, jätän agin väliin koska se on jo käsitelty.
Toko: oltiin hyvän mielen ryhmässä pari kuukautta. Ihan vain kokeiluna kun agissa koira ei tykännyt olla. Tokossa opeteltiin liikkeitä, ei oikeaoppisesti vaan muuten vaan. Seuraaminen edes yhden askeleen ajan oli koiralle liikaa, siitä näki että ei ole kivaa siinä. Joten lopetin.

Nosework: tykkäsi haistella, kaikkea muuta kuin hajua. Jälleen ihan vaan hauskasti opeteltiin, Ei kisoihin millään tavalla tähdäten koska mitään lajia en koskaan treenaa kisoihin, en toisenkaan koiran kanssa koska en tykkää kisasta. Koira etsi hajua kun pyysi mutta ei millään tavalla koskaan ilmaissut. Joten lopetettiin koska koira oli haluton tähän lajiin.

Jälki: vaihdettiin nosesta jälkeen, ajattelin että tämä voisi olla, metsässä on kivaa ja saa toimia vielä vapaammin. No ei, me tehtiin tasan vain hajujälkeä ei keppejä ei mitään. Koira haisteli kyllä, mutta ei pientäkään intoa tehdä. Mieluummin haisteli puskia häntä heiluen.

Vetoakin kokeiltiin, tai oikeastaan sukulaiseni kokeili tämän kanssa. Koiralle pienikin paine sai lamaannuksen aikaan, lopetettiin heti koska koira vetäytyi häntä koipien välissä yrittäen pakoon. Ei mitään elettä muutaman kokeilun jälkeen että haluaisi vetää, sukulaiseni huskysafarilla töissä eli osaava opettaja.

Uimassa tykkää käydä, käydään kahdesti kuukaudessa altaalla. Saa itse mennä altaaseen jne. Tähän annoin heti tiukat ohjeet ohjaajille että koiraa ei saa millään tavalla häiritä. Saa siellä uida itsekseen. Kesällä ui veneen perässä liinassa, kun irti ei voi laskea.

Vesi olisi koiran elementti. Mutta kun irti ei voi pitää niin vepe yms muu vesinouto yms on poissuljettu. Mitäs muuta me ollaankaan.. No hiihdetty, juostaan yms. Koira kulkee mukana mutta ei halukkaasti, liikunnan vuoksi käydään juoksemassa ei siksi että olisi mikään kiva juttu koiran mielestä mutta saa hyvää liikuntaa. Siinäkin saa kulkea pitkässä fleksissä eli saa touhuta myös omiaan, ainoa mitä pyydän on tarvittaessa hidastamaan.

Tässä nyt jotain. Lisäksi ollaan siis käyty ongelmakoirakouluttajalla, tavoitteena saada remmikäytöstä paremmaksi ja saada koira kiinnostumaan minusta edes sen verran että ei vedä niin täysillä. Lisäksi erilaisia kontaktikursseja, täysin leikin kannalta ei mitään kisa touhua kuten joopajoo tämän tulkitsee varmastikin. Ainoa vaatimus mitä minulla on, olisi että meillä olisi sellainen kontakti että koira ei räyhäisi muille ja vetäisi minua kumoon hihnassa. Ja että se haluaisi olla edes sen minuutin päivässä minun kanssani. Hirveät vaatimukset? No ei mielestäni. Olkoon yksinään, mutta ongelmakäytös pitäisi saada pois. Joka tässä vaiheessa mahdotonta kun koiraa ei kiinnosta mikään mitä ihminen tekee tai tarjoaa. Siihen nähden kuitenkin iso ja voi olla vaarallinen eläin jos ei mitään rajoja vaadi. En minä halua että koirani saa perseillä ihan miten tykkää ja syöksyä muiden koirien päälle minä perässä raahautuen koska on liikaa vaadittu koiralta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.18 22:17:04

Toisen koiran kanssa harrastetaan koska meillä on kivaa yhdessä. Ei siksi että halutaan treenata huipulle. Meillä on kivaa agikentällä, tehdään yhdessä. Samoin nosessa meillä on kivaa, on minulle ilo seurata kun koira onnellisena etsii hajua. Sen kanssa leikitään paljon, se haluaa leikkiä. Se haluaa huomiota. Silti ei ole perskärpänen sekään vaan nauttii myös yksin olemisesta ja toisten koirien seurasta. Tämä uros vaan, kun se ei haluaisi mitään kontaktia ihmisiin. Ja kun ei ole lapanen vaan remmirähjä ja voi olla agrekin jos pääsisi hihnassa toisten iholle niin ongelma on silloin iso siinä että sille ihminen on ilmaa

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   21.1.18 22:35:54

Miten koira näyttää ettei siitä ole kiva tehdä asioita? Tulkitsetko väärin koiraa? Oletko kokeillut palkata esimerkiksi leluilla, tukea ja kannustaa?

Mulla on pehmeä koira. Se tekee kaikki tokon liikkeet ilman kummempaa innostumisen näyttämistä, mutta en usko sen silti vihaavan hommaa. Lisäksi oma käytökseni peilaa suoraan koirasta - jos olen innostunut ja ylikannustava niin koirakin tekee kaiken häntä heiluen. Jos taas pyydän vain normaalisti ja palkkaan antamalla namin niin se tekee asiat ulkopuolisille "innottoman" näköisenä.

Onko koirasi muuten kodinvaihtaja?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.18 22:40:33

Minusta et voi alkaa kouluttaa ongelmakäytöstä pois jos pohjat ovat jo noin huonot. Mahdoton tehtävä saada sitä hoidettua kunnolla, kun ette puhu koiran kanssa nyt yhteistä kieltä.

Ja se tässä on ongelma. Koiralla on energiaa, joten aivan varmasti nauttisi oikeasta hommasta, oikein opetettuna. Kuulostaa vain siltä että et ole osannut opettaa ja motivoida sitä. Enkä syytä sinua, sillä mitä ilmeisemmin sinulla on erittäin vaikea ja herkkä koira. Mutta älä lyö hanskoja tiskiin vaan ota haasteeksi ymmärtää koiran mieltä. Kohtele sitä hellävaraisesti ja tarkkaile, älä ryttää omia ideoitasi päin koiran naamaa sillä se ei nähtävästikaan toimi (toisin kuin useimmilla koirilla).

En myöskään ravaisi kouluttajilla tai kursseilla, ellet tiedä jotain tähän kysenomaiseen ongelmaan erikoistunutta ja suositeltua ammattilaista. Sinulla todennäköisesti on melko harvinainen koira, joten harvalla on mitään nopeita niksejä sinulle. Pahimmassa tapauksessa vain kokeilet vähän sitä sun tätä koska kouluttaja sanoo ja koira stressaantuu vieraista paikoista ja ihmisistä ja uusista oudoista tavoista ja vaatimuksista. Tarkkaile sitä ja yritä eläytyä.

Olisi kyllä todella mielenkiintoista nähdä koira tai jotain videoita siitä.

Ja sekin mahdollisuus kannattaa pitää mielessä. Mitä jos videoit koiraa ja kysyt neuvoa niiden avulla. Entä jos tulkitset koiran eleitä väärin? Kannattaa ainakin ottaa se mahdollisuus huomioon ja kysyä muidenkin mielipiteitä koiran käytöksestä. Onko siitä todella vastenmielistä tehdä hommia vai johtuuko ajatuksesi jostain muusta? Aina kannattaa kyseenalaistaa omat ennakkoluulot.

Ongelma kun voi olla vaikka missä, mutta en usko mahdottomiin tapauksiin. Vika ei välttämättä ole siinä että tekisit varsinaisesti mitään väärin vaan se voi olla ihan vaikka jo olemuksesi. Vähän sama, kun jotkut ihmiset näyttävät nyrpeiltä, vaikka ovat vain naama peruslukemilla. Siitä syntyy väärinkäsityksiä.

Ja mun mielstä menet vain perse edellä puuhun jos nyt alat jotain hihnakäytöstä murehtimaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.1.18 22:58:16

Tuplapiste, ohjaajasta painetta keräävän koiran kohdalla innostaminen ja aktiivinen leikittäminen on sen näkökulmasta lähinnä pieksemisestä seuraavaa. Pelkästä pehmeydestä ei tuossa ole kyse.

Tottakai tuo on haastavaa, myös sille koiralle. Ota nollalinja, älä palaa nakkien pudotteluun, voin kertoa ettei toimi edelleenkään. Ole mahdollisimman vähäeleinen ja hillitty (ei kuitenkaan paskajäykkä). Kiinnitä huomiota omaan kehonkieleesi ja ilmaisuusi: katsotko paljon kohti, kumarrutko tai nojaudutko eteenpäin, onko äänensävysi neutraali/innostunut/kylmä, puhutko korkealta jne jne. Moni asia, joka meistä (ja normihermoisesta koirasta) luonnostaan tuntuisi positiiviselta, kuten iloinen ääni, voi olla liikaa tällaiselle koiralle. Koira pyrkii rauhoittelemaan itseään etäännyttämällä liioista kierroksista.

Perseilyä ei tarvitse hyväksyä miltään koiralta, mutta mene minimilinjalla ja yritä selvittää mistä koira rentoutuu/paineistuu. Sen jälkeen koiran tunnetilan säätely on helpompaa ja pystyt käyttämään sitä hyväksesi.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   21.1.18 23:09:44

Miten joku edes voi tämän kohdalla puhua perseilystä?! Voi hyvänen aika sentään! Uskokaa jo, etteivät ne koirat perseile eikä ilkeyttään käyttäydy ihmisen näkökulmasta väärin.

Remmirähjäyksen voit aivan hyvin hyväksyä ja olla tekemättä sille mitään. Siitä ei ole mitään haittaa kenellekään, kunhan sulla on hyvä ote hihnasta ja tarvittaessa koiralla kuonokoppa. Rähinää maailmaan mahtuu. Sille ei ole pakko tehdä mitään. Eli säkin voit huokaista ja heittää roskikseen muiden vaatimukset siitä miten koirasi pitäisi käyttäytyä. Ota rennosti. Ala kouluttaa sitten jos huvittaa, mutta mikään pakko ei ole.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.18 23:22:33

Sepä juuri kuten sanoin itsekin, en voi puuttua ongelmiin kun meillä ei ole mitään kontaktia koiran kanssa. Hullua olisi vaatia käyttäytymään kun olemme täysin eri planeetoilla. Ja hyvin todennäköistä että kaikki on tämän koiran kanssa tehty väärin. Juurikin videoiden kautta muut minun silmiä avasi miksi treeneissä koira on mitä on, koska se on vain haluton tekemään. Itse ajattelin että ohjaan väärin tms ja pyysin kokeneiden apua että mitä minun pitäisi tehdä. Monien muiden kautta opin ymmärtämään että koiran eleet johtui epämukavuudesta ja heti kun sai poistua läheltä oli kuin ero koira. Todellakin haastava koira ja ei varmasti tällaisia jokaiselle vastaan tule. On minulla itsenäisiä koiria ollut mutta tämä on jotain ihan omaansa. Haluaisin vaan saada jonkinlaisen yhteyden, tiedän että tilanne koirallekin ikävä ja ihan varmasti se olisi iloisempi kun luottaisi minuun enemmän. Moni ongelma sillä ratkeaisi kun ei olisi niin sulkeutunut ja yksin.

Remmirähjäys on meille ongelma jota ei voi vain sivuuttaa koska koira on holtiton ja vetää ison miehenkin kumoon. Jos se ehtii nähdä toisen koiran todella kaukaa niin peli menetetty ja se on erittäin vaikea saada kääntymään tai muuta. Eikä asiaa auta että toisinaan joudun käyttämään koirat yhdessä jolloin toinen koira helposti alkaa ärhennellä tälle urokselle kun uros sekoaa. Sen rähjääminen ei ole siis pelkkää louskutusta vaan se tärisee, huutaa, kiskoo sylki lentäen kohti koiraa. Ei siis sellainen asia jonka voisi vaan ajatella että kyllä tämän sietää. Siedän jo niin paljon tältä koiralta että ei kaikkea voi vaan antaa olla

Lähettäjä: Kl 
Päivämäärä:   21.1.18 23:50:18

Miten koira toimii muiden ihmisten kanssa? Entä täysin vieraiden ihmisten ts. sellaisten ihmisten kanssa, joilla ei koirasta ole entuudestaan mitään ennakkokäsityksiä?

Lähettäjä: dadii 
Päivämäärä:   22.1.18 00:22:27

Onko teillä missään siedettävän matkan päässä vinttikoirarataa? Niihin kyllä pääsee usein kysymällä "vääränrotuistenkin" kanssa jos ei sinne ylitunkua vinttareista ole. Tai jos pihalla on tilaa niin tassuviehe tmv.? Siinä pääsisi juoksemaan ja jahtaamaan jos kerran pupujen perässä tykkäisi juosta, eikä siinä tule samalla tapaa painetta ihmiseltä kuin monissa muissa lajeissa. Ja olisi silti yhteistä tekemistä, vaikkei niin aktiivista sun puolelta.

Jos uinnista tykkää niin liinan kanssa onneksi kesäisin onnistuu sekin, mikäli siedettävän matkan päässä riittävän rauhallista rantaa on. Pitää vaan vahtia, ettei liina sotkeudu jalkoihin eli muistaa pitää siinä pieni tuntuma koko ajan.

Muuten antaisin ihan luita, kongeja tmv. järsittäväksi, että saa edes jotain tekemistä. Jos syö nappulaa, ne voi viskata leväälleen pihalle ja antaa koiran rauhassa etsiä ruokansa ilman mitään erillistä käskyä, siinä itsenäisempää nenätyötä. Älypeleistäkin jotkut koirat tykkää ja niitä taitaa aika monenlaisia olla nykyään, toki niistä monet on sellaisia ettei etenkään fiksun koiran kanssa ole pitkää iloa vaan muutaman kerran jälkeen homma menee koiralta ulkomuistista... Nameja pyyherullaan, nameja pahvilaatikkoon vaikka sanomalehtisilpun kanssa (jos se ei syö sitä silppua), jotain tekemistä jonka kanssa koiran voi jättää ihan keskenään ja se saa itse päättää tekeekö vai eikö tee, ja jos tekee niin koska, ilman että ihmisen suunnalta tulee mitään painetta.

Ja no... Jotkut koirat vaan on tuollaisia. Jotkut koko ikänsä, jotkut alkavat jossain vaiheessa kiinnostua ihmisestä enemmän. Kaverilla oli vähän samantyyppinen koira, vanhuudenhöperönä kymppiveenä se alkoi kiinnostua ihmisistä ja olikin viimeiset vuodet varsinainen sylikoira. Sitä ennen sitä ei vaan kiinnostanut ihminen tippaakaan. Jostain syystä vanhana alkoi kiinnostaa, vaikka arki oli pysynyt samanlaisena monta vuotta.

Lähettäjä: romu 
Päivämäärä:   22.1.18 00:36:47

Ei se koiran vika ole ettet siitä tykkää. Eikä tuo nyt ole tosiaan edes mitenkään ainutlaatunen tapaus, aika tavallinen yliherkkä ja ylipaineistuva koira. Kyllä sen kontaktia saa ottamaan, mutta ongelma on se. ettei teidän kemiat kohtaa ollenkaan. Tuskin tulevat kohtaamaankaan. Tuo kaikki ettei koiraa kiinnosta, on pelkkää puolustautumista.

Tuollainen koira valitettavasti on siitä vaikea, että se lukee ihmistä todella tarkasti. Luulet ettei se edes katso sinua, mutta se kyllä kuuöee jokaisen pidätetynkin pettymyksen huokaisun. Vasta kun aidosti pystyt päästämään irti omasta loukkaantumisestasi ja jatkuvasta koiran nypeltämisestä niin saatat päästä hiukan lähemmäs sitä. Valitettavasti teeskentely ei auta. Todennäköisesti oma energiasi on niin suuri ongelma ettei koira siitä pääse yli, se paineistuu sinusta vaikka et paineistaisi sitä mitenkään.

Sanoisin että pallit pois ja jollekin muulle se koira, jollekin joka osaa sen ohjelmoida uudelleen. Se ei ole edes vaikeaa kun vaan on kokemusta tuollaisista, alun jälkeen noista nimittäin tulee ihan superhelppoja.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   22.1.18 02:05:40

Romua komppaan!

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.1.18 07:47:14

En edes välittänyt lukea topicia, saati sitten aloitusta loppuun. Koira on yksilö, tässä nyt koiraharrastelijapimatsu yrittää työntää yksilöä mukiin johon se ei sovi.

"koira vaan kiskoo ja haistelee"

Silloin sille annetaan nenätyötä, jos se sitä haluaa tehdä. Nenäharrastusvaihtoehtoja on monia. Sinä inhoat koiraasi sen takia, että sinä et ole kyennyt tarjoamaan sille työtä, joka sopii sille. Nenätyö on itsenäistä, eikä koira pääse häiriintymään sinun typeryyksistäsi.

Lähettäjä: --------- 
Päivämäärä:   22.1.18 08:21:50

Komppaus myös romulle.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   22.1.18 09:07:51

En lukenut ihan kaikkia,mutta tulee mieleen että onhan tällaisia ihmisiäkin. Jotka eivät kaipaa mitään sosiaalista vuorovaikutusta ja ahdistuvat vain kaikista tilanteista, joissa heiltä sitä vaaditaan. Miksei koira voisi autisti kun ihminenkin...
Meidän koira on ihan selvästi asperger. Tarjoaa kyllä kontaktia, mutta ei mitään sosiaalista pelisilmää... Tätä toki pystyy kouluttamaan koska haluaa kyllä tehdä ihmisen kanssa.
Aloittaja varmasti on tehnyt parhaansa koiran kanssa ja jos kyseessä olisi "normaalin"vaihtelun väliin osuva koira niin jotain edistystä olisi tullut.
Kyseisen yksilön kanssa varmaan joutuu vain elämään niin kuin nyt aloittajan arki jotenkin toimii tai lopettamaan koiran. Kodinvaihtaminen voi olla koiralle todella raskasta jos sosiaaliset taidot hyvin heikot. Koira voi kyllä olla sinuun kiintynyt,ei vain osaa sitä näyttää.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.1.18 09:12:59

On ollut myös vieraiden ihmisten kanssa monissa tilanteissa, myös pidempiäkin pätkiä hoidossa. On jopa pahempi muiden kanssa, täysin välinpitämätön.

Jos ... Olisit lukenut topikin niin vastaus olisi ollut siellä ihan pari viestiä ylempänä. On tehty jälkeä ja nosea ilman mitään kiinnostusta koiralta. Ja täysin hyvällä mielellä ei oikeasti treenaten.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.1.18 09:14:26

Vinttikoirarataa ei tietääkseni ole, täytyy selvittää ei millään tavalla tuttu aihe :D

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.1.18 09:28:41

Onko vahtiviettiä? Onko tervepäinen muutoin?

Mietin, että mahtaisiko olla koirasta vahdiksi jonnekin maalle, esim jollekin, joka tuppaa tekemään pihahommia pitkin päivää ja koira saisi käyskennellä vapaana siinä sivussa, tutkien omiaan, käyden kävelyllä isäntänsä/emäntänsä kanssa ja illat pötkötellä omissa oloissaan olohuoneen lämmössä?

Lähettäjä: Aida 
Päivämäärä:   22.1.18 13:20:05

Minäkin antaisin koiran olla omissa oloissaan, mitä sitä prässäämään.

Tuollaiselle koiralle toimii todennäköisesti verijälki.

Lähettäjä: h 
Päivämäärä:   22.1.18 14:18:29

"Anteeksi mutta jotenkin sä oksetat mua "

Minua taas oksettaa se, kun "koko ajan" kirjoitetaan "kokoajan" jolloin se tarkoittaa jotain ihan muuta.

Aloittajan tilanteessa laittaisin kummatkin, koiran ja emännän hermolomalle. Ei mitään lenkkeilyä kummempaa aktiviteettia ihan hetkeen. Jos koira tykkää älypeleistä, luista tai kongista, ne on ok. Älä mieti harrastuksia. Harrasta vain sen toisen koiran kanssa. Yritä oppia pitämään siitä semmoisenaan, miettimättä tulevaisuutta ja siitä miten pettynyt olet.
Onko perso ruualle? Nappuloiden piilottelu sisätiloihin tai miksei pihallekin voisi olla hauska juttu kokeilla.
En muista nimeä mutta eräs ulkomainen ongelmakoirakouluttaja neuvoi laittamaan hihnan vyötärön ympärille ja sitten omistajan vaihtamaan suuntaa äkillisesti aina silloin tällöin. Niin koirakin joutuu tarkkailemaan omistajan liikkeitä. Mutten tiedä onko tästä mitään apua koirallesi.

Lähettäjä: ei ymmärrä 
Päivämäärä:   22.1.18 15:17:25

Miksi sitä koiraa pitää vielä prässätä mitä erilaisimmilla tekemisillä? Kuka voittaa? Koira? Omistaja?

Lähettäjä: juuei 
Päivämäärä:   22.1.18 16:26:34

Josko nyt vihdoin unohtaisit kaikki kiwa-kiwa koirakoulut söpöilykursseineen ja piskisykolookit ja hakeutuisit osaavien ihmisten kanssa touhuamaan.

Olet tehnyt paljon ja uskoisin että jaksaisit tehdä vielä lisää ja eritysesti oppia itse uutta.

Koirasi tarvitsee mustavalkoisen maailman ja jonkun kertomaan sille koska toimitaan, miten ja missä. Se ei kestä elämää monivalintatehtävässä vaan väistää pois. Sinä voit sen korallesi tarjota mutta tarvitset apua oman toimintamallisi uudelleenohjelmointiin.

Pitkää pinnaa sinulle!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.1.18 17:05:30

Kiitos kaikille vastauksista!
Luen vielä ajatuksella uusiksi muutaman viestin.

Tosiaan, luovuttaa en haluaisi. Kuten sanottua niin haluaisin saada meidän yhteiselon toimimaan. En minä tuota koiraa inhoa, rakas se on, mutta sen nykyinen asenne, siitä en pidä.

Vetoon ei auta suunnan muutokset, testattu on. Kahta kovempaa vaan pillastuu kiskomaan jos yritän sitä ohjata käännöksillä, repeää liitoksistaan.

Ja on käyty ihan osaavilla ihmisillä eikä vain ällösöpöpentupentu kursseilla. Ihmisillä joita itse katson isosti ylöspäin kuten moni muukin.

Yritän nyt toukokuuhun ainakin olla yrittämättä mitään. Varasin ensi kuun alkuun ajan eläinlääkärille, otetaan se kemiallinen kastrointi kokeiluun.

Lähettäjä: nih 
Päivämäärä:   22.1.18 17:59:00

Tsemppiä viiva! Haluat selvästi koirasi parasta. Yritä nyt päästää ihan oikeasti irti niistä vaatimuksista, vaikka se onkin varmasti vaikeaa sellaiselle, joka pitää koiran kanssa puuhailusta.

Muista myös, ettei koirasta luopuminen ole epäonnistuminen. Joskus ei vaan kemiat kohtaa ja sille ei voi mitään.

Lähettäjä: Piste 
Päivämäärä:   23.1.18 13:36:34

Ai että tuli tämä ketju mieleen äsken koirani kanssa.

Mun koira olisi aivan ihanteellinen koira maalle pihavahdiksi. Maalla lomalla se onkin mitä ihanin mussukka. Mutta olosuhteiden pakosta joudumme olemaan nyt kaupungissa.

Täällä kaikki ulkoilu on tuskaa. Lenkillä se räyhää toisille koirille, joskus ihmisillekin. Omassa pienessä pihassa se vahtii pihaa. Ja kaupunkioloissa sitä vahdittavaa riittää.

Äsken se taas oli pihassa puolisen tuntia vapaana ja koko sen ajan se juoksi pihan laidalta toiselle ja huusi. Aluksi koitin saada sitä sisälle, mutta se vaan juoksi vaan mun ympärillä hakkuen kuin lällätellen että yritäpä ottaa kiinni. Jätin sen sitten pihalle ja ajattelin, että nyt saa itse oikein pyytää pääsyä sisälle. No, ei tuota raaskinut pakkasessa kauempaa pitää eikä meno muuttunut mihinkään. Sisälle se sentään jo suostui tulemaan.

Eikä sen kanssa voi mihinkään harrastukseenkaan mennä, kun se ei siedä muita koiria. Miellyttämishalua ei ole yhtään. Se tietää kyllä esim. mitä maahan tarkoittaa, mutta jos mulla ei ole namia kädessä, se vaan seisoo ja tuijottaa minua, että en viitsi, missä palkka. Joskus jopa haukkuu mulle vaatiessaan palkkaa.

Vuosi ollaan tässä tuon hullun kanssa asuttu. Ainoa missä meillä on mukavaa, on lomat maalla ja jos ajan autolla metsään lenkkeilyttämään vapaana. Siellä se on taas oma itsensä ja se rakas mussukka, jonka alunperin hankin. Tekisi mieli luovuttaa, mutta kun siellä sen kuoren alla on se ihana koira, jota rakastin. Kiitos kun sain vuodattaa tämän tänne, niin en heti mene taittamaan niskoja tuolta rasittavalta elukalta.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   23.1.18 16:34:15

"En minä tuota koiraa inhoa, rakas se on, mutta sen nykyinen asenne, siitä en pidä."

Todennäköisesti koirasi ei pidä sinun asenteestasi.

Lähettäjä: --------- 
Päivämäärä:   23.1.18 17:05:42

Itellä särähtää kyllä korvaan tuo aloittajan valitus koiran asenteesta. Mikä ihmeen asenne koiralla voi olla? Puhutaan kuitenkin elävästä eläimestä, ei mistään sarjakuva- tai satuhahmosta joka toimii kuin ihminen.
Ihmisen homma löytää koiralle mieluinen tekeminen ja motivoida se toimimaan. Ymmärrän että koiralla voi olla luonne joka ei toimi joka lajissa, mutta asenne??

Lähettäjä: åpina 
Päivämäärä:   23.1.18 17:14:16

Minäkin nyt suosittelisin tosiaan kokeilemaan sitä että annat koiran vain olla. Aamulla viskaat sapuskat pitkin pihamaata ja lasket koiran niitä etsimään, siinä samassa saa nenätyötä. Kokeilis myös sitä että menet itse pihalle puuhailemaan ja vedä samalla perässä esim. köydessä olevaa palloa. Katso herääkö yhtään saalisvietti, näyttääkö koira oma-aloitteisesti kiinnostuneelta siitä?

Kokeile lenkkeilyä koiran ehdoilla, anna vetää ja mennä. Mielellään tietysti jossain mahdollisimman rauhallisessa paikassa. Älä ohjaa koiraa tai päätä suuntaa. Mene sinne minne koira vie, kunnon kamppeet vaan niskaan jos se haluaakin lähteä metsään rämpimään.

Lähettäjä: Yksi 
Päivämäärä:   23.1.18 17:33:49

Lähettäjä---
Päivämäärä23.1.18 16:34:15

"En minä tuota koiraa inhoa, rakas se on, mutta sen nykyinen asenne, siitä en pidä."

Todennäköisesti koirasi ei pidä sinun asenteestasi

Lähettäjä: mm 
Päivämäärä:   23.1.18 17:34:25

Mä tiiän yhen samankuulosen mäyräkoiran. Oli meillä omistajansa kanssa viikon ja kerran livahti ovesta ulos, juoksin perässä ja huutelin pysähtymään mutta hölkkäs vaan eteenpäin eikä kuunneellut tai kiinnostanut ollenkaan kunnes pysähtyi haistelemaan jotain. Samoin lenkillä myöskään ei millään kiinnittänyt huomiota ihmiseen eikä kyllä sisälläkään ellei luullut et on herkkua tarjolla. Omistajaa kohtaankin oli jotenkin kylmä ja muutenkin tosi itsenäinen ja itseppäinen luonne. Kun pyytää siltä jotain ei tee mitään tai ota ees kontaktia, mut sit kun on herkkua tarjolla niin tekee mutta laiskasti ja herkku vaan mielessä. Toinen mäykky taas sit ihan erilainen ja jopa tosi miellyttämisen haluinen siksi roduksi, innostunut touhuamaan ihmisen kanssa, vaikka onkin hajujen vietävissä välillä niin tottelee silti ja huomaa et kamppailee itteään vastaan kun ois niin kovat halut mennä hajun perään. Tulee syliin itsenäisesti ja hakee huomiota ilman herkkuja.

Tälläkin omistajalla olleet kummatkin pennusta asti mut toisesta vaan tullut välinpitämätön ja toisesta vastakohta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.1.18 21:23:18

En jaksa lukea kommwntteja, mutta mites jos annat jollekkin maalla asuvalle pihavahdiksi? Siinä olis kuitenki tekemistä koiralle ettei turhaudu muttei vaadi väkinäistä yhdessä tekmistä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.1.18 21:38:30

Asenne oli huono sana. En keksinyt parempaa.

Vastaan vielä sen verran että en todellakaan voi mennä lenkille tämän kanssa sillä ajatuksella että saa vetää minua minne haluaa. Kun se nyt jo poukkoilee autotielle ja kaikkialle niin en ihan oikeasti ota noin isoja riskejä kummankaan turvallisuudessa. Ja sen verran vahva on että saa kumoon ison miehenkin etenkin kun liukasta nyt on kaikkialla. En voi tuollaista tehdä, jos ei koira muutoin virkisty kuin sillä että saa pahimmillaan aiheuttaa vammoja minulle tai itselleen niin sitten se todellakin on monttu koiralle. Aivan kaikkeen en todellakaan rupea, turvallisuus on se ykkösasia ihan kaikessa aina.

Lähettäjä: dadii 
Päivämäärä:   23.1.18 21:49:27

Pistä nastat kenkiin. Esim. prismasta saat kenkien päälle vedettävät nastat kympillä. Pysyt sit pystyssä sen koiran kanssa ja on kivempi lenkkeillä ;)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.1.18 21:51:15

Nastat on kyllä mutta eipä ne auta yhtään mitään jos annan koiran mennä ihan miten lystää. En minä halua rikkoa itseäni sen takia että koiran pitää saada elää vapaasti :D

Lähettäjä: Gun 
Päivämäärä:   23.1.18 21:54:52

Kerro jo se rotu

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   23.1.18 22:35:40

En jaksa lukea kommentteja. Eipä se koira siitä kärsi vaikka piikille veisit. Turhaa stressiä itselle ja koiralle. Loppujen lopuksi se on vaan koira.