Lähettäjä: Trauma 
Päivämäärä:   20.1.18 12:00:42

Lapsiaan?

Tukkapöllyjä, korvasta kiskomista ja selkään piiskaamista yms.

Lähettäjä: Jessi 
Päivämäärä:   20.1.18 12:23:02

Nykyaikana tuskin kukaan kun säännöt kiristyy, 90 luvulla normaalia kasvatusta eikä itselle ainakaan mitään traumoja jäänyt kun selkäsaunan sai aiheesta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.1.18 12:24:42

Sain tukkapöllyjä ja ansaitsin ne.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   20.1.18 12:27:41

Ei ole ollut normaalia kasvatusta enää 90-luvulla, eikä myöskään 80-luvulla jolloin olin itse lapsi. Se että sotatraumaattiset isät ovat piesseet suuren ikäluokan masentuneeksi, eli tee fyysisestä väkivallasta hyväksyttävää. Ei vaikka miten olisi vielä onnistuttu kääntämään se uhrin omaksi syyksi.

Lähettäjä: Trauma 
Päivämäärä:   20.1.18 12:27:42

Minua mm. revittiin hiuksista vähäisenkin rikkomuksen vuoksi ja piiskaa tuli. Jätti arvet.

Lähettäjä: Go 
Päivämäärä:   20.1.18 12:32:39

Ei jäänyt huonoja muistoja Koivuniemen herrasta. Tms. 70 luvulla.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   20.1.18 12:33:57

Isä joskus tukisti ja löikin pari kertaa. En saanut traumoja, mutta välit isään olivat etäiset pitkän aikaa. Teini-iässä halveksuin häntä syvästi. Ainakaan minun kohdallani väkivalta ei siis kunnioitusta lisännyt, päinvastoin. Olin lähes kolmekymppinen, kun välimme paranivat. Nykyään ajattelen (tiedän), että väkivalta oli vain hänen heikon luonteensa syy, ja sen että hänet on kasvatettu väkivallalla, joten se oli hänen tapansa toimia kun muut keinot loppuivat. Ei hän paha ihminen ole.

Lähettäjä: voihan hemmetti.. 
Päivämäärä:   20.1.18 12:36:34

Lähettäjä: Jessi 
Päivämäärä:   20.1.18 12:23:02

Nykyaikana tuskin kukaan kun säännöt kiristyy, 90 luvulla normaalia kasvatusta eikä itselle ainakaan mitään traumoja jäänyt kun selkäsaunan sai aiheesta.

--

Ja se ikävä kyllä näkyy nykynuorissa, jotka on kuritta kasvaneet.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   20.1.18 12:37:51

Kyllä, äiti läimi, löi, potki ja kuristikin kerran. Ihan riitti että oli väärässä paikassa väärään aikaan. Kovaan ääneen kuulutti kuinka tukkapöllyä ei omille lapsilleen anna, kun se oli niin kamalaa lapsena kun itse sitä sai.

Mieluummin kyllä olisin tukkapöllyn ottanut kuin avokämmentä naamaan tai potkuja. Ei oo kovinkaan lämpimiä fiiliksiä äitiä kohtaan.. Väleissä ollaan kyllä.

Lähettäjä: Firebird 
Päivämäärä:   20.1.18 12:43:33

Hakkaaminen ei tee yhdestäkään lapsesta parempaa. Kuri pitää löytyä muilla keinoin. Ja juu, olen sen verran vanha että itse sain lapsena selkääni ja usein. Se ei tehnyt minusta hyvää ihmistä vaan synnytti vihaa ja katkeruutta. Omia lapsia en ole lyönyt ja ihmisiä heistä on tullut.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   20.1.18 12:44:32

Juuri näin, firebird.

Lähettäjä: Trauma 
Päivämäärä:   20.1.18 12:46:46

Ja pisteenä iin päälle oli, et ei saanu näyttää tunteita vaikka kuinka kovasti sattui. Itkeminen oli kiellettyä ja jos itkit kuritustilanteessa niin sai selkään vielä enemmän.

Lähettäjä: joku 
Päivämäärä:   20.1.18 12:52:04

Kyllä meilläkin (80-90-luvulla) tukkapölly, lyöminen ja potkiminen oli ihan arkipäivää. Joskus saatiin remmistäkin. Itse olen selvinnyt ilman isompia henkisiä traumoja, mutta pikkuveli valitettavasti ei :(
Väkivalta ei ikinä ole ratkaisu mihinkään. Hyväksyttävää ainostaan itsepuolustuksena, ei milloinkaan muuten. Kasvatusmenetelmänä täysin väärä. Sanoisin, että tasapainoisempia ja "kunnollisempia" ihmisiä on kasvanut sellaisista tutuistani, joita ei ole väkivallalla kasvatettu.

Lähettäjä: Hä 
Päivämäärä:   20.1.18 12:54:14

Lyöminen remmillä tai vitsalla tai millä hyvänsä on ainakin 90-luvulla jo ollut aika julma rangaistus. Samoin kuin tietysti mikä tahansa ruumiillinen mielivaltaisesti ja syyttä annettu ruumiillinen kuritus. Minut on korvasta talutettu omaan huoneeseen useammin kuin kerran ja täysin omasta ansiostani. Ei mitenkään retuuttamalla tai tahallisesti satuttamalla, mutta niin että tuli selväksi mitä tarkoitettiin. En saanut traumoja, eikä se koskaan oikeasti sattunut. Se oli myös aina se viimeinen olenkorsi jos mikään muu ohjeistus ei uponnut.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   20.1.18 12:59:10

Juu meillä kanssa jos uskalti itkeä kun selkäänsä sait niin sait siitäkin hyvästä vielä lisää. En pysty ymmärtämään.

Lähettäjä: Nii 
Päivämäärä:   20.1.18 13:34:01

Äiti välillä hakkasi raipalla ja repi hiuksista. Itkeä ei saanut. Muutenkin olin hiljainen ja syrjäänvetäytyvä lapsi ja toi nyt ei todellakaan auttanut asiaa. Lisäksi olin yleensä kiltti, tein mitä käskettiin enkä valittanut. Mut yksikin "virhe" niin se oli siinä. Tää oli vielä 90-luvulla. Äiti jaksaa aina valittaa kun sen vanhemmat tappeli ja sitä lyötiin, sitte teki saman lapsilleen. Tai no mä olin ainoo meistä kolmesta jota lyötiin, isosisko oli nii ihana vissiin ja pikkusiskolle ei ikinä sanottu mitään, sillä ei ollut mitään kuria.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   20.1.18 13:35:24

On tukistettu ja olen saanut vitsaa ja remmiä. 81 syntynyt.

Lähettäjä: Trauma 
Päivämäärä:   20.1.18 13:39:41

Minäkin olin joku väliin putoaja, kun vain mua rangaistiin lyömällä. Pikkuveli ja isot siskot ei koskaan saaneet selkäänsä. Minut piiskattiin hiljaiseksi.

Lähettäjä: Qwerty 
Päivämäärä:   20.1.18 13:49:14

voihan hemmetti, 90-luvun alussa syntyvät täyttävät pian 30, en nyt menisi "nykynuorista" puhumaan :D

Suurin ongelma taitaa olla nämä 2000-luvun kuritta kasvaneet jotka ainakin meilläpäin aiheuttaa paheksuntaa. Fyysinen kurittaminen kyllä on väärin, oli tilanne mikä hyvänsä.

Lähettäjä: Öö 
Päivämäärä:   20.1.18 13:59:47

No ei minua pieksetty ja olen 81 syntynyt.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.1.18 14:49:40

Tukkapöllyä olen saanut äidiltä ja isältä pari kertaa mennyt hermo niin että käynyt päälle pahemminkin, ei kylläkään tarkoituksena satuttaa vaan saada mut ”alistumaan”. Koskaan pyytänyt anteeksi tai myöntänyt toimineensa väärin. Olen -88 syntynyt. Isää ja hänen luonteen heikkoutta kohtaan tunsin vihaa enkä kunnioittanut häntä ollenkaan.

Pari kertaa omien lasten kanssa on kyllä palanut hermo niin totaalisesti että menis varmaan sekin nykyään tuohon pahoinpitelykategoriaan. Sen verran nöyryyttä olen kuitenkin yrittänyt löytää, että olen pyytänyt anteeksi ja kertonut toimineeni väärin. Koska mua tuossa kurituksessa satutti ehkä eniten se, että annettiin ymmärtää vian löytyvän minusta. Tosin pyysin kyllä myös sitä esiteiniä olemaan koettelematta toisten hermoja niin pitkälle, koska on kai toisaalta ihan hyvä oppia sekin, että kaikkien ihmisten kärsivällisyys on rajallista.

Lähettäjä: Merituuli 
Päivämäärä:   20.1.18 14:53:37

Äitini taisi myös olla heikkoluontoisia ja oppinut omasta lapsuudestaan väkivallan käytön kasvatuksessa.
Mattopiiska, risu, paljas käsi, tukkapölly oli tuttua munkin lapsuudessa. Isä jopa oppi samaan tyyliin vähitellen.
Nykyään on kovin pahoillaan ja harmittelee kun ei ole lämpimissä väleissä lapsiensa kanssa. Kovin mukava on nykyään kun häntä näkee ja hän on vetänyt marttyyrikorttina, että hänenkin lapsuudessaan oli selkään saaminen tuttua

Mitä näitä asiantuntijoiden ja muiden asian kanssa eläjien haastatteluja nähnyt niin tämä on useimmiten kierre sukupolvelta toiselle, jota mun äiti ei saanut katkaistua. Eli suuri kysymys herää saanko minä pidettyä hermoni kasassa ja kasvatettua lapseni nykypäivän opeilla.
Tottakai oletan saavani^

Lähettäjä: ninni 
Päivämäärä:   20.1.18 15:45:24

Tukkapöllyä sain monesti ja pari kertaa avokämmenestä. Tukkapöllyt olin ainakin ansainnut eikä ole jäänyt traumoja. Olen -81.

Lähettäjä: Mjoo 
Päivämäärä:   20.1.18 15:50:05

Itse syntynyt "vasta" -98 mutta kuitenkin oon saanut montakin kertaa tukkapöllyä ja takapuoli sai kanssa kädestä. En nyt sanois että mitään traumoja on jääny, kiltti ja tottelevainen oon. Häpeä monesta "normaalista" asiasta on kuitenkin jäänyt koska niistä tuli rangaistus.

Lähettäjä: sipi kilppari 
Päivämäärä:   20.1.18 16:04:33

Tukkapöllyä olen saanut aiheesta, eikä todellakaan jättänyt mitään traumoja.

Ja mistä ihmeestä olette saaneet ajatuksen, että suuret ikäluokat ovat/olivat masentuneita. Masentuneita ovat 80-luvulla ja sen jälkeen syntyneet vapaastikasvattamattomat.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   20.1.18 17:46:11

Tukkapöllyt, korvapuustit (ai saakeli, kuka ihme ajattelee että korvasta repiminen olisi mitenkään fiksua?), vyöllä/vitsalla selkään, tätä ennen piti vielä riisua paita pois. Nyrkistä tuli silloin tällöin, ei tosin kasvoihin. Viskottiin päin seiniä, uunia, ihan mitä vain.

Yhtään syytä ei ole jäänyt mieleen näillä rangaistuksille, lopulta riitti että olin vain olemassa. Piiskaaminen loppui jossain kohtaa, mutta sitten tuli ravistelu ja viskominen tilalle. Toinen vanhempi välillä tuli väliin ja hyssytteli. Fyysinen väkivalta loppui lähes kokonaan kun 15 vuotiaana kerran heitin äidin seinälle kun oli minut ensin viskannut, huusin jotain, että ei saa koskea minuun enää. Säikähti sen verran ilmeisesti kun tajusi minun kasvaneen voimissa ohi hänestä (ylläri kun oli sellainen lyllyerö ja itse juoksin pitkin metsiä kaikki päivät kun kotona ei kestänyt olla), sen jälkeen kiristyi henkinen väkivalta. Lopulta vain makasin sängyssä tekemättä mitään kun kotona olin.

Samaan aikaan koulussa oli fyysistä väkivaltaa. Jooei tullut minusta tuottavaa yksilöä tähän yhteiskuntaan. Käyn traumaterapiassa (ikää 32) ja pelottaa ihan mitä sitten kun se loppuu, on sieltä helpotusta saanut kovasti, mutta ei mitenkään kerkeä kolmessa vuodessa työkykyiseksi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.1.18 18:10:46

Ei ole kukaan minuun koskenut, onneksi. Olin niin superherkkä lapsi, että en olisi esim. piiskauksesta ja siitä häpeästä päässyt yli. Olisin luultavasti tappanut itseni myöhemmällä iällä. Toivon että kukaan ei koske lapsiinsa, ainakaan jos he ovat kovin herkkiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.1.18 18:14:10

Joo on tullut tukkapöllyä ja hakkaamista. Risua en kumma kyllä saanut, vaikka muut sisarukset saivatkin.
@!#$ pahat traumat nyt 25v. -> enkä uskalla seurustella, koska valitsen aina väkivaltaisen miehen. Terapia vasta aloitettu.

Tsemppiä muillekin...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 18:50:26

Olen syntynyt 90-luvun alussa ja minun vanhemmat antoivat luunappeja, tukistivat, löivät risulla/kädellä, repivät ja kiskoivat, heittivät, antoivat korvapuusteja.
Usein ihan ilman syytä ja vain sen takia koska vanhemmat olivat vihaisia vaikka en ollut tehnyt mitään.

Minua ahdistaa jos jotkut riitelee kova äänisesti tai jos ääniä korotetaan, mutta mitään erityistä traumaa ei jäänyt oikeastaan. Pelkäsin tosin (ja pelkään yhä) jos vanhempani edes vähän suuttuvat.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.1.18 19:02:51

Sain myös muutaman kerran selkäsaunoja 90-luvulla, mutta ei jäänyt traumoja ja hyvät välit on vanhempieni kanssa. Tosin olivat kyllä ihan syystä ja koin ansainneeni ne, eri asia varmaan, jos jostain pikkujutuista olisi tullut. Esim. kerran istuin meidän koiran päälle tahallani ja kerran tönin ja löin kaverin pikkusiskoa (joka oli n. 2v, itse olin varmaan 5-6v).

Lähettäjä: Kasvatuskeinot 
Päivämäärä:   20.1.18 19:07:36

Äiti löi litsareita joitakin kertoja, heitti esineillä, kaatoi kerran ruoat syliini, ja kerran pahoinpiteli riepottelemalla, lyömällä ja lopulta potkimalla. Tämän jälkeen ilmoitti että en ole enää hänen lapsensa. Pyysi myöhemmin anteeksi. Olin tuolloin 11. Äiti on kamppaillut raivokohtauksien kanssa aina, ja löytää syyllisen muualta kuin itsestään ja täten mahdollistaa oikeutuksen teoilleen. Olen oppinut ymmärtämään häntä ja säälin. Viimeisen kerran hän on yrittänyt lyödä kun olin jo 22 vuotias, ja se jäi viimeiseksi kun otin käteeni paistinpannun ja vannoin tappavani hänet jos hän koskeekaan minuun. Surullista. Siihen loppui hyökkäykset minua kohtaan. Anteeksi voin jollain tasolla antaa, mutta väärin hän on tehnyt, enkä voi koskaan unohtaa. Iskä antoi muutaman kerran lyhyet tukkapöllyt ja talutti minut huoneeseeni hiuksista. Varmasti ihan aiheesta, mut oliko tarpeen käydä käsiksi - tuskin.

Lähettäjä: sennu vm.-71 
Päivämäärä:   20.1.18 19:13:25

Isä antoi tukkapöllyä, uhkaili ja oli ilkeä 70-80 luvulla, jäi arvet, pelkään ja kartan edelleen miehiä.

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   20.1.18 19:53:47

Äiti löi, antoi selkäsaunoja, tukisti ja läpsi jos en tehnyt niinkuin hän halusi. Ja yleensä kuitenkin tein. Isoveli taas pisti vastaan, jolloin homma eskaloitui kunnon painiksi. Kun isoveli alkoi päihittää äidin fyysisesti, sai hän tehdä mitä halusi.

14- vuotiaana muutin isälle, enkä katsonut taakseni kertaakaan. 93-syntynyt olen.

Lähettäjä: Hhvv 
Päivämäärä:   20.1.18 20:28:57

Huomaa heti miten vaurioituneita ja häiriintyneitä on me jotka täällä kertoo saaneensa selkäänsä ja ”ansainneensa sen”. Sääliksi käy...
Onneksi yli 90% suomalaisista on sitä mieltä että kaikki ruumiillinen kuritus on totaalisesti väärin.
Sitä harjoittaa enää huonosti koulutetut, tunnevammaiset persu-tyyppiset ihmiset.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.1.18 20:40:55

Lyöty remmillä, lyöty nyrkillä päähän taju pois, murrettu nenä, viilletty puukolla, työnnetty korkealta lattialle, jätetty viemättä lääkäriin, tukkapöllyt, nipistelyt, luunapit. Pahinta kuitenkin oli henkinen väkivalta. Jostain surullisesta syystä sain jäädä vanhemmilleni vaikka oltiin ls perhe.

Lähettäjä: Tjaa 
Päivämäärä:   20.1.18 20:45:25

Tukkapöllyä sain ja kerran pestiin suu saippualla. Joskus isä heitti takapihalle jäähylle jos tapeltiin veljen kanssa tai vastaavaa.

Ei kyllä jäänyt mitään traumoja niistä. Ne traumat tuli kun vanhemmat tappeli ja iskä yleensä juuri kun oli humalassa ja äiti joutui soittamaan poliisin paikalle pariin kertaan. Yhden kerran muistan kun äiti vei meidät saunaan tällaisena iltana piiloon. Aggressiiviset ihmiset saa aikuisenakin pienen paniikin päälle.

Nuo tukkapöllyt ja muut kyllä ansaitsin perseilyilläni. Remmistä ei saatu koskaan ja kasvatus ei ollut muuten koskaan tiukkaa.

Lähettäjä: Kasvatuskeinot 
Päivämäärä:   20.1.18 20:54:00

Isäni on humanisti maisteri ja äiti taiteilija/käsityöläinen. Hulluja molemmat, äidillä vakavia tunteidenhallinnan ongelmia. Ei koulutus, poliittinen suuntaus, tai sivistyksen taso takaa tasapainoista luonnetta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.1.18 20:57:20

Olen pari kertaa saanut tukkapöllyä ja kerran jouduin hakemaan pihalta koivunoksan. Sillä ei piiskaa annettu, mutta oli kaapin päällä muistuttamassa että pitää olla kiltisti.
Ei ole tullut mitään traumoja, kun tuo tukkapölly oli aika kevyt tukistus (ei sattunut) eikä mitään hiusten repimistä.

Siitä huolimatta tuskin omia lapsia tulen kasvattamaan samalla tavalla.

Lähettäjä: Piste 
Päivämäärä:   20.1.18 21:02:52

Tukkapöllyä tuli joskus ja ihan aiheesta. Se loppui kyllä kokonaan jossain vaiheessa. Esim paljon nuorempi siskoni taisi säästyä. Isä se yleensä oli, äiti harvemmin tai ei ollenkaan.
Olen antanut anteeksi ja ymmärtänyt. On se itse kasvatettu varmasti paljon kovemmalla kädellä. Ja kun meilläkin se kuritus aika aikasin loppui niin eiköhän siinä joku herätys tapahtunut.

Lähettäjä: dillon 
Päivämäärä:   20.1.18 21:14:20

Olen syntynyt -72. Vanhemmistani isä oli kiltti ja ymmärtäväinen, äiti taasen maanis-depressiivinen ja suuttuessaan väkivaltainen. Pikkulapsena oli paljon isovanhempieni (isän puolelta) hoidossa, äiti yritti itsemurhaa kolmesti. Muistan henkisen ja fyysisen väkivallan alkaneen 6-vuotiaana, jolloin sain pikkusiskon.
Olin suurten odotusten lapsi, mikään ei koskaan riittänyt. Äiti ompeli vaatteita itse, en osannut seistä sovitustilanteessa "oikein". Korville tuli. Äiti pakotti soittamaan viulua, en edistynyt opinnoissa. Sain selkäsaunoja vyöllä ja vitsalla, joka piti itse hakea. Kotona katsoin äitiä väärin, sanoin väärin ja sain korville. Koulun luokkakuvassa oli ilme väärin, sain tukkapöllyä.
Isä oli tossu. Tuli löylytyksen jälkeen salaa paijaamaan ja lohduttamaan, mutta ei koskaan puuttunut väkivaltatilanteisiin, vaikka näki, mitä minulle tapahtui.
Olin ikävä teini. En haistatellut tai käyttäytynyt uhmakkaasti, mutta sanallisesti sivalsin, koska jo silloin tajusin olevani älykkäämpi kuin äitini. En ole koskaan tehnyt mitään rikollista, en jäänyt kiinni alkoholista, en tullut teininä raskaaksi. Menestyin koulussa, mutta siinä vaiheessa mikään ei enää tehnyt minua hyväksi äitini silmissä.
Rakas pikkusiskoni ja myöhemmin syntynyt veljeni eivät joutuneet simputuksen kohteeksi, ja olen siitä iloinen.
Ensin tietysti pelkäsin äitiäni, koska koskaan ei voinut ennakoida, milloin tuli selkään. Lopulta vain halveksin häntä.
Minua on kotona asuessa retuutettu tukasta pitkin lattioita, paiskattu seinälle, heitelty esineillä ja ruualla, revitty sängystä ylös yöllä, kun olen ollut nukkumassa. Uhattu lemmikkieni tappamisella monesti. Päälleni on syljetty, kirottu minut, kielletty minun olevan hänen lapsensa. Minut on heitetty kotoa ulos kahdesti, 13- ja 17-vuotiaana. Asuin viikkoja isovanhempieni ja 17-vuotiaana poikaystäväni perheen luona, ennenkuin "pääsin" takaisin kotiin. Molemmilla kerroilla en ollut tehnyt mitään normaalia teinitoimintaa kummempaa.
Olen onnellinen, koska minulle on suotu kaksi lasta. Ensimmäisen synnyttyä pelkäsin hirveästi, että muuttuisin äitini kaltaiseksi. En muuttunut. Lapseni ovat nyt jo aikuisuuden kynnyksellä ja minulla on lämmin luottamuksellinen suhde molempiin. Teini-ikä toi haasteita, mutta selvisimme hienosti. En koskaan ole heitä kohtaan harjoittanut henkistä tai fyysistä väkivaltaa.
Olen itse rikkinäiseksi haukuttu ja lyöty, mutta ylpeä siitä, että jaksoin katkaista sen ketjun omien lapsieni kohdalla.
En ole ollut vanhempieni kanssa missään tekemisissä 12 vuoteen.

Lähettäjä: Kettu 
Päivämäärä:   20.1.18 21:17:38

En kyllä muista. Joku mielikuva on, että olisin kerran saanut risusta, mutta siihen jäi. Tukkapöllyä olen varmana saanut useammin. En ole kyllä ikinä pelännyt tai edes varonut tekemisiäni tai sanomisiani. Tai vanhempiani. Päin vastoin minut on kasvatettu määrätietoiseksi, tasa-arvoiseksi ja itsevarmaksi ja vanhemmilta on ollut täysi tuki ja luotto aina. No, teininä vähän oli erimielisyyksiä miten saa mennä, mutta silti koin vain hyväksyntää.

Lähettäjä: Piutu 
Päivämäärä:   20.1.18 21:41:55

Olen -94 syntynyt, kauheasti en lapsuudesta muista mutta kuulemma muutamat tukkapöllyt olen saanut ja sen muistan että suu pestiin saippualla. Ei jäänyt traumoja, itse olin pikkuperkele teini-iässä ja aivan kamala teini, sillon ei vanhemmat tehnyt yhtään mitään mulle.
Varmana jos niin pahasti käy että lapsia mulle tulee niin siinä vaiheessa jos tahallaan jotain pahaa tekee niin pienesti rankaisen. Ei pieksämistä, ei repimistä, mutta silleen että tajuaa ei ollut oikein tehty.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   20.1.18 21:49:31

Lapsuus on niin pelon valtainen, etten pysty palauttamaan muistikuvia paljon. Tuon muistan, että itkusta seuraa lisärangaistus. Ja vessa oli täynnä risuja metsästä. Isän vaatekaapin roikkuvat nahkavyöt muistan, äidin tukistuksia muistan kyllä, hiukset irtosi tuppoina. Isä oli (on) täysin hullu, täydellisen arvaamaton. En tiedä piestiinkö kunnolla, vai ei - muisti pätkäisee siihen kun on vaatteet ollut pois ja asetetettu piestäväksi. Pelko isää kohtaan oli aivan järjetön, myöhemmin muuttui vihaksi. Hän on sitä mieltä että on maailman kiltein ja lempein ihminen. Pahinta oli se, että äiti oli jonkinlainen ainut turvallinen asia, ja sitten sekin kilahti. En tiedä ansaitsinko vai en, en muista. Tuskin, nykyään kun aina jankuttavat miten kiltti ja hiljainen lapsi olin. Koskaan en puhunut sanaakaan, istuin hiiren hiljaa ja luin. Aijaa, ihme?? Ihmettelevät miten oma lapseni voi olla sellainen kun on (villi), että mistä tuollainen voi tulla, kun meidän tyttö ei ikinä.. No ei varmaan niin.

Voin sanoa, ettei tullut eläjää minustakaan. Kerran olen lyönyt hanskat tiskiin, nyt yritän oikeastaan ensimmäistä kertaa ylös tästä suosta 40 vuotiaana. Päivä päivältä tajuan oikeastaan vain kuinka onneton ja ongelmainen olen. Luulen että asiat ei muutu ennen kuin aiempi sukupolvi on mullissa. tavallaan ymmärrän, hullu on hullu, mutta anteeksi en vaan voi antaa. edelleen äijän karjaistessa koirille, meinaa tulla kuset housuun. Tietyt äänenpainot aiheuttaa paniikkikohtauksen, ja miten ihmeessä olenkaan tilanteessa että pitää nähdä melkein joka päivä.. jotenkin "pakko" kun on kiitollisuuden velkaa taloudellisista asioista.

Silti kaikista pahin oli se lemmikillä uhkailu. Jos et sitä ja tätä niin sitä ja tätä. Käytännössä siis jos kokeesta jotain niin elukka hävitetään. Onneksi olin hyvä koulussa. Muistan, kun ala-asteella ainut lehti, aku ankka, joka minulle tuli, lopetettiin, kun en kuitenkaan tee läksyjä jos se tulee. Oli vaikea ymmärtää näitä rankaisuja.

Vaikka oma pää on sökö, se on varma että lasta en lyö. En edes hipaise. Vaikka tapahtuisi mitä, en ikinä ikinä halau, että lapsi muistaa minusta väkivaltaa.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   20.1.18 23:16:57

Tukkapöllyä ja luunappeja sain ja ihan aiheesta. Ei jäänyt traumoja. 1960 luvun lopussa olen syntynyt.

Lähettäjä: Qp 
Päivämäärä:   20.1.18 23:32:45

Olen saanut selkääni 80- ja 90-lukujen taitteessa. Sulkeuduin täysin ja Kotoa muuttaessa katkaisin lopullisesti välit vanhempiini. Terapiassa ollaan selvitelty lapsuutta pidemmän aikaa, mutta vanhempiin en aio edelleenkään olla yhteydessä.

Lähettäjä: Feg 
Päivämäärä:   20.1.18 23:37:42

80-luvulla tuli monet tukkapöllyt saatua ja yleensä kyllä ihan aiheesta.

Lähettäjä: Daa 
Päivämäärä:   21.1.18 00:15:01

Olen saanut selkääni. Ei jäänyt traumoja, mitä se hyödyttäisi, ei kukaan ole täydellinen

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.1.18 00:59:41

Sain selkääni ja yksi kerta on jäänyt mieleen ja siitä jäi traumat. Yleensä fyysiset rangaistukset olivat lähinnä symbolisia eivätkä oikeasti sattuneet yhtään. Yhden kerran istuin lattialla ja anelin että ei, huusin että ei, ei, mutta äiti tai isä haki vitsan tai remmin ja löi niin kovaa että se sattui. Tuntui todella pahalla. Tuntui väärältä että minua satutettiin vaikka pyysin että ei.

Traumat jäi enkä jostain syystä pysty puhumaan tästä asiasta kenellekään. Mutta se oli ainoa kerta, joten kokonaisuuteen ei juurikaan vaikuta. Rakastan vanhempiani enkä koe tulleeni muutoin pahoinidellyksi.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   21.1.18 01:48:08

Oma kokemus kalpenee kun näitä kovia kohtaloita lukee. Itku on lähellä, voi niitä pieniä lapsiparkoja jotka ovat eläneet pelossa. Ja voi niitä jotka tänä päivänä kärsivät perheväkivallasta.
Olisiko lasten hankkiminen oltava jotenkin luvanvaraista?

Lähettäjä: lakiosa 
Päivämäärä:   21.1.18 09:11:37

Irrottautukaa niistä hulluista vanhemmista. Maksun aika tulee jokaisen kohdalle,hoitakoon itsensä hoitokotiin ja siitä hautaan. Ilmestyy sitten vasta perinnön jakoon ottaman korvauksen kivusta ja särystä, jos on jotain jaettavaa.

Lähettäjä: Trauma 
Päivämäärä:   21.1.18 10:08:51

Mun molemmat vanhemmat on jo kuolleet. Teininä olin arka ja hiljainen lapsi, joten ei tullut silloin puheeksi menneet asiat. Se oli vaiettu salaisuus.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.1.18 10:16:02

Tukkapölly ja luunapit kuuluivat meillä kasvatukseen. Jos puhe ei mennyt perille niin sitten fyysisen rangaistuksen kautta. Kuten ihmiset on kasvatettu kautta aikojen.

Nythän tämä on kukkahattutätien yhteiskunta mussä lapsia ei saa enää kasvattaa normaalisti ja sehän näkyy nuorissa.

Lähettäjä: Hah 
Päivämäärä:   21.1.18 10:18:05

Joo kyllä tottelemattomille työkavereilleki pitäs voida antaa luunappi kasvatusmielessä. Eiku

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.1.18 10:23:06

Niinpä, eiku... Tottelematon työkaveri, siinä on menny kasvatuksessa pieleen. Ideahan kasvatuksessa on juurikin se, että kasvuvaiheessa ihminen kasvatetaan niin, että osaa aikuisena käyttäytyä. Tietää mikä on oikein ja mikä väärin.

Lähettäjä: Siinä ero 
Päivämäärä:   21.1.18 10:30:30

Tottelematon työkaveri voi valita ja valittaa , lapsi on täysin vanhempiensa pahoinpitelyn armoilla.

Lähettäjä: Trauma 
Päivämäärä:   23.1.18 15:43:33

Näin meistä kasvatetaan uusi ihmiskunta..

Lähettäjä: blx 
Päivämäärä:   23.1.18 15:55:24

Meillä 6 lapsen perhe (eli minulla 5 sisarusta), vanhimmat syntyneet 80-luvulla ja nuorin 2000-luvun alussa. Itse olen syntynyt 90-luvun puolivälissä.

Koivuniemen herralla uhkailtiin, tukkapölly toteutettiin. Aina ihan syystä. Paitsi eräänä jouluna kun oltiin laitettu oma possu kinkuksi, kieltäydyin syömästä niin uhkailtiin risulla niin pitkään että söin lautasen tyhjäksi. Tuo nyt on jo tarpeetonta mielestäni. Mutta tukkapöllyille oli aina syy, ei jääny traumoja.

Kerran mummo potkas mua, ihan kunnolla. Sille ei mielestäni ollut syytä. En kuitenkaan katkeroitunut siitäkään, mummo ärsyyntyi minuun ja potkaisi. Itse en tiennyt ärsyttäväni koska luulin että hän puhu mulle, no puhuikin puhelimessa eikä sit viitsinyt sanoa sitä vaan potkaisi.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   23.1.18 17:18:50

Lakiosa: jep, siedän äitiäni mutta minkäänlaista apua on turha odottaa sitten kun ei itsekseen enää pärjää, mulle on aivan sama missä viruu.

Lähettäjä: Anon. 
Päivämäärä:   23.1.18 17:34:07

Lähettäjä: Hah
Päivämäärä: 21.1.18 10:18:05

Joo kyllä tottelemattomille työkavereilleki pitäs voida antaa luunappi kasvatusmielessä. Eiku

Todellakin tekis mieli ja varmaan annankin vielä jossain vaiheessa kun ei nää @!#$ apinat osaa käyttäytyä ku normaalit ihmiset. Ihan on sellainen olo kuin ois lastentarhassa töissä vaikka kyse on kuitenkin autokorjaamosta...

Lähettäjä: dfff 
Päivämäärä:   23.1.18 17:43:42

Äiteen mies oli hiuksissa tai kädessä kiinni, repi huoneeseen jos en kerrasta totellut. Teki tätä silloin kun äiti ei ollut kotona. Viimeisen kerran kävi kiinni, kun olin yläasteella 2000 -luvun alussa. Otti kurkusta kiinni ja nosti ilmaan.

Lähettäjä: ö_ö 
Päivämäärä:   23.1.18 21:21:56

"Lähettäjä: sipi kilppari
Päivämäärä: 20.1.18 16:04:33

Tukkapöllyä olen saanut aiheesta, eikä todellakaan jättänyt mitään traumoja."

Antaisitko aikuisille ihmisille tukkapöllyä samasta aiheesta? Oletko antanut? Jos et, niin miksi et?

Yleensä syynä on se, että aikuinen osaa puolustautua, puolustuskyvytöntä lasta on helppo rökittää.

Lähettäjä: Aika 
Päivämäärä:   23.1.18 22:44:21

Surullista lukea näitä kokemuksia. Näkyy sodan jälkeisten sukupolvien kasvatusmetodit siirtyneen vahvasti eteenpäin perheissä. Kuka kuritta kasvaa jne. Onneksi Suomi on nyt edelläkävijöitä lasten oikeuksissa ja täällä alkaa ymmärrys olla parempi.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   23.1.18 22:50:06

Surullista on se, että joidenkin mielestä on EDELLEEN kasvattamista antaa lapselle joskus luunappi tai tukkapölly. Mutta ei töissäkään pomo tule antamaan tukkapöllyä jos teet jonkun työtehtävän väärin, eikä ole ok lyödä puolisoa. Miksi siis olisi hyväksyttävää aiheuttaa kipua LAPSELLE jos sitä ei ole hyväksyttyä aiheuttaa aikuiselle?

Lähettäjä: Skise 
Päivämäärä:   23.1.18 22:57:33

Kyllä me saatiin selkään monesti, mutta ei muistaakseni sen jälkeen, kun lasten fyysinen kurittaminen kiellettiin lailla tms. (vaikka isä uhosikin, että istuvat vaikka vuorotellen vankilassa, mutta me saadaan selkäämme, jos on tarpeen). Kimpparangaistuksia ne usein oli, oltiin kaikki jonossa odottamassa piiskausvuoroa. Yhden kerran muistan, kun sain kahdesti selkääni samasta asiasta (en kyllä yhtään muista mikä se oli), ensin mummilta päivällä ja myöhemmin illalla isältä, kun isä ei uskonut, että mummi oli antanut kunnolla selkään.

Lähettäjä: l:l 
Päivämäärä:   23.1.18 23:00:53

Minä sain kerran tukkapöllyä, ja muistan että ihan aiheesta. Ei paljon koskenut, mutta kun olen ja olin herkkä, niin muistan sen hyvin. Monesti uhattiin vitsalla mutta en ikinä saanut selkääni.
Tämä tapahtui -70 -luvun alussa.

Useammalle lapselle tukkapölly tekisi hyvää nykyäänkin.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   23.1.18 23:39:56

Tukkapölly jne ovat laiskojen vanhempien keinoja. Ei jakseta odottaa että lapsi tajuaa käskyn, kiellon jne vaan luotetaan kipuun ja pelolla ohjaamiseen.
Pahinta on kun näitä käytetään pieniin lapsiin tilanteissa, joita lapset eivät välttämättä ymmärrä. Ei esim alle 2v ymmärrä jos isä rankaisee jostain, mitä äiti kertoo päivällä tapahtuneen.

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   24.1.18 00:41:40

Ikinä en koskaan selkään saanut enkä muutakaan.koskaan en edes muista että olisi mulle edes huudettukkaan.meillä oli vapaa kasvatus.kaikkea sain tehdä.koskaan en mitään pahaa tehnyt.hyvä ihminen kuitenkin tullut.

Lähettäjä: Tukkajumala 
Päivämäärä:   24.1.18 00:55:00

Oon saanut kasarilla pari kertaa tukkapöllyä, mutta ihan ansaitusti enkä mitään muuta väkivaltaa kokenut. Ei ole todellakaan jäänyt katkeruutta tästä. Toki esim. lasten hakkaaminen, töniminen ja piiskaaminen on väärin, mutta pikkunen tukistus oli aikanaan mun mielestä ihan ok kurittomille kakaroille :)

Lähettäjä: .- 
Päivämäärä:   24.1.18 01:24:58

Pari kertaa tukkapöllyä, ja ansaitusti (ei siis mennyt nätisti tai vähemmän nätisti sanomalla perille, että näin et tee), eipä muuta. Hyvät ja lämpimät välit vanhempiin edelleen ja äiti on paras ystäväni :) Omia lapsia ei ole, eikä tule.

Lähettäjä: Surullinen -81 
Päivämäärä:   24.1.18 11:31:34

Selkään on saatu ja fyysisiä arpia näkyy edelleen. Hiuksista retuutettiin niin, että niitä lähti välillä tukoittain päästä irti. Yritin koulussa kertoa aikuisille, mutta koskaan en mitään varsinaista apua saanut. Psykologi keskusteli kanssani kerran tai kaksi jossain yläasteen käytävällä.

Nykyään käyn vanhemmillani 2-3 kertaa vuodessa. Minulla on yksi oma lapsi ja isovanhemmat ovat todella katkeria, kun eivät saa olla hänen kanssaan omasta mielestään riittävästi tekemisissä. En uskalla jättää häntä valvomatta mummolaan.

Lähettäjä: Theressa 
Päivämäärä:   24.1.18 11:41:02

Lähettäjä: voihan hemmetti..
Päivämäärä: 20.1.18 12:36:34

Lähettäjä: Jessi
Päivämäärä: 20.1.18 12:23:02

Nykyaikana tuskin kukaan kun säännöt kiristyy, 90 luvulla normaalia kasvatusta eikä itselle ainakaan mitään traumoja jäänyt kun selkäsaunan sai aiheesta.

--

Ja se ikävä kyllä näkyy nykynuorissa, jotka on kuritta kasvaneet.

AAMEN! Olen minäkin saanut risua, tukkapöllyä ja luunappeja, vaan en ole kieroon kasvanut.

Lähettäjä: Trauma 
Päivämäärä:   24.1.18 11:44:38

Kai sitä on muitakin keinoja kurittaa kuin piiskaamalla?? Kaverilla on esim. käytössä jäähypenkki, jossa lapsi istuu tehtyään pahojaan.

Lähettäjä: h 
Päivämäärä:   24.1.18 11:46:41

Muistikuvia on että äiti olisi joskus antanut luunapin tai niskapöllyä ehkä kerran, en muista mitä kiukuttelin silloin. Mutta muuten kyllä kasvatti ihan normaalilla kurilla. Tämä 90-luvun alussa.
Kun olin alakouluikäinen joskus 2000 alkupäätä niin isä uhkaili antaa vyöstä pariinkin kertaan ihan tyhmistä syistä. Yksi syy oli se että takapihalla isällä ja naapureilla+ystävillä oli joku kokoontuminen, kaikki tuhannen kännissä. Halusimme mennä kaverini kanssa sisälle ja kaverin piti käydä vessassa. Haimme isältä avaimen ja jonkun ajan päästä isä siitä suuttui, tuli sisälle ja uhkasi hakata.

Toisen kerran taas isä melko tuiterissa, olimme toisen kaverin kanssa menossa naapurilla käymään ja sanoimme siitä. Se oli ok. Viivyimme ehkä 5min ja tulimme takaisin kotiin. Isä ihan paniikissa sönkötti että missä me oltiin, meinasin soittaa poliisit ja melkein tuli selkään. Selvää on ettei nykyään ole juurikaan välejä isään olemassa.