Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.9.17 18:32:39

Tiedän joo, että luonteissa on eroja ja sosiaalistaminen on tärkeää, mutta mikä koirarotu YLEENSÄ on sellainen rohkea ja avoin? Itselläni on nyt koira, joka on suht arka ja että se on ärsyttävää. Haluaisin seuraksi koiran, joka on sellainen rohkea ja mutkaton. Saa olla luonteeltaan vähän haastavakin, kunhan se vaan olisi hermoiltaan mahdollisimman varma. Minulla siis on nyt kääpiöpinseri, joka on tosiaan aika varautunut ja se on todella ärsyttävää. Tuli siis minulle "kodinvaihtajana" kun serkkuni kuoli ja vaikka koira ihana onkin, niin se pieni arkuus on ja pysyy ja se on ehkä kaikista ärsyttävin piirre koirissa mielestäni.

Kooltaan saisi olla sellainen keskikokoinen, lyhytkarvainen ja luonteeltaan tosiaan varma ja rohkea. Vilkkautta saa olla ja mieluummin vilkas kuin pystyynkuollut. Miellyttämisenhalua ei hirveästi tarvitse olla. Mihin rotuihin kannattaisi lähteä tutustumaan? Olisiko labbis mitään? Kultainennoutaja? Collieita turha ehdottaa, ovat makuuni liian "mauttomia" ja juurikin sellaisia tasaisia...

Lähettäjä: Pipsa 
Päivämäärä:   24.9.17 18:39:18

Sanoisin bokseri, vaikkakin rodun terveystilanne on itselleni asia jonka vuoksi en sitä kenellekään varauksetta suosittele.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   24.9.17 18:52:06

Oma labbikseni (sekalinjainen) on erinomainen hermorakenteeltaan, arjessa mutkaton, hommissa satalasissa mukana ja myös rohkea.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   24.9.17 18:53:50

Mulle nyt tuli mieleen rotikka, mutta on varmaan sitten liian suuri.

Lähettäjä: 776 
Päivämäärä:   24.9.17 18:54:56

Meneekö rhodesiankoira kooltaan liian suureksi?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.9.17 19:22:12

Dobermanni, jos ei ole liian suuri

Lähettäjä: Turre 
Päivämäärä:   24.9.17 19:31:42

yksikään kettuterriereistäni ei ole ikinä pelännyt mitään eikä niitä ole sen kummemmin tarvinnut totuttaa mihinkään koska niistä maailma tarjoaa vain iiloisia yllätyksiä. Rohkeus on täyttä hullunrohkeutta ja rämäpäisyyttä ja noita on voinut kuljettaa alusta asti markkinoilla, vanhainkodeissa yms. mukana ilman että mikään niiden maailmankuvaan vaikuttaa.
Omieni kanssa on kierretty taputuskoirina isoissakin tapahtumissa ja esitelty esim. sokeille lapsille agilityä niin, että saavat koskettaa koiraa sen suorittaessa. Ei puhettakaan että se olisi häirinnyt tai hermostuttanut koiria pätkän vertaa.

Karkeakarvainen versio on rohkeampi ja tasaisempi mutta myös tosikkomainen ja harvemmin koirasosiaalinen. Sileä on helpompi mikäili tykkää sellaisesta sähläämisestä jossa elämän läpi touhutaan sata lasissa liikoja pysähtymättä miettimään. Karkeassa on harkintaa ja aivot, mutta turkki on vaativa ja jos haluaa pitää useampaa koiraa pitää hyväksyä että tarvitaan eri tilat.

Kettuterriereissä arkuus, nahjusmaisuus ja harkinta ovat ankaria virheitä ja rotumääritelmä edellyttää rodun olevan sekä hyvin vilkas että valmis vastaamaan pienimpäänkin ärsykkeeseen. Tämä täytyy muistaa ja hyväksyä. Tyypillistä on että kettuterrierin jälkeen ei tahdo enää jaksaa muita rotuja kun ovat niin kauhean hitaita. Toisaalta välillä olisi kiva että koirassa olisi aivotkin. Mutta kaikkea ei voi saada.

Lähettäjä: no nyt 
Päivämäärä:   24.9.17 22:17:51

"Karkeassa on harkintaa ja aivot, mutta turkki on vaativa ja jos haluaa pitää useampaa koiraa pitää hyväksyä että tarvitaan eri tilat."

Tai sitten opetellaan kouluttamaan niitä koiria ihan elävässä elämässä myös, eikä vain netissä pätemällä. (Vai olisiko mantelitumakkeiden leipominen auttanut tähänkin?)

Lähettäjä: Höö 
Päivämäärä:   24.9.17 22:23:40

Mun whippetti on just tuollainen. Kaikki luulee että ne on nurkassa vapisevia haavanlehtiä mutta ei kyllä ole, tämä on tosi rohkea ja avoin, ihana luonne. Vilkkautta löytyy tarvittaessa mutta tosi kivaa kyllä kun kotona se jaksaa sitten olla rauhassakin :D

Lähettäjä: Nn 
Päivämäärä:   24.9.17 22:32:41

Tuollaisella koirakokemuksella jonkun vaativan rodun hankkiminen on ikävyyksien kerjäämistä. Mutta joo, tilastollisesti maailman rohkein rotu on labbis, harkitse sitä.

Lähettäjä: hmmm 
Päivämäärä:   24.9.17 23:26:05

Kaikki tuntemani australianpaimenkoirat ovat erittäin rohkeita, vilkkaita ja itsevarmoja. Tarvitsevat tosin paljon aktivointia, sekä henkistä että fyysistä. Toivoit tosin lyhytkarvaista, joten olisiko kelpie ehkä sinulle?

Labbis toki vastaa kuvaustasi myös erinomaisesti. Kultainen noutaja on myös hyvin samoilla viivoilla labbiksen kanssa, reippaita, rohkeita, aktiivisia, ystävällisiä, vähän paukapäitä.. Mainitut rotikka ja dobberi ovat myös mitä ihanimpia koiria, mutta vaativat hyvän koulutuksen. Ovat hyvin vahvaluonteisia. Dobermanneissa olen tosin törmännyt pariinkin heikkoluontoiseen ja arkaan koiraan, jotka ovat olleet sitä ihan pennusta asti..

Minulla itselläni on arempi sekarotuinen sekä akita inu, ja tuo akita on rotunakin hyvin rohkea, itsenäinen ja fiksu, mutta myös välinpitämätön ja kyseenalaistava. Ei ole hyvä harrastuskoira, on mukavuudenhaluinen ja hyvin "alkuperäisrotuinen" eli säästöliekillä menijä, viileänrauhallinen tarkkailija. Ihana kumppani ja kiintyy omaan ihmiseen, mutta hieman haastellinen kouluttaa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   25.9.17 09:45:08

Snautseri voisi istua noihin kriteereihin.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   25.9.17 09:54:16

Mäyräkoira.

Luonnetta ja varmuutta on jos vaan on oikeasta suvusta. Tykkää maata sylissä ja toisaalta lähtee kyllä mukaan jos vaan tekemistä keksii.

Miellyttämishalua ei juurikaan ole, vaan päättää kyllä itse, että tekeekö jotain vai ei.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   25.9.17 10:06:13

"Tuollaisella koirakokemuksella jonkun vaativan rodun hankkiminen on ikävyyksien kerjäämistä."

Missä aloittaja kertoi koirakokemuksensa?

Lähettäjä: pepperoni 
Päivämäärä:   25.9.17 10:10:19

Lähettäjä: no nyt
Päivämäärä: 24.9.17 22:17:51

"Karkeassa on harkintaa ja aivot, mutta turkki on vaativa ja jos haluaa pitää useampaa koiraa pitää hyväksyä että tarvitaan eri tilat."

Tai sitten opetellaan kouluttamaan niitä koiria ihan elävässä elämässä myös, eikä vain netissä pätemällä. (Vai olisiko mantelitumakkeiden leipominen auttanut tähänkin?)

Onko niin vaikea hyväksyä, että on rotuja, jotka eivät tule toimeen toisten koirien kanssa. Ainakaan, jos ne ovat samaa sukupuolta. Kettuterriereihin on jalostettu ärhäkkyyttä, koska niiden tehtävänä on ollut tuoda kettu luolasta tai tappaa se sinne. Englantilaiset kun eivät ampuneet kettuja, vaan koirat saivat tehdä likaisen työn. Aina ei edes tarvittu sitä terrieriä, kun ajokoiralauma repi ketun palasiksi, ennen kuin se pääsi suojaan luolaan.

Ketun puutteessa kävi kyllä rottakin. Mieluummin useampi. Kilpailtiin siitä, kenen koira nopeammin listii niitä. Eikä koiratappelukaan ollut harvinaista.

Kumma kyllä, hyväksytään mukisematta se, ettei ajokoirasta ole irtipidettäväksi. Pitäishän sekin voida kouluttaa riistavapaaksi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.9.17 10:12:36

""Tuollaisella koirakokemuksella jonkun vaativan rodun hankkiminen on ikävyyksien kerjäämistä."

Missä aloittaja kertoi koirakokemuksensa?"

Ja missä kohtaa aloittaja halusi vaativan rodun? Aloittaja sanoi että saa olla luonteeltaan _vähän_ haastava eikä tarvitse olla kovin miellyttämishaluinen. Kuulostaa minusta aika järkevältä että haluaa hyvähermoisen ja rauhallisen koiran joten on valmis uhraamaan kovan miellyttämishalun ja täysin lapasmaisen luonteen.

Lähettäjä: mööö 
Päivämäärä:   28.9.17 01:13:44

"Lähettäjä: Höö
Päivämäärä: 24.9.17 22:23:40

Mun whippetti on just tuollainen. Kaikki luulee että ne on nurkassa vapisevia haavanlehtiä mutta ei kyllä ole, tämä on tosi rohkea ja avoin, ihana luonne. Vilkkautta löytyy tarvittaessa mutta tosi kivaa kyllä kun kotona se jaksaa sitten olla rauhassakin :D"

Meidän whippetti on ihan samanlainen! Ihana persoona, iloinen ja pitää niin vieraista ihmisistä kuin koiristakin. On myös melko kovapäinen whippetiksi, aika terrieri :D Whippetissä on yleensä plussaa myös se, että ne oppivat hyvät käytöstavat melkein kuin itsestään. Toki olen tavannut ei-niin-kivaluonteisiakin whippettejä, joten mistä pennun ottaakin niin kannattaa tarkkailla pentueen vanhempia ja niiden mahdollisia luonnetestituloksia.

Lähettäjä: ohra 
Päivämäärä:   28.9.17 05:46:56

Lähettäjä: -
Päivämäärä: 24.9.17 18:32:39

Tiedän joo, että luonteissa on eroja ja sosiaalistaminen on tärkeää, mutta mikä koirarotu YLEENSÄ on sellainen rohkea ja avoin? Itselläni on nyt koira, joka on suht arka ja että se on ärsyttävää. Haluaisin seuraksi koiran, joka on sellainen rohkea ja mutkaton."

Muista myös, että pentu imuroi sitä aikuisen epävarmuutta niitä huonoja piirteitä.Joten sulla iso työ pennun ja aikuisen kanssa erikseen kouluttaa, lenkittää,jne...varsinkin jos nykyinen pelkää milloin mitäkin.

Arkuudesta pääsee isolla työllä eroon.Mä tekisin nykyisen kanssa paljon ja ielä enemmän töitä saadakseni siitä kiva normaali koira. Odota vuosi pari ja paneudu arkuuden poistoon kunnolla.

Lähettäjä: ohra 
Päivämäärä:   28.9.17 05:50:23

http://www.kelpokoira.fi/artikkelit/arkuus.html

Lähettäjä: ohra 
Päivämäärä:   28.9.17 05:51:40

http://tuulen.mbnet.fi/sm/smarti5.htm

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   28.9.17 05:53:22

Meidän labbis on rohkea, sen kanssa voi mennä ihan minne tahansa, ei paljoa mitään hätkähdä. Mutta miellyttämisen halua kyllä löytyy ja erittäin seurallinen, ei ollenkaan itsenäinen koira. Ruoalla saa houkuteltua tekemään mitä tahansa, hyppää vaikka talon katolta jos käskee. Viisas on ja ymmärtää puhetta, kuuntelee tarkkaan.

Lähettäjä: Koissu 
Päivämäärä:   28.9.17 06:07:10

Arkuudesta pääsee isolla työllä eroon.Mä tekisin nykyisen kanssa paljon ja ielä enemmän töitä saadakseni siitä kiva normaali koira. Odota vuosi pari ja paneudu arkuuden poistoon kunnolla."

Komppaan.

Lähettäjä: hopmaisk 
Päivämäärä:   28.9.17 06:22:14

Jep, eikun hommiin sen oman kanssa.

Mutta mäyräkoirassa olisi sitten ainakin rohkeutta, jos joskus toisenkin koiran otat. Se on ehkä pieni, mutta on oikeasti suuri koira pienen koiran kehossa.

Tosin kodinvaihtajana minulle vuosi sitten tullut kääpiömäyräkoira oli aika arka ja onneton nuhjake. Tässä on vuosi tehty hommia ja se on reipastunut ihan silmin nähden, niin ihmisiä, muita koiria kuin odottamattomia tilanteitakin kohtaan. Siitä on tullut aika kiva koira. Varmasti tosin tuon toisen koiran reippaus ja rohkeus on auttanut, mutta en minä sille kokonaan credittiä anna.

Lähettäjä: lohi 
Päivämäärä:   28.9.17 06:53:11

Jospa ottaisit työn alle sen nykyisen ja tekisit töitä arkuuden(?) eteen vuoden pari.Sitten toinen koira.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.9.17 07:00:50

"Arkuudesta pääsee isolla työllä eroon."

Kiva kun tiedätte kauanko koira on minulla ollut ja paljonko sen eteen tehdään töitä. Joo koiran kanssa pystyy elämään normaalisti, mutta sen perusluonne ei koskaan tule olemaan rohkea ja kysyin nyt rotusuosituksia yleensä rohkeammista koirista. Mäyräkoiria olen juu paljon tavannut, ne ovat rohkeita ja vaikka ne ovat olleet aremman kaverina, niin ne eivät ole mitään mallia ottaneet.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   28.9.17 07:13:09

Bullterrieri. Itsevarma, rohkea, hullunkurinen, ei helppo, mutta täysin ihastuttava. Rakastaa omaa perhettään syvästi, pitää myös muista ihmisistä. Saattaa olla vieraskoira-aggre. Touhukas terrieri. Hyvänkokoinen, lyhyt karva.

Lähettäjä: lohi 
Päivämäärä:   28.9.17 07:15:55

Lähettäjä: -
Päivämäärä: 28.9.17 07:00:50

"Arkuudesta pääsee isolla työllä eroon."

Kiva kun tiedätte kauanko koira on minulla ollut ja paljonko sen eteen tehdään töitä. Joo koiran kanssa pystyy elämään normaalisti, mutta sen perusluonne ei koskaan tule olemaan rohkea ja kysyin nyt rotusuosituksia yleensä rohkeammista koirista."

Mä en ole muuta sanonut kuin , että lisää työtä nykyisen kanssa.Varsinkin jos se on vaihtanut kotia vasta.(viitaten ,ette tiedä kauan koira on ollut ).

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.9.17 07:33:00

"Mä en ole muuta sanonut kuin , että lisää työtä nykyisen kanssa."

Kerro mitä tarkoitat? Koirallahan ei ole mitään ongelmaa siis. Se vaan on vähän tuollainen arka koira kaikkea kohtaan. Ja kun se arkuus on sellainen piirre, jota en seuraavassa koirassa haluaisi hirveästi olevan. Vähän sama kuin pitkäkarvaiset koirat: en pidä pitkistä turkeista, joten en sellaista ehdoin tahdoin haluaisi.

Lähettäjä: lohi 
Päivämäärä:   28.9.17 07:39:15

Kerro mitä olet nyt tehnyt kuinka kauan. Miten koira osoittaa arkuuden jne..

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   28.9.17 08:00:15

Mitä ihmettä nyt taas? Piti keskustella kriteereihin sopivista roduista eikä päteä kouluttamisella. Eikä se arka koira perusluonteeltaan muuksi muutu, vaikka se arjessa toimiva olisikin.

Lähettäjä: rau 
Päivämäärä:   28.9.17 09:12:12

Australiankarjakoira? Vaatii kyllä tekemistä, mutta istuisi kriteereihin hyvin. Ei ehkä rakasta vieraita ihmisiä varauksettomasti, mutta jos välinpitämätön suhtautuminen riittää niin sitten. Oma on kyllä supersosiaalinen ihmisiä kohtaan ja yllättävän koiraystävällinen myös. Haku ja jälki meidän lajeina, ja tän kanssa on kiva tehdä hommia kun oppii nopeasti ja tykkää tehdä.

Toki jos labbis oli vaihtoehtona niin sitten karjakoira voi olla kyllä aivan liian virkeä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.9.17 10:25:12

Minäkin ehdotan (kääpiö)bullterrieriä. Sitä rohkeampaa koiraa saa hakea. Bullterrierin maailmaa ei hetkauta juuri mikään :)

Lähettäjä: muma 
Päivämäärä:   28.9.17 10:35:18

Eiköhän koko terrieriryhmä ole rohkeita ja avoimia uusille kokemuksille, omaa kokemusta tosin vain russeleista.

Lähettäjä: Luppa 
Päivämäärä:   28.9.17 10:39:10

-Dalmatialainen
-Snautseri (keskikokoinen tai suuri)
-Labradori
-Amstaffi

Lähettäjä: mööö 
Päivämäärä:   30.9.17 00:33:45

Kaikki terrierirodut ei ole automaattisesti rohkeita eikä avoimia, vaikka siihen pitäisi pyrkiä. Russelit on ihan eri kuin esimerkiksi vaikka valkoiset läsiylämaanterrierit, joista löytyy helposti niin ääni- kuin muutenkin arkoja yksilöitä.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   30.9.17 06:38:14

Aloittaja pyysi myös keskikokoista koiraa ja russeli ei ole sellainen. Eikä todellakaan voi sanoa kaikista terriereistä, että ovat rohkeita. Terrierien kirjo on laaja. Suosittelen edelleenkin tutustumaan bullterrieriin, amstaffiin tai staffiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.9.17 08:01:47

Luppa antoi hyviä vaihtoehtoja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.9.17 08:42:56

Joo, ota vaan joku amstaffi. Kunnolla kilahtaessaan saattaa vaikka listiä sen aran koiran tai harrastuskaverin kaikessa rohkeudessaan. Oikein kivoja ja huolettomia koiria, kunhan vaan opettelee oikean leukojenavaustekniikan hätätilanteiden varalle.

Lähettäjä: muma 
Päivämäärä:   30.9.17 09:42:12

No enpä russelia suositellut vaan sanoin, ettei muista kokemusta. Onhan niitä isompiakin, airedale, kerry, irlannin mm.

Lähettäjä: kirsi 
Päivämäärä:   30.9.17 09:55:25

Amstaffia voisin itse harkita, koiran ei tarvitse koirasosiaalinen eikä käydä koirapuistoissa, sopivankokoinen, helppo turkki, viihtyy niin sohvalla kuin lenkeillä (hyvillä ilmoilla), ei ole arka eikä herkkä. Aiemmin oli collie joka oli liian pehmeä, joskus silloisen miehen kanssa tuli vähän äänekkäämmin riideltyä ja koira pakeni häntä koipien välissä piiloon, pelkäsi myös ukkosta, ilotulitteita, äänekkäitä työkoneita jne. Sileäkarvaista muunnosta colliesta olen myös miettinyt mutta riski on siinäkin saada arka yksilö.

Lähettäjä: Aloittaja 
Päivämäärä:   30.9.17 10:04:59

Sk colliehan itselläni joskus oli haaveissa. Sitten tuli tämä nykyinen koira ja en sitten enää miettinyt koirarotuja. Nyt olen alkanut haaveilemaan koirasta taas (nykyinen on aika vanhakin jo) ja tosiaan olen huomannut, ettei tällainen arka koira (ei kuitenkaan pelkää esim. paukkeita) ole kaikista mukavin. Siksi en ole sk collieta nyt enää miettinyt kun niissäkin niitä arkoja saattaa olla. Toisaalta jos sieltä löytäisi sellaisen reippaan yksilön niin mikä ettei. Eli toiveissa siis keskikokoinen (10-30kg) koira, joka on myös toisia ihmisiä kohtaan avoin. Eli ei mielellään varautuneisuutta vieraita kohtaan, mitä tosiaan kääkillä on aika paljon. Lisäksi pitäisi tulla mieluusti toisten koirienkin kanssa toimeen, eli esim. amstaffi on poissuljettu vaihtoehto (en tykkää niiden ulkonäöstäkään). Ja sitten pitäisi tykätä ulkoilusta vaikka olisi vähän kurjakin sää ja hyvä olisi jos ei koko ajan saisi olla pukemassa. Kun tuo nykyinen tosiaan inhoaa jos ulkona on vähänkin märkää. Tosiaan kirjoitin, että saa olla vähän haastavampikin, mutta siis tarkoitin, että ei ole pakko olla hirveästi miellyttämisenhalua. Tarkoituksena siis lenkkeillä paljon ja vaeltaa niin kunhan siihen soveltuu mainiosti niin hyvä on. Ei toki mielellään riistaviettiä hirveästi.

Lapinporokoira, sk collie, paimensukuinen lapinkoira, kelpie... tuossa sellaisia, jotka ulkonäöllisesti miellyttävät.

Lähettäjä: tea 
Päivämäärä:   30.9.17 12:44:59

Sileäkarvaisessa colliessa on hyvä mahdollisuus löytää rohkea koira kun varmistaa että kummatkin vanhemmat ovat luonnetestattuja ok pistein ja jos ei vanhemmat ole niin ainakin niiden vanhemmat.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   30.9.17 12:52:18

Hyvähermoisimpia, rohkeimpia ja avoimimpia rotuja mitä minulle tulee mieleen ovat esimerkiksi staffi, amstaffi ja bullterrieri. Rakastavat ihmisiä eivätkä todellakaan ole arkoja. Monet karkeakarvaiset terrierit ovat myös tällaisia. Noutajat on pehmeämpiä luonteeltaan, mutta avoimia nekin. Joku rottweiler tietysti myös, mutta se on jo isompi ja niillä on myös vahtiviettiä.

Pysyisin kaukana monista paimenkoirista, juuri esimerkiksi collieista ja shelteistä (kaverin superarkaa shelttiä vierestä seuranneena). Sedällä oli kyllä joskus pitkäkarvainen collie ja se oli rauhallisuuden ja hyvähermoisuuden perikuva, mutta en tiedä onko ne samanlaisia nykyään. Lapinporokoira, eurasier ja suomenlapinkoira voisivat sopia sinulle myös. Helppoja kouluttaa, eivät mitään luupäitä mutta silti avoimia ja iloisia kavereita, jotka eivät stressaa turhia.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   30.9.17 13:41:16

"Arkuudesta pääsee isolla työllä eroon.Mä tekisin nykyisen kanssa paljon ja ielä enemmän töitä saadakseni siitä kiva normaali koira. Odota vuosi pari ja paneudu arkuuden poistoon kunnolla."

Itse asiassa arkuus on usein ainakin osin synnynnäistä ja osa koiran temperamenttia. Silloin arkuus kyllä pysyy koiran perusluonteessa, vaikka sitä pystyykin toki totuttamaan asioihin. Arasta ei silti saa temperamentiltaan rohkeaa, se suhtautuu aina asioihin varautuneemmin kuin rohkea.

"Hyvähermoisimpia, rohkeimpia ja avoimimpia rotuja mitä minulle tulee mieleen ovat esimerkiksi staffi, amstaffi ja bullterrieri."

Itse asiassa amstaffeissakin on nykyään arkoja, olen nähnyt useampiakin. Aloittaja myös sanoi koirasosiaalisuuden olevan toiveena.

Labbista minäkin melkein ehdottaisin.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   2.10.17 23:50:07

"Odota vuosi pari ja paneudu arkuuden poistoon kunnolla."

Taas vastattu niin asian vierestä, onnittelut... Aloittaja kysyy rotuehdotuksia, kertoo että nykyinen koira on arka ja aika vanha ja joku taukki vastaa, että poista arkuus siltä vanhalta koiralta. :'D

Sk colliekin voi olla rohkea ja avoin, kunhan tosiaan katsoo millaisista vanhemmista ottaa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   3.10.17 08:49:35

Eiköhän se lapinporokoira ole aloittajalle oikein hyvä valinta. Se ei ole koulutettavuudeltaan helpoimmasta päästä verrattuna vaikka kelpieen, mutta kelpie vaatii kyllä omistajaltaan harrastuneisuutta, porokoira menee paremmin kotikoirana. Riistaverisyyttä niissä ehkä voi olla kuitenkin enemmän kuin peruspaimenissa, vaikkei tietenkään mikään metsästysrotuinen olekaan. Väittäisiin kuitenkin että jos koulutukseen paneutuu siltä osin kunnolla ei pitäisi olla ongelma. Käsitykseni mukaan itsevarmoja ja arjessa perusongelmattomia koiria, mutta niillä on oma tahto, eivät ole niin "taipuisia" kuin monet ns. lähityöskentelevät paimenet. Collieta en ottaisi noilla kriteereillä. Kivatkin colliet tuppaa olemaan aika pehmeitä.

Lähettäjä: Viiru 
Päivämäärä:   3.10.17 10:09:08

Corgit? Tai göötti?

Lähettäjä: Aloittaja 
Päivämäärä:   3.10.17 10:13:40

Kiitos vastauksista, pitää tuohon lapinporokoiraan tutustua paremmin, sillä se on tällä hetkellä se, joka miellyttää eniten.

Lähettäjä: Prefect 
Päivämäärä:   3.10.17 10:25:02

Staffia ehdotan minäkin. Amstaffeissa olen tavannut enemmän sellaista pientä varautuneisuutta mutta kaikki tapaamani staffit ovat vain sellaisia onnellisia töhöjä. Amstaffeissa myös hieman enemmän vahtiviettiä.

Mä (valitettavasti) omistan tuollaisen hirmu aran amstaffin mistä joku aiemmin mainitsi. Mutta se ei perusluonteeltaan arka ole, mitä nyt ei sitä ikinä olla sosialistettu niin ei ihmekkään jos jännittää kaikki uudet ihmiset ja paikat. Koirien kanssa tulee taas loistavasti toimeen, mutta tuo nyt onkin aika spesiaali tapaus amsuksi.

Lähettäjä: o 
Päivämäärä:   3.10.17 10:55:29

Airis?