Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   24.9.17 18:04:22

Hävettää, ärsyttää, vtuttaa ja kaikkea mahdollista. Tekisi mieli osallistua jonnekin alkeiskurssille tämän jälkeen...

Kyseessä siis HeA -luokka, yksi laukannosto väärä, hevonen ihan pohkeen takana vaikka verkassa hyvä, unohduskin radalla. Prosentit vajaa 55 vaikka keskimäärin tulos aina yli 60.

Kyllähän tämä lajiin kuuluu mutta silti ääh!!! Voisi vaikka opetella ratsastamaan.

Lähettäjä: Genuine 
Päivämäärä:   24.9.17 18:09:13

No, tulos oli kuitenkin hyväksytty, ja tuollaista sattuu. Häpeä nyt on ihan turha tunne, koska ei ole mikään rikos ratsastaa huonoa suoritusta. Tekevälle sattuu. Joka ei tee mitään, ei tee mitään väärinkään.

Lähettäjä: Merviläinen 
Päivämäärä:   24.9.17 18:15:35

Otatko nyt vähän liian tosissaan?

Lähettäjä: Mia 
Päivämäärä:   24.9.17 18:20:53

Mäkin ajattelin opetella ratsastmaan kun tänään valmennuksessa putosin kolme kertaa \o/

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.9.17 18:27:04

Jaxuhali <3 Sut on varmaan kasvattanut Martina Aitolehden tyylinen äiti, suorittajaksi, jolle pettymys on pahasta :(

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.9.17 18:30:36

Voi rakas, en edes muista kuinka monet koulukisat minulla on mennyt pieleen. Joskus olen mennyt jännityksestä sekaisin ja tehnyt ihan vääriä teitä, nostanut laukan silloin kun olisi pitänyt mennä käyntiä jne. Ekoissa kisoissani ravasin koko radan läpi, hevonen ei pysähtynyt edes silloin kun olisi pitänyt tervehtiä tuomareita :-D

Näitä sattuu kaikille ja voit joko oppia tästä tai sitten rypeä itsesäälissä ja paisutella asiaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.9.17 18:40:47

Heh! Eihän tossa mitään hävettävää! Itsellä kotitreenissä VaB tasoinen nuori, täysin ratavalmis kotioloissa sille tasolle. Kisoissa kyylää niin, että on kuin raa'an kolmevuotiaan kanssa olisi radalla. Siinä vasta hävettää kun ilmottaudut helppoon A:han etkä saa hevosta menemään kumpaakaan pitkää sivua pitkin ilman ylimääräisiä pomppimisia... Ei muuta kuin uudestaan kisoihin ja radoille, kyllä se siitä!

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   24.9.17 18:43:48

Minä en tuosta syystä pysty kisaamaan.
En tiedä johtuuko se lapsuudenaikaisesta koulukiusaamisesta (se sormella osoittelu ja nauraminen), vai mistä, mutta en kestä sitä häpeää kun sitten menee huonosti.

Ja siksi sanon kun menee, koska tiedän itse jännittäväni tilannetta niin paljon että yksikään hevonen ei edes voi kulkea silloin hyvin.

En todellakaan halua kokea sitä kun radan reunalla kuiskutellaan että mitä tuo täällä tekee kun ei osaa edes ratsastaa ja häviän tyyliin kymmenvuotiaille tytöille.
Vieläpä, kun tiedän hevoseni osaavan ihan mitä vaan, hävettäisi kahta kauheammin mennä sössimään radalle kun tietää että hevoselle sen suorittaminen ei ole mikään juttu.

Lähettäjä: Genuine 
Päivämäärä:   24.9.17 18:54:15

Joo, hevoset ovat eläviä eläimiä, joten ei se ole mitenkään tavatonta, että vaikka luokka olisi jotakin ihan muuta kuin helppo C ja suoritettavana olisi vaativia liikkeitä, vastaan voi tulla hetkiä, joina tuntuu, ettei saa hevosta edes ravaamaan suoralla uralla. Kyllähän se ketuttaa, mutta sellaista se vain on hevosten kanssa.

Häpeää ei kyllä pitäisi kilpailemiseen sotkea, ei etenkään, jos puhutaan vain "rehellisistä epäonnistumisista", ei siis esimerkiksi hevosen terveyden vaarantamisesta, epäurheilijamaisesta käytöksestä... Totta kai joku voi katsomossa kuiskia jotakin, vaikka juuri sitä, että mitä tuokin täällä luulee tekevänsä... Mutta mitä sitten? Mikään ei ole niin helppoa, kun jeesustella katsomasta käsin. Kilpailija on sentään se, joka tekee ja uskaltaa, joten miksi hänen täytyisi piitata siitä, mitä joku turvallisesti persus penkissä istuva ajattelee?

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   24.9.17 18:58:10

Genu; Niin, minä tiedän. Ihan oikeasti tiedän että pellen itsestään tekevät ne nauraskelijat, mutta silti en voi sille tunteelle mitään.
En vaan yksinkertaisesti pysty (taas jälleen kerran) sinne yleisön eteen osoiteltavaksi.

Sääli sinänsä, koska minulla on hieno hevonen, jolle olisi pelkästään eduksi esiintyä ihmisten ilmoilla (kantakirjaori). Pelkään siis vielä sitäkin, että "nolaan" sen hevosen samalla, eikä kukaan halua sitä tammoilleen käyttää enää ikinä kun se on "ihan paska" tai jotain.

Lähettäjä: Genuine 
Päivämäärä:   24.9.17 19:01:25

**: Tuota asiaa kannattaisi ihan oikeasti työstää, vaikka terapiassa asti. Nythän tilanne on se, että lapsuudenaikainen kiusaamiskokemus sanelee sen, mitä nyt aikuisena ihmisenä teet ja mitä et. On vaikea uskoa, että itsellesikään olisi ihan jees, että niin negatiivisella asialla on niin vahva ote elämästäsi yhä tänä päivänäkin.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   24.9.17 19:04:08

No hei, mulla meni viime kisat ihan puihin! Menin HeC-luokkaan, koska en ole kisannut 15 vuoteen. Heppa on yleensä kuin nukkuva patsas,nyt vaan katos jarrut kokonaan :D Saatiin me hyväksytty tulos, mutta kyllä hävetti, kun oon sen 20 vuotta kuitenkin ratsastanut. Pienet lapsetkin otti paremmat prossat kuin meikä omalla hevosella.

No, suunta on vaan ylöspäin :D Jos ei ens kerralla jännitettäs niin paljoa :D

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   24.9.17 19:04:49

Ei se olekaan ihan jees, ei todellakaan.
Tämä on toki vaikuttanut moneen muuhunkin asiaan elämässäni, enkä varmasti koskaan tule olemaan yhtä rennosti kuin muut ihmiset sellaisissa tilanteissa joissa pitää jotenkin esiintyä.

Nyt tosin tämä kisaaminen on tällä hetkellä ainoa asia jonka olen kokonaan jättänyt tekemättä, kaikesta muusta aina selviän sentään jotenkin.
Harmi, koska minulla on älyttömän hyvä valmentaja, hienot puitteet harrastaa ihan tässä kotona ja tosiaan se hyvä hevonen.
En vaan pysty, en yksinkertaisesti mitenkään.
Toistaiseksi olen ratkaissut asian niin että hevosellani kisaa sitten muut. Ja minä sössötän milloin mitäkin tekosyitä, kun kisapaikoilla kysytään miksen ole selässä itse (vaikka siis valmentaudun jatkuvasti).

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   24.9.17 19:10:30

"En todellakaan halua kokea sitä kun radan reunalla kuiskutellaan että mitä tuo täällä tekee kun ei osaa edes ratsastaa ja häviän tyyliin kymmenvuotiaille tytöille. "

Oikeastihan siellä ei kukaan kuiskuttele tuohon tapaan eikä osoittele sormella. Se on kaikki vain sinun omassa päässäsi.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   24.9.17 19:13:33

,: Melko varmasti onkin.

Muistan vaan itse aikanaan muksuna tallilla erittäin selvästi, miten järkyttävän julmia niille epäonnistujille oltiin ja miten niille naurettiin ihan oikeasti viikkokausia.
Tokihan tässä on kyseessä lapset, mutta silti.
Joskus olen siinä tilanteessa ollut ja sen jälkeen en koskaan enää ole radalle mennyt. Tästäkin on aikaa jo toistakymmentä vuotta.

Lähettäjä: ratsiope 
Päivämäärä:   24.9.17 19:37:32

Syytä tuomareita ja kentän pohjaa, niin ne muutkin tekee ;)

Lähettäjä: ratsiope 
Päivämäärä:   24.9.17 19:38:58

Ps. Mun huonoin tulos on hylätty kun hevonen pelästyi jotain ja laukkas pukkilaukkaa radalta ulos...

Lähettäjä: Mysteeri 
Päivämäärä:   24.9.17 19:42:57

Elämä on... sit ku ite alan kisaamaan niin eiköhän se aika pitkään oo tota. Sit jos edistyy nii sit se on sillon tällöin tota.

Lähettäjä: Genuine 
Päivämäärä:   24.9.17 19:44:37

**: Entä ne kaikki muut asiat, joita teet, vaikka jännittää? Etköhän ole niihinkin päässyt sisälle sillä, että olet ensimmäiset kerrat tehnyt väkisin, vaikka olisi kuinka kauhistuttanut. Miksi sama ei toimisi tässä asiassa? Uskotko, että jännitys lähtee jonakin päivänä itsestään odottamalla? Tuskin. Eiköhän ainoa tapa päästä kilpailemiseen kiinni ole se, että ratsastat sen ensimmäisen startin ja sitten perään toisen ja kolmannen. Vaikka olisit ensi alkuun kuinka kipsissä. Lisäksi suosittelen, että lopetat "tekosyiden sössöttämisen", koska tilanteen peittely vain lisää häpeää. Jos sen sijaan sanoisit suoraan , että pelkäät ihan kauheasti, että epäonnistut ja sinulle nauretaan, voisit huomata, että saatkin muilta osaksesi kannustavia kommentteja ja tukea. Se jo itsessään voisi pienentää kynnystä kilpailla.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   24.9.17 21:22:13

Jos nyt joku naureskelisikin niin mitä sitten? Ihan oikeasti, mitä sitten tapahtuisi?

Lähettäjä: Mysteeri 
Päivämäärä:   24.9.17 21:28:31

Jos kisaa niin kannattaa keskittyä siihen ratsuunsa ja omaan suoritukseen. Ei siitä mitään tuu pidemmän päälle jos ottaa nolostumisen kannalta.
Me saatiin mun vanhan hevosen kanssa heB- luokassa arvostelu jossa luki lopusss että kivan värinen hevonen :) !
Ja senhän nyt voi aika lailla arvata siitä että miten noin muuten meni... nääh, ei kukaan sitä varmaan ees aatellu sen kauempaa, toisin kuin itse. Ja naurattaahan se jo.
Ei pidä ottaa itteensä niin vakavasti.

Lähettäjä: Marika 
Päivämäärä:   24.9.17 21:36:03

Mä jännitän ihan valtavasti kisaamista, mutta vedonlyönnin vuoksi menin omallani yhdet koulukisat. Hevonen oli aina laukan jälkeen tosi vauhdikas ja pitelemätön, muutoinkin turhan reipas. Radalle kun ratsastin alkoi mua naurattaa oma jännitykseni, se miten olematonta maailman mittakaavassa on mun kisaaminen niissä koulukisoissa. Pääsin jännityksen keskellä niin hyvään fiilikseen, nautiskelin hevosen touhotuksesta.
Tuomarin paperissa luki "kaikesta huolimatta hymyilit radan alusta loppuun :)"
Voitte kuvitella ne "kaikesta huolimatta" prosentit.

Lähettäjä: Jiihaa 
Päivämäärä:   24.9.17 21:50:06

En pidä kisaamisesta, mutta jossain itsenikehittämismielenhäiriössä ilmoittauduin paikalliseen helppoöö-luokkaan.

Olin ihan pistoksissa ja yritin muistaa rataa, kun polle tyynen rauhallisesti hyppäsi kouluaidan yli lämmittelyalueelle.

Yllätyksestä toivuttuani nauroin niin että ihme etten pudonnut, ja niin muutkin.
Tuomari oikein erikseen kiitti päivän parhaista nauruista.

Kisakokemus tämäkin...

Lähettäjä: ed 
Päivämäärä:   24.9.17 22:02:29

Ei se kisaaminen niin vakavaa ole jos nyt ei ihan veitsi kurkulla ole pakko jotain kvaaleja saada.

Aina ei onnistu, ja yleensä vain naurattaa varsinkin jos hevonen puuhailee ihan omiaan, näkee näkyjä tai on tavallista leikkisämmällä tuulella tai liikkuu kuin etana tervassa. Itselläni noissa tilanteissa suurin ongelma on yleensä olla nauramatta niin etten tipahda selästä :D

Harmi ettei tästä ole videota. Olin joskus hevosen kanssa HeC-luokassa, ja hevonen oli sellainen ettei siitä ikinä tiennnyt että ollaanko tänään leikisti gp-luokassa vai laitumella.

Onneksi HeC-luokassa ei vaadita peräänantoa. Ja onneksi olen itse joskus treenannut ravihevosia selästä niin pitkillä kuin lyhyilläkin jalustimilla. Nyt valitettavasti oli kyseessä ihan ratsuhevonen jolla pöljätti vaihteeksi astetta enemmän.

Kun tulin radalle eli ravasin tuomareita kohti, hevonen tuli kuin ravuri loppusuoraa. Pää ylhäällä, lennokkain askelin niin että itse olin kuin montekuski pitkin jalustimin. Sitten hevonen pysähtyi kuin seinään, ilme oli kuulemma "Terve!" eli oikein veikeä. Irvisti vielä hampaat näkyen korvat pystyssä. Tuomarillakin nauratti.. Minä siinä koetan tervehtiä. Saan luvan aloittaa radan. Hevonen tuumaa "Ja sitten menoks!"
Koko rata leikkaa ja askeleen pidennys meni myös hevosen osalta oikein lennokkaasti, minä vain nauran selässä. Harjoitusravi tuotti minulle hankaluuksia.
Pysähdystä ei tehty, ei myöskään peruutusta.
Kolmikaarinen kiemuraura mentiin lähinnä pohkeenväistöä, ja jossain kohtaa hevonen näki näkyjä ja loikkasi sivulle "miikä helvétti tuo on???" kunnes palasi raiteilleen.
Harjoituslaukka oli tasajalkaloikkaa häntä pystyssä.
Tässä vaiheessa kaverini kuulemma tipahti lattialle nauramaan.
Keskiympyrä oli keskikananmuna lapa edellä turpa katsomoon päin.
Suuntaa vaihdettiin niin että hevonen pysähtyi ja kääntyi takajalat maassa ja jatkoi matkaa. Mutta suunta vaihtui.
Ja lopussa tapahtui hevosellekin jotain.
Lopputervehdykseen tultiin todella hienoa passagea. Ja kun tuomareita tervehdittiin, hevonen nosti päänsä kuten radan alussa ja irvisti tuomareille.
Minä sain lopputervehdyksen tehtyä ja ulvoin naurusta radalta poistuessa.

Kommentteina oli ettei ratsastaja paljon vaikuttanut hevoseen, apujen käytössä yritin kyllä kovasti mutta hevonen oli eri planeetalla, tiet meni vähän sinne sun tänne. Ja lopuksi oli vielä kirjoitettu että positiivinen vaikutelma, ei oteta hommaa liian vakavasti :)

Voi luoja. Vaikka tuosta on jo aikaa, niin edelleen naurattaa. Tuo sama hevonen osaa kyllä asioita ja HeA menee heittämällä 63 % mutta silloin hevosen pitää olla vähän eri moodissa eikä irvistellä tuomareille.

Lähettäjä: Nyynä 
Päivämäärä:   24.9.17 22:41:30

Me mentiin pukkilaukkaa molemmat ravilisäykset ja tuomarin edessä kun piti vääntää joku takaosakäännös niin kopsukka istui ahterilleen sen matalan aidan päälle niin että rätsähti. Pisteitä mitä saatiin en nyt tähän hätään muista ;D

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   24.9.17 22:51:31

Et ole varmaan kauhean kokenut kouluratsastaja, jos et tiedä että kuuluu lajiin.

Lähettäjä: sera 
Päivämäärä:   24.9.17 23:21:05

Joskus kaikki menee perseelleen.

Meillä on hevosia ollut kotona koko ikäni, talli vanhempieni pihassa. 14 hevosen talli jossa omia ollut tilanteesta riippuen 1-3. Kaksi kenttää, isompi ja pienempi. Tallilla myös poneja joilla helppo mennä pienemmällä kentällä, ja sinne on hyvä tehdä 20 x 40 aitaus jossa harjoitella kouluratoja. Isompi kenttä sitten ihan kunnollinen ja mainio esim. estetreeneihin. On myös iso maneesi. Ja aina olen saanut valmentautua ja apua kaikessa. Kisasin esteitä 110-tasolla kunnes hevosella meni jalka joten siirryin kouluratsastajaksi. Etenimme niin että olimme lähes aina 3 joukossa kansallisessa HeA.

No, sitten oli joukossa niitäkin jolloin mikään ei onnistunut. Laukka ei noussut, nousi väärä laukka, hevonen ei pysähtynyt, ei peruuttanut, kun piti tehdä ravilisäys, hevonen laukkasi perse keinuen pää alhaalla ja kiskoi ohjat pitkiksi. Käveli vain kun piti tehdä ravivoltti.
Eli hylättyjäkin mahtui sekaan. Sellaista se on.

Ei siitä pidä lannistua!

Nykyään on enää yksi oma hevonen ja muut karsinat vuokrattu. Töiden vuoksi en enää ehdi niin paljon treenata ja kisata enkä enää tähtää sijoille, lähinnä harrastelen. Lopetin aktiivisen kisaamisen joku vuosi sitten. Olihan se kivaa niin kauan kuin sitä kesti, mutta hevosen kapasiteetti loppui HeA-tasolle. Eikä minulla kiinnosta ostaa kallista kisahevosta kun on elämässä niin paljon kaikkea muutakin. Ja tuo nykyinen hevoseni on kuitenkin ihan itse kasvattamani, vanhan tammamme lapsenlapsi ja siis minun nimissäni. Sen emä on siskoni nimissä ja vanha jo edesmennyt tamma isosiskoni nimissä. Ja tuokin omakasvatti jo 16v :)

Lähettäjä: Cecilia 
Päivämäärä:   25.9.17 01:42:05

Joskus hamalla 90-luvulla osallistuin kisoihin, joissa onnistuin verkassa putoamaan, koska hevonen säikähti kottikärryjä. Itse kisasuorituksen aikana elukka ei kertakaikkiaan suostunut peruuttamaan, vaikka kuinka yritin saada sitä askeltamaan nätisti taaksepäin. Siinä naama punertui aina vain enemmän kun yritin jollain lailla veivata elukkaa pakittamaan. :D

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   25.9.17 03:43:38

Lähettäjäratsiope
Päivämäärä24.9.17 19:38:58

Ps. Mun huonoin tulos on hylätty kun hevonen pelästyi jotain ja laukkas pukkilaukkaa radalta ulos...

Sun hevonen sentään pelästyi, mun otus vain astui aitojen yli tyylikkäästi väistäen. Tuomarit ei edes huomanneet mitään, ennen kuin hevosen pysäytin, tämä siis lyhellä sivulla pois tuomareista ja alla valkoinen otus :D

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   25.9.17 07:42:03

Genu, kyllä puhut ihan asiaa.
Jostain kumman syystä en ole jännittänyt muita tilanteita ihan näin paljon, enkä osaa sanoa miksi. Oripäivillä esimerkiksi esitin hevoseni niin maasta kuin selästä ihan tuosta vaan, lähinnä huvitti koko tilanne kun sitä pidettiin niin "hurjana" pienen poukkoilun jälkeen.
Koululla suoritin ratsastus- ja opetusnäytöt myös ihan tuosta vaan, eihän siellä "kukaan nähnyt".

En ihan oikeasti tiedä miksi se kisaaminen itsessään pelottaa niin kamalasti. Mulle on varmaan jostain jäänyt sellainen mielikuva että aina pitäisi olla se paras ja onnistua kaikessa, ja sitten en uskalla mennä hakemaan sitä 40% paperia ja viimeistä sijaa.
Tässä toki ei pätkän vertaa auta mieheni, joka pitää koko asiaa ihan naurettavana ja on aina sitä mieltä että minä olen "ihan idiootti" pelkoni kanssa ja sinne vaan pitäisi mennä haistattamaan muille pitkät ja voittaa kaikki.
No, voitte kuvitella että kun se ei oikeassa elämässä ihan mene niin, jota mieheni ei selvästi käsitä. En kehtaisi edes hänelle sanoa hävinneeni kaikille, vaikka hänellä ei ole edes aavistustakaan ratsastuksesta, tai minun tasostani.

Ja tuo "sääliminen", eli siis se että kaikille kertoisin miten pelkään... No, siitä tulee tosiaan sellainen fiilis että porukka pitää mua ihan raukkana ja sitten alkaa se omituisella äänellä lässyttäminen "tottakai sä menet ja eihän se haittaa ja kaikkihan joskus mokaa".

Kyllä, tästä varmasti huomaa että minut on todella joskus poljettu maton alle aina pois kaikkien silmistä...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.9.17 07:56:44

"
Ei se kisaaminen niin vakavaa ole jos nyt ei ihan veitsi kurkulla ole pakko jotain kvaaleja saada."

Ei se olekaan kisaajalle niin vakavaa, mutta arvaa miten siellä katsomossa silmät kiiluen vahdataan jokainen virhe minkä ratsukko tekee...

Lähettäjä: joopajoo 
Päivämäärä:   25.9.17 08:19:56

Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta :D

Epäonnistuminen ei ole kivaa ainakaan juuri sinä tilanteessa. Niistäkin tilanteista voi oppia paljon. Esimerkiksi voit analysoida tapahtunutta ja siten välttää vastaavat tilanteet jatkossa. Tärkeintä on ehkä huomata että maailma ei romahda yhdestä epäonnistumisesta.

Avointa naureskelua melkein pahempaa ainakin musta on muitten tsemppi ja kannustus kun on vaan yksinkertasesti mokannut koko homman ratsastamalla huonosti. Se on se silmistä näkyvä epäusko. Siitä tietää että huono suoritus tulee pysymään mielessä kauan.

Lähettäjä: Ajatuskatko 
Päivämäärä:   25.9.17 08:32:43

Nooh, mun huonoin tulis on 43 %. Pisteet tuomarille, että löysi edes jotain positiivista radasta :D saatiin sentään lisäyksestä 7, muuten oli aivan kamalaa

Lähettäjä: Genuine 
Päivämäärä:   25.9.17 09:45:58

**: Sinä nyt jumitat aivan liikaa tuohon "kaikille häviämiseen". Tai häviämiseen ylipäätään. Koska ilmeisesti tiedät, miten eri luokat ja tasot ratsastuksessa menevät, tietänet myös, että sijoitukseen vaikuttaa paaaaljon yksinkertaisesti se, mihin ja minkätasoiseen luokkaan osallistuu. Jos menee paikalliseen ratsastuskoulun harjoituskilpailuihin ratsastamaan helpon C:n tuntiratsastajien sekaan, ei ole vaikeaa voittaa kaikki. Mutta jos meneekin ratsastamaan kansallisen helpon A:n... tai sanotaan 2-tason helpon A:n, koska se ei vaadi kvaaleja... joka tapauksessa se on jo ihan eri tason suoritus. Jos siinä "häviää kaikille" tai ainakin aika monille, tekeekö se siitä huonomman suorituksen kuin ensiksi mainitusta tikkarien ryöstämisestä lasten suista? Ei. Toki joku hevosista mitään tietämätön ei sitä välttämättä tajua, mutta mitä sitten?

Jos pelkäät muiden ihmisten ajatuksia ja pahoja puheita, niin luuletko, että voit mitenkään olla niiltä turvassa? Siis nytkään, kilpailematta yhtäkään luokkaa? Nytkin voidaan kuiskia, että mikähän sitä vaivaa, kun se ei kilpaile. Ei varmaan uskalla, heh heh, miten nolo. Jos siis asetat elämäsi korkeimmaksi päämääräksi sen, ettei kukaan vain sano tai ajattele mitään pahaa, niin sori, todennäköisesti se päämäärä jää saavuttamatta. Siksi kannattaakin tarkkaan miettiä, tekeekö, mitä itse haluaa, vai jättääkö tekemättä pahojen puheiden vuoksi, kun ne eivät kuitenkaan noudattele mitään oikeudenmukaisuutta tai järkeä ja kun niitä ei kuitenkaan pääse karkuun.

-: "Ei se olekaan kisaajalle niin vakavaa, mutta arvaa miten siellä katsomossa silmät kiiluen vahdataan jokainen virhe minkä ratsukko tekee..."

Ja mitähän väliä jonkun katsojan vahtaamisella on? Ei niin yhtään mitään.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   25.9.17 09:56:51

Ehkä kannattaisi keskittyä kisaamaan vain "itseään vastaan". Minulle on ihan sama monesko olen. Olen tyytyväinen jos saan radan sujumaan hyvin ja yhteistyö hevosen kanssa sujuu. Jos joku muu (tai kaikki) on parempia niin ei se huononna minun suoritustani.

Lähettäjä: Cia 
Päivämäärä:   25.9.17 11:45:09

Munkin huonoin suoritus on hylätty 3-tason kisoissa. Hevonen niskuroi, pysähteli ja oli muutenkin levoton juoksien pää ylhäällä.

Kisojen jälkeen selvisi, että hevonen oli ristiselästä niin jumissa ettei ihmekään jos ei tee mieli liikkua :D

Lähettäjä: Esme 
Päivämäärä:   25.9.17 12:09:13

Mulla joskus hevonen hyppäsi kouluaidan yli kesken suorituksen. Kokonaan pois radalta siis.
Noh, esteet oli muutenkin enemmän meidän juttu... :)

Lähettäjä: ~ 
Päivämäärä:   25.9.17 12:19:42

Genuine puhuu viisaita.

Lähettäjä: t 
Päivämäärä:   25.9.17 12:26:51

Kiitos ed päivän nauruista😊

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   25.9.17 12:51:08

Genuine ihan todella puhuu asiaa, tiedän sen itsekin.

Ja kyllä, tosiaan oikeasti aion tätä ongelmaa alkaa työstää keväällä, kunhan ensin pääsen hevosen selkään. Nyt olen ihan oikeasti lääkärintodistuksella täydessä ratsastuskiellossa pitkän aikaa, eli tämän syksyn kisat hoitaa muut.

Ehkä me uskalletaan se helppo C sitten joskus ;)

Lähettäjä: heppailija 
Päivämäärä:   25.9.17 13:10:38

ed: Toi kuulosti just mun ja mun hepan HeC-radalle. Meillä tosiaan ei meinattu pysähtyä tervehtimään, ravipätkät mentiin hyvin reippaalla temmolla ja ei kyllä hidastettu välissä.. Mutkassa luulin että mennään kouluaidan yli tuomarinpuolelle aitaa, mutta ei onneksi, pysyttiin aitojen sisällä :D

Mä luulen, että mun heppa luuli olevansa esteradalla, sen verta tuli virtaa kun verkasta siirryttiin kisakentälle x) Oli meidän ekat koulukisat tosiaan ton hevosen kanssa yhdessä ja hepalle elämän ekat koulukisat.

No, nyt on jonkinlainen rima asetettu ja ens kerralla paremmin x)

Lähettäjä: Niimpä 
Päivämäärä:   25.9.17 13:37:56

Minäpä tulen sinne alkeiskurssille kanssasi. Eilen en saanut VaA tasoista hevosta nostamaam laukkaa, en vasempaan enkä oikeaan. Tietty koko tallinväki päätti sitten sillon mennä kentän ohi ja tallityöntekijäkin pällisteli tupakalla ollessaan niitte, että hyvä kun ei nauramaan ruvennut.

Lähettäjä: ni 
Päivämäärä:   25.9.17 13:51:29

Tottakai on hienoa katsella upeaa koulusuoritusta.
Mutta kyllä se on paljon viihdyttävämpää huomata että hevosella on omat ajatukset radan suorituksesta.
Ikävä kyllä se ei tietenkään ole ratsastajan mielestä mitään kivaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.9.17 14:35:31

Mun edellisellä hevosella oli niin kaameat tuomaritraumat että ei paljoa enää tunnu missään epäonnistuminen kun se oli sitä jatkuvasti. Pelkäsi se välillä vähän mitä sattuu mutta oli ihme että välillä sitä pääsi jopa tuomaripäätyyn. Paras muisto on siitä kun heB luokassa tuntui hevonen niin hyvältä kuin koskaan ja orastava toivo heräsi että jospa jopa saataisiin sillä erää hyväksytty tulos. Mentiin sitten radalle ja vielä tuntu hyvältä, hevonen meni hyvässä muodossa täysin suoraan ja pysähdys suoraan tasajaloin. Ajattelin että Jes täähän saattais jopa mennä ihan hyvin ja samassa hevonen kelaa pään ylös ja taaksepäin ja hoksaa et herranjumala mä en tonne mene, rata meni sitten niin että mentiin toisessa päässä rataa kamelina ja tuomaripäätyyn ei päästy ollenkaan. Oli ihan hauskaa ja sen hevosen kanssa sitä siedättäytyi sille että aina vaan ei voi onnistua ja tarpeeksi monta kertaa kun kävi itsensä nolaamassa tuli välillä jopa onnistuttuakin ja jos enemmän olisi kisannut ja saatu rutiininia oltais ehkä päästy jopa omalle tasolle kisaamaan. Ei pidä ottaa liian vakavasti vaan kisata itseään vastaan ja harrastuksen vuoksi