|
Lähettäjä: shine
Päivämäärä: 24.9.17 14:01:31
Ei sitä kannata välttämättä perua. Jos sait lähetteen ihan vasta, mitään terveydellistä syytä ei ole ja olet nuori ja teet toimenpiteen julkisella puolella, joudut jonottamaan melko kauan. Yleensä 6-15 kk.
Minä olen aina tiennyt etten halua lapsia. Päätökseni vain vahvistui iän myötä kun sisko ja kaverit saivat lapsia. Lapset ovat ihan ok, jos eivät koko ajan hölise vieressä ja puklaile. Mutta yleensä lapset ovat kaikkea muuta kuin hyväkäytöksisiä. Enkä jaksaisi elämää jossa pitäisi 24/7/365 olla äiti. Asua samassa talossa lapsen kanssa ja olla vastuussa.
(Ja vanhempansakin menettävät jotenkin kaiken ympäristötajun lapsen myötä. Lapsilapsilapsi. Lapsen läsnäollessa koko ajan kaikkien pitää vain ihastella lasta, mistään ei voi keskustella kun kaikki huomio pitää kiinnittää lapseen. Jos joku muu sanoo jotain, pitää heti olla hiljaa kun lapsi tekee tai sanoo jotain ja huomioida vain lasta. Koko ajan tuijotetaan vain sitä lasta ja ihastellaan vaikka lapsi vain kävelisi hakemaan jotain lelua. Vanhemmat eivät opeta lapsilleen että "äiti puhuu nyt puhelimessa, odota hetki" tai "isällä on nyt tämä juttu kesken, odota hetki niin isä tulee sitten pelaamaan muistipeliä kanssasi". Ei, vaan heti keskitytään lapseen ja sitten itketään kun lapsi on niin rasittava. No ihmekös tuo...)
En myöskään jaksaisi sitä että en saisi enää nukkua pitkään, jäädä töiden jälkeen haahuilemaan kaupungille tai jäädä tuosta vain kaverille yöksi. Tai kun koko päivän metsäreissun jälkeen pitäisi vain hoitaa lasta sen sijaan että itse pääsisi pitkään suihkuun ja sen jälkeen saisi rauhassa syödä. Yöllä pitäisi valvoa ja heräillä kun lapsi heräilee, tunkee viereen nukkumaan, räkyy kun sanotaan että mene omaan huoneeseen kun sä potkit niin etten saa nukuttua jne.
Kyllä, olen huomannut että lapselliset ihmiset ovat itsekkäitä kun haluavat sen biologisesti oman lapsen. Mutta lapsettomat ovat vielä itsekkäämpiä. Eikä se ole keneltäkään pois. Lapsettomat ovat usein todella hyviä lapsenvahteja kun eivät ole väsyneitä omiin lapsiinsa vaan jaksavat hyvin leikkiä lapsen kanssa sen tietyn jana, eikä tunteet ole niin voimakkaat vaan säännöistä pidetään kiinni. Esim. ei anneta periksi kun ei jakseta kuunnella huutoa vaan annetaan palkaksi sitä karkkia ettei Pikku Lissu tai Jaska suutu. Lapseton kykenee sanomaan että ei auta, ei ole karkkipäivä. Karkkia ei saa kun et syönyt ruokaakaan.
Minä olen todella paljon ollut lapsenvahtina, minua pyydetään todella paljon lapsenvahdiksi koska osaan hoitaa kaikki niin muutaman päivän ikäisestä vauvasta kouluikäiseen.
Kun sain sterilähetteen 30-vuotiaana, terveenä, lapsettomana, pitkässä parisuhteessa, niin olin iloinen että "jessss, nyt se tapahtuu, VIHDOIN."
Mutta samalla kuitenkin tunsin jotain alemmuutta kun en ikinä lapsia hanki. Tiesin etten halua, ei minulla ole koskaan ollut mitään eläimiäkään. Rakastan eläimiä, mutta en jaksa sitä kusta, paskaa, karvaa, hajua, sitovuutta, sotkua ja sitä että aina pitää miettiä että kuka hoitaa koiran/kissan/whatever kun olen reissussa kun ei sitä mukaankaan voi ottaa. Muiden eläimiä hoidan mielelläni monta päivää putkeen, mutta omaan kotiini en niitä halua sotkemaan kuin ehkä pariksi tunniksi kerralla vierailemaan. Voin siitä huolimatta asua kaverin luona viikon ja hoitaa hänen eläimiään.
Minä halusin itseltäni putket tukkoon. Siksi halusin sterin. Siksi en halunnut että miestä operoitaisiin. Toimenpiteen tekevälle lääkärillekin sanoin kysymykseen "Miksi sinä, miksi ei mies?" että "Ei se muuta sitä asiaa että minä haluan itseltäni putket tukkoon. Jos meille tulisi ero ja mies haluaisikin sitten lapsia, niin mitäs sitten? Ja sanonko minä sitten uudelle miehelle että käy laittamassa putket tukkoon, niin edellinenkin gyne suositteli kun minä en halua tulla raskaaksi". Gyne sanoi että tuo on fiksu ajattelutapa, että ei torppaa toisen mahdollisuuksia kun ei mies ollut sen vanhempi kuin minäkään, vaan nuorempi.
Minulla oli todella paljon päässä ajatuksia siitä että pitäisikö minunkin tehdä lapsia kun kaikki muutkin tekevät? Ja aina hoin itselleni että ei ole pakko, kun en halua. Se ei ole sellaista elämää mitä haluan elää. Vaikka kuinka muut tekevät lapsia, niin minä en halua. En oikeastaan edes välitä muiden lapsista, eikä minua kiinnosta kuulla lässyttäen mitä hassua ja ihanaa se jonkun pikku mussukka on tehnyt, sanonut ja oppinut. Jos niitä asioita haluaa kertoa, niin ne voi varmasti kertoa ihan normaalisti puhuen. Eikä niistä tarvitse jauhaa tuntitolkulla, voidaan varmasti puhua jostain muustakin. Kun onhan niiden vanhempien elämässä muutakin, esim. kodin remontti, työt, harrastukset, opiskelut jne.
On ihan normaalia että nyt kun olet pääsemässä steriin niin pyörittelet päässä vaikka mitä ajatuksia. Mutta kun sterin olet halunnut ja lähetteen saanut eli osannut perustella miksi haluat sterin etkä mitään muuta vaihtoehtoa, niin olet jo varma päätöksestäsi. Usko pois, se on oikea päätös.
Sinä käyt vielä keskustelun asiasta toimenpidepäivänä hoitajan, sitten lääkärin kanssa. Ja senkin jälkeen sinut laitetaan vielä odotustilaan odottelemaan vuoroasi puoleksitoista tunniksi. Ja kun sinut haetaan saliin, kävelet sinne omin jaloin. Ja ennen kuin pääset pöydälle, sinä joudut vielä itse kertomaan mitä sinulle tullaan tekemään ja miksi.
Kun heräsin nukutuksesta niin olo oli todella levollinen, sain vihdoin mielenrauhan. Ei tarvinnut enää miettiä että olenko mahdollisesti raskaana jos menkat on myöhässä.
Ja kun kerroi asiasta vanhemmilleni, niin he huokaisivat ja olivat onnellisia, ja sanoivat että "sinunkaltaisesi ihminen on todellinen aarre niille joilla on lapsia ja jotka tarvitsevat lastenhoitoapua". Isäni sanoi myös että hän on aina tiennyt etten minä tule omia lapsia hankkimaan. Kai sen näki kauas kun vahdin serkkujani, naapurin pentuja tai siskon lapsia, ettei se ole ihan mun juttu :D
Steristä aikaa jo muutama vuosi, siskon nuorin lapsi nyt vuoden ja vanhin esikoulussa, ja edelleen olen joka kerta entistä varmempi että tein täysin oikean ratkaisun. Maailmasta ei lapset lopu ja muiden lapsia saa aina hoitaa jos siltä tuntuu.
Kaikki kunnioitus niille jotka jaksavat lapsiperhearkea valittamatta siitä koko ajan kun se on niin raskasta (lähes kaikki vain valittavat kuinka raskasta se on ja kaikki on perseestä, ja kun aiemmin halusi kolme lasta niin ensimmäisen jälkeen totesivatkin että saa jäädä ainoaksi), ja onnistuvat kaikesta huolimatta kasvattamaan lapsistaan järkeviä kansalaisia. Vaikeaa se voi olla varsinkin jos ei ole rikas, kun joka asiasta vähennetään, leikataan ja supistetaan. Esim. päiväkodeissa hoitajat ovat hätää kärsimässä ja luokkakoot koulussa ovat nykyään 1,5-kertaisia minun peruskouluaikaani verrattuna. Tuolloin yhdessä luokassa oli 15-20 lasta. Nykyisin 30 lasta per luokka on täysin normaali. Siinä on vaikeaa saada opettajalta apua jos ei osaa, ja luokassa ei ole apukäsiä säästösyistä ja tuki- tai erityisopetusta ei saa vaikka tarvitsee, kun "ei ole resursseja".
Kun pääset toimenpiteeseen, tiedät että päätös oli oikea.
|