Lähettäjä: Sennuheppa
Päivämäärä: 24.9.17 22:16:29
Meillä mm käytös (ja luonne) muuttui mm näin.
- ennen kaikkien ystävä, "maailman kiltein" hevonen ja ei niin tarkka rutiinieista. Kuitenkin omille ihmisilleen kokeileva, kun taas vieraille maailman lempein. Kaverihevosia ei komennellut turhia.
- vanhemmiten muuttui tarkaksi rutiineista, kaverihevosia rupesi komentelemaan tilanteissa joissa ei koskaan aikaisemmin ollut komentanut. Saattoi mm. Ruokintatilanteessa ruveta potkimaan niin tarhakaveria kuin ruokkijaakin, vaikkei ennen tätä tehnyt. (Ruokintatilanne siis ennallaan kuten ennenkin, mutta esim 10min "myöhästyminen" aiheutti voimakkaita tunteita). Ennen niin ystävällinen muuttui pikkuhiljaa "äkäiseksi vanhukseksi". Tutkittiin, muttei käytökseen löytynyt mitään muuta syytä kuin vanhuus.
-toinen taas päinvastoin. Nuorena kiukkuinen, äkkipikainen, päällekäyvä ja tietyissä tilanteissa jopa vaarallinen. Tarkat rajat täytyi olla aina. Jos erehdyit jossain vähääkään lepsuilemaan sait kuulla kunniasi ponilta. Heti tilanteen salliessa poni yritti aina niskan päälle ja "johtajuudesta" käytiin keskustelua pitkä tovi. Laumassakin oli aina johtaja.
- vanhemmiten löytyy vieläkin tämä kipakka luonne, mutta se lempeys sieltä kaiken kiukun takaa on tullut esiin. Edelleenkin saa välillä varoa, mutta ennemmin änkeää syliin rapsuteltavaksi kuin että kokeilisi kaapin paikkaa. Laumassakin ennemmin alimmaisena kuin että tappelisi johtajan paikasta.
|